Hanna-Kaisa Grönholm - Sananvapauskeskustelu verkossa (gradu)

[Kemolitor]

Hanna-Kaisa Grönholm - Sananvapauskeskustelu verkossa - miten ihmiset määrittelevät sananvapautta verkkokeskustelussa
Tiedotusopin pro gradu -tutkielma
Joulukuu 2014
Tampereen yliopisto
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö


Tiivistelmä:

Tutkielmani aiheena on sananvapaus keskustelu verkossa. Mielenkiintoni kohdistuu siihen, millaisia käsityksiä nousee esille, kun ihmiset puhuvat verkossa sananavapaudesta. Työni tarkoituksean on selvittää, mitä sananvapaus ihmisten mielestä tarkoittaa tai mitä sen pitäisi tarkoittaa.

Tutkimukseni on tapaustutkimus ja tapauksekseni valitsin nykyisen kansanedustaja Jussi Halla-ahon oikeudenkäynteihin sekä tuomioihin uskonrauhan rikkomisesta ja kiiihottamisesta kansanryhmään vastaan liittyvät keskustelut. Aineistoni on koottu kyseistä tapausta esitelleiden ja kommentoiden mediatekstien pohjalta syntyneistä verkkokeskusteluista. Tutkmusmenetelmäksi valitsin laadullisen sisällön erittelyn, jonka avulla on mahdollista päästä käsiksi laajoihin verkkoaineistoihin luokittelemalla niitä erilaisten teemojen alle. Analyysin apuan käytin aineistosta nousseiden teemojen lisäksi Risto Kuneliuksen luomaa hahmotelmaa sananvapauden erilaisista äärinäkemyksistä. Tutkimukseni perusteella suomalaisessa verkkokeskustelussa esiintyy selkeästi sekä eurooppalaiseen että amerikkalaiseen sananvapauskäsitykseen pohjautuvia näkemyksiä sananvapaudesta. Euroopassa sananvapaus nähdään yleensä perustavana oikeutena, jonka käyttämistä ei saa estää ennakkoon. Vallalla on kuitenkin käsitys, jonka mukaan sananvapaus ei ole täysin rajoittamaton, vaan sitä suojataan parhaiten pitämällä huolta myös muista oikeuksista. Yhdysvalloissa sananvapaus sen sijaan nähdään lähes absoluuttisena oikeutena. Aineistoni perusteella suomalainen sananvapaus keskustelu verkossa jakautuu selkeästi kahteen leiriin, joista toisessa kannatetaan yhdysvaltojen mallin mukaista ehdotonta sananvapautta ja toisessa eurooppalaisempaa vastuullisuusajattelua.

Tutkimukseni perusteella verkkokeskustelijoille on myös usein varsin epäselvää, miten sananvapautta Suomen laissa rajoitetaan ja mitä erilaiset rajoitukset käytännössä tarkoittavat. Tämä aiheuttaa nähdäkseni sen, että ihmisten on halutessaankin vaikea noudattaa lakeja: miten olisi mahdollista toimia lain asettamissa rajoissa, jos nämä rajat ovat epäselviä? Oliskin syytä käydä laajempaa ja yleisempää keskustelua siitä, millaisia rajoja sananvapaudellsa Suomessa on ja miten nämä rajat suhteutuvat kun toimitaan globaalissa internetissä.

Aiheeseen liittyviä ketjuja:
Jussi Halla-ahon oikeudenkäynti
2010-06-08 YLE: Hovioikeus pui Halla-ahon kirjoituksia (yhdistetty)
Hovioikeuden pääkäsittely 8.6.2010
2012-06-08 KKO tuomitsi Halla-ahon myös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan


Luku 1. Johdanto s. 1 - 8

s. 1: Tarkoitukseni on pro gradu työssäni tutkia keskustelua, jota internetissä käydään sananvapaudesta ja siihen läheisesti linkittyvästä demokratiasta. Ensisijainen mielenkiinnon kohteeni on sananvapaudesta käyty keskustelu. Keskustelu sananvapaudesta kuitenkin liittyy verkossa usein kiinteästi keskusteluun demokratiasta ja ehkä ennen kaikkea verkkodemokratiasta. Tämä on ymmärrettävää kun otetaan huomioon, että sananvapaus nähdään myös yleisemmin yhtenä länsimaisen demokratian tärkeimmistä elementeistä ja siihen erottamattomasti kuuluvana osana.

Mielenkiintoni kohdistuu siihen, miten ihmiset puhuvat sananvapaudesta verkossa. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, millaiseksi keskustelijat mieltävät sananvapauden tilanteen internetissä ja toisaalta Suomessa sekä siitä, miten sananvapauden nähdään linkittyvän yhteiskuntaan ja demokratian tilaan. Aion lähestyä aineistoani ensisijaisesti sisällönerittelyn ja -analyysin kautta, sillä niiden avulla laajat verkkokeskustelut on mahdollista ottaa haltuun ja etsiä niistä erilaisia teemoja.

Aineistoni olen kerännyt suomenkielisistä verkkokeskusteluista, mutta näissä keskusteluissa ei välttämättä käsitellä ainoastaan Suomen sananvapautta ja demokratiaa.

Keskustelua sananvapaudesta on Suomessa käyty eduskunnassa asti, kun esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustajat Jussi Halla-aho ja Teuvo Hakkarainen ovat kohahduttaneet lausunnoillaan. Tämän seurauksena eduskunnan puhemiehistö laati kansanedustajille ohjeet sopivasta kielenkäytöstä. Ohjeen mukaan esimerkiksi sanat kepu ja persu eivät enää ole kansanedustajille sallittuja.

s. 4: Sen jälkeen kun aloitin graduni syksyllä 2010, keskustelu sananvapaudesta on välillä saanut hyvinkin laajoja mittasuhteita ja välillä se taas on hieman hiljentynyt. Tuntuu kuitenkin, että keskustelu aiheesta on etenkin internetissä jatkuvaa. Esiin nousee jatkuvasti uusia tapauksia ja ilmiöitä, joiden kautta aihe herättää ihmisten mielenkiinnon uudestaan ja uudestaan.

S. 5: Kuten jo aiemmin mainitsin sananvapautta pidetään yhtenä länsimaisen demokratian tärkeimmistä elementeistä. Demokratia ja sananvapaus liittyvät siis tietyssä mielessä erittäin kiinteästi toisiinsa: demokratiaa ei länsimaisen käsityksen mukaan oikeastaan voi olla olemassa ilman sananvapautta. Tästä syystä tietenkin myös niistä käyty keskustelu limittyy toisiinsa ja internetin onkin toivottu helpottavan demokratian toteutumista, kenties jopa vievän demokratiaa maihin, joissa sen tilan on perinteisesti katsottu olevan heikko.

S. 6: Koska sananvapauteen liittyviä keskusteluja löytyy verkosta vaikka millä mitalla, olen valinnut itselleni yhden tapauksen, jonka kautta aihetta lähestyn. Jussi Halla-aho sai vuonna 2009 tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä uskonrauhan rikkomisesta. Tuomio perustui Halla-ahon vuonna 2008 julkaisemiin blogiteksteihin. Tapaus herätti paljon keskustelua sekä siitä uutisoineiden medioiden keskustelufoorumeilla että verkon muilla keskustelufoorumeilla ja blogeissa. Esittelen tapauksen ja aineistoni tarkemmin luvussa kolme.

