2015-12-17 The Atlantic: CFR: EU korkeimpaan riskiluokkaan USA:n kannalta

[Heikki Luoto]

Euroopan monikulttuuristamista tukeva Yhdysvaltojen asenne näkyy Ulkomaansuhteiden neuvoston (Council on Foreign Relations) USA:n ulkopolitiikan asiantuntijoille tekemässä kyselyssä. Kun edellisvuoden kyselyssä USA:n etujen kannalta ainoa korkeimpaan riskiluokkaan yltänyt Euroopan maa oli sisällissodasta kärsivä Ukraina, niin nyt korkeimpaan riskiluokkaan listattiin lähes kaikki EU-maat mukaanlukien Suomi.

Yhdysvaltalaisten asiantuntijoiden Euroopassa näkemiä riskejä olivat muun muassa maahanmuuttajiin kohdistuvat väkivalta. The Atlanticin haastattelussa CFR:n Ennaltaehkäisevien toimien keskuksen johtaja Paul Stares on huolissaan eurooppalaisten muuttumisesta maahanmuuttokriittisemmiksi ja oikeistokonservatiivisemmiksi varsinkin idässä. (Omasta näkökulmastani kadehdin esimerkiksi korkeimpaan riskiluokkaan listattua Puolaa, jossa mamukriittinen puolue sai vaaleissa enemmistön parlamenttipaikoista).

Paul Staresin edustaman Council on Foreign Relations (CFR) -organisaation kutsuminen "ajatuspajaksi" on varsin vaatimaton määrittely, koska sillä on niin voimakas vaikutus USA:n ulkopolitiikkaan. CFR ajaa muun muassa globalisaatiota, vapaakauppaa ja Euroopan Unionia. Muun muassa turvapaikahakijavirtaa Lähi-idästä Eurooppaan edistänyt George Soros on ollut säätiöineen CFR:n jäsen.

Ehkä Donald Trumpin voitto Yhdysvaltain presidentinvaaleissa vuoden päästä suitsisi CFR:n mahdollisuuksia mamuttaa Eurooppaa.

Suomennokseni The Atlanticin artikkelista:

Tarkkailtavat globaalit konfliktit vuonna 2016
Tilanne Lähi-idässä, ja erityisesti Syyriassa, on syrjäyttänyt muut uhat.

Uri Friedman 17.12.2015

Samoihin aikoihin kesällä 2012 kun islamilaisen valtion alustava suunnitelma tulla kalifaatiksi oli pelkkä sivuhuomautus Syyrian konfliktia käsittelevässä Yhdysvaltain kongressin raportissa, Robert Satloff väitti että vuoden kestänyt konflikti oli muuttumassa sisällissodaksi. Kauhistuttavat seuraukset tulisivat ulottumaan Syyriasta kauas muuallekin, Amerikkaan asti.

New Republic -lehdessä käsittelmiensä mahdollisten skenaarioiden joukossa olivat Turkin kurdien kapina sekä tuhansien jihadistien "hyökkäys Syyrian vääräuskoista alaviittihallintoa vastaan, mikä muuttaisi tämän suuren Välimeren maan osaksi islamistiterroristien maailmanlaajuista verkostoa."

"Tämä ei ole mitään fantasiaa," vakuutti Satloff, joka johtaa Washingtonin Lähi-idän politiikan instituuttia.
Vakuuttelut eivät enää ole tarpeen. Kolme vuotta Satloffin varoituksesta Syyrian sisällissota on tasaisesti etäispesäkkeistynyt Yhdysvaltain turvallisuusuhaksi, ISIS:n menestykseksi, Irakin moukaroinniksi, sekä Lähi-itään ja Eurooppan suuntautuvaksi pakolaiskriisiksi. Pohditaan esimerkiksi Ulkomaansuhteiden Neuvoston (CFR) Amerikan ulkopolitiikan asiantuntijoille ja toteuttajille teettämää uutta kyselyä. Lähes 500 vastaajaa arvioi 30 mahdollisen konfliktin todennäköisyyksiä ja vaikutuksia Yhdysvaltain eduille vuonna 2016. Nämä konfliktit lajiteltiin Amerikan kannalta kolmeen riskiluokkaan.

