2015-06-07 HS: Halla-ahon brändi on vihaaminen

[Maastamuuttaja]

Tiedustelin aikoinaan Parnasson Tontti-blogilta, miksi Suomen PEN-sivusto ei ole avoinna kommenteille. Järjestö kun on tiettävästi sananvapauden kannattaja eikä sitä vastaan.

Vastausta ei kuulunut, vaikka toistin sen. Jäinkin epävarmuuden tilaan. Olen siinä yhä.

[Yhteisöjäävi]

Oami, luulen kuten sinä, että useat "vihapuheesta meuhkaajat" haluaisivat kieltää itse vihan tunteen (ja kieltää sen sekä itsessään että muissa). Tällainen vinksahtanut halu on ehkä sinänsä vaaraton, mutta jos se pääsee osallistumaan esimerkiksi oikeudellisten normien sisällön määrittelemiseen niin silloin olemme vaarallisilla vesillä. Halun syntytekijöitä voi vain arvailla, ja arvaukseni ovat monesti aika huonoja. Joten katson asiaa lähinnä vain oikeudellisesta näkökulmasta.

Perinteisesti oikeudellinen ajattelu on pitänyt sellaista sääntelyä, joka kajoaa subjektin minuuteen, arveluttavana. Voidaan kieltää tekoja, mutta sitä, mitä ihmiset ovat persoonina, heidän ajatuksiaan ja aikomuksiaan, ei voida kieltää. Onkin sanottu, että perinteisen komentosääntelyn taustalla on yksilöiden autonomian kunnioittamisen periaate siinä mielessä, että yksilöiden annetaan tehdä oikeudenvastaisia valintoja ja tekoja, joista he sitten oikeuden edessä vastaavat. Jos tästä perinteisestä mallista etäännytään liian kauaksi, sääntely muuttuu tunkeilevaksi ja sen avulla pyritään vaikuttamaan ihmisten tahtoon ja valintojen preferensseihin, lyhyesti: sääntely ei enää kunnioita yksilöiden autonomiaa (katso esim. nudge-sääntely).

Vihapuheretoriikassa on paljon holhoavaa ja tunkeilevaa paatosta. Pahimmin ylilyödyissä puheenvuoroissa näytetään vaadittavan eräänlaisia tallentavia videokameroita jokaisen meistä pään sisään, jotta emme vain houkuttuisi kiellettyjen ajatusten "no go"-alueelle. Tolkuissaan olevat kansalaiset näkevät kyllä, että tämän kaltaisten vaatimusten realisoiminen avaisi ladun suoraan hirviön suuhun. Sinne emme halua.

Vihasta puhumisessa ei sinänsä ole mitään vaarallista. Puhutaan vaan. Kuitenkin puheen tämä juonne, jossa viha yritetään juuria pois tai kieltää perisyntinä tai muuna vastaavana, näyttäytyy minulle jopa sadistisena mieleen tunkeiluna. Keittiökomeropsykologin arvovallalla julistankin, että on aivan luonnollista tuntea vihaa, mutta pointti onkin löytää oikeat välineet sen käsittelemiseen. Maanläheinen esimerkki: Monet petetyt ja jätetyt käsittelevät vihaansa aloittamalla maratonjuoksuharrastuksen. He hikoilevat vihaansa pois. Terveellistä, sanon minä. Toinen esimerkki: Monet taiteilijat ja ajattelijat käyttävät vihaa eräänlaisena intellektuaalisena polttoaineenaan, tekevät työtään sen elävöittäminä, luovat sen voimalla jotakin, joka ilman sitä olisi jäänyt syntymättä mutta joka synnyttyään rikastaa  ja avaroittaa elämäämme. Uskaltaisinko jopa sanoa, että vihassa on paljon positiivista.

Loppumusan aika. Se on Metallican St. Anger: "And I want my anger to be healthy, and I want my anger just for me, and I need my anger not to control me, and I want my anger to be me, and I need to set my anger free." Kauheaa vihalaulantaa?     

[ISO]

Tiedustelin aikoinaan Parnasson Tontti-blogilta, miksi Suomen PEN-sivusto ei ole avoinna kommenteille. Järjestö kun on tiettävästi sananvapauden kannattaja eikä sitä vastaan.

Vastausta ei kuulunut, vaikka toistin sen. Jäinkin epävarmuuden tilaan. Olen siinä yhä.

Se johtuu siitä, että Suomessa on yhä henkilöitä joilla on vääriä mielipiteitä, ja ne pirut osaa vielä perustella mielipiteensä niin ettei tontit ja penit pärjää.

[sivullinen.]

Mielestäni tässä on ajauduttu puolin ja toisin käymään keskustelua pelkästään yhdestä sanasta ja sen merkityksestä. Se sana on tietenkin viha. Olisi hyödyllisempää katsoa sen sanan taakse ja yrittää ymmärtää, mitä Tontti kirjoituksellaan tarkoittaa -- ja erityisesti siksi, että hän mielestäni osuu täysin oikeaan ja ilmaisee viestinsä tehokkaasti ja selvästi, jos ainoastaan tuo yksi sana viha vaihdettaisiin vähemmän arvolatausta herättävään sanaan kuten protesti.

"Mielipidekirjoittajista esimerkiksi Jussi Halla-ahon ja Antti Nylenin brändi on protestoiminen ja vastustaminen. Tuote on käynyt hyvin kaupaksi".

Tämä on täysin totta. Halla-ahon kolme tekoa tiellä maineeseen ja kuuluisuuteen olivat protestia ja vastustamista. Yksikään niistä ei ollut "asiakirjoitus", jossa olisi "faktoilla" ja "loistavalla kielenkäytöllä" osoitettu mitään, jota kukaan ei ole onnistunut "asia-argumenteillä kumoamaan". Ne kolme tekoa olivat pirun sarvinen mainos City-lehdessä, Muutama täky Illmanin Mikalle kirjoituksesta syntynyt oikeusjuttu ja kommunistin sanominen kommunistiksi Ylen Pressiklubissa. Olivatko ne vihaa? Minun kielessäni viha tarkoittaa jotain muuta. Suvakkien kielessä viha saattaa tarkoittaa juuri tuota. Todennäköisemmin kuitenkin se on pelkästään propagandatarkoituksessa sosialistisen lehdistön keksimä sana, jota he viljelevät uutisissaan: viha, ja vihapuhe -- ja jopa vihapuhelaki --. On jopa oletettavaa, että pravda on nimenomaan vaatinut Tonttia käyttämään tuota kyseistä sanaa. Jo Göebbels oivalsi propagandassa olevan erittäin hyödyllistä ja tehokasta toistaa kyllästymiseen asti yhtä ainoaa sanaa -- ja suvakeille se on viha.

Väitteet siitä, että Tontti itse toimisi vihan vallassa ja vihaisi Halla-ahoa saattavat olla totta. Kateus synnyttää vihaa. Siihen tarkoitukseen minunkin viha-käsitykseni venyisi. Mikään muu syy kuin kateus ei ole riittävä syy Tontin vihalle: "Universaalit ihmisarvot", sosiaaliturvashoppailijoiden kohtaamat rasistiset katseet ja ylipäätään väärät mielipiteet eivät vetoa kuin kaikista yksinkertaisempaan kansanosaan -- ja Tontti ei mitenkään siihen kuulu. Jos hän väärien mielipiteiden takia ihmisiä vihaisi, hän vihaisi kymmentä blogaajaa ja sataa hompanssia vielä paljon Halla-ahoa enemmän ja heihin kohdistaisi vihansa, eikä vihan puutetta estäisi heidän tunnettavuutensa ja valtansa puute. Mutta, kuten hän sanoo, on Halla-ahon brändi se, mikä tekee hänestä sen, mikä hän on eli kirjoittelun kohteen. Mutta mainitsemani brändin luoneet teot ovat jo vuosien takaa. Sen jälkeen Halla-aho on muutaman kerran onnistunut aiheuttamaan kaustin: "panzerkausti" tulee mieleeni heti. Muuten hän on kuitenkin vainnut ja tullut näkymättömäksi. Hän ei enää protestoi ja vastusta; hän ei pidä huolta brändistään; hän antaa sen haihtua. Ainoastaan Tontin kaltaiset vastapelurit sitä enää ylläpitävät. Heille kuuluu siitä kiitos -- vaikka he tekevätkin sitä itsekkäissä tarkoituksissa tietäen Halla-ahon haukkumisella saavansa helppoa julkisuutta, ja julkisuus on se, mistä populistipoliitikot elävät.

[Yhteisöjäävi]

Sivullinen, minä luulen, että yrityksesi ymmärtää Tontin tarkoitusperiä vaihtamalla sanan "viha" paikalle sana "protesti" on näppärä yritys miedontaa sanomisia ja harjoittaa jonkinlaista "liennytystä", mutta tämän operaation hintana on Tontin sanomisten vesittyminen tai mahdollisesti jopa vääristely. Jospa antaisimme filosofin vastata itse omista sanavalinnoistaan.

En myöskään pysty tunnistamaan oikeaksi väitettäsi, jonka mukaan Halla-aho olisi päässyt "maineeseen" ja "kuuluisuuteen" kirjoittamalla ei-asiakirjoituksia (Mitä oikeastaan tarkoitat "asiakirjoituksella"?), joissa ei "faktoilla" (Miten niin Halla-ahon kirjoituksissa ei mukamas vyörytetä faktaa faktan perään?) ja "loistavalla kielenäytöllä" (Mitä mieltä itse olet Halla-ahon tavasta käyttää kieltä?) "osoiteta" (Osaatko sanoa, mitä osoittaminen tässä yhteydessä tarkoittaa?) mitään, jota ei ole "asia-argumenteilla" kumottu. Minun korvaani tällainen kuulostaa jotenkin etäisesti vähättelyä muistuttavalta puhetavalta. Eikä siinä mitään, kunhan vain saisi ne perustelut tuohon pöydälle. Niitä tutkien asia varmasti selkenisi.

