Vihapuhe Suomessa (Riku Neuvonen toim.)

[Yhteisöjäävi]

Modet siirtäkööt - kirjasto lienee oikea sijainti.

Parhaat kysymykset tulevat usein lapsilta. Niin tälläkin kertaa. Olin lukemassa ketjun otsikossa mainittua kirjaa, ja poikani halusi lisätietoja aiheesta. Hahmoteltuani nopeasti hänelle kirjan kontekstin hän kysyi: "Miksi kaikkea ei saa sanoa?"

Niin, miksi kaikkea ei saa sanoa? Ja missä menee se raja, joka erottaa sen, mitä saa sanoa, siitä, mitä ei saa sanoa? Näihin kysymyksiin Neuvosen toimittama kirja on mainio johdatus. Seuraavassa en edes yritä kirjoittaa mitään kirja-arvostelun tapaista vaan pikemminkin vastata kysymykseen siitä, miksi tämä kirja kannattaa lukea. Kysymys on ylimalkainen ja vastaukseni siihen väistämättä subjektiivisia. Lisäksi otan senkin riskin, että seuraava teksti on luonteeltaan vihapuhetta. Tämä sen vuoksi, että niin kuin kirjassa tuodaan esille, vihapuhe-termillä ei ole varsinaista oikeudellista sisältöä eikä termin määrittelystä vallitse minkäänlaista laajempaa yksimielisyyttä. Niinpä mikä tahansa voidaan periaatteessa katsoa vihapuheeksi - myös tähän asti sanomani ja se, mitä sanon seuraavaksi. Tässä viestissä keskityn vain kirjan alkupuoleen, koska lopun olen vasta silmäillyt (lukeminen on kaltaiselleni kiljuskinille pirun vaikeaa).

Kirja on pääosin oikeustieteilijöiden kirjoittama ja sen näkökulma vihapuheeseen sen vuoksi lainopin näkökulma. Tässä tullaankin esittämäni kysymyksen vastaukseen numero yksi. Kirja kannattaa lukea yksinkertaisesti siitä syystä, että näin tekemällä saa hyvän yleiskatsauksen siihen, minkälaiset säädökset ja säännökset sananvapaus-nimisen perusoikeuden ja sen rajoitusten käyttöä yhteiskunnassamme ohjailevat ja ennakolta rajoittavat, ja kuinka paljon tulkinnanvaraisuutta sisältyy lakitekstin ilmauksiin.

Toinen hyvä syy lukea kirja on siinä esitellyt oikeustapaukset. Vaikka olen jo jonkin aikaa seurannut skeneä, niin paljon on myös mennyt itseltäni ohi. Joidenkin oikeustapausten esittelyn kohdalla olen nauranut vedet silmissä, joten tietyllä tavalla kieroutuneelle mielelle kirja käy myös eräänlaisesta vitsi- tai kaskukirjasta. Huumoriarvoa vain lisää tietoisuus siitä, että tapaukset ovat totisinta totta. Tällä tarkoitan lähinnä, että kun todellisuus käy liian ahdistavaksi, paras keino on vain nauraa sille - kaikenlainen itsetietoinen ja vakavava pöyhkeily ei mitään muuta pelkääkään niin paljon kuin naurun tuhoavaa ja paljastavaa voimaa.

Kolmas syy perehtyä kirjaan on se, että samalla tulee oppineeksi taustoja nykyisin voimassa olevan oikeuden synnystä. Lainsäädäntöähän voidaan hyvin verrata alukseen, jota koko ajan korjataan sen matkalla ollessa. Kaikkea ei voida korjata (tai tärvellä) kerralla, vaan muutokset ovat vähittäisiä ja asteittaisia. Tässä mielessä on hyvä tietää, minkälaisia korjausoperaatioita on tehty alukseen, jossa matkustamme, mistä syistä, ja mitä todennäköisesti vielä tehdään. Nykyisessä oikeuden kansainvälistymisen viitekehyksessä direktiivit, asetukset ja oikeuskäytäntö, jotka jäljittyvät eteläisempiin maihin, määrittävät raskaasti sitäkin, miten meikäläiset kärjätuomarit suhtautuvat humalapäissään fb-seinille räkäistyjen viestien oikeudelliseen arvioimiseen.

Laitan tähän lopuksi yhden kirjan tarjoilemista helmistä samalla toivoen, että avaukseni herättäisi keskustelua ja kenties saisi jotkut tarttumaan tähän teokseen: "Myös propaganda täysin ilman totuusarvoa voi täyttää kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön" (s. 47). Sikäli kuin olen oikein nähnyt mitä täällä on vuosikausien ajan ollut tekeillä, uskaltaisin jopa todeta, että tämän mukaan useat tiedotusvälineet ja toimittelijat ovat syyllistyneet melkoisiin kiihottamisrikoksiin. Miksi he eivät ole joutuneet oikeudelliseen vastuuseen sanomisistaan?   

[siviilitarkkailija]

"Myös propaganda täysin ilman totuusarvoa voi täyttää kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön" (s. 47). Sikäli kuin olen oikein nähnyt mitä täällä on vuosikausien ajan ollut tekeillä, uskaltaisin jopa todeta, että tämän mukaan useat tiedotusvälineet ja toimittelijat ovat syyllistyneet melkoisiin kiihottamisrikoksiin. Miksi he eivät ole joutuneet oikeudelliseen vastuuseen sanomisistaan?

