Kun ongelma saa kasvot

[Alabama]

Miten reagoida, kun kohdataan johonkin asiaan liittyvä ihminen silmästä silmään tai täällä netissä -ruudusta ruutuun? Abstrakteja asioita on helppo vastustaa, mutta kun joutuu tekemiseen elävän ihmisen kanssa, vastustaminen muuttuukin vaikeammaksi.

Ns. pakolaiskriisin alussa media yritti massiivisesti herättää sääliä pakolaislasten lasten kuvilla. Suvakit ja moni nuivakin tunsi piston sydämessään eikä halunnut olla "paha" kärsiville -erityisesti lapsille. Joskus jouduttiin jopa tekemisiin turvapaikanhakijan kanssa. Huomattiin, että "sehän onkin ihan tavallinen ihminen, neljä kättä, neljä jalkaa ja tervehti jopa minua." Mutta mitä ei haluttu huomata, oli se, että näistä yksittäisistä ihmisistä muodostuikin valtava joukko, jolla oli eri kulttuuri ja uskonto ja joka halusi -vaikka väkisin- päästä maahan syrjäyttämään vanhan kulttuurin ja nauttimaan sen järjestämistä eduista, kuten elämästä ihan ilmaiseksi tarvitsematta panna itse tikkua ristiin. Oli paljon helpompi ja itselle miellyttävämpi asia puolustaa turvapaikanhakijaa kuin joutua haukuttavaksi natsina ja sydämettömänä "heikon" lyöjänä. Oli mukavampaa olla puolustaja kuin kriittinen vastustaja.

Abstraktilla asialla oli myös pitkälle kantavat seuraukset: sosiaalisen rauhan vaarantuminen ja yleiset levottomuudet, jopa sisällissotaan asti. Tämä puoli asiasta ei kävellytkään (vielä) vastaan kadulla ja siksi oli kivampaa itselle olla ajattelematta sitä.

Entä miten reagoida, kun joutuu tekemisiin hallitsematonta maahanmuuttoa ja väestönvaihtoa aktiivisesti tukevan henkilön kanssa? Nähdäänkö tapaaminen ihmisyyden kannalta: ollaan kohteliaita, ei kritisoida ja jaetaan ymmärrystä siihen johtaneille mahdollisesti "pakottaville syille"? Annetaanko säälin työntää itsesuojeluvaisto tieltään? Saako koko kansaa uhkaavan tuhon estäminen syrjäyttää yksittäisen ihmiskohtalon? Pitääkö olla kovis ymmärtävän sijasta?

Ystävä kertoi ylpeänä ottaneensa luokseen alaikäisen afgaanimatun hoivattavaksi. Ihailun osoittamisen sijasta en pystynytkään peittelemään kauhistusta ja sanoin, että "pakolaiskriisissä" (kansainvaelluksen yleinen nimi AD 2015) ei ole kysymys yksittäisistä ihmisistä, vaan tässä on kysymys vakavista asioista, joilla on vakavat seuraukset. Sanoin ystäväni haluavan leikkivän "hyvää ihmistä". Välit ystävään meni poikki. Senkö takia, kun esitin mielipiteeni vakavasta asiasta vai senkö takia, että ystävä näki käytökseni henkilökohtaisena hyökkäyksenä? 

Naisten kritisointi on vähän samantapainen juttu. Naiset ovat usein ovelia ja osaavat käyttää naiseuttaan aseena -kaikenlaisten asioiden ollessa kysymyksessä. Kritiikin edessä ollaankin yhtäkkiä -voih- niin herkkiä, loukkaannutaan ja uhriudutaan. Moni mies vetäytyy taka-alalle viimeistään siinä vaiheessa. Ei haluta saada naistenvihaajan leimaa otsaan.

Foorumien modeilla on edessään sama asia. Missä kohtaa pitää vetää viiva abstraktin asian ja asian esittäneen henkilön välillä ja erottaa ne toisistaan? Miten ottaa etäisyyttä ja nähdä keskustelu -ihanteellisessa muodossaan- ilman kirjoittavaa henkilöä- pelkkänä asiakeskusteluna puolin ja toisin? Tai milloin väittelijät ovat sortuneet ns. henkilökohtaisuuksiin?


P.S. Hekoheko...Sain juuri yv:n koskien neljää kättä ja neljää jalkaa. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole mustekala, vaan homo sapiens. Korjataan se "kaksi kättä ja kaksi jalkaa". 

