2012-03-04 SS: Maa tarvitsee hallituksen

[skrabb]

Maa tarvitsee hallituksen
00:01
Mauri Liukkonen

Suomi sai torstaina uuden tasavallan presidentin. Suomi tarvitsisi myös uuden hallituksen.

Normaaliin parlamentaariseen menoon kuuluu, että hallitus hallitsee ja oppositio esittää vaihtoehtoja. Suomalaiseen nykymenoon näyttää kuuluvan, että kun hallitus saa aikaan esityksen, sitä opposition lisäksi ryhtyvät ampumaan alas myös hallituspuolueet.
Keskiviikkona tästä nähtiin hyvä esimerkki eduskunnassa. Kansanedustajat keskustelivat perussuomalaisten välikysymyksestä, jolla vastustettiin puolustusvoimien säästöjä ja erityisesti varuskuntien lakkauttamista. SDP:n ryhmäpuheenvuoro olisi monin osin voinut olla oppositiopuolueen puheenvuoro.

Siilinjärveläinen kansanedustaja Tuula Väätäinen moitti uudistuksen valmistelua salailusta ja myös siitä, että uudistus ei riittävästi ota huomioon alueellisia vaikutuksia.
Samanlaista kritiikkiä kuulee melko usein yksittäisiltä hallituspuolueiden kansanedustajilta. Ryhmäpuheenvuorot kuitenkin edustavat koko eduskuntaryhmän näkemystä. Yleensä puheet käydään ryhmissä läpi ennen niiden esittämistä.

Torstaina toistensa kimpussa olivat Ylen TV1:n A-talkissa kokoomuksen kansanedustaja Sampsa Kataja ja hänen demarikollegansa Antti Lindtman. Miehet olivat täysin eri mieltä edessä olevien säästöjen ja veronkorotusten mitoituksesta, vaikka kumpikin väitti puheidensa olevan hallitusohjelman mukaisia.

Tilanne on hyvin erikoinen. Tavallisesti valtiovarainministerit paimentavat yksittäisiä ministereitä ja hallitusryhmien kansanedustajia säästäväisyyteen. Näin valtiovarainministerit tekevät, koska heillä on viimekätinen vastuu valtion taloudesta.
Näin varmasti ajattelee nykyinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainenkin. Hän ja muut demariministerit eivät kuitenkaan luota valtiovarainministeriön virkamiesten valmisteluun, vaan hakevat omiin näkemyksiinsä sopivia lukuja SAK:sta tai ammattiyhdistysliikkeen rahoittamasta Palkansaajien tutkimuslaitoksesta.

Asetelma ei ole muuttunut miksikään viime kesän hallitusneuvotteluista, vaikka Urpilainen niiden jälkeen saikin kannettavakseen valtiovarainministerin salkun. Valtiovarainministeriön ylin virkamies Raimo Sailas saa puhua lämpimikseen, ministeri ei häntä kuuntele.

Valtiovarainministeriössä laskettiin joulukuussa, että säästö- ja veronkiristystarve on 3,5 – 5 miljardia euroa jäljellä olevan vaalikauden aikana. Haarukan alaraja riittää, jos tavoite on valtion velan kääntäminen laskuun vaalikauden loppuun mennessä, niin kuin hallitusohjelmassa lukee. Jos taas noudatetaan toista hallitusohjelman tavoitetta eli talouden alijäämän painamista alle prosenttiin bkt:stä, on mentävä haarukan ylärajalle.

Olisi hyvä, jos hallitusohjelmassa ei olisi keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Sellaiset aiheuttavat vain turhaa hämminkiä. Vielä parempi olisi, jos hallituksella olisi vain yksi tahto.
Onnettomin tilanne on nykytilanne, jossa hallituksella ei ole yksiselitteistä linjaa missään suuressa asiassa. Hallitusneuvotteluissa luultiin, että välttämätön kuntauudistus olisi asia, jonka taakse hallituspuolueet voisivat ilman kipua asettua.

Tämäkin on osoittautunut katteettomaksi luuloksi. Kuntauudistus näyttää rapautuvan juuri siihen, että hallitus ei kykene muodostamaan yhteistä tahtoa.

Suomi ajelehtii. Olisiko aika hajottaa eduskunta ja järjestää uudet vaalit?

http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/maa-tarvitsee-hallituksen/738630

[törö]

Uusia vaaleja tuskin tarvitaan, mutta olisi korkea aika tunnustaa, ettei Katainen saanut aikaiseksi kunnollista hallitusta ja että Kokoomus voi aivan hyvin olla oppositiossakin.