Eurostoliitto, Venäjä sekä Suomi ja muut välimaat

[talous ja muutos]

Eurostoliitolla tarkoitetaan euromaitten tai peräti EU -maitten muodostamaa yhtenäisvaltiota, joka muistuttaa enemmän tai vähemmän liittovaltiota.
Välimailla tarkoitetaan maita, jotka sijaitsevat Venäjän ja NATO -maitten välissä.

Tärkeät kysymykset, joita pitäisi pohtia:
- Voisiko Suomi olla Eurostoliiton jäsenvaltio?
- Miten Venäjä suhtautuisi siihen, että Suomesta tulisi Eurostoliiton jäsenvaltio?
- Haluavatko muut Eurostoliiton jäsenvaltiot sitä, että Suomesta tulisi Eurostoliiton jäsenvaltio?
- Voisiko olla mahdollista, että Eurostoliittoa tavoittelevat valtiot yrittäisivät savustaa Suomen pois eurovaltioitten joukosta tai peräti EU -valtioitten joukosta, koska uskovat, että Venäjä vastustaa Suomen jäsenyyttä Eurostoliitossa?
- Pitäisikö Venäjä Eurostoliiton syntymistä uhkana turvallisuudellensa? Silloinhan Venäjä olisi kahden supervallan välissä: kaakossa Kiina ja lännessä Eurostoliitto.

[talous ja muutos]

Suomen kannalta Eurostoliitossa olisi tärkeintä yhteinen turvallisuuspolitiikka, koska Suomi on Venäjän naapurimaa, ja Venäjä on suurvalta.

- Suomen näkökulmasta Eurostoliiton pitäisi aloittaa yhteisellä puolustusbudjetilla, jolla rahoitettaisiin erityisesti EU:n reunavaltioitten puolustus. Eniten kiinnitettäisiin huomiota Venäjän naapurimaitten puolustukseen.
- Seuraava vaihe olisi Suomen näkökulmasta Eurostoliiton yhteisen armeijan perustaminen.
- Kolmas vaihe Suomen näkökulmasta olisi Eurostoliiton ydinasemahdin nostaminen supervaltatasolle.


Kannattaa perehtyä NATO -laajenemisen historiaan, jotta saataisiin selville, miten Venäjä suhtautuisi Eurostoliiton omaan armeijaan.

-----
-----

Ensimmäinen NATO -laajennus Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen:

Wikipedia/Enlargement of NATO
/Vilnius Group
* NATO sai uusiksi jäseniksensä Tshekin, Unkarin ja Puolan maaliskuun 12. päivänä 1999.


Venäjä 1990 -luvulla:

Wikipedia/History of Russia (1992–present)
* Boris Yeltsin toimi Venäjän presidenttinä heinäkuun 10. 1991 - joulukuun 31. 1999. (Wikipedia/Boris Yeltsin)
- Venäjän talous oli kriisissä koko 1990 -luvun ja se romahti. (Kuva: Russian economy since fall of the Soviet Union, Wikipedia/History of Russia (1992–present)/Reforms/"Shock Therapy")
- Venäjän valtion omaisuus yksityistettiin siten, että se päätyi ihmisille, jotka osasivat häikäilemättömäsiti hyödyntää valta-asemaansa ja suhteitansa poliittisen eliitin piirissä. Parhaiten menestyivät tässä oligarkit. -
- Talousuudistusten seurauksena tavalliset venäläiset alkoivat vihata talousuudistuksia, niistä vastuussa olleita poliitikkoja ja talousuudistuksissa rikastuneita.
- Talousromahduksen seurauksena Venäjän asevoimien suorituskyky romahti.
--- Venäjä hävisi ensimmäisen Tshetsenian sodan joulukuun 11. 1994 - elokuun 31. 1996. (Wikipedia/First Chechen War)

-----

Suomea tuskin olisi otettu jäseneksi NATO:on niin kauan kuin Ruotsi olisi puolueeton puskurivaltio Suomen ja NATO -maitten välillä.

Venäjä oli 1990 -luvulla niin heikko taloudellisesti ja sotilaallisesti, että se ei olisi voinut estää:
- Ruotsin liittymistä NATO:on.
- Suomen ja Ruotsin samanaikaista liittymistä NATO:on.

Siis Suomi ja Ruotsi olisivat voineet olla mukana NATO:n ensimmäisessä laajenemisessa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1999.

-----
-----

Toinen NATO -laajennus Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen:

Wikipedia/Enlargement of NATO
/Vilnius Group
* NATO sai uusiksi jäseniksensä Slovenian, Bulgarian, Romanian, Slovakian, Liettuan, Latvian ja Viron maaliskuun 29. päivänä 2004.


Venäjä 2000 - 2004:

Wikipedia/Vladimir Putin
* Vladimir Putin toimi:
- Venäjän pääministerinä elokuun 9. 1999 - toukokuun 7. 2000
- Venäjän virkaatekevänä presidenttinä joulukuun 31. 1999 - toukokuun 7. 2000
- Venäjän presidenttinä toukokuun 7. 2000 - toukokuun 7. 2008
* Ensimmäisellä presidenttikaudellansa (2000 - 2004) Putin
- Pisti kuriin mediaoligarkit ja muut oligarkit alistuivat Putinin valta-asemaan. Samalla nousi oligarkkien joukkoon pieni ryhmä ihmisiä, joilla oli läheiset suhteet Putiniin.
- Putin sai talouden kohtuulliseen kuntoon.
- Putin sai Venäjän asevoimat kohtuulliseen kuntoon.
--- Venäjä voitti toisen Tshetshenian sodan vuonna 2000, vaikka hajanaista kapinointia jatkuin vuoteen 2009. (Wikipedia/Second Chechen War)

Putin ei yrittänyt estää NATO:a laajenemasta Baltian maihin, koska:
- Venäjän armeija oli liian heikko uhmatakseen NATO:a.
- Venäjän talous ei ollut tarpeeksi vahva asevarustelukierteeseen NATO:a vastaan.
- Putin pelästyi USA:n presidentin George W. Bushin hyökkäävää ulkopolitiikkaa vuoden 2001 syyskuun lentokoneitse tehtyjen terrori-iskujen (Wikipedia/September 11 attacks) jälkeen:
- USA kukisti Afganistanin Talibanhallinnon (Wikipedia/War in Afghanistan (2001–present))
- USA syrjäytti Irakin diktaattori Saddam Husseinin vallasta 2003 (Wikipedia/Iraq War)

---

Suomea tuskin olisi otettu jäseneksi NATO:on niin kauan kuin Ruotsi olisi puolueeton puskurivaltio Suomen ja NATO -maitten välillä.

Venäjä ei ollut vuonna 2004 riittävän vahva taloudellisesti ja sotilaallisesti, jotta se olisi voinut estää:
- Ruotsin liittymistä NATO:on.
- Suomen ja Ruotsin samanaikaista liittymistä NATO:on. - Luultavasti.
--- Voi olla, että USA ja muut johtavat NATO -maat olisivat pitäneet liian isona muutoksena, että NATO olisi laajennut Venäjän rajoille Baltian maitten lisäksi myös Suomen kohdalla.

[Jaska Pankkaaja]

Eurostoliitolla tarkoitetaan euromaitten tai peräti EU -maitten muodostamaa yhtenäisvaltiota, joka muistuttaa enemmän tai vähemmän liittovaltiota.
Välimailla tarkoitetaan maita, jotka sijaitsevat Venäjän ja NATO -maitten välissä.

Tärkeät kysymykset, joita pitäisi pohtia:

- Voisiko Suomi olla Eurostoliiton jäsenvaltio?

Se on jo. Ei pysty sanoman milloin se sellaiseksi muuttui. Ehkä kun €uro otettiin käyttöön ja viimeistään kreikka-puliveusten aikaan.

- Miten Venäjä suhtautuisi siihen, että Suomesta tulisi Eurostoliiton jäsenvaltio?

No esim. kauppapakotteilla ja viileämmillä suhteilla kuten nyt näemme.

