Sinnemäki visioi (L-E Wilskman: Pitääkö kulttuuriin tuhlaaminen lopettaa?)

[mikkoellila]

Pitääkö kulttuuriin tuhlaaminen lopettaa?

26.7.2009 9.55 | Lars-Erik Wilskman | Yleinen

Mistä kuntalaiset nipistäisivät, jos kunnallistaloutta pitää leikata? No, kulttuuristapa tietenkin kuului vastaus. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan kulttuurirahojen leikkaajia olisi 70 prosenttia kuntalaisista. Tutkimuksen tuloksessa hämää se, että kirjastopalvelut ovat omana ryhmänään ja 53 prosenttia vastaajista ei puuttuisi niihin. Kuulun niihin ihmisiin, jotka näkevät kirjastotoimen osana kulttuuria, joten jotenkin mainittu tutkimus ontuu.

Olen koettanut miettiä mitähän ihmiset ovat ajatelleet vastatessaan tämmöiseen vaihtoehtoiseen leikkauslista kyselyyn. Ehkäpä on ajateltu, että sosiaali- ja terveyspalvelut sekä opetustoimi ovat sittenkin tärkeämpiä. Todellisuudessa vaikka koko kulttuuritoimi teurastettaisiin, sillä ei pelasteta sosiaali-ja terveyspalveluja ja opetustoimea leikkauksilta.

On hiukan omituista, että kulttuurista nipistäminen tulee esiin samoihin aikoihin kun uusi työministeri visioi luovista aloista uutta menestystekijää maallemme. Kulttuuri jos mikä on luovaa ja myös virikkeitä antavaa.

Kulttuurirahoituksen alasajolla olisi merkittäviä vaikutuksia. Harva miettii kuinka moni ihminen loppujen lopuksi saa leipänsä kulttuurista ja miten supistukset siihen leipään vaikuttaisivat.

Suorastaan kyyniseksi tulee, kun ajattelee sitä, että toisaalta kulttuuritarjontaa netissä halutaan ilmaiseksi. Kaikki mulle, heti ja ilmaiseksi, on ajatus josta modernin barbaarin tunnistaa.

Timo Korpelainen kommentoi:
26.7.2009 11.57

Sama homma jokaisen ehdotetun säästökohteen kanssa, ei ole "järkevää" tai "kannattavaa" . Joka ainoalle kohteelle löytyy puolustaja. Eli ei leikata vaan otetaan lisää velkaa niin paljon kuin vaan on mahdollista. Ei niiden maksaminen kuitenkaan ole meidän murhe vaan lapsiemme. Lisää kulttuuria.

Mutta entäpä jos leikattaisiin jokaisesta kohteesta vähän. Monta X vähän = paljon.
Minusta se on huono perustelu että
"Todellisuudessa vaikka koko kulttuuritoimi teurastettaisiin, sillä ei pelasteta sosiaali-ja terveyspalveluja ja opetustoimea leikkauksilta."
Ei ole mahdollista pelastaa taloutta puuttumalla vain yhteen kohteeseen, eikä niin suurta kohdetta ole jonka lakkauttamisella ongelmat korjaantuisi.

Ja se mitä työministeri visioi .....no, jätän kommentoimatta ne "visiot"...

Gösta kommentoi:
26.7.2009 12.05

Juuri kun opittiin naureskelemaan NL:lle, että siellä oli kaikki hunningolla paitsi huippu-urheilu, lupaa urheiluministeri Stefan Wallin korottaa suomalaisen huippu-urheilun määrärahoja 50%:lla.

"Menestys koetaan osaksi ulkoista Suomi-kuvaa. Se on myös osa kansallista oma-kuvaamme", päättelee Wallin ddr-läisittäin.

Mikko Ellilä kommentoi:
26.7.2009 16.41

"On hiukan omituista, että kulttuurista nipistäminen tulee esiin samoihin aikoihin kun uusi työministeri visioi luovista aloista uutta menestystekijää maallemme. Kulttuuri jos mikä on luovaa ja myös virikkeitä antavaa."

Työministeri, kansanedustaja Anni Sinnemäki (vihr) on suunnilleen aina väärässä suunnilleen kaikissa asioissa. Tämä ei ole poikkeus. Anni Sinnemäki ei ymmärrä talouden toimintaa lainkaan, kuten eivät punavihreät yleensäkään. Tämä on malliesimerkki siitä.

Suomen työministeri ei voi mitenkään "visioida luovista aloista uutta menestystekijää maallemme". On täysin mahdotonta, että valtio jotenkin edistäisi Suomen talouselämää tukemalla veronmaksajien rahoista "luovia aloja". Kukaan, joka väittää kulttuuripalvelujen tukemista veromaksajien rahoilla talouden menestyksen takeeksi, ei ymmärrä talouselämän toiminnasta yhtään mitään.

Rautalankaa: budjettimäärärahat ovat peräisin kansalta, ne ovat kansalta pois verotettua rahaa. Rahan ottaminen pois kansalta ja jakeleminen esim. oopperan tukiaisiin EI MITENKÄÄN VOI edistää talouselämän menestystä. Raha ei tule tyhjästä. Valtio ei omista sampoa, joka tuottaisi rahaa itsestään. Kaikki kulttuuripalvelujen tukemiseen käytetyt rahat on otettu POIS kansalta eli POIS taloudesta. Miten rahan ottaminen POIS talouselämästä voisi muka jotenkin EDISTÄÄ talouselämää? Ajatus on täysin pähkähullu.

Timo Korpelainen kommentoi:
26.7.2009 17.13

Kun seuraava rahtilaiva tuo Suomeen tavaraa ulkomailta niin käykää kulttuuri-ihmiset maksamassa lasku sillä kulttuurillanne.
Ennenkuin edes yksi tankkerillinen öljyä on maksettu saa oopperaa ym. hoilata useamman tunnin, luulen. Ja voi olla että se öljyn myyjä ei olekaan niin kultturelli että laskun voisi kulttuurilla maksaa, se saattaa vaatia rahaa.
Eikä ilmeisesti tähänkään mennessä ole ollut valtavaa ryntäystä ulkomailta suomalaisen kulttuurin perään, en usko että kannattaa ottaa riski että siitä tulisi uusi vientiveturi.

