Väitös: Oikeistopopulistit levittävät sanomaansa rasistisyytöksiltä suojautuen

[siviilitarkkailija]

Sen sijaan on todella suuri ristiriita siinä, miten kritiikittömästi tasa-arvon kannattajiksi ja ihmisoikeuksien ajajiksi itseään kutsuvat feministit suhtautuvat islamiin uskontona ja kulttuurina ja puolustelevat sen leviämistä länsimaihin. Länsimaista muslimifeministiä voi pitää kävelevänä paradoksina.

Valitettavasti emme voi lukea väittelijä feministi Pettersonin väitöskirjaa islamilaisessa valtiossa, koska vastuullinen aviomiehensä pimentäisi vaimonsa silmät parilla muuraavalla nyrkiniskulla sikäli mikäli vastaanväittämistä esiintyisi. Mutta kuten esimerkistä voimme havaita, länsimaisten feministinaisten (erityisesti ämpäriyliopistossa) suhde väkiväkivaltaan on kaksijakoinen.

Kun islamilaisessa valtiossa naista rääkätään ja pahoinpidellään, kyse on paremmasta kulttuurisesta väkivallasta jonka seurauksena syyllinen on loogisesti valkoinen länsimaalainen mies. Hänen rasistisuutensa ja pahuutensa saa urhean (henkisen) kehitysmaakansalaisen pieksemään moraalittoman naisensa kuriin ja herran nuhteeseen.

Kun tämän ymmärtää, pääsee sisälle ämpäriyliopistossa vallitsevaan mielipuoliseen väkivaltakulttiin joka perustuu yksinkertaisesti seuraavaan ilmiöön. Länsimaisessa yliopistossa haahuileva huuhaaväki on täysin laitoksen ja virkansa suojelema jolloin heidän oma suhteensa väkivaltailmiöihin vääristyy. Heiltä puuttuvat täydellisesti syy ja seurausten sekä omakohtaiset kokemukset väkivaltailmiöistä ja niiden seurauksista. Minkä jälkeen kuvittelevat omien harhaluulojensa kauniin kirjoitusasun kattavan sisällön täydellisen puutteen.

Narratiivissaan syyllinen on heille selvä kuin kommunisteille. Ja kuin kommunisteille,  syytökset ja tekotiteteellinen soopa vaihtuu, syyllinen ei.

[Kukkahatuton täti]

Rasistileiman saa jo siitä ettei nimeä "joka puolella rehottavaa suomalaista rasismia" oman elämänsä suurimmaksi ongelmaksi.

Petterssonia v***ttaa että jotkut väärinajattelijat argumentoivat faktaperäisesti virallisen mokuliturgian nurin. Minkä alan tutkija tämä Pettersson on? Sosiologia vai joku muu pseudotiede?

[Jorma Teräsrautela]

Petterssonin väitöskirja on nyt ladattavissa: Save the nation! A social psychological study of political blogs as a medium for nationalist communication and persuasion

Luin Katarina Petterssonin väitöskirjan ensimmäisen artikkelin "Discursive constructions of otherness in populist radical right political blogs" (2017). Se edustaa äärimmäistä hulluutta potenssiin x korotettuna, joten tuli pakko avautua lukukokemuksesta, jota en silti suosittele kenellekään.

Juttu on kirjoitettu yhdessä Inari Sakin kanssa. Artikkelin julkaissut lehti (European Journal of Social Psychology) kuuluu JUFO – luokituksessa viiden prosentin eliittiin. Työn maksoi Suomen Akatemia, Nylands Nation (HY:n osakunta), Oskar Öflundin säätiö ja Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto. Taustat ovat siis raamikkaat, mutta lopputulos täyttä paskaa. 