- Haluavatko muut Eurostoliiton jäsenvaltiot sitä, että Suomesta tulisi Eurostoliiton jäsenvaltio?

Ainahan köyhänkin ropo kelpaa

- Voisiko olla mahdollista, että Eurostoliittoa tavoittelevat valtiot yrittäisivät savustaa Suomen pois eurovaltioitten joukosta tai peräti EU -valtioitten joukosta, koska uskovat, että Venäjä vastustaa Suomen jäsenyyttä Eurostoliitossa?

Ei taida onnistua tai edes kiinnostaa tämmöinen savustelu.

- Pitäisikö Venäjä Eurostoliiton syntymistä uhkana turvallisuudellensa? Silloinhan Venäjä olisi kahden supervallan välissä: kaakossa Kiina ja lännessä Eurostoliitto.

Itsestään kaatuva paskaviritys tuski valtavasti huolettaa Venäjää. Markkina luonnonvaroillekin haetaan Aasiasta.

[talous ja muutos]

Kolmas NATO -laajennus Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen:

Wikipedia/Enlargement of NATO
/Vilnius Group
* NATO sai uusiksi jäseniksensä Albanian ja Kroatian huhtikuun 1. päivänä 2009-


Taustaa NATO -laajennukselle:
Wikipedia/2008 Bucharest summit
/Outcome

/Summary of 2 April
- USA:n presidentti Bush tuki vahvasti sitä, että Georgia ja Ukraina tulisivat MAP -ohjelmaan. Mutta häntä vastustivat UK, Ranska ja Saksa.

/Summary of 3 April
- Saavutettiin yksimielisyys siitä, että Albania ja Kroatia kutsutaan NATO -jäseniksi vuonna 2009.
- Makedoniasta ei tule NATO -jäsentä ennen kuin se sopii nimikiistan Kreikan kanssa.
- Georgialle ja Ukrainalle ei tarjota MAP -ohjelmaa. Mutta luvattiin, että päätöstä arvioidaan uudestaan joulukuussa 2008.
- Bosnia ja Hertsegovina aloittivat NATO IDP -ohjelman.
- Serbialle tarjotaan tulevaisuudessa osallistumista NATO IDP -ohjelmaan.

Tarkemmin MAP:sta:
Wikipedia/Enlargement of NATO/Criteria and process
/Membership Action Plan
- Nykyään tässä vaiheessa on Bosnia ja Hertsegovina, Makedonia ja Montenegro. Albania ja Kroatia kuuluivat MAP -ohjelmaan vuodesta 2002, kunnes niistä tuli NATO -jäseniä vuonna 2009.

Tarkemmin NATO IDP:stä:
Wikipedia/Enlargement of NATO/Criteria and process
/Intensified Dialogue

-----

Wikipedia/Enlargement of NATO/Criteria and process

Ruotsi ja Suomi
- eivät kuulu MAP -ohjelmaan.
- eivät kuulu NATO IDP -ohjelmaan.

[talous ja muutos]

Huhtikuun 2008 Bukarestin kokouksen jälkeen Venäjän kannalta tärkeät johtopäätökset:


Pelottava Bushin USA:

USA:n presidentti George W. Bush ajoi innokkaasti Georgiaa ja Ukrainaa NATO:n jäseniksi. Hänellä olisi halua ja kykyä toteuttaa tämä tavoite, sillä hänen johdollaan USA karkoitti Taliban -hallinnon Afganistanista vuonna 2001 ja USA valloitti Irakin vuonna 2003. Tosin vastarinta sekä Afganistanissa että Irakissa jatkui vuosikausia.
Mutta vuonna 2008 Bushin presidenttiaika oli lopuillansa, koska hänen kaksikautinen presidenttiaikanssa oli tammikuun 20. 2001 – tammikuun 20. 2009. Niinpä Venäjän ei tarvinnut pelätä, että hän enää ehtisi saada Georgian ja Ukrainan USA:n liittolaisiksi.
Mutta Bushin jälkeen voisi tulla yhtä innokas ja häikäilemätön presidentti USA:n johtoon. - Niinpä Venäjän pitäisi tehdä jotakin, jotta Georgiasta ja Ukrainasta ei tulisi USA:n liittolaisia.


Ulkopuolinen UK:

UK vastusti sitä, että Georgialle ja Ukrainalle tarjottaisiin MAP -ohjelmaa. Mutta UK on epäröinyt sitä, pitäisikö sen kuulua EU:hun. Myöhempinä vuosina se on näkynyt UKIP -puolueen voimakkaana kannatuksena.


EU:n ytimen valtiot Ranska ja Saksa:

Ranska ja Saksa olivat vastustaneet MAP -ohjelman tarjoamista Georgialle ja Ukrainalle. Ranskan presidenttinä oli silloin Nicolas Sarkozy. Hänen presidenttiaikansa oli 16. toukokuuta 2007 – 15. toukokuuta 2012. (Wikipedia/Nicolas Sarkozy) Saksan liittokanslerina oli tuolloin Angela Merkel. Hänen liittokansleriutensa alkoi marraskuun 22. 2005 ja jatkuu yhä vuonna 2015.
Pelkäsivätkö Sarkozy ja Merkel sitä, että astuisivat Venäjän varpaille? Tämä seikka kannatti ottaa selville!

[talous ja muutos]

Venäjän reagointi siihen, että USA tarjosi Georgialle ja Ukrainalle MAP -ohjelmaa. MAP -ohjelma (Membership Action Plan) olisi luultavasti johtanut NATO -jäsenyyteen.

-----

Wikipedia/Russo-Georgian War
/Background

/Russian interests and involvement

* Venäjä oli kiinnostunut Georgiasta, koska:
- Georgia toimi puskurivaltiona Turkin ja Venäjän välillä. Turkki on tärkeä NATO -maa.
- Venäjälle Mustanmeren rannikko on tärkeä, jonka takia Venäjä haluaa pitää Abhasian otteessansa.
- Georgian läpi kulkevat öljyputket:
--- Baku - Supsa -öljyputki valmistui vuonna 1999. (Wikipedia/Baku–Supsa Pipeline)
--- Baku–Tbilisi–Ceyhan-öljyputki valmistui vuonna 2006. (Wikipedia/Baku–Tbilisi–Ceyhan pipeline)
- Ennenkuin Putinista tuli Venäjän presidentti vuonna 2000, Venäjä käytti Etelä - Ossetiaa saadaksensa vaikutusvaltaa Georgian politiikkaan.

Putinista tuli Venäjän presidentti vuonna 2000, mikä muutti huomattavasti Georgian ja Venäjän suhteita. Venäjä alkoi vuonna 2002 jakaa Venäjän passeja Abhasian ja Etelä - Ossetian asukkaille. Vuoteen 2008 mennessä pääosalla Etelä - Ossetian asukkaista oli Venäjän passi.
Venäjä kustansi kaksi kolmannesta Etelä - Ossetian budjetista ennen sotaa. Venäläisillä virkailijoilla oli de facto valvonta Etelä - Ossetian turvallisuuslaitoksista mukaan lukien armeija. Etelä - Ossetian de facto -hallinto oli laajasti miehitetty venäläisillä ja eteläossetialaisilla, joilla on Venäjän passi. Heillä oli myös asema Venäjän hallinnossa.

/Unresolved conflicts

Vuonna 2004 ruusuvallankumouksessa Mikheil Saakašvili syrjäytti Eduard Shevardnadzen presidentin paikalta. Saakašvili toimi presidenttinä 25. tammikuuta 2004 – 25. marraskuuta 2007 ja 20. tammikuuta 2008 – 17. marraskuuta 2013. (Wikipedia/Mikheil Saakašvili)
Saakašvili sai Adžarian Georgian valvontaan. Georgia yritti saada Etelä - Ossetian valvontaansa, mutta turhaan. Tuloksena kiivaat taistelut Georgian joukkojen ja Etelä - Ossetian miliisin välillä 2004 elokuun 8 - 19. Vuonna 2006 Georgia lähetti joukkoja Abhazian Kodorin laaksoon, kun paikallinen miliisi kapinoi Georgiaa vastaan.
Vuonna 2007 Georgia perusti oman väliaikaishallituksen johtamaan Etelä - Ossetiaa. - Mutta se ei saanut käytännössä valvontaansa Etelä - Ossetiaa.

