Monikulturismi käytännössä

[Hagbard]

Onko monikulturismi oikeasti vallassaoleva ja Suomea syövä ideologia vai onko se pelkkää foliohattujen kuvittelua? Tokihan me näemme ne käytännön tulokset, jotka lisääntyvä monikulttuurisuus on maahamme tuonut, mutta onko se tapahtunut itsetarkoituksellisesti vaiko muiden agendojen sivutuotteena?

Toisin sanoen, onko kyseessä tarkoituksellinen yhteiskunnan jako kilpaileviin kulttuureihin vai onko kyseessä "vain" vihervasemmiston maailmanparannuksen ja kokkareiden työvoimanhinnanalennustoimenpiteiden ja vok-kiinteistöbisneksen sivutuote vahvistettuna puutteellisilla kotouttamistoimenpiteillä?

Mitä konkreettisia päätöksiä ja toimeenpanoja Suomessa on tehty nimenomaan monikulttuurisuuden edistämiseksi? Ok, Yleisradiolain pykälä on. Onko muita? 

Monikulturismi-ideologian olemassaolo tyypillisesti kiistetään. Minua kiinnostaisi tietää, miksi se kiistetään. Vaihtoehtoja on mielestäni vain kolme:

1. Sellaista ideologiaa ei oikeasti kannata kukaan, kaikki monikulttuurisuus on pelkkää muiden agendojen collateral damagea.
2. Sellaista ideologiaa ei haluta myöntää, vaan monikulturistiset toimenpiteet tehdään paremmalta kuulostavien nimikkeiden savuverhon alla.
3. Sellainen ideologia on Suomen päättäjille joltain ylemmältä taholta (EU, USA, ISIS, pankkiirit, harmaat alienit, Siionin viisaat, Illuminati, Bilderberg, jne.) saneltu, joten se pitää salata.

Onhan se täälläkin moneen kertaan todettu, että eihän kukaan oikeasti voi kannattaa monikulturismia. Silti sitä tapahtuu ihan todeliisuudessa. Pitäisi vain nähdä, minkälaisin toimenpitein ja kenen toimesta.

[Pikkuvaimo]

Minun nähdäkseni tässä on myös ilmassa sinisilmäisellä tavalla väärää näkemystä siitä, millainen on ihmisen perusluonne ja olemus. Ihmisen synnynnäisten biologisten ja psykologisten mekanismien kieltämistä (viittaan vauvojen rasistisuus -tutkimuksen kaltaisiin juttuihin ja maailman jäsentämiseen stereotypioilla) ja pyrkimystä nousta ihmisenä jotenkin näiden "eläimellisten" heikkouksien yläpuolelle. Oppimalla irrottautua biologisesta ja tiedostamattomasta. Hieman hatarasti esitetty ajatus, mutta ehkä joku saa tästä jotain irti ja kiinni.

[Roope]

Monikulturismi-ideologian olemassaolo tyypillisesti kiistetään. Minua kiinnostaisi tietää, miksi se kiistetään.

Koska monikulturismin hegemonia on Suomessa niin kiistaton, että sitä pidetään itsestäänselvyytenä, ei vain yhtenä valintana useammasta vaihtoehdosta. Useimmat monikulturismin kannattajat eivät itsekään tiedosta kannattavansa jotain ideologiaa. Siksi ideologiaa ei yleensä tarvitse kirjata tai nimetä, vaan riittää, että sitä toteutetaan.

[J. Lannan haamu]

Monikulturismi on erittäin vahvasti vallalla oleva ideologia ja -ismi. Sitä ei tuossa muodossa kovin paljoa mainosteta, koska kukaan mainostaja ei ymmärrä tuon taivaallista, mitä se tarkoittaa. Mutta käytännössä tämä näkyy hyvin selvästi ja joissain korkeakoulujen ja mahd. kaupunkien agendoissa monikulttuurisuus -terminä.

Mutta asiaan; olennaisin osa ilmiötä analysoitaessa on sen luonne ja funktio. Siinä missä monikulttuurisuus terminä vaatii aina objektin, monikulturismin puolestapuhujat pyrkivät tietoisesti tai alitajuisesti tilaan, jossa on monta eri kulttuuria samassa paikassa ja ajassa, samanarvoisina tai eriarvoisina.

Muistetaan myös, että monikulturismi tai monikulttuurisuus juontuvat englanninkielisistä termeistä 'multiculturalism' ja 'multicultural'. Jotta ilmiötä voi analysoida, tulee tiedostaa perimmäiset eroavaisuudet eri kulttuurien välillä sekä se, että kulttuurit voidaan kategorisoida tiettyihin ryhmiin, perustuen kieleen, aikakäsitykseen, maskuliinisuuteen, kollektiivisuuteen, vallankäyttöön sekä lukuisiin muihin.