Sakki ja Pettersson kertovat tutkivansa, miten Suomessa ja Ruotsissa populistisen äärioikeiston poliitikot tuottivat vuosina 2008–2013 kirjoituksissaan "toiseutta".  Mukaan valittujen kirjoittajien piti olla ääriainesta ja kirjoitusten aiheena maahanmuuton, monikulttuurisuuden tai islamin vastustaminen. Tätä äärioikeistoa olivat Ruotsissa Ruotsidemokraatit ja Suomessa Perussuomalaiset.  Suomalaisia tutkittuja olivat Halla-aho, Immonen, Eerola ja Hirvisaari. Heidät jauhetaan palasiksi perusteellisesti: sanat "rasisti" tai "rasismi" esiintyvät artikkelissa 15 kertaa. Myös puolueiden leimaaminen äärioikeistolaisiksi rasistipuolueiksi meni puhtaasti kaikkien akateemisten tarkistusportaiden läpi. Eiköhän tämä riitä todistamaan, että tavallisen kansan arvostama akateeminen apparaatti (väitöskirjan ohjaajat, opponentit, hyväksyjät ja tiedelehtien arvioitsijat) oli tiedevastaisten politrukkihuligaanien täydellisesti miehittämä.

Itse tutkimuksen anti ei ole muuta kuin blogiteksteissä käytettyjen retoristen keinojen kuvailua. Jos kirjoittaja kertoi lukuja maahantulijoiden tekemistä rikoksista, rasistin ovelana keinona oli "kvantifikaatio". Jos hän listasi islamin arvojen poikkeavuutta suomalaisista, se oli "luettelointia".  On pakko kysyä entä sitten. Argumentilla on välttämättä aina joku muoto ja sisältö. Sakki ja Petzetti tuntuvat kuitenkin ajattelevan, että ne paljastamalla he ovat samalla jotenkin kumonneet "rasistisen" argumentin.  Uskomatonta kyllä, koko työn asetelma on näin lapsellinen. Tieteellistä arvoa tällaisella ei ole. Kai se on lähinnä tuottanut asenteellista mielihyvää tekijöilleen.

Sakki ja Vanzetti katsovat myös, että ihmisten jakaminen "meihin" ja "muihin" olisi jotenkin moraalisesti väärin. Ajatus on outo, sillä ihmisiähän aina jaetaan sisä- ja ulkoryhmiin: oma perhe, naapurit, tutut, vieraat, tuntemattomat, muukalaiset, sukupuoli, ikäryhmät, ammatit ja mitä niitä on.  Sacco ja Pettersson ovat kiinnostuneet ainoastaan yhdestä toiseuden muodosta, nimittäin siitä, joka liittyy jotenkin maahanmuuttoon.

Oletankin, että koko tutkimuksen perimmäisenä tarkoituksena oli perussuomalaisten blogikirjoittajien tekeminen naurunalaiseksi sillä, että heidän argumenteillaan oli aina jokin retorinen muoto ja sisältö (heh heh!). Vastauksena voi tietysti sanoa, että niin on myös tällä artikkelilla ja siinäkin tuotetaan rankalla kädellä juuri "toiseutta", kun rasisteille annetaan kyytiä.

Akateemiseen maailmaan on hiipinyt syöpä, joka on saanut rauhassa levitä. Sakin ja Petzetin käyttämää rasisminvastaista diskurssianalyysia kehittelivät 90-luvun alussa muun muassa van Dijk, Whetterell ja Potter. Nyt se on alkanut kantaa hedelmää. On nämä aikoja.

[Kaalimato]

Pettersonin lähdeluettelossa vilisee toinen toistaan arvostetumpia julkaisijoita:

Amnesty International
Aftonbladet
Feministinen Puolue
Yle.fi
Migri
HS.fi
Dagens Nyheter
European Journal of Women's Studies
Hufvudstadsbladet


Että sellanen laadukas plöräys päässyt Katarinalta... 

[Jorma Teräsrautela]

Palaan vielä Sakin ja Petterssonin (2016) analyysiin, joka julkaistiin huippuluokan tiedelehdessä. siinä käytettyä kriittistä diskurssianalyysia (CDA) esittelee Wikipedia-artikkeli seuraavasti:

"(van Dijkin mukaan) CDA keskittyy diskurssin rooliin valta-aseman (uudelleen)tuottamisessa ja haastamisessa. Valta-asemalla tarkoitetaan eliittien, instituutioiden tai ryhmien harjoittamaa sosiaalisen vallan käyttöä, josta seuraa sosiaalista eriarvoisuutta. Tämä eriarvoisuus voi ilmetä muun muassa poliittisena, kulttuurisena, etnisenä tai sukupuolten välisenä epätasa-arvona... eriarvoisuutta voidaan tuottaa monilla eri tavoilla, kuten valta-aseman avoimella tukemisella, legitimaatiolla, kieltämisellä, lieventämisellä ja salaamisella. CDA tutkii, millä rakenteilla, strategioilla tai muilla tekstin, puheen tai muun viestinnän tapahtumilla on merkitystä näissä valta-aseman uudelleentuottamisen muodoissa."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Diskurssianalyysi#cite_note-5

Muun muassa Halla-ahon, Hirvisaaren, Eerolan ja Immosen "äärioikeistolaisista" blogeista Sakki ja Pettersson löytävät seuraavat "rasistiset" rakenteet. Vertaan niitä vastaavaan analyysiin kuvitteellisista blogeista, joiden aiheena olkoon rattijuoppous.