[Tabula Rasa]

Kas kun toisin päin ajateltuna, väärinajattelu tekee henkilöstä suuren saatanan(ilman uskontomerkitystä), ja suvakkikopla elää nimenomaan tästä vastakkainasettelusta. He eivät siis aio muuttaa mieltään, teki tai oli mitä hyvänsä joka on johtanut tähän jamaan. Nyt kun järkeä käyttävät ovat huomanneet tämän mallin johtavan tuhoon, ovat suvakit samanlaisessa uhriutumistilanteessa kuin se mainitsemasi nainen. Nyt vain mies ei asiasta johtuen voi perääntyä, koska nykyisen jatkaminen on tuhon tie.

Siksi olisi parasta saada suurin osa ymmärtämään, ja muutos riittävällä väestömassalla jolloin äärisuvakit jäisivät entisten stallarien tapaan omaan arvoonsa. Kaikkia ei ikävä kyllä voi auttaa, teki mitä hyvänsä. Mutta kaverillasi on toivoa. Kohtaamisteria kun on tehokkain nuivistaja. Hymyillen katselin yrittäjää joka otti matun hommiin ja matu hävisi työkalujen kanssa muuteman viikon päästä jättäen yrittäjän kuseen luvattuine töineen. Siirtää melko lailla nuivistumaan kun noita kokemuksia tulee. Se sitten että ilmeisesti afgaanimatu raiskaamassa jonkun tms perseilyä vaaditaan samaan tapaan kuin lapsen pitää koskea kuumaa liettä kun vanhemman varoitus siitä että siinä polttaa näppinsä, ei mene perille. Ikävää, mutta siihen lapsellinen hölmöys johtaa.

[Lalli IsoTalo]

Ystävä kertoi ylpeänä ottaneensa luokseen alaikäisen afgaanimatun hoivattavaksi.

Tuntematta taustoja sen enempää on vaikeaa sanoa yhtään mitään.

[n.n.]

Konkretian ja abstraktin välinen ongelma on usein se, että konkreettisella tasolla voidaan hyvinkin olla oikeassa ja samaan aikaan abstraktimmalla, yleisellä tasolla väärässä.

Otetaan perinteinen palava talo esimerkiksi. Talo palaa ja on tieto, että sisällä on henkilö jumissa. Ensireaktio on pyrkiä pelastamaan henkilö mahdollisimman nopeasti. Ongelmana on kuitenkin se, että jos pelastamaan lähdetään ilman kun varusteita ja suunnitelmaa, jää pelastajakin jumiin taloon ja uhreja kaksi yhden sijasta. Lisäksi seuraavaan paloon ei olekaan enää pelastajaa käytettävissä.

Käytännön tason tunnepohjainen reaktio on toki totta ja henkilö tulee saada ulos mahdollisimman nopeasti, mutta se on silti ristiriidassa kokonaiskuvan kanssa.

Sama tuon afgaanimatun kohdalla; matu tulee kyllä autetuksi ja hänen elintasonsa kohenee, mutta kokonaisuuden tasolla ongelma ei ratkea mihinkään ja auttajan resurssit menevät kankkulan kaivoon.

Ihmisillä tuntuu olevan vaistonvarainen taipumus pyrkiä välttämään ikäviä tunteita ja ajautuvatkin joko suoraan tai välillisesti tämän kautta konkreettisen tason ratkaisuihin.

Samalla kun tehdään tunnepohjaisia ratkaisuja, niistä tulee myös hyvin henkilökohtaisia ja tunnepohjaisen ratkaisun kyseenalaistaminen otetaan henkilöönmenevänä kommenttina tai haasteena.

Ainoana ratkaisuna olisi lähinnä viedä tällöin keskustelu pois tunnetasolta, mutta se ei erityisemmän helppoa ole, koska alkuperäinen tarkoitus ratkaisuntekijällä on ollut reagoida nimenomaan tunnetasolla. Ts. pelastajan palaminen taloon on hyväksyttävä uhraus, koska tarkoitus on ollut hyvä ja ajatus jalo eli tunnepuoli on tullut tyydytetyksi ja negatiivinen kokemus vältettyä. Uhraus oli vain välttämätön seuraus siitä, mikä koettiin välttämättömäksi teoksi, koska emootio oli välttämätöntä välttää (pun intended).

Noin minä asian olen antanut itseni ymmärtää.

[Alabama]

Ystävä kertoi ylpeänä ottaneensa luokseen alaikäisen afgaanimatun hoivattavaksi.

Tuntematta taustoja sen enempää on vaikeaa sanoa yhtään mitään.

Tausta:
Matuvyöry 2015 syksyllä. Afgaaninuorukainen ilmoitti olevansa ala-ikäinen ja minun ystävä tarjoutui ottamaan yhden alaikäisen turvapaikanhakijan luokseen. Näin homma käynnistyi... niin... mitä tähän nyt sitten sanoisi... Kiva päätös? Jaloa toimintaa? Ihmiskunnan pelastus on mennyt askeleella eteenpäin...

