Suvaitsevaisuudesta sudismiin?

[Himatuikku]

Olen ihmetyksen sormi hämmästyksen suussa seurannut mokukeskustelua ja päätynyt siihen tulokseen, että suvaitsevaiseksi kutsutaan henkilöä, joka a) hyväksyy monikulttuurisuuden pienine ongelmineen, b) haluaa sitä tänne lisää (ja paljon), c) pitää synergiansilta–tapahtumia yms. sekä osallistumisen, että järjestämisen arvoisina.

Ymmärtääkseni suvaitsevaisuus sanana kuitenkin tarkoittaa sitä, ettei aktiivisesti puututa johonkin negatiiviseksi koettuun asiaan. Positiivisia asioita ei suvaita, niistä pidetään. Suvaitsemista varten tarvitaan välttämättä jokin negatiivinen kohde. Mikäli henkilö väittää olevansa suvaitsevainen, hänen on mielestäni kyettävä kertomaan suvaitsemisensa kohde. Jos suvaitsemisen kohteeksi ilmoitetaan vaikkapa naapurin kissa, tämä kertoo siitä, ettei suvaitsija pohjimmiltaan pidä kissoista, tai ainakaan naapurin kissasta.

Suvaitseminen vaatii selvän mielipiteen siitä, mikä on väärää, pahaa tai ei-kivaa. Oikeita, hyviä tai kivoja asioita voi hyväksyä, arvostaa, kunnioittaa jne., mutta vain vääriä, pahoja tai ei niin kivoja asioita voi suvaita, eli vastustelematta sietää. Mitä suvaitsevaisemmasta henkilöstä on kysymys, sitä suurempaa vääräksi, pahaksi tai ei-kivaksi tuntemaansa asiaa hän sietää.

Henkilö, joka sietää väärää/pahaa/ei-kivaa on siis suvaitsevainen, mutta miksi kutsua henkilöä, joka haluaa itselleen ja muille lisää väärää/pahaa/ei-kivaa?
Itselleen pahaa haluavia kutsutaan yleisesti masokisteiksi ja muille pahaa haluavia puolestaan sadisteiksi.
Masokisti tai sadisti -sanojen käyttäminen ei kuitenkaan suoraan sovi tähän yhteyteen. Ymmärtääkseni masokisti, sanan perinteisessä merkityksessä, saa nautintoa kivusta tai nöyryyttämisen kohteeksi joutumisesta, eli kysymys on yleisen mielipiteen mukaan negatiivisesta asiasta pitämisestä, ei suvaitsemisesta.
Sadistinkin nautinnon käsittääkseni pilaa omien tekojen kohteeksi joutuminen, eikä hänkään suvaitse tekojaan, vaan pitää niiden tekemisestä.


Onko siis olemassa termiä ilmiölle, missä henkilö haluaa jotakin negatiivista itselleen ja muille, muttei kuitenkaan nauti siitä? Tai oikeammin, voi nauttia jonkin negatiivisen tuottamisprosessista, muttei missään tapauksessa lopputuloksesta?

Jotta kukaan ei ylettömästi kiihottuisi, käytetään esimerkkinä kuvitteellista tilannetta, jossa kaikki henkilöt ovat han-suomalaisia:

Yksi pienehkön kerrostaloyhtiön asukkaista juo tolkuttomasti viinaa ja pitää yöaikaan kauheaa meteliä. Asiaan voi suhtautua joko suvaitsemattomasti tai suvaitsevaisesti, ja vielä aktiivisesti tai passiivisesti.

Aktiivisesti suvaitsematon henkilö A käy todennäköisesti ensin huomauttamassa naapurilleen, että tuollaista käytöstä ei täällä suvaita. Mikäli huomautus ei tehoa, esimerkkihenkilömme huomauttanee asiasta isännöitsijälle tms. Jos tämäkään ei tehoa, seuraavaksi vuorossa lienee yhteydenotto poliisiin. Mikäli häiritsevä meno naapurissa kaikesta huolimatta jatkuu ja jatkuu, eikä mikään tunnu auttavan, esimerkkihenkilömme muuttanee mahdollisuuksiensa rajoissa paikkaan, missä häiriköiviä naapureita ei ole.