1. Suomalaiset rasistiblogit konstruoivat ihmisryhmän, jota luonnehtii erilaisuus, poikkeavuus ja uhkaavuus. He ovat pääasiassa muslimeita ja afrikkalaisia. – Rattijuoppoutta käsittelevät blogit konstruoivat vastaavasti poikkeavan ja uhkaavan ryhmän. He ovat rattijuoppoja.

2. Toiseuden kaksi ulottuvuutta on rasistiblogeissa näkemys "toisista" normien rikkojina ja toisaalta sosiaalietuuksien hyväksikäyttäjinä. Rattiblogeissakin toiseudella on kahdet kasvot – juopot rikkovat tieliikennelakia ja aiheuttavat käytöksellään painetta vakuutusmaksujen korottamiseen.

3. Rasistien toiseusideologian ytimessä on ihmisryhmän sijaan ideologiat ja kulttuurit, jotka tulkitaan sortaviksi ja koko ajan yleisemmiksi. – Sama juttu rattijuoppous-blogisteilla. Uhkaavaksi koettua juomakulttuuria arvostellaan ja pelätään holtittomuuden jatkuvaa lisääntymistä.

4. Rasistibloggaajat kuvittelevat vielä "sisäisen vihollisen", joka suvaitsevaisena on todellisuudessa kaikkein suvaitsemattomin. Tämä joukko on myös koko kansakunnan pettäjä. Näinhän se on myös rattijuoppo-blogeissa. Arvostellaan niitä, jotka viittaavat kintaalla alkoholiongelmalle pitäen sitä kuudennen luokan kysymyksenä liikenteessä. Tämä joukko pettää suomalaiset lapset ja altistaa heidät vaaralle. Näennäisesti suvaitsevina he ovat kuitenkin suvaitsemattomia sille, että kaikki saisivat liikkua turvallisesti.

Lopuksi Sakki ja Pettersson haastavat median ja poliitikot etsimään vakuuttavia vaihtoehtoja rasistien"me" ja "muut" retoriikalle. Vastaavasti punanenäiset autourheilun ystävät toivovat ymmärrystä sille, että rattijuoppokin on vain yksi meistä ja kovistelun ja taivastelun olisi aika loppua.

Haittamaahanmuuton ja rattijuoppouden vastustamisen vertailu osoittaa, että Sakin ja Petterssonin CDA:lla saamat tulokset ovat yhtä tyhjän kanssa ja sosiaalipsykologian huippua edustava tiedelehti on pahasti erehtynyt. Pahaenteiseltä näyttävä toiseuden luominen ja muut kauheudet eivät olekaan sitä, vaan asioitten perusteluun kuuluvaa normaalia tavaraa. CDA;n joutavuus pannaan merkille jo Wikipedia-artikkelissa (ehkä hieman kömpelösti suomentaen):

"CDA:ta on myös kritisoitu. Muun muassa Peter E. Jones on väittänyt, ettei tavallisten viestintää koskevien kysymysten ja kyseenalaistuksen perusteella voi rakentaa menetelmää politiikan ja ideologian kritiikkiin. Jonesin mukaan CDA pyrkii antamaan kuvan, että tekstin ideologista suuntautumista voidaan analysoida irrallaan sen poliittisesta tulkinnasta, ikään kuin pelkät semanttiset tai kieliopilliset ominaisuudet heijastaisivat tekstin ideologista suuntautuneisuutta. Näin ollen CDA on vain tietynlaisten tulkinnallisten preferenssien pukemista näennäisen objektiivisuuden kaapuun. Näitä preferenssejä ohjaavat muun muassa tietyt oletukset ja näkemykset politiikasta, ideologiasta ja diskurssin roolista ja tehtävistä yhteiskunnassa."