1970blue kommentoi:
27.7.2009 13.04

Kysyit pitääkö kulttuuriin tuhlaaminen lopettaa. Vastaus on yksiselitteisesti kyllä, sillä kaikki tuhlaaminen on lamassa ja muutenkin turhaa. Kulttuurimenojen on oltava suhteessa taloudelliseen kehitykseen ja on myös hyvä leikata sieltäkin, jotta kulttuuri osallistuu samalla tavoin talkoisiin kuin kaikki muutkin. Muutenhan käy niin, että kulttuuriala vain paisuu ja paisuu muodostuen valtavaksi taakaksi muulle toiminnalle. Kulttuuri maksetaan kuitenkin kaupasta ja palveluista saatavilla tuotoilla. Pääosin kulttuuria tuetaan ja se ei pärjää vailla merkittävää tukea.
Huippu-urheilun tukeminen on suoraa rahansiirtoa yksittäisille henkilöille, jotka sitä paitsi menestyessään tienaavat ihan mukavasti muutenkin. Emme tarvitse DDR-tyyppistä urheilueliittiä julkisuuskuvaksemme.

[Miniluv]

(http://asiakaslehti.com/kaks/sites/default/files/node46_02.jpg)

Tutkimus tässä: http://www.kaks.fi/index.php

Selitetään vielä Wilskmanille, miksi kirjastopalveluista kannattaa kysyä erikseen. Vuonna 2008 lainoja oli 100 miljoonaa ja lainaajia 2,1 miljoonaa. Teatterit (esim.) ovat eri suuruusluokassa käyttäjälukemissa.

[Timo Hännikäinen]

Kulttuurielämän tukeminen julkisin varoin ei tuota minkäänlaista aineellisesti mitattavaa hyötyä. Joka väittää niin sanottujen luovien alojen jotenkin edistävän talouselämää, on tietämätön tai valehtelee. Kulttuuriin tuhlaaminen on puhtaasti idealistinen projekti, jossa rahaa annetaan pois odottamatta, että se tuottaisi lisää rahaa.

Juuri siksi puhun sen puolesta.

En tiedä, moniko täällä minun tapaani määrittelee itsensä kansallismieliseksi (uskoisin että melko moni) tai mitä kukakin sillä tarkoittaa, mutta kulttuurielämällä on ollut tärkeä rooli sen luomisessa, mitä nykyään kutsumme kansalliseksi identiteetiksi (ja mitä nykyään yritetään erilaisin kansainvälisyys- ja monikulttuurisuushankkein murentaa). Suomalaisuus on historiallinen rakennelma, jota ei olisi ilman sellaisia hahmoja kuin J. L. Runeberg tai Aleksis Kivi. Heidän aikanaan taidetta ei rahoitettu julkisin varoin, vaan kirjailijat, kuvataiteilijat, teatteriväki ym. olivat yksityisten mesenaattien tukemia. Nykyiset valtiolliset apurahajärjestelmät ja vastaavat ovat moderni verovarapohjainen versio mesenaattijärjestelmästä. Näiden kahden eri mallin paremmuudesta voidaan väitellä, mutta esimerkiksi perin epävakaissa oloissa elänyt Kivi olisi luultavasti ollut tyytyväinen nykyisen kaltaisesta systeemistä.

Minusta puheet rahan haaskaamisesta kulttuuriin tai kansan varoilla loisivista taiteilijoista sopivat huonosti kansallismielisen suuhun. (Myönnetään: minulla on myös oma lehmä ojassa, koska tarvitsen julkisia kulttuurivaroja tullakseni toimeen.) Olkoonkin, että suuri osa Suomen nykyisestä kulttuuriväestä on tolvanoita, jotka eivät ymmärrä arvostaa kansallista perintöään.

Kulttuurin rahoittamisen ei ole tarkoituskaan tuottaa mitään, siis mitään muuta kuin kulttuuria. Asiaa voidaan verrata vaikkapa luonnonsuojeluun, joka myös maksaa tuottamatta mitään, mutta josta luopuminen olisi idiotismia. Se on hinta, joka vain pitää maksaa siitä, että elämä olisi hieman viihtyisämpää ja ihminen hitusen verran sivistyneempi ja esteettisempi otus.

[Teekkari Tampereelta]

En tiedä, moniko täällä minun tapaani määrittelee itsensä kansallismieliseksi (uskoisin että melko moni) tai mitä kukakin sillä tarkoittaa, mutta kulttuurielämällä on ollut tärkeä rooli sen luomisessa, mitä nykyään kutsumme kansalliseksi identiteetiksi (ja mitä nykyään yritetään erilaisin kansainvälisyys- ja monikulttuurisuushankkein murentaa). Suomalaisuus on historiallinen rakennelma, jota ei olisi ilman sellaisia hahmoja kuin J. L. Runeberg tai Aleksis Kivi. Heidän aikanaan taidetta ei rahoitettu julkisin varoin, vaan kirjailijat, kuvataiteilijat, teatteriväki ym. olivat yksityisten mesenaattien tukemia. Nykyiset valtiolliset apurahajärjestelmät ja vastaavat ovat moderni verovarapohjainen versio mesenaattijärjestelmästä. Näiden kahden eri mallin paremmuudesta voidaan väitellä, mutta esimerkiksi perin epävakaissa oloissa elänyt Kivi olisi luultavasti ollut tyytyväinen nykyisen kaltaisesta systeemistä.

Minusta puheet rahan haaskaamisesta kulttuuriin tai kansan varoilla loisivista taiteilijoista sopivat huonosti kansallismielisen suuhun. (Myönnetään: minulla on myös oma lehmä ojassa, koska tarvitsen julkisia kulttuurivaroja tullakseni toimeen.) Olkoonkin, että suuri osa Suomen nykyisestä kulttuuriväestä on tolvanoita, jotka eivät ymmärrä arvostaa kansallista perintöään.

