2012-12-25 US:Suomen ensimmäinen somalikirjailija: ”Muistan sen tuijotuksen”

[Siili]

Ei tämä nyt maailman huonoin paikka ole somali-isillekään.

Ainakin taikaseinä toimii paremmin kuin Mogadishussa.

[dothefake]

Imee mettä seinästä ja lentää YH-äidistä YH-äitiin. Aika kimalaiskultia.

[Isäntä ja loinen]

Vaikka Suomi pärjäisi kuinka hyvin tahansa näissä naisten asemaa käsittelevissä kansainvälisissä vertailuissa, niin femakot ovat silti sitä mieltä, että Suomi on ihan paska paikka ja että suomalainen mies on ihan paska.

[kriittinen_ajattelija]

Suomi on maailman paras paikka somali-äideille. Täällä voi rauhassa tehdä 11x uutta Mohammedia maailmaan mutta Somaliassa voi tulla nälkä jo 3:n kohdalla.

[RP]

Nura Farah: Aavikon tyttäret, Otava 2014. 236 s
Arvio: Pipsa Öhman

1900-luvun puolivälin Somaliassa naisella oli pääasiassa kolme tehtävää: kunniansa säilyttäminen, aviomiehen palveleminen ja poikalasten synnyttäminen. Tämän saa huomata myös Aavikon tyttäret -romaanin päähenkilö Khadija, joka kuuluu yhteen maan monista paimentolaisheimoista.

http://blogit.mtv.fi/lukemattomiakirjoja/2014/07/14/1900-luvun-puolivalin-somaliassa-naisen-arvo-oli-olematon/

(Nurasta oli näköjään muuten toinenkin ketju)

[Miniluv]

Yhdistetty, kiitos!

[SimoMäkelä]

Tuohon US-juttuun olisi voinut laatia ihan toisenlainenkin otsikon. Esim. Farah: somalialainen klaanijärjestelmä johtaa vainoharhaisuuteen. Tai muita nuivahkoja otsikoita. Materiaalia haastattelu siihen tarjoaa kyllä.

[Blanc73]

1900-luvun puolivälin Somaliassa naisella oli pääasiassa kolme tehtävää: kunniansa säilyttäminen, aviomiehen palveleminen ja poikalasten synnyttäminen.

Onko jokin muka muuttunut somppu-naisten kohdalla sitten 1900-luvun puolivälin? Muukin kuin se että ovat siirtyneet kuppaamaan länsimaista sosiaaliturvaa kaapujensa kätköihin?

[ElKaNi]

http://www.isonumero.fi/kontulan-tytar/

Vierastan maahanmuuttaja-sanaa! En osaa sanoa kotoutumisestani hölkäsen pöläystä. Siitä on jo niin kauan", Nura Farah huudahtaa kahvilan pöydän ääressä Itäkeskuksessa. Hän on asunut Itä-Helsingissä yli 20 vuotta.

Suomen ensimmäinen somalialaistaustainen kirjailija ei ahtaudu helposti lokeroihin. Hän käyttää huivia, koska haluaa. Töissä hän on laborantti Nura, tasavertainen työtoveri. Hän kertoo arvomaailmansa olevan täysin suomalainen, länsimainen ja demokraattinen. Hän ei tietenkään ole luopunut somalialaisesta kulttuurista.

"Somalialaisuuteni ei kumoa suomalaisuuttani, ja toisinpäin", Farah ilmoittaa.

[Iloveallpeople]

Kirjailijavieraana Nura Farah

Suomen ensimmäinen ja ainoa suomeksi kirjoittava somalikirjailija Nura Farah vierailee Lahden pääkirjastossa keskiviikkona  18. helmikuuta.  Tilaisuus  alkaa kello 17.30. Se on maksuton ja sen järjestää Lahden kaupunginkirjasto.

Nura Farah on Suomeen 13-vuotiaana muuttanut somalinainen. Hän on koulutukseltaan laborantti ja työskentelee Evirassa.  Esikoisteos  Aavikon tyttäret julkaistiin viime vuonna.  Se on ollut ainakin Lahden kaupunginkirjastossa suosittu teos, joka on kerännyt niin lukijoita kuin heidän kehujaankin. 

Aavikon tyttäret on pitkän työn tulos ja Nura Farahin toteutunut unelma.  Sen tapahtumat sijoittuvat  1900-luvun puoliväliin. Kirja on kertomus Khadijasta, tytöstä ja naisesta, jonka elämä on sidottu kulttuurin vaatimiin tapoihin ja perinteisiin. Nura Farah kirjoittaa paimentolaisten ankarasta elämästä, klaanien taisteluista ja Somalian itsenäistymisestä. 

