Ukrainan apu vs. Kreikan apu

[talous ja muutos]

Riittääkö EU:n taloudelliset resurssit sekä Ukrainan että Kreikan rahoitukseen?


Ukraina on tärkeä puskurivaltio itäisen Keski - Euroopan EU -valtioitten ja Venäjän välissä. Jos Ukraina romahtaisi taloudellisesti, niin tilanne voisi helposti johtaa turvallisuusongelmaan itäisen Keski - Euroopan EU -valtioille. Nimittäin Venäjä voisi saada pysyvän sotilaallispoliittisen otteen suurimmasta osasta Ukrainaa.
Minkä hinnan EU -valtiot ovat valmiita maksamaan itäisen Keski - Euroopan turvallisuudesta?

Kreikka pääsisi eroon lisävelkaantumisesta talouskasvun avulla. Mutta Kreikan hintatason pitäisi laskea niin paljon, että matkailu ja vienti alkaisi kukoistaa. Siihen tarvitaan devalvaatiota, joka onnistuu vain omalla valuutalla.
Kuitenkin Kreikan euroero olisi ikävä ennakkotapaus läntisen Keski - Euroopan maille (Ranska, Luxemburg, Belgia, Alankomaat ja Saksa) ja niistä erityisesti Saksalle:
- Euroalueen tarkoitus on pitää EU:n reunamaitten hintataso korkealla, jotta läntisen Keski - Euroopan vienti vetäisi EU:n reunamaihin.
- Markkinavoimat työntävät euron arvoa ylöspäin sitä innokkaammin mitä vähemmän siinä on mukana heikkoja talouksia. Vahva euro haittaa vientiä Pohjois - Amerikkaan ja muuallekin.
Minkä hinnan EU -valtiot ovat valmiita maksamaan siitä, että Kreikka pysyy euroalueessa?

[talous ja muutos]

Tässä Milton Friedmanin varhaista eurokritiikkiä vuodelta 1997:

http://www.project-syndicate.org/commentary/the-euro--monetary-unity-to-political-disunity

Milton Friedman

Milton Friedman (1912-2006), a Nobel laureate in Economics and Senior Research Fellow at the Hoover Institution, served on President Ronald Reagan's Economic Policy Advisory Board.


AUG 28, 1997 1
The Euro: Monetary Unity To Political Disunity?

SAN FRANCISCO - A common currency is an excellent monetary arrangement under some circumstances, a poor monetary arrangement under others. Whether it is good or bad depends primarily on the adjustment mechanisms that are available to absorb the economic shocks and dislocations that impinge on the various entities that are considering a common currency. Flexible exchange rates are a powerful adjustment mechanism for shocks that affect the entities differently. It is worth dispensing with this mechanism to gain the advantage of lower transaction costs and external discipline only if there are adequate alternative adjustment mechanisms.

The United States is an example of a situation that is favorable to a common currency. Though composed of fifty states, its residents overwhelmingly speak the same language, listen to the same television programs, see the same movies, can and do move freely from one part of the country to another; goods and capital move freely from state to state; wages and prices are moderately flexible; and the national government raises in taxes and spends roughly twice as much as state and local governments. Fiscal policies differ from state to state, but the differences are minor compared to the common national policy.

Unexpected shocks may well affect one part of the United States more than others -- as, for example, the Middle East embargo on oil did in the 1970s, creating an increased demand for labor and boom conditions in some states, such as Texas, and unemployment and depressed conditions in others, such as the oil-importing states of the industrial Midwest. The different short-run effects were soon mediated by movements of people and goods, by offsetting financial flows from the national to the state and local governments, and by adjustments in prices and wages.

By contrast, Europe's common market exemplifies a situation that is unfavorable to a common currency. It is composed of separate nations, whose residents speak different languages, have different customs, and have far greater loyalty and attachment to their own country than to the common market or to the idea of "Europe." Despite being a free trade area, goods move less freely than in the United States, and so does capital.