Syyrian konfliktin kärjistyminen "johtuen lisääntyneestä ulkoisesta tuesta sodan osapuolille sekä ulkovaltojen sotilaallisesta väliintulosta" arvioitiin erittäin todennäköiseksi ja vaikuttavaksi. Se oli kyselyn ainoa skenaario, jonka mahdollisuus otettiin niin vakavasti.
Punaisella väritettyjen maiden konfliktit arvioitiin erittäin todennäköisesti syttyviksi/kärjistyviksi tai erittäin vaikuttaviksi, tarkoittaen että riski voisi ulottua Yhdysvaltain mantereelle, aikaansaisi Yhdysvaltain armeijan mukaantulon puolustussitoumuksiin perustuen tai vaarantaisi Yhdysvaltain strategisten resurssien saannin. (CFR:n vuotuisessa raportissa keskitytään enemmän politiikan tai turvallisuuden skenaarioihin kuin talouskriiseihin, sään ääri-ilmiöihin ja muihin katastrofeihin. Aiempien kyselyjen tulokset vuodelta 2015 ja vuodelta 2014.)

Havainnot ovat ehkä vähemmän tulevien asioiden ennustamista kuin asiantuntijoiden pohdiskelua vuoden 2016 päähuolista. Kartta ei välttämättä kuvaa alueita missä on ankarimmin taistelua, epävakautta tai inhimillistä kärsimystä. Sen sijaan se antaa viitettä siitä miten Yhdysvaltain poliitikot ja kriisijohtajat näkevät maailman painottaessaan Amerikan strategisia etuja, ja päättäessään miten tulevana vuonna jakavat rajallista aikaansa ja resurssejaan.
Presidentti Obama saattaa uskoa Amerikan tulevaisuuden olevan Aasiassa, mutta Lähi-itä pysyy Amerikan kiinnostuksen keskipisteenä. Kuten raportin päätekijä Paul Stares kirjoittaa, "Ykköstasolle luokitelluista 11 skenaariosta ainoastaan kolme ei liity tapahtumiin" Lähi-idässä. Useat niistä ovat seurausta Syyrian sisällissodasta.

Korkean tason uhat Amerikalle

(https://cdn.theatlantic.com/assets/media/img/posts/2015/12/CFR_CPA_Preventive_Priorities_Survey_Maps_20151215_960x640_Tier1/c0ec2a97c.png)

Korkeimman prioriteetin konfliktiskenaarioihin lasketaan valtavasti uhreja vaativa isku Yhdysvaltoihin, merkittävä kyberhyökkäys Yhdysvaltain kriittistä infrastruktuuria vastaan, Pohjois-Koreasta aiheutunut kriisi kuten ydinasekoe tai poliittinen sekasorto Pjongjangissa, kurdiryhmien ja Turkin joukkojen välisten taisteluiden lisääntyminen, Syyrian sisällissodan voimistuminen; Israelin ja Palestiinan konfliktin pahentuminen; poliittinen sekasorto Libyassa ja Egyptissä; Irakin pirstaloituminen johtuen ISIS:n etenemisestä sekä sunnien ja shiiojen väkivaltaisuuksista.

Toinen ensimmäistä kertaa kyselyssä esiintyvä huoli: "pakolaisten ja maahanmuuttajien virrasta johtuva poliittinen epävakaus EU-maissa, lisääntyneet levottomuudet, yksittäiset terrori-iskut tai pakolaisiin ja maahanmuuttajiin kohdistunut väkivalta." Tämä arvio tehtiin ennen ISIS:n marraskuun iskuja Pariisissa. Tutkimuksen päättyi juuri iskupäivänä.
Pelko ei johdu ainoastaan turvapaikanhakijavirrasta Syyriasta ja muista maista tai Euroopan talousongelmista. Stares totesi: "Mielestäni amerikkalaisten asiantuntijoiden keskuudessa on levottomuutta eurooppalaisen hankkeen, Euroopan Unionin eheydestä," ja sen elinkelpoisuudesta Yhdysvaltain kumppanina.