ED.  tekstikorjauksia

[foobar]

Petterssonin väitöskirja on nyt ladattavissa: Save the nation! A social psychological study of political blogs as a medium for nationalist communication and persuasion

Luin Katarina Petterssonin väitöskirjan ensimmäisen artikkelin "Discursive constructions of otherness in populist radical right political blogs" (2017). Se edustaa äärimmäistä hulluutta potenssiin x korotettuna, joten tuli pakko avautua lukukokemuksesta, jota en silti suosittele kenellekään.

Juttu on kirjoitettu yhdessä Inari Sakin kanssa. Artikkelin julkaissut lehti (European Journal of Social Psychology) kuuluu JUFO – luokituksessa viiden prosentin eliittiin. Työn maksoi Suomen Akatemia, Nylands Nation (HY:n osakunta), Oskar Öflundin säätiö ja Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto. Taustat ovat siis raamikkaat, mutta lopputulos täyttä paskaa.

Nylands nation aka Nylle? Voin vain aprikoida josko tämä on RKP-henkisissä osakunnissa normaalia toimintaa koska en ole koskaan aiemmin kuullut osakunnan olleen maksamassa itseään koskematonta väitöstä. Kuinka paljon Nylleä voidellaan nk. ulkopuolelta? Toisinaan näissä seuroissa käyneenä on muodostunut mielikuva siitä että osallistujat odottavat saavansa kovin paljon ilmaiseksi kunhan eivät julkisesti poikkea linjasta tai kerro siitä millaisilla tapaa epäkorrekteja läppiä ovien takana heitetään.

Hassua tässä on että en ole nähnyt ja kuullut opiskelijamaailmassa missään niin paljoa raflaavasti kansallissosialismia vähintäänkin myötäilevää elehdintää kuin ovien takana näissä ruotsinkielisissä osakunnissa. Mutta hei, siitä ei ulkopuolisille kerrota. Ne siellä ulkopuolellahan ovat vain palvelusväkeä, ei niistä väliä.

[Jorma Teräsrautela]

TIETEELLÄ PERSUJA PATAAN!

Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian tutkijatohtori Katarina Pettersson on julkaissut uuden tutkimuksen European Journal of Social Psychology –lehdessä, jonka Jufo-luokitus on 3 eli korkein mahdollinen. Koko juttu on maksumuurin takana.

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/ejsp.2577

Aikaisemmin jo luin Petterssonin edellisen hengentuotteen.  https://hommaforum.org/index.php/topic,121006.msg2958722.html#msg2958722

Tässä referaattia Pettersonin uusimmasta pläjäyksestä.

Toteaa ensin, että niin sanotun "pakolaiskriisin" jälkeen vuonna 2015 vihapuherikokset lisääntyivät yli 50 %. Vihapuhe kohdistui etenkin muslimeihin. Tutkii tapauksia, joissa populistisen radikaalioikeiston poliitikkoja pantiin syytteeseen vihapuheesta. Tällä kertaa pääsevät estradille Kiemunki, Hakkarainen ja Tynkkynen.

Tutkimusmetodina on kriittinen diskurssianalyysi (Kommentti:  van Dijkin hassahtanut metodi, joka virheellisesti päättelee muotoseikoista sisältöjä)

Vihapuhetta on vaikea määritellä, mutta Pettersson tarjoaa seuraavaa: 1) se suuntautuu helposti määriteltävään kohteeseen yksilöön tai ryhmään, jota määrittää niiden ei-tahdonalainen (non-voluntary) identiteetti; 2) se stigmatisoi kohteen arvottamalla kohteen ominaisuuksia kielteisesti ja 3) kohderyhmän läsnäoloa pidetään ei-toivottuna ja siihen suhtaudutaan vihamielisesti.

(Kommentti: Tässä ollaan siis melkein Erving Goffmanin Stigma-kirjan äärellä. Vihapuhetta ei määritelmän mukaan olisi pakolaisten, natsien tai muslimien vastustaminen, koska kyse on silloin tahdonalaisista identiteeteistä. Vihapuhetta olisi sen sijaan lause: "En pidä pedofiilien läsnäoloa toivottavana leikkipuiston liepeillä"- pedofiliahan ei taida olla tahdonalainen identiteetti.)