The European Commission based in Brussels, indeed, spends a small fraction of the total spent by governments in the member countries. They, not the European Union's bureaucracies, are the important political entities. Moreover, regulation of industrial and employment practices is more extensive than in the United States, and differs far more from country to country than from American state to American state. As a result, wages and prices in Europe are more rigid, and labor less mobile. In those circumstances, flexible exchange rates provide an extremely useful adjustment mechanism.

If one country is affected by negative shocks that call for, say, lower wages relative to other countries, that can be achieved by a change in one price, the exchange rate, rather than by requiring changes in thousands on thousands of separate wage rates, or the emigration of labor. The hardships imposed on France by its "franc fort" policy illustrate the cost of a politically inspired determination not to use the exchange rate to adjust to the impact of German unification. Britain's economic growth after it abandoned the European Exchange Rate Mechanism a few years ago to refloat the pound illustrates the effectiveness of the exchange rate as an adjustment mechanism.

Proponents of the "Euro" often cite the gold standard era from 1879 to 1914 as demonstrating the benefits of a common currency. But the gold standard also had its costs. The period was characterized by declining prices from 1879 to 1896, rising prices thereafter, and sharp fluctuations within each period, especially severe in the 1890s. The standard was viable only because governments were small (spending in the neighborhood of 10 percent of the national income rather than 50 or more percent as now), prices and wages were highly flexible, and the public was willing to tolerate, or had no way to moderate, wide swings in output and employment. Take away the rose-colored glasses and it was hardly a period or a system to emulate.

As of today, a subgroup of the European Union -- perhaps Germany, the Benelux countries, and Austria -- come closer to satisfying the conditions favorable to a common currency than does the EU as a whole. And they currently have the equivalent of a common currency. Austria and the Benelux three have, to all intents and purposes, linked their currencies to the Deutschmark. However, these countries still retain their central banks and hence can break the link at will. Any country that wishes to link to the Dmark more firmly can do so on its own, simply by replacing its central bank with a currency board, as some countries (such as Estonia) outside the EU have done.

The drive for the Euro has been motivated by politics not economics. The aim has been to link Germany and France so closely as to make a future European war impossible, and to set the stage for a federal United States of Europe. I believe that adoption of the Euro would have the opposite effect. It would exacerbate political tensions by converting divergent shocks that could have been readily accommodated by exchange rate changes into divisive political issues. Political unity can pave the way for monetary unity. Monetary unity imposed under unfavorable conditions will prove a barrier to the achievement of political unity.

[talous ja muutos]

Lisää eurokritiikkiä. Tällä kertaa Paul Krugmanin kirjoituksia.
Aiheesta oma keskusteluketju:
http://hommaforum.org/index.php/topic,100990.0.html
Krugman: Suomen ongelma on euro, ei velkaantuminen
« : 01.06.2015, 20:21:55 »

Aloituslainaus:
http://www.hs.fi/talous/a1433126226364
Nobel-palkittu taloustieteilijä Krugman: Suomen ongelma on euro, ei velkaantuminen


Näyttää siltä, että euro on poliittinen projekti, jonka tarkoitus on edistää sitä, että EU:n eurovaltioista muodostuisi yhä valtiomaisempi liitto:
« Vastaus #10
http://www.nytimes.com/2011/11/21/opinion/boring-cruel-euro-romantics.html?_r=2&ref=paulkrugman
Boring Cruel Romantics
NOV. 20, 2011

Let's start with the creation of the euro. If you think that this was a project driven by careful calculation of costs and benefits, you have been misinformed.

The truth is that Europe's march toward a common currency was, from the beginning, a dubious project on any objective economic analysis. The continent's economies were too disparate to function smoothly with one-size-fits-all monetary policy, too likely to experience "asymmetric shocks" in which some countries slumped while others boomed. And unlike U.S. states, European countries weren't part of a single nation with a unified budget and a labor market tied together by a common language.

So why did those "technocrats" push so hard for the euro, disregarding many warnings from economists? Partly it was the dream of European unification, which the Continent's elite found so alluring that its members waved away practical objections. And partly it was a leap of economic faith, the hope — driven by the will to believe, despite vast evidence to the contrary — that everything would work out as long as nations practiced the Victorian virtues of price stability and fiscal prudence.