[Ajattelija2008]

Afganistan on pääosin rauhallinen ja turvallinen eikä sen hallitus vainoa ketään. Kaikki sieltä tulevat turvapaikanhakijat ovat huijareita. Eikö ystäväsi tiedä tätä?

Toki huijariakin saa auttaa, mutta on turha odottaa moraalista ihailua siitä, että tukee vaarallista ihmissalakuljetusta. Välimereen on hukkunut arviolta 20 000 ihmistä näiden "auttajien" ansiosta.

[Lalli IsoTalo]

Ystävä kertoi ylpeänä ottaneensa luokseen alaikäisen afgaanimatun hoivattavaksi.

Tuntematta taustoja sen enempää on vaikeaa sanoa yhtään mitään.

... mitä tähän nyt sitten sanoisi...

Näyttääkö täysikäiseltä? Tuliko turvallisesta maasta? Maksaako ystäväsi kaikki aivan kulut omasta pussistaan, vai meneekö veronmaksajien piikkiin? Onko heillä seksisuhde? Aikovatko mennä naimisiin, hankkia lapsia? Minkä ikäinen ystäväsi on?

Tai no, mitä väliä ... antaa olla. Kyllä Afganistan opettaa.

[Emo]

Ystävä kertoi ylpeänä ottaneensa luokseen alaikäisen afgaanimatun hoivattavaksi.

Tuntematta taustoja sen enempää on vaikeaa sanoa yhtään mitään.

Taustoja tuntemattakin sanon, että jo on taas suomalaista vedetty höplästä tai itsehän tuo itseään höplästä on vetänyt, mutta jokatapauksessa.

Tunnen erään henkilön, joka evankelioi matuja, mutta hänkään ei niitä kotonaan asuta, muuten tekee pyyteetöntä työtä matujen eteen Raamattu kourassa. Mutta tämä iäkäs naisihminen tekeekin työtä kirkastaakseen Jeesusta, ei itseään, joten siinä ei ole kyse samasta asiasta kuin Alabaman ystävän "hyväntekemisessä".

[Soljuvainen]

Jos mietitään kokonaiskuvaa, ovatko tällaiset yli-innokkaat turvapaikanhakijoiden avustajat todella se nykytilanteen ydinongelma? Ensinnäkin kyseessä on kohtalaisen pieni joukko ja toisekseen he saattavat hyvinkin olla niitä, jotka kulttuuritörmäysten myötä nuivistuvat ja siirtyvät maahanmuuttokriittisten riveihin. Siperia opettaa.

Mielestäni pitäisi enemmän olla huolestunut siitä apaattisesta enemmistöstä, joka näkee koko maahanmuuttoilmiön etäisenä ja ei-merkittävänä ilmiönä ja päätyvät äänestämään vaaleissa jotain "kivaa puoluetta" (tyyliin SDP ja kokoomus), koska eivät halua tukea "radikaaliajattelua" kummaltakaan puolelta. Näiden ihmisten nuivistaminen voi olla astetta haastavampaa, koska heillä ei edes ole kunnollista kosketusta koko ilmiöön tai mielenkiintoa pohtia asiaa omaa elinpiiriä pidemmälle.

Sinun pitäisi @Alabama kääntää ajattelusi päälaelleen ja ajatella, että nyt ystäväsi pääsee näkemään käytännössä, miltä kulttuurien välinen yhteiselämä tuntuu. Jos kaikki ei suju suunnitelmien mukaan (mikä on hyvin mahdollista), ystävästäsi voi hyvinkin kuoriutua potentiaalinen nuiva. Tosin ikävät muistot maahanmuuttokriittisen kaverin kanssa keskustelusta saattavat lannistaa hänet silläkin saralla ja ajaa kohti apaattista "puolueettomien linjaa".

[hulaq]

Ystävä kertoi ylpeänä ottaneensa luokseen alaikäisen afgaanimatun hoivattavaksi. Ihailun osoittamisen sijasta en pystynytkään peittelemään kauhistusta ja sanoin, että "pakolaiskriisissä" (kansainvaelluksen yleinen nimi AD 2015) ei ole kysymys yksittäisistä ihmisistä, vaan tässä on kysymys vakavista asioista, joilla on vakavat seuraukset. Sanoin ystäväni haluavan leikkivän "hyvää ihmistä". Välit ystävään meni poikki. Senkö takia, kun esitin mielipiteeni vakavasta asiasta vai senkö takia, että ystävä näki käytökseni henkilökohtaisena hyökkäyksenä? 