Passiivisesti suvaitsematon henkilö B, joka ei voi sietää juopon naapurinsa käyttäytymistä, joko kärsii omissa oloissaan tai muuttaa kaikessa hiljaisuudessa muualle.

Passiivisesti suvaitsevainen henkilö C katsoo, että häirikkönaapurilla on oikeus olla halutessaan häirikkö, ja vaikka öinen metelöinti on lähes sietämätöntä, henkilö C ei puutu asiaan, eikä hänellä ole aikeita muuttaa muuallekaan.

Aktiivisesti suvaitsevainen henkilö D toimii seuraavasti. Hänkään ei pidä öisestä metelistä, mutta sen lisäksi, että hän suvaitsee naapurinsa häiritsevää käytöstä, hän jostakin syystä haluaa lisää samanlaisia naapureita ja vaatii henkilöitä A, B ja C tutustumaan häirikkönaapuriin, jolloin he voivat oppia ymmärtämään naapurinsa käytöstä ja pääsevät mahdollisesti jopa osallistumaan öiseen juopotteluun ja riehumiseen. Häirikkönaapurin ohjaamiseen esim. A-klinikan pakeille, henkilö D suhtautuu ehdottoman kielteisesti, koska tämä olisi puuttumista naapurin vakiintuneisiin tapoihinsa ja talosta pois muuttaminen olisi selvä osoitus siitä, että poismuuttajat halveksivat/pelkäävät häirikkönaapuriaan, mikä saattaisi johtaa entistä pahempaan häiriökäyttäytymiseen. 

Siinäpä se tuli. Kaikkia neljää esimerkkihenkilöä yhdistää yksi tekijä. Kukaan heistä ei oikeasti pidä naapurin juopottelusta ja metelöinnistä.  A ja B sietävät naapurin käytöstä hieman C:tä, ja paljon D:tä heikommin, mutta kaikki, myös suvaitsevaiset C ja D, ovat sisimmässään sitä mieltä, että tuollainen naapuri ei ole oikeasti kiva.

Mielestäni C:tä voisi ehkä kutsua suvaitsevaiseksi, mutta mikä olisi oikea nimitys D:lle?
Enkä hae mitään haukkumanimiä, vaan minua oikeasti kiinnostaa, onko tuollaiselle olemassa pätevää suomen- tai vaikka ulkomaankielistä termiä? Suvaitsevaisuus-sadisti? Sudisti?

[Lemmy]

Minä olen henkilö E, joka haukkuu D:n hyysäriämmäksi(vaikka onkin mies) ja uhkaa vetää A:lta taivaanvalot sammuksiin. Paikalle kutsutaan poliisi ja minä olen syyllinen. B ja C paheksuvat.

[Virkamies]

En tiedä, onko tarvetta keksiä mitään uutta sanaa. Siinä vain suvaitsevaisuus yhdistyy kohtuullisen epärealistiseen maailmanparannus-idealismiin. Maailmanparantaja voi myös toimia hyvin suvaitsemattomasti ja puuttua häiriöihin välittömästi A:n tavoin, jos ne kokemukset jollain lailla koskettavat häntä itseään, mutta ei välitä tai ymmärrä, että häiriöitä tapahtuu muissa rapuissa tai muille ihmisille myös.

Kokemuksesta nimittäin sanoisin, että moni maailmanparantaja ei näe tai ymmärrä, että häiriöitä syntyy. He näkevät ainoastaan sen, että A ja B syytävät ikäviä katseita tähän juoppoon rappukäytävässä ja kokevat, että häntä pitää suojella ja hoitaa. Tie siihen, että ymmärrys kasvaa, on usein omissa kokemuksissa.