"Toivon, että Eurooppa tulee olemaan edelleen elinvoimainen ja vakaa vaikka sitä on jonkin verran horjuttanut terrori-iskujen lisäksi maiden väliset erimielisyydet varsinkin idässä, jossa vastustetaan pakolaisten vastaanottoa ja jossa on selkeästi käännytty oikealle ja tultu konservatiivisemmiksi. Kehitys on nähtävissä muuallakin Länsi-Euroopassa", hän lisäsi. "Luulen [Euroopan tyytymättömyys] on jonkin verran syrjäyttänyt vuosi sitten koettua huolta Euroopan/Nato-maiden ja Venäjän välisistä ongelmista."
Staresia hämmensi suhteellinen huolettomuus Afganistanin sodan pahenemista, jota pidettiin erittäin todennäköisenä mutta vaikutuksiltaan vain keskitasoisena. "Afganistan on tavallaan jäänyt Lähi-idän ongelmien varjoon .. mikä on hieman yllättävä, sillä viime vuodesta lähtien Taleban saavuttanut joitakin merkittäviä menestyksiä", hän sanoi. "Mutta mielestäni se on jonkinlainen Lähi-idän aiheuttama siirtymävaikutus ihmisten riskinhahmotukseen."

"Amerikkalaisten asiantuntijoiden keskuudessa on tämä huoli eurooppalaisesta hankkeesta, Euroopan Unionin eheydestä"
Viime vuodesta tutkimuksen kahden skenaarion painoarvoa oli alennettu korkeasta keskitasolle, vaikka vihollisuudet molemmissa tapauksissa olisivat edelleen merkittäviä: Etelä-Kiinan meren aluekiistoista johtuva aseellinen yhteenotto Kiinan ja sen naapurimaiden välillä sekä Venäjän tukemien separatistien ja Ukrainan turvallisuusjoukkojen välisten taisteluiden kärjistyminen Itä-Ukrainassa.

Itä-Ukraina tulitauko "näyttää pitävän" Stares totesi, "ja Venäjällä on paljon pelissä sisäpoliittisesti ja [sotilaallisen] Syyria-interventionsa vuoksi. Miksi he tilaisivat jännitteitä Ukrainaan tällä hetkellä?" Samoin "ehkä arvioidaan Kiinan nappanneen halumansa saaret ja haluaa vakauttaa asemansa [Etelä-Kiinan merellä]. Kiinan [hidas] talouskehitys ... ja tietty korkean tason sopimus Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä sekä tapaamiset [presidenttien] Xi:n ja Obaman välillä. Yleinen näkemys on, 'En usko kiinalaisten todella haluavan keikuttaa venettä tänä vuonna.'"

Kolmas skenaario ilmestyi ensimmäisen kerran kyselyssä II-tasolla. Tahallinne tai tahaton sotilaallinen vastakkainasettelu Venäjän ja yhden tai useamman NATO-maan välillä. Vuodesta 2014 lähtien Iranin paine on siirtynyt suurvaltojen sopimuksella heinäkuussa rajoitetusta Iranin ydinohjelmasta sen tukeen Lähi-idän konfliktien sotijoille. Tämä prioriteettitaso sisältää myös järjestäytyneen rikollisuuden väkivallan Meksikossa, epävakauden heijastumisen Syyrian naapurimaihin sekä Kiinan ja Japanin kiistelyn Itä-Kiinan meren saarista.

Keskitason uhat Amerikalle
(https://cdn.theatlantic.com/assets/media/img/posts/2015/12/CFR_CPA_Preventive_Priorities_Survey_Maps_20151215_960x640_Tier2/e4789f11b.png)