Kyllähän tuo kuvastaa täysin mitä arvelitkin - se oli osaltasi henkilökohtainen hyökkäys. Juontaa juurensa naisten vahvasta "äitikuvasta" ja "ylpeydestä" asiaa kohtaan. Rationaalisesti ajateltuna et tehnyt mitään väärää, mutta niin se vain valitettavasti menee.

Näissä ikävin puoli on se, että jos/kun vaaranmerkit ovat näkyvillä olleet jo vuosia, ei pysty välttämättä enää kohtaamaan tulevia asioita "mitäs minä sanoin..." -mentaliteetilla. Perseestähän tuo on, mutta hän on niinsanotusti "väkensä valinnut" ja asia sitämyöten taputeltu.

[kriittinen_ajattelija]

Ihmiset tekee mitä tekee, turha siinä on välejä alkaa laittaa poikki kehenkään. Suomalaiset on kasvanut suomalaiseen kulttuuriin, missä ollaan vähän naiveja, sinisilmäisiä ja epäitsekkäitä - vaikeapa sitä on muuttaa itseään, jos siihen on kasvanut. Ja turha siitä on syyllistää.

Suomalaiset tarvisi jonkun etnonationalistisen poliittisen ideologian/uskonnon mihin uskoa.

[Emo]

Jos mietitään kokonaiskuvaa, ovatko tällaiset yli-innokkaat turvapaikanhakijoiden avustajat todella se nykytilanteen ydinongelma? Ensinnäkin kyseessä on kohtalaisen pieni joukko ja toisekseen he saattavat hyvinkin olla niitä, jotka kulttuuritörmäysten myötä nuivistuvat ja siirtyvät maahanmuuttokriittisten riveihin. Siperia opettaa.

Mielestäni pitäisi enemmän olla huolestunut siitä apaattisesta enemmistöstä, joka näkee koko maahanmuuttoilmiön etäisenä ja ei-merkittävänä ilmiönä ja päätyvät äänestämään vaaleissa jotain "kivaa puoluetta" (tyyliin SDP ja kokoomus), koska eivät halua tukea "radikaaliajattelua" kummaltakaan puolelta. Näiden ihmisten nuivistaminen voi olla astetta haastavampaa, koska heillä ei edes ole kunnollista kosketusta koko ilmiöön tai mielenkiintoa pohtia asiaa omaa elinpiiriä pidemmälle.

Sinun pitäisi @Alabama kääntää ajattelusi päälaelleen ja ajatella, että nyt ystäväsi pääsee näkemään käytännössä, miltä kulttuurien välinen yhteiselämä tuntuu. Jos kaikki ei suju suunnitelmien mukaan (mikä on hyvin mahdollista), ystävästäsi voi hyvinkin kuoriutua potentiaalinen nuiva. Tosin ikävät muistot maahanmuuttokriittisen kaverin kanssa keskustelusta saattavat lannistaa hänet silläkin saralla ja ajaa kohti apaattista "puolueettomien linjaa".

Poikkeuksellinen näkökulma tähän asiaan Soljuvaiselta, ja nyt on pakko myöntää, että näin rakentavasti ja optimistisesti en itse tätä tapausta olisi ilman kommenttiasi osannut edes ajatella, kiitos uudesta näkökulmasta. Tän asianhan voi tosiaan nähdä näinkin!
Ja aivan totta, nuo matuja kotonaan asuttavat ovat hyvin pieni joukko, pääosin ongelma on ihan muualla.

@Soljuvainen

[Pentecost]

Eilen etsiskelin juutuubista dokumenttia postmodernismista ja vahingossa osui tämä Jordan Petersonin pätkä silmiin. Siinä hän selittää juuri tuota uhriutumista etnisen taustan, ryhmän, seksuaalisuuden yms. pohjalta. Kyse on siis postmodernista marxismista.

Suosittelen.

https://www.youtube.com/watch?v=wLoG9zBvvLQ&t=1410s

Postmodernism and Cultural Marxism | Jordan B Peterson

[Soljuvainen]

Ihmiset tekee mitä tekee, turha siinä on välejä alkaa laittaa poikki kehenkään. Suomalaiset on kasvanut suomalaiseen kulttuuriin, missä ollaan vähän naiveja, sinisilmäisiä ja epäitsekkäitä - vaikeapa sitä on muuttaa itseään, jos siihen on kasvanut. Ja turha siitä on syyllistää.

Suomalaiset tarvisi jonkun etnonationalistisen poliittisen ideologian/uskonnon mihin uskoa.

^ Tämä myös. Suomessahan on ihan jo kansainvälisestikin tutkittuna poikkeuksellisen kova luottamus toisia ihmisiä kohtaan. Varmaan monen on edes vaikea käsittää sitä ajatusta, että systeemiä käytettäisiin näin häikäilettömästi hyväkseen.