Pettersson huomaa, että maahanmuuttajat ja muslimit eivät sovi annettuun vihapuheen kohderyhmään, koska kyse on hankituista identiteeteistä.  Pitää havaintoa kuitenkin vain todisteena äärioikeiston kieroudesta. Pettersson korjaa tilanteen havaitsemalla, että äärioikeisto yleistää negatiiviset käsityksensä tietyistä yksilöistä (esim. muslimiterroristi) koko taustaryhmän ominaisuudeksi (kaikki muslimit ovat terroristeja). Tämä on essentialismia, joten kyse on koko ryhmän osalta ei-tahdonalaisesta identiteetistä.

Pettersson soveltaa viiden kohdan teoriaa vihasta (esimerkit ovat nyt omiani); 1) identifikaatio: puolustamme lapsia, 2) poissulkeminen: emme ole pedofiileja, 3) uhka: pedofiilit on uhka, 4) hyve: taistelu oman ryhmän puolesta, 5) oikeuttaminen: pedofiilien vastustaminen on oikein.

Viiden kohdan ohjelmalla viha ja suvaitsemattomuus siis muutetaan moraalisesti oikeutetuksi.  Oman ryhmän konstruointi "hyväksi" on yhtä tärkeää kuin ulkoryhmän konstruointi "pahaksi". Seuraavaksi Pettersson tutkii, miten Kiemunki, Hakkarainen ja Tynkkynen käyttelevät tätä viiden kohdan viha-apparaattia muslimeja vastaan. Pettersson muun muassa huomaa, että Tynkkynen vetoaa liberalismin arvoihin, kuten sananvapauteen oikeuttaakseen oman vihapuheensa ja suvaitsemattomuutensa muslimeja kohtaan.

Omat esimerkkini (pedofilia) osoittavat, että kriittinen diskurssianalyysi (CDA) tutkii puheen muotoja, ja pääsee näennäissyvällisiin tuloksiin rasismista ikäänkuin joidenkin retoristen muotojen seuraaminen todistaisi ajatusten virheellisyyden. Ei todista, sisältö täytyy todistella erikseen.

CDA on tiedehömppää ja osoittaa miten syvälle länsimainen tiedejärjestelmä on vajonnut epätieteellisyyteen suvaitsevaisuuden nimissä. Onneksi tämä ei koske vielä luonnontieteitä. 

[Tomatoface]

Usein huomaa varsinkin akateemisten "faktantarkastajien", "antirasistien" yms. pseudotyöllistettyjen käyttävän tällaista kieltä. Todellisuudessa he eivät pääse mihinkään johtopäätöksiin ja suoltavat vain tätä aivopierua.

[n.n.]

Jaa. En päässyt ketjun ensimmäistä pitemmälle ja nyt tuli mieleen mm. seuraavia kysymyksiä.

Olisi mielenkiintoista nähdä vertailu vasemmiston blogauksiin tai mihinkä tahansa poliittisiin blogaukseen erityisesti siten miten eroavat todetuissa suhteissa toisistaan. Ovatko esimerkiksi feministit niin elitistisiä, etteivät assosioi itseään ns. normaaliväestöön? Eikö normaaliin retoriikkaan kuulu, että pyritään osoittamaan poliittisen vastustajan olevan väärässä lähinnä siksi, ettei tämä ymmärrä aiheen nyansseja?

Miten rasismi piilotetaan audiovisuaalisiiin oheisviesteihin niin, etteivät ole rasistisia? Miten piilorasistisuus on objektiivisesti kvatifioitu tutkitusta materiaalista? Asiantuntijalausunnolla? Onko niitä ollut muitakin kuin tutkijan itse tuottamat?

Odotan jännityksellä vastaavatko myöhemmät tieteilijän hengentuotteet kysymyksiini.

[Maastamuuttaja]

Muutama vuosikymmen sitten Petterssonin käyttämiin lähteisiin (lehdistö ym. media) perustuvat tutkimukset otsikoitiin "Lehdistön näkemykset... (siitä ja siitä aiheesta)".


Lehdistöllä (Medialla) oli siis vain näkemyksiä, ei totuuksia. Sitä paitsi myös toisistaan eroavia näkemyksiä. Nykyään media on (lähes) yksimielinen mm. maahanmuutosta ja toimii näennäisluotettavana lähteenä aikamme yhteiskuntatieteille.