Kolmas taso sisältää kolme skenaarioita, joita ei ollut edellisissä kyselyissä: poliittinen epävakaus Saudi-Arabiassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa sekä ääri-islamilaisuus Venäjällä ja erityisesti Pohjois-Kaukasuksella osittain Vladimir Putinin Syyrian sotilasoperaatioiden siivittäminä ja uhka Venäjän ISIS-taistelijoiden kotiinpaluusta.
Staresin mukaan Saudi-Arabian listallaoloon on kolme syytä: "Minusta se on yhdistelmä Saudien kuninkaallisen perheen sisäisistä erimielisyyksistä ... öljyn hinnanlaskusta seuranneet kuningaskunnan rahoitus-, talous-, tai budjettivaikeudet... ja kolmanneksi Saudien [sotilaallinen] väliintulo [sisällissotaan] Jemenissä, josta on aiheutunut säröä saudieliittin sisällä. Mielestäni on olemassa huoli, että Saudi-Arabia on saattanut ylikuormittua. On epäselvää miten tämä tulee päättymään ja kuinka paljon rasitteita ja takaiskuja saattaa seurata."

Maaliskuussa uuden presidentin saaneessa Nigeriassa myllerrystä aiheuttanut jihadistiryhmä Boko Haram arvioidaan riskittömämmäksi viime vuoteen verrattuna, vaikka se on edelleen maailman tappavin terroristijärjestö. Huomionarvoisia ovat myös riski Intian ja Pakistanin suuresta välienselvittelystä sekä perusteellisempi kriisi Chavezin jälkeisessä Venezuelassa, jossa talous on riekaleina ja jossa oppositiolla on lainsäädäntövalta muttei toimeenpanovaltaa. (Kyselyyn vastanneet kirjoittivat omat konfliktiehdotuksensa joihin kuului kilpailu arktisilla alueilla, 91-vuotiaan Zimbabwen presidentti Robert Mugaben mahdollisen kuoleman seuraukset sekä mahdolliset julmuudet poliittisesti polarisoituneessa Burundissa, jossa 87 ihmistä sai surmansa perjantaina 11.12.2015.)

Alemman tason uhat Amerikalle
(https://cdn.theatlantic.com/assets/media/img/posts/2015/12/CFR_CPA_Preventive_Priorities_Survey_Maps_20151215_960x640_Tier3/acf7d96be.png)
Kongon usean osapuolen konfliktista äskettäin julkaistussa oppaassa CFR huomauttaa, että lähes kaksi vuosikymmentä maan itäisissä maakunnissa on ollut tappavimmat taistelut sitten toisen maailmansodan. Väkivallan hinta on ollut huikea.
CFR huomauttaa, että Kongon vesivoimapotentiaali on suurempi kuin Saharan eteläpuolisen Afrikan koko nykyinen energiakapasiteetti. Kongon pellot voisivat ruokkia lähes koko Afrikan ja sen mineraalivarat ovat kriittisiä maailman kulutuselektroniikkatuotannolle. Mutta suuri osa tätä talouden kehitystä koskevat odotukset ovat vielä toteutumatta. Nämä luonnonvarat ovat pahentaneet konfliktia, mutta ne myös korostavat konfliktin ratkaisemisen valtavaa hyötyä.
Sodan taukoaminen riippuu osittain vaaleista marraskuussa 2016, jolloin presidentti Joseph Kabila joko sallii demokratiaan siirtymisen tai pilkkaa perustuslakia yrittäen ylläpitää 15-vuoden otettaan vallasta.
Tämä on varsin tärkeä hetki Kongolle. Mutta prioriteettikartasta päätellen Yhdysvaltain viranomaiset eivät kiinnitä siihen kovin paljon huomiota.

[Rauno Murju]

Tuli vain mieleen, että voisikohan tämä Paul Stares olla Obaman nimittämä ameriikandemari?

Muutenhan jenkkien politiikalle sopii se että Eurooppaa heikennetään sopivasti niin ettei se kuitenkaan romahda ja sitä voidaan pitää liittolaisena.

[hattiwatti]

^^ Juuri niin. Tuo doktriini oli joskus kirjattu ihan Wolfowitzin toimesta koskien koko muuta maailmaa.
Neokonservatismia, monopolaarisuutta. Niitä hengenheimolaisia pyörii vieläkin niissä kapeissa valtaeliiteissä.

