Holodomor ja bolševikkien muut raakuudet

[Veikko]

---
Luuletko sinä, että minä vastaillen näihin teidän juttuihin tosissaan, tai edes otan ne vakavasti? ---

Yritä keksiä sitten jotain mielekkäämpää tekemistä. Miksi tuhlaat aikaasi tuottamalla jotain sellaista, mitä itsekin pidät silkkana joutavuutena?

[Perttu Ahonen]

Noin yleisesti ottaen kulakeista, kolhooseista ja Neuvostoliiton sotataloudesta.

Venäjän vallankumouksessa oli maaorjille luvattu vapaus ja mahdollisuus omistaa maata, näin saatiin maaorjat mukaan punaisten puolelle.  Vallankumouksen jälkeen alkoi NEP-kausi (1921-1928), jolloin maatilojen määrä nousi Tsaarin ajan 16-miljoonasta 24 miljoonaan ja sosialismin oppien vastaisesti Neuvosto-Venäjällä hyväksyttiin pienimuotoinen yksityisyrittäminen. Yksityisyrittäminen nosti tuotannon tason lähes kaikilla aloilla ennen 1.maailmansotaa edeltäneelle tasolle. 

Joulukuussa 1927 NKP päätti, että Neuvostoliitossa aletaan toteuttamaan 5-vuotissuunnitelmaa ja sosialismia. Tähän liittyy myös se, että Neuvostoliitto siirtyi maatalouden kollektivisoinnin ja valtavan teollistamissuunnitelman myötä sotatalouteen.  Sotatalouden tarkoitus oli turvata Neuvostoliiton olemassaolo ja tarvittava kommunismin levittäminen asevoimin.

Pakkokollektivisointi oli petos maaorjuudesta vapautetuille maatyöläisille ja erityisesti Ukrainan maatyöläiset kokivat uudenlaisen orjuuden koittaneen = ei oltu orjia suurmaanomistajille, vaan tultiin orjiksi valtiolle ja kommunistisen puolueen eliitille, joita kolhoosien johtajat olivat.
Minkälaista oli vapaus työläisten ja talonpoikien paratiisissa, jossa hengitettävä ilmakin oli vapaampaa, kuin työläisten riistämiseen perustuvissa kapitalistisissa riistäjämaissa?

Siitä antaa selkoa Unto Parvilahti  kirjassa Berijan tarhat Kolhoosin puheenjohtaja Suhotin haluaa Unton liittyvän paikalliseen kolhoosiin ja Unto haluaa tietää kolhooseista oleellisen.

Hetken kuluttua toikin kolhoosin puheenjohtaja Suhotin minulle kirjasen ( kollektiivitalouksien >>perustuslaki>>, kollektiiveja koskeva ohjesääntö ), ja aloin työni ohella tutustua sen sisältöön. Sen sanamuoto oli laadittu varsin juhlallisesti. Siinä selitettiin, kuinka kolhoositalonpoika on isäntä omalla maallaan, kuinka hän on äänivaltainen kolhoosin kokouksissa ja ratkaisee äänellään osaltaan kaikissa asioissa, kuinka hän osaltaan omistaa kaiken, mitä kolhoosissa on. Näitä teoreettisia oikeuksia oli monta sivua, mutta kirjaa selaillessani ihmettelin, miksi kolhoositalonpojan velvollisuuksista ei puhuta mitään. Sitten huomasin, että Suhotin oli ennen kirjasen antamista irrottanut siitä joukon lehtiä ja juuri ne, joissa mainittiin kolhoositalonpojan velvollisuuksista.
Myöhemmin sain Dudinkan kirjastosta saman kirjasen täydellisenä. Siinä puhuttiin myös kolhoositalonpojan velvollisuuksista, ja niissä olikin kirjan varsinainen sisältö. Niistä selvisi, ettei talonpoika ole oikeutettu myymään rahtustakaan "omistamastaan" kolhoosin omaisuudesta, että talonpoika on kolhoosiin liityttyään sitonut itsensä elinkaudekseen samaan talouteen, ettei kolhoositalonpoika ilman esimiestensä suostumusta saanut matkustaa minnekään muualle, - tilapäisestikään,- että hänen piti tehdä kolhoositaloudessa esimiestensä määräämä luku työpäiviä ja täyttää annetut normit, ja että hänen piti kaikessa, pienimmässäkin, noudattaa brigadiirinsa, kolhoosin puheenjohtajan, työnjohtajan ja kolhoosin komendantin antamia määräyksiä. - Käytännössä hänellä oli tarkalleen yhtä vähän oikeuksia kuin kolhoosin lehmällä: sitä syötettiin, jos rehua riitti, ja lypsettiin niin kauan kuin vähänkin herui. 