Jännää muuten, miten kirjoituksesi alussa ehdotat katseen kohdistamista "vihan" sijaan "protestiin", mutta sitten näytät hylkäävän ideasi ja puntaroitkin Tontin "vihan" syitä. Siitä olen kanssasi samaa mieltä, siis jos nyt ymmärsin oikein sanomisesi, että Tontti osoittaa sanansa lähinnä Halla-ahon brändille, tuotemielikuvalle, sen yleisen tunnettuuden takia. Niin kuin useat ovat tässäkin ketjussa aiemmin kommentoineet, näyttää olevan niin, että mainitsemalla "Halla-aho" ja "viha" samassa yhteydessä mölyäjä palkitaan ilmaisella mainosajalla ja/tai älykääpiökavereiden selkääntaputteluilla. Kuinka tähän ei langettaisi? Onhan selvää, että maineen ja kunnian houkutukset vetoavat meistä parhaimpiinkin, eikä kukaan voine rehellisesti sanoa, ettei toisten ihmisten antamalla arvonannolla ole mitään merkitystä.

By the way, osaatko sivullinen tai osaisiko joku muu antaa lisätietoa seuraavasta asiasta: Tontti kirjoittaa "Ilmaisunvapauden uhat 2000-luvulla" -kirjoituksessaan, että "Jussi Halla-aho on narautettu muun muassa maahanmuuttajatilastojen harhaanjohtavasta tulkitsemisesta".  Mihin Tontti tässä viittaa? Hänen kirjoituksessaan ei ole mitään viitettä eikä esimerkkiä.     

[sivullinen.]

Jospa antaisimme filosofin vastata itse omista sanavalinnoistaan.

Emme anna. Se ei kuulu aikamme keskustelukulttuuriin. Maahanmuuttajakriittinen tai nuiva saa useammin kuin usein kuulla olevansa rasisti. Samaa sarjaa jatkaa maahanmuuttokriittisen kirjoittelun kutsuminen vihapuheeksi. Jos kyseessä olisi ollut filosofi -- "totuuden rakastaja" -- Tontti, niin hän ei käyttäisi sanaa viha, vaan ennemmin ehdottamaani sanaa protesti. Mutta Tontti, koska hän käytti sanaa vihaa, oli kyseessä poliitikko Tontti. Hänen poliittiselle ohjelmalleen, jota hän sanojen merkitystä venyttelemällä ja vääristelemällä yrittää edistää, ei ole tarpeen tehdä pienintäkään myönnytystä.

Annoin jo perusteluni, väitteeseeni Halla-ahon pääsystä maineeseen ja kuuluisuuteen protestiluonteellaan. Toin todisteeksi esiin kolme kohtaa. Voin toistaa ne: City-lehdessä ollut mainos, [https://www.youtube.com/watch?v=VBE2usIitRs?t=6m55s]pressiklubin pätkä[/url] ja Muutama Täky -kirjoituksesta syntynyt oikeusjuttu. Niiden menestyksekkyyden voi nähdä esimerkiksi hänen saamasta äänimäärästään -- tietenkin saman ääninmäärän voi väittää todistavan montaa muuta asiaa ja johtuvan monesta muusta Halla-ahon tekosesta.

-- -- --

"Tontti kirjoittaa "Ilmaisunvapauden uhat 2000-luvulla" -kirjoituksessaan, että "Jussi Halla-aho on narautettu muun muassa maahanmuuttajatilastojen harhaanjohtavasta tulkitsemisesta".  Mihin Tontti tässä viittaa? Hänen kirjoituksessaan ei ole mitään viitettä eikä esimerkkiä." -- Yhteisöjäävi

[Yhteisöjäävi]

Kiitos vastauksestasi, jossa jätit vastaamatta oikeastaan kaikkiin kysymyksiini. Myös tähän viimeiseen, josta seuraava sepustus.

En osaa tulkita hymynaamaa vastauksena. Näen kolme vaihtoehtoista vastausta, ja kysyin asiaa aidosti tietämättömänä. 1) Tontti panettelee Halla-ahoa eli valehtelee suoraan päin näköä asiasta jonka tietää vääräksi (tätä en nykyisten tietojeni valossa kykene uskomaan), 2) Asiassa on jonkinlainen totuuspohja tyylin Halla-aho on ollut huolimaton jonkin tilaston tulkinnassa ja tästäkös moni on riemastunut (tätä voisin pitää mahdollisena) 3) Halla-aho on todella vääristellyt jotakin tilastoa tai tulkinnut sitä tarkoituksellisesti väärin (tätä minun on kovin vaikea uskoa).

No ehkä joku ystävällinen voi antaa tietoa ja linkkiä itse asiasta, hymynaamalla tai ilman. 

[tietotyöläinen]

Kaikesta huolimatta en pidä lainkaan hyvänä pilkallista suhtautumista Jarkko Tonttiin enkä varsinkaan sellaista herjaamista, jota täällä näkee, koska sellainen ei yksinkertaisesti edistä mitään hyvää eikä oikeaa. Päinvastoin sitä kautta vain lukitaan asetelmia, estetään dialogin syntyminen ja torjutaan altistuminen sille totuudelle, jota "vastapuoli" saattaa kaiken hupsuttelevan pinnan alla piilotella.

I hear you... mutta järkevä ja rakentava dialogi on kuitenkin etäistäkin etäisempi utopistinen unelman kajo sankan pilviharson verhoamassa auringon säteessä keskellä kaamosta. Kumpikaan leiri ei ole millään lailla kiinnostunut siitä mitä toinen sanoo. Eikä vähiten siksi, että se tiedetään varsin tarkkaan jo etukäteen mitä tuleman pitää.

Turhan solvaamisen voisi tosiaan jättää pois, mutta kyllä minä senkin ymmärrän, että tekee mieli sanoa, kun vuosia jatkunut 24/7 turhautuminen on jo tappanut siittiöt ja parhaillaan pukkaa suonikohjuja ohimoille.

[elven archer]

No ehkä joku ystävällinen voi antaa tietoa ja linkkiä itse asiasta, hymynaamalla tai ilman. 

http://www.halla-aho.com/scripta/muutama_kommentti_husein_muhammedille.html

Ainakin tuossa mainittu Huseinin kirjoitus kirvoitti monet mokuttajat linkittämään sitä kertoen Huseinin murskanneen Halla-ahon väitteet. Onhan noita ollut useampikin tapaus vuosien varrella, missä joku on julistanut tuhonneensa Halla-ahon uskottavuuden osoittamalla H-a:n väitteiden paikkansa pitämättömyyden, mutta heillä on ollut ns. laajempi käsitys murskaamisesta. On mahdoton sanoa, mikä noista upposi Tonttiin.

[Roope]

By the way, osaatko sivullinen tai osaisiko joku muu antaa lisätietoa seuraavasta asiasta: Tontti kirjoittaa "Ilmaisunvapauden uhat 2000-luvulla" -kirjoituksessaan, että "Jussi Halla-aho on narautettu muun muassa maahanmuuttajatilastojen harhaanjohtavasta tulkitsemisesta".  Mihin Tontti tässä viittaa? Hänen kirjoituksessaan ei ole mitään viitettä eikä esimerkkiä.

Tontti viittaa luultavasti Halla-ahon ja Husein Muhamedin väliseen kirjeenvaihtoon tuolta ajalta, jolloin Husein syytti "maahanmuuttohysteerikoksi" nimeämäänsä Halla-ahoa tilastojen harhaanjohtavista tulkinnoista. Jäi kylläkin itse kiinni väärien lukujen esittämisestä, eikä oikeiden lukujen väärin tulkitsemisesta, josta syytti Halla-ahoa.

[Yhteisöjäävi]

Roope ja elven archer, paljon kiitoksia! Tämäkö se voi olla, mihin Tontti viittaa. Mutta jos näin todella on, Tonttihan paljastuu melkoiseksi keplottelijaksi. Enpä olisi ikinä uskonut.

Tämä kyllä häiritsee minua niin paljon että tätähän on miltei pakko kysyä Tontilta itseltään. Ei kenenkään oikeustieteilijän moraalin soisi olevan niin valuvaa lajia kuin miltä tämä haisee...

[Suvaitsevainen Vihreä]

Roope ja elven archer, paljon kiitoksia! Tämäkö se voi olla, mihin Tontti viittaa. Mutta jos näin todella on, Tonttihan paljastuu melkoiseksi keplottelijaksi. Enpä olisi ikinä uskonut.

Tämä kyllä häiritsee minua niin paljon että tätähän on miltei pakko kysyä Tontilta itseltään. Ei kenenkään oikeustieteilijän moraalin soisi olevan niin valuvaa lajia kuin miltä tämä haisee...

Minä olen monta kertaa lukenut väitteen, että Halla-aho muka vääristelee tilastoja, mutta en ole ikinä nähnyt mitään faktaa, missä tämä vääristely osoitetaan. Toisinpäin on kyllä lukuisia esimerkkejä kuinka Halla-aho laittaa jonkun mokuttajan väitteet halki poikki ja pinoon.

Tuo Tontin väite menee samaan laariin, jossa väitetään tällaisen tapahtuneen, mutta eipä siitä ole muuta näyttöä kuin pelkkä väite. Minusta vaan tuntuu, että Halla-ahon vääristelyt ovat mokuttajien keskuudessa fakta, jota ei tarvitse edes todistaa mitenkään, koska kaikkihan sen tietää.

[Endsong]

Tontti ei taida olla PENaalin terävin kynä.