-----

/Relations between Georgia and the West

Presidentti Saakašvilin päätavoite oli saada Georgiasta NATO -jäsen, mikä oli eräs päähaitoista Georgian ja Venäjän välisille suhteille.
Georgian läpi kulkevat öljyputket olivat päätekijä sille, että USA tuki Georgiaa.

"During the NATO summit in Bucharest in April 2008, American president George W. Bush lobbied for offering a Membership Action Plan (MAP) to Georgia and Ukraine. However, Germany and France said that offering MAP to Ukraine and Georgia would be "an unnecessary offence" to Russia.[66] NATO stated that Ukraine and Georgia would become members of the alliance and pledged to review the applications for MAP in December 2008.[67] Russian President Vladimir Putin was in Bucharest during the summit. At the end of the summit on 4 April, Putin said that expansion of NATO to Russia's borders "would be taken in Russia as a direct threat to the security of our country".[68] After the Bucharest summit, Russia became more aggressive and began to actively prepare for the invasion of Georgia,[69] aiming to stop the latter's accession to NATO and also to bring about a "regime change".[70]"

-----

/Prelude

/April–July 2008

2008 huhtikuun 16. päivänä Venäjän presidentti antoi ukaasin (presidentin asetus), jolla solmittiin viralliset siteet Venäjän sekä Abhazian ja Etelä - Ossetian välille.
Venäjän hävittäjä ampui alas huhtikuun 20. päivänä Abhaziassa Georgian miehittämättömän ilma-aluksen. Mutta Venäjä kielsi tekonsa.
Venäjä lisäsi rauhanturvajoukkojensa määrän 2,542:een Abhaziassa varhain toukokuussa. Mutta vuoden 1994 sopimus antaa Venäjälle oikeuden pitää 3 000 rauhanturvaajaa Abhaziassa. Georgia näytti vakoilukoneen ottamaa videokuvaa. Sen mukaan Venäjällä oli taistelujoukkoja raskain asein Abhaziassa.
Venäjä lähetti aseistamattomia rautatiejoukkoja korjaamaan rautatielinjaa Abhaziassa toukokuun 31. päivänä. Nämä joukot poistuivat Abhaziasta heinäkuun 30., kun ne olivat korjanneet rautatielinjan. - Korjattua rautatieta käytettiin kuljettamaan armeijan kalustoa 9 000 Venäjän sotilasta varten, kun he saapuivat Abhaziaan sodan aikana.

Heinäkuun 3. päivänä tehtiin epäonnistunut murhayritys, jonka kohteena oli Dmitry Sanakoyev. Hän oli Georgian tukeman Etelä - Ossetian hallituksen johtaja.
Heinäkuun 7. päivänä Etelä - Ossetian separatistit sieppasivat 4 Georgian sotilasta.

Heinäkuun 15. päivänä USA ja Venäjä aloittivat kaksi rinnakkaista sotaharjoitusta Kaukasuksella. USA:n ja Georgian sotaharjoitukseen osallistui sotilaita myös Ukrainasta, Azerbaidžanista ja Armeniasta. USA:n ja Georgian sotaharjoitus päättyi heinäkuun 31. päivänä. - Venäjän sotaharjoitus päättyi elokuun 2. päivänä, mutta Venäjän joukot pysyivät Georgian rajan lähellä sotaharjoituksen päättymisen jälkeen.

/Early August

Elokuun 1. päivänä Etelä - Ossetian separatistit alkoivat ampua kiivaasti kranaatteja georgialaisiin kyliin. Seuraavana yönä separatistit ja Georgain joukot tulittivat toisiansa kranaateilla. Öinen tulitus jatkui 2/3 ja 3/4 elokuuta.
Elokuun 3. päivänä alkoi Etelä - Ossetian naisten ja lasten evakuointi Venäjälle. Heitä evakuoitiin 20 000 eli yli 90 % tulevan taisteluvyöhykkeen siviiliväestöstä.
Elokuun 4. päivänä Etelä - Ossetian separatistien johtaja Eduard Kokoity sanoi, että Pohjois - Ossetiasta tulee 300 vapaaehtoista ja muualta Pohjois - Kaukasukselta tulee tuhansia vapaaehtoisia puolustamaan Etelä - Ossetiaa. - Nämä kaikki olisivat Venäjän kansalaisia, jotka tulisivat ilman Georgian lupaa Etelä - Ossetiaan.
Elokuun 6. päivänä hallitusta kannattava venäläinen lehti kertoi, että Donin kasakat valmistautuvat taistelemaan Etelä - Ossetiassa.
Elokuun 6. päivän iltapäivänä separatistit ja Georgian joukot alkoivat tykistötulituksen melkein koko rintamalla. Se päättyi seuraavan päivän aamunkoittona. Mutta myös 7. päivänä tykistötulitus jatkui. - Saman päivän iltana georgialaiset lähtivät rauhanturvajoukkojen päämajasta  Tskhinvalista.
Separatistien tykistötulitus pakotti siviilit pakenemaan georgialaisista kylistä.
Georgian tiedustelun ja Venäjän median usean selostuksen mukaan Venäjän armeija jo siirtyi Etelä - Ossetian puolelle Roki -tunnelin kautta ennenkuin Georgia aloitti hyökkäyksen. Myös Venäjän valtio-omisteinen tv kertoi siitä.

/Large-scale conflict

Elokuun 8. päivänä Georgian joukot hyökkäsivät Tskhinvaliin.
Venäjän joukot päättivät elokuun 8. päivänä virallisesti osallistua taisteluihin. Venäjän joukkojen lukumäärä ylitti Georgian joukkojen lukumäärän Etelä - Ossetiassa elokuun 9. päivänä. Georgian joukot karkoitettiin Etelä - Ossetiasta elokuun 11. päivään mennessä.
Gori on tärkeä kaupunki Georgiassa. Se sijaitsee noin 25 km:n päässä Tskhinvalista. Elokuun 11. päivään mennessä useimmat asukkaat ja sotilaat olivat lähteneet Gorista. - Venäjän joukot miehittivät Gorin elokuun 13. päivänä.
Elokuun 15. päivänä Venäjän joukot etenivät noin 40 km:n päähän Tbilisistä ja pysähtyivät.
Venäjän joukot alkoivat hyökätä Georgiaan Abhazian kautta elokuun 11. päivänä. Ne valloittivat Kodorin laakson Abhaziassa ja etenivät pitkälle varsinaisen Georgian Mustanmeren rannikolla.
Taistelut päättyivät elokuun 12. päivänä.

-----

Sodan lopputulos:

(Tietolaatikko Wikipedia/Russo-Georgian War:n oikeassa yläkulmassa.)

Venäjän, Abhazian ja Etelä - Ossetian sotilaallinen voitto.
- Etniset georgialaiset karkoitettiin Etelä - Ossetiasta ja Kodorin laaksosta Abhaziasta.
- Venäjä tunnusti Abhazian ja Etelä - Ossetian itsenäisyyden.
- Venäjä perusti armeijan tukikohtia Abhaziaan ja Etelä - Ossetiaan.

[talous ja muutos]

Miten länsivallat reagoivat Georgian ja Venäjän väliseen sotaan?

Tehtiinkö tälläistä?:
- Pakotteita Venäjää vastaan.
- Yritettiin vähentää riippuvuutta Venäjän energiasta.

-----

Itämeren kaasuputki yhdistää Venäjän kaasun ilman välikäsiä Saksaan, koska se kulkee Itämeren pohjaa pitkin.
- Venäjän kannalta hankalat Baltian maat ja Puola kierretään.
- Venäjä ei enää tarvitse Ukrainaa, kun kaasua siirretään Venäjältä Saksaan.