Nura Farahilla  on seuraava kirja työn alla. Hänen pyrkimyksensä on välittää rehellistä tietoa Somaliasta.  Hän toteaa, että vaikka olemme erilaisia, tapamme kokea surua ja iloa on samanlainen.  Hän haluaa lisätä empatiaa ja ymmärrystä ihmisten välillä.  Kirjat voivat rakentaa siltoja.

ePressi

[Kemolitor]

Economist-lehdessä on pitkä juttu Looking for a home, jos käsitellään Eurooppaan tulvivia maahanpyrkijöitä. Jutussa kerrotaan erikseen Suomesta, miten Suomessa ovat tähän asti määrät olleet aika pieniä jne.

Jutussa kerrotaan myös ensimmäisestä somalikirjailijasta, valitettavasti lähteitä ei mainita:

Looking for a home

FINLAND, with its baffling language and culture of reserve, is not an easy place for outsiders to penetrate. For Nura Farah, the breakthrough came via the dissected brains of dead cows. Ms Farah, who arrived with her mother in 1993 as a teenager seeking asylum from Somalia's civil war, spent eight years dreaming of a better life in London while she was taunted at school and bore racist abuse on the streets. But in 2001, working as a lab technician in Helsinki, she found herself charged with testing cow tissue for bovine spongiform encephalopathy, or mad-cow disease. The work was fulfilling, her colleagues encouraging, and she moved on to bigger challenges. She took on Finnish citizenship, gave birth to a son and last year became the first Somali Finn to publish a novel.
-----
A few years ago Ms Farah visited London but, confronted with its bustle and noise, found herself craving the quiet of her Helsinki suburb.
-----
Koko juttu:
Economist: Looking for a home

Missään Nura Farahista kertovassa jutussa ei mainita mitään, että hän olisi asunut jossakin vaiheessa Lontoossa, tai en ainakaan löytänyt.

Iltalehti siteeraa sitten surutta juttua:

Brittilehti Suomen suhtautumisesta pakolaisiin: Suomi yrittää sopeutua

Suomea kuvaillaan The Economistin jutussa maana, jolla on lyhyt historia maahanmuutossa. Samalla Suomen kulttuuri saattaa hämmentää muualta tulevia.

The Economist kirjoittaa, että Suomessa ollaan vielä kaukana niistä pakolaisongelmista, joita on esiintynyt Euroopassa tänä kesänä. Suomi on lehden mukaan maa, jolla on vähän historiaa maahanmuutosta, ja nyt täällä yritetään sopeutua tuntemattomaan vähemmistöön eli maahanmuuttajiin.

Lehdessä myös kirjoitetaan, että Suomen hämmentävään kieleen ja varautuneeseen kulttuuriin ei ole myöskään muualta tulevien helppo sopeutua.

Tämä ei kuitenkaan artikkelin mukaan tarkoita sitä, etteikö maahanmuuttajien olisi mahdollista viihtyä tai menestyä Suomessa. The Economist antaa esimerkin Nura Farah -nimisestä naisesta, joka pakeni Somalian sisällissotaa vuonna 1993 ja vietti kahdeksan vuotta haaveillen paremmasta elämästä Lontoossa.

Naisella ei kuitenkaan mennyt hyvin Englannissa, sillä häntä pilkattiin koulussa ja hän sai osakseen rasistista kohtelua kaduilla. Tämän jälkeen Farah muutti Suomeen.

Vuonna 2001 hän työskenteli Helsingissä laboranttina ja koki työnsä merkityksellisenä. Farahin kollegat olivat kannustavia ja hän eteni työssään kohti suurempia haasteita. Farah päätti ottaa Suomen kansalaisuuden, synnytti pojan ja hänestä tuli viime vuonna ensimmäinen suomalainen somalinainen, joka on julkaissut romaanin.

Koko juttu:
IL: Brittilehti Suomen suhtautumisesta pakolaisiin: Suomi yrittää sopeutua

Tuskin Economistin toimittaja tuollaista on ihan omasta päästäänkään keksinyt, mutta mistä hän on sitten lienee tietonsa ottanut? Mutta joka tapauksessa jos kyse on suomeksi kirjoittavasti kirjailijasta (vaikka vain yhdenkin kirjan tehneestä), olisi Iltalehden toimittaja voinut muutaman tarkistuksen tehdä ennen kuin alkaa juttua kääntämään.