Myönnän, etten ole tarkasti seurannut Tontin uraa oikeustieteen ja filosofian aitausten ulkopuolella. Mutta ainakin sen sisäpuolella mies on kaikkea muuta kuin minkälaisena tämä ketju on hänet esittänyt. Hänen väitöstutkimuksensa "Right and Prejudice" on oikeusfilosofian suomalainen merkkiteos, ja hän on erittäin laajasti perehtynyt tekijänoikeusjuridiikkaan ja hermeneuttiseen filosofiaan, vain muutaman mainitakseni. Lisäksi mies on varsin taitava sanankäyttäjä. Kärkäs, ehkä. Kiivas, toisinaan. Kärkkäys ja kiivaus liittynevät sellaiseen ymmärrykseen kaiken tulkitsemisen (ei vain epistemologisessa vaan myös ontologisessa mielessä, tästä lisää katso Tulkinnasta toiseen -kirja) luonteesta, jossa hermeneuttisen "hyväntahtoisuuden" sijaan korostuukin kamppailun ja konfliktin käsitteet. Tontti näkee kaikessa puheessa ja kirjoituksessa tietynlaisen agonistisen momentin. Hän kirjoittaa:

"Eikö jokainen esitetty tulkinta mistä tahansa aiheesta jo määrityksellisesti kiistä vastakkaiset kannat, asetu kilpailu- ja konfliktitilanteeseen muiden tulkintojen kanssa? Vaikka olisimme keskustelukumppanimme - oli se sitten ihminen, visuaalinen objekti tai teksti - kanssa samaa mieltä jostakin, emmekö silloinkin muotoile yhteisymmärryksemme omilla sanoillamme, jonka myötä välttämättä eroamme ja pyrimme 'alistamaan' toisen tulkintaamme, meidän sanojemme alaisuuteen? Eikö kaikki empatia olekin lopulta tulkitsevaa väkivaltaa?" (Tontti, Olemisen haaste, kirjassa Tulkinnasta toiseen, s.66)

Näitä miettien yöpuulle.       

Njoo, "kieli on väkivaltaa" perusläpän pohjalta voi tällaisia kirjoitella (eikä asiaan liittyen oikeastaan juuri muunlaista), mutta mitään erityistä akateemista krediittiä muuta kuin oman lahkon edustajilta ei sillä pitäisi saada. Hyvää akateemista läppää kuitenkin, ei siinä mitään. Mietin vain, miten Tontti saa sovitelluksi "vihapuheet" tähän viitekehykseensä. Laajasti tulkittuna melkein mikä tahansa väite voidaan tulkita vihapuheeksi, kun kuitenkin alistamisen ja väkivallan asialla joka tapauksessa ollaan. Oikeastaan poleeminen suora puhe, jossa ei mitenkään peitellä tai piilotella omia näkemyksiä on eettisesti paljon arvostettavampaa kuin erilaiset PC-ilmaisut, koska siinä kuitenkin oma näkemys esitetään sellaisena kuin se on, kamppailuna muita tulkintoja vastaan. Tontin oma strategia vaikuttaisi päinvastaiselta, eli piilotetaan oman position vihamielisyys ja "väkivaltainen tulkinta" ja projisoidaan tämä vastustettavalle osapuolelle. Tätä voi pitää raukkamaisena tapana taistella.

Ylipäätään filosofin tai minkä tahansa ajattelijan kypsyys tulee mielestäni parhaiten esiin tilanteissa, joissa ajattelija joutuu käsittelemään asioita, joissa hän on oman erikoisalansa ulkopuolella. Tontin kohdalla saa vaikutelman, että filosofian ja oikeustieteen harrastus syttyy ja sammuu sitä mukaan kun uutta tieteellistä artikkelia kulloinkin kirjoitetaan tietokoneella. Koska Tontti on selvästi lahjakas, niin onnistuu tuo filosofin ja oikeustieteilijän roolin esittäminen oikein hyvin. Kun sitten rooli menee pois päältä, unohtuu kaikki roolin aikana suoritetut pohdinnat.

Roolin onnistuneella esittämisellä Tontti on kunnioituksensa ja arvostuksensa sekä materiaalisen hyvinvointinsa ansainnut, joten epäilemättä hän suhtautuu vihamielisesti tahoihin, jotka uhkaavat viedä Tontilta edellä mainitut edut. Vastaavalla ärhäkkyydellä koirakin suojelee ruokaansa sitä tavoittelevalta ulkopuoliselta. Tontin ruoka-astian uhkaajia ovat hänen isäntäänsä, vihervasemmistolaista akatemiaa ja sen ortodoksiaa, vastustavat tahot.

[Yhteisöjäävi]

Kaikesta huolimatta en pidä lainkaan hyvänä pilkallista suhtautumista Jarkko Tonttiin enkä varsinkaan sellaista herjaamista, jota täällä näkee, koska sellainen ei yksinkertaisesti edistä mitään hyvää eikä oikeaa. Päinvastoin sitä kautta vain lukitaan asetelmia, estetään dialogin syntyminen ja torjutaan altistuminen sille totuudelle, jota "vastapuoli" saattaa kaiken hupsuttelevan pinnan alla piilotella.

I hear you... mutta järkevä ja rakentava dialogi on kuitenkin etäistäkin etäisempi utopistinen unelman kajo sankan pilviharson verhoamassa auringon säteessä keskellä kaamosta. Kumpikaan leiri ei ole millään lailla kiinnostunut siitä mitä toinen sanoo. Eikä vähiten siksi, että se tiedetään varsin tarkkaan jo etukäteen mitä tuleman pitää.

Turhan solvaamisen voisi tosiaan jättää pois, mutta kyllä minä senkin ymmärrän, että tekee mieli sanoa, kun vuosia jatkunut 24/7 turhautuminen on jo tappanut siittiöt ja parhaillaan pukkaa suonikohjuja ohimoille.

Ymmärrän tämän. Minulla on ollut ehkä epärealistisenkin vahva luottamus ihmisten kykyyn keskustella järkevästi ja selvittää erimielisyytensä, jos vain heille tarjottaisiin siihen otolliset avut ja välineet. Tässä nimenomaisessa ketjun aiheeseen kuuluvassa tapauksessa olen lisäksi jossain määrin naivistisesti kuvitellut, että koko asetelmasta, jossa meillä on "leirit", jotka asettuvat toisiaan vastaan, voitaisiin luopua, ja katsoa perusteluja, selvittää faktat ja arvioida kokonaisuutta vaikkapa siinä puolueettomuuden hengessä, jonka pitäisi ohjata tuomaria - ja myös syyttäjää! Kyky puolueettomuuteen on ehkä ihailemistani kyvykkyyksistä se korkein.

Tämä tapaus on minulle henkilökohtaisesti vaikea siksikin, että tunnen jollain tapaa seisovani rajalinjan (jonka siis haluaisin pyyhkiä pois) molemmilla puolilla, enkä siten oikeastaan voi mitenkään "voittaa" tässä. Päinvastoin. Jokainen uusi todisteen kappale vain syventää ahdinkoani, ja näytön arviointi ei tunnu tulevan valmiiksi sitten millään. Jospa laitan silmät kiinni ja kuulokkeet päähän ja lallattelen kovaäänisesti ongelma ratkennee kuin itsestään. Eikö? No voi helevetti.   

[elven archer]

Minä voin vaihtaa mielipidettäni mistä tahansa asiasta, jos minun osoitetaan olevan väärässä, eikä minulla ole mitään ongelmia pysyä tarvittaessa asiatyylissä. Mutta näissä asioissa olen niin turhautunut ihmisten epärehellisyyteen ja kyvyttömyyteen hyväksyä paremmat argumentit ja toisaalta harjoitettuun perustelemattomaan vai väärin perusteltuun syyllistävään metakeskusteluun, että usein tykitän aika ivallisesti vastapuolta. Ainakin siitä saa jotain pientä omaa huvitusta, joka auttaa jaksamaan samojen asioiden toistamista aina vain uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, kun ei mene selvä suomen kieli perille.

Osa asioista on mielipideasioita ja arvovalintoja, mutta kun edes pääsisi sinne asti. Normaalistihan ihan selvät faktatkaan eivät mene perille. Esim. islamista voi esittää lukuja, että näin on mitattu tässä ja tässä ja tässä, mutta ei etene. Tässä vaiheessa nykyisin ei enää kärsivällisyys riitä tahalliselle idiotismille etenkään, jos idiootti alkaa syytää jotain typeryyksiä ihmisvihasta, rasismista, islamfobiasta, fasismista ja muista bingon vakiosanoista. Ennen olin asiallisempi loppuun asti, mutta ei se toiminut yhtään sen paremmin. Tämä on sentään hauskempaa.

Olen pohtinut, miten tämä vaikuttaa sanoman hyväksymiseen. Niistä sivusta seuraajista, jotka kuitenkin antavat jotenkin palautetta, päätellen tuntuisi, että ihan hyvin tämäkin vie asiaa eteenpäin. Olen lopettanut jo vuosia sitten uskomasta, että vastapuoli olisi sanojen tavoitettavissa, mikä antaa hyvän syyn kutsuakin heitä vastapuoleksi.

Kun kerran Ayn Rand on Hesarin mukaan meidän hommalaisten ja muiden "äärioikeistolaisten" henkinen innoittaja, niin lainataan häntä: "Reason is not automatic. Those who deny it cannot be conquered by it. Do not count on them. Leave them alone."

Tuo rauhaan jättäminen vielä vähän tökkii, vaikka ymmärrän turhan hyvin tuon alkuosan muodostaman ylitse käymättömän haasteen. Ehkä minullakin on sen verran päässä vikaa, että en tajua vain luovuttaa. Tai pelissä on vain ihan liikaa, jotta luovuttaminen olisi vaihtoehto. Sen takia päätinkin palata Hommaan pitkän tauon jälkeen, koska haluan näyttää osaltani, että tiukan islam- ja maahanmuuttokriitikon ei tarvitse olla konservatiivi, vaan päinvastoin tämä on ainoa looginen asenne aidolle liberaalille suvaitsevalle ihmisille. Sehän on juuri se ongelmallinen kohdemarkkina tälle sanomalle, niin nurinkurista kuin se onkin.

[Yhteisöjäävi]

Tontti ei taida olla PENaalin terävin kynä.