Wikipedia/Nord Stream
/History
- Kaasuputken suunnittelu alkoi jo vuonna 1997.
- Syyskuussa 2005 solmittiin kaasuputken rakentamissopimus.
- Joulukuussa 2005 Gazprom alkoi rakentaa kaasuputken maanpäällistä osuutta Venäjällä.
- Maaliskuussa 2007 solmittiin sopimus kaasuputken yksityiskohtaisesta suunnittelusta.
- Helmikuun 18. 2008 valittiin yhtiö, jonka tehtävänä oli päällystää betonilla kaasuputki ja huolehtia logistiikkapalveluista.
* Kaasuputki kulkee Venäjän, Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Saksan talousvyöhykkeitten kautta. Myös Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan aluevesille tai talousvyöhykkeille kaasuputkella on epäsuoraa vaikutusta.
- Kaasuputken ympäristövaikutusten loppuraportti julkaistiin maaliskuun 9. 2009.

Tässä vaiheessa Saksa olisi voinut irrottautua kaasuputkihankkeesta tai jäädyttää sen.
Mutta kaasuputkihanketta ei keskeytetty!

- Tammikuussa 2010 alettiin rakentaa kaasun pumppausasemaa Viipuriin.
- Huhtikuussa 2010 kaasuputken merenalaisen osan ensimmäinen putki laskettiin Itämeren pohjalle Ruotsin talousvyöhykkeellä.

Kaasuputken valmistumisseremonia pidettiin Lubminissa marraskuun 8. 2011. Läsnä olivat Saksan liittokansleri Angela Merkel, Venäjän presidentti Dmitry Medvedev ja Ranskan pääministeri François Fillon.

Ensimmäinen kaasuputki otettiin käyttöön marraskuun 8. 2011.
Toinen kaasuputki otettiin käyttöön lokakuun 8. 2012.

-----

Ranska myi Venäjälle sotalaivan vuonna 2011:

http://yle.fi/uutiset/useat_maat_kiinnostuneita_ranskan_mistral-aluksista/8300283
Ulkomaat 11.9.2015 klo 18:34
Useat maat kiinnostuneita Ranskan Mistral-aluksista

Mistral-luokan alukset voivat kuljettaa 700 sotilaan lisäksi 16 taisteluhelikopteria tai jopa 50 panssaroitua ajoneuvoa.
Vuonna 2011 allekirjoitetun sopimuksen mukaan Ranska olisi toimittanut ensimmäisen Mistral-tukialuksen Venäjälle marraskuussa 2014 ja toisen tänä vuonna. Kauppa kuitenkin jäädytettiin Venäjän Ukrainan-toimien ja Krimin valtauksen sekä maalle määrättyjen pakotteiden vuoksi.
Ranska ja Venäjä pääsivät lopullisesti sopuun kaupan peruuntumisesta ja sen ehdoista tämän vuoden elokuussa.

-----

Venäjä huomasi, että Georgian sota ei haitannut Venäjän suhteita Saksaan ja Ranskaan. Suhteet Saksaan olivat sydämellisiä, koska Saksa jatkoi Itämeren kaasuputkihanketta, jolla saadaan suora yhteys Saksan ja Venäjän välille.  - Ranska oli Venäjälle melkein kuin liittolaismaa, koska Ranska myi Venäjälle sotalaivan.

-----

USA:n reagointi Georgian ja Venäjän väliseen sotaan:


USA:n presidentinvaalit pidettiin marraskuun 4. päivänä 2008. (Wikipedia/United States presidential election, 2008) - Vaalivoittaja Barack Obaman presidenttikausi alkoi tammikuun 20. päivänä 2009.
Lisäksi uudelta presidentiltä kului monta kuukautta ennenkuin hän sai kokonaisnäkökulman USA:n ulkopolitiikkaan.
Tässä mielessä Georgian sodan ajoitus elokuuhun 2008 oli erinomainen valinta Venäjältä.

Uusi presidentti Obama joutui presidenttikautensa alussa keskittymään selvittämään talouskriisejä: asuntoluottokriisi 2007 - 2009 ja suuri laskukausi, joka alkoi joulukuussa 2007.
Koska USA joutui keskittymään talouskriisien hoitamiseen, niin Georgian sodan ajoitus oli hyvä Venäjän kannalta.

Myöhemmin USA ei yrittänyt painostaa Venäjää Georgian sodan takia. - Ilmeisesti syynä oli, että Afganistanin ja Irakin sodat söivät liikaa USA:n resursseja.

Mutta Venäjälle jäi epäselväksi, miten USA olisi reagoinut, jos Georgian ja Venäjän sota olisi käyty USA:n presidenttikauden alkupuolella, kun USA ei olisi joutunut keskittymään hoitamaan talouskriisejä. Eikä USA:n voimavarat olisi sidottu kahteen sotaan (Afganistan ja Irak).

[talous ja muutos]

Verrataanpa Georgiaa ja Suomea Venäjän näkökulmasta:

* Georgia sijaitsee Mustanmeren rannalla ja Suomi sijaitsee Itämeren rannalla.
- NATO -maa Turkki vartioi salmia, joita pitkin pääsee Mustaltamereltä Välimerelle.
--- Välimereltä pääsee Egyptin valvoman Suezin kanavan kautta Punaisellemerelle.
--- Ahtaasta Gibraltarin salmesta pääsee Välimereltä Atlantille.
- Venäjän laivasto pääsee Suomenlahden kautta Baltian maitten selustaan.
* Georgia on puskuri Venäjän ja NATO -maa Turkin välillä.
- Oikeastaan Venäjälle kuuluva Kaukasian pohjoispuolen kannas Mustanmeren ja Kaspianmeren välillä on vähemmän tärkeä puskurialue.
* Ruotsi ja Suomi ovat puskurivyöhykettä Venäjän ja NATO -maa Norjan välillä.
- Venäjän Karjala Suomen itäpuolella on Venäjälle tärkeä, koska sitä kautta pääsee Kuolan niemimaalle, jossa on Venäjän Atlantin laivaston (laivat ja sukellusveneet) tukikohta. (Wikipedia/Severomorsk)
--- Muurmannin rannikolta pääsee Atlantin valtamerelle. Norjan rannikon voi kiertää kaukaa meritse.
--- Muurmannin pohjoisrannikon länsiosa on jäätön Golfvirran ansiosta. - Se on ainoa jäätön alue talvisin Venäjän koko Jäämeren rannikolla.
--- Alueen laivastotukikohta on erittäin tärkeä Venäjän Atlantin laivasto-operaatioille.
* Georgian kautta kulkee öljyputket Azerbaidzhanista Mustallemerelle (Wikipedia/Baku–Supsa Pipeline) ja Turkkiin (Wikipedia/Baku–Tbilisi–Ceyhan pipeline).
- Venäjä voi painostaa Azerbaidzhania niin, että Azerbaidzhan ei ole suostunut öljy- eikä kaasuputken rakentamiseen Kaspianmeren ali Keski - Aasiaan.
- Heinäkuussa 2015 Venäjän joukot ottivat valvontaansa pienen osuuden Baku–Supsa -öljyputkesta Georgian alueella.
* Suomen puolueettomuus on tärkeätä Pietarin ja sen alueen puolustamisessa. Se kuuluu Venäjän tärkeisiin alueisiin.

Yhteenveto: Suomen puolueettomuus on Venäjälle paljon tärkeämpi kuin Georgian puolueettomuus.

-----

Niinpä:
* NATO:n Bukarestin kokouksessa (Wikipedia/2008 Bucharest summit):
- UK, Ranska ja Saksa olisivat vastustaneet Suomen pääsyä MAP -ohjelmaan, koska ne vastustivat jopa Georgian pääsyä MAP -ohjelmaan.
--- MAP -ohjelman tarkoitus on valmistaa maa sopivaksi NATO -jäsenyydelle.