Edit: Kun uudestaan luin Economistin jutun, niin eihän siinä sanotakaan, että Nura olisi asunut Lontoossa vaan että hän haaveili elämästä Lontoossa:

spent eight years dreaming of a better life in London while she was taunted at school and bore racist abuse on the streets.

Iltalehden toimittaja on sortunut samaan ajatusvirheeseen kuin minäkin.

Naisella ei kuitenkaan mennyt hyvin Englannissa

No, onneksi minä en ole toimittaja näin huonolla kielitaidolla ja luetun ymmärtämisellä.

Edit2: Nyt Iltalehden toimittajakin on tajunnut virheensä (tai sitten joku on vihjaissut hänelle asiasta:

Juttua korjattu klo 21.52: Nura Farah ei ole asunut Lontoossa kahdeksan vuoden ajan, kuten The Economist -lehti kirjoitti. Virheellinen tieto poistettu Iltalehden artikkelista.

No, ei Economist-lehti väittänyt Nuran asuneen Lontoossa kahdeksan vuoden ajan, vaan että hän haaveili kahdeksan vuotta asumisesta Lontoossa.

Poiston jälkeen Iltalehden juttu on entistä sekavampi:

The Economist antaa esimerkin Nura Farah -nimisestä naisesta, joka haaveili paremmasta elämästä paettuaan Somalian sisällissotaa vuonna 1993.

Häntä oli lisäksi pilkattu koulussa ja hän oli kokenut rasistista kohtelua kaduilla. Lopulta Farah muutti Suomeen.

Loppuihan se pilkkaaminen koulussa ja rasistinen kohtelu kaduilla, kun muutti lopulta Suomeen.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Henkilökuva: Nura Farah

Nura Farah on 13-vuotiaana Suomeen muuttanut, Eviralta virkavapaalla oleva laborantti ja ensimmäinen suomeksi julkaissut somalialaiskirjailija. Hänestä puhuttaessa usein toistuva sana "somalialaiskirjailija" saa tosin Nuran nauramaan  – jo 22 vuotta maassa asuneena hän tuntee olevansa molempia: niin somalialainen kuin suomalainen.

– Eivät ne sulje toisiaan pois, hän huomauttaa.

– En minä esimerkiksi jääkiekkoa seuraa, mutta suomalaisuus on paljon muutakin. Töissä tunnen olevani osa työyhteisöäni ja hyvinkin suomalainen.

Aina eivät asiat noin onnekkaasti olleet. 1990- luvulla Nura koki voimakasta koulukiusaamista ihonvärinsä vuoksi ja pelkäsi, ettei hän koskaan kelpaisi uudelle kotimaalleen. Nykyään tuo pelko lienee turhaa, sillä joulukuun alussa hänet palkittiin kuuden muun kulttuurivaikuttajan lailla Suomi- palkinnolla. Viime vuoden palkinnonjako oli varsin poikkeuksellinen, sillä seitsemästä palkinnonsaajasta peräti neljä oli maahanmuuttajataustaisia. Tämän Nura kokee selväksi kannanotoksi siitä, että hekin voivat olla roolimalleja ja kannustaa muita siihen, missä he ovat hyviä.

– Olin järkyttynyt palkinnosta kuullessani, hän nauraa  nyt.

– Positiivisesti, tosin!

Keskustelun siirryttyä maahanmuuttoon hän kuitenkin vakavoituu.

– Onhan tilanne ollut tiedossa jo pitkään, hän sanoo.

– Välimeren yli on tullut pakolaisia jo yli vuosikymmenen ajan. Mutta nyt, etenkin Pariisin iskun jälkeen maahanmuutosta puhutaan vain negatiivisessa sävyssä, siitäkin huolimatta, että vain pienellä osalla ovat pahat mielessä, hän huomauttaa presidentti Niinistönkin puheessaan sanoneen.

Vielä 2000- luvun alkupuolella Nura koki asioiden olevan jo paranemaan päin. Sittemmin nähty populistipuolueiden nousu ja kansan jakautuminen huolettavat häntäkin.

– Oliko holokausti kauheudestaan huolimatta kuitenkin Euroopalle hyvä asia? Olisiko Euroopalla ilman sitä varoittavaa esimerkkiä siitä, mihin tämä kaikki voisi pahimmillaan päätyä? Vai oltaisiinko kohta jo keräämässä muslimeja keskitysleireille?