[Roope]

Jos mietitään kokonaiskuvaa, ovatko tällaiset yli-innokkaat turvapaikanhakijoiden avustajat todella se nykytilanteen ydinongelma? Ensinnäkin kyseessä on kohtalaisen pieni joukko ja toisekseen he saattavat hyvinkin olla niitä, jotka kulttuuritörmäysten myötä nuivistuvat ja siirtyvät maahanmuuttokriittisten riveihin. Siperia opettaa.

Mielestäni pitäisi enemmän olla huolestunut siitä apaattisesta enemmistöstä, joka näkee koko maahanmuuttoilmiön etäisenä ja ei-merkittävänä ilmiönä ja päätyvät äänestämään vaaleissa jotain "kivaa puoluetta" (tyyliin SDP ja kokoomus), koska eivät halua tukea "radikaaliajattelua" kummaltakaan puolelta. Näiden ihmisten nuivistaminen voi olla astetta haastavampaa, koska heillä ei edes ole kunnollista kosketusta koko ilmiöön tai mielenkiintoa pohtia asiaa omaa elinpiiriä pidemmälle.

Ovat olennainen osa ongelmaa.

Suomen kokoisessa maassa tarvitaan vain muutaman kymmenen ideologisista/henkisistä syistä pakolaisaktivismin elämäntehtäväkseen ottaneen joukko yhdistettynä muutamaan tuhanteen, jotka ovat kiinni mamubisneksessä, jotta he ovat merkittävä maahanmuuttopolitiikkaan vaikuttava poliittinen voima. Tähän vielä lisäksi ministereidenkin kanssa palaveeraavat pakolais- ja ihmisoikeusjärjestöt sekä halpatyövoimaa ja asuntorakentamisbuumia janoava elinkeinoelämä.

Valitettavasti tilanne ei ole maahanmuuttokriittisten kannalta likimainkaan symmetrinen (ei vastaavia resursseja, insentiivejä ja maanisuutta), vaikka tiukemman maahanmuuttopolitiikan puolella ovat sekä faktat että kansalaiset.

[Soljuvainen]

Ovat olennainen osa ongelmaa.

Suomen kokoisessa maassa tarvitaan vain muutaman kymmenen ideologisista/henkisistä syistä pakolaisaktivismin elämäntehtäväkseen ottaneen joukko yhdistettynä muutamaan tuhanteen, jotka ovat kiinni mamubisneksessä, jotta he ovat merkittävä maahanmuuttopolitiikkaan vaikuttava poliittinen voima. Tähän vielä lisäksi ministereidenkin kanssa palaveeraavat pakolais- ja ihmisoikeusjärjestöt sekä halpatyövoimaa ja asuntorakentamisbuumia janoava elinkeinoelämä.

Valitettavasti tilanne ei ole maahanmuuttokriittisten kannalta likimainkaan symmetrinen (ei vastaavia resursseja, insentiivejä ja maanisuutta), vaikka tiukemman maahanmuuttopolitiikan puolella ovat sekä faktat että kansalaiset.

Voihan se nähdä näinkin. Mutta ihmisiä dissaamalla tuskin saa positiivista muutosta aikaan, melkeinpä päinvastoin. Itselläni meni aikoinaan maku molemmista puolista, sekä maahanmuuttokriittisistä että maahanmuuttomyönteisistä, kun sain sekä suvakkihuora- että rasistileimoja niskaan asiasta keskustellessa. Ajattelin, että pitäkää tunkkinne, ja vaivuin asian osalta apatiaan moneksi vuodeksi.

Ei kaikkein kypsintä käytöstä, mutta ihmiset harvemmin ovat erityisen kypsiä tai fiksuja. Pitää luottaa siihen, että jos asia itsessään on tarpeeksi painava, ei sitä tarvitse värittää syyttelyillä ja vihaisilla äänenpainoilla. Ja ennen kaikkea välttää näkemästä toista vihollisena vain sen vuoksi, että hän sattuu nykyhetkellä olemaan eri mieltä kanssasi.

[Roope]

Voihan se nähdä näinkin. Mutta ihmisiä dissaamalla tuskin saa positiivista muutosta aikaan, melkeinpä päinvastoin.

Näin se vaan on, mutta asiat erikseen ja ihmisten kanssa toimiminen erikseen, jos mahdollista.

[Alabama]

Lukekaa ensin ihka ensimmäinen viesti ylhäällä. Tein siihen korjauksen. 