Georgian ja Venäjän sodan jälkeen ei enää Georgiaa ja Ukrainaa otettu MAP -ohjelmaan, vaikka niitten pääsyä MAP -ohjelmaan piti harkita jo joulukuussa 2008.
- Kyseisen sodan jälkeen Venäjää mielisteli:
--- Saksa, koska se yhdessä Venäjän kanssa rakennutti Itämeren kaasuputken, joka kiersi Itämeren muut rantavaltiot. - Näin Saksa vähensi riippuvuuttaan mm. Ukrainan kaasuputkista Venäjän kaasun tuonnissa.
--- Ranska, koska se myi Venäjälle sota-aluksen.
* Näissä olosuhteissa olisi ollut iso yllätys, jos Ranska ja Saksa olisivat hyväksyneet Suomen tulon MAP -ohjelmaan.

-----

# Suomen pitää suhtautua varovaisesti Venäjään, koska Venäjä provosoitui siitä, kun USA yritti saada Georgian ja Ukrainan MAP -ohjelmaan. Seurauksena oli Georgian ja Venäjän sota.
# Suomi ei voi luottaa Ranskan ja Saksan tukeen Venäjää vastaan, koska:
- Ne torjuivat Georgian ja Ukrainan pääsyn MAP -ohjelmaan.
- Ne alkoivat mielistellä Venäjää, kun oli käyty Georgian ja Venäjän välinen sota.

[talous ja muutos]

Miten Ruotsi reagoi Venäjän ja Georgian väliseen sotaan?

Tehtiinkö tälläistä?:
- Ruotsi kohotti puolustuskykyänsä - tavoitteena kylmän sodan aikainen puolustuskyky.
- Ruotsi pyrki päättäväisesti NATO:n jäseneksi.
--- Ruotsin tavoitteena oli kyetä puolustamaan Baltian maita yhdessä muitten NATO -maitten kanssa Venäjän uhkaa vastaan.

-----

Kesäkuussa 2009 Ruotsi päätti siirtyä ammattiarmeijaan. - Georgian ja Venäjän välinen sota käytiin 7. - 12. elokuuta 2008. (Wikipedia/Russo-Georgian War)


Tarkemmin Ruotsin armeijan muutoksesta ja sen nykyisestä toimintakyvystä:

Wikipedia/Ruotsin puolustusvoimat
"Kesäkuussa 2009 Ruotsin valtiopäivät teki päätöksen ammattiarmeijaan siirtymisestä.[2] Ruotsalaisten sotilaiden palvelu ulkomailla on tähänkin asti perustunut vapaaehtoisuuteen. Ruotsin valtiopäivät sinetöi päätöksen yleisen asevelvollisuuden lakkauttamisesta 19. toukokuuta 2010. Aivan viime vuosina sen suoritti enää 12 prosenttia ikäluokasta.[3]"

Laatikko oikeassa yläkulmassa:
Ruotsin armeijan koko:
- 20 000 aktiivipalveluksessa.
- 30 000 reservissä.

/Miesvahvuus
"Ruotsin puolustusvoimien budjetin loppusumma on vaihdellut viime vuosina ollen noin 37 miljardia kruunua (noin 4 miljardia euroa). Puolustusmenojen osuus BKT:stä on noin 1,5 %"

/Uhkakuvat
"Koska Ruotsi on halunnut varata itselleen mahdollisuuden pysyttäytyä puolueettomana mahdollisen sodan puhjetessa lähialueilla, se ei ole liittynyt Naton jäseneksi. Mikäli itse Ruotsiin kohdistettaisiin aseellinen hyökkäys, komentaja Göranson arvioi vuonna 2013 maan joutuvan turvatumaan ulkopuoliseen apuun viikon kuluessa. Apua saataisiin todennäköisimmin naapurimaasta Norjasta, joka on Naton jäsenmaa.[6] "

-----

Tässä syitä, miksi Ruotsi ei valinnut kovaa linjaa Venäjää vastaan:

* Runsas humanitaarinen maahanmuutto Ruotsiin vie taloudellisia resursseja, joten:
- Rahaa riittää vähemmän maanpuolustukseen.
- Hyvinvointivaltio rapautuu, jolloin heikkenee motivaatio asevelvollisuusarmeijaan ja muuhun maanpuolustukseen.
* Runsas maahanmuutto vie motivaation maanpuolustukseen:
- Ruotsalaisilla ei ole intoa puolustaa Ruotsia, jotta sinne tulisi yhä enemmän ulkomaalaisia.
- Kaukaa tulleilla ulkomaalaisilla ei ole motivaatiota sekaantua Venäjän ja EU/NATO:n välisiin riitoihin.
--- Humanitaarisilla maahanmuuttajilla ei ole intoa maanpuolustukseen, koska he elävät slummeissa, joissa kärsitään halpatyövoimana olemisesta, pätkätöistä ja työttömyydestä sekä katujengeistä ym. rikollisuudesta.


Tuohon aikaan Ruotsi oli:
- Pasifistinen
- Heikot puolustusvoimat omaava
- NATO:sta erossa pysyvä

[talous ja muutos]

Ruotsin muutosten vaikutus Suomen NATO -mahdollisuuksiin:


Muutosten jälkeen Ruotsin olisi vaikea puolustautua maahyökkäystä vastaan. Samoin tulisi ongelmia, jos Ruotsiin tehtäisiin vahvojen merivoimien tukema maihinnousu:
Wikipedia/Ruotsin puolustusvoimat
- Kesäkuussa 2009 Ruotsi päätti siirtyä ammattiarmeijaan.
- Ruotsin armeijan koko:
--- 20 000 aktiivipalveluksessa.
--- 30 000 reservissä.
- Mikäli itse Ruotsiin kohdistettaisiin aseellinen hyökkäys, komentaja Göranson arvioi vuonna 2013 maan joutuvan turvatumaan ulkopuoliseen apuun viikon kuluessa.

Ruotsin NATO -mahdollisuuksista:
* Ruotsilla heikot puolustusvoimat
- Ruotsiin pitäisi perustaa monta NATO -tukikohtaa. Niihin pitäisi sijoittaa ainakin 50 000 - 100 000 ulkomaalaista NATO -sotilasta tukemaan Ruotsin maapuolustusta.
--- Riittäisikö muilla NATO -mailla halua tälläiseen?
* Ruotsi pasifistinen
- Haluaisiko NATO jäseneksensä pasifistinen maan?
* Ruotsi puolueettomuushakuinen
- Olisi vaikea saada Ruotsia ja ruotsalaisia innostumaan NATO -jäsenyydestä.
--- Ruotsalaisille riittäisi se, että etulinjassa:
---* Baltian maat kuuluvat NATO:on.
---* Suomi hoitaa puolustuksensa itse ja pitää yllä hyviä suhteita Venäjään.

Yhteenvetona:
- NATO tuskin olisi innostunut ottamaan Ruotsia jäseneksensä, koska Ruotsin puolustuskyky oli heikko ja maa oli pasifistinen.
- Ruotsalaiset eivät olisi halunneet liittyä NATO:on.



Suomi pääsisi mukaan NATO:on vain, jos Ruotsi tulisi samalla mukaan:
- Suomi ei pääsisi NATO:on, koska Ruotsi ei halunnut siihen mukaan. Tuskinpa NATO:kaan olisi innostunut Ruotsin NATO -jäsenyydestä.

[talous ja muutos]

Siis vuonna 2008 UK, Ranska ja Saksa olisivat vastustaneet Suomen pääsyä MAP -ohjelmaan, koska ne vastustivat jopa Georgian pääsyä MAP -ohjelmaan. (Tarkemmin:  Vastaus #7)
Sitäpaitsi Georgian ja Venäjän sodan jälkeen: (Tarkemmin:  Vastaus #6)
- Saksa ja Venäjä rakennuttivat välillensä kaasuputken Itämeren alitse.
- Ranska myi sotalaivan Venäjälle vuonna 2011.
Siis Ranska ja Saksa olisivat vastustaneet Suomen NATO -jäsenyyttä Georgian ja Venäjän sodan jälkeen.

