Jihad vs. McMaailma

[kriittinen_ajattelija]

Vasemmistonuoret kirjoitti:

Perussuomalaiset on pyrkinyt kansanomaistamaan politiikkaa, mutta on samalla onnistunut mystifioimaan sitä entisestään. Persukansanedustaja Olli Immosen jihad-kutsun aiheuttamat reaktiot ovat tästä viimeisin esimerkki.

Olli kirjoitti blogissaan näin:

Aito kansallismielisyys vastaan globaalikapitalismi

Kansamme elää tänä päivänä osana globaalikapitalistista maailmanjärjestystä, joka nykymuodossaan sai alkunsa Yhdysvaltojen poliittisen ja taloudellisen ylivallan kasvun myötä toisen maailmansodan jälkeen. Näistä ajoista lähtien Yhdysvallat on pyrkinyt aggressiivisesti vahvistamaan globaalia valta-asemaansa, levittämään kannattamaansa uusliberalismia ja muuttamaan maat toisensa jälkeen isänmaattoman keinottelupääoman vapaiksi laidunmaiksi.

Kaikkialla läntisessä maailmassa vallassa oleva eliitti on tähän päivään tultaessa omaksunut konsensushengessä niin kutsutun uusliberalistisen poliittisen ideologian, jonka seurauksena talous on ottanut ylivallan ihmisten elämässä. Elämme nykyisin maailmassa, jossa kaikkia asioita tarkastellaan vain lyhytkestoisten taloudellisten vaikutusten näkökulmasta. Kaikki muu on sille alisteista. Kansan todellisesta hyvinvoinnista, onnellisuudesta ja omaleimaisuuden säilyttämisestä on tullut pelkkä kuluerä, josta täytyy taloudellisen kasvun ja taloudellisen kestävyyden nimissä jatkuvasti tinkiä. Kaikki edellä mainittu on johtanut siihen, että nykymaailmassa kansoja ja luontoa riistetään laajemmin ja tehokkaammin kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa.

Eurooppalainen poliittinen kenttä oikeistosta vasemmistoon on rahanhimossaan luovuttanut ensin pikkusormensa ja sen jälkeen koko kätensä kansainväliselle pääomalle. Kosmopoliittiseen ajatteluun taipuvaiset oikeisto- ja vasemmistoindividualistit ovat täysin hylänneet kansalliseen etuun pohjautuvan ajattelun, jossa kansojen ja luonnon monimuotoisuus nähdään perustavaa laatua olevana itseisarvona. Perinteiset puolueet oikeistosta vasemmistoon ovat olleet valmiita myymään kansansa, maansa ja perinteensä hetkellisten taloudellisten pikavoittojen nimissä. Oikeisto ja vasemmisto ovat rajanneet yhteiskunnalliset kysymykset pelkiksi taloudellisiksi ja materialistisiksi.


Poliittiselle oikeistolle, keskustalle ja vasemmistolle kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja kansat vain pelkkiä keinotekoisia konstruktioita. Tämän näkemyksen myötä ne ovat olleet valmiita astumaan globalisaation kelkkaan ja ryhtyneet yhdessä unelmoimaan maailmasta ilman valtioiden välisiä rajoja, jossa eri kansat ja kulttuurit sulautuvat lopulta yhdeksi homogeeniseksi maailmankulttuuriksi. Globalistien mielestä yhteisen maailmankulttuurin luominen tapahtuu käytännössä siten, että ensin eri kansat ja kulttuurit sekoitetaan keskenään eli luodaan niin kutsuttuja monikulttuurisia valtioita. Tämän vaiheen aikana kansat tulevat enenevissä määrin ulkoapäin maahan tunkeutuvien toisten kansojen, kulttuurien, pääomien, tuotteiden ja normien jyräämiksi. Tämän jälkeen, jos kyseiset valtiot ovat erilaisten konfliktien ja sisällissotien jälkeen vielä pystyssä, maailmaan voi syntyä pidemmällä aikavälillä yksi maailmankulttuuri ja -kansa, jonka johdossa toimii globalistinen eliitti. Tällaisessa pienen itsekkään eliitin taloudellisen saalistuksen maailmassa ei luonnollisestikaan olisi sijaa erilaisten kansojen ja kulttuurien perään haikailevalle kansallismieliselle tai valtiokeskeiselle ajattelulle.