Monikulturismi on biologian vastainen ilmiö, siinä pyritään tieten tahtoen 'unohtamaan' ihmisen ja kansan, kulttuurin eroavaisuudet maapallolla. Ei luontokaan ole monikulttuuriinen, aina oma laji ja viitekehys tulevat ensimmäisenä. Monikulturisti ei ymmärrä, että tasa-arvon käsite ei voi toteutua missään muodossa, muuta kun teoriassa. Näin ollan mitkään kulttuuritkaan eivät ole tasa-arvoisia, etenkään käytännössä.

Henk. koht. minua kiinnostaa monikulturismi länsimaisena post-modernina ilmiönä; sitä toteuttavat uus-liberaalit, relativistiset sentimentalistiset ääriprogressiiviset tahot. Vastauksena aloittajan kysymykseen, jotkut tahot harjoittavat varmasti kyseistä ideologiaa tarkoituksenaan hajoittaa ja pirstaloittaa identiteetti, kun taas ns. vapaat ja itseään globaalisti eettisinä yksilöinä pitävät pseudohumanistit ovat sokeita tietyille faktoille ja lainalaisuuksille. Heidän kohdallaan idea on täysin illuusion omaisesta uskosta. Monikulturismi on myös yksi harvoja tämän päivän ilmöistä, joka on saavuttanut 'pyhän' aseman.

Olen hieman laiska minkään salaliittoteorian suhteen, syystä että mielestäni sellaista ei periaatteessa tarvita. Ihmiset ovat niin älyttömän tyhmiä ja laiskoja ajattelemaan omilla aivoilla, että pelkkä 'liittoteoria' riittäisi aivan hyvin .

Roope tuossa juuri totesi hyvin hieman vastaavaa, mitä tuossa alussa koitin tuoda esiin...

Edit. lisäys. Niin niistä vaikutuksista, no kyllähän ilmiöllä on vakavia vaikutuksia, kaikenkattava rikollisuus, ympäristölliset vaikutukset, demograafiset vaikutukset, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät vaikutukset, identiteettiin yms. yms.

[Hagbard]

Vielä ei jäänyt paljoa käteen. Ismi toimii kulissien takana, siitä on vaikea saada otetta.

Meillä on paljon kaikenlaista monikulttuurisuuslöpinää ja propagandaakin, mutta ne ovat kuitenkin pelkkää teoriaa eivätkä ne propagoi edes sitä kulttuurien eriyttämiseen käytännössä tähtäävää monikulttuuria, vaan sitä utopistis-auvoista rinnakkaiseloa. Onko meillä tiedossa yhtään konkreettista julistusta, jossa nimenomaan propagoitaisiin kulttuurien eriyttämistä erioikeuksin, vastakohtana assimilaatiolle?

Onhan meillä lukuisia monikulttuurisuustyöntekijöitä julkisilla palkkalistoilla, mutta onko heidänkään tehtävänään monikulttuurisuuden lisääminen, vai ovatko he vain manageeraamassa jo tapahtunutta monikulttuurisuutta ja sen seurauksia?

Sitten meillä on tämä ihan käytännössä tapahtuva monikulttuurisuuden lisääntyminen, josta näyttäisi olevan hyvin vaikeata osoittaa sen tapahtuvan ideologisista syistä, se ikäänkuin tapahtuu itsestään. Humanitäärinen maahanmuutto tapahtuu tietenkin humanitäärisistä syistä, eikä monikulttuurisuuden lisäämiseksi. Maahanmuuttajien kotikielten opetuksen sanotaan edistävän kotoutumista eikä eriytymistä. Lukemattomat kotoutumatta jääneet maahanmuuttajat selitetään kotouttamisresurssien puutteella eikä tietenkään haluta myöntää, ettei heitä ollut koskaan tarkoituskaan integroida suomalaiseen yhteiskuntaan.

Onko meillä yhtään kunnon esimerkkiä ihan konkreettisesta monikulturismista, etnisten ryhmien erioikeuksista? Mieleen tulee vain muutama:

1. Musliminaisten uimahallivuorot ovat ilmiönä vähämerkityksisiä, mutta periaatteellisella tasolla ne ovat räikeimpiä esimerkkejä siitä, kuinka yhteiskunta tukee  maahanmuuttajaryhmän oikeuksia rajoittaa jäsentensä elämää.
2. Positiivinen syrjintä työelämässä. Tätä ilmeisesti harjoittaa ihan virallisesti vain Helsingin kaupunki.
3. Ympärileikkauksien laillisuudesta ylipäätään keskusteleminen selkeän totaalikiellon sijasta.
4. Homojen ja islamista luopujien kuolemaa saarnaavien imaamien tuomitsemattomuus, eli kansanryhmää vastaan kiihottamislain soveltaminen ainoastaan kantaväestön edustajiin.

Löytyykö mitään muuta?