Toimittelija ei ymmärrä että esim yleisradion valhepropaganda ei ole ragaistavaa kun se palvelee hallinnollisia tarpeita. Jos ei palvelisi, sitä rangaistaisiin aivan kuten ketä muuta hyvänsä. Oikeasta propagandasta ja kiihotuksesta palkitaan. Väärästä rangaistaan.

[onni4me]

Neuvostoliitossa huumori ja vitsit olivat ainoita henkireikiä...joillain kulttuurin aloilla, kuten vaikkapa lastenkirjoissa saatettiin allegorioin arvostella systeemiä ja tyhmät sensorit eivät ymmärtäneet tai osanneet sensuroida niitä. Lastenkirjat olivatkin sangen suosittuja...

Tämäkin henkireikä tukittiin 1980 -luvulle tultaessa ja moni taiteilija, kirjailija, muusikko tai muuten ajatteleva ja tunteva ihminen sitten joi itsensä hengiltä systeemissä, missä mitään ei millään keinoin voinut arvostella.

Tätä kaivataan Eurostoliitossakin. Sensuurin sormet jo syhyävät "neuvostovastaisuuden" jahdissa...

Tämä pykälä oli se, millä ihmisiä tuomittiin vankileireille: 

https://en.wikipedia.org/wiki/Article_58_(RSFSR_Penal_Code)

Vastaavaa ollaan jo varmaan synnyttämässä Eurostoliittoonkin...

[Veikko]

Neuvostoliitossa "neuvostovastaisuuteen" syyllistyneet heitettiin vankileireille - jos ei ammuttu - mutta läheltä se piti Suomessakin. Seuraavassa esitän ajanpuutteen vuoksi vain muutamia lainauksia Wikipedian asiaa koskevasta artikkelista ja muutamia omia täydennyksiä.

Suomessa "neuvostovastaisuus" nousi poliittiseen kielenkäyttöön maan johdon omaksuttua toisen maailmansodan jälkeen uuden ulkopoliittisen suuntauksen, kun Suomi oli tehnyt Neuvostoliiton kanssa Moskovan välirauhansopimuksen 1944, Pariisin rauhansopimuksen 1947 sekä YYA-sopimuksen 1948.

Myöhemmin kun ulkopolitiikka osoittautui Neuvosto­liiton kanssa käydyn bilateriaalikaupan poliittiseksi edellytykseksi, alkoi Paasikiven–Kekkosen linjan mukaisen ulkopoliittisen suunnan vuoksi neuvostovastaisuuden kieltämiseen liittyvän poliittisen korrektiuden vaatimukset laajeta.

Neuvostovastaisuudesta tuli tässä ilmapiirissä negatiivisesti latautunut käsite, jota kukaan ei halunnut ottaa harteilleen. Neuvostovastaisen leiman saaminen ei edistänyt poliittisten pyrkimysten toteuttamismahdollisuuksia.

Taistolaiset löysivät tehokkaasti neuvostovastaisuutta kaikkialta yhteiskunnasta ja vaativat jopa neuvostovastaisuuden jonkunasteista kriminalisointia.*

Neuvostovastaisuudeksi saatettiin katsoa mikä tahansa Neuvostoliittoa vähänkin arvosteleva lausunto tai vain sellaiseksi tulkittu.

* Tuosta tehtiin lakiesitys, eli niin sanottu "Rauhanlaki" (1972), jossa allekirjoittajina oli 14 SKDL:n ja SDP:n kansanedustajaa. Asian suhteen mentiin jopa niin pitkälle, että sekä kommunistien että kommunismin arvosteleminen olisi katsottava rikokseksi:

"Kommunistien ja yleensä kommunismin arvosteleminen on osoitettava loukkaukseksi Neuvostoliittoa kohtaan. Kommunismin arvosteleminen on diskriminoitava, se on osoitettava rikokseksi."**

** SKP:n puolueohjelmasta 1970


Nykyisessä Eurostoliitossamme ollaan "vihapuheesta" samaan tapaan tekemässä laaja-alaisesti tulkittavaa ja rangaistavaa poliittisen epäkorrektiuden osoitusta. 

[IDA]

Tuosta tehtiin lakiesitys, eli niin sanottu "Rauhanlaki" (1972), jossa allekirjoittajina oli 14 SKDL:n ja SDP:n kansanedustajaa.

Varsågod:

Rauhaa suojaavan lain säätämisestä

Eduskunnalle

Eduskunnassa ja kansalaisjärjestöissä on useaan otteeseen kiinnitetty huomiota maamme etuja vahingoittavaan viime vuosina varsin laajat mittasuhteet saaneeseen Neuvostoliiton vastaiseen propagandaan. Monissa erilaisissa julkaisuissa olleiden kirjoitusten ainoa tarkoitus voi olla vain vihamielisen mielialan levittäminen itäistä naapurimaatamme vastaan.

Suomen vaiheet puhuvat siitä miten vaarallisia seurauksia ennakkoluuloja ja vihaa levittävällä mielipiteenmuokkauksella saattaa olla, joten on vakava virhe aliarvioida sitä. On kiinnitettävä huomiota siihen, että tämänkaltainen toiminta on syvästi ristiriidassa rauhan- ja yya-sopimuksen kanssa. Samaa on sanottava myös rauhansopimuksessa kiellettyjen järjestöjen laajasta mainostamisesta,

Julkisen sanan vastuu on suuri. Se voi mitä arvokkaimmalla tavalla tukea virallista rauhanpolitiikkaa tai sitä vaikeuttaa. Lehdistön vapautta käytetään silloin väärin, kun yleistä mielipidettä pyritään ohjaamaan rauhan ja hyvien naapurussuhteiden vastaiseen suuntaan. Maan kansallisten etujen mukaista on toimia päinvastoin. Voimakas yleinen mielipide on hallituksen rauhanpolitiikan paras tuki.