Kulttuurin rahoittamisen ei ole tarkoituskaan tuottaa mitään, siis mitään muuta kuin kulttuuria. Asiaa voidaan verrata vaikkapa luonnonsuojeluun, joka myös maksaa tuottamatta mitään, mutta josta luopuminen olisi idiotismia. Se on hinta, joka vain pitää maksaa siitä, että elämä olisi hieman viihtyisämpää ja ihminen hitusen verran sivistyneempi ja esteettisempi otus.

Komppaan. Kunhan kyse on jostain muusta kuin spermasta ja paskasta tehosekoittimessa.

[Juki]

Kulttuurielämän tukeminen julkisin varoin ei tuota minkäänlaista aineellisesti mitattavaa hyötyä. Joka väittää niin sanottujen luovien alojen jotenkin edistävän talouselämää, on tietämätön tai valehtelee. Kulttuuriin tuhlaaminen on puhtaasti idealistinen projekti, jossa rahaa annetaan pois odottamatta, että se tuottaisi lisää rahaa.

Juuri siksi puhun sen puolesta.

En tiedä, moniko täällä minun tapaani määrittelee itsensä kansallismieliseksi (uskoisin että melko moni) tai mitä kukakin sillä tarkoittaa, mutta kulttuurielämällä on ollut tärkeä rooli sen luomisessa, mitä nykyään kutsumme kansalliseksi identiteetiksi (ja mitä nykyään yritetään erilaisin kansainvälisyys- ja monikulttuurisuushankkein murentaa). Suomalaisuus on historiallinen rakennelma, jota ei olisi ilman sellaisia hahmoja kuin J. L. Runeberg tai Aleksis Kivi. Heidän aikanaan taidetta ei rahoitettu julkisin varoin, vaan kirjailijat, kuvataiteilijat, teatteriväki ym. olivat yksityisten mesenaattien tukemia. Nykyiset valtiolliset apurahajärjestelmät ja vastaavat ovat moderni verovarapohjainen versio mesenaattijärjestelmästä. Näiden kahden eri mallin paremmuudesta voidaan väitellä, mutta esimerkiksi perin epävakaissa oloissa elänyt Kivi olisi luultavasti ollut tyytyväinen nykyisen kaltaisesta systeemistä.

Minusta puheet rahan haaskaamisesta kulttuuriin tai kansan varoilla loisivista taiteilijoista sopivat huonosti kansallismielisen suuhun. (Myönnetään: minulla on myös oma lehmä ojassa, koska tarvitsen julkisia kulttuurivaroja tullakseni toimeen.) Olkoonkin, että suuri osa Suomen nykyisestä kulttuuriväestä on tolvanoita, jotka eivät ymmärrä arvostaa kansallista perintöään.

Kulttuurin rahoittamisen ei ole tarkoituskaan tuottaa mitään, siis mitään muuta kuin kulttuuria. Asiaa voidaan verrata vaikkapa luonnonsuojeluun, joka myös maksaa tuottamatta mitään, mutta josta luopuminen olisi idiotismia. Se on hinta, joka vain pitää maksaa siitä, että elämä olisi hieman viihtyisämpää ja ihminen hitusen verran sivistyneempi ja esteettisempi otus.

Juuri näin!

"Perkele, Aleksis...Kivi!"
_{(Emil Nervander Aleksis Kiven elämä -elokuvassa)}

[IDA]

Minusta puheet rahan haaskaamisesta kulttuuriin tai kansan varoilla loisivista taiteilijoista sopivat huonosti kansallismielisen suuhun. (Myönnetään: minulla on myös oma lehmä ojassa, koska tarvitsen julkisia kulttuurivaroja tullakseni toimeen.) Olkoonkin, että suuri osa Suomen nykyisestä kulttuuriväestä on tolvanoita, jotka eivät ymmärrä arvostaa kansallista perintöään.

Tuo on tietysti totta. Pitäisi lähinnä keskustella siitä miten kulttuuria pitäisi tukea. Minusta kansallinen merkittävyys voisi olla yksi peruste, vaikka sitä tietenkin on etukäteen hankala määritellä. Vaikka pidän musiikista en näe esimerkiksi kansainvälisten oopperoiden - myönnetään, että ilmeisin esimerkki, mutta kansallisooppera on kallis - suureellista esittämistä mitenkään tärkeänä kansallisena hankkeena, kun samalla rahalla taitaisi saada mukavan kokoelman klassisia levyjä jokaiseen kotiin.

Kulttuurin rahoittamisen ei ole tarkoituskaan tuottaa mitään, siis mitään muuta kuin kulttuuria. Asiaa voidaan verrata vaikkapa luonnonsuojeluun, joka myös maksaa tuottamatta mitään, mutta josta luopuminen olisi idiotismia. Se on hinta, joka vain pitää maksaa siitä, että elämä olisi hieman viihtyisämpää ja ihminen hitusen verran sivistyneempi ja esteettisempi otus.

Totta tuokin. Sinnemäen tarkoittama luova, taloutta elvyttävä kulttuuripanos tarkoittanee sitä, että joku suomalainen tekisi hittibiisejä englanniksi ja tienaisi sillä.

[Viinankylväjä]

Onko kukaan pelannut Civilization-pelejä? Pelissä aloitetaan sivilisaation alkutekijöistä, ja kehitytään pikkuhiljaa. Pelissä voi valloittaa naapurilta alueita levittämällä omaa kulttuuriaan. Kulttuuria pystyy kehittämään mm. uskontoa levittämällä ja taiteella.

Myös musiikin tukeminen ei mene hukkaan. Varsinkin metallimusiikki on lisännyt Suomen tunnettavuutta, ja täten eurooppalaisten kiinnostusta tulla töihin ja opiskelemaan Suomeen. Tällä hetkellä ei tosin tarvetta sille ole.

[Idumea]

Kulttuurielämän tukeminen julkisin varoin ei tuota minkäänlaista aineellisesti mitattavaa hyötyä. Joka väittää... jne.