Entä pystymmekö nimeämään ketään aitoa todellista monikulturistia lukuisan humanitäärisyyslöpisijöitten joukosta?

[Tommi Korhonen]

Hieman epätavallinen kysymys, mutta mielestäni hyvin oikeutettu. Kyllä konkreettisia, ja varsinkaan keskitettyjä monikulturismitoimenpiteitä on hommahuuteluiden ulkopuolelta hankala nimetä. Mutta ei kai mahdotonta.
Itse katson, että varsinaiseen monikulturismiin pyrkivät ainakin moninaiset kansalais- ja ihmisoikeusryhmät, sellaiset jotka kannattavat vapaata liikkuvuutta. "Lentäväthän linnutkin" on toki poliittinen sammakko, mutta sen sisältämä ajatus siitä että kaikki maat, tai ainakin erityisesti Suomi, kuuluu kaikille on puhdasta monikulturismia. Osa näistä järjestöistä on kuitenkin pienimuotoisia, ja ehkä lähinnä idealistisia tai opportunistisia ennemmin kuin keskitetyn monikulturistisia.
Jätän tässä tarkastelematta kaupalliseen voittoon perustuvan destruktiomonikultturismin, kuten Pakolaiskeskukset, Suomen Pakolaisapu tai SPR.

Toisaalta useat eturivin nimipoliitikot sanovat että meidän pitää olla monimuotoisia ja hyväksyä toiseutta. Nämä voidaan kyllä ymmärtää sopivasti katsomalla myös integraatiota tukevaksi (esim Sauli Niinistön kirje Meillä on unelma-tapatumalle, kirje ei ole mitenkään yksiselitteinen monikultturismia suosiva), mutta kyllä niistä hyvin iso osa on viestejä nuiville, että ei saa tukea monokulttuuria. Se ei itsessään anna erityisoikeuksia vähemmistöille, mutta kyllä sellainen aika läheltä on varsinaista monikulturismia: suositaan vähemmistöjen syntymistä ja vastustetaan heidän kritisoimistaan, riippumatta syistä ja lähteistä.

Vähemmistövaltuutetun toimet mielestäni ovat selkeätä monikulturismia, vaikka itse rooli ei sitä vaatisikaan. Siitä on kuitenkin poliittista syistä muotoutunut rooli, jossa nimenomaan halutaan positiivisesti diskriminoida vähemmistöjä, eikä pitää huolta tasa-arvoisuudesta. Mustalaisten käsittely ehkä ensimmäisenä ja näkyvimpänä osakohtana. On myös nähty ehkä tiedostamatonta, mutta toistuvaa positiivista diskriminaatiota, kuten toisessa threadissa käsitelty maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulumenestys: vaikka se ei olisikaan keskitettyä, niin kyllä se aivan selvästi on monikultturismia.

Mielestäni mikä tahansa yritys ymmärtää vähemmistöjä, ja painaa heidän poikkeavaa (haitallista) käyttäytymistään villaisella, on aktiivista monikulturismia, vaikka ei suoraan annakaan erityisetuja vähemmistöille. Sanotaan nyt vaikka uutsoinnin muokkaaminen ennakkoluulojen (tai -tiedon) välttämiseksi, on minusta aktiivista toisenlaisten ja aktiivisesti toimivien kulttuurien suosimista. Vastaavalla tavalla tiedon pimittäminen, esim maahanmuuton kulujen piilottaminen, tai sosiaalitoimen kieltäytyminen avaamasta tietoja edes tilastotasolla on aktiivista mokua.

Eksaktisti lainsäädännöstä voi monikulturismia olla vaikea nimetä, muutamia harvoja positiivisen diskriminaation kohtia lukuunottamatta. Kuitenkin ainakin nykytulkinnassa moni "monimuotoisuuden suosiminen" voi olla monikulturismia, vaikka se toisenlaisessa maailmassa voitaisiinkin nähdä myös olemassaolevan monimuotoisuuden hallintana, ja jopa integraation välineenä.

[Tommi Korhonen]

Lisäys: mielestäni myös tavoite lisätä maahanmuuttajataustasten osuuksia esim luottamustoimissa tai päättävissä elimissä on monikultturismia. Tietyssä tilanteessa se voisi olla osa integraatiovälinettä, mutta käytännössä jos se ohittaa objektiiviset pätevyysvaatimukset, niin vaikea sitä on nähdä tasapäisyytenä. (Tässä siis en viittaa positiivisen diskriminaation palkkaamiseen, vaan poliittiseen vaatimukseen että heitä pitäisi olla enemmän.)

[Kulttuurirealisti]

Onko meillä yhtään kunnon esimerkkiä ihan konkreettisesta monikulturismista, etnisten ryhmien erioikeuksista?