------

Entäpä jos USA olisi tarjonnut Suomelle sotilasliittoa ilman NATO:a?

Olisi pitänyt muodostaa uusi puolustusliitto eli Luoteis - Euroopan puolustusliitto.
- Jotta USA olisi voinut puolustaa Suomea, mukaan olisi pitänyt saada Ruotsi ja Norja.

Mutta tuohon aikaan Ruotsi oli pasifistinen, joten se päätti luopua asevelvollisuusarmeijasta vuonna 2009. (Tarkemmin:  Vastaus #8)
- Siispä Ruotsi ei olisi tullut mukaan Luoteis - Euroopan puolustusliittoon.

Norjan puolustus olisi heikennyt huomattavasti, jos se olisi kuulunut NATO:n sijaan Luoteis - Euroopan puolustusliittoon.
- Siispä Norjakaan ei olisi liittynyt Luoteis - Euroopan puolustusliittoon.

Olisiko ollut USA:n etujen mukaista hajoittaa Euroopan puolustusliitto USA:n kanssa NATO:ksi ja Luoteis - Euroopan puolustusliitoksi?
* Silloin Turkki olisi saattanut vaatia kahdenkeskistä puolustusliittoa USA:n kanssa. Näin:
- Turkki olisi voinut irtaantua Euroopan puolustuksesta Venäjää vastaan.
- Turkin ja Kreikan riidat olisivat voineet paheta, jos ne kuuluisivat eri puolustusliittoihin.
* Lisäksi NATO -maat olisivat voineet muuttua haluttomiksi puolustamaan Luoteis - Eurooppaa Venäjää vastaan.
¤ Näistä syistä erillinen Luoteis - Euroopan puolustusliitto ei olisi ollut USA:n etujen mukainen.

Siis: Luoteis - Euroopan puolustusliittoa eivät olisi halunneet: Ruotsi, Norja ja USA.
¤ NATO:sta erillistä Suomen ja USA:n puolustusliittoa ei olisi edes yritetty muodostaa.

[talous ja muutos]

Jotta EU voisi toimia Venäjän vastavoimana sotilaallisesti Suomen kohdalla, niin EU:lla pitäisi olla:
- Yhteinen puolustusbudjetti
- Yhteinen armeija
- Yhteinen ydinaseisto
--- Ydinasemahdin pitäisi olla Venäjän suuruusluokkaa

Ei ole näköpiirissä, että EU:sta tulisi em:n kaltainen sotilaallinen mahti.


Kun EU -jäsenyys oli ajankohtainen 1990 -luvun alkupuolella, valtamedia antoi suomalaisten ymmärtää, että EU tukisi Suomea sotilaallisesti Venäjää vastaan. - Valtamedian mukaan EU:sta tulisi ajanmyötä sotilaallinen mahti.
Kun Suomi haluttiin mukaan eurovaltioitten joukkoon, asiaa perusteltiin näin: Suomi pääsee mukaan EU:n ytimeen. - Kannattaako Suomen olla EU:n ytimessä sillä tavalla, että Suomi ei ole mukana EU:n turvallisuuspoliittisessa ytimessä? Mukanaolo EU:n turvallisuuspoliittisessa ytimessä - sen olemassaolo on yhä toteutumatta - vaatii nykyoloissa ja nykynäkymissä NATO -jäsenyyttä.

[talous ja muutos]

Miten USA suhtautuisi siihen, että EU pyrkisi muodostumaan Eurostoliitoksi?

Eurostoliitto olisi supervalta:
- Taloudellisesti
- Teknologisesti
- Sotilaallisesti
--- Eurostoliiton ydinmahti olisi USA:n tai Venäjän luokkaa.

Jos Eurostoliitto olisi jo olemassa, niin Maapallolla olisi kolme supervaltaa: Eurostoliitto, Kiina ja USA. Silloin:
- Maapallo olisi moninapainen: 3 supervaltaa ja 3 suurvaltaa (Brasilia, Intia ja Japani).
- Eurostoliitto ei tarvitsisi USA:ta puolustukseensa. Niinpä NATO:a ei enää olisi.
- USA:n reviiri rajoittuisi vain Pohjois - Amerikkaan.
- Jos Koillis - Aasian (Japani, Etelä - Korea ja Taiwan) välit kiristyisivät Kiinan kanssa, niin ne liittoutuisivat USA:n kanssa.

USA:n vaikutusvalta romahtaisi nykyiseen verrattuna, jos Eurostoliitto olisi olemassa:
* Vielä nykyään USA on ykkössupervalta, mutta 2020 -luvulla Kiina ilmeisesti kirisi tasoihin USA:n kanssa.
- USA voisi muuttaa dominoimansa kauppaliitot (NAFTA - jo olemassa, TTIP - neuvotteluvaiheessa ja TPP - neuvotteluvaiheessa) hallitsemiksensa sotilasliitoiksi. Tällä tavoin:
--- USA voisi mahtavan liittokunnan avulla säilyttää ylivoimaisen ykkösaseman Kiinaan verrattuna.
--- USA voisi osittain eristää Kiinan:
---* TPP eli Trans-Pacific Partnership -liiton avulla USA voisi saada liittolaisiksensa Koillis- ja Kaakkois - Aasian. Näin Kiina olisi eristetty sen itäpuolelta.
---* TTIP eli Transatlantic Trade and Investment Partnership -liiton avulla USA saisi pidettyä Kiinan poissa Euroopasta ja luultavasti myös Luoteis - Afrikasta.
---* NAFTA eli North American Free Trade Agreement -liiton avulla USA varmistaisi asemansa Pohjois - Amerikassa. Luultavasti USA saisi valta-aseman myös Karibian merellä.
* Jos Eurostoliitto olisi olemassa, se voisi pysyä puolueettomana USA:n ja Kiinan kilpailussa vaikutusvallasta.

-----

Tähän vain tiivistelmä USA:n suhtautumisesta Eurostoliitto -tavoitteeseen. - Tarvittaisiin oma keskusteluketju, jos aihetta tarkasteltaisiin syvällisesti ja laajasti.

[talous ja muutos]

Ennen toista maailmansotaa suurvaltatilanne oli:
- UK ja USA olivat supervaltoja.
- Suurvaltoja oli Ranska, Saksa, Italia, Neuvostoliitto ja Japani.

Toisen maailmansodan seurauksena Saksan ja Japanin asema romahti.


Wikipedia/Decolonization
Toisen maailmansodan jälkeen Länsi - Euroopan siirtomaavallat joutuivat myöntämään siirtomaille itsenäisyyden.
- Ranska ei halunnut siirtomaittensa itsenäistymistä. Ranska kukisti 1947 madagaskarilaisten kapinan. Ranska hävisi Vietnamin sodan (1946 - 1954). Sodan ja sen häviön seurauksena seurauksena Ranskan Indokiina itsenäistyi Laosiksi, Kambodzhaksi sekä Etelä- ja Pohjois - Vietnamiksi. Ranska hävisi Algerian sodan (1954 - 1962). Sodan ja sen häviön seurauksena Ranska myönsi itsenäisyyden Afrikan siirtomaillensa. (Wikipedia/Decolonization/History/Decolonization after 1918/French decolonization & Wikipedia/Decolonisation of Asia)
- UK:n siirtomaavallan purkaminen sujui pääasiassa rauhanomaisesti (Wikipedia/Decolonization/History/Decolonization after 1918/United Kingdom)
- Viimeinen merkittävä vaihe Länsi - Euroopan siirtomaavallan purkamisessa oli Portugalin siirtomaitten itsenäistyminen 1974 - 1975. (Wikipedia/Decolonization of Africa)


Siirtomaitten itsenäistymisen jälkeen Maapallo oli kaksinapainen:
- Oli olemassa kaksi supervaltaa: Neuvostoliitto ja USA.
- Tavallisia suurvaltoja ei ollut enää.

