Pienpuolueiden tulevaisuus

[nollatoleranssi]

Laitetaan tälläinen kysely. Aihe kun nousi jälleen kerran pinnalle eduskuntavaalien yhteydessä. Suhdeluvut ja äänimäärät kertovat karua kieltään eli pienpuolueilla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta saada yhtäkään edustajaa läpi. Ainoastaan jättimäisellä vaaliliitolla olisi voinut olla mahdollisuudet yhteen kansanedustajaan(?)

Perussuomalaisten suosion myötä monet pienpuolueet vaikuttivat saavan uutta potkua viime vaaleista alkaen (todella pienestä puolueesta jättimäiseksi 2011), mutta eiköhän viimeistään nyt ole tullut selväksi, että kansanedustajiin ei näillä puolueilla ole mitään mahdollisuutta.

Onkin siis aiheellista kysyä, että onko näissä pienpuolueissa lopulta mitään järkeä ja pitäisikö niiden toimia pelkästään kansalaisjärjestöinä, jotka ajaisivat omaa aatetta ilman mitään todellista tähtäystä eduskuntavaaleihin?

[Legofigure]

Ehdin juuri vanhaan ketjuun postailla sekä marginaalipuolueiden tarpeellisuudesta että vaikeasta tehtävästä:

PS on tällä hetkellä ainoa mokukriittinen eduskuntapuolue. Eduskunnassa 2019 näkisin mielellään kahden mokukriittisen puolueen edustajia kahdeksan/yhdeksän puolueen joukossa. PS tarvitsee asiassa taakanjakoa. Tähän vielä päälle lainvastaisen ryhmäkurin saama median siunaus, mikä kaventaa mielipidekirjoa entisestään.

http://fazerinsini.puheenvuoro.uusisuomi.fi/184947-puolue-ja-ryhmakuri-seka-kaytannon-seuraukset

Yleisen hokeman mukaan ääni menee hukkaan, jos ehdokasta ei valita. Joku liitos mahdollisesti tarvitaan, jotta 2019 saadaan marginaalipaikkoja.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hukka%C3%A4%C3%A4ni

[Alapo]

Pienpuolueitten pitäisi yhdistyä ja yrittää löytää yhteinen sävel, jolloin olisi mahdollista edes kd:n tasolle. Se että jokaisella on oma soppansa ja kuitenkin liipataan kaveria läheltä, niin syödään toistensa ääniä. Jolloin ei jää muuta kuin riemu siitä että oltiin ehdolla, muttei nähtävästi tuo toinenkaan pienpuolue päässyt läpi.

[Noottikriisi]

Pienpuolueissa pyörii paljon särmikkäitä persoonia jotka eivät hyväksy kompromisseja. Tämä ei ole välttämättä huono asia mutta kyllähän se helposti johtaa siihen että puolue pysyykin pienenä.

[L. Brander]

Pienpuolueissa pyörii paljon särmikkäitä persoonia jotka eivät hyväksy kompromisseja. Tämä ei ole välttämättä huono asia mutta kyllähän se helposti johtaa siihen että puolue pysyykin pienenä.

Nyt olet niin asian ytimessä! Olen nyt useamman vuoden kyseisellä kentällä enempi-vähempi aktiivisesti pyörinyt. Joskus ollut vaaliliitoista myös sopimassa. Kaikilla on "kova halu ja hyvä tahto", kunnes tulee hetki solmia se liitto. Silloin astuu kehiin oman "hiekkalaatikon suojelu", joskus henk.joht suhteet ja iahn oikeasti puoluebyrokratia. Jopa jotkut pienpuolueet pyörittävät paperia omissa "kansallisissa liittoneuvostoissaan" niin pitkään, että deadlinet lähenee ja tilanne kiristyy. Kai pienpuolueisiin kuuluu sisäänrakennettuna sellainen kova "me-henki" ja käsitys siitä, että juuri me teemme jotain oikeaa verrattuna muihin.

[l'uomo normale]

Jos puoluerekisteriin pääsyn rajaksi pantaisiin vaikka 10 000 allekirjoitusta, homma olisi alusta alkanen vakaammalla pohjalla. Onhan ne nimilistat onnistuttu keräämään monille itsenäisille ehdokkaile europarlamentin ja presidentinvaaleissa.

[possu]

Jos vaaliliitto solmitaan vastakkaiseen suuntaan vetävän puolueen kanssa, se ei toimi. Äänestäjien luottamus menee molemmilta.

[Goman]

Pienpuolue tarvitsee menestyäkseen ns. sosiaalisen tilauksen. Tilauksen, jota suuremmat puolueet eivät jostain syystä täytä.

Muutos2011 syntyi koska sille oli tilausta, ja löytyi riittävästi aktiivisia ihmisiä toteuttajiksi. Nuo Muutoksen agendalla olleet asiat on nyt kuitenkin jossain määrin "omittu" suurempiin puolueisiin. Ja näin ollen tuo luontainen tarve puolueen olemassaololle on vähentynyt.
Puolue on tehnyt sen tehtävän mikä sillä demokraattisessa järjestelmässä on. Se on vaikuttanut sekä yleiseen mielipiteeseen, että muiden puolueiden agendaan. Se on tavallaan tehnyt itsensä tarpeettomaksi.
Ne teemat jotka aikanaan Muutoksen kannattajakortteja kirjoittamaan innoittivat, eivät ole enää yhtä tarpeellisia tai ajankohtaisia. Ainakaan enää ei tarvitse olla huolissaan siitä että pääseekö J.H-a MEPiksi vai ei.  Sananvapaus ja suora demokratia kylläkin kaipaa edelleen puolustajiaan.

