Sanomalehti ja mielipidesivusto

[aivo]

Sanomalehti ja mielipidesivusto
"Yleisönosastokirjoitus"

Sanomalehti on niin tavallinen, ettei huomata sen erikoisuutta. Lehti tarjoaa tietoa maailmasta ja
yhteiskunnasta mutta samalla lehti itse ohjaa ja valvoo yleisönosasto- tai mielipidekirjoittelua ts.
päättää mitä julkaisee ja mitä ei.

Asia ei tunnu kummoiselta, mutta esim. valtalehti toimittajineen tavoittaa suoraan lähes miljoona
ihmistä ja epäsuorasti kaikki samalla kun se hallitsee koko yhteiskuntaa kontrolloimalla sanojen
käyttöoikeutta.  Varsinainen yhteiskunta eli me kaikki pystymme viestimään lähinnä vain oman
lähipiirimme kanssa ja ilman pääsyä lehden yleisönosastoon kukaan ei  pysty viestimään koko
yhteiskunnalle saati sitten ottamaan kantaa esim. lehden tai toimittajien esittämiin asioihin.

Nykyinen viestintätilanne on sitä, että viestintävirta tapahtuu pelkästään toimittajilta yhteiskunnalle
mutta kansalaiset itse eivät voi olla eri mieltä lehden ja sen toimittajien kanssa tai viestiä
yhteiskunnalle lehden tahdosta riippumatta. Valtalehden sanankäyttövaltaa vahvistaa se, että sen
sanat leviävät kaikkialle. Eri lehtien käsitteissä ja näkemyksissä ei ole havaittavissa mainittavia
eroja. Vaikka lukisi koti- tai ulkomaisia lehtiä, niitä ei voi joka tapauksessa kommentoida.
Vastaavia uutisia ja näkemyksiä toistetaan sitten suullisena puheena ja puhuvina päinä televisiosta.

Seuraus kaikesta tästä on, että vaikka olemme erillisiä yksilöitä ja kuvittelemme olevamme
itsenäisesti ajattelevia ja asioista perillä olevia ihmisiä, aivoissamme oleva ulkomaailma sanoja ja
käsitteitä myöten on peräisin muutaman toimittajaksi palkatun henkilön aivoista eikä noita aivoja
pystytä ilman kirjoitusoikeutta kyseenalaistamaan tai tuomaan lisävalaistusta asioihin.

Tällä hetkellä kohistaan pakolaisista, mutta on jätetty kertomatta se, että hyvinkin monessa
yhteiskunnassa sos. ja eläketurvan puuttuminen on hoidettu runsaalla lapsimäärällä, mikä on
johtanut työvoiman jatkuvaan ylitarjontaan.  Valtioissa, joissa on sos. ja eläketurva, järjestelmä on
taas rakennettu ja mitoitettu lähinnä omille kansalaisille - ei ulkoa tuleville ts. kyse on rahasta, jota
kansalaiset - ei siis valtio - ovat maksaneet itselleen ja toisilleen veroina, tulonsiirtoina ja muina
maksuina. Nekin rahat ovat riippuvaisia siitä, että yritykset investoivat tänne ja käyttävät täkäläistä,
globaalivertailussa kallista työvoimaa, joka on markkinoiden kannalta väärässä paikassa.

Pakolaisuus näyttäisi liittyvän ihmisyhteisöjen lisääntymiseen, mikä lämpimissä ilmasto-
olosuhteissa on moninkertaisesti halvempaa kuin kustannuksellisesti kalliimmissa olosuhteissa.
Valtavat kustannuserot antanevat aihetta pohdiskeluun siitä, missä määrin eri valtiot, yhteiskunnat
ja niiden kansalaiset voivat olla vastuussa jonkun toisen yhteiskunnan lisääntymisestä, kulttuurista,
elämäntavasta, uskonnosta jne. Sekin tiedetään, että pakolaissopimukset ovat solmittu yhteiskuntien
eliitin juhlapöydissä, joissa käytännön elämän ja yhteiskuntien realiteetit ovat kaukaisia ajatuksia.

Myös yhteiskuntien ns. rikkaus voi olla enemmän tai vähemmän silmälumetta ja ei välttämättä
pysyvää. Me keräämme sos. ja eläketurvaa toisillemme kaiketi siksi, että ilman sitä, täällä elävät
ihmiset kuolisivat markkinatalouden raa'assa kilpailussa nälkään ja pakkasiin, mutta onko tämä
kustannus  meidän ns. rikkautta ja korkeaa elintasoa, mistä riittää jaettavaa yhtälailla pakolaisten
vastaanottamiseen ja kustantamiseen. Tästä ja monesta muustakin asiasta tarvittaisiin tietoa ja
yhteiskunnallista keskustelua, mutta nykyisissä tiedotusvälineissä tällaisia asioita ei voi käsitellä.

Lehdillä ja toimittajilla on toki muodollinen oikeus nähdä asiat, miten haluavat ja valita, mitä saa
kirjoittaa yleisönosastossa, mutta tämä tarkoittaa myös sitä, ettei kansalaisilla ole käytännössä
oikeutta omiin asioihinsa ja omaan yhteiskuntaansa. Tuo oikeus voi syntyä vain
sanankäyttöoikeuden ja lehden yleisönosaston kautta ja mikäli oikeutta yleisönosastoon ei ole
riippumatta lehdestä itsestään, me voimme lähinnä keskustella keskenämme tai "vaikuttaa" jollakin
nettisivustolla. Niin tärkeitä kuin me omasta mielestä olemmekin, varsinaisessa mediassa meitä,
sinua, minua ja naapureitamme ei ole edes olemassa.