Myönnän, etten ole tarkasti seurannut Tontin uraa oikeustieteen ja filosofian aitausten ulkopuolella. Mutta ainakin sen sisäpuolella mies on kaikkea muuta kuin minkälaisena tämä ketju on hänet esittänyt. Hänen väitöstutkimuksensa "Right and Prejudice" on oikeusfilosofian suomalainen merkkiteos, ja hän on erittäin laajasti perehtynyt tekijänoikeusjuridiikkaan ja hermeneuttiseen filosofiaan, vain muutaman mainitakseni. Lisäksi mies on varsin taitava sanankäyttäjä. Kärkäs, ehkä. Kiivas, toisinaan. Kärkkäys ja kiivaus liittynevät sellaiseen ymmärrykseen kaiken tulkitsemisen (ei vain epistemologisessa vaan myös ontologisessa mielessä, tästä lisää katso Tulkinnasta toiseen -kirja) luonteesta, jossa hermeneuttisen "hyväntahtoisuuden" sijaan korostuukin kamppailun ja konfliktin käsitteet. Tontti näkee kaikessa puheessa ja kirjoituksessa tietynlaisen agonistisen momentin. Hän kirjoittaa:

"Eikö jokainen esitetty tulkinta mistä tahansa aiheesta jo määrityksellisesti kiistä vastakkaiset kannat, asetu kilpailu- ja konfliktitilanteeseen muiden tulkintojen kanssa? Vaikka olisimme keskustelukumppanimme - oli se sitten ihminen, visuaalinen objekti tai teksti - kanssa samaa mieltä jostakin, emmekö silloinkin muotoile yhteisymmärryksemme omilla sanoillamme, jonka myötä välttämättä eroamme ja pyrimme 'alistamaan' toisen tulkintaamme, meidän sanojemme alaisuuteen? Eikö kaikki empatia olekin lopulta tulkitsevaa väkivaltaa?" (Tontti, Olemisen haaste, kirjassa Tulkinnasta toiseen, s.66)

Näitä miettien yöpuulle.       

Njoo, "kieli on väkivaltaa" perusläpän pohjalta voi tällaisia kirjoitella (eikä asiaan liittyen oikeastaan juuri muunlaista), mutta mitään erityistä akateemista krediittiä muuta kuin oman lahkon edustajilta ei sillä pitäisi saada. Hyvää akateemista läppää kuitenkin, ei siinä mitään. Mietin vain, miten Tontti saa sovitelluksi "vihapuheet" tähän viitekehykseensä. Laajasti tulkittuna melkein mikä tahansa väite voidaan tulkita vihapuheeksi, kun kuitenkin alistamisen ja väkivallan asialla joka tapauksessa ollaan. Oikeastaan poleeminen suora puhe, jossa ei mitenkään peitellä tai piilotella omia näkemyksiä on eettisesti paljon arvostettavampaa kuin erilaiset PC-ilmaisut, koska siinä kuitenkin oma näkemys esitetään sellaisena kuin se on, kamppailuna muita tulkintoja vastaan. Tontin oma strategia vaikuttaisi päinvastaiselta, eli piilotetaan oman position vihamielisyys ja "väkivaltainen tulkinta" ja projisoidaan tämä vastustettavalle osapuolelle. Tätä voi pitää raukkamaisena tapana taistella.

Ylipäätään filosofin tai minkä tahansa ajattelijan kypsyys tulee mielestäni parhaiten esiin tilanteissa, joissa ajattelija joutuu käsittelemään asioita, joissa hän on oman erikoisalansa ulkopuolella. Tontin kohdalla saa vaikutelman, että filosofian ja oikeustieteen harrastus syttyy ja sammuu sitä mukaan kun uutta tieteellistä artikkelia kulloinkin kirjoitetaan tietokoneella. Koska Tontti on selvästi lahjakas, niin onnistuu tuo filosofin ja oikeustieteilijän roolin esittäminen oikein hyvin. Kun sitten rooli menee pois päältä, unohtuu kaikki roolin aikana suoritetut pohdinnat.

Roolin onnistuneella esittämisellä Tontti on kunnioituksensa ja arvostuksensa sekä materiaalisen hyvinvointinsa ansainnut, joten epäilemättä hän suhtautuu vihamielisesti tahoihin, jotka uhkaavat viedä Tontilta edellä mainitut edut. Vastaavalla ärhäkkyydellä koirakin suojelee ruokaansa sitä tavoittelevalta ulkopuoliselta. Tontin ruoka-astian uhkaajia ovat hänen isäntäänsä, vihervasemmistolaista akatemiaa ja sen ortodoksiaa, vastustavat tahot.

Tässä olet kyllä oivaltanut paljon. Kiitos hienosta viestistä!

Kysymys voitaisiin asettaa niinkin, että mistä voi juontua Tontin oikeutus tai kyvykkyys lausua totuus Halla-ahon (tai kenen tahansa) vihasta. Millä perusteilla hän näkee paljastavansa peitetyn ideologian, josta JH-a:n tekstit todistavat? Mikä lopultakin takaa, turvaa tai perustelee hänen itse käyttämänsä tulkinnallisen väkivallan?

Ehkä en itse vain ole ymmärtänyt asiaa riittävän syvistä sedimenteistä ruopien, mutta jotenkin tuntuu, niin kuin kuvasit, ettei Tontti ehkä ole aivan suora, rehellinen taikka välitön. Ajattelen esimerkiksi sitä, että hän hermeneutiikan tuntijana ja jonkinlaisena puolestapuhujana ei kuitenkaan välitä lainkaan itse avautua sille totuudelle ja niille näkökohdille, joita JH-a on nostanut keskusteluun. Puhe dialogista ja horisonttien sulautumisesta kylmenee Tontilla juhlapuheeksi, eikä toteudu siinä, miten hän poliittiseen vastustajaansa suhtautuu. Tämä on valitettavaa, eikä suoranaisesti imartele Tonttia.

Tietysti kaikkea voidaan selitellä ja jälkiä peitellä, puhua rooleista ja niiden asettamista erilaisista odotuksista erilaisissa yhteyksissä, mutta kyllä viivan alle näyttää minusta jäävän tämä: se liberaalin humanismin naamari, jota hän on ylväästi kantanut, putosi, ja nyt yleisö katsoo häntä ihmetellen, että pitäisikö teeskennellä, että kukaan ei nähnyt mitään, vai saako omilla ilmeillä viestiä esiintyjälle, että olihan tuo nyt aika hauska juttu, totuus paljastui. Jatketaanko näytelmää kuin ei mitään olisi tapahtunut?

Tässä vertauksessa saattaa olla jotakin ymmärrystä, ehkä, ja moni varmasti katsoo kuuluvansa siihen joukkoon, joka jo alun alkaen tiesi, mitä naamarin alla on. Toisaalta on olemassa se porukka, joka ei naamarin putoamista nähnyt, vaikka seurasi esitystä tarkkaavaisesti. Heidän mielestään yleisön se osa, joka alkoi omituisesti liikehtiä ja tirskua, käyttäytyy huonosti ja saisi tulla ulos ajetuksi koko salista.

Sitten on se porukka, joka vain mussuttaa popcornia. Suurin osa yleisöstä.     

[Yhteisöjäävi]

Sen takia päätinkin palata Hommaan pitkän tauon jälkeen, koska haluan näyttää osaltani, että tiukan islam- ja maahanmuuttokriitikon ei tarvitse olla konservatiivi, vaan päinvastoin tämä on ainoa looginen asenne aidolle liberaalille suvaitsevalle ihmisille. Sehän on juuri se ongelmallinen kohdemarkkina tälle sanomalle, niin nurinkurista kuin se onkin.

Hienoa, että palasit! Tuossa lainauksessa oleva ajatuksesi on uskoakseni hyvin painavalla tavalla tosi. Mutta miksi se on niin vaikeasti "markkinoitavissa"? Tähän ei kaiketi voi vastata käymättä pahamaineista metakeskustelua suomalaisen julkisuuden nykytilasta, julkisuuteen pääsyn ehdoista ja siellä näkyvyyden saamisen edellytyksistä. Lisäksi tulee kiusaus ottaa kantaa ihmisten psyykkiseen varustukseen ja sen sellaisiin kysymyksiin.

Arvostan valintaasi - sillä valintahan se on, ilmeisen tietoinen teko - asettaa totuus tahdikkuuden edelle. Itse olen varsin levollinen nuivien ajatusten ja politiikkasuositusten pärjäämisen suhteen, koska omassa päässäni kuvittelen vähän lapsenomaisestikin, että "totuus" on niin vahvasti tällä puolella. Että kaiken maailman uussofistit ja muut jallittelijat saattavat saavuttaa väliaikaisia voittoja ja viivyttää vääjäämätöntä, mutta lopulta järki voittaa. Ja vaikka en ehkä täysin jaakaan niitä eskatologisia näkyjä, joita monilla on Suomen kohtalosta monikulttuuristuvassa maailmassa, voin kyllä aidosti sanoa olevani huolissani ja varuillani tiettyjen epätoivottavien, esimerkiksi Ruotsissa jo silmille räjähtäneiden, kehityskulkujen toistumisesta täällä. Aivan erityisen huolissani olen ilmaisunvapauden ja julkisen keskustelutilan kapenemisesta.

Ymmärrän toki, etteivät muutokset tule maailmaan toivomalla, vaan toimimalla. Siksi olenkin mukana tässä "liikkeessä" (tässä tarkoituksellinen kaksimielisyys) ja pyrin edistämään asiaa, jota pidän oikeana. Samoin kuin sinä, varaan kuitenkin jatkuvasti itselleni mahdollisuuden korjata mielipiteitäni, koska olisihan se aikamoista hybristä kuvitella, että kerran omaksumansa ajatukset ovat jotenkin koskemattomalla ja vastaansanomattomalla tavalla todet, vaikka maailma jatkuvasti muuttuu ja itsekin viisastuu taikka tyhmistyy, miten vaan. Ja vielä viittaus tuohon aiempaan viestiini: aito hermeneutikko säilyttää minusta jatkuvasti avoimuuden toisille merkitysmaailmoille, pitää yllä keskustelun mahdollisuutta, on utelias sen suhteen, mitä ei itse tiedä ja myös sen suhteen, minkä tietää. Nuiva hermeneutiikka on luultavasti yhtä lailla monelle aluksi sisäisesti ristiriitaiselta kuulostava termi kuin mainitsemasi "liberaali nuivuus". Kuitenkin näiden asioiden oivaltaminen on lopultakin vain muutaman mutkan päässä, ja kartan voi piirtää helposti.