Osittain kyse myös dollarin reservivaluuttajärjestelmästä jonka varassa jenkkien talous lepää. Koska siellä ei mene hyvin, niin homma hoituu pitämällä muita suhteellisesti heikompana romahtamisen estämiseksi. Eurovaluutta oli joskus jenkeille vakava uhka, ja erityisesti se että öljymaat olisivat alkaneet myydä euroissa öljynsä. Näin ei kuitenkaan tapahdu jos euro / Eurooppa on suhteellisesti heikompi. Tästä aiheesta voi toki jatkaa pitkäänkin.

[hattiwatti]

Ja tälläistä sitten luvassa idemmäksi:

http://fortruss.blogspot.fi/2015/12/isis-prepares-saboteurs-for-terrorism.html

[Rändöm]

^^ Juuri niin. Tuo doktriini oli joskus kirjattu ihan Wolfowitzin toimesta koskien koko muuta maailmaa.
Neokonservatismia, monopolaarisuutta. Niitä hengenheimolaisia pyörii vieläkin niissä kapeissa valtaeliiteissä.

CFR:n pamput vuonna 2011:

https://thezog.wordpress.com/who-controls-the-council-on-foreign-relations-part-2/

Ensisijaisen tärkeä ja valaiseva nettisivu, johon suosittelen jokaista hompanssia tutustumaan. Eräiden asioiden luulisi selkeytyvän sitä tutkiessa.

[hattiwatti]

Kannattaa sivumennen muistaa, että Ulkopoliittinen instituutti käsittääkseni on yksi CFR sivukonttoreista joita perusteltiin joka länsileirin maahan kylmän sodan aikaan jotta ulkopoliittinen näkemys joka maassa olisi oikeaoppista. Näin olen kuullut. Luulisin asian olevan näin. Kai se meidän ulkoministerikin saa sieltä ohjeensa.

[sivullinen.]

Ulkopoliittisen Instituutin jutuilta tämä tosiaan kuulostaa. Enkä pidä tarinaa itsessään uskottavana eli varsinaisille päättäjille ja toimijoille suunnattuna. Minusta se on pelkkää suvakkipropagandaa, jonka kohde yleisöksi on tarkoitettu eurooppalaiset kansallismieliset, ja sen tarkoitus ei ole antaa todellista uhka-analyysia vaan luoda vääriä mielikuvia ja pelkoa.

Otan todisteeksi huomion etelä-amerikasta. Etelä-amerikassa on erittäin monta erittäin kyseenalaisesti amerikan Yhdysvaltoihin suhtautuvaa valtiojohtajaa. Venezuelan Chavez oli yksi -- mutta hän on jo kuollut samoin kuin perivihollinen Fidel Castro --; molempien vahvojen johtajien perintö kuitenkin elää. Mantereen suurinta maata eli Brasiliaa johtaa CIAn vankileireilläkin vuosia viettänyt Dilma. Monta muutakin varsin vaikeasti hallittavaa maata siellä on.

On vaikea kuvitella, miten esimerkiksi Suomi voisi olla Yhdysvalloille suurempi uhka kuin nämä. Tuskin se onkaan. UPIn amerikan konttori tekee toiset propagandamonisteet espanjaksi ja portugaliksi heille, joissa uhkakuvat esitetään toisin. Lähteenä amerikan UPI on yhtä luotettava ja hyvä kuin mikä tahansa tavallisen tallaajan blogi. Jos se ei kykene tuomaan esiin jotain erityistä -- kuten vaikka vuotoja ja varmistettuja faktoja --, sen tarinoilla ei ole edes viihdearvoa.

[hattiwatti]

Aiheeseen liittyvällä teemalla jatkaa myös Sande Parkkonen, viitaten mitä se korkein mahdollinen ennustettu riskiluokka Suomelle tarkoittaa:

http://rayhablogi.blogspot.fi/2015/12/miten-ja-miksi-suomi-destabilisoidaan.html
http://rayhablogi.blogspot.fi/2015/11/suomi-seuraavaksi.html

[MW]

Rauhanprojekti EU, joka palkitsi itsensä oikein Nobelin rauhanpalkinnollakin.

No ei mitään, hyvässä seurassa ollaan, onhan siellä Sadattia ja Arafattiakin.