Nykylehti edustaa perinteistä maailmankäsitystä toimittajineen, mutta ongelma ei ole kuitenkaan
yksinomaan lehdissä ja toimittajissa. Myös yhteiskunta on jäänyt vanhoihin asetelmiin. Jostakin
syystä ei ole syntynyt mitään kansalaisliikettä tai -järjestöä, joka pyrkisi siihen, että kansalaisilla
olisi joku osoite, joka vastaanottaa ja arvioi sille lähetetyt kirjoitukset sen lisäksi, että järjestö
neuvottelisi itselleen ja samalla yhteiskunnalle riippumattoman julkaisuoikeuden valtakunnallisissa
sanomalehdissä.

Uutta kehitystä ei ole voinut tapahtua, koska yhteiskunnassa ei ole käyty minkäänlaista julkista
keskustelua yhteiskunnan viestintäjärjestelmästä, valtakunnallisista viestintävälineistä ja analysoitu
niiden vallankäyttöä ja vaikutusta ihmisyhteisön sisällä. Tämäkin on seurausta suljetusta
yleisönosastosta ja samalla suljetusta tiedotusjärjestelmästä. Sikäli erikoinen seuraus, ettei liene
tärkeämpää elämänaluetta kuin mitä viestintä on. Jo pelkästään se, että ihmisyhteisö koostuu vain
erillisistä ja yksittäisistä aivoista, on keskeinen ongelma meille kaikille.

Yhteiskunta tai sen sisältämät aivot pitävät oletettavasti sisällään laajamittaista tietämistä, osaamista
ja ajattelukykyä. Kuinka kauan yhteiskunnalla ja sen kansalaisilla on varaa pitää itseään ja toisiaan
pelkkänä mykkänä tiedon vastaanottajana - ei sen tuottajana? Lehtien ei ole tarvinnut perustella
olemassaoloaan, mutta kaiketi me haluamme maksaa tiedosta ja tietämisestä - emme välttämättä
yksittäisten toimittajien tai jonkun pienen porukan sensuurista, ohjailusta ja maailmankäsityksistä.
Asia olisi tosin kyettävä kysymään lehden lukijoilta ja maksajilta itseltään.

Mitä tulee ns. väärin ajatteleviin toisinajattelijoihin, ajattelua pidetään yleensä aivojen normaalina ja 
hyödyllisenä ominaisuutena. Jos toimittajat saavat ajaa nurkkaan ne, jotka ajattelevat eri tavalla
kuin toimittajat itse, jäämme heidän saneluvaltansa alle näkemättä ja tietämättä maailmasta mitään
muuta. Sitäkö sitten haluamme? Pelkkä arkijärki sanoo, ettei toimittajien asia ole ratkaista kuka on
oikeassa ja kuka väärässä. Ratkaiseminen kuuluu yhteiskunnan kansalaisille, veronmaksajille,
äänestäjille ja yhteiskunnan kustantajille.

[qwerty]

Oliko oma? Missä julkaistu? Hyvä kirjoitus!

Lehti itse ohjaa ja valvoo yleisönosasto- tai mielipidekirjoittelua

Juuri näin. Lehti on soluttautunut myös Hommaan ja kukaan ei tunnu välittävän asiasta. Päinvastoin, heittävät löylyä kiukaalle.

Valtalehden sanankäyttövaltaa vahvistaa se, että sen sanat leviävät kaikkialle.

Niinpä. Vaikka kuinka haluaisi keskustella asioista ja välttää Lehden toimituksen kulloisiakin päähänpistoja. Lehden artikkelit ovat ne mistä kansa haluaa keskustella. Myös Hommassa.

Seuraus kaikesta tästä on, että vaikka olemme erillisiä yksilöitä ja kuvittelemme olevamme
itsenäisesti ajattelevia ja asioista perillä olevia ihmisiä, aivoissamme oleva ulkomaailma sanoja ja
käsitteitä myöten on peräisin muutaman toimittajaksi palkatun henkilön aivoista

Aluksi voisi yrittää vieroittaa itsensä sarjapommitukselta ja jättää Lehden artikkelit lukematta. Toimii, mutta uuden tavan oppiminen vie hetken aikaa.

Mitä tulee ns. väärin ajatteleviin toisinajattelijoihin, ajattelua pidetään yleensä aivojen normaalina ja 
hyödyllisenä ominaisuutena. Jos toimittajat saavat ajaa nurkkaan ne, jotka ajattelevat eri tavalla
kuin toimittajat itse, jäämme heidän saneluvaltansa alle näkemättä ja tietämättä maailmasta mitään
muuta. Sitäkö sitten haluamme?

Jokainen voi tahollaan kysyä mitä järkeä on klikata jokaista Lehden artikkelia joka tänne tuupataan. Kutkuttava otsikko on varmin tae siitä että itse artikkeli on täyttä huttua. Rääpäisyn hutuksi toteaminen ei vaadi kommenttia. Päinvastoin. He vain innostuvat siitä.