-----

Kylmän sodan aikana USA:ssa oli luultavasti myötämieltä Eurostoliiton muodostamiselle:
- Eurostoliitto olisi vastapaino Neuvostoliiton supervallalle ja sen itäeurooppalaiselle imperiumille.
- Usalaiset vielä muistivat ajan, jolloin oli olemassa länsieurooppalaisia suurvaltoja, jolloin oli henkisesti helpompaa hyväksyä, että länsieurooppalaiset muodostaisivat Eurostoliiton suurvallan.

[törö]

Mun mielestä olisi kiva tietää, mitä kansainväliset sopimukset sanovat Suomen asemasta siinä tapauksessa, että EU ei pystykään tarjoamaan mitään turvaa.

Tod. näk. muut suurvallat vain katselevat vierestä jos Venäjä haluaa vähän laajentaa etupiiriään, koska tilanne oli se kylmän sodan aikaankin ja siksi piti olla Kekkonen haukkumassa pystyyn kaikki, jotka yrittivät pilata suhteet Neuvostiliittoon.

[talous ja muutos]

Wikipedia/Zbigniew Brzezinski
/Geostrategia
"Vuonna 1997 julkaistussa teoksessaan The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives Brzezinski kirjoittaa, että Yhdysvallat on tällä hetkellä shakkilaudan kuningas, eli kansainvälisen järjestelmän hegemoninen valtio, mutta kaikki tämä saattaa muuttua, jos Euraasiasta löytyy vastapuolen kuningas, eli tarpeeksi voimakas valtio tai valtioliitto, joka pystyy haastamaan Yhdysvallat. "

Eurostoliitto olisi tarpeeksi vahva valtio kyetäkseen haastamaan USA:n - erityisesti, jos se liittoutuisi Venäjän kanssa.


Zbigniew Brzezinskin ura:
Brzezinski toimi presidentti Jimmy Carterin turvallisuuspoliittisena neuvonantajana 1977 - 1981. Nykyään hän on Yhdysvaltain ulkopolitiikan professori sekä Center for Strategic and International Studies -tutkimuskeskuksen tutkija.

Kirjan merkitys:
"The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives (1997) on vaikuttanut Yhdysvalloissa uuskonservatiiviseen ulkopoliittiseen ajatteluun, minkä mukaan Yhdysvaltain pitäisi pureutua Persianlahdelle ja Keski-Aasiaan öljynsaannin varmistamiseksi ennen kuin Venäjä saavuttaa entisen suurvaltastatuksensa sekä palaa voimatekijäksi itsenäistyneisiin entisiin neuvostotasavaltoihin, ja ennen kuin Kiina voimistuu sekä ehtii pureutumaan alueelle."

-----

Riippuu USA:n puolueissa vallitsevista ulkopoliittisista suuntauksista ja kulloisenkin USA:n presidentin näkemyksistä - sekä myös puoluerahoittajista - miten USA suhtautuu pyrkimyksiin muuttaa EU Eurostoliitoksi.

[Paxe]

Talous ja muutos; Siis ihan aikuisen oikeesti pitäisi sinulle antaa 100+ likeä näistä infopaketeistasi. Niissä on paljon sellaista jota en jaksa edes muistaa lukemani jälkeen, mutta ne antavat hienon yleiskuvan asiasta.

On tosi hienoa että jaksat näitä kirjoitella. 

[talous ja muutos]

Miten USA:ssa suhtaudutaan nykyään (2015) siihen, että sen rinnalle nousee uusi supervalta ja yhden supervallan aikakausi päättyy? - Kyseessä on siis Kiinan nousu uudeksi supervallaksi.


http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194645-yhdysvaltain-uusi-kiina-strategia
Yhdysvaltain uusi Kiina-strategia
5.5.2015 20:19 Riikka Söyring

Ulkoasiain neuvosto CFR (Council on Foreign Relations) on julkaissut Yhdysvaltain talous- ja geostrategioiden suuntaviivoja hahmottelevan erikoisraportin "Revising U.S. Grand Strategy towards China". Kiinan menestys on vaara Yhdysvalloille, raportissa päätellään.



Vaikutusvaltaisen Council on Foreign Relations -järjestön erikoisraportti hahmottelee Yhdysvaltain tulevan politiikan suuntaa Kiinan suhteen.

Raportin kirjoittajat Robert D. Blackwill ja Ashley J. Tellis näkevät Kiinan menestyksen uhkana Yhdysvaltain hyvinvoinnille. "Yhdysvaltain pyrkimykset integroida Kiina liberaaliin kansainväliseen järjestykseen on luonut uusia uhkia Yhdysvaltain ylivallalle Aasiassa - uudet uhat saattavat muodostua uudeksi globaaliksi haasteeksi Yhdysvaltain vallalle - Washington tarvitsee Kiinan suhteen uuden suurstrategian joka tasapainottaa Kiinan mahdin kasvua sen sijaan että tuetaan Kiinan nousua".

Blackwill ja Tellis suosittavat Yhdysvaltain talouden elvyttämistä sekä Kiinan Aasian alueen kaupankäynnin ulkopuolelle sulkevan vapaakauppasopimus TTP:n (Trans-Pacific Partnership) pikaista läpiajamista kongressissa, ja että Kiinan eristämiseen tulee vetää mukaan kaikki Yhdysvaltain "samanmieliset kumppanimaat" sekä liittolaiset. Samalla halutaan kasvatettavaksi Yhdysvaltain puolustusbudjettia sekä lisättäväksi Yhdysvaltain sotilaallista läsnäoloa Aasiassa, Tyynenmeren sekä Kiinan eteläisillä ja itäisillä merialueilla (laivasto, ilmavoimat, ohjuspuolustus) ja Kiinan reunavaltioissa. Kiinan reunavaltiot pitää pyrkiä saamaan Yhdysvaltain liittolaisiksi.

Saman tien otetaan esiin tarve vaihtaa hallitus Pohjois-Koreassa, joka voitaisiin toteuttaa yhdessä Japanin kanssa. Etelä-Koreaan halutaan lisää ohjuksia ja Australiaa kuvaillaan Yhdysvaltain "eteläiseksi ankkuriksi" jonka kanssa voitaisiin eri menetelmin toteuttaa Intian valtameren valvontaa; Australiallekin on varattu ohjuspuolustusjärjestelmäalustana toimiminen. Filippiinit, Intia, Indonesia ja Vietnam halutaan vetää mukaan tiivistettyyn sotilaalliseen yhteistyöhön.

Sellaisen teknologian, jota voi käyttää useampaan tarkoitukseen, saatavuutta tulee rajoittaa yhdessä Yhdysvaltain liittolaismaiden kanssa, jotta estettäisiin Kiinan sotilaallisen mahdin kasvu. Tätä strategiaa on määrä toteuttaa myös kyberavaruuden alueella samalla kun Kiinalle määrätään hyödyt ylittävät haittasanktiot mahdollisista kybertilan loukkauksista.

Kaiken tämän jälkeen on määrä vakuutella diplomaattiteitse joka suuntaan Yhdysvaltain pyrkivän välttämään yhteenottoa Kiinan kanssa.

"Jo nyt Kiinan [taloudellinen] nousu on synnyttänyt geopoliittisia, sotilaallisia, taloudellisia ja ideologisia haasteita Yhdysvaltain mahtiasemalle, Yhdysvaltain liittolaisille sekä Yhdysvaltain dominoimalle kansainväliselle järjestykselle. Kiinan menestys tulevaisuudessa, vaikka epätasainenkin, vaarantaisi Yhdysvaltain kansalliset intressit." Washingtonin nykyinen, Kiinan taloudellista ja poliittista integraatiota liberaaliin kansainväliseen järjestelmään kunnioittava suhtautuminen Yhdysvaltain globaalin etuoikeusaseman kustannuksella ei riitä, kirjoittavat tuimistelevat: on sopimatonta, että Kiinan pyrkimyksiä kasvattaa kansallista vaikutusvaltaansa ei estetä lujemmalla kädellä.

