Pelosta ja toivosta eli Päivän Mokuttaja

[onni4me]

"On rasistinen valinta mennä tuollaiseen keskusteluun."

Näin satuilee maahanmuuttajien auttamisen puolesta propagoiva naisihminen. Kirjoitus on sellaista tunteilua ja ohittaa sujuvasti kysymyksen siitä, että mitä asioille pitäisi tehdä - muuta kuin ottaa kaikki haluavat Suomeen - että se käy todellisesta avautumisesta siitä, mitä näiden suvaitsevaisten ihmisten päässä liikkuu. Ajatusten lento näyttää olevan minä-munmielestä-mä-munkaverit-meilläonhyvin-kaikkitänne-pahapersu-rasismi-minä-munmielestä-mä... 

Evakot mainittu. Mitähän ne evakot itse tuumailisivat tilanteesta? Ja on kuulemma rasistinen valinta mennä tuollaiseen keskusteluun...hohhoijaa... 

Pelosta ja toivosta

Tämän vuoksi emme voineet tulla keskustelemaan A-Studioon 4.9.2015

Maailmassa on kaksi vahvaa asiaa: pelko ja toivo. Tällä hetkellä tuntuu, että meitä kaikkia koko maailmassa pelottaa paljon. Toivon ja epätoivon raja Euroopassa on hauras, mutta vielä hauraampi se on Lähi-idässä. Ja traagisesti niiden rajalla se on kaikkein haurain, harmain. Se on pelottavaa. Toisinaan toivon ja pelon rajaa ei näy, se on häilyvä, laveerattu. En meinaa ajoittain enää tunnistaa, toivonko vai pelkäänkö. Ja silti haluan toivoa, en pelätä. Mitä sinä olet pelännyt viime päivinä? Oletko jaksanut toivoa?

Minä, Marjaana, sain Kallion seurakunnan pastorina kutsun tämäniltaiseen A-Studioon. Aihe oli kiinnostava: millaisia uhkia, mahdollisuuksia, rikkauksia ja ongelmakohtia on siinä, kun ihmiset nyt eri puolilla Suomea majoittavat turvapaikanhakijoita kodeissaan tai harkitsevat sitä. Tarkoitus oli pohtia eri toimijoiden rooleja, niiden risteyskohtia ja sitä, mitä meidän pitäisi tehdä.

Aihe kuitenkin vaihtui lennosta, eikä asiasta ilmoitettu minulle haastateltavana mitään. Asia selvisi, kun etsin muiden vieraiden taustoja Googlesta. Huomasin, että heidän pelkonsa ja toivonsa olivat johtaneet heidät erilaisten kysymysten äärelle kuin omat pelkoni minut. He eivät olleet kiinnostuneita siitä, mihin täällä olevat ja tänne väistämättä tulevat turvapaikanhakijat sijoittuvat. He keskittyivät vastustamaan vastaanottokeskuksia. Alkoi tuntua, että keskustelun kysymys oli vaihtunut. Se oli ennen: mitä voimme tehdä? Uusi kysymys oli: pitääkö jotakin tehdä?

Marjaanan kieltäydyttyä minua, Mirkaa, pyydettiin ruohonjuuritason toimijana ja kotimajoitusasiaa aktiivisesti eteenpäin vieneenä kansalaisena ohjelmaan mukaan. Kieltäydyin samoista syistä kuin Marjaana. Puhuin toimittajan kanssa puhelimessa ja sain kuulla, että asetelma oli edelleen sama. Päätin, etten mene keskusteluun, sillä se olisi ollut tekona moraaliton minulta. On rasistinen valinta mennä tuollaiseen keskusteluun. Silloin minä sanon, että "juuri tästä pitää keskustella". Ei pidä. Ei pidä keskittyä meihin, jotka kutsutaan studioon, vaan heihin, joilla ei ole kattoa päänsä päällä.

En ymmärrä asetelmaa, jossa valkoihoiset kantasuomalaiset, eli me, jotka tässä maailmantilanteessa saimme lotossa seitsemän oikein ja lisänumeron vaikkemme edes lotonneet, keräännymme televisioon ja journalisti laittaa meidät kilpailemaan siitä, kuka meistä on uhri, marttyyri, sankari tai radikaali. Meistä kukaan ei ole uhri. Uhrit ovat Välimeren pohjassa. Me olemme kaikki samalla puolella: meillä kävi tuuri.