[---]

Somalialaistaustaiseen väestöön kohdistuvat ennakkoluulot ovat asia, jonka Nura tuntee turhankin hyvin.

– Tänne tullessamme me olimme erilaisia niin monella tapaa: eri kulttuurista, eri uskonnosta, eri värisiä. Ja Suomi ei todellakaan juhli erilaisuutta; minkäänlaista erilaisuutta. Jos sinulla on risti kaulassa, sinut leimataan uskovaiseksi ja saat osaksesi kielteistä huomiota ja pahimmillaan kiusaamista. Puhumattakaan siitä, jos sinulla on huivi! Samaan aikaan kyllä somalialaistaustaiselle voi tulla shokkinakin se, kuinka sekulaari maa Suomi onkaan. Uskonto on täällä niin henkilökohtainen asia, että se on jo melkeinpä tabu.

Nura uskoo ennakkoluulojen ja rasismin perustuvan pitkälti jo erilaiseen ihonväriin, vaikka sitä ei helpolla myönnettäisikään.

– Eihän sitä enää voi sanoa, että ihonväri siihen vaikuttaa. Nykyään on helpompaa vedota vaikka uskontoon, hän sanoo.

– Siten ennakkoluulot saa jotenkin "älyllistettyä" ja niiden taakse hankittua muitakin ihmisiä. Kyllä minä olen sitä tosin ihan suoraankin kuullut, Nura puuskahtaa.

– Että kuinka musta ihminen on aina valkoista tyhmempi.

Varsin erilaisista taustoistaan huolimatta maahanmuuttajat myös liian usein niputetaan yhden otsikon alle ja jokaista pidetään vastuullisena kenen tahansa väärinkäytöksistä.

– Meissä on niin hyviä kuin huonojakin ihmisiä. Ei sillä ole mitään tekemistä maahanmuuttajuuden kanssa vaan ihmisyyden. Me olemme kaikki ihmisiä, Nura huomauttaa.

– Enhän minä esimerkiksi voi jatkuvasti kulkea kaikkien maahanmuuttajien perässä ja vahtia heidän tekemisiään!

Nura esimerkiksi muistaa pelänneensä 1990- luvun lopulla, millaisia reaktioita HI – virusta tahallisesti Suomessa levittäneen yhdysvaltalaisen Steven Thomasin tapaus saisi aikaan – myös hän kun oli "ulkomaalainen ja samanvärinen".

Somalialaistaustaisen väestön leimautuminen saa Nuran mietteliääksi. Yhdeksi syyksi hän nostaa sen, että he ovat yhä huonosti tunnettuja. Sitä, mitä ei tunne kun on niin helppo pelätä.

– Kontakti kantaväestön ja somalialaistaustaisen väestön välillä puuttuu. Erilaisuudelle on opittava täälläkin antamaan tilaa. Tutustumalla toinen toisiimme ne ennakkoluulotkin hälvenevät. Ja kaikki nämä raiskaukset... Somalialaisyhteisö on ollut niistä järkyttynyt ihan niin kuin kaikki muutkin. Surulliseksi tuollaiset uutiset tekevät kenet tahansa.

Väitteet siitä, että erilaisesta kulttuurista tulevien maahanmuuttajien olisi mahdotonta kotoutua Suomeen, hän tyrmää.

– Me olemme ihan tavallisia ihmisiä, hän huudahtaa.

[---]

Somaliliitto

[foobar]

Joku päivä somalit voisivat vaikka puhua jostain muusta kuin somaliudestaan, suomalaisten rasismista ja kaikesta tuollaisesta. Voisi puhdistaa ilmaa. En minä kauhean korkeassa arvossa pidä muitakaan ihmisiä jotka puhuvat vain ja ainoastaan yhdestä asiasta varsinkaan jos kyseessä on oleellisesti itsekehu ja muiden haukkuminen. Olkoon se ihonheijastuskerroin tai maailmankatsomus mikä tahansa.

[koli]

– Eihän sitä enää voi sanoa, että ihonväri siihen vaikuttaa. Nykyään on helpompaa vedota vaikka uskontoon, hän sanoo.

– Siten ennakkoluulot saa jotenkin "älyllistettyä" ja niiden taakse hankittua muitakin ihmisiä. Kyllä minä olen sitä tosin ihan suoraankin kuullut, Nura puuskahtaa.

– Että kuinka musta ihminen on aina valkoista tyhmempi.