Luku 2. Sananvapaus ja demokratia s. 9 - 25

s. 11: Eurooppalaisessa lainsäädännössä on yleensä lähdetty pitkälti siitä, että sananvapauden toteutumista yhteiskunnassa turvataan parhaiten suojelemalla yleisiä ihmisoikeuksia ja yhteisöä. Tämän ajattelun pohjalta on luotu rajoituksia sananvapauden käytölle, esimerkiksi koskien vihapuhetta. Samalla kuitenkin sananvapaus säilyy perustavana oikeutena, jonka käyttämistä ei saa estää ennakkoon. Toisin sanoen demokraattisissa yhteiskunnissa, jotka rakentuvat sosiaalisen vastuullisuuden tradition varaan, sananvapautta punnitaan muita oikeuksia vasten ja se nähdään yleensä ennemminkin suhteellisena kuin absoluuttisena.

s. 14: Valtakunnansyyttäjänvirasto jakaa sananvapausrikokset kahteen ryhmään: varsinaisiin sananvapausrikoksiin ja epävarsinaisiin sananvapausrikoksiin. Varsinaisia sananvapausrikoksia ovat julkaistun viestin sisältöön perustuvat rikokset. Epävarsinaisia sananvapausrikoksia taas ovat järjestysluonteiset säännökset, jotka on säädetty rangaistaviksi sananvapauslain 21§:ssä joukkoviestintärikkomuksina.

Valtakunnansyyttäjänviraston tulkinnan mukaan sananvapausrikoksina voidaan pitää sellaisia rikoksia, joista rankaiseminen olisi sananvapauden rajoittamista ja näin ollen on suoritettava punninta siitä, onko rajoitusperuste hyväksyttävä. Keskeisimpiä niistä rikoksista, jotka voivat olla sananvapausrikoksia ovat seuraavat: kiihottaminen kansanryhmää vastaan, sotaan yllyttäminen, julkinen kehottaminen rikokseen, uskonrauhan rikkominen, väkivaltakuvauksen levittäminen, sukupuolisiveyttä loukkaavan kuvan levittäminen, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja kunnianloukkaus.

s. 21: Kun tästä näkökulmasta mietitään julkista keskustelua nykypäivänä niin internet saattaisi tulevaisuudessa toimia tilana, jonne kansalaiset voivat tasa-arvoisina kokoontua keskustelemaan yhteisistä asioista ja mudostamaan julkisia mielipiteitä. Tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvä tulevaisuuden suuntaus, sillä jo nyt on nähty, että internetissä ihmiset usein kokoontuvat keskustelemaan muiden samanmielisten kanssa, keskustelijat blokkiutuvat eikä mitään julkista mielipidettä pääse syntymään.

Luku 3. Internet ja sananvapaus s. 26 - 43

s. 26: Sananvapauslain säännökset ovat välineneutraaleja: ne soveltuvat saman sisältöisinä kaikkiin joukkoviestinnän muotoihin viestien tallennus-, julkaisu- ja jakelutekniikasta riippumatta. Kun sananvapauslakia sovelletaan internetiin, tulee pyrkiä tunnistamaan siellä tapahtuvan viestinnän erityispiirteet. Viestintä saattaa rinnastua esimerkiksi baarikeskusteluun, torikahvilassa jutusteluun, puheen pitämiseen tai esimerkiksi sanomalehden yleisönosastokirjoitukseen.

Eräs keino valvoa internetissä tapahtuvaa viestintää on moderointi. Moderoinnilla tarkoitetaan yleisesti sitä, että viestinnän mahdollistava taho poistaa viestit, jotka ovat lain tai sopimusehtojen vastaisia. Moderointi voi tapahtua ennen viestin julkaisemista tai viestin julkaisemisen jälkeen. Verkkojulkaisun vastaavalla toimittajalla on vastuu julkaistun viestin sisällöstä. Tämän vuoksi Suomessa verkkojulkaisuissa usein käytetään ennakkomoderointia eli sisällöltään rikolliset ja sopimuksen vastaiset viestit poistetaan ennen niiden julkaisemista. Esimerkiksi sanomalehtien yhteydessä olevat keskustelupalstat ovat tyypillisesti ennakkomoderoituja.

s. 29: Toisaalta internetin vaikutusta sananvapauteen ja demokratian toteutumiseen usein liioitellaan ja ihannoidaan liikaakin. Verkkoyhteisöjen ja keskustelujen hyödyllisyyttä on usein perusteltu kolmella argumentilla. Ensinnäkin poliittisiin online-keskusteluihin osallistuvat ihmiset kokevat hyötyvänsä osallistumisesta. Toiseksi online-keskustelut voivat toimia vastarinnan paikkoina ja siten kansalaisvaikuttamisen sekä demokratian välineenä erityisesti epädemokraattisissa yhteiskunnissa. Kolmanneksi poliittisten päättäjien tai valtion viranomaisten organisoidut online-keskustelut voivat aktivoida kansalaisia poliittisessa päätöksenteossa ja vahvistaa vallitsevan poliittisen koneiston asemaa demokraattisena instituutiona.

s. 31: Mari Maasilta käsittelee tutkimuksessaan Maahanmuutto, Media ja Eduskuntavaalit erilaisten medioiden suhdetta maahanmuuttokeskusteluun. Maasilta nostaa esiin sen, että 2000-luvun alussa perinteinen media ei juuri päästänyt maahanmuuttovastaisia tai rasistisia ryhmiä esittelemään näkemyksiään suomalaisessa valtajulkisuudessa. Tämä on voinut synnyttää suurelle yleisölle käsityksen siitä, että tällaisia ryhmiä ja mielipiteitä ei Suomessa juuri olisikaan. Koska maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvilla tahoilla ei ollut pääsyä valtajulkisuuteen, nämä ryhmät etsivät vertaistensa seuraa lähinnä internetin välityksellä. Yhtenä syynä siihen, että nykyiset maahanmuuttokriitikot ja sitä kautta maahanmuutosta käyty keskustelu ovat aktivoituneet nimenomaan internetissä on se, että näiden henkilöiden näkökulmasta perinteinen uutismedia ei päästänyt heitä ääneen vaan vaikeni maahanmuuton ongelmista eikä sallinut aiheesta käytävää keskustelua.

s. 34: Kuten aiemmin totesin, Suomessa verkkojulkaisun vastaavalla toimittajalla on vastuu julkaistun viestin sisällöstä. Tämän vuoksi suomalaisissa verkkojulkaisuissa käytetään usein ennakkomoderointia ja oikeastaan kaikki suomalaiset keskustelupalstat ovat jollakin tavalla moderoituja. Usein verkkokeskustelussa moderointi sekoitetaan sensuuriin. Moderointi on kuitenkin selkeästi eri asia kuin valtion tai muun ulkopuolisen tahon toteuttama ennakkosensuuri, joka on kielletty Suomen perustuslaissa. Jokaisella viestimellä on itsenäinen oikeus päättää, mitä ja kenen kirjoituksia se julkaisee. Julkaisematta jättäminen ei ole sensuuria, eikä sitä siten myöskään voida katsoa sananvapauden rajoittamiseksi. (Pöyhtäri et al. 2013, 162.)

