2015-05-28 YLE: "Lisää moninaisuutta Yleen"

[Roope]

Vastaavalta päätoimittajalta: Moniäänisyys ei ole kovaäänisyyttä

Jokaisen on tunnistettava oma elämänsä Ylen journalismista, kirjoittaa Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen.

Yle 1.2.2022

Kun sanon sanan "monimuotoisuus", sana toteuttaa heti itseään. Jokainen tulkitsee sanaa omalla tavallaan. Tämäkin kirjoitus ymmärretään hyvin monimuotoisesti.

Monimuotoisuus on nykyajan sana. Se on myös yhteiskunnallinen ja poliittinenkin sana, kuten monet muutkin tämän ajan sanat. Esimerkiksi puhuttaessa luonnosta, kulttuurista tai maahanmuutosta, monimuotoisuus synnyttää välillä kiivaita merkityksiä.

Sanat kuvaavat maailman muutoksen. Kaivan hyllystä Nykysuomen sanakirjan (WSOY 1983). Vanha auktoriteetti määrittelee monimuotoisuuden lähinnä monipuolisuuden synonyymiksi.

Latteaa, mutta asiallista, kuin ylioppilasaineesta.

Jo vuosia olemme mitanneet naisten ja miesten esiintymistä uutis- ja ajankohtaistoiminnan sisällöissä. Naisten osuus haastateltavista on noussut viidessä vuodessa 35 prosentista noin 45 prosenttiin.

Brutaalitasa-arvoa? Kyllä. Mutta on mittaaminen myös parantanut journalismia. Kun toimituksissa mietitään hetki sopivaa kommentoijaa, ensimmäiseksi mieleen tulevan sijaan löytyykin huomattavasti tuoreempi henkilö – sukupuolesta riippumatta.

On mittakeppitasa-arvolle tyypillistä, että sen väitetään parantaneen tilannetta, tässä tapauksessa journalismia, vaikka parantumisesta ei ole esittää mitään todisteita.

Ylen agendajournalismin ongelma ei tosiaankaan ilmene haastateltavien sukupuoliosuuksissa, eikä sitä voi siksi mitata sellaisella.

Yle urheilu on tehnyt omaa tasa-arvotyötään jo pitkään. Väitän, että Yle urheilun ansiosta naisten urheilu näyttää julkisuudessa nyt aivan toiselta kuin kymmenen vuotta sitten. Ainahan suomalainen naiskeihäänheittäjä ja -hiihtäjä on menestyksen hetkellä näkynyt siinä kuin mieskin, mutta nyt näkyy ja kuuluu myös naisurheilun monipuolisuus ja naisten ääni aivan eri tavalla. Koko urheilusta välittyy rikkaampi kuva.

Sukupuolten tasa-arvosta huolehtiminen ja naisten urheilun nostaminen ovat vain monimuotoisuuden pintaa ja ensimmäisiä askelia. Viime vuonna sukelsimme monimuotoisuuteen syvemmälle. Olemme pohtineet kaikissa toimituksissa, miten Ylen uutisjournalismi toteuttaisi paremmin laajasti käsitettyä monimuotoisuutta.

Urheilu onkin hyvä esimerkki siitä, että Jokisen mainitsema "brutaalitasa-arvo" on Ylelle päämäärä sinänsä. Mitään järkiperusteluja on vaikea löytää esimerkiksi sille, että Yle on parin viime vuoden aikana pitkälti poistanut ohjelmien otsikoista tiedon, onko kyse naisten vai miesten jääkiekosta tai jalkapallosta. Ylhäältä annettuna asenteena on, että naisten ja miesten lajien on oltava katsojille yhtä tärkeitä (eivät ole), koska naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia.

Olemme kouluttautuneet, kuunnelleet erilaisia ryhmiä, kokeilleet. Termi on välillä saippuaa, kun sen laaja ymmärtäminen supistuu helposti vaikkapa diversiteetin pohdinnaksi. Silti monimuotoisuuden miettiminen ja toteuttaminen on journalismin ydintä ja tämän vuoden keskeinen teemamme.

Eipä ole pohdinta kovin pitkälle kantanut, sillä monimuotoisuuden ongelma ei ole koskaan ollut naisten ja miesten osuudet esimerkiksi haastatelluissa vaan agenda, joka määrää haastatellut tietynlaisiksi sukupuolesta riippumatta. Ei ole yhtään monimuotoisempaa tai tasa-arvoisempaa kutsua yhä uudestaan haastateltavaksi meppikaksikko Sirpa Pietikäinen ja Miapetra Kumpula-Natri.

Pohdinta helpottuu, kun muutamme monimuotoisuuden käytännöllisemmäksi moniäänisyydeksi. Kenen ääni ja maailma näkyy ja kuuluu liikaakin? Kenen ei lainkaan tai liian vähän?