Ulkomailta? Monissa Euroopankin maissa (Saksa, Ranska, UK, Ruotsi) näyttää löytyvän alueita, joilla eletään mamujen tavalla ja kantakansalainen on heikoilla sinne mennessään. Poliisi, hoitohenkilökunta, postinkuljettajat jne. joutuvat erikseen miettimään turvatoimia ja taktiikoita, miten noille alueille mennään hoitamaan virkatehtäviä.

Tämä tulee tietysti Suomeenkin, kun haittamamujen konsentraatio ja virkavallan kyvyttömyys ylittävät jonkun kynnyksen.

[Hagbard]

Näyttää siis hieman siltä, että ideologista monikulturismia monikulttuurisuuden vuoksi ei välttämättä Suomesta löydykään. Ei löydy ketään päämokuttajaa, jota vastaan voitaisiin Immosen johdolla taistella. Monikulturismi onkin ovela veijari, se harvoin näyttäytyy itsenään. Se onkin onnistunut ujuttamaan itsensä piiloagendaksi vähän kaikenlaisten maailmanparannusaatteiden sekaan. Sitä ajavat ja sitä puolustavat ihmiset eivät ilmeisesti edes tajua, mitä tekevät, vaan luulevat puolustavansa tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta, rauhanomaista rinnakkaiseloa tms. kaikkea kivaa.

Näin ollen tällaista piiloagendaa vastaan taisteleminen näyttää joko salaliittohörhöilyltä tai niitä pinnalla olevia hyviä asioita vastaan hyökkäykseltä. Tästä syystä Immosen taistelukutsu sytytti niin kiihkeän reaktion, kun ei kyetty edes tunnistamaan saati sitten tunnustamaan tätä taistelun kohteena olevaa monikulturismi-ideologiaa.

Hieman tässä huolestuttaa monikulturismin yhtäläisyydet natsismin kanssa. Molemmat näyttäytyvät harvoin itsenään, ne on nähtävissä vain vastapoterolaisten piiloagendoissa vain erityisen tarkkasilmäisten taistelijoiden silmin. Jos suvaitsevaisto on muka oikeasti piilomonikulturisteja, eivät vain myönnä, niin ovatko nuivat silloin vastaavasti piilonatseja, kuten on tapana väittää?

Symmetrian nimissä voisi olla syytä näin olettaakin, mutta totuus on kuitenkin toisenlainen. Nuivien piilonatsius on kyllä niin hyvin piilossa, ettei siitä ole minkäänlaista näyttöä olemassa, ei minkäänlaista. Sen sijaan monikulturismia on edistetty täysin rinnoin ihan julkisesti piilottelematta, vain sen ideologisuus kiistetään. 

[Tommi Korhonen]

Näin ollen tällaista piiloagendaa vastaan taisteleminen näyttää joko salaliittohörhöilyltä tai niitä pinnalla olevia hyviä asioita vastaan hyökkäykseltä.

Tämä.

Nuivasta antimonikultturismista ei voi ihan pokalla saarnata edes ihan täysjärkisille suuren massan hyville kansalaisille. He eivät ymmärrä miksi rasistit kiehuvat mitättömistä, tai haluavat estää pakolaisia etsimästä parempaa maailmaa ja pelastamasta itsensä ja lapsensa!
Hommalla ollut luonnetestiketju kertoikin että valtaosa hommalaisista oli (tilastotodennäköisyyksien vastaisesti) tyyppi INTJ. Tiedolla ja hienoisella tunteettomuudella asioita katsovia. Luultavasti empatia on ihan konkreettisestikin matalalla tasolla, mutta se ei muuta yhteiskunnallisia mekanismeja jota hompanssinetsit sanovat edustavansa tai edustavat.

Nyt onneksi tuo julkinen keskustelu on ryöpsähtänyt hellalle, ja voi olla että yhteiskunnan meemien muutos on nopeampi kuin osattiin arvata. Jos monikulturismi on enemmän yhteiskunnallinen virus, meemi tai muotivirtaus, niin se saattaa muuttua nopeastikin. Se tosiaan olettaa, että kyse ei ole keskitetysti ajetusta bilderbergismistä...

Itse olin kymmenisen vuotta varsin viaton, neitseellinen suvaitsevainen. En ollut aktiivinen tai ideologinen, mutta oletin melko varauksettomasti että ei muuta kuin lisää ulkomaalaisia Suomeenkin. Käännekohta alkoi siitä kun joku täysin tuntematon moitti (poliittista) linjaani, ja vinkkasi Halla-ahon Scriptaan. Vastenmielisesti, mutta hieman ihaillen luin ensimmäiset pari tekstiä. Kunnes virta kääntyi, ja maailma alkoi näyttää toisenlaiselta.
Tästä kymmenen vuotta eteenpäin voi olla, ja toivottavasti on aikamoista poliittisten muutosten aikaa Euroopassa. Mokuttajat ovat itse nyt nostaneet kissan pöydälle. Luulen että ruotsalainen SD:n dissauspolitiikka ei enää onnistu muissa maissa. Ja vaikka Persujen demonisointi ei lopukaan vielä pitkään aikaan, niin pullon henki on jo ulkona, ja keskustelun kuumetessa asiat selviävät aivan eri tavalla monille.