Se, että meillä kävi tuuri, ei tarkoita etteikö meitä kaikkia pelottaisi. Tahtoisimme panna maapallon hetkeksi tauolle, kaiken elämän pauselle. Yhtä pelottaa Välimerellä: hukkuuko lapseni vai jaksanko pidellä hänestä kiinni? Toista pelottaa Suomessa: tuleeko Lähi-idän väkivaltainen konflikti nyt minun maahani? Kolmatta pelottaa kaiken kaoottisuus ja oma kykenemättömyys vaikuttaa asioihin: hän toivoo, ettei sekoa ahdistuksesta. Eräs pelkää, ettei näe enää koskaan pakolaisleirillä kadonnutta äitiään. Yhtä pelottaa, osaako sanoa mitään uusille, ihan vieraan näköisille naapureille. Toinen pelkää, että kamalat Karjalan evakkomatkan muistot palaavat nyt uniin. Jotakuta pelottaa, että oma uskonto tulee sotatuksi: maalaako radikalismi sen väkivaltaisin ottein. Mutta eniten pelottaa heitä, jotka joutuvat kokemaan kaikkein suurimman pelon: Kuolenko minä? Kuoleeko lapseni?

Haluan sulkea silmäni ja sanoa: seis. Mutta niin ei voi tehdä. Se keskustelu meni jo. En ehtinyt vastata siihen, pitäisikö meidän auttaa. Nyt on vain kysymys: miten autamme?

Tässä tilanteessa Yleisradio oli vastuullisena ja merkittävänä yhteiskunnallisena toimijana rakentanut tuhansista vaihtoehtoisista haastateltavista mielestämme vastuuttoman asetelman. Ensinnäkään neljän hengen keskustelussa kotimajoituksesta ei aiottu kuulla häntä, jonka elämää asia eniten koskee eli turvapaikanhakijaa itseään. Toisekseen keskusteluasetelma oli käsittämätön. Meidän allekirjoittaneiden lisäksi olisi mukana ollut yksi "puolustaja", joka on majoittanut turvapaikanhakijaperheen kotonaan ja kaksi "vastustajaa". He eivät tahdo muunmaalaisia, tavallisia ihmisiä kotikaupunkiinsa, vaikka näillä olisi hätä. Heistä on väärin, että me suomalaiset kärsimme taloudellisesti siitä, että toisten ihmisoikeuksia toteutetaan.

Sitten etsitään "keskitietä". Tällainen oli teidän journalistinen vastuunkantonne ja valintanne. Se on surullista. Olette tehneet voimakkaan päätöksen: pelosta, epävarmuudesta ja kylmästä päättelystä nousevaa rasistista retoriikkaa saa käyttää Yleisradion prime time -lähetyksessä. Rakentavan väittelyn ja tuloksellisen keskustelun sijaan päätitte kutsua studioon ihmisiä, jotka eivät olisi puhuneet edes samasta aiheesta. Halusitte asettaa meidät tavalliset ihmiset toisiamme vastaan.

Mutta meidän ajatuksemme ei edusta ääripäätä. Meidän kantamme on, että ihmisen on parempi olla, jos hänen perheensä on hengissä eikä kuollut. Meidän kantamme on, että kylmällä ilmalla on parempi nukkua sisällä kuin ulkona. Eikö se ole tavallista maalaisjärkeä, normaalia? Emmekö elä todella huolestuttavia aikoja, jos julkisen viestimen mielestä on jonkinlainen "mielipide", että kärsimys täytyy kohdata ja kärsivää pitää auttaa? Kuinka meistä kahdesta tavallisesta: Rossossa syövästä, telkkua sohvalla katselevasta savolaisesta luterilaisesta ja koiran kanssa lenkkeilevästä parisuhteesta haaveilevasta lestadiolaisesta opiskelijasta on tullut median asetelmissa radikaaleja ääri-ihmisiä? Miksi te maalaatte kaikki suomalaiset, ne tuhannet ja taas tuhannet ihmiset, jotka nyt ottavat meihin yhteyttä ja haluavat antaa kotinsa, talonsa, seurakuntasalinsa ja kesämökkinsä "ääripääksi" tai "vastakohdaksi"? Mille?