Ukrainan vapaat talonpojat oli siis petetty Neuvostoliiton siirryttyä sosialistiseen 5-vuotis suunnitelma -ja sotatalouteen. Tämä aiheutti kapinointia ja kansanvihollisten - esim. kulakkien tekemää sabotaashia: oman karjan teurastamista omiin tarpeisiin/mustaan pörssiin ja viljan piilottamista jne. kommunistista järjestelmää vastaan.  Koska kommunistinen järjestelmä perustuu rajattomaan väkivaltaan "kansanvihollisia" vastaan, aiheutettiin muutenkin nationalismiin taipuvaisessa Ukrainassa keinotekoinen nälänhätä. Viljaa ja elintarvikkeitahan Neuvostoliitossa oli, niitä oli enemmän kuin ennen 1. maailmansotaa.  Ukrainalaisia ja erityisesti nationalismiin taipuvaisia kulakkeja haluttiin rangaista ja keinotekoinen nälänhätä yhdessä vankileiri(orjatyöleiri), teloitukset -ja pakko-otto keinot oli harjoitettu väkivallankeino. Kuten kommunismissa yleensä, vain toiminnan tarkoituksenmukaisuus = kommunistinen tavoite, ratkaisee oikean ja väärän.
Samaan aikaan Neuvostoliitto myi länteen ennätysmäärin elintarvikkeita. Myynnistä saatuja varoja käytettiin Neuvostoliiton teollistamiseen ja maan saattamiseksi mahdollisimman riippumattomaksi viennistä ja tuonnista. Neuvostoliitoa valmistettiin sotatalouteen.


Suomen vapaussota ja bolshevikit?

Tuskin kenellekään on epäselvää mistä Suomen vapaussodassa, tai oikeammin vapaussodissa oli kyse.  Jos on epäselvää, niin vastaus on Suomen vapaudesta.

Tässä Sampo Ahto kirjoittaa muutan rivin aiheesta: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/12556-%E2%80%9Dse-se-on-saatana-ettei%E2%80%A6%E2%80%9D

Sitten lainaus kirjasta Kivi bolshevikin kengässä, joka on suositeltavaa luettavaa.

Suomen vallankumouksen johdossa oli kansanvaltuuskunta, jota johti Kullervo manner. Otto Wille Kuusinen toimi valistusasiain valtuutettuna. Kun vallankumous ei onnistunut, johtajat pakenivat hyvissä ajoin Moskovaan. He perustivat siellä Suomalaisen Kommunistisen Puolueen (SKP) elokuussa 1918. Nimi muutettiin vuonna 1920 Suomen kommunistiseksi puolueeksi. [  ]  Kokoukseen osallistui yli 100 henkilöä. Se sujui Otto Wille Kuusisen nuottien mukaisesti. Hän esitti laajan alustuksen, joka päättyi neljään ponteen, jotka kokouksen enemmistö hyväksyi; vain 16 osallistujaa oli vastaan. Kullervo Manner toimi SKP:n puheenjohtajana vuoteen 1935 saakka, jolloin hänet pidätettiin ja tuomittiin kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön. Hyväksytyt ponnet edellyttivät, että työväenluokan oli valmistauduttava aseelliseen vallankumoukseen, kaapattava sen avulla kaikki valta käsiinsä, otettava kapitalistinen omaisuus haltuunsa ja perustettava "rautainen työväenluokan diktatuuri".  Sen avulla puolue loisi kommunistisen yhteiskuntajärjestyksen. Johtopäätös siis oli, että "kapitalistinen järjestelmä oli kertakaikkiaan hävitettävä".

Perustamiskokouksessa puolueen keskuskomiteaan nimitettiin Otto Wille Kuusinen, Jukka Rahja, K. M. Evä, Lauri Letonmäki ja Yrjö Sirola. Hieman myöhemmin keskuskomitea sai vielä kaksi uutta jäsentä, Kullervo Mannerin ja Eino Rahjan.