Sain itsekin juuri läheiseltäni saarnan niiden muiden (pakolaisten ja pyrkijöiden) ahdingosta. Mutta se saarna oli motivoitunut nimenomaan julkisen keskustelun kuumenemisesta, ja taustalla leijui selvästi kysymysmerkki, että miten asiat ovat näin, ja mitä tämä kehitys jatkossa Eurooppaan tuo.

[J. Lannan haamu]

[quote author=

Hagbard link=topic=102904.msg1957722#msg1957722 date=1440064661]
Näyttää siis hieman siltä, että ideologista monikulturismia monikulttuurisuuden vuoksi ei välttämättä Suomesta löydykään.

Ei löydykään, koska tuo itse termi on niin abstrakti, että sitä ei voi edes konkretisoida. Mutta tiedän tapauksia korkeakouluista ja yliopistoista, joissa keenereitä tai ulkomaalaisia palkataan vain sen takia, että saataisiin monikulttuurisuutta. Tästä internatsismista kirjoitti mm. Jukka Hankamäki aikoinaan.

Mutta oletko huomannut, että myöskään kukaan ihminen ei pysty sanomaan mitään konkreettista hyvää monikulturismista. Ainoa mitä sanotaan, on että se on rikkaus ja väistämättömyys.

[Hagbard]

Eikö termi kuitenkin ole aika selkeän konkreettinen:

1. Monikulttuurisuus (asiaintila) = samalla alueella elää useita kulttuureja.
2. Monikulttuurisuus (assimiloimattomuus) = tulijoita autetaan säilyttämään oma kulttuurinsa uuteen yhteiskuntaan sopeutumisen sijasta.
3. Monikulturismi (ideologia) = mielipide, että monikulttuurisuus (molemmissa merkityksissä) on hyvä asia, sitä pitää lisätä ja vahvistaa.

Näin ollen monikulturistin pitäisi paljastua ihan vain sillä, jos pitää monikulttuurisuutta hyvänä asiana. Mutta tässä törmätäänkin  sanan kulttuuri monitulkintaisuuteen. Kun yhdelle se on reggaeta ja currya ja toiselle yhteiskunnan perusarvojärjestelmä.

Jotenkin pidän omaa urheilukenttävertaustani yhtenä kuvaavimmista. Jotenkin pitäisi saada ihmiset tajuamaan, että jos yhteiskuntaa ajatellaan urheilukenttänä, vaikkapa kiekkokaukalona,  niin monikulttuurisuus ei tarkoita erivärisiä pelipaitoja tai erilaisia pelityylejä, monikulttuurisuus tarkoittaa ihan eri peliä, jalkapalloilijoiden tuomista kiekkokaukaloon.

[Tommi Korhonen]

Jos oman määritelmäsi mukaisesti monikulttuurisuus määritellään noin löyhästi vain kannattamiseksi, niin sittenhän sitä löytyy vaikka mistä, pääkirjoituksista, poliitikkojen sammakoista, puolueohjelmista, televisio-ohjelmista. Silloin se voidaan katsoa jo hyvinkin läpitunkevaksi.

Jos taas haet vain ideologian virallista, kirjoihin ja kansiin kirjattua, tukea, niin konkreettisia esimerkkejä saa vielä hakea. Niitähän tässä on käsitelty. Yle, vähemmistövaltuutettu ja positiivinen diskriminaatio etunenässä. Eri puolueiden sille antama käsittämätön tuki heti seuraavana.

[Ibn Matti]

Malsi-tung blogi käsittelee monikulttuurisuusoppia ja sen syitä:

http://ibnmatti.blogspot.fi/2015/08/yhdenvertaisuus-ja-sharia.html

Yhdenvertaisuus on hyvin tärkeä periaate länsimaisessa kulttuurissa:

- Yhdenvertaisuus Jumalan edessä (peräisin kristinuskosta)
- Yhdenvertaisuus lain edessä (peräisin roomalaisesta lainkäytöstä)
- Tavoite poistaa esteet, joita voivat asettaa sukupuoli, yhteiskuntaluokka, etnisyys jne. on ollut tärkeää syrjinnän poistamisessa, sosiaalisessa nousussa, mahdollisuuksien tasa-arvossa jne.
- Yleismaailmallisten ihmisoikeuksien käsite (peräisin liberalismista ja rationalismista)


Länsimaisissa demokratioissa useimmat ihmiset jakavat nämä yhdenvertaisuuden periaatteet.