Olen pyrkinyt välttämään viestejä, joissa totean vain olevani samaa mieltä jonkun kirjoittajan kanssa, mutta nyt täytyy sortua:

Hyvin sanottu siellä edessä!

[kaksinaismoralismirules!]

No kuin kakanheittäminen on Suomen kultuurieliitin mielstä kyldyyriä vai mitä se Jumalan teatteri tekikään? Kiasma on sitä samaa soittoa - kultuurielitistit tekevät kultuuria itseleen ja sisäpiirille ja samaten apurahat menevät "omalle porukalle".

Pystyykö Suomesta osoittamaan mitään sen enempää sisäänlämmennyttä porukkaa kuin kultuuripiirit? (poisluetaan nyt Kepun iltalypsy)Hesarissakin oli asiasta artikkeli ja ihmeteltiin kultuuriväen hyvin yksipuolista suuntautumista tietyn politiikan mukaan ja eritoten suuntyautumista vain tiettyihin kaupunkeihin.

Miettikäähän mistä tulee Lortit ja Nightwishit? Jostain muualta kuin Hesan kultuuripiireistä.

[Valitse käyttäjätunnus]

Minusta puheet rahan haaskaamisesta kulttuuriin tai kansan varoilla loisivista taiteilijoista sopivat huonosti kansallismielisen suuhun. (Myönnetään: minulla on myös oma lehmä ojassa, koska tarvitsen julkisia kulttuurivaroja tullakseni toimeen.) Olkoonkin, että suuri osa Suomen nykyisestä kulttuuriväestä on tolvanoita, jotka eivät ymmärrä arvostaa kansallista perintöään.

Niinpä niin. En ole erityisen kansallismielinen, mutta minusta on jotenkin hassua perustella kansallisen identiteetin vaalimisella sellaisten tahojen rahoitusta, jotka eivät sitä pääsääntöisesti millään tapaa tee ja joiden voisi usein perustellusti väittää pyrkivän juuri päinvastaiseen.

[Uljanov]

Kuten edellä onkin jo hyvin mainittu, kulttuurin ei ole tarkoituskaan tuottaa taloudellista hyvinvointia, vaan henkistä. Mutta silloin kun leikata täytyy, niin tottakai se on ilmeisin leikkauskohde. Kyllä meillä tulee kulttuuria olemaan vaikkei sitä verorahoista tuettaisi sentilläkään (tietysti ammattitaiteilijoita olisi silloin vähemmän), mutta samaa ei voi sanoa terveydenhuollosta ja vanhainkodeista.

Minun kantani on, että silloin kun taloudellisesti menee hyvin niin ilmanmuuta myös kulttuurielämää tulee tukea, mutta velan kasvaessa se on ensimmäinen kohde josta lähdetään säästämään. Olipa kulutettu kulttuuri sitten ammattilaisten tai harrastajien tekemää on kuitenkin taloudellisessa ahdingossa aika merkityksetön kysymys.

Ja puheenvuoron tueksi linkki nakkibudjetilla toimivan indie-filmiryhmän sivuille:
http://www.antiteatteri.net/elokuvat.htm

(Silmittömän väkivallan ystäviä suosittelen katsomaan Pallogrillin Palvojat, jos se ei niin miellytä niin Road Kill on myös hyvä. Antiteatterin tuotanto ei tosin ehkä sovellu niin hyvin virallisille kylttyrelleille.)

[Timo Hännikäinen]

Kulttuurin tukemiseen tähdätyt rahavarat ovat valtion budjetissa kaikkein pienimmästä päästä (ja siksi kulttuuriministerin paikalle laitetaankin yleensä ne lahjattomimmat yksilöt, kuten edesmennyt Jarkko Laine totesi). Ketjun alussa siteeratussa keskustelussa todettiin mielestäni hyvin, että taloutta ei pelasta yhteen kohteeseen puuttuminen eikä niin suurta kohdetta olekaan, jonka lakkauttamisella ongelmat korjaantuisivat. Niinpä se, säästetäänkö kulttuurimäärärahoista vai ei, on kokonaisuutta ajatellen melko merkityksetön kysymys. Toki ymmärrän senkin, että silloin kun pitää säästää (ja henk. koht. olen sitä mieltä että muulloinkin pitäisi säästää kuin taloudellisesti heikkoina aikoina), jokaisen sektorin pitää tinkiä eduistaan, kulttuurielämä mukaanlukien. Ihmettelen vain, miksi sen kimppuun käydään aina ensimmäisenä. Se tuntuu barbaariselta.

Suomalaisella kulttuuriväellä on kautta aikojen ollut yksi kiinteä ja yhdistävä ominaisuus, nimittäin suhteellisuudentajun puute. Se on ilmennyt mm. kritiikittömänä muualta tulevan ihannoimisena ja kotikutoisen halveksuntana. Mainittu asennoituminen alkoi viimeistään Tulenkantajista 20-luvulla, ja 1960-luvulta lähtien on eletty sen kulta-aikaa. Kuulee paljon puhetta, että Suomi on taiteen suhteen joutomaa, ja kaikki mielenkiintoinen tapahtuu milloin missäkin: Ranskassa, USA:ssa, Ruotsissa jne. Suomi on aina "jäljessä" muualla tapahtuvasta "kehityksestä". En tiedä, mistä moinen ajattelu kumpuaa, mutta ainakin se jos mikä on tyypillisen periferinen ilmiö; tuskinpa vanhoissa vakiintuneissa kulttuurimaissa esiintyy vastaavaa oman perinnön väheksyntää.

Toinen merkillinen juttu on tietyt poliittiset ennakko-odotukset. Ajatellaan yleisesti ja automaattisesti, että jokainen kirjailija, kuvataiteilija ja teatteri-ihminen on vihreiden, vasemmistoliiton tai ainakin demarien kannattaja. Halla-ahon äänestäjäksi tunnustautuminen ei ole paras tapa saada naisseuraa punaviininjuojien illanistujaisissa. Tunnen paljonkin esim. kirjailijoita, joiden maailmankuva on hyvin toisentyyppinen kuin punaviherporukalla, mutta jotka ovat haluttomia tuomaan sitä esiin ilmeisesti juuri noiden mainitsemieni ennakko-oletusten vuoksi. Suomen kirjallisuudesta saattaa puuttua sellainen konservatiivinen juonne kuin esimerkiksi Saksassa (Jünger, Von Salomon) tai Ranskassa (Baudelaire, Flaubert, Houellebecq) on ollut ja säilynyt katkeamatta.