But our discourse is being badly distorted by ideologues and wishful thinkers — boring, cruel romantics — pretending to be technocrats. And it's time to puncture their pretensions.

« Vastaus #18
http://krugman.blogs.nytimes.com/2015/06/01/the-finnish-disease/
The Finnish Disease
June 1, 2015 7:38 am

Kirjoituksessa verrataan Suomen 1990 -alkupuolen lamaa Suomen viimeisimpään lamaan, joka alkoi 2008.

Why can't Finland recover this time? Debt is not a problem; borrowing costs are very low. But it's all about the euro straitjacket. In 1990 the country could and did devalue, achieving a rapid gain in competitiveness. This time not, so that there is no quick way to adjust to adverse shocks:

http://krugman.blogs.nytimes.com/2015/05/29/northern-discomfort/
Northern Discomfort
May 29, 2015 1:27 pm

What's going on? Well, in the case of Finland we're seeing the classic problems of asymmetric shocks in a currency area that isn't optimal. Finland's two main export sectors, forest products and Nokia, have tanked; this creates the need for a sharp fall in relative wages to make up for the lost markets, but because Finland doesn't have its own currency anymore this adjustment must take the form of a slow, grinding internal devaluation (which is, by the way, why the garbled discussion of wages turns the story into nonsense).

The problems of the euro, in other words, weren't caused by an outbreak of fiscal irresponsibility that won't recur if the Greeks can be brought to heel; they weren't even, in a deep sense, the result of big capital flows that won't come back again. The whole single currency project was flawed from the start, and will keep generating new crises even if Europe somehow gets through this one.

-----

Tietoa Paul Krugmanista:
Wikipedia/Paul Krugman
"Paul Robin Krugman (s. 28. helmikuuta 1953) on yhdysvaltalainen taloustieteilijä. Krugman sai vuonna 2008 Nobelin taloustieteen palkinnon kansainvälisen kaupan ja aluetaloustieteen analyysin sekä kaupunkitaloustieteen edelleen kehittämisestä.

Hän on kansantaloustieteen ja kansainvälisten suhteiden professori Princetonin yliopistossa. "

"Hän on opettanut Yalessa, MIT:ssä, Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä, London School of Economicsissa, Stanfordin yliopistossa sekä Princetonin yliopistossa vuodesta 2000. Vuosina 1982–1983 hän työskenteli Ronald Reaganin taloudellisen neuvonantajaryhmän jäsenenä. Hän sai vuonna 1991 John Bates Clark -mitalin, jonka myöntää American Economic Association."

Vuonna 2008 puhjenneeseen finanssikriisiin johtaneesta menosta Krugman varoitteli vuosia etukäteen.

-----

Krugman antoi ohjeita toimittajille:

1.  Älä oleta, että poliittisissa ehdotuksissa on järkeä suhteessa väitettyihin tavoitteisiin. Todellisten päämäärien tutkimisessa ei ole mitään hullua. Vehkeily ei ole epärealistista, vaikka päämäärät olisivat melko avoimia.
2.  Älä oleta tavallista poliittista sääntöjenmukaisuutta. Valta pyrkii hallitsemaan mediaa puheenaiheita manipuloimalla. Koska valta ei hyväksy järjestelmää, se ei hyväksy muiden oikeutta kritiikkiin. Ilman kritiikkiä ei ole vapaita vaaleja eikä sananvapautta.
3.  Oleta vastahyökkäys kritiikkiin.
4.  Älä usko, että tavoitteilla on rajat.

[talous ja muutos]

http://www.washingtonpost.com/news/wonkblog/wp/2015/07/30/italy-is-the-most-likely-country-to-leave-the-euro/
Wonkblog
Italy is the most likely country to leave the euro
By Matt O'Brien July 30

What do you call a country that has grown 4.6 percent—in total—since it joined the euro 16 years ago? Well, probably the one most likely to leave the common currency. Or Italy, for short.