Erityisesti vasemmisto on tehnyt yhdenvertaisuudesta johtoajatuksensa. Se tarjoaa heille hyvin yksinkertaisen moraalisen kompassin. On helppoa tehdä moraalisia arvioita, kun yhdenvertaisuus on hyvä ja eriarvoisuus paha. Se sopii yhteen lapsuuden oikeudenmukaisuuden käsityksen kanssa. Yhdenvertaisuuden periaate hallitsee vasemmistolaista ajattelua.

Vasemmisto määrittelee oikeudenmukaisuuden yhdenvertaisuuden mittareilla. Mitä enemmän yhdenvertaisuutta sen enemmän oikeudenmukaisuutta; "sosiaalinen oikeudenmukaisuus" on nimi sosiaaliselle järjestykselle, joka saavutetaan yhdenvertaisuuden kautta. Eriarvoisuus vauraudessa tai vallassa on aina väärin. Mitä eriarvoisempi yhteiskunta on, sitä huonompi se on. Kaikki mikä johtaa suurempaan yhdenvertaisuuteen on oikein ja hyvää. Kaikki mikä vähentää yhdenvertaisuutta on pahaa.

Toinen heikompi osapuoli on uhri, joka on hyväksikäytetty ja sorrettu; vahvempi osapuoli on sortaja. Tämän vääryyden oikaisemiseksi on otettava vahvemmalta ja annettava heikommalle. Täten saavutetaan suurempi oikeudenmukaisuus.

Skaalan ääripäässä, äärivasemmistossa, vahvempi osapuoli ei voi tehdä mitään hyvää eikä heikompi osapuoli voi tehdä mitään väärää. Kaikki lisää yhdenvertaisuutta tuottavat toimenpiteet ovat oikeutettuja. Mikä tahansa epäloogisuus ja todellisuuden vääristely on oikeutettua, kun yhdenvertaisuutta puolustetaan.

Yhdenvertaisuuden periaatetta sovelletaan nykyään alueille, minne se ei kuulu ja missä se on merkityksetön. Monet ihmiset voivat esimerkiksi ajatella, että kaikki mielipiteet ovat yhtä oikein: "Minulla on oikeus mielipiteeseeni" tai "sinulla on mielipiteesi ja minulla on omani". Tässä subjektivismi on mennyt liian pitkälle eikä ota enää huomioon mielipiteiden takana olevaa opiskelua ja kokemusta. Siinä ei oteta huomioon argumentin järkevyyttä tai sitä tukevaa todistusaineistoa.

Alue, jolla yhdenvertaisuuden periaate on aiheuttanut vakavaa vahinkoa, on sen soveltaminen erilaisiin kulttuureihin. Monikulturismin doktriini on ajanut ideaa siitä, että kaikki kulttuurit ansaitsevat samanlaisen arvostuksen, samanlaisen kohtelun ja yhdenvertaisen hyväksynnän (paitsi liberaalidemokraattinen kulttuuri itse, joka ainoana tekee tämän kaiken mahdolliseksi).

Tämä yhdenvertainen kunnioitus on jopa johtanut ajatukseen siitä, että jokaista kulttuuria pitäisi kohdella niiden itsensä määrittämillä ehdoilla. Kun sellainen kulttuuri kuin islam määrittelee itsensä ylivertaiseksi muihin verrattuna, silloin muslimien tulee sallia näkevänsä itsensä ylivertaisina ja hyväksyä heidän käyttäytyvän kuin islamilla olisi ylivertainen asema maailmassa. Jos islam ei salli kritiikkiä, niin silloin sitä ei pidä kritisoida. Tämä on sama kuin kunnioittaa islamia samoin kuin se kunnioittaa itseään. Näemme merkkejä tästä, kun länsimaiden johtajat viittaavat "Profeetta Muhammediin" ja kun islamin arvostelu kriminalisoidaan.

Monikulturismin käsite kuulostaa uskottavalta ja suvaitsevaiselta abstraktilla tasolla, mutta heti kun alamme soveltaa sitä käytäntöön joudumme vaikeuksiin. Ajatellaan vaikkapa tavoitetta, että jokainen alikulttuuri kunnioittaisi kaikkien muiden alikulttuurien uskomuksia: kunnioitatko sinä ei-muslimina muslimien uskomusta siitä, että sinä olet alempiarvoinen? Kunnioitatko sinä islamin uskomusta siitä, että jos sinä kritisoit islamin uskomuksia, kuten edellämainittua, sinä loukkaat islamia ja sinua tulee rangaista, mahdollisesti jopa tappaa?

Unissakävelymme lempeään totalitaariseen monikulttuuriin tekee tällaiset ongelmat hyvin todellisiksi. Bradfordin poliisi Britanniassa etsii miestä, joka teki loukkaavia huomautuksia islamista istuessaan "aasialaisen" miehen takana. Viranomaiset tekevät jo päätöksiä siitä kuka saa sanoa mitäkin ja kenelle.