Jotkut ovat toki niin doktrinoituneet, että vaikka heihin kohdistuisi mitä tahansa negatiivista, niin he uskovat oikeaan asiaansa. Asia on tuttu monista ideologioista, ei pelkästään toiseuden palvomisen.

[AaJii]

Minä olen henkilö E, joka haukkuu D:n hyysäriämmäksi(vaikka onkin mies) ja uhkaa vetää A:lta taivaanvalot sammuksiin. Paikalle kutsutaan poliisi ja minä olen syyllinen. B ja C paheksuvat.

Ei sovi myöskään unohtaa kattokruunussa roikkuvaa henkilöä Z, joka varoitti jo etukäteen että henkilöstä E ei aiheudu muuta kuin ongelmia.

[Dayfield]

Suvaitsevaisuus-sanan voi tilanteesta riippuen aina korvata jollakin seuraavista sanoista: alistuminen, nöyristely, välinpitämättömyys.

Ja suvaitsevainen henkilö on siis alistuva, nöyristelevä tai välinpitämätön.

Suvaitsevaisuus on tavoitetilana täysin kestämätön. Terveempää olisi tavoitella suoraselkäisyyttä, realistisuutta, rehellisyyttä, avoimuutta tai tasapainoisuutta. Näissä periksi antaminen ja kaiken hyväksyminen ei ole lähtökohta vaan maailmaa pyritään ymmärtämään kokonaisuutena, realistisesti ja järkevästi.

[Jiri Keronen]

Tämän kirjoituksen pohjalta voi sanoa, että "suvaitsevainen" on yhtä kuin sadisti. Hän kokee, että jokin asia on negatiivinen tai vastenmielinen, mutta hän tahtoo sitä siitä huolimatta lisää ja enemmän muiden riesaksi. "Suvaitsevainen" ihminen myös kannustaa yleensä muita "suvaitsevaisuuteen", mikä siis käytännössä tarkoittaa alistumista ikävien, inhottavilta tuntuvien asioiden alle, ja olemista niistä välittämättä - tai ainakaan valittamatta.

Olen itse miettinyt suvaitsevaisuutta nimenomaan tuolta kannalta, että suvaitsevaisuus tarvitsee kohteen. Suvaitsevaisuus ilman mitään, mitä suvaitaan, on käytännössä merkityksetöntä. Se on vähän kuin pitäminen ilman kohdetta. Kaiken suvaitseminen on käsitteellinen mahdottomuus, koska kaiken suvaitseminen edellyttää myös suvaitsemattomuuden (kuten islamin) suvaitsemista, eli hyväksymistä. Jos "suvaitsevainen" hyväksyy suvaitsemattomuuden, hän ikään kuin antaa sille siunauksensa ja toteaa, että on oikein, että asioita ei suvaita. Hän samaan aikaan on sitä mieltä, että kaikki asiat tulee hyväksyä, että on oikein, että asioita ei tarvitse hyväksyä. Tuossa ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä.

"Suvaitsevaisuus" on samanlainen asia kuin rasismi. Se ei tarkoita enää nykyisessä kielenkäytössä yhtään mitään. Itse asiassa siihen sen - kuten rasisminkin - teho nimenomaan perustuu. "Suvaitsevaisuus" on leimakirves ja keskusteluntappaja, josta ei tule missään tapauksessa kertoa, mitä se tarkoittaa. Jos "suvaitsevaiset" määrittelisivät "suvaitsevaisuutensa", menettäisi "suvaitsevaisuus" välittömästi kaiken tehonsa. Sen teho perustuu puhtaasti siihen, että se ei tarkoita mitään, ja että se on utuinen, humuinen termi vailla minkäänlaista aitoa merkityssisältöä.