Tuo on periaatteessa totta, mutta tämän gradun aiheena on sananvapauskeskustelu verkossa ja tutkimusmenetelmänä on analysoida viiteen uutiseen liittyvää keskustelua. Uutisten julkaisijat ovat YLE, Helsingin Sanomat, Uusi Suomi ja Ilta-Sanomat. Kun tässä gradussa analysoidaan edellämainituissa paikoissa käytyä sananvapauskeskustelua, niin gradun tulosten luotettavuuden takia pitäisi arvioida myös lähteiden luotettavuutta. Moderointilinja vaikuttaa paljon myös siihen, millaisia kommentteja pääsee läpi. Näin analysoitavat kommentit edustavat moderointilinjan läpäisseitä näkemyksiä.

s. 35: Vielä selvemmin omaehtoisen valvonnan varassa toimii Suomessa täysin vapaaehtoisvoimin hoidettava Hommaforum, joka on erikoistunut maahanmuutto- ja monikulttuurisuusaiheisiin. Foorumilla keskustelu on rajattu näihin aihepiireihin. Säännöissä on kielletty aiheita lähinnä siksi, etteivät ne kuulu foorumin aihepiireihin (esim. salaliittoteoriat ja keskustelu ruotsin kielen asemasta). Foorumi jakautuu keskustelualueisiin, joiden kaikkien alla käydään keskustelua maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta. Palstalla valvotaan tarkasti myös sitä, että tietyn tyylistä keskustelua käydään aina foorumin oikealla osastolla eivätkä erityyliset keskustelut sekoitu väärille osastoille. (Pöyhtäri et al. 2013, 189-190.)

s. 37: Pöyhtärin, Haaran ja Penttilän tutkimuksessaan haastattelemat aktiiviset verkkokirjoittajat korostivatkin, että joistakin asioista on niiden henkilökohtaisuuden tai vaikkapa juuri kirjoittajan ammattiaseman vuoksi välttämätöntä voida kirjoittaa nimettömänä. Anonymiteetti nähtiin haastatteluissa myös asiaksi, jota tulee puolustaa ihmisten periaatteellisena oikeutena, sen sijaan että se nähdään vain verkkoon liittyvänä ja pelottavana asiana. Haastatellut verkkokirjoittajat löysivät anonymiteetistä toki myös negatiivisia puolia, kuten sen verkkokeskustelujen yleisemmän ongelman, että juuri anonyymisti verkossa toimivat henkilöt ovat tyypillisimmin niitä, jotka uhkaavalla ja hyökkäävällä käyttäytymisellään estävät muiden sananvapauden toteutumisen. (Pöyhtäri et al. 2013, 210-211.)

Edellämainituissa lähteenä olevat Pöyhtäri et al. on tämä:
Pöyhtäri, Reetta & Kantola, Matleena (2013): Vihapuhe ja sananvapaus. Teoksessa: Pöyhtäri Reetta, Haara, Paula & Raittila, Pentti (2013). Vihapuhe sananvapautta kaventamassa.

Reeta Pöyhtäri, Paula Haara ja Pentti Raittila: Vihapuhe sananvapautta kaventamassa -julkaisun verkkoversio

Keskustelua julkaisusta:
http://hommaforum.org/index.php?topic=89222.40


Luku 4. Tutkimuskohteena verkkokeskustelu s. 44 - 49

s. 45: Verkkokeskustelut ovat yhteiskunta- ja mediatutkimuksessa käyttökelpoisia aineistoja, joiden avulla voidaan tutkia paitsi ihmisten toimintaa verkossa, myös kansalaisten tiedon tarpeita ja mielipiteitä. Verkkokeskustelut ovat siinä mielessä tutkijasta riippumattomia aineistoja, että verkossa ihmiset päättävät itse keskustelun kulun ja nostavat esille aiheita, joita he pitävät tärkeinä.

Mutta koko ajan pitää muistaa moderaattorien rooli varsinkin ennakkomoderoiduissa keskusteluissa, moderaattorit vaikuttavat erittäin paljon keskustelun kulkuun. Lisäksi keskustelu jää helposti vajavaiseksi, jos viestin näkyville tulo kestää parikin tuntia.

Tutkija ei voi pysäyttää verkkokeskustelun virtaa ja tehdä tarkentavia kysymyksiä. Voi olla mahdotonta selvittää esimerkiksi sitä, johtuuko jonkun näkökulman täydellinen puuttuminen keskustelun vapaasti poukkoilevasta luonteesta vai siitä, että kellään keskustelijalla ei todella ole tällaista näkökantaa. Siksi sisällön erittelyn tuloksia tulkittaessa on pitäydyttävä pääosin siinä, mitä verkkokeskustelussa ilmenee ja varottava tulkitsemasta sellaista, mikä ei tule ilmi.

Jonkun näkökulman täydellinen puuttuminen voi johtua myös ennakkomoderoinnista, jotakin näkökulmaa ei haluta päästää näkyville.

s. 46: Nettiyhteisön erityisluonne on aina tekijä, joka vaikuttaa keskustelun sävyyn kyseisellä foorumilla tai keskustelupalstalla. Esimerkiksi maahanmuuttokriittisellä Hommaforumilla ei juuri osoiteta tunteita erikoismerkkien ja hymiöiden avulla. Hommaforumin keskustelujen sävyä onkin luonnehdittu viileäksi ja etäiseksi, eikä siellä juurikaan esiinny kiroilua tai toisten haukkumista. Sen sijaan vaikkapa sellaisilla keskustelupalstoilla kuin Vauva.fi tai Kaksplus.fi keskustelujen sävy on yleensä välittömämpää ja kiihkeämpää. Myös kanssakirjoittajien haukkumista, härnäämistä ja kielellistä leikittelyä esiintyi kahdella jälkimmäisellä varsin yleisesti, kun taas Hommaforumilla sen tyyppinen keskustelu oli harvinaisempaa. (Pöyhtäri et al. 2013, 81.)

s. 47: Oman aineistoni verkkokeskustelut ovat kaikki erilaisten lehtien palstoilta ja ne ovat varsin avoimia suurelle ja varsin rajoittamattomalle joukolle keskustelijoita. Toisaalta keskustelut ovat luultavasti tiukemmin moderoituja kuin esimerkiksi Vauva.fi:n tai Kaksplus.fi:n keskustelut ja lisäksi niitä jossain määrin rajoittavat lehtien artikkelit, joihin ne liittyvät. Oletettavasti siis omassa aineistossani keskustelut tulevat suuremmalta osin liikkumaan jossain Hommaforumin ja Vauva.fi:n tyylilajien välimaastossa.

Ettäkö Vauva.fi:llä kiihkeämpää keskustelua kuin Hommaforumilla. Minkähänläinen moderaatiopolitiikka Vauva.fi:llä mahtaa olla?

s. 49: Lakimies ja ihmisoikeusaktivisti Husein Muhammed sanoo joutuneensa omassa blogissaan maahanmuuttokriittisten kirjoittajien trollauksen uhriksi. Tällöin verkkokeskustelija esittää esimerkiksi ikään kuin jonkun maahanmuuttajamyönteisen henkilön mielipiteenä hyvin naiiveja väitteitä, kuten "kaikenlainen monikulttuurisuus on rikkautta". Sitten samasta IP-osoitteesta keskustelija käy muutetulla nimimerkillä kohtalaisin perustein argumentoimassa näitä aiemmin esitettyjä väitteitä vastaan ja esiintyy näin rationaalisena keskustelijana. (Pöyhtäri et al. 2013, 49-50.)