It's hard to say what went wrong with Italy, because nothing ever went right. It grew 4 percent its first year or so in the euro, but almost not at all in the 15 years since. Now, that's not to say that it's been flat the whole time. It hasn't. It got as much as 14 percent bigger as it was when it joined the euro, before the 2008 recession and 2011 double-dip erased most of that progress. But unlike, say, Greece, there was never much of a boom. There has only been a bust. The result, though, has been the same. As you can see below, Greece and Italy have both grown a meager 4.6 percent the past 16 years, although they took drastically different paths to get there.

(https://img.washingtonpost.com/blogs/wonkblog/files/2015/07/2300-69.png)

Part of it is that Italy, as the IMF points out, has real structural problems. It's hard to start a business, hard to expand one, and hard to fire people, which makes employers wary about hiring them in the first place. That's led to a small business dystopia, where nobody can achieve the kind of economies of scale that would make them more productive. But, at the same time, Italy had these problems even before it had the euro, and it still managed to grow back then. So part of the problem is the euro itself. It's too expensive for Italian exporters, and too restrictive for the government that's had to cut its budget even more than it otherwise would have.

This doesn't make Italy unique—the euro has hurt even the best-run countries—but what does is that Italy's populists have noticed. Why is that? Well, more than anything else, the common currency has given Europe a severe case of cognitive dissonance. People hate austerity, but they love the euro even more—they have an emotional attachment to everything it stands for. The problem, though, is that the euro is the reason they have to slash their budgets so much in the first place (at least as long as the European Central Bank will force their banks shut if they don't). So anti-austerity parties have felt like they have to promise the impossible if they want any hope of gaining power: that they can end the budget cuts without ending the country's euro membership. But as Greece's Syriza party found out, that strategy, if you want to call it one, only gives your people unrealistic expectations and Europe no reason to help you out. The other countries, after all, don't want to reward what, in their view, is bad budgetary behavior, if not blackmail. And so Greece was all but given an ultimatum: either leave the euro or do even more austerity than it was originally told to do. It chose austerity.

The lesson was clear. Don't elect anti-austerity parties, or things will get even worse for you. But, in Italy at least, the anti-austerity parties have learned the opposite lesson. Don't rule out leaving the euro, or things will never get better for you. Beppe Grillo, the comedian-turned-politician at the head of Italy's second-most popular party, the Five Star Movement, has gone from being a vague euroskeptic to an outspoken one. He wrote that Greek Prime Minister Alexis Tsispras' "refusal to exit the euro was his death sentence" and that Italy should use its debt "as an advantage that allows us to be on the offensive in any future negotiations." It's the old saying: if you owe the bank 100 euros, that's your problem, but if you owe the bank 2 trillion euros, that's their problem.

As far as problems go, that's a pretty big one. It wouldn't be quite so large, though, if Italy would actually start growing again. More income would mean less of a debt burden, and, in turn, less need for austerity. But it's just hard to see how that would happen. Italy's government still has to cut its budget, and its companies still have to cut their costs to become more competitive, both of which will hurt growth in the short-term. And, in the meantime, Italy's anti-austerity party is the only one in Europe willing to point out that the emperor has no growth.

Tiivistelmä kirjoituksen ajatuksista:
* Euro ei sovi Italiallekaan.
- Italian talous on kasvanut euroaikana eli aikavälillä 1999 - 2014 vain 4.6 %.
- Edes hyvänä aikavälinä 1999 - 2007 Italian talous kasvoi vain vähän: 14 %
* Euromaitten asukkaitten suhdetta euroon voi verrata narkkarikäytökseen:
- Narkkari tietää, että huumeet vievät rahat ja terveyden, mutta hän ei sittenkään kykene luopumaan huumeesta (vrt. euro).
- Kreikalle annettiin vaihtoehdoiksi: euroero tai vielä tiukempi talouspolitiikka.
--- Kreikka (mukaanlukien Syriza -puolueen johto) valitsi vielä tiukemman talouspolitiikan.
---* Opetus: Älä äänestä tiukkaa talouspolitiikkaa vastustavaa puoluetta, ellet tahdo, että asiat menevät vielä huonommin.
* Beppe Grillo, Italian toiseksi isoimman puolueen eli 5 tähden liikkeen puheenjohtaja:
- Aikoo käyttää Italian talouden isoa kokoa ja isoa velkaa neuvotteluaseena.
- Eli vanhan sanonnan mukaan:
--- Jos olet velkaa pankille 100 €, se on sinun ongelmasi.
--- Jos olet velkaa pankille 2 T(era)€, se on pankin ongelma.