Turvapaikan hakemisesta ja myöntämisestä määrätään kansainvälisillä sopimuksilla ja laeilla. Suomi on niihin sivistysvaltiona sitoutunut. Oman ja toisten hengen suojeleminen on puolestaan ihmisoikeus. Se ei ole ääripää. Suomen perustuslakivaliokunta on todennut, että turvapaikanhakijoiden materiaalisen tuen vähentäminen tässä tilanteessa, jossa maailmassa nyt ollaan, ei olisi enää perustuslain mukaista.

Turvapaikanhakijat ovat jo täällä ja lisää tulee, se on varmaa. Kukaan meistä ei halua sitä. Ei yksikään suomalainen, ei yksikään meistä neljästä kutsutusta keskustelijasta. Me tahtoisimme, ettei sellaista sotaa olisi, jonka vuoksi ihmisten täytyy jättää kotinsa. Mutta he ovat nyt meidän luonamme ja kysyvät: "mihin me menemme?" Se ei ole arvokysymys, vaan hyvin konkreettinen ja käytännöllinen ongelma, joka on ratkaistava pian. Sen sijaan, että käyttäisimme nuo arvokkaat minuutit lähetyksestänne siitä keskustelemiseen, miten tekisimme sen, te päätätte käyttää ne niin, että sallitte rasistisen keskustelun. Miksi? Onko se vastuullista journalismia?
Emme katso kohti keskustelemaan kutsuttuja ihmisiä, vaan kysymme teiltä, Suomen Yleisradion johto, miksi valitsette näin? On rasistinen teko paitsi puhua, myös hyväksyä keskusteluja, joissa rasistista retoriikkaa voi viljellä joko sanallisesti tai kuvailemalla rasistista toimintaa. Tämän vuoksi emme voineet tulla lähetykseen.

Mikä sitten olisi ollut parempi vaihtoehto? Hiljentää muut kuin he, jotka ajattelevat "samalla tavalla" kuin Mirka ja Marjaana? Ei. Paras vaihtoehto olisi ollut, että meiltä neljältä olisi kysytty: mikä sinua pelottaa tänään? Jos me kaikki neljä olisimme uskaltaneet avata sydämemme ja kertoa peloistamme, olisimme voineet sanoa, että on kamalaa katsoa sivusta. Tai että on kamalaa olla katsomatta. Mutta vielä tuhannesti suurempi pelko on jossakin muualla. Se on pakolaisleireillä, merellä, metsissä, kuolemanjuoksussa.

Meistä pakolaispolitiikan tulisi olla hallittua: meidän tulisi uskaltaa nyt katsoa hallitusti ja yhdessä kohti pelkojamme. Kohdata ne ja sitten valita. Joko annamme niille sijan, tai sitoudumme toivoon. Me olemme kukin yhden ihmisen verran vastuussa. Emme maailman puolesta, mutta itsemme puolesta. Koko maailmaa ei voi muuttaa. Mutta me itse voimme muuttua: ahneudesta voi parantua. Rasismi meissä voi vähetä. Me voimme auttaa toisiamme pelosta pois.

Kun maailma meinaa mennä rikki, valtaa epätoivo. Ihmiset tulevat luoksemme sota-alueilta, jotka ovat tehneet heidän sieluilleen ja ruumiilleen pahaa, heidän henkiset ja fyysiset voimansa ovat lähes loppu. Monet heistä ovat rikki. Monet meistä ovat rikki. Kun maailma meinaa mennä rikki, ja tietoa tunkee joka tuutista koko ajan, on valittava: toivo tai pelko. Kumpaan minä tartun, kun en saa kummastakaan enää selvää? Me valitsemme toivon. Siksi tänä iltana emme istuneet televisiostudiossa, vaan kirkossa. Ja kun me kaikki polvistuimme ehtoolliselle, me kaikki erilaiset ihmiset, meillä oli pienen hetken ajan häivähdys toivosta.

Sanomme kumpikin omalla äänellämme: Minä valitsen toivon. Se on vaikeaa. Autathan sinä minua? Minä lupaan auttaa sinua. Valitaan toivo, valitaan se yhdessä.

Voimaa tärkeään työhönne.