Paras tapa vahingollisen toiminnan estämiseksi on tehokas valitustyö. Mikäli se ei yksin riitä, kuten tällä hetkellä näyttää, on paikallaan harkita rauhaa suojaavia lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla vahvistetaan hyvien kansainvälisten suhteiden kehittymistä ja rauhan lujittumista. Vertailukohdaksi voi esittää eduskunnan viime vuonna hyväksymän lain rotusyrjinnän kieltämistä, jolla turvataan käytännössä rotusyrjinnän estäminen.

Vihamielisyyden levittäminen jotain kansaa vastaan on vähintään yhtä tuomittava ja Suomen oloja ajatellen vieläkin haitallisempi teko. Rauhan turvaamista koskevalla lainsäädännöllä olisi vahvistettava Suomen virallisen politiikan pyrkimys edistää rauhaa ja hyviä kansainvälisiä suhteita. Siinä tulisi antaa tunnustus kaikelle rauhantyölle kansallisesti arvokkaana työnä ja tuomita vahingollisena sellainen toiminta, joka kiihottaa sotaan tai levittää vihaa muita kansoja vastaan.

Edellisen perusteella ehdotamme eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan toivomuksen,

että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin rauhaa suojaavan lain säätämiseksi.

Helsingissä 6 päivänä helmikuuta 1972

Mirjam Tuominen
Pauli Puhakka
Pekka Salla
P. Liedes
Aarne Koskinen
Siiri Lehmonen
Ulf Sundqvist
Erkki Liikanen
Kuuno Honkonen
Lauha Männistö
Tellervo M. Koivisto
Kaisa Raatikainen
Anna Liisa Hyvonen
Heimo Rekonen

Eipä ole ollut kovinkaan rajua ajan riento, jos tuota vertaa Suomen "eliitin" nykyiseen henkiseen ilmapiirin. Muuten samaa harmaata, mutta nyt vain koko vanha valtamedia on saatu mukaan vaatimaan Rauhanlakia.

[Paawo]

Maalitolpat tuntuvat siirtyvän pelin edetessä.

Suomen demokraattisessa kansantasavallassa vihapuhetta ei todellakaan ole kirjoitettu teksti itsessään, vaan kontekstia - sanoja ja lauseita suurempana vihapuhetekijänä toimii kirjoittaja ja 'aistittavissa oleva rasistinen henki'.

Vihapuhetta ovat tapauskohtaisesti numerot ja muut faktat mikäli ne tuodaan / ollaan tuomatta esiin.

Milloin järjestetään valtion toimesta ensimmäiset toisinajattelijoiden/vihapuhujien katoamiset / tietotekniikan takavarikot?

[Lalli IsoTalo]

Taistolaiset löysivät tehokkaasti neuvostovastaisuutta kaikkialta yhteiskunnasta ja vaativat jopa neuvostovastaisuuden jonkunasteista kriminalisointia.

EU voi kieltää EU:n kritisoinnin.

Euro-court outlaws criticism of EU

By Ambrose Evans-Pritchard in Brussels

12:00AM GMT 07 Mar 2001
THE European Court of Justice ruled yesterday that the European Union can lawfully suppress political criticism of its institutions and of leading figures, sweeping aside English Common Law and 50 years of European precedents on civil liberties.

[Veikko]

---
EU voi kieltää EU:n kritisoinnin.

Euro-court outlaws criticism of EU

By Ambrose Evans-Pritchard in Brussels

12:00AM GMT 07 Mar 2001
THE European Court of Justice ruled yesterday that the European Union can lawfully suppress political criticism of its institutions and of leading figures, sweeping aside English Common Law and 50 years of European precedents on civil liberties.

EU:n vauhdittamien väestönsiirtojen, mielipidevalvonnan ja liittovaltiokehityksen myötä olemme avaamassa sellaisen helvetinvitsausten kuilun kantta, jonka jokainen järkevä ihminen toivoi lopullisesti suljetuksi ensiksi natsi-Saksan ja lopulta reaalisosialismin kaaduttua.

[Shemeikka]

THE European Court of Justice ruled yesterday that the European Union can lawfully suppress political criticism of its institutions and of leading figures,

Hommalaisia uhkaa (näytös)oikeudenkäynnit EUvostovastaisista rikoksista. Siis ihan oikeasti.

[Jaska Pankkaaja]

Heh heh. Juttu on maaliskuulta 2001. Jos nyt aioittaisiin rankaista äänekkäitä EU-kriitikkoja, pitäisi muodostaa vähintäänkin gulagin tasoinen instituutio, ja raahata sinne ihmisiä valtionpäämiehistä pyykkäriin miljoonittain. Huvittavaa ajatellakin, että esim. Nigel Farage tai Jean-Marie le Pen pidätettäisiin.

Sitä odotellessa.. 
Puolueita on jo kielletty esim. Belgiassa, mielellään olisi kielletty Itävallassa ja Unkarissakin jos EU vaikuttajilta olisi kysytty. Verorahoitus ohjataan vain EU:ta kannattaville puolueille jne.