[Aurelius]

Minua ihmetyttää, kun kulttuuri on politiikkojen mietteissä aina jonkun teatterin, oopperan tai taidemuseon toimintaa. Tällainen korkeakulttuuri on kuitenkin todella marginaalista ja koskettaa vain harvoja ihmisiä. Miksi juuri sitä pitäisi tukea? Laajemmin ymmärrettynä kulttuuri merkitsee kuitenkin kaiken inhimillisen toiminnan kokonaisuutta. Kuitenkin poliitikot ovat usein juuri tuhoamassa suomalaisen kulttuurin omaleimaiseksi tekeviä asioita.

[Timo Hännikäinen]

Sinänsä aiheellinen kysymys. Tosin laajimmillaan ymmärrettynä kulttuuria on kaikki ihmisten välinen kanssakäyminen YT-neuvotteluista nakkikioskitappeluihin. Itse tapaan ajatella, että kulttuuria on kahdenlaista: jokapäiväiseen kanssakäymiseen liittyvää ja julkista. Edellämainittua on aina, se kehittyy paljolti itsenäisesti ja omalakisesti ja siihen on hankala vaikuttaa ns. ylhäältä käsin. Jälkimmäinen on puolestaan paljolti riippuvainen ulkopuolisesta tuesta ja sen on tarkoitus tavoittaa suurempia ihmisjoukkoja kerralla. Ongelma ei sinänsä ole se, että vain toista tuetaan rahallisesti vaan pikemminkin se, että näiden kahden kulttuurin kerroksen välinen vuorovaikutussuhde on poikki.

Kokonaisen kulttuurimuodon tukeminen ja säilyttäminen on paljon laajempi kysymys kuin pelkkiin kulttuurimäärärahoihin liittyvä, ja sitä pitäisi kenties puida ihan omassa ketjussaan.

[Sami Aario]

(http://asiakaslehti.com/kaks/sites/default/files/node46_02.jpg)

Kas kummaa, siellä ei ole erikseen mainittu hallintoa mahdollisena säästökohteena. Voisi nimittäin kuvitella, että jos monillakin kunnallisissa hallintotehtävissä "työskentelevillä" on aikaa lähetellä paašipojilleen intiimiä sähköpostia päivät pitkät, niin hallinto voisi olla yksi mahdollinen säästökohde.

[Timo Hännikäinen]

Sen verran vielä, että jos jokin toiminta on marginaalista, elitististä ja vain pientä ihmisjoukkoa koskettavaa, se ei suoraan tarkoita, että se olisi merkityksetöntä yhteiskunnan tai vaikkapa kansallisen kulttuurin kannalta. Tieteellistä tutkimusta tehdään vielä paljon pienemmässä piirissä kuin taidetta, ja sen tutkimusmenetelmät ja -tulokset ovat ylipäätään hyvin pienen porukan ymmärrettävissä.

Lisäksi täytyy ottaa huomioon aikaperspektiivi, jossa varsinainen merkitys näkyy. "Seitsemän veljestä" -romaanin luki sen ilmestymisaikana kourallinen ihmisiä. Nykyään se luetetaan kaikille peruskoulussa - tai ainakin toivon, että asia on yhä niin.

Kansankuvauskirjallisuudella, joka oli pääsääntöisesti sivistyneistön kirjoittamaa, oli suuri vaikutus siihen millaisena kansan syvät rivit ylipäätään nähtiin, ja "Tuntemattoman sotilaan" kaltainen romaani on muokannut valtaväestön kuvaa sotatapahtumista ja veteraaneista luultavasti enemmän kuin yksikään historiallinen tutkimus. Eli kyllä taiteella on paljonkin merkitystä koko kansan kollektiiviseen psyykeen, ajan mittaan.

[VHM]

Mielestäni yleistä keskustelua kulttuurista ja sen määrärahoista vaivaa muutama asia. Ensinnäkin käsitteet kulttuuri ja korkeakulttuuri. Mitä ne ovat?

Kulttuuriksi käsitetään yleisesti ottaen hengentuotokset mm. musiikista kirjallisuuteen ja muotoilusta näyttämötaiteeseen. Korkeakulttuurista puhuttaessa mieleeni tulee välitön assosiaatio oopperasta ja modernista taiteesta. Mikä tekee esim. oopperasta korkeampaa kulttuuria kuin pop-musiikista? Laajempi taiteellinen näkemys ja oppineisuus? Kuulijoiden musiikillinen sivistyneisyys? Vai se, että ooppera on leimallisesti "yläluokan" kulttuuria?

Nykypäivänä käsitteet ovat hämärtyneet. Nykypäivänä kulttuuriksi käsitetään kaikki, joka vaatii yhteiskunnallista rahoitusta ottaakseen tuulta alleen. Samassa kontekstissa käydään keskustelu siitä, tuottaako kulttuuriin sijoitetut määrärahat mitään mitattavissa olevaa hyötyä yhteiskunnalle.

Timo Hännikäinen on oikeassa, että kulttuuri ja erityiset merkkiteokset ovat osaltaan luoneet kansallista identiteettiä ja ovat sinällään kannatettavia asioita. Mutta mieleeni herää kysymys: Mitkä ovat tämän päivän suomalaisia merkkiteoksia? Millä kulttuurin saralla syntyvät suurimmat (tuotteistettavissa olevat) innovaatiot ja toisaalta taiteelliset harppaukset? Tietävätkö kulttuuripäättäjät? Ovatko meidän valitsemat kulttuuripäättäjät ajan tasalla tehtävistään?