Lämmöllä,

Marjaana Toiviainen
Pastori, Kallion seurakunta
Evakkojen lapsenlapsi
Helsinki

Mirka Seppälä
Opiskelija, vapaa kirjoittaja ja kuvittaja
Pohjois-Karjala

[onni4me]

Linkki unohtui:

https://medium.com/@marjaana.toiviainen/avoin-kirje-yleisradion-johdolle-ja-ajankohtainen-kakkonen-ohjelman-tuotantotiimille-5b1d89972991

Seuraavan kerran, kun en halua keskustella itselleni epämieluisasta asiasta, kerron sen olevan rasistinen valinta jos moiseen ryhtyisin...

[RP]

Linkki unohtui:

https://medium.com/@marjaana.toiviainen/avoin-kirje-yleisradion-johdolle-ja-ajankohtainen-kakkonen-ohjelman-tuotantotiimille-5b1d89972991

Seuraavan kerran, kun en halua keskustella itselleni epämieluisasta asiasta, kerron sen olevan rasistinen valinta jos moiseen ryhtyisin...

Sillä ei ole väliä

Haluan sulkea silmäni ja sanoa: seis. Mutta niin ei voi tehdä. Se keskustelu meni jo. En ehtinyt vastata siihen, pitäisikö meidän auttaa. Nyt on vain kysymys: miten autamme?

Asia on päätetty. Opettele sukeltamaan.

[onni4me]

Kyse lienee siitä, ettei uskalla tulla puolustamaan omia näkemyksiä kunnon argumenteilla? En tule, koska se olisi rasismin hyväksymistä? Ziisus, millä tasolla aikuiset ihmiset ajatuksiaan hellivät...

Maailma on kova paikka eikä tunteen vallassa liihottaminen ongelmasta toiseen tule auttamaan yhtään.

[guest13807]

Tässä ruotsalaisen mokuttajan anteeksipyyntö:

Elämäni "vasuri-idioottina"

Posted by: Roger Sahlström in Krönikor juni 25, 2013   

Kuuluin siihen joukkoon joka fanaattisesti puolusti poliittisesti aseistautunutta Islamia ja muslimeiden terroritekoja Allahin nimeen. Olen kaatanut islamofobia- ja rasisti- lauseita useiden ihmisten päälle. Useiden vuosien ajan pidin absoluuttisena oikeutenani mustamaalata toisinajattelijat psyykkisesti sairaiksi. Olin "vasuri-idiootti".

Huolimatta siitä että paheksuin kuinka uskonnolliset ihmiset vaativat erityisasemaa yhteiskunnassa, puolustin islamia ja annoin muslimeille vapauksia joita en olisi kuuna päivänä antanut esim. kristityille. Kritisoin kristittyjä, juutalaisia, buddhisteja, jehovan todistajia - anna mikä tahansa uskonto niin tartun siihen kiinni hampaillani. Mitätöin uskonnon järkisyillä kunnes siitä ei ollut mitään jäljellä. Mutta en koskaan koskenut islamiin.

En koskaan tajunnut että olin epärehellinen teeskentelijä. Olin niin täynnä omaa erinomaisuuttani nk. rasisteihin nähden, niihin joilla oli otsaa kyseenalaistaa islamin perinteitä. Ajanjakso josta en ole ylpeä. Mutta olen elävä esimerkki siitä että kaikilla on mahdollisuus herätä.

Herätykseni jälkeen jouduin pyytämään anteeksi monilta ihmisiltä. Johtuen siitä että nk. "erinomaisuus-vaiheeni" aikana en tuntenut mitään rajoja käyttämälleni kuvottavalle ja rumalle retoriikalle. Käytin samoja likaisia keinoja kuin Expo, nettisaitit "Interasistmen", "Slutpixlat" ja muut erinomaisuusfanaatikot. Olen käyttäytynyt täysin samalla tavalla. Olen huutanut ihmisille että he ovat rasisteja, natseja, islamofoobikkoja ja psyykkisesti sairaita. Olen väärinkohdistetulla ylpeydellä käyttänyt pizza-, kebab- ja Zlatan- argumentteja. Olen tonkinut esiin virheitä ja etsinyt skandaaleja toisinajattelijoiden ympäriltä. Ei ollut pienintäkään mahdollisuutta että olisin tarttunut itse asiaan. Oli paljon helpompaa löytää skandaali millä lyödä toisinajattelijoita.