"Suvaitsevaisuus", käsitteellinen paradoksi, edustaa uuskieltä pahimmillaan. En yritä sanoa, että se olisi jotenkin vertauskuvallisesti uuskieltä, vaan se on prikulleen sitä, mitä Orwell tarkoitti uuskielellä. "Suvaitsevaisuus" on tehty tietoisesti tai kehittynyt tietoisesta toiminnasta riippumatta kahlitsemaan ihmisen rationaalista ajattelu- ja käsityskykyä. Se edustaa "suvaitsevaiston" itsensä vallanhalua ja kontrollihimoa ja sitä, miten he tahtovat hallita jopa ihmisen ajatuksia. "Suvaitsevaisuus" on kaikkea hyvää ja sallittua ja "suvaitsemattomuus" on kaikkea huonoa ja kiellettyä.

[pelle12]

 Kaikkien suvaitsevaisuustieteiden grand old lady Karmela Liebkind kyllä totesi, ettei suvatisemattomuutta tarvitse suvaita, mutta olen kuullut kyllä joidenkin väittävän, että todella suvaitsevainen suvaitsee tai ainakin ymmärtää myös suvaitsemattomuutta.

[urogallus]

Suvaitsevaisuus on tavoitetilana täysin kestämätön. Terveempää olisi tavoitella suoraselkäisyyttä, realistisuutta, rehellisyyttä, avoimuutta tai tasapainoisuutta. Näissä periksi antaminen ja kaiken hyväksyminen ei ole lähtökohta vaan maailmaa pyritään ymmärtämään kokonaisuutena, realistisesti ja järkevästi.

Näin.

Suvaitsemattomuus voi usein olla pahe, mutta suvaitsevaisuus ei koskaan ole hyve. Suvaitsevaisuus on helppoa, koska se ei vaadi mitään: suvaitsevaiseksi tullaan olemalla tekemättä jotakin, ei tekemällä jotakin.

[reino]

Kattokruunussa roikkuva henkilö H, joka haluaa, että rappukäytävässä vaanivat krokodilit syövät juoppohenkilö A:n on ainakin takuuvarmasti rassisti.

Mutta sudisti on hyvä sana. Vähän kuin nudisti. Tai sadisti. Ei muuta kuin käyttöön.

[Dayfield]

Suvaitsemattomuus voi usein olla pahe, mutta suvaitsevaisuus ei koskaan ole hyve. Suvaitsevaisuus on helppoa, koska se ei vaadi mitään: suvaitsevaiseksi tullaan olemalla tekemättä jotakin, ei tekemällä jotakin.

Sama.

Suvaitsevaisuus = välinpitämättömyys = when good men do nothing

"The only thing necessary for the triumph of evil is for good men to do nothing."
- Edmund Burke (1729-1797)

"It is far better to grasp the Universe as it really is than to persist in delusion, however satisfying and reassuring."
- Carl Sagan (1934-1996)

[Viinankylväjä]

Hyvä kirjoitus, ei ole tullut mietittyä, ettei suvaitsevaisetkaan pidä joistakin tavoista - he vain sietävät niitä ja haluavat muidenkin sietävän. Sudisti on hyvä sana kuvaamaan tälläisiä ihmisiä.

[Sarppi]

Suvaitsemattomuus voi usein olla pahe, mutta suvaitsevaisuus ei koskaan ole hyve.

Eikö milloinkaan? Tuntuisi reilulta suvaita vaikka lapsiperhettä seinänaapurina, vaikka ne vauvat huutavatkin välillä öisin.

Tai ehkä se ei sinänsä olekaan suvaitsemista, vaan tavallaan tilaisuuden antamista... jos sama lapsi huutaa yöt vielä 15-vuotiaanakin, ei kande enää suvaita. Vähän niinkuin juopon tilanteeseenkaan ei kannata yhden käytävässä rymyämisen takia puuttumaan. Odotetaan, että se rymyää toistamiseen ja sitten survotaan lappua postiluukkuun.

Alkuperäisessä kirjoituksessa kyllä tuotiin hyvin esiin suvaitsevaisuuden ja sudismin erot, onhan siinä skaalassa leveyttä..

[RP]

Ymmärtääkseni suvaitsevaisuus sanana kuitenkin tarkoittaa sitä, ettei aktiivisesti puututa johonkin negatiiviseksi koettuun asiaan. Positiivisia asioita ei suvaita, niistä pidetään.