Tämä on selkeämpää pohdintaa, vaikka nykyaika ei tee sitäkään helpoksi. Moni luulee, että moniäänisyys on samaa kuin kovaäänisyys ja oletus siitä, että minun tunteestani ja mielipiteestäni on tehtävä yhteiskunnan laki.

Olen ollut viime viikot rokotevastaisten sähköpostikampanjan kohteena. Olen saanut jonkun YouTube-kehotuksen jälkeen satoja sähköposteja. En ole lainkaan huolissani rokotevastaisten äänen kuulumisesta. Kovaäänisyys kuuluu aina, mutta huomaan miettiväni, kenen ääni ei korona-aikana ole oikeasti kuulunut? Keitä me emme ole huomanneet ja kuulleet?

Päätoimittaja Jokinen tyrmää ohimennen moniäänisyysvaatimuksen sillä, että on saanut sähköposteja ihmisiltä, joiden mielipiteistä hän ei pidä. Kätevää.

Jokinen on ollut myös valehtelevien ilmastohysteerikkojen vihakampanjan kohteena, mutta ei taatusti totea, ettei ole huolissaan ilmastohysteerikkojen äänen kuulumisesta.

Jokaisen suomalaisen on tunnistettava oma elämänsä Yleisradion journalismista. Kun yhtenäiskulttuuri on hajonnut – tai monipuolistunut – vastuu siirtyy myös kuuntelemiseen. Identiteettipolitiikka ja populistinen henki ei juuri kuuntelemista suosi.

Identiteettipolitiikka on näköjään Jokisen suussa kielteinen termi, vaikka esimerkiksi Ylen ilmastojournalismi perustuu vahvasti juuri identiteettipolitiikkaan. Identiteettipolitiikka ja populismi viittaavat tietysti perussuomalaisiin ja heihin liitettyihin teemoihin ja näkökulmiin.

Monimuotoinen journalismi nostaa esiin meille jokaiselle uusia ja kiinnostavia, mutta myös kummallisia ja ehkä pelottaviakin asioita.

Journalismi voi selventää ja pehmentää reaktioita, mutta maailmaa emme saa piilottaa. Se on peruuttamattomasti ja koko ajan vahvemmin monimuotoinen ja moniääninen. Ja juuri siksi niin hemmetin kiinnostava.

Ylen käsitys monimuotoisesta ja moniäänisestä journalismista on lähettää Afrikka-kirjeenvaihtajakseen kehitysmaa-aktivisti ja sitten muutaman vuoden jälkeen korvata tämä toisella kehitysmaa-aktivistilla.

[Lalli IsoTalo]

Jokaisen on tunnistettava oma elämänsä YLEn journalismista ....

YLE ns. "journalismi" - siis kommunismi - on läpimätää wokesubversiota. Ja sitten tämä wanna-be-diktaattori sanelee meille hallintoalamaiselle, ylhäältä käsin, että meidän jokaisen pitäisi tunnistaa elämämme siitä.

Voe halvattu sentään! Tässä ihan sanat meinaa loppua kesken pääindoktrinaattorin röyhkeyden edessä!!!

[Niobium]

Yle on pyhittänyt itse itsensä. Kruunauttanut itsensä valtakunnan vahtikoiraksi vailla vastuuta.

Verovaroin toimivalta instituutiota odottaisin puhdasta tasapuolista journalistiikkaa. Ei näy onnistuvan.

Olen aiemminkin mässyttänyt journalismin perusperiaatteista.

Harvassa ovat he, jotka tekevät taustatyön kunnolla, kuuntelevat kaikkia osapuolia, tarkistavat faktat ja kirjoittavat tai tuottavat tietoa ilman, että antavat oman asenteensa vaikuttaa työhönsä.

Nyt isä Aurinkoinen kertoo siis, että minun pitäisi ajatella kuten YLE opettaa.

[Jorma M.]

Kuten legendaarinen Suomen viihdehistorian harmaa eminenssi totesi: "Voi pojat kun tietäisitte..."

Tämä vastuumedian kakkapökäle Jouko Jokinen. Mikä mies! Nöyrä, moninainen, vaatimaton, sopuisa, monimuotoinen. Täysin sopiva Ylen uutistoiminnan johtoon. Edeltäjä Ylegaten legenda, Atte "Putin" Jääskeläinen. Nykyinen esihenkilö Merja "Eläinten Vallankumous" Ylä-Anttila. Ylen etiikkapäällikkö    Timo "Olen muuten juristi" Huovinen valvoo että kaikki sujuu eetillisesti.

Nykyedellytys toimintojen pyörittämiseen 600 000 000 e per vuosi. Kaupan päälle

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/c9a7ce21-644d-495b-84a9-712530d94bf6

Yle opettaa taskuvaginan tekoa: "Sairasta jakaa tällaista lasten sovelluksessa"
Ylen Inttistoorit-podcastissa opetetaan taskuvaginan tekoa.

Neekeri panee Suomea pyllyyn. Seuraavassa lähetyksessä valmistetaan leirikyrpä.