SKP perustettiin Venäjän kommunistisen puolueen, VKP(b):n, mallin mukaisesti. Se noudatti Leninin aatemaailmaa väkivaltaisine käytäntöineen. Ohjelman voi pelkistää kahteen lauseeseen: "Mikä edistää kommunistista vallankumousta, on hyvä" , ja toiseksi "On käytettävä jokaista keinoa, joka vie tähän päämäärään". Ilmaus "jokainen keino" tarkoitti sitä kirjaimellisesti: murha, ryöstö, sabotaasi, poliittinen avioliitto, soluttautuminen porvarilliseen yhteiskuntaan, sen arvojen näennäinen arvostaminen, petos..... Keinojen määrä oli rajaton; väkivalta oli keinojen valikoiman aatelia, eikä sen käyttöön ollut esteitä sen enempää, kuin muillekaan keinoille.
Lenin itse avasi tien samalla moraalisesti pidäkkeettömälle tulevaisuudelle: vain toiminnan tarkoituksenmukaisuus ratkaisi. Ei ole sattumaa, että NKP alkoi päätösperusteluissaan johdonmukaisesti termiä tarkoituksemukainen. Samalla todettiin, että kyseinen teko oli leniniläinen ja edistäisi siten kommunismin asiaa. 

Suomi kävi kaksi vapaussotaa: 1918 ja 1939/1940 talvisota Otto Wille Kuusisen hallituksineen.  Jatkosodassa sitten haluttiin päästä Kommunistisesta Neuvostoliitosta ja sen jatkuvasta uhasta eroon.  Kun se ei onnistunut, alkoi sopeutuminen, joka johti suomettumiseen ja jonka tavoite Neuvostoliiton ja kotikommunistien taholta oli Suomen mädättäminen sisältäpäin kohti sosialismia.
Nykyään, Neuvostoliiton ja kommunismin kaaduttua, näkyy suomettumisen ajan poliittinen perintö globalismin ja monikultturismin ajoittain fanaattisena ihannointina sosialismin ja kommunismin sijaan.  Suomettumisen ajan 1970-luvun kansallismielisyyttä horjuttamaan tarkoitettu ja silloin aloitettu "kansainvälisyyskasvatus" on jäänyt elämään uudessa muodossa.   Kun suomettumisen aikaista Suomea lahotettiin sisältäpäin kohti sosialismia, täytyi kansallismielisyys kitkeä Suomalaisten mielistä, sillä kansallismielisyys oli/on shovinismia ja este kansainvälisen sosialismin juurruttamisessa suomalaiseen mielenmaisemaan.
Ei ole mikään sattuma, että suomettumisen ajan politisoitunut yliopistomaailma ja sen opetuslapset ovat nyt globalismin ja monikultturismin asialla.  1960-1970-luvuilla oli suomettuminen ja sosialismin edistäminen väylä edetä suomalaisessa yhteiskunnassa, työelämässä ja politiikassa.  Nyt sama väylä on globalismin ja monikultturismin asian edistäminen.  Ja sama tietenkin toisinpäin; jos et edistänyt sosialismin/kommunismin/ Neuvostoliiton, tai nykyään monikultturismin/globalismin/EUvostoliiton asiaa, oli ja on tie tukossa monissa ammateissa ja yhteiskunnallisissa asemissa.

[Parsifal]

Ei ole mikään sattuma, että suomettumisen ajan politisoitunut yliopistomaailma ja sen opetuslapset ovat nyt globalismin ja monikultturismin asialla.  1960-1970-luvuilla oli suomettuminen ja sosialismin edistäminen väylä edetä suomalaisessa yhteiskunnassa, työelämässä ja politiikassa.  Nyt sama väylä on globalismin ja monikultturismin asian edistäminen.  Ja sama tietenkin toisinpäin; jos et edistänyt sosialismin/kommunismin/ Neuvostoliiton, tai nykyään monikultturismin/globalismin/EUvostoliiton asiaa, oli ja on tie tukossa monissa ammateissa ja yhteiskunnallisissa asemissa.

Et ole ainoa, joka on huomannut yhteyden mokuttamisen ja neuvostomielisyyden välillä. Samat ihmiset ja ihmistyypit, nuo arvottomat saastat, jotka 30 vuotta sitten ajoivat Suomen muuttamista sosialistiseksi neuvostotasavallaksi tai muuten vain, suomettumisen hengessä, lipoivat Moskovaa ja DDR:ää poliittista uraansa edistääkseen (jälkimmäisiä löytyi lähes kaikista puolueista), ovat nyt yleensä innokkaimpia islamin puolustelijoita ja maahanmuuton kannattajia.

Venäläis- tai neuvostomieliset ja islamin palvojat edustavat kaikkein alhaisimpia, kieroutuneimpia ja kuvottavimpia ihmistyyppejä, joita maa päällään kantaa. Heitä alempana eivät ole kuin varsinaiset islamistit.

