2015-08-11: Poliisi ampui aseettoman valkoisen teinin, media vaikenee

[sudenkierto]

The Independent, 11.8.2015

Miksi mediaa ei kiinnosta, kun poliisi ampui aseettoman valkoisen teinin?

Epätoivossamme, jossa yritämme esiintyä epäoikeudenmukaisuutta vastaan taistelevina sotureina, jotka kantavat vyöllään suurta ja mahtavaa #hashtag-miekkaa, olemme unohtaneet mitä oikeus ja oikeudenmukaisuus edes tarkoittavat.

Viime päivinä on tullut raportteja, joiden mukaan poliisi ampui aseettoman nuoren miehen epäilyttävissä olosuhteissa Yhdysvaltain South Carolinassa. Et välttämättä ole koskaan kuullut hänestä. Hänellä ei ole mitään yhteistä Fergusonin kanssa, eikä hänen läsnäoloaan mediassa ole vahvistettu mahtipontisilla hashtageilla kuten #BlackLivesMatter.

Hänen nimensä oli Zachary Hammond. Ja hän oli valkoinen. Nopeasti vilkaistuna Zacharyn tarina ei poikkea millään tavallaan Fergusonin ja North Charlestonin tapauksista, jotka ovat aiheuttaneet mellakoita ja levottomuuksia eri puolilla Yhdysvaltoja. Ainoaksi eroksi jää hänen ihonsa väri. Hammondin perhe onkin ilmoittanut uskovansa, että tämä on se merkitsevin syy, miksi media sivuuttaa - ja vaikenee - hänen kuolemastaan.

Etkö usko minua?

Otetaanpa käsittelyyn vaikkapa Eric Garner, mies, joka päätyi viime vuonna videolle. Tallennetussa tilanteessa New Yorkin poliisi taklaa Garnernin maahan, ja ottaa hänestä kuristusotteen lähes 20 sekunnin ajaksi. Videolla menehtyvä Garner huutaa, kuinka hän ei voi hengittää. Miehen viimeiset sanat saivat Internetin raivon valtaan. Hashtagista #ICantBreath tuli maailman laajuinen hitti Twitteriin, ja joka puolella sosiaalista mediaa puhuttiin vääryydestä ja väkivallasta, joka Garneriin oli kohdistettu.

Yhdysvalloissa protestoijat valtasivat kadut i-can't-breathe -kylttejä käsissään pidellen. Solidaarisuuden hurmoksessa meuhkaavien ihmisten protesteja järjestettiin joka puolella läntistä maailmaa. Poliisilla oli täysi työ pitää narut käsisään ja selittää samaan aikaan medialle liiallista voiman käyttöään. Ei varmaankaan tule yllätyksenä, että Eric Garner oli musta.

Valitettavasti Zachary Hammondin kohtaloa ei kukaan napannut videolle. Olennainen ero olikin, että toisin kuin Eric Garnerin, Walter Scottin tai Sandra Blandin tapauksissa, tällä kertaa ei ollut jaettavaksi internetystävällistä materiaalia, joiden ympärille voisi rakentaa kansanliikkeitä. Kukaan ei tiedä, mitä Garner sanoi juuri ennen kuin hän kuoli, eikä kukaan varmaan edes välitä. Hänen potentiaaliset iskulauseensa ovat kadotettuja ikuisiksi ajoiksi".

The Independent, 11.8.2015: http://www.independent.co.uk/voices/why-isnt-the-media-interested-in-an-unarmed-white-teen-being-shot-by-police-10448669.html


Poikkeuksellista sinänsä, että vasemmistolainen brittijulkaisu The Independent edes lähtee nostamaan tällaista aihetta pinnalle. Moni muu ei ole uskaltanut, joten peukut sille siitä, vaikka itse artikkeli lähtikin jo alkametreillä väärille raiteille ja haarautui irti todellisesta ongelmasta.

Ei Zacharyn kuolemaa sivuutettu sen vuoksi, että hänen menehtymisensä jäi videoimatta. Eikä siksi, että hänestä ei jäänyt kuolemattomia #hashtageja elämään maailmanparantajien käytettäväksi.

Zacharyn kuolemasta ei puhuta, koska hän oli valkoinen..

Media on tullut sokeaksi valkoisten ahdingolle. Tästä syystä kysynkin teiltä, #WhiteLivesMatter vai #WhiteLivesDontMatter?

http://mustamantere.blogspot.fi/2015/08/miksi-mediaa-ei-kiinnosta-kun-poliisi.html

[sivullinen.]

Valkoisen teinin ampuminen amerikassa on yhtä mitätön juttu kuin mustan teinin ampuminen; kummastakaan ei pitäisi Suomen lehdissä kirjoitella. Jos niistä kirjoitellaan, miksi ei kirjoitella etelä-amerikassa tapahtuvista latino teinien ampumisista? Miksi ei kirjoitella aasiassa tapahtuvista keltaihoisten teinien ampumisista? Miksi ei kirjoitella afrikassa tapahtuvista mustaihoisten teinien ampumisista -- sillä siellä poliisit ampuvat ylivoimaisesti eniten mustia teinejä --?

