Sananvapaudettomuuden kierto

[sologdin]

Sananvapaudesta puhuminen nyky-Suomessa on irvokasta.  Ylitsemme jytisee kaikkien aikojen mahtavin propagandakampanja.  On jytissyt jo vuosia, mutta rumputuli tuntuu vain kiihtyvän.  YLE, Helsingin Sanomat, iltapäivälehdet, Lännen Media, Uusi Suomi, jne. toistavat yhtä ja samaa, kyllästymättä, vuodesta toiseen, ehtymättä, erehtymättä... Avaa televisio, lehti tai radio niin hetkessä tiedät mistä on kysymys.  Pienikin poikkeama jättiläiskoneiston sanomasta aikaansaa hysteerisen, raivoisan primitiivireaktion mediassa ja ohjatussa somessa.  Tulee mieleen Pohjois-Korean tai Neuvostoliiton ylhäältä masinoidut mielenosoitukset.

Maan ilmapiiri on kauhea, sairas, tukahduttava.  Kuin YYA-Suomessa pahimmillaan; aiheet ovat toiset mutta metodit samat, ja kampanjan ylläpitäjätkin samoja osittain.  Erona on, että suomettumisen aikana tiesi mistä oli kyse ja kenen etua suomettujat ajoivat - mutta mitkä ovat uussuomettujien motiivit?

Media ei ole laatinut itsestään itsekritiikkiä suomettumisen ajan käyttäytymisestään, ei ole puhdistautunut. Siksikö sen on ollut niin helppo luiskahtaa uusiin uriin ajamaan uusien propagandistien aatteita?

[MW]

Samalta tuntuu, mutta toisaalta vuosia skenen liepeillä pyörineen tutkassa saattaa olla herkkiä taajuuksia.

Oikein mietityttää, miten nämä heinäkuun kaustit näyttäytyvät skenen ulkopuolisille? Luultavasti ainakin itse ihmettelisin, että mitä helvettiä just tapahtuu... tai sitten en korvaani lotkauttaisi.

EDIT: henkilökohtaisesti suurin seuraus tästä paisuneesta rummutuksesta, joka ei suuresti todellisuuden kanssa kohtaa, on että telkkarin (ja pankkiautomaattien!) kärpästensyömät näyttäytyvät minulle lähinnä pyydyksinä.

Ei kärpästen, vaan rahan ja väärin suunnatun empatian.

[Jouko]

Yle oli pakko laittaa verorahoitteiseksi ja hesari kärvistelee levikin alamäessä. Kyllä tyhmempikin voi siitä jotain päätellä.

[Veikko]

Samalta tuntuu, mutta toisaalta vuosia skenen liepeillä pyörineen tutkassa saattaa olla herkkiä taajuuksia.

Oikein mietityttää, miten nämä heinäkuun kaustit näyttäytyvät skenen ulkopuolisille? Luultavasti ainakin itse ihmettelisin, että mitä helvettiä just tapahtuu... tai sitten en korvaani lotkauttaisi.

EDIT: henkilökohtaisesti suurin seuraus tästä paisuneesta rummutuksesta, joka ei suuresti todellisuuden kanssa kohtaa, on että telkkarin (ja pankkiautomaattien!) kärpästensyömät näyttäytyvät minulle lähinnä pyydyksinä.

Ei kärpästen, vaan rahan ja väärin suunnatun empatian.

Ja kova kilpailu käy siitä, kuka on Kärpästen herra*, villi-ihmisiksi taantuvan populaation ylin jumala ja veristen palvontamenojen kohde.

* William Golding, Kärpästen herra.