Voimme olla eri mieltä erilaisista yhdenvertaisuuden määrittelyistä: harvat hyväksyät äärivasemmiston lopputulosten tasa-arvon, mutta useimmat meistä ovat valmiita taistelemaan kuolemaan asti saavuttaakseen yhdenvertaisuuden lain edessä.

Miksi me sitten sallimme islamin rapauttaa yhdenvertaisuuden? Miksi kaikista ihmisistä juuri vasemmistolaiset ajavat tällaista kehitystä? Miksi heillä on sokea piste uskonnolliselle ja poliittiselle järjestelmälle, joka pyhittää eriarvoisuuden? Vainko sen takia, että halutaan oikaista epätasa-arvoisuus dominoivan länsimaailman suhteen? Suojellakseen heikommalta näyttävää osapuolta?

Tässä on myös se hankala ongelma, että ihminen, joka on kasvanut liberaalissa, demokraattisessa kulttuurissa, ei voi uskoa, että nykymaailmassa olisi yhteiskuntajärjestyksiä, jotka edistävät - ja pyhittävät - eriarvoisuutta ja suojelevat sitä laeilla.

---

Islamia ei voi erottaa shariasta; ne ovat kasvaneet yhdessä kuin siamilaiset kaksoset. Muhammed oli sekä lainsäätäjä että lain toimeenpanija kuin myös itse itsensä profeetaksi ylentänyt saarnamies. Sharia-laki perustuu hänen antamaansa esimerkkiin ja hänen Koraaniin kirjattuihin "ilmestyksiinsä". Muhammedin käskyjen noudattminen ja hänen käyttäytymisensä jäljitteleminen on tottelevaisuutta Allahia kohtaan; tämä pätee niin politiikassa kuin henkilökohtaisessa elämässä. Islamissa nämä kaksi ovat yksi ja sama asia. Tämä muodostaa perinpohjaisesti totalitaarisen ja monoteistisen järjestelmän.

Sharian periaatteet johdetaan Koraanista ja Muhammedin sanoista ja teoista kertovasta perinnetiedosta. Sharian periaatteet tunnetaan hyvin ja ovat kiistämättömiä, ne ovat vakiintuneet jo vuosisatoja sitten.

Alla olevat esimerkit osoittavat miten sharia on täysin ristiriidassa yhdenvertaisuuden periaatteiden kanssa:

Naisten eriarvoisuus

-Tuomioistuimessa naisen todistuksen arvo on puolet miehen todistuksen arvosta.
-Nainen perii puolet siitä mitä hänen miespuoliset sisaruksensa perivät.
-Miehellä voi olla neljä vaimoa ja hän voi erota heistä helposti, kun taas naisen on esitettävä sharia-tuomioistuimelle eroanomuksen perustelut, joita voi olla joskus hyvin vaikea todistaa.


Toisuskoisten eriarvoisuus

-Ei-muslimin todistus muslimia vastaan ei kelpaa oikeudessa
-Monijumalaiset ja pakanat ovat kirjan kansojen (juutalaiset ja kristityt) alapuolella ja kirjan kansat ovat alempiarvoisempia kuin muslimit. Muslimien valloituksissa monijumalaiset ja pakanat saavat kaksi vaihtoehtoa: käänny islamiin tai kuole; kirjan kansoilla on kolmas vaihtoehto: elää toisen luokan kansalaisena islamilaisessa valtiossa ja kärsiä monista jatkuvista nöyryytyksistä ja rangaistuksista, jotta heitä "suojeltaisiin" muslimien vainolta. Tämä on järjestäytynyttä rikollisuutta.
-Eräs ehto, johon kirjan kansojen on suostuttava, on vuosittaisen veron maksaminen, mikä tunnetaan nimellä jizya. Maksutapahtumaan liittyy usein nöyryyttäviä rituaaleja ja rahasummat ovat huomattavia.
-Toisuskoiset eivät koskaan saa olla ylemmässä asemassa kuin muslimit.
-Toisuskoisen henki on vähäarvoisempi kuin muslimin. Muslimia ei tule teloittaa toisuskoisen murhasta, mutta muslimi saa kuolemantuomion toisen muslimin surmasta.


Homoseksuaalien eriarvoisuus

-Homoseksuaaleilla ei ole oikeutta elämään.
-Homoseksuaalisuuden rangaistuksesta ollaan yksimielisiä ja se on kuolema. Ainoastaan teloitustavasta on erimielisyyttä.
-Viimeaikaiset videot näyttävät miten Islamilainen Valtio heittää homoseksuaaleja korkeiden rakennusten katoilta. Tämä teloitustapa on linjassa sharia-lain kanssa.