Ei tässä afgaania koskevassa asiassa ole kysymys minun "asenteesta". Kerroin vain esimerkin koskien sitä, millainen tilanne voi tulla eteen, kun hallitsematon maahanmuutto saa kasvot. Eli tässä tapauksessa itseään alaikäiseksi esittävän turvapaikanhakijan Afganistanista naamatauluineen kaikkineen. Abstrakti asia "kansainvaellus" on saanut konkreettisen muodon, lihaa ja verta, liittyen suoraan sekä suvakkiin -henkilöön, joka on ottanut turvapaikanhakijan luokseen asumaan- ja nuivaan henkilöön, joka tuntee olonsa äärimmäisen epämukavaksi eikä halua olla asian kanssa henkilökohtaisesti tekemisissä. Molemmat osapuolet, sekä suvakki että nuiva, todellisuudessa tuntevat olonsa keljuksi ja ovat oikeastaan tyytyväisiä, että eivät ole enää tekemisissä toistensa kanssa. Minä en koe tämän ystävyyden loppumista mitenkään menetyksenä enkä aio myös millään muotoa muuttaa sen takia suhtautumistani kansainvaellusteemaan. Haluan olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyn ja joilla on suurinpiirtein samankaltainen maailmankuva. Näitä tällaisia ystäviä minulla onkin ja nautin heidän seurasta. Tosissaan.

Minua on myös joskus aikaisemmin pyydetty sekä vapaaehtoiseksi avustajaksi vokkiin että tekemään turvapaikanhakijoiden parissa opetustyötä. Muiden henkilöiden taholta kuin edellä mainitun "ystävän". Ensimmäinen ehdotus yllätti niin täysin, että reaktio oli "en ikinä!". Toisen kerran osasin reagoida paremmin ja kiitin kunniasta ja otin tähän henkilöön etäisyyttä. Toisin sanoen: en halua olla kaveria henkilöille, jotka on minun silmissä selkärangattomia. Joo, tämä on ihan totta. Pidän suvakkeja ja turvapaikanhakijoiden siivellä eläjiä selkärangattomina. Jopa häälyviä varttisuvakkeja, jotka esiintyvät nuivina, mutta tosipaikan eteen tullessa ottavatkin takapakkia ja vesittävät nuivia mukaperiaatteitaan ollen rähmällään suvakkien ja matuteollisuuden edustajien edessä, jos nämä osaavat vetää sopivasti "sääli"- ja "empatia-naruista".

Minusta nuivuus on todellinen periaate, ei vain joku opportunistinen tai olen-nuiva-silloin-kun-se-on miellyttävää-juttu. Tämä on todellisuudessa meidän yhteiskunnan tärkein aihe -jopa meidän olemassaolo kansana ja kulttuurina riippuu siitä. Se pitää ottaa vakavasti ja pysyä jämäkästi periaatteidensa takana. Meitin yhteiskunta on lisäksi jo peruuttamattomasti jakautunut kahtia. Entiset kaverit eivät pysty enää olemaan toistensa kanssa tekemisissä ja kuilu siinä välissä on kuin Mariaanien hauta. Kiitos ja kunnia tästä hallituspolitiikan tekijöille.

Lallille: minun suvakki ex-ystävä on naimisissa suvakkimiehen kanssa, ikää runsas 50, ei lapsia. Kysymyksessä ei ole seksisuhde ja on ihan samantekevää minusta, minkä laatuinen konkreettinen matu-kantis-suhde loppujen lopuksi on. Pitää huolehtia siitä, että tilanne olisi se, että tällaisia asioita ei tarvitse ollenkaan pohtia laittomien maahantunkijoiden lukumäärän ollessa NOLLA! No nyt on jätetty lakeja noudattamatta ja saatu sillä tämä mieletön tilanne aikaan. Veli nousee veljeä vastaan ja silleen...

[Alabama]

Ihmiset tekee mitä tekee, turha siinä on välejä alkaa laittaa poikki kehenkään. Suomalaiset on kasvanut suomalaiseen kulttuuriin, missä ollaan vähän naiveja, sinisilmäisiä ja epäitsekkäitä - vaikeapa sitä on muuttaa itseään, jos siihen on kasvanut. Ja turha siitä on syyllistää.

Suomalaiset tarvisi jonkun etnonationalistisen poliittisen ideologian/uskonnon mihin uskoa.

Ei välejä varsinaisesti tarvitse kokonaan katkaista, mutta jos tuntee olonsa epämukavaksi, niin on parempi ottaa asiaan etäisyyttä. Itse en pysty istumaan saman pöydän ääressä suvakin ja matun kanssa ja teeskentelemään, että kaikki sopii minulle ja asiat ovat kunnossa. Kun ei ole niin ei ole ja kun ei pysty niin ei pysty.

