Maahanmuuttokriittisen liikkeen perisynti Suomessa.

[Mehud]

Maahanmuuttokriittinen liike edustaa edistyksellistä ja turvallisuushakuista yhteiskuntaa, jonka tehtävänä on tarjota kansalaisilleen mahdollisuus elää suomalaisittain ja turvallisesti.

Tavoite on hieno, mutta keinopuolella alkaakin homma sitten ontumaan ja pahasti. Maahanmuuttokriittinen liike esiintyy asiallaan anteeksipyydellen ja selitellen. Ensin sanotaan selkokielellä jotain, joka tukee omaa aatetta. Sitten vastapuoli närkästyy siitä ja sitten aletaan selittelemään, tulkitsemaan uusiksi ja vesittämään koko sanoma.

Peräkammareiden kätköissä ollaan juuri sitä mieltä, mitä on kirjoitettu tai sanottu, mutta sitten julkisuudessa häpeillään sitä mitä on sanottu tai kirjoitettu. Ja tämä ainoastaan siitä syystä, että vastapuoli ei tykännyt ajatuksesta.

Viime aikoina on nähty, että nöyristely on mennyt kohtuuttoman pitkälle. Ollaan julkisesti kielletty jopa omaa poliittista ajatusmaailmaa, puukotettu selkään henkilöitä, jotka ovat sanoneet tai kirjoittaneet juuri poliittisen ideologian mukaisesti ja vieläpä selkokielellä. Onpa jopa erotettu tai rangaistu puolueestakin henkilöitä, jotka ajattelevat juuri samalla tavalla kuin erottajansakin, onpahan vain mennyt kertomaan ajatusmaailmaansa asioista, joita vastaan maahanmuuttokriittinen liike huom. TAISTELEE.

Nämä samat nöyristelijät ihailevat Gert Wildersin ja muiden ulkomaan tähtien suoraa ja rohkeaa puhetta ja samalla kieltävät ja häpeävät omiensa vastaavaa suoraselkäistä ja kumartelematonta viestiä. Halla-aho kärsi näiden vastavoiman edessä nöyristelevien ihmisten häpeällisestä käytöksestä. James Hirvisaari erotettiin selkeiden ja aatetta eteenpäin vievien lausuntojensa takia ja nyt on Immosen vuoro maistaa veljen avokämmentä.

Miten mitään voidaan saavuttaa, jos omaa viestiä hävetään, niin paljon että viestin parhaimmat viejät halutaan ampua omiensa toimesta.

Viime päivät ovat osoittaneet sen, että vastavoima määrittelee maahanmuuttokriittisen liikkeen tavoitteet ja maahanmuuttokriittisen liikkeen jäsenet toteuttavat sen nöyristellen. Ehkäpä jonain päivänä koemme vielä sen, että liikkeen johtajat alkavat nöyristelyn sijaan, pöyristymään omista puheistaan.

Onko syynä liikkeen nuoruus ja siitä johtuva pelko pienimmästäkin risahduksesta vai pelkkä poliittinen kokemattomuus luoda omaa poliittista liikettä. En tiedä, mutta jotain tarttis tehrä, jotta uskalletaan rohkeasti viestiä sitä mitä ajatellaan asioista. Selkään puukottamisen lopettamisesta voisi vaikka aloittaa.