-----

Jos euromaat alkavat painiskella Italian velkaongelman kanssa, miten rahoja enää riittää Kreikan velkaongelman hoitoon? - Ja miten toimitaan sodasta johtuvan Ukrainan talouskriisin suhteen?

[talous ja muutos]

Jälkeenpäin olen tajunnut, että alkuperäinen otsikko on puutteellinen. Otsikon pitäisi olla:
Ukrainan apu vs. Kreikan apu vs. Välimeren pakolaisten/siirtolaisten apu

Riittääkö EU:n taloudelliset resurssit Ukrainan, Kreikan ja Välimeren pakolaisten/siirtolaisten rahoitukseen?

-----

Välimeren pakolaisten/siirtolaisten avustaminen vie paljon resursseja EU -mailta ja muiltakin Euroopan mailta. Tässä kaksi artikkelia, jotka kuvaavat ongelman suuruutta:

http://yle.fi/uutiset/valimeren_ylittaneita_siirtolaisia_tana_vuonna_jo_150_000_hukkuneita_yli_1_900/8146512
Ulkomaat 10.7.2015 klo 16:03 | päivitetty 10.7.2015 klo 16:20

Välimeren yli Afrikasta Eurooppaan on tänä vuonna tullut jo 150 000 siirtolaista, ja yli 1 900:lle vaarallinen matka on päättynyt hengen menettämiseen, kertoo YK:n siirtolaisuusjärjestö IOM.

http://yle.fi/uutiset/makedonia_julisti_poikkeustilan_pakolaisvirran_takia/8242204
Ulkomaat 20.8.2015 klo 16:57 | päivitetty 20.8.2015 klo 18:30

Balkanilla sijaitsevan Makedonian hallitus on julistanut etelä- ja pohjoisrajoilleen poikkeustilan maahan tulleen suuren pakolaismäärän takia.
Poikkeustilan myötä hallitus kutsuu armeijan avukseen pakolaisvirran hallintaan.
Hallituksen mukaan armeijaa tarvitaan toisaalta suurten ihmismäärien ohjailemiseen, toisaalta varmistamaan rajaseutujen asukkaiden turvallisuus. Armeija torjuu varsinkin laittomasti maahan pyrkivien määrää.
Eilen keskiviikkona Makedonian hallitus ilmoitti, ettei maan junakapasiteetti riitä kuljettamaan kaikkia pohjoiseen, EU-alueelle pyrkiviä Syyrian pakolaisia.

[talous ja muutos]

Ukraina on saanut taloudellista tukea:


http://yle.fi/uutiset/imf_hyvaksyi_ukrainan_tukilainan/8196919
Ulkomaat 1.8.2015 klo 2:13 | päivitetty 1.8.2015 klo 3:12

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF maksaa seuraavan lainaerän Ukrainalle maan velkakestävyyteen ja levottomuuksiin liittyvästä epävarmuudesta huolimatta. Perjantaina hyväksytty 1,7 miljardin dollarin lainaerä on osa 17,5 miljardin dollarin tukipakettia, jonka IMF on sitoutunut maksamaan neljän vuoden aikana. Paketin ehtona IMF edellyttää Ukrainan hallitukselta rajuja uudistuksia maan julkiseen talouteen.
Ukrainan tukiohjelma jakaa mielipiteitä IMF:n sisällä. Omien toimintaperiaatteidensa mukaan IMF voi tarjota tukea ainoastaan, mikäli tuen kohteena oleva valtio kykenee selviämään veloistaan. Ukrainan velkataakka on noussut tänä vuonna 135 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Vielä viime vuonna velkasuhde oli 70 prosentissa.
Kompromissina IMF on vaatinut Ukrainaa neuvottelemaan 15,3 miljardin dollarin velkahelpotuksista yksityisten velkojien kanssa seuraavan neljän vuoden aikana.