Puolueiden määrällä on kuitenkin joku yläraja. Jo pelkästään vaalijärjestelmä takaa sen että aivan pienillä puolueilla ei ole mahdollisuuksia saada edustajia parlamenttiin.  Ja se on sitten siinä.

[Kyuu Eturautti]

Liittoutuminen on ainoa optio. Edes piraatit eivät voi siltä välttyä, ei heidänkään kannatus ollut lähelläkään tavoitetta vaikka menikin muita paremmin.

Olen tuolla kysy Muutokselta -ketjussa tätä pohtinut ja monessa muussa paikkaa säädän paraikaa. Tällä hetkellä visiot ovat jotakuinkin yksi tai useampi seuraavista...

• Yhteistyöjärjestö (kattojärjestö ilman poliittista valtaa) koordinoimaan.
• Laaja tekninen vaaliliitto, jossa on kuitenkin valuaineena joku simppeli yksimielisyys, esim. päätöksenteon avoimuus on ollut ehdolla.
• Voimakas peiliin katsominen, eikä puolueiden yhdistyminenkään saisi olla poissuljettua.
• Pienpuolueiden yhteinen markkinointi.

[sivullinen.]

Keskustelussa loistaa jälleen historiattomuus: Ei nähdä mitään vaihtoehtoja nykyiselle menolle.

Vaalien jälkeen ehdittiin jo huomattauttaa Ruotsidemokraattien olleen Muutostakin pienempi pienpuolue vielä vuosituhannen vaihteessa -- ja Perussuomalaiset oli siihen aikaan prosenttiliike eli pienpuolue sekin. Historiattomuus ei muista edes 10 vuoden taakse. Toisaalta tietenkin monissa suurissa demokratioissa ei ole käytännössä kuin kaksi puoluetta. Silti ne pärjäävät. Puolueiden määrä ja koko puolue käsite on meillä vääristynyt sosialismin aikakaudella, eikä siksi ole tarvetta yhdellekkään nykyisen kaltaiselle puolueelle -- ei pienelle eikä suurelle. Puolueiden yläpuolella oleva käsite on aate. Jokainen kansanliike lähtee ponnistamaan tietystä aatteesta, ja kaikki organisaatiot ja instituutiot, mitä se tämän varaan luo, ovat itsessään merkityksettömiä, ja kertovat vain sen aikakauden ja paikan käytännöistä. Minusta uusille aatteille on aina tarvetta, ja uusi aate lähtee aina ensin pienestä. Eurostoliiton kuolinhetket ovat erittäin otolliset uuden aatteen nousulle.

Olen yrittänyt ymmärtää, onko Perussuomalaisten takana joku vahva aatepohja, mutta en ole sitä löytänyt. Persut ovat kansallismielinen ja suvakkisosialistihelsinginherravastainen protestiliike, joka aateohjelmissaan sanoo olevansa kristillis-konservatiivinen. Minulle se kertoo liian vähän, enkä usko sen olevan todellinen perusta liikkeelle. Minusta Perussuomalaisten kannatus kumpuaa nykyisen järjestelmän romahduksen synnyttämästä tyhjyyden tunteesta ja sen turvattomuudesta. Entinen selvä ja suljettu isänmaa, jossa kaikille oli töitä, poliisi oli kunnioitettu viranomainen ja sanomalehdissäkään ei valehdeltu ja vittuiltu päin naamaa, oli ympäristö, johon oli totuttu ja opittu siinä selviämään. Nyt se on poissa. Persut haikalevat siihen yhä. Sosialistit eivät haikaile; he elävät yhä siinä valtion virkasuhteissa, toveripiireissään ja laitoshoitoloissaan. Kepulaiset ovat tulleet tunnottomiksi jo puolivuosisataa jatkuneen maaltamuuton takia. Kokkarit yrittävät ottaa hyödyn irti uudesta. Kukaan ei kuitenkaan tarjoa kestävää rakennetta uuden tilanteen varalle; elämme jatkuvasti veitsenterällä ja toimimme lyhyt näköisesti ärsykkeiden kautta eli sosiologien sanoin olemme reaktiviisia.

On selvää, ettei tilanne ole pysyvä; epävakaus on määritelmänsä mukaan epävakaa tila. Joku uusi aate tulee luomaan ja tarjoamaan pitkäkestoisen ratkaisun, ja sen tulemme ottamaan, sillä huonoakin vaihtoehtoa huonompi vaihtoehto on roikkua löyhässä hirressä ilman mitään vaihtoehtoa. Kreikan tie on meidän tiemme. Kreikka valitsi uusmarxismin. Me voimme valita sen tai uusnatsmin tai jonkun muun. Lopulta valitsemme jonkun -- ja se joku on vielä nyt pienpuolue tai ei vielä edes puolue. Syriza perustettiin vuonna 2012 pienpuolueiden yhteenliittymänä. Jouluna 2015 se sai yksin lähes enemmistön Kreikan parlamentin paikoista. Onko SKP Suomen Syriza? Mikä on Suomen Syriza? Ei ainakaan Vasemmistoliitto -- joka se haluaisi olla.

[dothefake]

Goman puhuu asiaa.