Orjuus

-Orjuus on yksi eriarvoisimmista tilanteista
-Muhammed osti, möi, vangitsi ja omisti orjia. Siksi orjuus on sunna (Muhammedin esimerkin mukaista). Tämän vuoksi orjuutta ei voida kieltää ja se on yhä laillista sharia-lain mukaan (ja tulee aina olemaan).
-Muhammedilla oli myös seksiorjia. Hän lahjoitti kumppaneilleen naisia seksiorjiksi. Tämän vuoksi myös seksiorjuus on sunna.
-Sharia-laissa on monia sääntöjä orjien pitämisestä ja kohtelusta. Kaikissa näissä säännöissä on oletuksena, että orjuudessa sinänsä ei ole mitään väärää.
-Muslimin omistamien seksiorjien määrälle ei ole ylärajaa. Mies voi harjoittaa seksiä sekä vaimojensa että rajoittamattoman määrän seksiorjia kanssa.


Tämä luettelo ei ole täydellinen, mutta sen pitäsi osoittaa, että islam ja sen lakijärjestelmä ei ainoastaan kannusta eriarvoisuuteen vaan suorastaan pyhittää sen. Liberaalissa demokratiassa me voimme olla pitämättä eriarvoisista käytännöistä ja arvostella vaikkapa pankkiirien saamia palkkioita ja muuta sellaista, mutta ainakin me voimme protestoida näitä epätasa-arvoisuuksia vastaan.

Sharian mukaan eriarvoisuuksien vastustamista pidetään jumalanpilkkana ja siitä on rangaistuksena kuolema.

Miksi ihmisistä juuri vasemmistolaiset ovat niin raivoisia puolustamaan islamia arvostelulta?

Eräs syy tälle sharialle antautumiselle on monikulttuurisuuden doktriini. Hyväksymällä periaatteen, että kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, he ovat antaneet epätasa-arvoiselle ja totalitaariselle kulttuurille suojelun, jonka turvin se pääsee levittäytymään yhä syvemmälle yhteiskuntaan. Ei ole mitään absoluuttista standardia, jolla voitaisiin arvioida toisia kulttuureita.

Jos kerran kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, miten voisi sanoa, että kulttuuri joka kannattaa orjuutta olisi huonompi kuin kulttuuri, joka ei sitä kannata; että väkivaltainen ja tuhoisa kulttuuri olisi huonompi kuin rauhanomainen ja luova kulttuuri; että kulttuuri, joka on äärimmäisen epätasa-arvoinen olisi huonompi kuin tasa-arvoinen kulttuuri?

Kummallisinta (ja raivostuttavaa) on näiden eriarvoisuutta vastaan taistelevien islamin puolustelu vaikka islam on niin vihamielinen yhdenvertaisuutta kohtaan. Kuten hyvä ystäväni totesi tässä eräänä päivänä: tuollaiset ihmiset ovat niitä todellisia "islamofobeja", koska he ovat liian peloissaan, että opiskelisivat islamia ja ottaisivat selvää mistä siinä todella on kysymys. He käyttäytyvät juuri siten, kuin tyypillinen foobikko, joka välttelee pelkoa aiheuttavaa tilannetta.

Uskomalla islamin apologistien huijaukset; kieltäytymällä tutustumasta islamin doktriiniin (ja niiden muuttumattomaan luonteeseen); lisäämällä epätietoisuutta islamista sen sijaan että yrittäisivät saada siihen selvyyden; hyökkäämällä niitä vihamielisiä rasisteja vastaan, jotka ovat jo ottaneet selvää islamista; kieltäytymällä lukemasta Koraania ja sitä miten sitä tulkitaan (mukaan lukien abrogaation periaate); he sitovat meidät eriarvoisuuden pilareihin, joista emme ehkä koskaan pääse irti.

Sallimalla yhdenvertaisuuden periaatteen (joka nähdään usein ratkaisuna kaikkeen) soveltamisen asioihin, jonne ne eivät sovellu, kuten totuuteen ja kulttuurisiin arvoihin, me vaarannamme yhdenvertaisuuden siellä mihin se soveltuu: yhdenvertaisuus lain edessä ja kaikilla samanlaiset oikeudet.

[Parsifal]

Minun nähdäkseni monikulttuurisuudessa on kyse ihan perinteisistä ilmiöistä.

1) Marxistit yrittävät tietoisesti tuhota tai ainakin heikentää länsimaista yhteiskuntaa lietsomalla epäsopua ja ristiriitoja.
2) Maailmanparannukseen hurahtaneet hyödylliset idiootit syöksyvät puoluekannastaan riippumatta suin päin minkä tahansa idioottimaisen aatteen taakse, jos heille kerrotaan sen edistävän rauhaa, tasa-arvoa tai suvaitsevaisuutta.
3) Joukko moraalittomia huijareita rahastaa vastaanottokeskus- ja monikulttuuribisneksellä.

Eli lyhyesti: pahuus, tyhmyys, ahneus. Siitä on monikultturismi tehty.