Nykyinen globaalikapitalismi ei uhkaa ainoastaan kansallisen tason taloudellista ja poliittista valta-asemaa vaan se rikkoo kaiken vanhan ja häpäisee kaiken pyhänä pidetyn. Se muokkaa uusiksi koko maailmankulttuurin, johon kansalliset ja paikalliset kulttuurit joutuvat pakolla sopeutumaan ja sulautumaan. Globaalikapitalismi uhkaa tuhota kansojen paikalliset elämäntavat, sosiaaliset järjestelmät, moraaliset katsomukset, kulttuuriset arvot, perinteet sekä ideologis-uskonnolliset identiteetit. Se leviää syövän tavoin ja tunkeutuu kaikille kansojen elämän osa-alueille. Muusta poliittisesta kentästä poiketen vain aidot kansallismieliset uskovat edelleen maailmaan, jossa erilaiset kansat ja kulttuurit muodostavat kauniin mosaiikin.

Jotkut yhteiskunnallisen muutoksen perään haikailevista jaksavat edelleen jostain syystä uskoa siihen, että radikaali vasemmistolaisuus tai konservatiivinen oikeistolaisuus voisivat muuttaa kehityksen kansojen kannalta parempaan suuntaan. On kuitenkin selvää, että internationalistinen vasemmistolaisuus ei halua haastaa saati pysty voittamaan globaalikapitalistista maailmanjärjestystä. Vasemmistolaisuus on kesyyntynyt ja muuttunut pelkäksi globaalikapitalistisen järjestyksen ja kansainvälisen pääoman vasemmaksi siiveksi, joka kyllä saattaa joskus välillä muodon vuoksi kritisoida ahnetta kapitalismia, mutta joka kuitenkin aina lopulta asettuu ruotuunsa ja taipuu tukemaan nykyistä(kin) globaalia järjestelmää. Konservatiivinen oikeistolaisuus ja sen ajama uusliberalismi puolestaan muodostaa koko nykyisen globaalikapitalistisen järjestelmän perustan, joten tästä syystä myöskään siitä ei tule olemaan muutosvoimaksi.

Ainoa voima, joka pystyy vastaamaan globaalikapitalistisen järjestyksen haasteeseen, on aito ja periksiantamaton kansallismielisyys, joka ei suostu toimimaan nykyisen globaalin järjestyksen pelisääntöjen mukaan eikä varsinkaan mistään hinnasta taivu tukemaan sitä. Juuri tämän vuoksi globaalin maailmanjärjestyksen ylläpitäjät kokevatkin nimenomaan kansallismielisyyden eli nationalismin kaikista vaarallisimpana ja pelottavimpana uhkana heidän omille päämäärilleen. Globalistit ovat pyrkineet tekemään kaikkensa kansallismielisen ajattelun demonisoimiseksi ja kitkemiseksi erityisesti kaikkialla läntisessä maailmassa. Tästä syystä kansallismielistenkään ei pidä antaa armoa nykyiselle globaalikapitalismin ja monikultturismin pohjalle rakentuvalle nykyjärjestelmälle ja sitä ylläpitäville tahoille.

Olli Immonen
http://olliimmonen.net/blogi/aito-kansallismielisyys-vastaan-globaalikapitalismi/

Nyt kun Olli Immonen on flirttaillut Jihadin kanssa, niin on hyvä käydä keskustelua aiheesta laajemminkin.

Kuuluisa politiikantutkija Benjamin R. Barker on esittänyt, että oikeat poterolinjat sijaitsee Mcmaailman ja Jihadin välissä. Jihadilla hän ei tarkoita niinkään ääri-Islamia, vaan niitä jotka vastustaa sitä "vääjäämätöntä kehitystä" kohti globaalia open-borders maailmaa missä suuryritykset käytännössä pyörittää maailmaa, ihmismassojen sekoittuessa keskenään luoden yhtenäisen "kuluttaja-massan"

Barberin tunnetuin teos lienee Jihad vs McMaailma (engl. Jihad vs McWorld), missä Barber pohtii todellisen demokratian selviytymismahdollisuuksia, toisaalta Jihadin (jolla Barber ei tarkoita vain ääri-islamia, vaan Jihadiin hän sijoittaa kaikki äärinationalistiset ja kaiken tiukkaa kontrollintia vaativat aatteet) ja toisaalta McMaailman puristuksessa. McMaailmalla Barber tarkoittaa lähinnä rajat ylittävää kauppaa, jättiläisyritysten ylivaltaa ja maailman kulttuurien sulattamista yhdeksi McMaailmaksi. Barberin mukaan McMaailmassa kansalaisuudet katoavat, ja kansalaisten päätehtvänä on toimia aivottomina kuluttajina. Hän kritisoi myös median keskittymista harvojen ja valittujen käsiin. Esimerkkinä hän mainitsee mediamoguli Rupert Murdochin ja tämän mediaimperiumin.