http://yle.fi/uutiset/ukraina_sopu_valtionvelan_uudelleenjarjestelysta_tuo_yli_kolmen_miljardin_euron_helpotuksen/8258208
Ulkomaat 27.8.2015 klo 12:53 | päivitetty 27.8.2015 klo 13:52

Ukraina kertoo päässeensä velkojiensa kanssa sopuun valtionvelan uudelleenjärjestelystä. Ukrainan valtiovarainministeriön mukaan sopimus merkitsee käytännössä noin 20 prosentin leikkausta velkasummaan.
Velkahelpotus on yli 3,1 miljardia euroa.
Ukraina on neuvotellut massiivisen velkataakkansa keventämisestä viiden kuukauden ajan. Muun muassa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on tukenut velkojen uudelleenjärjestelyä.
Venäjän valtiovarainministeriön mukaan maa ei ole mukana Ukrainan velkasovussa. Ministeriön mukaan Ukraina ei ole ollut virallisesti yhteydessä Venäjään velkojen uudelleenjärjestelyn suhteen.

[talous ja muutos]

http://yle.fi/uutiset/ita-ukrainassa_ammutaan_vahemman__venaja_rynnii_diplomatiassa/8333302
Ulkomaat 26.9.2015 klo 12:53 | päivitetty 26.9.2015 klo 12:53

Kysymys kuuluukin, voiko tulitauon tehostumista pitää merkkinä siitä, että Venäjä olisi nyt jäädyttämässä Itä-Ukrainan konfliktia.
Suomen Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-tutkimusohjelman johtaja Arkady Moshes arvioi, että kyseessä on todennäköisesti vain tauko vihollisuuksissa.

Eurooppa kiirehtii eroon Ukrainan konfliktista

Euroopan unionissa on noussut voimakkaita haluja haudata Ukrainan konflikti mahdollisimman pikaisesti.
– Eurooppa haluaisi millä tahansa hinnalla lopettaa Ukrainan konfliktin, jäädyttää Ukrainan konfliktin tai ratkaista Ukrainan konfliktin, ja se yrittää saada Ukrainan konfliktin lehtien etusivuilta, Moshes sanoo.
EU:ta ravistelevan pakolaiskriisin päivinä Ukrainan onkin pitkälti kadonnut pääotsikoista.
Arkady Moshes arvostelee Euroopan unionin johtavien maiden taktiikkaa Ukrainan konfliktissa.
– Eurooppa käyttää diplomaattisia resurssejaan pakottaakseen presidentti Porošenkon suurempiin myönnytyksiin separatisteille kuin alun perin edellytettiin Minskin sopimuksissa, Moshes sanoo.
Moshes katsoo, että eurooppalaiset johtajat suuntaavat ponnistuksiaan väärin. Moshesin mielestä Ukrainaa pitäisi painostaa taloudellisiin uudistuksiin, joiden avulla maa voisi elää myös konfliktin oloissa.
– Sen sijaan näen, että meneillään on yrityksiä saada Porošenkon hallintoa tekemään asioita, joita se ei sisäpoliittisista syistä ei kykene toteuttamaan, Moshes sanoo.
Painostus myönnytyksiin puolestaan luo vaaran sisäpoliittisista myllerryksistä, sillä Porošenkon poliittiset kilpailijat voivat käyttää separatisteille tehtyjä myönnytyksiä poliittisena aseena Porošenkoa vastaan.

Ukraina ei saa EU:lta tukea, vaan EU painostaa Ukrainaa myönnytyksiin Venäjän tukemille separatisteille.

-----

Saksan liittokansleri Angela Merkel vaati solidaarisuutta EU:n jäsenmailta pakolaisongelman taakan tasapuolisemman jaon hyväksi. - Selkokielellä tämä tarkoittaa, että Merkel vaati tukemaan Turkkia sen pakolaisongelmassa. Turkki on tärkeä NATO -jäsen, koska se on sotilaallisesti vahva, ja koska se sijaitsee tärkeän Lähi-idän naapurissa. Turkki voi vaikuttaa paljonkin Syyrian tilanteeseen.