Mitä tapahtuu jos jossain läntisen Euroopan vanhassa jäsenmaassa nousee oikea oppositio valtaan? Esimerkiksi FN Ranskassa? Todetaanko puolueen johto "juutalaisvastaiseksi" ja puolue hajotetaan? En pitäisi ihmeenäkään..

[Yhteisöjäävi]

Paawon viesti tuossa ylhäällä näyttäytyy juuri nyt eräänlaisena karmeana profetiana, jonka sanoma kirkastuu, kun katsoo, minkälaiseen raivoon turkulainen valtio-opin professori ja iso osa some-väkeä ovat itsensä ja toisensa Immosen tekstin liepeillä yllyttäneet. Monien mielestä Immosen teksti on "vihapuhetta". Haluanpa minäkin täyttää verkkoavaruutta "vihapuheella", joten varokaa, täältä pesee.

Riku Neuvonen kirjoittaa siitä, kuinka oikeustieteilijöiden tulkitsemat sanat ovat poliittisten taistojen tiimellyksessä latautuneet: "Vihapuheessa ja sen tiettyjen tapojen kriminalisoinnissa on kysymys taistelusta käsitteistä eli kuka saa määritellä käsitteiden, etenkin oikeuksien, sisällön ja pidemmälle vietynä kuka pystyy määrittelemään rangaistavaksi säädetyt teot. Onko tietynlainen puhe syrjivää vai perusteltua maahanmuuttokritiikkiä, voiko tietystä väestön ryhmästä kertoa ennakkoluuloja vahvistavia vitsejä, koska kyse on vain huumorista ja mitä saa pilkata ja mitä ei. Missä kulkee uuden tieteellisen tiedon raja verrattuna tieteellisesti heikkotasoiseen tutkimukseen, joka on tehty ideologisista lähtökohdista. Kaikissa näissä on kysymys siitä, että käsitteet, määrittelyt ja ilmaukset muodostavat sen todellisuuden, jossa käymme keskustelua vihapuheen olemuksesta". (Riku Neuvonen, Vihapuhe Suomessa, s. 281)

Nyt kun Immosta demonisoidaan sen vuoksi, että hän käytti sanaa "taistelu", samalla kun vastapuoli taistelee häntä ja edustamiaan tahoja vastaan, en voi välttyä ajatukselta, jonka mukaan "vihapuhe" - Neuvosenkin kuvailemalla tavalla - nimeää enemmän poliittisia voimasuhteita yhteiskunnassa kuin tietynlaisen puhetavan ominaisuuksia. Tässä mielessä vihapuhe-termi on väline tai työkalu, jolla voi alistaa ja taivuttaa tahtoonsa. Vihapuhe-termillä yhteiskunnallista todellisuutta muokataan tietynlaiseksi.

On erittäin mielenkiintoista seurata, kuinka vihapuheesta puhuvat avoimen julkisen keskustelun ja mielipiteen ilmaisemisen vapautta vastustavat tahot perustelevat itselleen ja muille sen, että vaikka sanan- ja ilmaisunvapaus on perusoikeus (ja koko nykyisen poliittisen järjestelmän välttämätön edellytys), tämä oikeus ei kuulu sille, joka ilmoittaa vastustavansa monikulturismi-ideologiaa. Tähän asti olen nähnyt vain kiemurtelevaa puhetta Immosen sanojen "subtekstistä", "hyökkäävästä retoriikasta" ja "ihmisarvo kuuluu kaikille" -derailaamista.

Varmuuden vuoksi: minunkin mielestäni ihmisarvo kuuluu kaikille. Osa ongelmaa onkin siinä, minkälaisia sanoja suuhun tungetaan ja minne keskustelu kuljetetaan sillä välin kun vastapuolelle on survottu suuhun sanat, joiden pureskeleminen vie aikaa.

No kaiketi hälinä jossakin vaiheessa laantuu ja tulee mahdolliseksi ajatella asioita. Juuri nyt on liikaa melua.   

[Iloveallpeople]

En tiedä onko linkitetty aiemmin Hommaan. Youtubesta löytyy reilun tunnin pituinen video tilaisuudesta, jossa Riku Neuvonen ja Kimmo Nuotio puhuvat vihapuheesta Suomessa

Youtube: Vihapuhe Suomessa

[Yhteisöjäävi]

En tiedä onko linkitetty aiemmin Hommaan. Youtubesta löytyy reilun tunnin pituinen video tilaisuudesta, jossa Riku Neuvonen ja Kimmo Nuotio puhuvat vihapuheesta Suomessa

Youtube: Vihapuhe Suomessa

Kiitos tästä linkistä! Seuraavassa muutama hajanainen poiminta puhutuista asioista.

Kimmo Nuotio vastusti rikosoikeuden arkipäiväistämistä tarkoittaen ilmeisesti kaikkien vähäistenkin kiistojen oikeudellistamista, ja katsoi, että rikosoikeudellisen vastuun sijaan voisimme lähettää "moraalisen viestin" niille, jotka puhuvat vihaisesti: "Me voidaan moittia ja me voidaan vähän niin kuin lyödä takaisin".

Kommentiksi tuohon huomauttaisin yksinkertaisesti, että kun ryhdytään "lyömään takaisin", samalla syntyy halu lyödä takaisinlyöjiä, ja sen jälkeen lyödäänkin jo takaisinlyöjien lyöjiä, eikä sitten mene aikaakaan kun takaisinlyöjien lyöjien lyöjiä lyödään...Tällaistako professorin mukaan pitäisi olla edistämässä?