Taitaa olla niin, että (ja tämä ei ole mikään oma ajatukseni) ymmärtämisen ilmiön pohjalla kuitenkin istuu kysymys tahdosta: kaikki ymmärtäminen vaatii tahtoa ymmärtää. Ymmärtäminen vaatii hyvää tahtoa. Kääntäen: ihminen, jolta puuttuu hyvä tahto, ei ymmärrä. Edistäkäämme siis hyvän tahdon leviämistä! Olkaamme hyvän tahdon lähettiläitä!     

[Endsong]

Tässä olet kyllä oivaltanut paljon. Kiitos hienosta viestistä!

Kysymys voitaisiin asettaa niinkin, että mistä voi juontua Tontin oikeutus tai kyvykkyys lausua totuus Halla-ahon (tai kenen tahansa) vihasta. Millä perusteilla hän näkee paljastavansa peitetyn ideologian, josta JH-a:n tekstit todistavat? Mikä lopultakin takaa, turvaa tai perustelee hänen itse käyttämänsä tulkinnallisen väkivallan?

Ehkä en itse vain ole ymmärtänyt asiaa riittävän syvistä sedimenteistä ruopien, mutta jotenkin tuntuu, niin kuin kuvasit, ettei Tontti ehkä ole aivan suora, rehellinen taikka välitön. Ajattelen esimerkiksi sitä, että hän hermeneutiikan tuntijana ja jonkinlaisena puolestapuhujana ei kuitenkaan välitä lainkaan itse avautua sille totuudelle ja niille näkökohdille, joita JH-a on nostanut keskusteluun. Puhe dialogista ja horisonttien sulautumisesta kylmenee Tontilla juhlapuheeksi, eikä toteudu siinä, miten hän poliittiseen vastustajaansa suhtautuu. Tämä on valitettavaa, eikä suoranaisesti imartele Tonttia.

Tietysti kaikkea voidaan selitellä ja jälkiä peitellä, puhua rooleista ja niiden asettamista erilaisista odotuksista erilaisissa yhteyksissä, mutta kyllä viivan alle näyttää minusta jäävän tämä: se liberaalin humanismin naamari, jota hän on ylväästi kantanut, putosi, ja nyt yleisö katsoo häntä ihmetellen, että pitäisikö teeskennellä, että kukaan ei nähnyt mitään, vai saako omilla ilmeillä viestiä esiintyjälle, että olihan tuo nyt aika hauska juttu, totuus paljastui. Jatketaanko näytelmää kuin ei mitään olisi tapahtunut?

Tässä vertauksessa saattaa olla jotakin ymmärrystä, ehkä, ja moni varmasti katsoo kuuluvansa siihen joukkoon, joka jo alun alkaen tiesi, mitä naamarin alla on. Toisaalta on olemassa se porukka, joka ei naamarin putoamista nähnyt, vaikka seurasi esitystä tarkkaavaisesti. Heidän mielestään yleisön se osa, joka alkoi omituisesti liikehtiä ja tirskua, käyttäytyy huonosti ja saisi tulla ulos ajetuksi koko salista.

Sitten on se porukka, joka vain mussuttaa popcornia. Suurin osa yleisöstä.     

Kiitos kommentistasi. Tontin soisi olevan kommenteissaan konsistentti ja perustelevan väitteensä (kuten hänen asemassaan olevan henkilön pitäisi). Erityisesti Tontin olettaisi ymmärtävän, ettei niinkin ylimalkaisilla ilmaisuilla kuin "vihapuhe" tai "rasismi" yms. ole perustelemattomina arvoa muuna kuin propagandana.   

En ole Tontin teksteihin kovin tarkasti koskaan perehtynyt, mutta aikoinaan sain kyllä hänestä oppineen ja korkeamoraalisen ajattelijan vaikutelman. Sitten maahanmuuttokritiikki nousi esille yhteiskunnallisessa keskustelussa ja sen mukana myös Tontin möläytykset. Sittemmin moni muukin ajattelija on "kärähtänyt".  Alkuun tämä herätti ihmetystä, että mitäs nyt on meneillään, miten tämä on mahdollista. 

Suomalaisen älymystön petos on erityisen karvas sen takia, että juuri heillä pitäisi olla parhaat edellytykset analysoida yhteiskunnan ja maailman tilaa. Juuri heidän olisi olettanut olevan totuuden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolella. Heidän suhtautumisensa maahanmuuttokriitikoihin on kuitenkin vienyt uskottavuuden esitetyltä intellektuellin roolilta ja tehneet heidän petoksestaan ilmeisen. Jokaiselle selväjärkiselle ja moraalisesti suoraselkäiselle henkilölle pitäisi nykytiedon ja -tilanteen pohjalta olla ilmiselvää, ettei monikulttuurisuuden ajamiselle nykyvauhdilla ole osoitettavissa minkäänlaisia eettisesti kestäviä perusteita. Parhaimmillaankin monikulttuurisuushanke on valtava riski, jonka ottaminen ei vain ole rationaalisesti perusteltavissa. Pakostikin johdonmukaisimmilta selitykseltä älymystön suhtautumiselle vaikuttaisi se, että intellektuaalisilla hyveillä yms. ei ole koskaan ollut näille "älyköille" henkilökohtaista merkitystä. He ovat alunalkaenkin olleet kiinnostuneita lähinnä omista intresseistään ml. yhteiskunnallisen statuksen saavuttamisesta intellektuellin roolin avulla. Se tekee heidän petoksestaan erityisen vastenmielisen.

Yllämainituista seikoista johtuen on vaikea nähdä, miten "sovittelulle" (näiden tahojen kanssa) nykytilanteessa olisi sijaa. Nämä henkilöt ovat tehneet selväksi, että heitä kiinnostaa vain oma etunsa riippumatta siitä, kuinka paljon kärsimystä se muille aiheuttaa. Toisaalta, strategiset näkökohdat huomioiden, yhteisten vihollisten osoittamista voisi pitää perusteltuna pyrkimyksenä. Heikkomielisempien indoktrinoitujen henkilöiden kohdalla sovittelu voisi periaatteessa olla mahdollista.

[elven archer]

Mutta miksi se on niin vaikeasti "markkinoitavissa"?

Koska todellisuus on ristiriidassa kuvitelmien kanssa. Kognitiivinen dissonanssi laittaa ihmiset ratkaisemaan asian väärällä tavalla. Jos ajattelee, kuinka samat ihmiset lyttäävät esim. persuja, jotka ovat konservatiivisuuden höyhensarjaa verrannossa esim. islamiin, niin onhan täysin ristiriitaista samojen ihmisten puolustella kaikin tavoin islamia. Onhan siinä tiedon puutettakin, mutta sekin johtuu pääasiassa vahvistusvinoumasta, jossa halutaan vain kuulla se, mitä halutaan uskoa todeksi. On vaikeaa saavuttaa todellisuuden hylkääviä ihmisiä esittämällä heille kuvia todellisuudesta. Toisaalta taas tunnepuoli on suurimmaksi osaksi median käsissä. Media on luonut muotit erilaisista viiteryhmistä, joihin ihmiset sitten haluavat samaistua. Hyviksen rooli on varattu heille, ja jokainen tietää, mitä media ajattelee meistä. Jos tämä olisi elokuvaa, niin olisimme valtamedian toimiessa roolittajana sen britannialaisen julman kehitysmaalaisia riistävän ja ruoskivan aristokraatin jälkeenjäänyt pikkuserkku maaseudulta.

Itse olen varsin levollinen nuivien ajatusten ja politiikkasuositusten pärjäämisen suhteen, koska omassa päässäni kuvittelen vähän lapsenomaisestikin, että "totuus" on niin vahvasti tällä puolella.

Argumentointi on tosiaan äärimmäisen helppoa aina, kun pysyy itselleen ja muille rehellisenä. Hyvinhän se on toiminut, mutta kriittinen massa todellisen muutosvyöryn käynnistämiseksi on vielä saavuttamatta. Vielä on liikaa noita tontteja, joiden mielestä kyse on pääosin vihasta. Olen varmaan torjunut enemmän olkiukkoja kuin Espanjassa on tuulimyllyjä Don Quixotelle taisteltavaksi. Minä olenkin ryhtynyt enemmän hyökkäyskannalle, kun onhan tässä jo vuosia saanut selittää, että ei tässä ilmiössä ole kyse rasismista tai vihasta. Siis pääosin, koska totta kai niitäkin on valitettavasti mukana, koska vaikka tavoitteet eivät ole yhteiset, niin maahanmuuton rajoittaminen on kuitenkin keinona yhteinen useammalle erilaiselle ryhmälle.

Siinä onkin se suurin este: ihmisten kynnys ja pelko profiloitua maahanmuuttokriitikoiksi. Siinähän voi pilata jopa urakehityksensä tai ihmissuhteensa, koska media on kertonut jo vuosia, "millainen on maahanmuuttokriitikko". Kuka haluaa olla sen kuvan mukainen? Tai kuka haluaa häntä pidettävän sen kuvan mukaisena? Useimmiten riittävän tyhmä tai rohkea. Eihän tämä oman välittömän edun kannalta ole yleensä mitenkään fiksua toimintaa. Tunnetuimmilla ihmisillä, jotka voisivat toimia roolimalleina, riski on vielä suurempi, koska he usein elävät niin paljon julkisuudesta. Ja kuten taas nähtiin, niin heitä vastaan hyökätään vihasyytöksin ja paljon pahemminkin.

[Brandis]

Totaalisen väärin (tahallaan?) ymmärretty; Halla-ahon brändi on nostaa päivänvaloon asioita, joista mieluummin vaiettaisiin. Tärkeitä, yhteiskuntaa ja ihmiskuntaa muuttavia tosiasioita.