[Roope]

s. 49: Lakimies ja ihmisoikeusaktivisti Husein Muhammed sanoo joutuneensa omassa blogissaan maahanmuuttokriittisten kirjoittajien trollauksen uhriksi. Tällöin verkkokeskustelija esittää esimerkiksi ikään kuin jonkun maahanmuuttajamyönteisen henkilön mielipiteenä hyvin naiiveja väitteitä, kuten "kaikenlainen monikulttuurisuus on rikkautta". Sitten samasta IP-osoitteesta keskustelija käy muutetulla nimimerkillä kohtalaisin perustein argumentoimassa näitä aiemmin esitettyjä väitteitä vastaan ja esiintyy näin rationaalisena keskustelijana. (Pöyhtäri et al. 2013, 49-50.)

Tuo taisi olla Huseinin heitto jonkin pitemmän radiokeskustelun ohessa. Noita naiiveja väitteitä ei kyllä tarvitse erikseen keksiä. Tarvitsee vain lainata esimerkiksi vihreiden täysin vakavissaan esittämiä argumentteja.

[Kemolitor]

Luku 5. Tutkimusmenetelmä ja aineiston kerääminen s. 50 - 67

s. 50: Omaksi tutkimusmentelmäkseni valitsin sisällön erittelyn. Viestintäteoreettisesti perinteinen sisällön erittely nousee Sosiologi Harold L. Laswellin klassisesta tiedonsiirtoajatuksesta: kuka sanoo, minkä kanavan välityksellä, kenelle ja millä vaikutuksella. Nämä kolme tekijää - lähettäjä, sanoma ja vastaanottaja - ovat perinteisesti määrittäneet kommunikaatiotapahtuman perusrungon.

s. 53: Päätin valita aineistokseni keskustelua aiheesta, joka on herännyt siitä, että joku on sanonut jotain nimenomaan internetin välityksellä. Tämä on mielestäni aineistolleni looginen rajaus, koska tutkin nimenomaan internetissä käytyjä keskusteluja. Toisaalta päätin rajata aineistoni myös siten, että keskustelua on herännyt laajemmin ja että keskustelulla voidaan nähdä jossain määrin olevan myös yhteiskunnallista merkitystä. Tarkoitan tällä sitä, että aiheesta on keskusteltu yhteiskunnallisesti myös verkon keskustelupalstojen ulkopuolella, esimerkiksi lehdissä ja televisiossa.

Koska vielä näidenkin rajausten jälkeen aineistoa olisi vaikka millä mitalla, päädyin valitsemaan tutkimukseeni yhden tapauksen ja siihen liittyviä keskusteluja. Tapauksekseni valitsin nykyisen kansanedustaja Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnit uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansaryhmää vastaan. Kyseisissä oikeudenkäynneissä oli kyse Jussi Halla-ahon kesäkuussa 2008 Scripta - Kirjoituksia uppoavasta lännestä -blogissaan julkaisemasta Muutama täky Ilmanen Mikalle -blogikirjoituksesta.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske päätti poliisin suorittaman esitutkinnan perusteella nostaa syytteen Halla-ahoa vastaan maaliskuussa 2009. Syytteen mukaan Halla-aho oli "laatinut ja internetissä toimittanut yleisön saataville kirjoituksen, jossa islam ja sen pyhät instituutiot yhdistettiin pedofiliaan ja jossa esitettiin, että ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on erään kansanryhmän kansallinen tai geneettinen erityispiirre.".

Jussi Halla-aho kiisti syytteet ja kertoi, että hänen tekstinsä kohteena eivät olleet muslimit tai islam, vaan tekstien aiheena olivat sananvapaus ja tasa-arvo sekä syyttäjäviranomaisten harrastama kaksoisstandardi. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi elokuussa 2009 Jussi Halla-ahon sakkoihin uskonrauhan rikkomisesta, mutta syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan hylättiin. Hovioikeus vahvisti tuomion lokakuussa 2010. Molemmat osapuolet valittivat Korkeimpaan oikeuteen ja molemmille myönnettiin valituslupa. Korkein oikeus katsoi kesäkuussa 2012 antamassaan tuomiossa, että Halla-aho syyllistyi sekä uskonrauhan rikkomiseen että kansanryhmää vastaan kiihottamiseen. Halla-ahon tuomio koveni 50 päiväsakkoon aiemman 30 päiväsakon sijasta.

s. 56: Kirjoittaessaan oikeuskäsittelyn ja myöhemmin tuomiot aiheuttaneet blogitekstit vuonna 2008 Jussi Halla-aho oli jo aktiivisesti mukana politiikassa, sillä hän oli jo vuonna 2007 ehdolla eduskuntavaaleissa Perussuomalaisten sitoutumattomana ehdokkaana. Vuonna 2009 Halla-aho valittiin Helsingin kaupungin valtuustoon ja vuonna 2011 kansanedustajaksi. Halla-ahon blogit sekä niiden aiheuttamat oikeudenkäynnit näkyivät paljon julkisuudessa ja herättivät myös erittäin paljon keskustelua. Tapaus johti myös Halla-ahon eroamiseen eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta.

Jussi Halla-ahon tapauksesta mielenkiintoisen tekee mielestäni erityisesti se, että Halla-aho itse on paitsi mukana politiikassa, hän on myös tietyssä mielessä tehnyt politiikkaa sananvapaudesta ja sen rajoista. Kyseinen tapaus ei nimittäin ole Halla-ahon kohdalla ainoa kerta, kun hän on aiheuttanut kohua sanomisesta ja sen rajoista.

s. 57: Myös valitsemassani tapauksessa Halla-aho puolusti itseään nimenomaan sillä, että tahtoi testata sananvapauden rajoja. Tämä tekee mielestäni sekä tapauksesta, että siitä käydystä keskustelusta erityisen mielenkiintoisen. Valitsemani tapaus on mielestäni myös siinä mielessä relevantti, että sitä on käsitelty Suomessa korkeinta oikeutta myöten. Näin ollen tapausta ja siihen liittyviä sananvapauden rajoituksia on lain näkökulmasta määritelty. Jussi Halla-aho ainakin harkitsi tapauksen viemistä myös Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta en valitettavasti löytänyt tietoa siitä onko tapausta jo käsitteyssä EIT:ssä tai onko Halla-aho edes vienyt asiaa EIT:hen saakka. Todennäköistä on, että EIT:n päätöstä ei ainakaan vielä ole tullut, koska todennäköisesti siitä olisi Suomessa uutisoitu ainakin melko laajasti, olisi lopputulos mikä tahansa.