Epäselväksi myös jäi, mikä oli Nuotion ehdottaman moraalisen viestin sisältö. Olisikohan se yhdensuuntainen sen moraalisen viestin kanssa, jonka lukuisat niin sanotusti hyvät ihmiset hiljattain välittivät Matias Turkkilalle avoimesti vihaamalla, buuaamalla, alatyylisesti huutelemalla, keskeyttämällä, solvaamalla ja herjaamalla?

Riku Neuvonen sutkautti päivän parhaan onelinerin vastatessaan yleisökysymykseen: "Mistä me tiedetään mikä on oikeata vihapuhetta?" Niinpä. Mutta siinä sinä kuitenkin istut toimitettuasi aiheesta kattavan teoksen. Jotkut kuvittelevat, että osaat sanoa, mitä se oikea vihapuhe on taikka ei ole.

Viimeiseen yleisökysymykseen, jossa kysyjä esitti kritiikkiä oikeustieteilijöille näiden astumisesta "kontrollin, valvonnan ja rankaisemisen tielle" sen sijaan, että olisivat "vapauden puolella", vastatessaan Nuotio ja Neuvonen joko eivät ymmärtäneet kysymystä tai ymmärsivät mutta eivät halunneet vastata. Olisikohan kysyjä muuten ollut yksi kahdestakymmenestä netsistä?
             

[Leijona78]

Hesari on julkaissut analyysin nimellä "Mitään ei saa enää sanoa, hokevat taiteilijat ja konservatiivi­poliitikot – Onko totta, että sanan­vapautta rajoitetaan poliittisen korrektiuden nimissä?"

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006146661.html

Siinä kysymyksiin "onko sananvapaus todella uhattuna Suomessa, ja millä tavoin", kysyttiin vastauksia Tampereen yliopiston julkisoikeuden lehtorilta Riku Neuvoselta, ja samalla lukijoita muistutettiin siitä, että häneltä ilmestyi vuonna 2018 teos "Sananvapauden historia Suomessa"

Sananvuoro Neuvoselle:

"Sananvapauden rajoittaminen on sitä, että asian sanominen joko estetään ennakkoon sensuurilla tai sitten siitä seuraa rangaistus", aloittaa Neuvonen.

Tähän Hesari muistuttaa, että perustuslaki kieltää ennakkosensuurin. Sitä seuraa selvitys yhteydestä "sananvapaus", ja että "tietyissä rajoissa sanomisista kannetaan vastuu."

Seuraa suora lainaus jutusta:

SUOMESSA esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan on kirjattu rikoslakiin, samoin kuin kunnianloukkaus. Näistä on Suomessa annettu tuomioita, ja usein syytetyt ovat oikeudessa vedonneet sananvapauteen.

Mutta ei nyt mennä rikoslakiin, vaan siihen, mistä esimerkiksi Eppu Normaalin jäsenet Ilta-Sanomien jutussa olivat huolissaan: jonkinlaisesta yleisestä tiukasta konsensuksesta, jossa ihmiset eivät "uskalla kertoa aitoja mielipiteitään" somelynkkauksen pelossa.

Nykykeskustelussa siis "sananvapauden rajoittamisella" tarkoitetaan eri asiaa kuin se oikeudellisesti tarkoittaa. Monen huolestuneen puheissa poliittisesti korrektia nyky-Suomea verrataan Neuvostoliiton ajan suomettuneeseen Suomeen. Kyse on ennen kaikkea ilmapiiristä.

Neuvosen mukaan vertauksessa on sillä tavoin perää, että molempien yhteydessä voidaan puhua itsesensuurista.

Neuvosen mielestä nykyisessä itsesensuurissa on suuri mittakaavaero entiseen, sillä ennen "Neuvostoliitosta saatettiin lähettää Suomelle nootti. Tai presidentti saattoi puuttua asiaan."

Seuraa puhetta Sleepy Sleepersistä, Renny Harlinin Jäätävstä Poltteesta ja "Raid Over Moscow" -pelistä (1984), koska Neuvostolitto (vas.) "vaati pelin kieltämistä sotapropagandana."

Nuo ovat Hesarin kirjoittajan mielestä "aitoja sanavapauden rajoittamisia, tai sellaisen yrityksiä".

Ei silti syytä huoleen, netsit, sillä "nykyään rajoituksia ei tarvitse pelätä Neuvostoliiton tai poliitikkojen kaltaisilta suurilta, näkyviltä hahmoilta, Neuvonen sanoo".

Neuvosen mielestä myös "puheet "kielletyistä aiheista" tuntuvat nykyään lähinnä retorisilta tehokeinoilta, tavalta antaa mielipiteille enemmän painoarvoa."

Hänen mielestään ei ole myöskään "aivan vaaratonta", jos "sananvapaus- tai sensuuri-termejä käytetään liikaa ja heppoisin perustein". Hesari muistuttaa, että "sensuurilla tarkoitetaan historiallisesti nimenomaan julkisen vallan harjoittamaa sananvapauden rajoittamista." Jos palveluntarjoaja poistaa jonkin kommentin, tai "yksityinen keikkapaikka tai konserttijärjestäjä peruu yhtyeen keikan, kun internetissä on tuotu esille bändin mahdollisia natsikytköksiä tai -sanoituksia", niin silloin kyseessä ei ole valtio vaan "yksittäiset nettiaktiivit", ja silloin se menee Neuvosen mukaan "aktivismin piikkiin", ja että "kansalaisyhteiskunta toimii niin, että otetaan voimakkaasti kantaa. Ostoboikottienkin vaatiminen voi kuulua siihen."