Syyllistäminen hiukkasen särähti. Oletko sitä mieltä, että ongelman aiheuttaneita poliitikkojakaan ei saisi syyllistää, koska ovat kasvaneet suomalaiseen kulttuuriin? Eikö ketään lopultakaan voida asettaa vastuuseen (=syytteeseen) rikoksesta? Vai tehdäänkö johonkin raja? Syytteen ja "rikoksen" luonteeseen ja sen kohteisiin? Näitä ei saa syyllistää, mutta nuo ovat ihan eri asia. Ongelmana on juuri se, että kaikki tietävät, ettei kukaan loppujen lopuksi joudu mistään vastuuseen eikä mikään ole kenenkään syytä. Edes osasyytä. On vaan ollut "pakko".

[ikuturso]

Viitekehys. Ratkaisu on Viitekehys.

Kohtaat yksilön. Näet yksilön. Autat yksilöä. Olet tehnyt hyvän työn.

Näet Suomen taloudellisen tilanteen. Näet kasvavan valtion velan. Näet terveydenhuollon jonot. Näet vanhustenhuollon hoitajapulan. Näet 32 000 raavasta nuorta miestä Irakista - Syyrian sodan aikana...

Viitekehys vaikuttaa suhtautumiseesi asialle. Jos kiellät pahan maailman ja huijaavat ihmiset ja näet yksilöitä, et voi ymmärtää ihmistä joka katsoo kokonaiskuvaa. Soros ja kaltaisensa katsoo kokonaiskuvaa siltä kannalta, että valkoinen väestö väistää, kun maailman ongelmat ratkaistaan. Halla-aho ja kaltaisensa katsoo kokonaiskuvaa siltä kannalta, että pienilläkin kansoilla on oikeus pitää omastaan kiinni.

Eli yksilö - kokonaiskuva viitekehysten rinnalla vielä suunta: Katsotaanko vasemmalta oikealle vai oikealta vasemmalle ratkaisee sen mitä keinoja käytetään ja mihin pyritään.

Lopputulos on kuitenkin aina: orange man bad ;npc-hymiö;

-i-

[kriittinen_ajattelija]

Ihmiset tekee mitä tekee, turha siinä on välejä alkaa laittaa poikki kehenkään. Suomalaiset on kasvanut suomalaiseen kulttuuriin, missä ollaan vähän naiveja, sinisilmäisiä ja epäitsekkäitä - vaikeapa sitä on muuttaa itseään, jos siihen on kasvanut. Ja turha siitä on syyllistää.

Suomalaiset tarvisi jonkun etnonationalistisen poliittisen ideologian/uskonnon mihin uskoa.

Ei välejä varsinaisesti tarvitse kokonaan katkaista, mutta jos tuntee olonsa epämukavaksi, niin on parempi ottaa asiaan etäisyyttä. Itse en pysty istumaan saman pöydän ääressä suvakin ja matun kanssa ja teeskentelemään, että kaikki sopii minulle ja asiat ovat kunnossa. Kun ei ole niin ei ole ja kun ei pysty niin ei pysty.

Syyllistäminen hiukkasen särähti. Oletko sitä mieltä, että ongelman aiheuttaneita poliitikkojakaan ei saisi syyllistää, koska ovat kasvaneet suomalaiseen kulttuuriin? Eikö ketään lopultakaan voida asettaa vastuuseen (=syytteeseen) rikoksesta? Vai tehdäänkö johonkin raja? Syytteen ja "rikoksen" luonteeseen ja sen kohteisiin? Näitä ei saa syyllistää, mutta nuo ovat ihan eri asia. Ongelmana on juuri se, että kaikki tietävät, ettei kukaan loppujen lopuksi joudu mistään vastuuseen eikä mikään ole kenenkään syytä. Edes osasyytä. On vaan ollut "pakko".

Juu no tee mikä hyvältä tuntuu. Itse olen tottunut hengaamaan suvakkien kanssa, enkä minä heidän maailmankatsomusta jaksa alkaa haastamaan, koska en koe, että saavuttaisin sillä mitään. Ei minua toki haittaa, jos jotkut pistää painetta suvakeille ja syyllistää niitä, ehkä se on jopa hyvä asia. En vaan itse henkilökohtaisesti jaksa / halua tehdä niin.

Muitten syyllistämisen sijaan olisi kuitenkin rakentavampaa pohtia Suomen kulttuurin rakenne-ongelmia ja pohtia miksi Suomessa asenteet on tälläisiä vrt nuivempiin maihin.