Sen sijaan Merkel ei ole vaatinut eikä edes pyytänyt EU -mailta solidaarisuutta Ukrainaa kohtaan.

-----

Mutta Merkel vain jatkaa johdonmukaista linjaansa Venäjän naapurimaita kohtaan:

Merkel on toiminut Saksan liittokanslerina 22. marraskuuta 2005 lähtien. (Wikipedia/Angela Merkel)


Georgian kohtalo:

Wikipedia/2008 Bucharest summit
/Outcome
/Summary of 2 April
- USA:n presidentti Bush tuki vahvasti sitä, että Georgia ja Ukraina tulisivat MAP -ohjelmaan. Mutta häntä vastustivat UK, Ranska ja Saksa.
/Summary of 3 April
- Georgialle ja Ukrainalle ei tarjota MAP -ohjelmaa. Mutta luvattiin, että päätöstä arvioidaan uudestaan joulukuussa 2008.

Wikipedia/Russo-Georgian War
/Background
/Relations between Georgia and the West
"During the NATO summit in Bucharest in April 2008, American president George W. Bush lobbied for offering a Membership Action Plan (MAP) to Georgia and Ukraine. However, Germany and France said that offering MAP to Ukraine and Georgia would be "an unnecessary offence" to Russia.[66] NATO stated that Ukraine and Georgia would become members of the alliance and pledged to review the applications for MAP in December 2008.[67] Russian President Vladimir Putin was in Bucharest during the summit. At the end of the summit on 4 April, Putin said that expansion of NATO to Russia's borders "would be taken in Russia as a direct threat to the security of our country".[68] After the Bucharest summit, Russia became more aggressive and began to actively prepare for the invasion of Georgia,[69] aiming to stop the latter's accession to NATO and also to bring about a "regime change".[70]"

Etelä - Ossetian separatistit provosoivat Georgian hyökkäämään Etelä - Ossetiaan. Tämän jälkeen Venäjä ja Abhasia hyökkäsivät Georgiaan.  - Sota päättyi nopeasti Georgian tappioon.
Sota kesti 7. - 12. elokuuta 2008. (Wikipedia/Russo-Georgian War)

Georgian ja Venäjän välinen sota ei estänyt sitä, että Saksa ja Venäjä rakensivat kaasuputken välillensä Itämeren alitse.
Wikipedia/Nord Stream
/History
- Kaasuputken suunnittelu alkoi jo vuonna 1997.
- Syyskuussa 2005 solmittiin kaasuputken rakentamissopimus.
...
- Tammikuussa 2010 alettiin rakentaa kaasun pumppausasemaa Viipuriin.
- Huhtikuussa 2010 kaasuputken merenalaisen osan ensimmäinen putki laskettiin Itämeren pohjalle Ruotsin talousvyöhykkeellä.
- Ensimmäinen kaasuputki otettiin käyttöön marraskuun 8. 2011.
- Toinen kaasuputki otettiin käyttöön lokakuun 8. 2012.

-----

Mutta ei Ranskakaan tukenut Georgiaa sodan jälkeen, vaan päinvastoin:

Ranska myi Venäjälle sotalaivan vuonna 2011:

http://yle.fi/uutiset/useat_maat_kiinnostuneita_ranskan_mistral-aluksista/8300283
Ulkomaat 11.9.2015 klo 18:34
Useat maat kiinnostuneita Ranskan Mistral-aluksista

Mistral-luokan alukset voivat kuljettaa 700 sotilaan lisäksi 16 taisteluhelikopteria tai jopa 50 panssaroitua ajoneuvoa.
    Vuonna 2011 allekirjoitetun sopimuksen mukaan Ranska olisi toimittanut ensimmäisen Mistral-tukialuksen Venäjälle marraskuussa 2014 ja toisen tänä vuonna. Kauppa kuitenkin jäädytettiin Venäjän Ukrainan-toimien ja Krimin valtauksen sekä maalle määrättyjen pakotteiden vuoksi.
    Ranska ja Venäjä pääsivät lopullisesti sopuun kaupan peruuntumisesta ja sen ehdoista tämän vuoden elokuussa.