"Sensuuriyritys on tällaiseen aika vahva sana", sanoo Neuvonen.

Hesari kirjoittaa tähän väliin että "jos kaikkea mahdollista aletaan kutsua "sensuuriksi", koko sanalla ei ole enää samaa painoarvoa kuin ennen."

Perussuomalaisten Sananvapausjulistukseen Neuvonen on sitä mieltä että "tasa-arvo, liberaalit arvot ovat murtautuneet valtavirtaan ja konservatiiviset arvot ovat siirtyneet enemmän marginaaliin. Ajat muuttuvat, ja konservatiiviset ajattelijat kokevat jossain määrin olevansa uhattuja" mutta että ainoa todellinen uhka sanavapaudelle on "suoranainen häirintä ja uhkailu", jossa "tutkijat, poliisit, tuomarit ja syyttäjät" saavat "suoria tappouhkauksia" eivätkä siksi "uskalla osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun."

Neuvonen ei ota kantaa -eikä Hesari toisaalta kysykään- miten "yhteiskunnallisen keskustelun idea", joka on Neuvosen tuossa käyttämä termi, pysyy oikeudenmukaisena kun yhteiskunnallisessa keskustelussa (TV, printti- ja muu valtavirtamedia) ovat yleensä mukana lähinnä "liberaaleja arvoja" edustavia henkilöitä, usein Tampereen Yliopistosta, tai "feminismin" kannattajia tai maahanmuuttajia, jossa annetaan yhden intressiryhmän yksipuolisesti sanella ne näkemykset joita heillä on, ja promotoida niitä julkisesti median voimin "totuuksina" ilman että on olemassa mitään vastapuolta mukana keskustelussa ja jos on, niin henkilöitä on yksi (joka saa mielellään olla mediassa kokematon) vastassaan useampi "liberaaleja arvoja edustava" jolla on esiintymiskokemusta joko mediasta tai luennoitsijana olemisesta.

Siitäkään ei keskusteltu, miten "yhteiskunnallisessa keskustelussa" voi tuoda esille juuri tuota yllä olevaa ongelmaa, että asioista keskustellaan julkisesti lähinnä "liberaaleja arvoja" edustavien henkilöiden kanssa (Martin Scheinin, Oula Silvennoinen jne.), jotka usein itse ovat aggressiivisesti tuomassa esille omaa agendaansa, ja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa painostaen ja demonisoiden "vääriä mielipiteitä" esiin tuovia julkisuuden henkilöitä ja näin käyttäen omaa "vaikutusvaltaansa" pitämään "ongelmallisen" keskustelun mahdollisimman marginaalisena ja hiljaisena.

Miten siis esim. tutkijoita on siis hiljennetty - hehän ne äänekkäimmät ovat ja useat pyrkivät itse häiritsemään aktiivisesti "ongelmallisten" asioiden ja näkemysten "turhan" esilletulon. Heillä on myös paljon seuraajia esimerkiksi Twitterissä ja heidän painostuksensa näkyy paljonpuhuttuna "maalittamisena" niiden henkilöiden ja mielipiteiden kohdalla jotka eivät vastaa näiden tutkijoiden omia mielipiteitä. Voisiko olla niin, että ongelma onkin se, että tutkijoilta ja muilta on kysytty jonkinlaista todellisuusperää heidän omille jutuilleen tai tarkennusta siihen, mitkä heidän omat poliittiset tarkoituksensa milloin millekin ulostulolle ovat olleet, ja tämä ollaan nähty "ongelmalliseksi" -silloin kun he itse eivät ole tekemässä sitä samaa muille.

Tai sitä ongelmallisuutta, että mediassa julkaistavan materiaalin suuntaviivoja käytännössä määritteleviä oikeudenkäyntejä on tuomaroimassa henkilöitä, kuten MV-oikeudenkäynnin tuomari Korjakoff, joiden puolueettomuus on vähintään kyseenalainen pohjautuen siihen materiaaliin joka on sosiaalisessa mediassa tuotu esiin (Korjakoffin seuralaisina illanvietoissa mustaa afrikkalaista miestä, ja samalla tuomaroidaan henkilöitä jotka ovat tuoneet julkisesti esille muun median uutisoimatta jättämiä rikoksia joissa tekijöinä usein -mutta ei toki aina- mustia afrikkalaisia miehiä).

Etenkin poliisit, tuomarit ja syyttäjät tulisivat olla puolueettomia, mutta mediassa useat heidän edustajansa ovat joko suoltaneet sosiaalisessa mediassa mielipiteitä joiden perusteella heidän puolueettomuutensa voidaan hyvällä perusteella asettaa kyseenalaiseksi tai sitten samat tuomarit ja syyttäjät ovat johdonmukaisesti ajaneet ja tuominneet juttuja, joiden kohdalla kritiikki esimerkiksi maahanmuuton ongelmista ollaan pyritty ajamaan niin kriminalisoiduksi kuin vain on mahdollista niillä tulkinnoilla, joita nämä syyttäjät ja tuomarit ovat subjektiivisella näkemyksellään ajaneet ja toimeenpanneet, että niiden esille tuomiseen ollaan "vastamedian" toimesta jouduttu, koska neljäs valtiomahti -media ja sen edustajat- ei ole sitä omien ideologisten syidensä vuoksi niin halunnut tehdä.

Onko tämä siis Neuvosen mielestä tasapuolista "yhteiskunnallista keskustelua"? Ai niin, Hesari ei tästä kysellyt.