Aineistoni koostuu seuraavista erilaisista osista:

• YLE (8.6.2012) - Vaikuttaako Halla-ahon tuomio yhteiskunnalliseen kirjoitteluun? (Keskustelussa 100 kommenttia)
http://yle.fi/uutiset/vaikuttaako_halla-ahon_tuomio_yhteiskunnalliseen_kirjoitteluun/6171671

• Helsingin Sanomat (13.6.2012) - Näkökulma: Maallikko ei ymmärrä Halla-ahon tuomiota (Keskustelussa 236 kommenttia)
http://www.hs.fi/politiikka/a1305574438986

• Uusi Suomi (27.3.2209) - Halla-aho sai syytteen! (Keskustelussa 142 kommenttia)
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/55000-halla-aho-sai-syytteen

• Uusi Suomi (8.9.2009) - Halla-aholle sakot -valittaa hoviin (Keskustelussa 113 kommenttia)
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/70787-halla-aholle-sakot

• Ilta-Sanomat (8.6.2012) - Korkein oikeus tuomitsi Halla-ahon sakkoihin islamkirjoituksista (Keskustelussa 273 kommenttia
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288475288395.html

s. 58: Toisaalta taas esimerkiksi Hommaforumissa keskustelu pysyy erittäin asiallisena. Hommaforum on kuitenkin saanut alkunsa Jussi Halla-ahon blogin vieraskirjasta ja sen aihepiiri on melko tarkasti rajattu maahanmuuttoon ja monikultturismiin - ei siis sananvapauteen. Näen myös, että foorumin alkuperäinen syntytapa saattaa rajata sen kävijäkuntaa ja siten vääristää siellä esiintyviä näkemyksiä hyvinkin voimakkaasti tiettyyn suuntaan kun kyse on kuitenkin nimenomaan Jussi Halla-ahoon liittyvästä oikeustapauksesta.

Valitsemistani keskustelupalstoista Yle , Helsingin Sanomat ja Iltasanomat ennakkomoderoivat sivuillaan käydyt keskustelut. Yle hyväksyy vain nimimerkillä kirjoitetut kommentit, koska henkilöllisyyden varmentaminen on mahdotonta. Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat puolestaan vaativat rekisteröitymisen palveluunsa, mutta mahdollistavat kommentoinnin nimimerkin takaa. Uusi Suomi ei ennakkomoderoi keskusteluja, mutta vaatii keskustelijoiden rekisteröitymisen ja pidättää itsellään oikeuden poistaa kommentteja keskustelusta sekä oikeuden poistaa käyttäjältä kommentointioikeuden kokonaan.

s. 62: Käytyäni kaikki kommentit läpi ja sijoitettuani ne alustavan aineistoon tutustumiseni pohjalta tekemääni taulukkoon löytyi taulukostani seuraavat teemat, joiden alle olin luokitellut suurimman osan keskustelujen kommenteista:

• Uskontojen loukkaaminen
• Oikeus myös "vääriin mielipiteisiin" ja loukkaavaan sanomiseen
• Laki on aina laki
• Oikeus totuuden puhumiseen

Uskontojen loukkaamista ja uskonrauhanpykälää käsittelevät kommentit jaoin kahteen erilliseen sarakkeeseen: Uskontojen loukkaaminen ja Suomalainen kaksoisstandardi. Huomasin nimittäin, että koska Halla-aho vetosi omassa puolustuksessaan siihen, että koetti osoittaa oikeuslaitoksen sisällä olevan kaksoisstandardin, niin tämän teeman ympärillä pyöri myös paljon keskustelua. Tämä keskustelu liittyi kyllä pääosin kiinteästi nimenomaan uskonarauhan rikkomiseen, mutta mielestäni nämä olivat selkeästi erotettavissa toisistaan.

Yhtenä erillisenä selkeänä teemana keskusteluista nousi esiin myös keskustelu suomalaisen oikeuslaitoksen osaamisesta ja kyvykkyyvdestä antaa tuomioita. Tämä liittyi kiinteästi keskusteluun siitä, että Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta poikkeuksellisen paljon langettavia päätöksiä sananvapauden rajoittamiseen liittyen. Lisäksi johtuen luultavasti Halla-ahon poliittisesta asemasta, käytiin paljon keskustelua myös siitä oliko tuomio poliittinen ja onko Suomen oikeusistuin poliittisesti korruptoitunut. Tätä keskustelua oli niin paljon, että päätin luokittelussani nostaa sen omaksi teemakseen omaan sarakkeeseensa. Vaikka tulen käsittelemään tämän teeman samassa yhteydessä kun käsittelen teemani "Laki on laki", päätin kuitenkin teemarungossani selkeyden vuoksi erotella nämä toisistaan.

Tämän lisäksi huomasin tässä vaiheessa kaksi muuta kommenteista esiin nousevaa teemaa. Toinen liittyi keskusteluun siitä, millaisessa kontekstissa sanottua tulisi tarkastella. Välillä kiihkeääkin keskustelua käytiin siitä, onko Halla-ahon sanomiset irrotettu kokonaisuudesta eli kyseessä olevasta blogitekstistä ja saatu näyttämään muulta kuin, mitä ne ovat. Toisaalta taas monet olivat sitä mieltä, että Halla-ahon blogitekstiä täytyy tarkastella osana kaikkea hänen aiemmin sanomaansa ja kirjoittamaansa.

Lopullinen teemoitteluni taulukossa näytti siis seuraavanlaiselta (suluissa merkattuna kuhunkin teemaan liittyvien kommenttien määrä):

• Uskontojen loukkaaminen (33)
• Oikeuslaitoksen kaksoisstandardi (143)
• Oikeus "vääriin mielipiteisiin" ja muiden loukkaamiseen (57)
• Laki on aina laki (39)
Oikeuslaitoksen osaaminen / Poliittinen ajojahti (69)
• Tekstin kontekstointi ja irrottaminen asiayhteydestä (21)
• Oikeus totuuden puhumiseen (69)
• Vastuuajattelu (+vaikutukset verkkokeskusteluun) (52)

s. 64: Jussi Halla-aho on sekä yksityishenkilönä että myöhemmin poliitikkona profiloitunut hyvin selkeästi maahanmuuttokriitikoksi. Keskustelussa nousikin selkeästi esiin myös maahanmuuton ja islamin kritiikki. Tämä keskustelu linkittyy varsin selkeästi keskusteluun siitä, onko sananvapaus Suomessa erilainen eri ihmis- tai uskontoryhmille. Saako erilaisista ryhmistä sanoa erilaisia asioita vai kohteleeko laki kaikkia samalla tavalla? Tämä mahdollinen kaksoisstandardi eri ihmisryhmille onkin toinen keskustelun selkeä teema, jota pohdin tarkemmin omassa luvussaan.

Kolmas teema, joka aineistostani nousi erittäin selvästi esiin, on pohdinta siitä olivatko Halla-ahon kirjoitukset totta ja loogisesti perusteltuja ja onko tällä merkitystä tuomion ja sen oikeudenmukaisuuden kannalta. Tämän teeman alle sijoittuvat sekä "Vastuuajatteluun" että "Oikeus totuuden puhumiseen" -teemojen alle luokittelemani kommentit.

s. 67: Anonyymeihin verkkokeskustelijoihin ei siis tietenkään voi sata prosenttisesti luottaa. Toki myös omalla nimellään haastatteluun tai kyselyyn vastaavat ihmiset voivat vääristellä mielipiteitään syystä tai toisesta, mutta luultavasti tällainen on verkon anonyymeissa keskusteluissa yleisempää. Toisaalta tulee myös huomioida, että verkon anonyymius saattaa mahdollistaa ihmisille sellaisten mielipiteiden kertomisen, joita he eivät omalla nimellään tai kasvotusten olisi valmiita paljastamaan. Tässä piilee siis ristiriita siitä, että verkosta kerätty keskusteluaineisto saattaa osaltaan olla vääristyneempää, mutta toisaalta osaltaan myös rehellisempää kuin esimerkiksi kasvotusten haastattelemalla kerätty aineisto.