Suomen kilpailukyvyn valtti on korkean osaamisen innovaatio ja uniikki tuote. Sama pätee kulttuuriin. Suurin hyöty yhteiskunnalle tuntuu kuitenkin syntyvän siellä, missä vaatimukset kaikuvat tyhjyyteen. Kuinka moni suomalaisen musiikin menestystarinoiden tekijöistä on ollut jatkuvasti kitisemässä määrärahoista? Kuinka moni alan kotimainen yrittäjä on vaatinut yhteiskunnan rahoitusta projekteilleen? Suomalainen "kevyt musiikki" (lue: ei klassinen) kuitenkin työllistää, tuo vienti- ja verotuloja, tuottaa uusia innovaatioita ja ennen kaikkea luo kansallista identiteettiä.

Mielestäni veronmaksajilla maksatettavien kulttuurin määrärahojen suhteen pitäisi tehdä totaalinen uudelleen järjestely. Olisiko ollut mahdollista käyttää hieman vähemmän yhteiskunnan rahoja musiikkitalon rakentamiseen ja sen sijaan luoda (verrattaen edullisia) esim. nuorille bändeille harjoitustiloja ja tarjota paremmin ammattitaitoista opetusta. Tällä olisi todennäköisesti laajempia yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia, kuin pienen eliitin musiikkitalolla tai Kiasmalla.

Vai kuinka moni näkisi mielummin tulevaisuuden valokeilassa uuden Nightwishin kuin maksaisi 80€ oopperalipusta, josta on jo etukäteen maksanut verotuloillaan? Vai edustaako Nightwish jonkun mielestä taiteellista taantumusta, oppimattomuutta tai merkityksettömyyttä suomalaiselle kulttuurille?


Rautalanka: Kulttuurista voidaan mielestäni laman aikana leikata, mutta samalla meidän täytyy muistaa ainutlaatuiset voimavaramme ja taloutemme erityislaatuisuus. Mielestäni määrärahoja tulisi uudelleenjärjestää läpinäkyvästi ja miettiä oikeasti hyötysynergioita yhteiskunnalle. Huippu-urheilulle löytyy rahoittajia varmasti yksityisistä sponsoreista.



Ps. toivon mukaan ei mennyt liian offtopic.

[Maltillinen]

Aamulla satuin lukemaan Hesarin jutun valtionbudjetista. Rikastava maahanmuutto maksaa Suomelle vuosittain n. 93 miljoonaa ja taas vastaavasti täysin tapeeton kulu, pelastustoimi on onneksi vain n. 87 miljoonaa euroa.

Että näin meillä...

[DoneDeal]

Mutta mieleeni herää kysymys: Mitkä ovat tämän päivän suomalaisia merkkiteoksia?

itsellä tuli mieleen vaan semmone ku ilman

[Onkko]

Tuhlaaminen kyllä.
Esimerkiksi törmäsin tämmöiseen http://www.youtube.com/watch?v=lQPy21If6TY ja en ole savolainen mutta silti kulttuuriteko jota tuskin on tuettu.

[Timo Hännikäinen]

Vai kuinka moni näkisi mielummin tulevaisuuden valokeilassa uuden Nightwishin kuin maksaisi 80€ oopperalipusta, josta on jo etukäteen maksanut verotuloillaan? Vai edustaako Nightwish jonkun mielestä taiteellista taantumusta, oppimattomuutta tai merkityksettömyyttä suomalaiselle kulttuurille?

Minun mielestäni edustaa. Nightwish on kaameaa mölyä, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä pidän ylipäätään suomalaisen kulttuurina saati sen arvostettavana puolena. Vaikken oopperaa tunne enkä ymmärrä, maksaisin tuhat kertaa mieluummin 80 EUR oopperalipusta kuin menisin ilmaiseksi Nightwishin konserttiin.

Suomi pystyy kilpailemaan omalla musiikillaan, kuvataiteellaan, elokuvallaan tai kirjallisuudellaan kansainvälisillä markkinoilla ainoastaan siivoamalla niistä pois kaiken omintakeisen ja kansallisen ja siloittamalla ne monikansalliseksi massakulutushutuksi. En ymmärrä, mitä syytä meidän on kadehtia kulttuuriviennissä pärjääviä ruotsalaisia, koska he maksavat pärjäämisestään massiivisen henkisen hinnan. Ei, en kaipaa suomalaista Abbaa.

Sellaiset sanat kuin "innovaatio" ja "kilpailukyky" pitäisi kulttuurista (niin kuin kaikesta muustakin) puhuttaessa julistaa tyystin pannaan.

[VHM]

Vai kuinka moni näkisi mielummin tulevaisuuden valokeilassa uuden Nightwishin kuin maksaisi 80€ oopperalipusta, josta on jo etukäteen maksanut verotuloillaan? Vai edustaako Nightwish jonkun mielestä taiteellista taantumusta, oppimattomuutta tai merkityksettömyyttä suomalaiselle kulttuurille?

Minun mielestäni edustaa. Nightwish on kaameaa mölyä, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä pidän ylipäätään suomalaisen kulttuurina saati sen arvostettavana puolena. Vaikken oopperaa tunne enkä ymmärrä, maksaisin tuhat kertaa mieluummin 80 EUR oopperalipusta kuin menisin ilmaiseksi Nightwishin konserttiin.

Suomi pystyy kilpailemaan omalla musiikillaan, kuvataiteellaan, elokuvallaan tai kirjallisuudellaan kansainvälisillä markkinoilla ainoastaan siivoamalla niistä pois kaiken omintakeisen ja kansallisen ja siloittamalla ne monikansalliseksi massakulutushutuksi. En ymmärrä, mitä syytä meidän on kadehtia kulttuuriviennissä pärjääviä ruotsalaisia, koska he maksavat pärjäämisestään massiivisen henkisen hinnan. Ei, en kaipaa suomalaista Abbaa.

Sellaiset sanat kuin "innovaatio" ja "kilpailukyky" pitäisi kulttuurista (niin kuin kaikesta muustakin) puhuttaessa julistaa tyystin pannaan.