Kiinan sisäistä tilannetta käsitellään raportissa huomauttaen aivan oikein Kiinan sisäisen tilanteen määrittävän Kiinan ulkopolitiikkaakin – näinhän on kaikissa maailman maissa – mutta paikoitellen Blackwillin ja Tellisin pohdinnat muuttuvat hurskasteluksi, jossa yhtymäkohtia Yhdysvaltain omaan mentaliteettiin, tilanteeseen ja toimintatapoihin ei nähdä. Esimerkiksi pohdinta siitä, millaiseen ristiriitatilanteeseen "puolueen armeija" joutuu, mikäli armeija joutuu puolustamaan puoluetta suuttuneilta kiinalaisilta, on yksinkertaisesti nolo: Yhdysvaltain erikoisjoukot harjoittelevat parin kuukauden päästä seitsemässä eri osavaltiossa Jade Helm -nimisessä operaatiossa "vihamielisen" siviiliväestön hallintaa sekä sullomista "koontileireille" realistisissa harjoituksissa. http://www.inquisitr.com/1959728/operation-jade-helm-special-forces-realistic-military-training-in-seven-southwester-states-prompts-martial-law-fears/

Samassa osiossa kerrotaan Kiinan kommunistisen puolueen (CCP) käyttäneen vahvoja siteitään Aasian maihin rauhoittaakseen reuna-alueitaan tarjoamalla niille mahdollisuutta hyötyä Kiinan talouskasvusta, ja luoden näin mekanismeja, joilla Kiina voi kasvattaa vaikutusvaltaansa alueella. "Toisekseen Kiina on pyrkinyt luomaan yhteisen asian joidenkin valtioiden – sellaisten kuten Venäjä, jolla huolimatta Pekingiä kohtaan tuntemistaan epäluuloista - on ollut syynsä (kuten Ukrainan kriisi ja länsimaiden Venäjälle asettamat talouspakotteet) vastustaa parhaillaan Aasiassa meneillään olevaa laajempaa Kiinan vastaista tasapainottamista."

Kirjoittajien mukaan Kiina vaatii aasialaisille oikeutta hoitaa itse Aasian turvallisuus; Peking näkee Washingtonin esteenä neutraloidun reuna-alueen muodostamiselle. Raportin kieli on aseteltu siten, että lukijalle jää se käsitys, että Kiinan kommunistisen puolueen pyrkimys tuottaa Kiinan (ja Yhdysvaltain) väestölle materiaalista hyvinvointia ja lisätä Kiinan turvallisuutta olisi jotenkin erityisen säädytöntä käytöstä.

Raportin keskeinen teema on Yhdysvaltain globaalin ylivallan säilyttäminen ja laajentaminen. Ylivalta-asemaa uhkaavat prosessit pyritään kääntämään toiseen suuntaan kaikin keinoin, käyttämällä taloudellisia, diplomaattisia ja sotilaallisia keinoja.

Kiinalla, Brasilialla, Intialla, Venäjällä ja Etelä-Afrikalla (BRICS) on rakenteilla kehityspankki, joka osittain korvaisi Maailmanpankkia ja IMF:aa. Venäjän jäsenyys BRICS:issa sekä Suomen NATO-isäntämaasopimus tekevät Suomenkin rajasta BRICS-SCO -rajan. http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/179741-suomenkin-eu-nato-maarajasta-brics-scocu-maaraja

Yhdysvaltain huolenaiheita on lisännyt sen "samanmielisten kumppanimaiden" (Tanska, Saksa, Suomi, Iso-Britannia jne) innokas osallistuminen esimerkiksi Kiina-vetoiseen Aasian infrastruktuuri- ja investointipankkiin (AIIB), joka nähdään Yhdysvaltain valta-aseman haastamisena sekä tietoisena pyrkimyksenä heikentää Yhdysvaltain komennossa olevaa Aasian kehityspankkia – vaikka peilikuvan lailla Yhdysvallat on harjoittanut vastaavaa politiikkaa Kiinan ja muiden kilpailijoikseen katsomiensa maiden suhteen. http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/190173-ollaanko-yhdysvaltoja-eristamassa-aiib

AIIB:in lisäksi Kiinalla on muita, Tyynenmeren alueelle suuntautuvia hankkeita kuten Aasian-Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimus FTAAP (Free Trade Area of the Asia Pacific) sekä talouden alueellisten kumppanuuksien sopimukset (RCEP, Regional Comprehensive Economic Partnership). RCEP-kauppasopimukset kytkisivät yhteen Japanin, Intian, Kiinan ja muiden Aasian maiden taloudet. Samaan aikaan Kiina on rakentamassa Venäjän läpi uutta silkkitietä, joka helpottaisi Kiinan, Venäjän ja Eu28:n välistä kauppaa, ja myös merireittejä, jotka yhdistäisivät uuteen laajaan kauppablokkiin Aasian nousevat taloudet. Kaupan siirtyminen sekä kaupankäynnin mahdollistaminen ilman, että dollaria käytetään vaihdonvälineenä tai reservivaluuttana uhkaa Yhdysvaltain johtoasemaa – ja taloutta.

Kaiken tämän nähdään haastavan Yhdysvaltain dominanssi paitsi Aasiassa, myös globaalisti. Blackwillin ja Tellisin kannalta asia on harvinaisen selvä: kukaan, missään päin maailmaa, ei saa nousta korvaamaan Yhdysvaltoja missään asiassa; Yhdysvallat haluaa olla ensisijainen toimija joka puolella maailmaa. Vanhat konstit kuten eristäminen (containment) eivät enää globalisaation aikana toimi. Erikoisraportti ei kuitenkaan osaa suosittaa muita keinoja kuin Kiinan toiminnan peilaaminen vastatoimilla sekä Kiinan sulkeminen ulos globaalista kaupasta, jota Yhdysvallat muissa yhteyksissä painottaa edistävänsä.

Kirjoittajien johtopäätös onkin, että ei ole mahdollista rakentaa perustavaa laatua olevaa luottamusta, rauhanomaista rinnakkaiseloa, molemminpuolista yhteisymmärrystä, strategista kumppanuutta [Yhdysvaltain ja Kiinan välille] koska Kiina puoltaa Kiinan etuja, ei Yhdysvaltain.

Mielenkiintoisen tutkielman saisi pohtimalla "riippumattomien tutkijoiden" mentaliteettia, joka avoimesti julistaa Yhdysvaltain oikeutta globaaliin ylivaltaan, ja olettaa samalla muiden maiden alistuvan, jopa oman taloudellisen hyvinvointinsa uhraten, Yhdysvaltain tahtoon ja tarpeisiin. Onko kyseessä megalomania?

Uskoakseni olen kyennyt runttaamaan 70-sivuisen raportin oleellisen sisällön näille riveille.




Kirjoittajien taustasta.

Robert D. Blackwill on toiminut George W. Bushin neuvonantajana, suurlähettiläänä sekä oikeistolaisessa ajatushautomo RAND Corporationissa. Yhdysvaltain ilmavoimille analyyseja ja tutkimusta tarjoamaan perustettu RAND mainostaa itseään puolueettomana organisaationa. http://www.sourcewatch.org/index.php/RAND_Corporation

Ashley J. Tellis on Carnegie Endowment for International Peace -organisaation (CEIP) tutkija joka aiemmin työskenteli mm. RAND:ille sekä Yhdysvaltain ulkoministeriölle.




Pääasialliset lähteet:

Blackwill, Robert D.; Tellis, Ashley J. | Council on Foreign Relations: Revising U.S. Grand Strategy towards China, Council Special Report n:o 72 (March 2015) http://carnegieendowment.org/files/Tellis_Blackwill.pdf

Mattis, Jim | Hoover Institute: A New American Grand Strategy (26 Feb 2015) http://www.hoover.org/research/new-american-grand-strategy

Miller, Paul D. | (IISS): Five pillars of American Grand Strategy (Nov 2012) https://www.iiss.org/en/publications/survival/sections/2012-23ab/survival--global-politics-and-strategy-october-november-2012-fda3/54-5-02-miller-b497