[talous ja muutos]

Jälkeenpäin olen tajunnut, että alkuperäinen otsikko on puutteellinen. Otsikon pitäisi olla:
Ukrainan apu vs. Kreikan apu vs. Välimeren pakolaisten/siirtolaisten apu

Riittääkö EU:n taloudelliset resurssit Ukrainan, Kreikan ja Välimeren pakolaisten/siirtolaisten rahoitukseen?

-----

Välimeren pakolaisten/siirtolaisten avustaminen vie paljon resursseja EU -mailta ja muiltakin Euroopan mailta.

http://yle.fi/uutiset/europarlamentin_sosialistiryhma_venaja-pakotteista_mustaa_listaa_lyhennettava/8395407
Ulkomaat 20.10.2015 klo 19:34 | päivitetty 20.10.2015 klo 19:38

Europarlamentin sosialistiryhmä Venäjä-pakotteista: "Mustaa listaa lyhennettävä"
S&D-ryhmä haluaa purkaa Venäjän duuman jäsenten matkustuskiellot. Euroedustaja Liisa Jaakonsaari valittelee, että Moskovan ja Strasbourgin parlamentaarikot eivät voi keskustella keskenään.
Euroopan parlamentin sosialistit ja demokraatit eli S&D-ryhmä haluaisi luoda keskusteluyhteyksiä Venäjän kanssa.
– Venäläiset parlamentaarikot pitää poistaa EU:n mustalta listalta. Vastavuoroisesti Venäjän pitää päästää eurooppalaiset parlamentaarikot maahan, ryhmän varapuheenjohtaja Knut Fleckenstein esittää.
S&D on europarlamentin toiseksi suurin ryhmä Euroopan kansanpuolueen EPP:n jälkeen.
EU asetti talouspakotteet Venäjää vastaan ja laati mustan listan poliitikoista ja talousvaikuttajista reilu vuosi sitten, jäsenmaiden yhteisellä päätöksellä.
Mustalla listalla on 21 Venäjän parlamentin alahuoneen duuman jäsentä, jotka ovat aktiivisesti edistäneet Krimin liittämistä Venäjään tai tukeneet Donetskin ja Luhanskin kapinallisalueiden johtoa Itä-Ukrainassa.
Fleckenstein sanoo, ettei ole Venäjän talouspakotteiden ihailija mutta pitää sanktioita välttämättömänä painostuskeinona. Nyt ei hänen mielestään kannata käsitellä sanktioita yleensä vaan puhua nimenomaan mustista listoista.
– Nyt keskustelua käydään vain päämiestasolla. On onnetonta, että parlamentaarikot eivät voi keskustella, suomalainen eurokansanedustaja ja EU–Venäjä -delegaation jäsen Liisa Jaakonsaari sanoo.
S&D-ryhmässä on kuitenkin haluja avata keskustelua myös siitä, että Venäjä-pakotteet eivät ole ikuisia.
EU:lle pakotteiden ehtona on Ukrainan ja Venäjän tekemän Minskin sopimuksen noudattaminen. Toistaiseksi kukaan ei kuitenkaan ole raottanut pakotteiden poistamista.

Europarlamentin toiseksi suurin joukkue sosialistit ja demokraatit (S & D) haluaa poistaa Venäjän parlamentin jäsenet boikottilistalta. Tarkoituksena on saada keskusteluyhteys Venäjän parlamentaarikkoihin. - Tosin vain 21 Venäjän parlamentin alahuoneen jäsentä on boikottilistalla, kun parlamentin ylähuoneessa on 166 jäsentä ja alahuoneessa on 450 jäsentä. (Wikipedia/Venäjän liittokokous)

Lisäksi S & D -ryhmässä on halua aloittaa keskustelu, milloin Venäjän muutkin pakotteet voitaisiin poistaa - ja millä ehdoin se tehtäisiin.

-----

Tuosta se alkaa. - Vähitellen EU työntää Ukrainan kohtelusta johtuneet Venäjän pakotteet maton alle.
Ennen pitkää Ukrainan käy samoin kuin Georgian, sen jälkeen kun Georgia oli sotinut Venäjän kanssa vuonna 2008.