Jos puhutaan lähtökohtaisesti veronmaksajien varoilla kustannettavista määrärahoista, on korrektia käyttää aiheeseen soveltuvaa terminologiaa. Tarkoitin tietenkin sitä, että mm. mainitsemallani taiteenalalla meillä ollaan maailman kärjessä ilman mainittavia yhteiskunnan tukiaisia. Tämä on universaali tosiasia, mikäli on uskominen kriitikkoja ja alan ammattilaisia. Ko. genressähän vaalitaan suoranaisesti myös meidän kansallista perintöä - myös kirjallisuutta ja kansantarustoa.

Toinen asia on tietysti sinun henkilökohtaiset mieltymyksesi. Jos pidät oopperaa miellyttävämpänä, se on sinun asiasi. Sitä näkemystä ei kovin moni jaa. Toisekseen, niin kuin edellisessä postissa mainitsinkin, tässä tapauksessa sinun preferoimasi taiteenmuoto rahoitetaan enemmistön rahoilla. Tässä on syy, minkä takia budjettien uudelleen arvioiminen olisi kannatettava asia. Mainittakoon, että Nightwish ei ole syönyt menestyksellään yhteiskunnan varoja. Taidan toistaa itseäni: Jos yhteiskunta tukee kulttuuria, sen tulee löytää tukemistaan kulttuurinmuodoista mahdollisimman laaja-alaiset yhteiskunnalliset hyödyt.

Esimerkiksi ottamani musiikki ei taida olla sinun vahvinta alaasi.

[Parsifal]

Vaikka pidän musiikista en näe esimerkiksi kansainvälisten oopperoiden - myönnetään, että ilmeisin esimerkki, mutta kansallisooppera on kallis - suureellista esittämistä mitenkään tärkeänä kansallisena hankkeena, kun samalla rahalla taitaisi saada mukavan kokoelman klassisia levyjä jokaiseen kotiin.

Taitavat kuitenkin esim. Matti Salminen ja Karita Mattila olla maailmalla hemmetin paljon arvostetumpia ja tunnetumpia kuin vaikkapa arvopresidenttimme. Ja jokainen lienee yhtä mieltä siitä, että niin on parempi olla vastaisuudessakin... tosin edellä mainittujen menestys tuskin enää on kiinni kansallisoopperan rahoituksesta, mutta jostakin pitäisi saada uusiakin tähtiä.

Tällä hetkellä oopperassa on vikana se, että sitä johtaa lauma tolvanoita. Oikein hoidettuna ooppera voisi olla kulttuurimme kruununjalokivi. Ohjelmavalinnoillaan se voisi vaikuttaa omaan talouteensa - vähemmän modernia saastaa, jota kokeiltakoon sitten, kun budjetti on saatu kuntoon riittävällä määrällä varmasti vetäviä klassikkoja. Mutta taideväellä tuntuu terveen järjen käyttö olevan täysin olematonta riippumatta siitä, onko kyseessä korkeakulttuuri vai roskapoppi.

[IDA]

Taitavat kuitenkin esim. Matti Salminen ja Karita Mattila olla maailmalla hemmetin paljon arvostetumpia ja tunnetumpia kuin vaikkapa arvopresidenttimme. Ja jokainen lienee yhtä mieltä siitä, että niin on parempi olla vastaisuudessakin... tosin edellä mainittujen menestys tuskin enää on kiinni kansallisoopperan rahoituksesta, mutta jostakin pitäisi saada uusiakin tähtiä.

Ovat joo, mutta tarkoitin sitä, että oopperankin tuki voisi olla kiinni jossain muussa kuin suureellisissa tuotannoissa, joissa esitetään kansainvälisiä "hittejä". Siellä näyttäisi nyt olevan yksi Eino-Juhani Rautavaaran ooppera ohjelmistossa ainoana suomalaisena oopperana.

http://www.operafin.fi/produktiot.asp?polku=18;;1

Sillä rahalla mikä oopperaan menee tukisi aika lahjakkaasti erilaisia itsenäisiä teatteri- ja musiikkiryhmiä.

Tosin on kyllä varmasti totta, että perinteisellä oopperalla on paikkansa. Ja kuten totesit ne voisivat itse asiassa jopa tuottaa.

[AIP]

Tutkimuksen tuloksessa hämää se, että kirjastopalvelut ovat omana ryhmänään ja 53 prosenttia vastaajista ei puuttuisi niihin. Kuulun niihin ihmisiin, jotka näkevät kirjastotoimen osana kulttuuria, joten jotenkin mainittu tutkimus ontuu.

Minusta ei ole mitenkään omituista, että ihmiset kokevat kirjastopalvelut muuta yhteisövaroin kustannettua kulttuuritoimintaa tärkeämmäksi. Sen sijaan uskon, että Wilskman kuuluu niihin ihmisiin, jotka mieluusti rankaisisivat muita kulttuurinkuluttajia karsimalla kirjastotoimen menoissa, mikäli pienen piirin kulttuurimenoihin puututaan. Ei pidä aliarvioida sitä mielihyvän määrää, jota tietynlaiset ihmiset saavat tuottaessaan vahinkoa toisille ihmisille.

[Janus]

Vai kuinka moni näkisi mielummin tulevaisuuden valokeilassa uuden Nightwishin kuin maksaisi 80€ oopperalipusta, josta on jo etukäteen maksanut verotuloillaan? Vai edustaako Nightwish jonkun mielestä taiteellista taantumusta, oppimattomuutta tai merkityksettömyyttä suomalaiselle kulttuurille?

Minun mielestäni edustaa. Nightwish on kaameaa mölyä, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä pidän ylipäätään suomalaisen kulttuurina saati sen arvostettavana puolena. Vaikken oopperaa tunne enkä ymmärrä, maksaisin tuhat kertaa mieluummin 80 EUR oopperalipusta kuin menisin ilmaiseksi Nightwishin konserttiin.

Hännikäinen, joka ei ilmeisesti ole nk. hevimiehiä, ei selvästikään tiedä, että hevikulttuuri on mitä suurimmissa määrin osa nykyaikaista suomalaisuutta, sekä yksi suomalaisuuden eniten mainetta niittäneistä omaleimaisuuksista maailmalla.