Neuvosen taustasta en tiedä mitään, mutta aikaisemmin hänellä ei ole ollut osaamista vastata kriittisiin yleisökysymyksiin asiassa, kuten Hommallakin ollaan aiemmin todettu.

Riku Neuvonen sutkautti päivän parhaan onelinerin vastatessaan yleisökysymykseen: "Mistä me tiedetään mikä on oikeata vihapuhetta?" Niinpä. Mutta siinä sinä kuitenkin istut toimitettuasi aiheesta kattavan teoksen. Jotkut kuvittelevat, että osaat sanoa, mitä se oikea vihapuhe on taikka ei ole.

Viimeiseen yleisökysymykseen, jossa kysyjä esitti kritiikkiä oikeustieteilijöille näiden astumisesta "kontrollin, valvonnan ja rankaisemisen tielle" sen sijaan, että olisivat "vapauden puolella", vastatessaan Nuotio ja Neuvonen joko eivät ymmärtäneet kysymystä tai ymmärsivät mutta eivät halunneet vastata. Olisikohan kysyjä muuten ollut yksi kahdestakymmenestä netsistä?

Punainen ja sininen on sääntöjen mukaan varattu ainoastaan ylläpidon ja moderaattorien käyttöön. Muokattu.

[Roope]

Hesari on julkaissut analyysin nimellä "Mitään ei saa enää sanoa, hokevat taiteilijat ja konservatiivi­poliitikot – Onko totta, että sanan­vapautta rajoitetaan poliittisen korrektiuden nimissä?"

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006146661.html

Kiitos yhteenvedosta ja analyysistä.

Artikkeli on maksumuurin takana, mutta jo otsikosta ja viimeistään toimittajan nimestä tiesi, millaisen logiikan kautta siinä päädytään ainoaan mahdolliseen johtopäätökseen. Ainoa yllätys, että tuon perusteella Riku Neuvonen joko on järjenjuoksultaan aiempaa mielikuvaani huomattavasti yksinkertaisempi tai sitten hän on vain opportunistisesti päättänyt hypätä valtamedian ja vallanpitäjien kelkkaan.

[nollatoleranssi]

Ei silti syytä huoleen, netsit, sillä "nykyään rajoituksia ei tarvitse pelätä Neuvostoliiton tai poliitikkojen kaltaisilta suurilta, näkyviltä hahmoilta, Neuvonen sanoo".

Höhöö. Valtio on valjastanut oikeuslaitoksen osaksi sensuurikoneistoa, joka voi antaa yleiseen oikeustajuun nähden todella kovia tuomioita yksittäisistä sanoista ja lauseista.

Neuvosen mielestä myös "puheet "kielletyistä aiheista" tuntuvat nykyään lähinnä retorisilta tehokeinoilta, tavalta antaa mielipiteille enemmän painoarvoa."

Hänen mielestään ei ole myöskään "aivan vaaratonta", jos "sananvapaus- tai sensuuri-termejä käytetään liikaa ja heppoisin perustein". Hesari muistuttaa, että "sensuurilla tarkoitetaan historiallisesti nimenomaan julkisen vallan harjoittamaa sananvapauden rajoittamista." Jos palveluntarjoaja poistaa jonkin kommentin, tai "yksityinen keikkapaikka tai konserttijärjestäjä peruu yhtyeen keikan, kun internetissä on tuotu esille bändin mahdollisia natsikytköksiä tai -sanoituksia", niin silloin kyseessä ei ole valtio vaan "yksittäiset nettiaktiivit", ja silloin se menee Neuvosen mukaan "aktivismin piikkiin", ja että "kansalaisyhteiskunta toimii niin, että otetaan voimakkaasti kantaa. Ostoboikottienkin vaatiminen voi kuulua siihen."

"Sensuuriyritys on tällaiseen aika vahva sana" , sanoo Neuvonen.

Julkinen valta on voimakkaasti ruvennut jakamaan täysin poliittisia tuomioita vääristä lauseista.

Nettitrolliaktiivit ja erilaiset aktivistiryhmät  saavat omille näkemyksilleen kohtuuttoman paljon tukea, koska he käyttävät apunaan tuttuja valtamedioiden toimittajia. Jos ei paikka reagoi hetimiten, niin luodaan propagandaisku valtamediassa.

[Roope]

Sananvapautta törkeästi rajoittavalla Venäjällä voi saada sakkoja somettamisesta, esimerkiksi uskonnon arvostelusta. Venäjällä yritetään kontrolloida, millaiseen tietoon netin kautta pääsee käsiksi, ja viranomaiset pelottelevat kaikki netin käyttäjät hiljaisiksi syyttämällä yksittäisiä käyttäjiä vihapuheesta.

Sakkoja somettamisesta? Kyllä, internetin vapautta tiukentavalla Venäjällä sekin on mahdollista

Sananvapautta internetissä rajoittavat Venäjällä useat erilaiset lait, sanoo Ylen Moskovan-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen.

Internetiin ei Venäjällä kannata ladata tai kirjoittaa ihan mitä tahansa.

Jos nettiin nimittäin sattuu postaamaan vääränlaisen vitsin, on pahimpana uhkana vankila. Samoin valtaapitäviä arvostelevat kirjoitukset voivat poikia sakkotuomion.

– Ehkä kuuluisin on Etelä-Siperiassa Barnaulin kaupungissa reilu vuosi sitten tapahtunut juttu, jossa poliisi tuli nuoren naisen luokse ja syytti naista vihapuheesta, sanoo Ylen Moskovan-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen.