Ei musta ihminen ole aina valkoista tyhmempi, mutta useimmiten on.

[Roope]

Somalialaistaustaisen väestön leimautuminen saa Nuran mietteliääksi. Yhdeksi syyksi hän nostaa sen, että he ovat yhä huonosti tunnettuja. Sitä, mitä ei tunne kun on niin helppo pelätä.

Somalit ovat Suomessa hyvin tunnettuja. Takavuosien tunnetuin roolimalliksi nostettu somali oli työkseen rasismia vastustanut Ali Qassim, ja nyt pinnalla ovat valtavasti ilmaista media-aikaa ja huomiota saaneet Abdirahim "Husu" Hussein ja Maryam Abdulkadir. Myös Somaliliiton kannanotot luovat samansuuntaista mielikuvaa Suomen somaleista.

[foobar]

Somalit ovat todella tunnettuja siitä, etteivät he puhu koskaan muusta kuin itsestään ja siitä, ettei heille ole palvelusväki asetellut täydellistä tyynyä täydellisen hyvin. Joka ainut mediassa näkyvyyttä saava somali on toiseustoteemi jonka olemassaolon tärkein syy on somaliuden korostaminen ja suomalaisten mollaaminen.

Koska saamme ensimmäisen mediasomalin jonka meriitit perustuvat johonkin muuhun avuun kuin syntyperään ja sen kanssa naitettuun kulttuuriin? Sen päivän koittaessa somalien ja somalikulttuurin imago Suomessa ottaa aimo harppauksen parempaan suuntaan. Se kuitenkin edellyttää sitä, että somalit osallistuvat harppauksen ottamiseen itse. Kaikkea ei palvelusväelle voi uskottavasti ulkoistaa.

[Ullatusnillitus]

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/65171-suomen-ensimmainen-somalikirjailija-muistan-sen-tuijotuksen

Kun lama 1990-luvulla kaatoi niin suomalaisia yrityksiä kuin ihmisiäkin, maahanmuuttajiin ei suhtauduttu hyvällä. Farah uskoo, että silloin syntyi myös täysin perättömiä tarinoita, kuten se, että maahanmuuttajat asuvat hotellissa.

"Perättömiä tarinoita"?

[foobar]

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/65171-suomen-ensimmainen-somalikirjailija-muistan-sen-tuijotuksen

Kun lama 1990-luvulla kaatoi niin suomalaisia yrityksiä kuin ihmisiäkin, maahanmuuttajiin ei suhtauduttu hyvällä. Farah uskoo, että silloin syntyi myös täysin perättömiä tarinoita, kuten se, että maahanmuuttajat asuvat hotellissa.

"Perättömiä tarinoita"?

Strateginen historian tuntemattomuus on joissakin piireissä suunnaton meriitti. Tulee suoralta kädeltä mieleen esimerkiksi tämä Hesarin juttu koskien vuotta 1990: http://hommaforum.org/index.php/topic,52649.msg1751000.html#msg1751000. Ei vaatinut monen sekunnin hakua, toimittajakin olisi varmaan osannut. Ehkä. Hyvällä tuurilla jopa itse korkeasyntyinen haastateltavakin.

[Faidros.]

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/65171-suomen-ensimmainen-somalikirjailija-muistan-sen-tuijotuksen

Kun lama 1990-luvulla kaatoi niin suomalaisia yrityksiä kuin ihmisiäkin, maahanmuuttajiin ei suhtauduttu hyvällä. Farah uskoo, että silloin syntyi myös täysin perättömiä tarinoita, kuten se, että maahanmuuttajat asuvat hotellissa.

"Perättömiä tarinoita"?

Onkohan kirja muuten julkaistu somaliksi ja moniko somppu, näiden ilosta kyynelehtivien suvakkien lisäksi tulee lukemaan kirjan?

Mutta "finlandiapalkintokamaa". Täysin lukematta.

[P]

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/65171-suomen-ensimmainen-somalikirjailija-muistan-sen-tuijotuksen

Kun lama 1990-luvulla kaatoi niin suomalaisia yrityksiä kuin ihmisiäkin, maahanmuuttajiin ei suhtauduttu hyvällä. Farah uskoo, että silloin syntyi myös täysin perättömiä tarinoita, kuten se, että maahanmuuttajat asuvat hotellissa.

"Perättömiä tarinoita"?

Hotelli Julia Lemossa, Joensuun liepeillä majoitti Somali matuja 90-luvun alussa. Mitenkäs muualla?