Unohdat kolmannen kategorian, "neutraalit" asiat. Aihepiirin klassinen esimerkki: Minulle ei ole sen enempää positiivista kuin negatiivista merkitystä sillä, jos kaksi aikuista miestä kuksii (tai on kuksimatta) keskenään. Koska asia ei minua liikuta, tehköön mitä huvittaa.

Samaan kategoriaan menee minun silmissäni Islam ja sen harjoittaminen - kun on kyse tataareista ja heidän tapakulttuuristaan.

[Nuivettunut Han-nenetsi]

Minusta neutraaleista asioista piittaamattomuuskin on suvaitsemista. Esim. suvaitsen RP:n esimerkkitapauksen että kaksi aikuista miestä kuksii keskenään.

[Virkamies]

Ymmärtääkseni suvaitsevaisuus sanana kuitenkin tarkoittaa sitä, ettei aktiivisesti puututa johonkin negatiiviseksi koettuun asiaan. Positiivisia asioita ei suvaita, niistä pidetään.

Unohdat kolmannen kategorian, "neutraalit" asiat. Aihepiirin klassinen esimerkki: Minulle ei ole sen enempää positiivista kuin negatiivista merkitystä sillä, jos kaksi aikuista miestä kuksii (tai on kuksimatta) keskenään. Koska asia ei minua liikuta, tehköön mitä huvittaa.

Samaan kategoriaan menee minun silmissäni Islam ja sen harjoittaminen - kun on kyse tataareista ja heidän tapakulttuuristaan.

Hyvä huomio. Tuo on nähdäkseni juuri suvaitsevaisuutta, ei niinkään negatiivisten asioiden hyväksyminen. Se on usein silkkaa tyhmyyttä.

[tietotyöläinen]

Hyvää pohdintaa Himatuikulta. Myös A, B, C, D -kategoriat varsin osuvia.

Ällistyttävän typerä suvaitsemattomuuden suvaitseminen on kyllä aikamme ihmeellisimpiä ilmiöitä. Mutta eipä kai se perustukaan logiikkaan vaan tapauksesta riippuen sinisilmäiseen typeryyteen, oman moraalisen ylemmyyden tunteen pönkittämiseen, opportunistiseen oman edun tavoitteluun tms.

Ehkä on niin, että demokraattinen ja "suvaitsevainen" yhteiskuntamalli ei koskaan voi säilyä hengissä. Aina tulee joku toinen totalitaristisempi ja aggressiivisempi malli ja tuhoaa sen. Tai sitten demokratia ja "suvaitsevaisuus" lentävät ikkunasta siinä vaiheessa kun puolustautuminen alkaa. Mutta niin tai näin, "suvaitsevaisuuden" aikakausi jää lyhyeksi.

[mikkoellila]

Kaikkien suvaitsevaisuustieteiden grand old lady Karmela Liebkind kyllä totesi, ettei suvatisemattomuutta tarvitse suvaita, mutta olen kuullut kyllä joidenkin väittävän, että todella suvaitsevainen suvaitsee tai ainakin ymmärtää myös suvaitsemattomuutta.

Ainakin muslimien suvaitsemattomuutta naisia, homoja ja ateisteja kohtaan suvaitaan edistyksellisissä ja tiedostavissa piireissä (Akuliina Saarikoski, Helsingin Sanomat, Voima-lehti, Vihreä lanka, Kansan uutiset, Tiedonantaja) kummasti.

[mikkoellila]

Suvaitsevaisuus on tavoitetilana täysin kestämätön. Terveempää olisi tavoitella suoraselkäisyyttä, realistisuutta, rehellisyyttä, avoimuutta tai tasapainoisuutta. Näissä periksi antaminen ja kaiken hyväksyminen ei ole lähtökohta vaan maailmaa pyritään ymmärtämään kokonaisuutena, realistisesti ja järkevästi.

Näin.

