Poliittisen liikkeen ongelmista

[mikkoellila]

perjantai, heinäkuu 31, 2009
Poliittisen liikkeen ongelmista

Ihmisissä on hyvin raa'asti yksinkertaistaen kahdenlaisia oppijoita:

1. Niitä jotka oppivat tutkimalla asioita itse.
2. Niitä jotka imitoivat enemmistön tai korkean statuksen ihmisten mielipiteitä (sosiaaliset oppijat, konformistit).

Tosiasiassa kaikissa ihmisissä on tietysti molempaa oppimistyyliä, mutta eri määrä. Molempia oppimistapoja tarvitaan monimutkaisessa maailmassa - kukaan ei voi oppia kaikkia asioita tutkimalla niitä syvällisesti.

Poliittisen liikkeen alkuvaiheessa suurin osa porukasta on tyyppiä 1. Kun liike kasvaa mukaan tulee paljon konformisteja, jotka hyväksyvät liikkeen sisäiset mielipiteet kyseenalaistamatta niitä juurikaan. Uudet tulijat eivät usein edes tiedä miksi tiettyihin johtopäätöksiin on tultu.

Konformismiin liittyy usein myös tietynlainen konformismia tukeva moralismi - kaikki yleisesti hyväksyttyjen mielipiteiden haastaminen koetaan petturuutena.

Konformismiin liittyy usein myös tendenssi "panna paremmaksi" - radikalisoidutaan koko ajan tai aletaan puhua asioista kaikkitietävän narisevalla äänellä toistamalla tiettyjä fraaseja.

Alkaa myös valtapeli. Jotkut nousevat profeetoiksi, joitten asemaa on vaikea kyseenalaistaa.

Näin käy useimmille poliittisille liikkeille.

Minusta opetus tästä ei ole mikään muu kuin se, että ilmiötä pitää seurata. Hälytyskellon pitäisi ehkä soida jos keskustelet vain ihmisten kanssa, jotka ovat samaa mieltä kuin sinä, ja joudut muiden kanssa aina riitaan.

Toisaalta on myös ymmärrettävä että on turha asettua vastustajan manipulaation kohteeksi - jos ei ole miettinyt asioita tarpeeksi hyvin on turha mennä väittelemään suuna päänä jonnekin mistä saa lopulta näpeilleen.

Jos taas liikkkeen konformismi tai mustavalkoisuus alkaa tuntua liian painostavalta, kannattaa puhua asiasta ääneen tai pitää hetken hiukan etäisyyttä eikä vain paeta ja irroittautua liikkeestä.

Väitän myös:

Liikkeen päämääriä on myös koko ajan kyseenalaistettava ja analysoitava.

Mutta sanottakoon, että tämä on pelkkä hypoteesi, jonka saa toki kyseenalaistaa. Liikkeen päämäärien jatkuva analysointi saattaa myös heikentää liikkeen fokusta. Kuten ihmisellä myös poliittisella liikkeellä on elinkaari. Nuoruudessa keskitytään oppimiseen, keski-iässä toimintaan. Vanhuudessa voi sitten miettiä menikö mäkeen.

Toisaalta nykyään puhutaan paljon jatkuvasta oppimisesta.

Lähettänyt Jukka