Tässä kohtaa arvioitiin tutkimuksen luotettavuutta. Kokonaan jäi valitettavasti graduntekijältä huomiotta, että hän sai nähtäväkseen vain eri lehtien ennakkosensuurin läpi päässeitä kirjoituksia.


Luku 6. Analyysi: tapaus Jussi Halla-ahosta s. 68 - 82

s. 68: Suomessa uskonrauhan rikkominen on laissa säädetty rajoitus sananvapaudelle ja siitä säädetään rikoslain 17 luvun 10 §:n 1 kohdassa. Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy jos julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä.

Uskonrauhan rikkominen (aiemmin laki Jumalanpilkkaa vastaan) on säädetty laissa siten, että sen suojelukohteina ovat kansalaisten uskonnolliset vakaumukset ja tunteet sekä uskonrauha yhteiskunnassa. Lain tulkinnanvaraisuutta vähentää teon rangaistavuuden vaatima loukkaamistarkoitus ja se liittyy vain julkisuudessa tehtävään herjaukseen tai häpäisyyn.

s. 69: Ihmisillä oli myös vaikeuksia hahmottaa perusteluja sille, miksi laki uskonrauhan rikkomisesta yleensä on olemassa. Monet pitivät kummallisena sitä, että heidän tulisi kunnoittaa jotakin asiaa pyhänä siksi, että tietty ihmisryhmä pitää kyseistä asiaa pyhänä. Jos asia ei heille itselleen ole pyhä, heidän tulisi saada puhua aiheesta, miten tahtovat. Lisäksi lain sisällöistä oli selkeästi epäselvyyttä. Monien mielestä uskonrauha ei voi olla, eikä lain mukaan tällä hetkellä olekaan verrattavissa mielenrauhaan. He uskoivat pykälän pitävän sisällään vain säädöksen siitä, että uskonnollisia tilaisuuksia ja uskonnon harjoittamista ei saa häiritä. Toisin sanoen uskonrauhan rikkomisen ei edes ajatella olevan perustuslaissa tarkoitettu sananvapautta rajoittava laki.

s. 70: Toinen keskustelusta erittäin selkeästi esiin noussut teema on ihmisten tasa-arvoisuus lain edessä. Tämä teema nousi keskustelusta esiin ehkä vahvimmin, etenkin tuomion jälkeen. Se, että tähän aiheeseen liittyviä kommentteja oli selkeästi eniten johtuu varmasti ainakin osittain siitä, että Halla-aho puolusti toista kirjoitustaan nimenomaan sillä, että hänen tarkoituksenaan oli osoittaa tällaisen kaksoisstandardin olemassa olo. Toisessa tekstissä Halla-aho käytti Kalevassa julkaistua pääkirjoitusta, joka käsitteli sitä onko suomalaisilla mahdollisesti jokin geeni, joka aiheuttaa väkivaltaista käytöstä alkoholin vaikutuksen alaisuudessa. Halla-aho korvasi omassa tekstissään suomalaiset somaleilla ja puhui alkoholismin sijaan raiskauksista geneettisenä erikoispiirteenä. Muuten hän säilytti Kalevan tekstin lähes samana.

s. 71: Tässä keskustelussa kävi selvästi ilmi monien kokemus siitä, että islam ja muslimit ovat vähemmistönä erilaisen suojelun kohteena kuin suomalaiset ja kristityt. Keskustelu oli näiltä osin varsin isänmaallista, kansallishenkeä nostattavaa ja siinä tuli selvästi esiin "me" vastaan "he" asetelma.

Keskustelussa mielestäni jopa hämmentävän usein nousi esiin Suomen kansa, joka tuntui pitävän sisällään vain etnisesti suomalaiset valkoiset kristityt. Vielä hämmentävämpänä pidin sitä, että usein kansalaisuus keskustelussa tuntui rajoittuvan vielä nimenomaan miehiin. Toisaalta mielenkiintoista kyllä, myös muslimeihin viitattiin usein nimenomaan miehinä. Naiset oli suljettu keskustelun ulkopuolelle ja heihin viitattiin korkeintaan silloin tällöin "kukkahattu täteinä" tai "viherpiipertäjinä". Näissä puheenvuoroissa naisiin suhtauduttiin hieman naurettavina, hassuina ja vaarattomina.

s. 73: Kolmas keskustelussa selkeästi esiin noussut teema oli se, miten paljon vaikutusta puhutun tai kirjoitetun totuudenmukaisuudella on tuomion oikeudenmukaisuuden kanssa. Valtaosa keskustelijoista tuntui olevan sitä mieltä, että jos puhuu totta, tai ainakin perustelee sanomansa hyvin ja loogisesti niin tällöin sananvapauden tulisi ehdoitta suojata puhujaa.

Tämän kannan ajatusten esittäjien retoriikka oli usein varsin hyökkäävää. Puheenvuoroissa esitetään voimakkain sanankääntein kysymyksiä siitä, miten sanavapaus on katoamassa, miten tästä tullaan tulevaisuudessa kärsimään ja miten oikeuslaitos voi polkea kansalaisten oikeuksia näin. Tapaukseen viitaten monissa puheenvuoroissa vihjailtiin, miten tällainen tuomio ikään kuin hyväksyy Koraanissa kerrotun Muhammedin ja 9-vuotiaan Aishan suhteen.

s. 76: Kaksi teemoistani käsitteli pitkälti suomen lakia ja oikeuslaitoksen toimintaa. Nämäkin kommentit teemoittelin kahden eri otsikon alle, koska kommentit erosivat tyyliltään mielestäni selkeästi toisistaan. "Laki on laki" kohdan alle olen koonnut sellaiset kommentit, joissa nähdään että tuomiot noudattivat Suomen lakia ja aiheesta on sen suhteen turha pulista enempää. Laki on laki ja kaikkien tulee sitä noudattaa.

s. 77: Toisen otsikon "Oikeuslaitoksen osaaminen / Poliittinen ajojahti" alle puolestaan luokittelin kommentit, joissa nähtiin että Suomen oikeuslaitos ei toiminut lain mukaan antaessaan Halla-aholle tuomion. Osa myös näki koko oikeudenkäynnin poliittisena ajojahtina ja tuomion oikeuslaitoksen politisoimisena. Tältä osin keskustelu ei aina täysin edes liittynyt aiheeseeani eli sananvapauteen. Toisaalta nämä ihmiset nostivat usein esiin näkemystä siitä, että Suomi on saanut EIT:ltä poikkeuksellisen paljon langettavia tuomioita sananvapauden rajoittamisesta ja he toivoivatkin, että myös Halla-aho veisi oman tapauksensa aina EIT:n käsittelyyn asti.

s. 78: Nostin luokittelussa omaksi teemakseen myös tekstin kontekstoinnin. Kommentteja tähän liittyen oli melko vähän, mutta ne eivät sopineet suoraan muiden teemojan alle ja toisaalta keskustelu aiheesta oli mielestäni hyvin mielenkiintoista. Jussi Halla-ahon puolustajat olivat keskustelussa sitä mieltä, että syyttäjä ja oikeus irrottivat Halla-ahon tekstistä yksittäisiä lauseita ja pätkiä ja tulkitsivat ne loukkaaviksi. He myönsivät, että asiayhteydestä irrotettuna tekstit saattoivat loukkaavia olla ja rikkoa lain säätämät tunnusmerkit rikokselle, mutta heidän mielestään tekstejä ei voinut tällaisina irrallisina pätkinä tulkita.