– Hän oli jakanut Venäjän Facebookissa eli VK:ssa meemejä, joissa ilkuttiin Venäjän ortodoksiselle kirkolle, Mikkonen selittää.

Internetin ja sosiaalisen median sananvapautta hillitsevät terrorisminvastaiset lait. Ne kieltävät muun muassa vihapuheen eli käytännössä esimerkiksi uskonnon arvostelun.

[...]

Viranomaisen voivat Mikkosen mukaan vieläkin käyttää lakeja hyvin mielivaltaisesti sen sääntelyyn, millaista sisältöä netissä saa jakaa.

Sananvapautta internetissä rajoittavat Venäjällä useat erilaiset lait.

[...]

Venäjä pyrkii rajoittamaan internetiä koko ajan tiukemmin. Tällä hetkellä tavoitteena on niin kutsuttu "suvereeni internet".

[...]

– Mutta aika moni muu on sitä mieltä, että tällä halutaan kontrolloida enemmän ja enemmän sitä, mihin tietolähteisiin venäläiset internetissä pääsevät.

– Netin käyttäjiä yritetään tietysti pelotella nostamalla esiin yksittäisiä tapauksia eli pelotellen hiljentää muita.

– Sen lisäksi palveluiden tarjoajia ja erilaisia sovelluksia velvoitetaan lain mukaan säilyttämään käyttäjien tietoja Venäjällä olevilla servereillä. Viranomaisten pyynnöstä tietoja pitää luovuttaa turvallisuuspalveluille.

Yle 19.6.2019

[petebe]

^ Tämä oli pakko käydä YLE:n sivuilta jakamassa satiirisen kommentin kera. Siis eihän tietenkään Suomessa näin tapahdu..

[MiljonääriPlayboy]

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006146661.html

Onko totta, että sanan­vapautta rajoitetaan poliittisen korrektiuden nimissä?"
...............
"Sananvapauden rajoittaminen on sitä, että asian sanominen joko estetään ennakkoon sensuurilla tai sitten siitä seuraa rangaistus", aloittaa Neuvonen.

Ennakkoon Suomessa ei estetä minkään asian sanomista.

Neuvosen mielestä puheet "kielletyistä aiheista" tuntuvat nykyään lähinnä retorisilta tehokeinoilta, tavalta antaa mielipiteille enemmän painoarvoa.

Nykyään sensuuriksi saatetaan kutsua sitäkin, jos yksityinen palveluntarjoaja poistaa sääntöjensä vastaisen, esimerkiksi rasistisen, nettikommentin.

......yksittäiset nettiaktiivit.

Toistetaanpa:

Ennakkoon Suomessa ei estetä minkään asian sanomista. Sananvapauden rajoittaminen on sitä, että asian sanominen estetään ennakkoon sensuurilla.

Miten näihin väitteisiin peilautuu esimerkiksi YLEn, Hyysärin, ylipäätään koko Sanoma-median ja monien, monien muiden valhemedioiden tapa estää (tiettyjen) uutisartikkelien kommentointi jo etukäteen, uutisen julkaisemisen yhteydessä? Ja nimenomaan niin, että toisia uutisia saa kommentoida, mutta toisia taas ei?  Onko kommentointimahdollisuuden järjestelmällinen puuttuminen tietynlaisista uutisartikkeleista muka pelkästään "retorinen tehokeino"? ("Tehokeino", johon itse "tehokeinon" uhriksi joutunut ei voi itse millään lailla vaikuttaa, mutta ei nyt anneta sen tosiseikan pilata hyvää stooria...)

Kaiken lisäksi niitä vielä auki olevia kommenttikenttiäkin sensuroidaan bottien avulla. Bottien, jotka mm. suoraan estävät kommentin lähettämisen, mikäli kommentti sisältää kiellettyjä sanoja.

Voisiko esimerkiksi cuckhold-Neuvonen selittää, miten tällainen (yllä lueteltu) toiminta ei muka ole sananvapauden rajoittamista ja ennakkosensuuria BY DEFINITION?

Voidaanko mm. Sanoma-konsernista ihan vakavissaan käyttää termiä "yksittäinen nettiaktiivi"? Onko koko keskustelun/kommentoinnin blokkaaminen etukäteen (yksittäisen) "nettikommentin poistamista", jos koko kommenttia ei ole edes pystynyt esittämään?

e:muoks

[ismolento]

Taistolaiset löysivät tehokkaasti neuvostovastaisuutta kaikkialta yhteiskunnasta ja vaativat jopa neuvostovastaisuuden jonkunasteista kriminalisointia.

EU voi kieltää EU:n kritisoinnin.

Euro-court outlaws criticism of EU

By Ambrose Evans-Pritchard in Brussels

12:00AM GMT 07 Mar 2001
THE European Court of Justice ruled yesterday that the European Union can lawfully suppress political criticism of its institutions and of leading figures, sweeping aside English Common Law and 50 years of European precedents on civil liberties.

Erkki Liikanen taitaa olla ainoa noista Rauhanlain allekirjoittajista vielä "hengissä" oleva poliittinen toimija. Eipä olekaan ihme, että hän on yhä vanhoilla päivilläänkin pyrkimässä Neuvostoliitto 2.0:n eli EU:n Keskuspankin pääjohtajaksi. Taustan huomioon ottaen sanoisin, että mahdollisuudet ovat vieläpä hyvät.