Suvaitsemattomuus voi usein olla pahe, mutta suvaitsevaisuus ei koskaan ole hyve. Suvaitsevaisuus on helppoa, koska se ei vaadi mitään: suvaitsevaiseksi tullaan olemalla tekemättä jotakin, ei tekemällä jotakin.

Se substantiivi on suvaitsevuus ja adjektiivi suvaitseva, ei siis suvaitsevaisuus, suvaitsevainen.

Vrt. itsekkyys, itsekäs, ei siis itsekkäisyys, itsekkäinen.

[Jiri Keronen]

Se substantiivi on suvaitsevuus ja adjektiivi suvaitseva, ei siis suvaitsevaisuus, suvaitsevainen.

Vrt. itsekkyys, itsekäs, ei siis itsekkäisyys, itsekkäinen.

Itse asiassa sekä "suvaitsevaisuus" että "suvaitsevuus" ovat oikeaoppisia kirjoitusmuotoja. Vähän kuten "ruoan" ja "ruuan".

[Turkulaine]

Suvaitsevainen on oikeastaan ihmisryhmän jäseneen viittava substantiivi. Kuten uskovainen. Uskovaiset ovat uskovia koska he uskovat. Suvaitsevaiset ovat suvaitsevia koska he suvaitsevat.

[mikkoellila]

Suvaitsevainen on oikeastaan ihmisryhmän jäseneen viittava substantiivi. Kuten uskovainen. Uskovaiset ovat uskovia koska he uskovat. Suvaitsevaiset ovat suvaitsevia koska he suvaitsevat.

Ei. Uskovainen on vanhanaikainen sana. Se on täsmälleen sama sana kuin uskova. Uskovainen on alun perin adjektiivi. Se on vain vakiintunut käyttöön substantiivina. Tämä arkaainen muoto ei ole karsiutunut pois käytöstä, koska sana itsessään on niin yleinen. Ainakin vielä minun lapsuudessani 1980-luvulla sanaa uskovainen käytettiin yleisesti haukkumasanana, tyyliin "meidän naapuri on joku vitun uskovainen". Joka tapauksessa se on alun perin adjektiivi, joka vain on vakiintunut miltei erisnimenomaiseksi substantiiviksi. Sillähän ei tarkoiteta esim. norsupäiseen jumalaan uskovaa hindua, vaan ainoastaan suomalaisia luterilaisia.

[svobo]

1919 syntynyt mummoni - rauha hänen sielulleen - suhtautui ainakin vanhempana hyvin penseästi kaikeen sellaiseen, mikä ei hänen valmiiksi muodostuneeseen maailmankuvaansa mahtunut. On hyvä, että nykyään suvaitaan kai keskimäärin vähän enemmän kuin puoli vuosisataa sitten, mutta suvaitsevaisuudessa pitäisi löytää se kultainen keskitie. Nykyään tuntuu, että suvaitsevaiset tavoittelevat kaiken hyväksyvää (paitsirasismia) äärisuvaitsevaitsevaa yhteiskuntaa.

[Runner]

sudisti? Itse olen kutsunut järjettömän ''suvaitsevaisia'' ihmisiä Toleristeiksi...
Sudist, on ilmeisesti romaniaksi Eteläläinen...

1919 syntynyt mummoni - rauha hänen sielulleen - suhtautui ainakin vanhempana hyvin penseästi kaikeen sellaiseen, mikä ei hänen valmiiksi muodostuneeseen maailmankuvaansa mahtunut. On hyvä, että nykyään suvaitaan kai keskimäärin vähän enemmän kuin puoli vuosisataa sitten, mutta suvaitsevaisuudessa pitäisi löytää se kultainen keskitie. Nykyään tuntuu, että suvaitsevaiset tavoittelevat kaiken hyväksyvää (paitsirasismia) äärisuvaitsevaitsevaa yhteiskuntaa.