Edelleen odotan, että hänen merkityksensä kokonaisvaltaisemmin ymmärrettäisiin - osattaisiin antaa arvoa sille, kun joku puhuu niin kuin asiat ovat eikä keskity pyytelemään anteeksi. Halla-ahon voima ja vahvuus on siinä, ettei hän mukaudu vallitseviin normeihin. Normeja tuleekin kyseenalaistaa, ja silloin on pakko puhua kipeistäkin asioista, kun ongelmat ovat ilmeisiä.

[sivullinen.]

Roope ja elven archer, paljon kiitoksia! Tämäkö se voi olla, mihin Tontti viittaa. Mutta jos näin todella on, Tonttihan paljastuu melkoiseksi keplottelijaksi. Enpä olisi ikinä uskonut.

Tämä kyllä häiritsee minua niin paljon että tätähän on miltei pakko kysyä Tontilta itseltään. Ei kenenkään oikeustieteilijän moraalin soisi olevan niin valuvaa lajia kuin miltä tämä haisee...

Kysy -- ja kerro meille muillekin. Siten saadaan ainakin joku vastaus. Usein kirjoittaja on kirjoitushetkellään ajatellut toista ja myöhemmin asian noustessa esiin väittää ajatelleensa toista. Jos Tontti on rehellinen ja filosofi, hän vastaa kysymykseesi, ja vastaa siihen rehellisesti, ja koska se on paras vastaus, minkä voimme saada, voimme siihen tyytyä. Kannustan sinua vielä kerran kysymään. Olen lukenut Vihreiden ohjeista poliittisille edustajilleen, ettei pidä vastata kysymyksiin, joiden vastaus saattaisi olla aatteelle haitaksi eli kysymys on hankala. Koska minä uskon Tontin olevan tässä tapauksessa epärehellinen poliitikko, en usko hänen vastaavan. Vastaamatta jättämisellä hän vahvistaisi asian olevan näin. Joten vielä kerran: Kysy.

Lisään vielä tämän mielipiteen edellä esitetyn husein-tapauksen jatkoksi. Siitä paljastuu, millä tavalla Halla-aho "harhaanjohtavasti tulkitsee", ja koska hän tekee sen valiten aineistokseen poliittisten tavoitteidensa mukaan eli samaan tapaan kuin sosialistien lehdistössä kaikki, siitä paljastuu koko sosialistisen lehdistön tapa vääristellä totuutta -- mukaan lukien Tontin. Nimittäin jos Tontti olisi verrannut Halla-ahon "harhaanjohtavia tulkintoja" muiden sosialistien lehdissä esittämiin tulkintoihin, olisi hän joutunut toteamaan, niiden olevan huomattavasti keskimääräistä vähemmän harhaanjohtavia, jonka vuoksi hänen väitteensä voi sanoa olevan faktojen perusteella totta, mutta harhaanjohtava. Se on kuin pilvisen päivän sanomista aurinkoiseksi: Pilvisenä päivänäkin aurinko -- vaikkakin pilvien läpi. Sosialistien lehtien mädännäisyys tekee kaikesta kirjoittelusta niissä mätää. Valheiden sekaan siroteltu totuus ei auta: Se johtaa totuudenkin kyseenalaistamiseen.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/totuuspuntari-onko-turvapaikanhakijoiden-maara-nelinkertaistunut-nykyisen-hallituksen-aikana/

[Yhteisöjäävi]

Endsongin, elven archerin ja sivullisen viestit luettuani esitän seuraavan raapustuksen, osin vastauksena heille, osin vain jäsennelläkseni ketjun tähän asti minussa herättämiä ajatuksen alkuja.

Endsong, suuri osa viestistäsi oli tekstiä, joka voisi olla peräisin omalta näppäimistöltäni, jos vain osaisin kirjoittaa noin napakasti. Tontin kohdalla puntaroin sitä, onko mainitsemasi "petos" kenties törkeä petos, petos vai avunanto petokseen. Jos tämä "tilastokeissi" nyt osoittautuu siksi miltä se näyttää, kyseessä on ilmiselvästi erehdyttäminen, joka kuuluu osaksi petoksen tunnusmerkistöä. Voisiko Tontti kuitenkin vedota johonkin oikeuttamisperusteeseen, siis hätävarjeluun tai pakkotilaan, tai siihen, ettei hänen menettelynsä toteuta tunnusmerkistön subjektiivista puolta eli tahallisuutta tai huolimattomuutta?

Hätävarjeluun vetoaminen merkitsisi oman pelkurimaisuuden julkista tunnustamista tyyliin "koska en kykene asiallisesti vastaamaan, sumutan, vihjailen ja johdan harhaan". Pakkotilaan vetoaminen olisi samalla tavalla intellektuaalinen umpikuja - ei ole kovin uskottavaa, että H-a:n tekstit olisivat luoneet jonkinlaisen välittömästi uhkaavan vaaran, johon olisi pakko reagoida yllä kuvatulla tavalla. Onko sitten kyse tahallisuudesta ja/tai huolimattomuudesta? Väitettä tahallisuudesta tukee moni seikka H-a:n ja Tontin aiemmissa sananvaihdoissa. Huolimattomuuteen vetoaminen menettää uskottavuuttaan, kun otetaan huomioon, että Tontti on ammattikirjoittaja ja juridiseen tarkkuuteen ja sen sisältämään eettiseen koodistoon koulutettu kanssakärsijä. Näennäisoikeudellisen päättelyni lopputulos näyttää siten kallistuvan sille kannalle, että Tontin menettelyssä on kyse tahallisuudesta. Retorisena kysymyksenä kysyn vielä, olisiko tehokas katuminen tässä mahdollista.

Tuo mitä kirjoitit hyveiden henkilökohtaisesta merkityksestä osui mielestäni naulan kantaan. Ei kaikilta tietenkään voi edellyttää mitään pyhimysmoraalia, mutta filosofeilta sopisi kyllä odottaa enemmän. Tonttia ei voi syyttää tyhmyydestä, mutta jonkinlaisesta älyllisestä velttoudesta ja epärehellisyydestä kyllä. Esimerkiksi kirjoituksessaan "Ilmaisunvapauden uhat 2000-luvulla" hän sallii itselleen niinkin ylimalkaisen heiton kuin "Halla-ahon kirjoituksista selviää varsin nopeasti, ettei hän tavoittele tolkullista keskustelua --- Hän haluaa vain provosoida ja lietsoa islam-vastaisuutta". Kuvitteleeko hän todella itsensä sellaiseksi auktoriteetiksi, jota tässäkin tapauksessa uskotaan vain siksi, että se on juuri Hän, joka puhuu?

Elven archerin esittämistä ajatuksista ihmisten psykologisesta työkalupakista en osaa sanoa mitään oivaltavaa, koska tunnen näitä asioita niin huonosti. Sitä jäin miettimään, että vaikka tuo kaikki olisi totta, niin kuin hyvinkin voi olla, tähän liittyy sellaisia keskustelun ja asioiden tosiasiallisen edistämisen strategisiin ulottuvuuksiin kuuluvia näkökohtia, joita ei sopisi väheksyä. Puhun tämän sekä käymieni että ulkopuolisena seuraamistani keskusteluista tekemieni havaintojen pohjalta: monia näyttää ärsyttävän se, että keskustelukumppani johdattelee (niin kuin esim. maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvissä keskusteluissa sitä haluaa johdatella toisia vaikkapa vain pois tietämättömyydestä) heitä, ei osoita arvostusta heidän ennakkoluuloilleen eikä jaa samoja fraaseja, jotka ovat heille niin tärkeät. Tämä aiheuttaa suuttumusta, joka puolestaan lukitsee oven, jonka takana erilaiset näkökohdat odottavat löytäjiään. Keskustelu kuolee.

Sanoit, että olet alkanut hyökkäävämmälle kannalle. Netissäkö vain vai myös sen ulkopuolella? Minkälaisia tuloksia se on tuottanut? Jaan täysin sen, mitä kirjoitit mediasta roolien käsikirjoittajana ja monien pelosta profiloitua maahanmuuttokriitikoksi. Siksipä tässä itsekin ammuskelen nimimerkin suojasta. Raukka kun olen. Juhlin kyllä sitä tosiasiaa, että on ihmisiä, jotka uskaltavat, mutta ymmärrän myös heitä, joita ei houkuttele sylkykupiksi ja tahallisten väärinymmärtämisten kohteeksi joutuminen.

Lopuksi vielä sivulliselle: hion vielä miekkojani ja mietin, miten esittäisin asian. Lienee turhaa kirjoittaa sähköpostia tyyliin "heipä hei mulla olisi tällainen kysymys" vaan kysymys pitäisi uittaa paljon viattomammassa asussa perille. Siihen, kuinka tämä voi onnistua, aion käyttää vähäisiä älyllisiä lahjojani sekä sitä suurta uutteruutta, jonka itse totuuden vaatimus minulle lahjoittaa.           

[elven archer]

Sanoit, että olet alkanut hyökkäävämmälle kannalle. Netissäkö vain vai myös sen ulkopuolella?

Lähinnä netissä, mutta en siihen rajoittuen. Jos joku aloittaa (virheellisen, epäloogisen) syyllistävän suoran tai epäsuoran hyökkäyksen, niin käännän mielellään asetelman pois lukien se virheellisyys. Reaktiot vaihtelevat ihmisestä riippuen, mutta yleensä vastalauseet jäävät aika vähäisiksi, koska hankalahan totuutta vastaan on taistella. En kuitenkaan usko, että tämä voisi sujua huonommin kuin se, että toiset jauhavat vuosia, että: "Sinä rasisti ja fasisti!", ja sitten me siihen, että: "Olet väärässä, koska..." Tätä sitten toistetaan loputtomiin. Vaikka miten oikaisee väitteet, niin silti osa siitä leimaamisesta tarttuu ihmisten mielikuviin ihan puhtaan volyymin ja toiston turvin. Siksi minusta on tärkeää olla hyväksyttämättä koko tätä lähtöasetelmaa, ja mielellään tämän asetelman voisi kääntää ihan toisinpäin siltä osin kuin se on perusteltua.