s. 80: Nähdäkseni omassa aineistossani tätä kantaa edustivat ehkä selkeiten ihmiset, jotka voimakkaasti kritisoivat Jussi Halla-ahon omia perusteluja tekstinsä julkaisulle: sananvapauden rajojen ja suomen oikeusjärjestelmässä vallitsevan kaksoisstandardin testaamista. Näiden kommentoijien mielestä Halla-aho ajoi tekstinsä julkaisulla omaa poliittista agendaansa ja teki vaalikampanjaa. Kyse ei heidän nähdäkseen ollut poliittisesta kritiikistä vaan nimenomaan toisten pyhän loukkaamisesta.

s. 81: Dialogisen monikulttuurisuuden näkökulmasta jokaisella kulttuurilla on pyhänsä, eikä kukaan usko kokonaan vapaaseen sanaan, sen paremmin kuin kokonaan tapoja vailla olevaan kulttuuriinkaan. Sananvapautta rajoittavat aina kulttuuri, valta, raha, tilanteet, tavat, rutiinit tai muut rakenteet.

Dialoginen monikulttuuri, mikä ihme sekin on?

s. 82: Aineistoni keskusteluista ei juurikaan löytynyt keskustelijoita, jotka olisi kommenttien perusteella voinut identifioida islamin uskoisiksi tai edes selkeästi jonkin muun kuin suomalaisen kulttuurin edustajiksi. Tämä tietysti näkyy esimerkiksi siinä, että islamin uskoisia oli keskustelussa helppo ulkopuolelta leimata etnisen fundamentalismin edustajiksi, koska nämä eivät olleet itseään keskustelussa puolustamassa. Toisaalta kulttuuritaustaltaan ei suomalaisten puuttuminen keskustelusta voi osittain selittää myös sitä, ettei dialogista monikulttuurista näkökulmaa juurikaan tullut esiin vaan liberaalinen pragmatistmi oli näistä kahdesta korostuneempi näkökulma.

Luku 7. Johtopäätökset s. 83 - 88

Oman aineistoni perusteella vaikuttaa siltä että verkkokeskustelussa elää varsin laajalla amerikkalaistyyppinen käsitys erittäin laajasta sananvapaudesta. Tämän näkemyksen edustajat jakautuivat keskustelussa mielestäni kolmeen erilaiseen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän mukaan kaikilla tulee olla oikeus sanoa mitä tahansa, ilman minkäänlaista vastuuta sanomisistaan. Hieman hillitympää versiota tästä näkökulmasta edustivat keskustelijat, joiden mielestä ihmisellä tulee olla oikeus ilman seurauksia sanoa mitä tahansa, kunhan hän pystyy loogisesti ja rationaalisesti perustelemaan sanomansa.

Kaikkein hillityimmin tätä laajan sananvapauden näkökulmaa edustivat henkilöt, joiden mielestä ihmisillä tulee aina olla absoluuttinen oikeus puhua totta. Eli kunhan sanomasi pitää paikkansa, sinulla on oikeus rajoittamattomasti ja ilman pelkoa seuraamuksista se sanoa. Tämän näkemyksen edustajat päätyivät myös huomattavan usein väittelemään siitä, pitivätkö Halla-ahon sanomiset paikkansa. Myös todella moni Halla-ahon tuomiota puolustava näki sananvapauden nimissä kaikkien oikeudeksi sanoa totuuden, mutta heidän mielestään Halla-ahon perustelut eivät olleet totuudenmukaisia tai riittäviä.

s. 84: Haaran tutkimuksessa mukaan Helsingin Sanomien verkkokeskusteluissa puhuttiin paljon rasismin määritelmien rajoista ja maahanmuuttajien kantaväestön kustannuksella saamista erioikeuksista ja erityiskohtelusta, josta käytettiin termejä "käänteisrasismi" tai "positiivinen syrjintä". Puhuttiin myös "rasismikortin heiluttelusta", jolla tarkoitettiin laskelmoitua rasismiin vetoamista, joko omien etujen vuoksi tai "maahanmuuttokriitikoiden" vaientamisesksi. Oltiin huolissaan siitä, että rasismi saa liian helposti liian laajan määritelmän, jolloin "maahanmuuttokriittisiä" kannanottoja ei sallita. Näin ei keskustelijoiden mielestä saisi tapahtua demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa kaikkien tulee voida sanoa mielipiteensä.

s. 85: Tällainen ajattelutapa tuli usein esiin myös omassa aineistossani. Monet Halla-ahon tuomiota jyrkästi kritisoivat ihmiset tuntuivat kokevan, että kanssakeskustelijat rajoittivat heidän sananvapauttaan vain olemalla eri mieltä heidän kanssaan. Tässä yhteydessä kävi usein myös ilmi se, että keskustelupalstojen ylläpitäjien (eli oman aineistoni kohdalla lehtien ja mediatalojen) koettiin usein rajoittavan sananvapautta, jos kaikkien keskustelijoiden kaikkia kommentteja ei julkaistu. Kuten jo aiemmin todettiin, tämä ei kuitenkaan ole sananvapauden rajoittamista vaan jokaisella on oikeus itse päättää, mitä omalla sivullaan tahtoo julkaistavan.

On totta, että julkaisijalla on oikeus päättää, mitä mielipiteitä omilla julkaisijan omilla sivuilla saa esittää, mutta nyt onkin kyse tästä gradusta. Kirjoittaja ei missään vaiheessa pohtinut , miten luotettava hänen aineistonsa, koska hän sai nähtäväkseen vain keskustelupalstojen ylläpitäjien sensuurin läpi päässeet tekstit. Kuitenkin hän on aineistossaankin törmännyt kommentteihin uutisten ennakkosensuurista.

Haaran, Pöyhtärin ja Raittilan tutkimuksessa sananvapauden ongelmana Suomessa pidettiinkin sitä, että poliittisesti epäkorrekteja ilmaisuja estävät konsensuskulttuuri ja vaihtoehdottomuus. On vain yksi iso valtakunnallinen päivälehti, pieni mediakenttä ja tämän johdosta ikään kuin yksi virallinen mielipide kerrallaan. Vaihtoehtoiset mielipiteet nähtiin tutkimuksen mukaan vaiettavan julkisuudessa monella tapaa. Osassa haastatteluja esimerkiksi nähtiin, että sananvapaus määrittyy eri tavoin eri toimijoille. Esimerkiksi uskonnollisilla ryhmillä olisi enemmän vapauksia ilmaista uskonnollista kritiikkiä ja kritisoida uskontokuntiin kuulumattomia ja muita uskontokuntia kuin uskontokuntiin kuulumattomilla henkilöillä. Kristityillä ryhmittymillä olisi yhden näkemyksen mukaan vähemmän sananvapautta kuin islamilaisilla ryhmittymillä. Toimitusten sananvapaus olisi laajempaa kuin yksittäisten kansalaisten.

s. 88: Jos panostettaisiin enemmän sekä sananvapauden historian ja siihen liittyvien lakien opetukseen ja samalla pyrittäisiin käymään aiheesta laajempaakin kansalaiskeskustelua, niin aiheesta kenties löytyisi jatkossa selkeämpi konsensus. Tämä varmasti auttaisi ihmisiä ymmärtämään, millaisten asioiden sanominen missäkin kontekstissa on laillista. Tällöin epävarmuus ja pelko siitä, mitä saa missäkin tilanteessa ja välineessä sanoa, ei ainakaan olisi turhana rajoitteena sananvapaudellemme.