[stefani]

Miksi tuhlaat aikaasi tuottamalla jotain sellaista, mitä itsekin pidät silkkana joutavuutena?

Olen ollut kiinnostunut teoreettisen fysiikan opiskelusta, ja olen huomannut tällaisen ilmiön fysiikkaan liittyvässä internet-keskustelussa. Ensiksi joku nuori (tai muusta syystä amatööri) kysyy jotain fysiikkaan liittyvää. Sitten joku vanha (tai vähintään vanhempana esiintyvä) konkari esittää väsynyttä ja selittää, että kysymys on niin tyhmä, ettei siihen pitäisi jaksaa vastata lainkaan. Sitten konkari kuitenkin vastaa, mutta samalla kun hän vastaa (usein melko huonolla, epäinformatiivisella ja tarkoituksella epäselvällä vastauksella), hän samalla korostaa, että hänen mielestä hänen ei pitäisi vastata näin tyhmään kysymykseen, ja hän nyt kuitenkin vastaa vastoin omaa suositustaan. Konkari siis myöntää tekevänsä virheen suostuessaan vastaamaan kysymykseen, koska kukaan ei ole täydellinen.

Mikä mahtaa olla moisen toiminnan motiivi?

[sivullinen.]

Siitä antaa selkoa Unto Parvilahti  kirjassa Berijan tarhat [...]

Unto Parvilahti joutui Neuvostoliittoon vankileireille Toisen Maailmansodan jälkeen sodan aikaisten natsiyhteyksiensä takia. Hänen väitteensä ovat ensinnäkin aatteellisesti värittyneitä ja toiseksi käsittelevät Toisen Maailmansodan jälkeistä aikakautta. Toisen Maailmansodan jälkeen monessa euroopan maassa oli elintarvikepula ja esimerkiksi Suomessa elettiin kortilla ja kaikki peruselintarvikkeet keräsi valtio pakko-ostoillaan. Myös lähes viattomat bolshevikit yrittivät silloin helpottaa Toisen Maailmansodan synnyttämää elintarvikevajetta pakkokeinoilla -- eikä sitä suurena syntinä voi pitää.

[Jukka Wallin]

Siitä antaa selkoa Unto Parvilahti  kirjassa Berijan tarhat [...]

Unto Parvilahti joutui Neuvostoliittoon vankileireille Toisen Maailmansodan jälkeen sodan aikaisten natsiyhteyksiensä takia. Hänen väitteensä ovat ensinnäkin aatteellisesti värittyneitä ja toiseksi käsittelevät Toisen Maailmansodan jälkeistä aikakautta. Toisen Maailmansodan jälkeen monessa euroopan maassa oli elintarvikepula ja esimerkiksi Suomessa elettiin kortilla ja kaikki peruselintarvikkeet keräsi valtio pakko-ostoillaan. Myös lähes viattomat bolshevikit yrittivät silloin helpottaa Toisen Maailmansodan synnyttämää elintarvikevajetta pakkokeinoilla -- eikä sitä suurena syntinä voi pitää.

Joo Parvilahti eli Boman toimi yhteysmiehenä Suomen Berliinin suurlähetystössä. SS-sotilas, mutta itse väittää toimineen "autokuljettajana" tai muuta vastaavaa. En oikein usko tähän, kun hän oli ensimmäisiä täysin suomalaisia, joka luovutettiin välirauhansopimuksen nojalla Neuvostoliittoon. Muut luovutettut olivat Tsaarin aikaisia virkamiehiä tai upseereita, jotka mahdollisesti ammuttiin(yksi taisi palata reissulta, en ole varma) välittömästi rajan ylityksen jälkeen. Parvilahti kertoo "Berijan tarhat"-kirjassaan  kuinka hän tutustu juutalaisiin vankeihin leireillä ollessaan, mutta epäilen tämänkin olevan jonkinlaista "valkopesua". Juutalaiset olivat varmaan sen verran teräviä, jos Parvilahden toiminta Berliinissä oli jotain muuta, niin hänet olisi varmasti tapettu saman tien. Muutenkin olen alkanut näihin muistelmiin suhtautumaan hieman kriittisemmin, ne eivät tietenkään anna oikeata kuvaa henkilön todellisista toimista.

Sekään ei ole mahdottomuus, että Parvilahti olisi saanut leireillä ollessaan "punatauti" tartunnan. Monet viimeisen päälle Natsi tai muut oikeistolaisesti ajattelevat kokivat jonkinlaisen "uskonnollisen" herätyksen.