Totuus on että minulla ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi vastaväitteitä, jos törmäsin faktoihin mitkä puhuivat minua vastaan siivuutin ne. En helvetissä aikonut antaa "rasistien" olla oikeassa. Siksi olin maaninen ja huusin niille sairauksia ja epiteettejä. Ne olivat väärässä ja minä olin oikeassa. Niin yksinkertaista se oli. Nyt jälkeenpäin näen että kaikki jotka olivat islamia vastaan olivat minusta natseja.

Mitä tapahtui? Yhtenä päivänä se ei enää pysynyt kasassa. Oli mahdotonta yhdistää asioita. Logiikka ja väite olivat ristiriidassa. Minulta loppui valheet ja epiteetit. Vaikka kuinka yritin en kyennyt käyttämään ristiretki-väitettä; valkoista orjakauppaa tai joitakin muita muinaisia kristittyjen tekoja jotka antoivat islamin pahat teot anteeksi.

Kaksi asiaa johti siihen että kupla puhkesi.

1. Luin islamin tekstejä.

2. Ruotsindemokraatin Thoralf Alfssonin argumentit ja tiedot islamista tekivät lopulta omat argumenttini tyhjiksi ja pisti omakuvani ylösalaisin.

Koska hän todella teki sen. Ja kun tajusin että hän oli oikeassa ja minä väärässä elin vaihetta missä olin täysin vakuuttunut siitä että minusta on tullut natsi. Vaihe ei kestänyt pitkään mutta elämäni oli kriisissä muutamien viikkojen ajan. Vain sen takia että ruotsindemokraatti oli totaalisesti jyrännyt kaikki väitteeni koskien islamia.

Tänään olen kiitollinen. Olen Thoralf Alfssonille suuren kiitoksen velkaa siitä että hän sai minut tajuamaan miten valehtelin ja teeskentelin mitä tuli islamiin ja islamisteihin. Mutta olen myös kiitollinen monelle muulle, kiitollinen koska väittelitte vastaan. En muista teidän nimiänne mutta te opetitte paljon islamista, uskonnosta ja eritoten maahanmuuttopolitiikasta. Te kaikki saitte minut ajattelemaan enemmän, isommin ja laajemmin.

Joten kaikille teille joita kohtaan käyttäydyin epäoikeudenmukaisesti, kaikille teille joita haukuin rasisteiksi: Iso kiitos minulta. Olette opettaneet paljon. En olisi tässä tänään ilman teidän apuanne.

Ja viihdyn täällä paljon paremmin - ensinnäkin on ihanaa kun ei tarvitse teeskennellä päivästä toiseen. Elämästä tulee paljon ihanampaa kun pitäytyy totuudessa.

http://linkis.com/Dp5zk

Otteita toisesta artikkelista:

Kenen kimppuun antirasistit hyökkäävät seuraavaksi?

Posted by: Roger Sahlström in Bloggen augusti 6, 2015   

En jaksa pitää lukua. Olen kohdannut niin monta kertaa väkivaltaisia antirasisteja jotka huutavat suoraan päin kasvojani. Sillä ei jotenkin ole mitään väliä enää. Se on vähän kuin kouluajoilta kun kiusaajat tekivät elämästäni helvetin.

Kun vasemmisto lähettää jalkasotilaitaan ne tekevät kaikkensa saadakseen minut pois tolaltani ja nujerrettua. Niillä on tapana kähistä korvaani pelkäänkö minä. Ne lyövät kyynärvartensa minuun, lyövät minua ja hajoittavat kamerani. Niiden silmät on täynnä vihaa. Tai ehkä huumeita? Usein niillä seisoo silmät päässä.

Siinähän huutavat. Minua ne eivät pysty pelottamaan. Olen jo ollut helvetissä ja palannut sieltä takaisin. Surullisinta on miten ne pistävät aikaa ja energiaa ihmiseen joka tarkkailee mitä vasemmisto tekee. Vasemmisto haluaa huomiota mutta sen on oltava oikeanlaista huomiota. Toimittaja joka ylistää heitä sankareina. Mitä minä en tee. En aio koskaan ylistää väkivaltaisia laittomia keinoja. Ei ole väliä tuleeko se oikeistosta tai vasemmistosta.