[Yhteisöjäävi]

Vaikka miten oikaisee väitteet, niin silti osa siitä leimaamisesta tarttuu ihmisten mielikuviin ihan puhtaan volyymin ja toiston turvin. Siksi minusta on tärkeää olla hyväksyttämättä koko tätä lähtöasetelmaa, ja mielellään tämän asetelman voisi kääntää ihan toisinpäin siltä osin kuin se on perusteltua.

Olen täysin samaa mieltä. Juuri siksi olenkin hahmotellut, että nuivastolle parasta olisi, että tulisi näitä Sampo Terhoja ja Simon Eloja ja kumppaneita, jotka ovat ystävällisiä ja asiallisia ja joita ei rasita sellainen menneisyyden painolasti, jota pahantahtoisen median taholta voitaisiin aina uudestaan ja uudestaan sylkeä liikkeen päälle. Tällaiset ihmiset jo olemuksellaan torjuvat kaikenlaiset panettelut ja paljastavat hyökkääjien pikkusieluisuuden.

Mutta sitten tullaan tähän: mistä löytää lisää näitä ihmisiä? Lähtisin liikkeelle siitä yksinkertaisesta lähtökohdasta, että usein metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos nuiva jengi jotenkin kykenee esittäytymään hyvän tahdon lähettiläinä (kts. aiempi viestini) sen sijaan että esittäytyisi "britannialaisen julman kehitysmaalaisia riistävän ja ruoskivan aristokraatin jälkeenjääneenä pikkuserkkuna maaseudulta"  niin hyviä asioita voi alkaa tapahtua. Nuivaston tulisi hyväntahtoisella, puhdistavalla hymyllä kukistaa vääryydet, joita se kohtaa. Näin idealistinen olen, tunnustan sen.

Kuitenkin todellisuus lyö korville tämän tästä, enkä tiedä, onko tarkoittamani "nuivuus" edes sitä, mitä muut samassa veneessä istuvat ymmärtävät sillä termillä. Tuore esimerkki: nimimerkki Tragedian synty kävi juuri sylkäisemässä palstalle toivomuksensa, jonka mukaan "asia ratkaistaan väkivallalla" ja toteamuksensa, jonka mukaan "keskustelun aika on ohi. Jos sitä joskus jatkan niin nyrkeillä. Toivon, että mahdollisimman moni tekisi samoin". Ja tällainen kerää sympatiseeraajia ja tällaista pidetään "nuivuutena", ei saakeli. Jokainen täysjärkinen ymmärtää, mitä vahinkoa tällaisilla lausumilla saadaan aikaan. Jokainen täysjärkinen ymmärtää, ettei näin ymmärretty "nuivuus" ole muun kuin tuhon ja hajaannuksen asialla.

Nyt kyllä pistää vihaksi.     

[Endsong]

Vielä muutama sana (itse)petoksesta.

Auktoriteetin paradoksi yhteiskunnallisessa todellisuudessa on, että tullakseen auktoriteetiksi pitää alistua. Tontti ja monet muut älymystön edustajat ovat lunastaneet tietäjäpositionsa alistumalla vallitseviin muoti-ideologioille ja niiden edustajille. Luulen, että esimerkiksi nuoret vähintään alitajuisesti vaistoavat, mistä tietäjäpositioon nousussa on kyse ja osaltaan siksi suhtautuvat pilkallisesti hikipinkoihin. Mitä muutakaan koulumenestys useinkaan on kuin sitä, että hikipinko hyväksyy opettajan mestarikseen tai pitää opetusmateriaalia mestarin sanana, ja siksi innokkaasti opiskelee kaiken. Taustalla on lupaus siitä, että omaksumalla kaiken tämän sinustakin voi tulla tulevaisuudessa mestari tai mestari muutoin palkitsee uurastuksesi. Monille protoälyköille koulumenestys voi näyttäytyä ainoana tienä sosiaalisesta pohjasakasta arvostettuun auktoriteettipositioon. Tälle tielle lähteminen on tietysti sikäli valheellista, että asetetun tavoitteen valossa roolin mukainen käytös on falskia teeskentelyä.

Ja kyllähän lukiomateriaalissa voi nähdä paljon mestarin sanaa, itse asiassa välillä tuntuu, että se on läpikotaisin ideologisoitunut. Jotkut filosofit ovat hyvin tietoisia tähän opettamiseen liittyvästä valtadynamiikasta. Oma mestarihahmoni kerran totesi kuuntelijoilleen, että kun hän puhuu heille, hän nussii heitä. Yliopistomellakoiden yhteydessä hän totesi "What you aspire to as revolutionaries is a new master. You will get one.".

[Foundation]

Totaalisen väärin (tahallaan?) ymmärretty; Halla-ahon brändi on nostaa päivänvaloon asioita, joista mieluummin vaiettaisiin. Tärkeitä, yhteiskuntaa ja ihmiskuntaa muuttavia tosiasioita.

Edelleen odotan, että hänen merkityksensä kokonaisvaltaisemmin ymmärrettäisiin - osattaisiin antaa arvoa sille, kun joku puhuu niin kuin asiat ovat eikä keskity pyytelemään anteeksi. Halla-ahon voima ja vahvuus on siinä, ettei hän mukaudu vallitseviin normeihin. Normeja tuleekin kyseenalaistaa, ja silloin on pakko puhua kipeistäkin asioista, kun ongelmat ovat ilmeisiä.

Mysteeri ratkeaa, kun kysytään, mitä suomalaiset ovat tähän asti halunneet ja lopetetaan kyselemästä, mitä suomalaiset tulevaisuudessa haluavat.

[Yhteisöjäävi]

Mysteeri ratkeaa, kun kysytään, mitä suomalaiset ovat tähän asti halunneet ja lopetetaan kyselemästä, mitä suomalaiset tulevaisuudessa haluavat.

Tässä on kyllä niin kryptinen aforismi, ettei ainakaan minulle avaudu. Voisitko itse avata tätä hieman? Vai onko tässä takana jotain sisäpiiriläistä skenehuumoria?

[Yhteisöjäävi]

Vielä muutama sana (itse)petoksesta.

Auktoriteetin paradoksi yhteiskunnallisessa todellisuudessa on, että tullakseen auktoriteetiksi pitää alistua. Tontti ja monet muut älymystön edustajat ovat lunastaneet tietäjäpositionsa alistumalla vallitseviin muoti-ideologioille ja niiden edustajille. Luulen, että esimerkiksi nuoret vähintään alitajuisesti vaistoavat, mistä tietäjäpositioon nousussa on kyse ja osaltaan siksi suhtautuvat pilkallisesti hikipinkoihin. Mitä muutakaan koulumenestys useinkaan on kuin sitä, että hikipinko hyväksyy opettajan mestarikseen tai pitää opetusmateriaalia mestarin sanana, ja siksi innokkaasti opiskelee kaiken. Taustalla on lupaus siitä, että omaksumalla kaiken tämän sinustakin voi tulla tulevaisuudessa mestari tai mestari muutoin palkitsee uurastuksesi. Monille protoälyköille koulumenestys voi näyttäytyä ainoana tienä sosiaalisesta pohjasakasta arvostettuun auktoriteettipositioon. Tälle tielle lähteminen on tietysti sikäli valheellista, että asetetun tavoitteen valossa roolin mukainen käytös on falskia teeskentelyä.

Ja kyllähän lukiomateriaalissa voi nähdä paljon mestarin sanaa, itse asiassa välillä tuntuu, että se on läpikotaisin ideologisoitunut. Jotkut filosofit ovat hyvin tietoisia tähän opettamiseen liittyvästä valtadynamiikasta. Oma mestarihahmoni kerran totesi kuuntelijoilleen, että kun hän puhuu heille, hän nussii heitä. Yliopistomellakoiden yhteydessä hän totesi "What you aspire to as revolutionaries is a new master. You will get one.".

Timanttinen tykitys!

Olen jo pidemmän aikaa kuvitellut (tai ehkä paremminkin uneksinut) että mainitsemasi "valtadynamiikka" ei tosifilosofeille merkitse mitään muuta kuin ehkä häpeällistä johonkin nuoruuden aikaan sijoittuvaa epäitsenäisyyden muisteloa, kasvamisen ja kypsymisen kauden aikaista opettaja-oppilas -suhteen kuvaamiseen liittyvää arkaaista suhdemuistoa. Että tullessaan sanan kaikissa merkityksissä täysi-ikäisiksi filosofit hylkäisivät typerät valtaleikit ja meisselin mittailut, ja alkaisivat yhdessä tuumin tutkimaan totuutta. Tietysti ajatus on tavallaan typerä ja naiivi, mutta sen sisällä on tietynlainen eetos, josta en pysty luopumaan. Filosofia on jotakin paljon enemmän ja korkeampaa kuin yksittäiset totuuden etsijät.

Onhan minullakin ollut esikuvia ja idoleita. Ne ovat tosin vaihdelleet ja toisinaan painuneet taka-alalle, toisinaan ajankohtaistuneet, sen mukaan, minkälaisia keppejä elämä on jahdattavakseni heitellyt. Mainitsemasi Lacan ja hänen seurueensa on jäänyt itselleni vieraammaksi, luultavasti siitä syystä, etten ole koskaan kunnolla opiskellut Freudia (seikka josta en ole lainkaan ylpeä). Oma hyvin inspiroiva opettajani "opistossa" kuittasi Lacanin ajattelun lakonisesti näin: "liikaa punaviiniä".