Gradun aiheena oli käsitellä Halla-ahon tuomioita käsitteleviin uutisiin liittyvää keskustelua tai uutiskommentointia sananvapauden kannalta. Sitähän gradu sitten sisälsikin. Itse tuomiota tai siitä seurannutta yleisempää keskustelua ei oikeastaan lainkaan käsitelty, mikä olisi ollut paljon kiinnostavampaa, esimerkiksi eri poliitikkojen ja oikeusoppineiden kannanottoja. Lehtiuutisiin liittyvät kommentit ovat kuitenkin helposti värittyneitä puoleen tai toiseen. Ei pohdita itse tuomiota ja sen perusteita vaan Jussi Halla-ahoa.

Ehkä tästä tapauksesta saadaan lisääkin tutkielmia, kun vähän aikaa on kulunut.

[Uuno Nuivanen]

EVVK

Vastustan aatesuuntaa, jonka mukaan kaikesta missä lukee 'Jussi Halla-aho' on avattava ketju Hommalle.

[Taffu]

Kvalitatiivinen "tutkimus", poimitaan sieltä täältä mikä omaa silmää miellyttää ja sen jälkeen päätetään, miten tutkimus saadaan sopimaan omaan agendaan. Joku tätä myös tieteeksi kutsuu.

[Iloveallpeople]

EVVK

Vastustan aatesuuntaa, jonka mukaan kaikesta missä lukee 'Jussi Halla-aho' on avattava ketju Hommalle.

Minä en. Toki, jos jutun saa järkevästi liitettyä johonkin vanhaan ketjuun, niin sekin käy. En ymmärrä, että miksi ylipäänsä Hommaan tulee niin vähän uutta informaatiota maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta. Ei tänne niin paljon ketjuja tule, etteikö niistä itseään kiinnostavia löydä.

[sivullinen.]

Sananvapaus ja Jussi Halla-ahon kirjoittelu riittäisivät minusta nostamaan tämän aiheen keskustelun alaiseksi. Mutta Taffun tavoin, en pidä näistä "tutkimuksista" yleisestiottaen niiden mukatieteellisen suhtautumisen takia. Kemolitorin liian pitkät suorat lainaukset tekevät myös aiheeseen keskustelun kautta tarttumisen ihan liian työlääksi.

Osin luettuani Kemolitorin lainaukset ja osin luettuani "tutkimuksen", totesin laadun olleen ihan kelvollinen yliopistoharjoitustyö, joka todistaa opiskelijan perehtyneen aiheeseen ja sisäistäneen yliopisto-opetuksen, mutta ei vaadi omaa järjenkäyttöä. Tämä ilmenee selvästi sekä siinä, ettei huomioida hesarin keskustelun yksipuoleisuuden johtuvan nimenomaan moderaation päätöksestä poistaa keskustelusta "väärät mielipiteet", mutta vielä selvemmin siinä, ettei tunnisteta Vauva-lehden ja Hommaforumin keskustelupalstojen selvää aiheellista eroa, joka selittää myös kirjoitustyylien erot. Minä voin tämän itsestään selvyyden lausua ääneen: Vauva-lehden keskustelupalstalla nuoret naiset kertovat vittunsa käytöstä; Hommaforumilla hieman vanhemmat miehet kertovat, miksi vituttaa. Ensimmäinen on siten henkilökohtaista -- jonka takia myös henkilöön menevät ilmaukset ovat yleisempiä. Jälkimmäinen on yhteiskuntaa käsittelevää -- jonka takia se puhuu ihmisistä yleisluontoisesti eli kylmästi. Jos lähtökohtaisesti oletetaan lakikirjan ja harlekiini-romaanin sisältöjen olevan samankaltaisia, ja aletaan niitä vertailemaan samoilla mittareilla, ei tutkimuksen ensimmäisen viiden tuhannen sivun aikana voi odottaa löytävänsä mitään tietämisen arvoista. Jos tarkoitus on kirjoittaa paljon loukkaamatta ketään vain osoittaakseen olevansa kykenevä kirjoittamaan kokonaisia lauseita, silloin tehtävä onnistui. On myöskin ymmärrettävää opiskelijan kannalta, ettei hän lähde kyseenalaistamaan virallisia totuuksia ja rasismin nimissä tapahtuvan sensuroinnin oikeutusta. Tutkimuksen kannalta se kuitenkin poistaa koko jutun juonen ja tekee gradusta pelkän virallisen totuuden puolustuspuheen.

Minusta "tutkimuksen" keskustelua herättävin kohta ei näistä syistä ollut sen käsittelemä Halla-ahon tuomio tai siitä nousseen keskustelun virallisten totuuden latteuksien toistelu, vaan yksittäinen kohta, josta sananvapauden nimissä on täälläkin käyty keskustelua, ja jonka oikeudesta ollaan kahta eri mieltä, vaikka se "tutkimuksen" mukaan on itsestään selvyys ja kerrotaan selvästi yhdessä lauseessa: "Kuten jo aiemmin todettiin, tämä ei kuitenkaan ole sananvapauden rajoittamista vaan jokaisella on oikeus itse päättää, mitä omalla sivullaan tahtoo julkaistavan." Tämä kohdan mukainen lause on myös Hommaforumin säännöissä. Minusta se on silti roskaa. Sosialismissa, jossa jokainen merkittävä joukkoviestin on alistettu valtion kontrolliin niin lakiteknisin keinoin kuin taloudellisen veroilla ja tuilla tehtävän ohjauksen avulla, ei voi sanoa olevan sananvapautta, jos joukkoviestimet päättävät ministeriöistä tulleiden vihjausten ja suorien ohjausten avulla, minkälainen keskustelu on sallittua ja minkälainen ei, ja perustelevat oikeutusta tähän "julkaisuoikeudella" eli oikeudella itse päättää omien sivujensa sisällöstä. Se, mikä näkymättömän käden alaisessa markkinataloudessa ei kavenna sananvapauden rajoja, kaventaa niitä sosialististisessa suunnitelmataloudessa. Perinteisesti Suomessa tämä on tunnustettukin, ja tarkkailu sekunttikellolla Ylen antamaa tiedotustilaa eri puolueiden kesken televisiossa, ja lehdistön hajanaisuuden ja avoimen poliittisen värin tunnustamisen kautta on se puoli hoitunut lähes markkinatalouden ehdoilla. Myöhemmin tilanne on merkittävästi muuttunut Ylen "mokutuspykälän", sanomalehdistön erittäin voimakkaan keskittymisen ja ennenkaikkea valtion roolin joukkoviestimien ohjauksessa -- niin vihapuhelainsäädännön kuin valtion rahoittamien mokutusjärjestöjen ja yksilöllisesti annettujen "innovaatiotukien" ja verokohtelun -- kautta.