Kyse on tietenkin pelkästään propagandasta. Ylen tehtäviin on suorastaan kirjattu mokutus. Muu Suomen sosialistinen lehdistö saa rahansa valtion tukina, ja ne tuet velvoittavat tietynlaiseen uutisointiin. On keksittävä tarinoita amerikasta mustien syrjinnästä. On kirjoitettava mielipideuutisia mustaihoisista Suomessa, jotka ovat kohdanneet rasistisia katseita. On valehdeltava, vääristeltävä ja väännettävää propagandaa kaikesta, mikä voisi tukea mokutusta ja sosialistien tavoittelemaa Eurostoliiton rotusekaista sosialistista diktatuuria.

Vastatoimi valheellista propagandaa vastaan ei ole kirjoittaa itse yhtä surkeaa propagandaa. Se muuta asiaa paremmaksi. Ei olisi yhtään tarpeellisempaa tai hauskempaa lukea päivittäin sosialistien lehdistä ja Ylen propagandakoneistosta valkoisen rodun ylistävää propagandaa, jossa kerrotaan yksittäisten valkoihoisten kokemasta sorrosta ja kärsimyksestä, ja vaaditaan toimia. Se olisi samaa paskaa uudessa paketissa. Uutisten pitäisi koskettaa tärkeitä ja tietämisen arvoisia asioita. Uutinen ei ole, jos Kiinassa pieni tyttö jäi auton alle ja kuoli. Uutinen on, jos Kiina valtiona päättää tappaa kaikki tyttölapset. Uutinen ei ole, jos amerikassa yksi musta tai valkoinen ammutaan. Uutinen on, jos amerikassa alkaa sisällissota. Sosialistien kiihotuspropaganda ei ole uutisointia; Ylen uutislähetys ei ole uutislähetys.

Yksittäisistä -- ja usein tapahtuvista -- rikostapauksista sopivien poimiminen uutistarjottimelle on aina propagandaa ja turhaa. Mutta myös paikalla on merkitystä. Jos Helsingissä poliisi tappaa mustan tai valkoisen teinin, siitä on syytä kirjoittaa Helsingin lehdissä -- mutta ei Kairossa, New Yorkissa tai Sydneyssä --. Ja jos Helsingin lehdissä ei kirjoiteta poliisin tappamista teineistä, on sekin propagandaa -- ja vielä pahemman laatuista --. Helsingin lehdet eivät kirjoittaneet Tapanilan joukkoraiskauksesta, Heurekan etnojengeistä eivätkä ylipäätään mistään suojavärillisten "keppostelusta". Se oli pahinta propagandaa. Jos amerikassa paikkakunnan lehdet vaikenevat oman polisiipiirin väärinkäytöksistä -- mustien ja valkoisten teinien tappamisista --, on sekin väärin ja sensuuria. Mutta se ei taas ole Suomen ja suomalaisten ongelma. Amerikkalaiset saavat itse päättää sallivatko sananvapautta vai eivät; vaikka sananvapaus on kirjattu YK:n ihmisoikeuksiin, saa kukin maa sitä silti rajoittaa, jos haluaa. Suomalaisten tehtävä on päättää, onko Suomessa sananvapautta vai ei? Minusta sitä pitäisi olla. Suomalaisten pitäisi keskittyä Suomen sananvapaustilanteeseen ja jättää maailmanparantaminen -- myös valkoisen rodun ja valkoisen miehen selviämisen osalta -- kunkin maan omaksi asiaksi. Jos valkoinen rotu ei selviä amerikan Yhdysvalloissa, niin antaa valkoisen rodun kuolla amerikan Yhdysvalloissa. Suomi katsokoon sivusta miten käy.

[Aimo Räkä]

Valikoiva uutisointi on myös propagandan keino. Mitä jää kertomatta on yhtä tärkeää kuin mitä kerrotaan.

[Jaska Pankkaaja]

Juuri näin! Media vie teeveeperunoita ja iltapaskojen lukijoita kuin mätää kukkoa! Tietysti media voisi tehdä jutun USA poliisin väkivallasta ja tuoda esiin pöyristyksensä siitä mutta kun yksittäisiä neekereitä aletaan nostamaan framille ja unohdetaan täysin muun väriset uhrit niin luulisi että ihmiset miettisivät hetken tarkoitusperiä, mutta ei.

Minä en pysty sanomaan onko USA:n poliisi erityisen väkivaltainen, 300 000 000 asukkaan maassa sattuu ja tapahtuu, etenkin koska se on aidosti monikulttuurinen jonka kiistattomana osoituksena siellä on eniten vankeja maailmassa sillä ovathan juuri vankilat niitä kaikkein monikulttuurisimpia paikkoja ympäri maailman..

Kun tulevaisuudessa PK seudun itäosat ovat USAn tasolla ja poliiseina on Paremman värisiä niin enpä usko että epäselviä poliisin tekemiä surmia sattuu siellä ainakaan vähemmän kuin USAssa porukan määrään suhteutettuna.