No eiköhän se ääripää ole aika fasistista, rasisteja vankilaan ja puheita sensuroidaan.. Natsit pitivät kanta-väestöä geneettisesti ylempänä, suvaitsevaiset pitävät kanta-väestöä(mme) sukurutsaavina geneettisesti heikkoina ihmisinä, jotka tarvitsevat pikaisesti uutta verta ulkomailta..

[Yksilö]

Suvaitsemattomuus voi usein olla pahe, mutta suvaitsevaisuus ei koskaan ole hyve.

Eikö milloinkaan? Tuntuisi reilulta suvaita vaikka lapsiperhettä seinänaapurina, vaikka ne vauvat huutavatkin välillä öisin.

Tai ehkä se ei sinänsä olekaan suvaitsemista, vaan tavallaan tilaisuuden antamista... jos sama lapsi huutaa yöt vielä 15-vuotiaanakin, ei kande enää suvaita. Vähän niinkuin juopon tilanteeseenkaan ei kannata yhden käytävässä rymyämisen takia puuttumaan. Odotetaan, että se rymyää toistamiseen ja sitten survotaan lappua postiluukkuun.

Alkuperäisessä kirjoituksessa kyllä tuotiin hyvin esiin suvaitsevaisuuden ja sudismin erot, onhan siinä skaalassa leveyttä..

"Suvaitseminen vaatii selvän mielipiteen siitä, mikä on väärää, pahaa tai ei-kivaa."

Vauvan huuto ei ole kivaa, mutta se ei ole väärää eikä pahaa.
Eli sen sietäminen ei ole suvaitsemista, kunhan Himatuikun hienon avauksen määritelmästä pudotetaan tuo ei-kiva pois.

[ekto]

Aika hyvä tulkinta. Ja kyllä, vauvan huutamisen sekä lasten leikkien äänen sietäminen on suvaitsemista. Oikeastaan meidän pitäisi palauttaa "suvaitseminen" sen oikealle paikalle. Nythän se tarkoittaa omasta mielestään hyviä ihmisiä, jotka haluavat auttaa pakolaisraukkoja. Vaikka sanan oikeassa merkityksessä, he vain sietävät heitä  

Kun joku kertoo olevansa suvaitsevainen, voi kysyä mitä hän siis sietää. Jos hän sietää maahanmuuttajia, hän tunnustaa heidän olevan negatiivinen, ei niin mukava ilmiö. Ja haluaa myös meidän sietävän ei niin mukavia ilmiöitä.

Kukas se sanoikaan "emme suvaitse suvaitsemattomia" tai jotain vastaavaa. Todellisuudessa hän siis sanoo, että ei siedä ihmisiä jotka eivät siedä. Aikamoinen paradoksi...

[mikkoellila]

1919 syntynyt mummoni - rauha hänen sielulleen - suhtautui ainakin vanhempana hyvin penseästi kaikeen sellaiseen, mikä ei hänen valmiiksi muodostuneeseen maailmankuvaansa mahtunut. On hyvä, että nykyään suvaitaan kai keskimäärin vähän enemmän kuin puoli vuosisataa sitten, mutta suvaitsevaisuudessa pitäisi löytää se kultainen keskitie.

Minun vuonna 1919 syntynyt isoäitini, joka on yhä elossa, suhtautuu nyt 90-vuotiaanakin varsin suvaitsevasti, sanan alkuperäisessä merkityksessä, esim. homoihin, neekereihin, huumeidenkäyttäjiin jne.

Monet sotaveteraanisukupolven ihmiset ovat nimenomaan aidosti suvaitsevia, toisin kuin suuriin ikäluokkiin kuuluvat nykyiset vallanpitäjät tai 1970-80-luvulla syntyneet nuoret poliitikot tai anarkobolshevikit.

[MokuMan]

Alkuperäinen kirjoitus oli oikein hyvä. Haluaisin kuitenkin lisätä yhden ihmistyypin:

Henkilö F, joka:

• ei ole törmännyt maahanmuuton lieveilmiöihin (hän asuu ei-rikastetulla alueella)
• ei ole kiinnostunut eikä ottanut selvää maahanmuuton haitoista (hän suhtautuu maahanmuuttoon samalla tavalla välinpitämättömästi, kuin voi suhtautua vaikkapa perhokalastukseen tai jalkapalloon)
• lukee Hesaria ja katsoo Ylenantia, eikä lue blogeja
• suhtautuu kehitysapuun, monikulttuurisuuteen, ym. kritiikittömästi, kuten koulussa on opetettu.