Hevimusiikin liittäminen taiteelliseen taantumukseen tai oppimattomuuteen edustaa lisäksi mielestäni junttiutta, joka ei todellakaan ole suomalaisuuden arvostettavimpia puolia.

Suomi pystyy kilpailemaan omalla musiikillaan, kuvataiteellaan, elokuvallaan tai kirjallisuudellaan kansainvälisillä markkinoilla ainoastaan siivoamalla niistä pois kaiken omintakeisen ja kansallisen ja siloittamalla ne monikansalliseksi massakulutushutuksi.

Esimerkiksi suomalaista hevimusiikkia tuskin voidaan pitää täysin tasapäistettynä massakulutushuttuna, ja silti suomalaisilla bändeillä on kohtalaisesti vientiä maailmalla. Sama pätee esim. Kaurismäen elokuviin. Kaupaksi käyvää omaleimaisuutta myymällä (ja tukemalla) luodaan samalla myös verotuloja, joiden synnyttäminen ei pienen eliitin kulttuuriselta runkkupiiriltä välttämättä heti luonnistu.

[JM-K]

Kulttuurielämän tukeminen julkisin varoin ei tuota minkäänlaista aineellisesti mitattavaa hyötyä. Joka väittää niin sanottujen luovien alojen jotenkin edistävän talouselämää, on tietämätön tai valehtelee. Kulttuuriin tuhlaaminen on puhtaasti idealistinen projekti, jossa rahaa annetaan pois odottamatta, että se tuottaisi lisää rahaa.

Juuri siksi puhun sen puolesta.

En tiedä, moniko täällä minun tapaani määrittelee itsensä kansallismieliseksi (uskoisin että melko moni) tai mitä kukakin sillä tarkoittaa, mutta kulttuurielämällä on ollut tärkeä rooli sen luomisessa, mitä nykyään kutsumme kansalliseksi identiteetiksi (ja mitä nykyään yritetään erilaisin kansainvälisyys- ja monikulttuurisuushankkein murentaa). Suomalaisuus on historiallinen rakennelma, jota ei olisi ilman sellaisia hahmoja kuin J. L. Runeberg tai Aleksis Kivi. Heidän aikanaan taidetta ei rahoitettu julkisin varoin, vaan kirjailijat, kuvataiteilijat, teatteriväki ym. olivat yksityisten mesenaattien tukemia. Nykyiset valtiolliset apurahajärjestelmät ja vastaavat ovat moderni verovarapohjainen versio mesenaattijärjestelmästä. Näiden kahden eri mallin paremmuudesta voidaan väitellä, mutta esimerkiksi perin epävakaissa oloissa elänyt Kivi olisi luultavasti ollut tyytyväinen nykyisen kaltaisesta systeemistä.

Minusta puheet rahan haaskaamisesta kulttuuriin tai kansan varoilla loisivista taiteilijoista sopivat huonosti kansallismielisen suuhun. (Myönnetään: minulla on myös oma lehmä ojassa, koska tarvitsen julkisia kulttuurivaroja tullakseni toimeen.) Olkoonkin, että suuri osa Suomen nykyisestä kulttuuriväestä on tolvanoita, jotka eivät ymmärrä arvostaa kansallista perintöään.

Kulttuurin rahoittamisen ei ole tarkoituskaan tuottaa mitään, siis mitään muuta kuin kulttuuria. Asiaa voidaan verrata vaikkapa luonnonsuojeluun, joka myös maksaa tuottamatta mitään, mutta josta luopuminen olisi idiotismia. Se on hinta, joka vain pitää maksaa siitä, että elämä olisi hieman viihtyisämpää ja ihminen hitusen verran sivistyneempi ja esteettisempi otus.

Aika lailla samaa mieltä Timon kanssa. Tässäkin pitäisi kuitekin keskittyä suomalaisen kulttuurin tukemiseen.

[VMJ]

Aamulla satuin lukemaan Hesarin jutun valtionbudjetista. Rikastava maahanmuutto maksaa Suomelle vuosittain n. 93 miljoonaa ja taas vastaavasti täysin tapeeton kulu, pelastustoimi on onneksi vain n. 87 miljoonaa euroa.

Että näin meillä...

Voisin sanoa, että tuon 93 miljoonan kohdalla ne kustannukset vasta alkavat. Harmi sinänsä ettei kenelläkään tunnu olevan mitään arviota tuon "varsinaisen" maahanmuuton kokonaiskustannuksista eikä valtiovarainministeriöllä tunnu olevan mitään halua arvioida sitä edes karkeasti.

[Perttu Ahonen]

Kulttuuri on peruskivi kansalliselle identiteetille, sille mitä suomalaisuus on.

Antikulttuuria on sellainen intsernationalistinen massa- ja monikulttuuri, joka pyrkii tuhoamaan/mädättämään/mitätöimään/syrjäyttämään suomalaisen kulttuurin ja kansallisen itsetietoisuuden.

Kuten Seppo Tiilikainen jatkosodan katsauksissa totesi Itä-Karjalasta ja sen uusista asukkaista: "tähänkin Itä-Karjalaiseen kylään on on tuttuun Bolshevistieseen tapaan haalittu asukkaita kaikilta kahdeksalta ilmansuunnalta. Näillä ihmisillä ei ole mitään juuria tähän maahan ja se näkyy vallitsevassa kultturissa; kaikkialla on epäsiistiä ja se mikä on meille aina ollut pyhää on rikottu ja korvattu uusilla  Bolshevistisilla aatteilla ja epäjumalankuvilla. Sivistystä ei juuri näy, mutta mutta väestön hedelmällisyys näyttää sen sijaan kukoistavan; siitä kertoo valtavat lapsilaumat kylänraiteilla.....". ´

Internationalismi, monikultturismi ja globalismi ovat tämän päivän päivitettyä Bolshevismia - Bolshevismia, jonka tavoite on tuhota kaikki kansallinen identiteetti ja olemassaolo.

[dothefake]

Onko tuo Seppo Tiilikainen mitään sukua Pekka Tiilikaiselle?