[Soljuvainen]

Voin kertoa, että nykytilanne ei muutu miksikään, jos "vääräoppisia" aletaan syyllistämään heidän teoistaan. Ja tuskinpa tästä maasta löytyy ketään, joka ei olisi päätynyt harhapoluille ajattelussaan. Vai pitäisikö tässä mennä potkimaan keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten äänestäjiä persauksille sen vuoksi, että he äänestivät viime vaaleissa surullisen kuuluisan kolmen S:n hallituksen johtoon?

Omasta mielestäni välien katkominen ja vihanpito tämänkaltaisten kysymysten vuoksi antaa melko epävakaan ja räjähdysalttiin kuvan henkilöstä eikä varsinaisesti vahvista henkilön jakamien näkemysten painoarvoa. Mutta toki hyvä, jos sellaista on varaa harrastaa.

[Alabama]

Muitten syyllistämisen sijaan olisi kuitenkin rakentavampaa pohtia Suomen kulttuurin rakenne-ongelmia ja pohtia miksi Suomessa asenteet on tälläisiä vrt nuivempiin maihin.

Ehkä olet tässä asian ytimessä, tosin näen asian eri tavalla kuin sinä. Suomen kulttuurin ns. rakenneongelma saattaa olla juuri se, että ei haluta "syyllistää" ketään. Ei haluta korottaa ääntä huomiota herättävästi, vieläpä negatiivisella tavalla ja sanoa suoraan, mikä tai -hui olkoota- ketkä ovat jonkun mielestä syynä ongelmiin. Suomalaisilta puuttuu yleisessä mielessä keskustelukulttuuri, johon liittyy myös "riitely", kun ollaan asioista eri mieltä. Suomalaiset saattavat olla erityisen arkoja syyttämään toista -siinäkin tapauksessa, että niin pitäisi toimia eikä aina painaa asioita villasella. Syyllistämättömyyden periaatteen takana ei voi ikuisesti piilotella. Joskus on pakko puhua asiat halki ja syyllistää syylliset. Tai sitten ei. Kun kerran ollaan suomalaisia ja naiiveja ja sinisilmäisiä ja ei me voida, meidän kulttuuri ja kaikkee... Asiat jää tällä periaatteella takuulla junnaamaan ikuisesti paikoilleen. Suomalaiset on konsensus-friikkejä 

[Soljuvainen]

Muitten syyllistämisen sijaan olisi kuitenkin rakentavampaa pohtia Suomen kulttuurin rakenne-ongelmia ja pohtia miksi Suomessa asenteet on tälläisiä vrt nuivempiin maihin.

Ehkä olet tässä asian ytimessä, tosin näen asian eri tavalla kuin sinä. Suomen kulttuurin ns. rakenneongelma saattaa olla juuri se, että ei haluta "syyllistää" ketään. Ei haluta korottaa ääntä huomiota herättävästi, vieläpä negatiivisella tavalla ja sanoa suoraan, mikä tai -hui olkoota- ketkä ovat jonkun mielestä syynä ongelmiin. Suomalaisilta puuttuu yleisessä mielessä keskustelukulttuuri, johon liittyy myös "riitely", kun ollaan asioista eri mieltä. Suomalaiset saattavat olla erityisen arkoja syyttämään toista -siinäkin tapauksessa, että niin pitäisi toimia eikä aina painaa asioita villasella. Syyllistämättömyyden periaatteen takana ei voi ikuisesti piilotella. Joskus on pakko puhua asiat halki ja syyllistää syylliset. Tai sitten ei. Kun kerran ollaan suomalaisia ja naiiveja ja sinisilmäisiä ja ei me voida, meidän kulttuuri ja kaikkee... Asiat jää tällä periaatteella takuulla junnaamaan ikuisesti paikoilleen. Suomalaiset on konsensus-friikkejä 

Negatiiviset sinä-viestit harvemmin toimivat. Järkevämpää olisi keskittyä avoimiin ja rakentaviin minä-viesteihin. Tässä pari esimerkkiä:

Vaihtoehto A: "Tää sun toiminta on ihan hirveetä. Oot tuhonnut kaiken."

Vaihtoehto B: "Oon pettynyt siihen, että teit tuollaisen ratkaisun. Koen, että sen vuoksi meille tulee paljon ongelmia."

Varmaan joihinkin ihmisiin puhdas syyllistäminenkin tehoaa, mutta veikkaan, että aika monen ihmisen se saa lähinnä menemään lukkoon ja vierastamaan viestinviejää.

Toki kaikki saavat vapaasti koettaa, kuinka monen suvakin mieli muuttuu, kun heitä aletaan syyllistämään. Tai vaihtoehtoisesti jakaa kokemuksia siitä, kuinka oma nuivistumisprosessi sai stopin, kun suvakki tuli huutelemaan rasisti- ja natsisyytöksiä korvan juurelle ja syyttämään uusnatsiliikkeiden noususta.