Alistumisen ja alistamisen peli näyttää minusta siis vieraalta ja vieroksuttavalta. Minulle filosofiassa on ennen kaikkea kyse vapaudesta. Gadamer kirjoittaa minusta johonkin ytimeen osuen kirjoituksessaan "Totuus hengentieteissä", että hengentieteet "voivat suojautua vallan viettelyksiltä ja järjen korruptiolta omalla tavallaan. --- Ne eivät voi vetäytyä vastuusta, joka syntyy niiden vaikutuksesta tieteen ulkopuolella. Nykymaailman ohjaillun julkisuuden ja mielipiteenmuokkauksen vastapainona on hengentieteillä perheen ja koulun kautta välitöntä vaikutusta kasvaviin nuoriin ihmisiin. Missä hengentieteellistä totuutta tavataankin, näkyy siinä vapauden häviämätön jälki." Jotenkin kovin ajankohtaista settiä yli 60 vuoden takaa.

Se, että olemme äärellisiä olentoja ja että meidät on monin historiallisin ehdoin "ehdollistettu", ei lopultakaan merkitse sitä, että emme voisi olla "vapaita". Ehkäpä juuri epäonnistumaan tuomitussa pyrkimyksessämme vapautua siitä, mihin olemme sidotut, voimme saavuttaa jotakin sellaista, mihin sanalla "vapaus" tavataan osoitella.     

[Endsong]

Timanttinen tykitys!

Olen jo pidemmän aikaa kuvitellut (tai ehkä paremminkin uneksinut) että mainitsemasi "valtadynamiikka" ei tosifilosofeille merkitse mitään muuta kuin ehkä häpeällistä johonkin nuoruuden aikaan sijoittuvaa epäitsenäisyyden muisteloa, kasvamisen ja kypsymisen kauden aikaista opettaja-oppilas -suhteen kuvaamiseen liittyvää arkaaista suhdemuistoa. Että tullessaan sanan kaikissa merkityksissä täysi-ikäisiksi filosofit hylkäisivät typerät valtaleikit ja meisselin mittailut, ja alkaisivat yhdessä tuumin tutkimaan totuutta. Tietysti ajatus on tavallaan typerä ja naiivi, mutta sen sisällä on tietynlainen eetos, josta en pysty luopumaan. Filosofia on jotakin paljon enemmän ja korkeampaa kuin yksittäiset totuuden etsijät.

Onhan minullakin ollut esikuvia ja idoleita. Ne ovat tosin vaihdelleet ja toisinaan painuneet taka-alalle, toisinaan ajankohtaistuneet, sen mukaan, minkälaisia keppejä elämä on jahdattavakseni heitellyt. Mainitsemasi Lacan ja hänen seurueensa on jäänyt itselleni vieraammaksi, luultavasti siitä syystä, etten ole koskaan kunnolla opiskellut Freudia (seikka josta en ole lainkaan ylpeä). Oma hyvin inspiroiva opettajani "opistossa" kuittasi Lacanin ajattelun lakonisesti näin: "liikaa punaviiniä".

Alistumisen ja alistamisen peli näyttää minusta siis vieraalta ja vieroksuttavalta. Minulle filosofiassa on ennen kaikkea kyse vapaudesta. Gadamer kirjoittaa minusta johonkin ytimeen osuen kirjoituksessaan "Totuus hengentieteissä", että hengentieteet "voivat suojautua vallan viettelyksiltä ja järjen korruptiolta omalla tavallaan. --- Ne eivät voi vetäytyä vastuusta, joka syntyy niiden vaikutuksesta tieteen ulkopuolella. Nykymaailman ohjaillun julkisuuden ja mielipiteenmuokkauksen vastapainona on hengentieteillä perheen ja koulun kautta välitöntä vaikutusta kasvaviin nuoriin ihmisiin. Missä hengentieteellistä totuutta tavataankin, näkyy siinä vapauden häviämätön jälki." Jotenkin kovin ajankohtaista settiä yli 60 vuoden takaa.

Se, että olemme äärellisiä olentoja ja että meidät on monin historiallisin ehdoin "ehdollistettu", ei lopultakaan merkitse sitä, että emme voisi olla "vapaita". Ehkäpä juuri epäonnistumaan tuomitussa pyrkimyksessämme vapautua siitä, mihin olemme sidotut, voimme saavuttaa jotakin sellaista, mihin sanalla "vapaus" tavataan osoitella.   

Rooli on aina jonkinlaisen valtaposition ottamista, jota esimerkiksi puoluevalintakin kuvastaa. Kun äänestää "oikeaa puoluetta" ja sitä myöten kuuluu parempien ihmisten kastiin, niin tällä on aina "voimauttava" vaikutuksensa persoonaan. Valinnalla on oma vaikutuksensa ihmisen ajatteluun ja käyttäytymiseen, ja äänestämisellä on pelkkää yksittäistä vaali-iltaa tai poliittisia voimasuhteita laajempi (eettinen) merkitys. Jotenkin vaikuttaisi siltä, että perinteisiä "voimapuolueita" aikaisemmin äänestäneillä on vaikea hyväksyä nykyistä tilannetta, jossa näyttää siltä kuin perussuomalaisia vietäisiin kuin litran mittaa. Passiivinen positio, lyötynä ja vastaanottavana osapuolena oleminen voi olla traumaattinen tilanne, jos aikaisemmin on ollut aktiivisten voittajien puolella. Vaikeissa oloissa puoluevalinnallakin on siten psyykkinen hintansa.

Aika harva luennoitsija tietää juuri mitään Lacanista ja ymmärtää vielä vähemmän. Siksi Lacan on helppo ohittaa ylimalkaisilla toteamuksilla. Lacan on erittäin vaikea ajattelija. Hän on vaikeaselkoinen ja hänen kirjoituksensa voivat vaikuttaa hyvinkin kryptisiltä. Lisäksi Lacan käyttää mateemoita, eräänlaisia "matemaattisia formulaatioita" ajatustensa esittämiseen. Vaikeus ja mateemoiden käyttäminen on tarkoituksellista, niiden tarkoitus on estää se, että muut ajattelijat omisivat Lacanin omaan käyttöönsä ja esittäisivät hänen ajatuksistaan tulkintoja, joissa yhteys Lacanin oikeisiin ajatuksiin on ajat sitten katkennut. Olemalla erityisen vaikea ja käyttämällä mateemoita pakotetaan kommentoija palaamaan alkuperäislähteisiin. Lacan ei suuremmin arvostanut "ymmärtämistä". Hänen mielestään ymmärtäminen on sitä, että käännetään esitetty viesti omalle kielelle, assimiloidaan se, jolloin uusi ajatus palautetaan takaisin kokoelmaksi vanhoja jo ymmärrettyjä käsityksiä. Tällä tavoin ei opita mitään uutta.

Itsekin näen filosofian ensisijassa libertaarisena ja terapeuttisena projektina. Filosofialla on oikeutuksensa niin kauan kuin se toteuttaa valistuksen tehtävää. Tätä on "tosifilosofia" ja akateeminen virkamiesfilosofia on sitten jotain ihan muuta.

[Yhteisöjäävi]

Endsong, kiitos tiedoista. Kuvailusi perusteella Lacan vaikuttaa melko elitistiseltä eksentrikolta. Onko tämä mielestäsi väkivaltainen tulkinta? Siis en kysy, mitä lacanilaisen ajattelun kehyksissä tällaiseen kysymykseen voitaisiin vastata/miten itse kysymys voitaisiin sen puitteissa nihiloida (vaikka onhan tämäkin jossain määrin mielenkiintoista), vaan mitä mieltä olet, onko Lacanin ajattelussa kysymys "elitismistä" tai "tavallisuudesta poikkeamisesta tavallisuudesta poikkeamisen itsensä takia". Onko Lacanilla poliittista filosofiaa? Jos on niin mikä sen anti vaikkapa maahanmuuttokriittiselle liikkeelle voisi olla?

Perustava kysymys politiikan ja filosofian suhteesta näyttää lymyävän siellä täällä, kun pyörittelen (päissäni) tähän asti käytyä keskustelua. Puhuit siitä, että rooli merkitsee aina jonkinlaisen valtaposition ottamista. Miten voisimme ajatella yksiin ne roolit ja niistä syntyvät valtapositiot, kun joku pyrkii samanaikaisesti esiintymään sekä filosofina että poliitikkona? Tällaiselle "kaksoisroolille" näyttää kuitenkin olevan ottajia, vaikka filosofia varmasti onkin monien poliitikkojen mielestä impotenttien vanhusten harrastamaa kontemplaationeppailua ja politiikka puolestaan filosofien ylenkatsomana näyttäytyy alaikäisten räkänokkien kinasteluna siitä, kuka saa leikkiä milläkin lelulla. Sitten on meitä idealisteja, jotka kuvittelemme, että roolit ainakin periaatteessa olisivat yhdistettävissä niin, että filosofia voisi opettaa poliitikoille jos nyt ei muuta niin ainakin johdonmukaisuutta ja perustelemisen taitoa. Politiikka voisi puolestaan kiskoa filosofeja "tämänpuoleiseen" ja antamaan arvoa sille todellisuudelle, joka heidät ruokkii, asuttaa ja suojaa.

Kirjavinkki kaikille joita käsitellyt aiheet yhtään kiinostavat: Huonosti käyttäytyvät filosofit, kirjoittaneet Nigel Rodgers ja Mel Thompson. Kirja ei ole yhtään pitkäveteinen, jos joku sellaista pelkää, eikä akateemisen kuiva, kuten filosofiaa käsittelevät kirjat usein ovat. Kirja on täynnä toinen toistaan surkuhupaisampia esimerkkejä siitä, miten filosofeina mainetta niittäneet ajattelun ihmemiehet kykenevät poliitikkoina täydelliseen arvostelukyvyttömyyteen ja alittamaan riman sieltä, mistä ei kuvittelisi kenenkään mahtuvan. Kirjan yksi esimerkki kertoo Jean-Paul Sartresta, joka meni Neuvostoliittoon kohdistuvassa utopistisessa fantasioinnissaan niin pitkälle, että tuntui menettäneen kokonaan todellisuudentajunsa. Ehkä tässä yhteydessä tulee mieleen joitakin esimerkkejä nykyisestä kotimaan politiikasta...