Hän on suvaitsevainen vain siksi, että hän ei ole empiirisesti huomannut eikä hänelle ole kerrottu maahanmuuton haitoista. Hän on siis vilpittömästi sudisti  .

[Missra]

Aloitusviestiin:

Mielestani vertauksesi oli ontuva. Emmehan me "suvaitsemattomat" itse ihmista paheksu vaan hanen tapojaan. Ainakaan mina. 

Suvaitsevainen taas suvaitsee juopon tapoja koska pitaa hanesta.

Mielestani maahanmuuttoon liittyva suvaitsevaisuus/suvaitsemattomuus ei yleensa kohdistukaan henkiloihin (muuten kuin aaritapauksissa) vaan maahanmuuttajien tapoihin joita sitten joko suvaitaan tai ei.


Cityjanikset ehka parempana esimerkkina:

Herra A lahtee itse metsastamaan cityjaniksia koska ei halua puistojen tuhoutuvan.
Herra B toivoo etta kaupunki havittaisi cityjanikset samaisesta syysta.
Herra C suvaitsee cityjanisten aiheuttamaa tuhoa koska puput itse ovat niin sopoja.
Herra D ruokkii pupuja ja toivoo niita lisaa, istutusten tuhoutuminen on pieni paha siihen nahden kuinka mahtavaa olisi jos kaupunki oikein vilisisi pupuliineja!
Herra E ei sitten olekaan suvaitsevainen vaan harhainen. Han kieltaytyy uskomasta etta puput voisivat aiheuttaa mitaan pahaa.
Herra F on sita mielta etta puput ovat kaiken pahan alku ja juuri. Rassismi.

[Kalle]

Tässä oli ketjun aloittajalta hyvä havainto, että suvaitsevaisuutta ei ole se, jos pitää jostain vaan se, että sietää jotakin. Jos joku pitää vaikkapa hum. maahanmuuttoa itselleen positiivisena asiana, ei se ole suvaitsevaisuutta.

Itse asiassa suvaitsevaisuus on nykymuodossaan tietynlainen paradoksi. Pitääkö suvaitsevaisuutta suvaita? Jos pitää niin mikä erottaa suvaitsevaisuuden puhtaasta välinpitämättömyydestä? Jos taas ei suvaita suvaitsemattomuutta (esim. Islam) niin ollaan suvaitsemattomia itse sanan nykymerkityksessä.

Voitaisiinkö suvaitsevaisuus-sana määritellä uusiksi, vaikka niin että suvaitsevainen sietää kaikkea sellaista, mistä ei hänen parhaan käsityksensä mukaan ole hänelle tai muille (objektiivisesti arvioiden) kokonaisuutena haittaa ja että niin kauan kuin jonkun ilmiön haitallisuus/hyödyöllisyys on epäselvä, siihen suhtaudutaan neutraalisti.

Tällöin suvaitsemattomuus olisi sitä, että a) suhtaudutaan tuntemattomiin ja uusin asioihin kategorisesti negatiivisesti ennenkuin tiedetään onko niistä hyötyä vai haittaa b) suhtaudutaan negatiivisesti joihinkin sellaisiin asioihin joista ei ole objektiivisesti arvioiden haittaa.

Nämäkin ovat tietysti arvosidonnaisia asioista, mutta tällöin päästäisiin kuitenkin jollain tavalla objektiivisuuden käsitteen kautta käsittelemään tosiasiaperusteita. Esim. jos joku on sitä mieltä, että joku inhimillinen toiminta x on kiellettävä, on hänen voitava perustella miksi se on haitallista muille, muuten kyseessä on suvaitsemattomuus.