(http://www.randomhouse.com.au/content/titles/9780552163842.jpg)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Benjamin_R._Barber

McMaailmaa edustaa siten:
-Juurettomat kaupunkilais arvoliberaalit joitten elämä täyttää kuluttamisesta.
-Big Business - globaalit yritykset

Jihadia edustaa taas:
-Kaikki uskonnolliset, nationalistiset ja konservatiiviset liikkeet jotka haluaa vaalia omaa kulttuuriaan, maataan tai yhteisöään - globalismin sijaan.

[Tabula Rasa]

Järkeä ei tuossa ajattelussa edusta mikään. Siispä pidän edelleen omaa yhden miehen leiriä kunnes parempaa tulee tarjolle. Uskoakseni meitä on melko paljon. Sellaisia joiden etu etsii todellista ajajaa. Nythän etu ajatellaan äärimmäisen pienissä sykleissä ja vain suurtalouden tai änkyräuskonnon kautta. Uskoakseni kuitenkin löytyy melko iso vastavoima joka antaa noiden kahden tapella ja keskittyy kykenevien ja tahtovien yhteiskunnan rakentamiseen. Se sitten miten pienistä tuota lähdetään rakentamaan riippuu siitä miten kovasti pilkotaan. Muttas joo, niin tai näin niin pikku promille ei ole koskaan pystynyt maailmandominanssiin jossa valtaosa on onnettomia. Eikä pysty nytkään.

[Parsifal]

Jaaha, taas näitä antikapitalisteja. Todellinen vihollinen ei ole kapitalismi, vaan marxilaisuudesta siinnyt monikultturismi, eli käytännössä kritiikitön roskaväen maahanmuuton ja islamin pahuuden ihannointi.

[JJohannes]

Olen törmännyt tähän näkökulmaan ennenkin ja pidän sitä osittain ihan järkevänä. On kuitenkin vaikea sanoa, voiko varsinaisia jihadistisia liikkeitä edes sijoittaa Jihadin puolelle. Ilman sarvia ja hampaita, minusta jihadismia voisi parhaiten juuri verrata kansallissosialismiin. Molemmat etsivät, aivan oikeutetusti, vastausta maallistumisen kriisin, modernin elämän tyhjyyteen ja merkityksen menetykseen. Molempien vastaus tähän ongelmaan on ikään kuin "reaktionäärinen reformaatio". Kansallissosialismi oli ja jihadismi on samalla uudistava, radikaali liike ja samalla vanhoillinen, menneisyyteen katsova.

Ne ottavat menneen maailman esikuvaksi, mutta luovat sen pohjalta uuden omannäköisensä version perinteistä ja uskonnosta joka ei välttämättä ole lainkaan uskollinen todelliselle perinteelle ja monilta osin jopa sen vastainen. Molemmat myös epäonnistuvat siinä, ettei niiden luoma keinotekoinen "perinteinen" maailma luo samalla tavalla kestäviä merkityksiä ihmisille kuin orgaanisesti kasvaneet perinnetavat. Niille jotka eivät ole asiaan perehtyneet niin sanottakoon, että jihadismissa on kyse suurin piirtein samasta kuin kristinuskon reformaation radikaaliliikkeissä (Zwingli yms.). Islam on jihadistien mielestä mennyt piloille vuosisatojen maallistumisen ja kaikennäköisen harhaoppisuuden seurauksena ja tilalle yritetään nyt pystyttää "oikeaa islamia", joka ei välttämättä edes ole sellaista kuin profeetta Muhammadin aikana vaan sellaista, joksi Allah sen todella tarkoitti (ainakin jihadistien mielestä).

Tietenkään tämän tyyppinen ajattelutapa ei rajoitu mihinkään tiettyihin ismeihin. Esimerkiksi nykypäivän löyhä anti-feministinen "miesasialiike" ihannoi huulipunahuulisia korkokengissä sipsuttavia bimboja "todellisen" ja "perinteisen" naisen perikuvana unohtaen, että vielä vähän aikaa sitten tuollaiset naiset olivat likaisia hutsuja eikä oikeasti naisellinen nainen tarvinnut meikkejä tai paljastavia vaatteita naisellisuutensa vahvistamiseen. Meikkejähän alettiin oikeastaan käyttää vasta 1920-luvulla ja suosituiksi ne tulivat monta vuosikymmentä myöhemmin.