Antirasistit voisivat käyttää energiansa saada yhteisö toimimaan oikealla tavalla. Toisten omaisuuden tuhoaminen, avainten helistely tai kommunististen laulujen laulaminen ei luo työpaikkoja tai hyvinvointia. Vaikka he uskovat siihen. Hyvinvointi luodaan henkilökohtaisella panostuksella ja tekemällä työtä. Sitä ei voi odottaa vasemmistolta. He mielummin taputtavat käsiään ja lyövät alas toisinajattelijat erinomaisessa taistelussaan.

Vasemmistolaiset ovat rasisteja

Ne aktivistit jotka tuhosivat metroaseman mainoksen eivät ole muuta kuin lauma rikollisia. Poliisin olisi pitänyt pidättää heidät.

En usko että mitään tapahtuu vaikka siitä on tehty lukuisia rikosilmoituksia. Ne luultavasti sivuutetaan niinkuin tavallisesti. Syyksi selitetään todistusten puute. Mikä on hupaisaa koska joka kerta kun olen tehnyt rikosilmoituksen aktivistien päällekarkauksesta, häirinnästä tai tuhoamisen yrityksestä olen liittänyt mukaan valokuvia ja filmimateriaalia mistä näkee selvästi mitä aktivistit tekevät.


Antirasistien valheet

Yhdeltä naiselta vedetään huntu pois minkä jälkeen tuhannet antirasistit pitävät protestin. Koko juttu oli luultavasti keksitty. Asian tutkinta on lopetettu. DNA jonka nainen väitti olevan peräisin mieheltä joka sylki häntä kasvoihin olikin naisen omaa DNA:ta.

Forserumissa väitettiin että somaleiden päälle oli kaadettu maitoa. Tämäkin osoittautui valheeksi.

Saamelainen nainen väitti että skinit olivat pahoinpidelleet hänet keskellä kirkasta päivää. Nainen kieltäytyi lääkärin tarkastuksesta. Vammat näyttivät merkillisiltä ja ehostetuilta. Kukaan ei tietenkään nähnyt mitään. Hänen kehonsa parantui maagisesti. Vain pari päivää pahoinpitelyn jälkeen kehossa ei ollut ainuttakaan mustelmaa.

Moskeija poltetaan ja ihmiset puhuvat natseista ja vertaavat sitä juutalaisvainoihin. Koko maa käytännöllisesti katsoen kiehui yli äyräiden. Tästäkään ei kerrottu kaikkea. Kuulin että kasa vaatteita oli syttynyt palamaan sen jälkeen kun joku oli leikkinyt tulitikuilla.

Antirasistit yrittävät kerta toisensa jälkeen viedä Ruotsia rasistisen helvetin partaalle. Koko ajan kerrotaan että ruotsalaiset ja ruotsalainen kulttuuri loukkaa maahanmuuttajia.

Olen väsynyt kuuntelemaan kuinka rasistisia ruotsalaiset ovat. Ruotsalaiset ovat maailman suvaitsevaisimpia ihmisiä.

Jotakin on todella hajalla Ruotsissa. Islamistit ajavat kristittyjä ulos vastaanottokeskuksista ja Ruotsi vain huokailee hiljaa. Ruotsindemokraatit kirjoittavat muutaman sanan metroasemalle ja Ruotsi menee melkein nurin. Toimittajien päälle hyökätään ja media teeskentelee että mitään ei ole tapahtunut. Niiden pitäisi olla tietoisia siitä että pian he kohtaavat itse vasemmiston vihan. Yhä useampi toimittaja on jo nyt saanut maistaa vasemmiston vihaa.

Well, Welcome to the dark side, we have cookies.

http://www.fnurra.se/2015/08/06/vilka-ger-sig-antirasisterna-pa-nasta-gang/

[Aurelius]

Kyse lienee siitä, ettei uskalla tulla puolustamaan omia näkemyksiä kunnon argumenteilla?

Kyse on siitä, että ollaan postmodernisti. Keskustelussa ei tällöin ole kyse argumenttien vertailusta ja pyrkimyksestä saavuttaa tosiasiolla perusteltu kompromissi, vaan valtapelistä. Näkemysten esittäminen nähdään vallankäyttönä. Tilan antaminen vääränlaisten näkemysten esittämiselle on tällöin itsessään pahaa, ja se on estettävä.