Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria ja perussuomalaiset

[kp]

Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja Ruurik Holm kirjoitti 29.4 hieman positiivissävytteisen mielipiteen Perussuomalaisten politiikasta ja sen yhtymäkohdista John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaan (ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Oikeudenmukaisuusteoria ). Homman pihvi oli kuitenkin Nuivan manifestin perusteiden kritiikki, joka mielestäni ei osunut ihan nappiinsa.

Perussuomalaisten vaalivoitto on herättänyt kysymyksen, millaista politiikkaa puolue ajaa.
... [ks. wikipedia]
Perussuomalaisten vaaliohjelman sosiaali- ja terveyspolitiikkaa sekä verotusta koskevat osiot ovat varsin rawlsilaisia: niissä keskeistä on yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, kuten tuloerojen kaventaminen ja terveyspalveluiden tasa-arvo.

[...] ohjelmassa on [...] uusvasemmistolaisia painotuksia, [...] suora demokratia, ihmisten päätösvalta omaa elämää koskevissa kysymyksissä ja yksilöiden omien valintojen kunnioittaminen.

Ohjelman maahanmuuttoa ja kehitysapua käsittelevät osiot edustavat kuitenkin täysin toisenlaista ajattelutapaa. Puolue muiden muassa määrittelee vain turvapaikkaan oikeutetut henkilöt sellaisiksi, joita on juridinen velvollisuus auttaa. Tämä on virheellinen tulkinta Geneven sopimuksesta.

Perussuomalaisten mielestä humanitaarisin perustein oleskeluluvan saaneilla tulisi olla yhteiskunnan tukemaan asumiseen rajoitetumpi oikeus kuin muilla. Puolue pyrkisi rajaamaan näiden ihmisten oikeuksia myös monin muin tavoin, joista osa ilmentää kulttuurista holhousta.
[...]
Tietämättömyyden verhon takaa ei voi tietää, millaisiin olosuhteisiin syntyy. Siksi ihmisten humanitaariseen maahanmuuttoon ei voi suhtautua torjuvasti.
[...]

Kuitenkin Rawlsin mukaan "Sen mukaan yhteiskunnalliset ja taloudelliset eriarvoisuudet on järjestettävä siten, että yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat hyötyvät niistä."

Tähän kiteytyy mielestäni aika hyvin nykyisen maahanmuuttopolitiikan kritiikki: nykyisellä politiikalla kiilloitetaan omaa kilpeä kaatamalla rahaa välittämättä mihin se menee, ja ostetaan hyvää omatuntoa ottamalla ne jotka kykenevät raivaamaan tiensä raukoille rajoillemme. Ajattelin kokeilla, saisiko hesariin vastineen läpi; jos muotoilen sanani oikein, tässä on kuitenkin potentiaalia puhua järkeä suurelle joukolle Perussuomalaisten politiikasta tietämättömiä mutta hyväntahtoisia suvaitsevaisia. Alla on kirjoitus, jota tarjosin vastaukseksi HS mielipiteeseen; vaikeinta oli mahduttaa haluamani ajatukset 2200 merkkiin (välilyönnit laskien).

Perussuomalaiset ja globaali solidaarisuus
Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja Ruurik Holm tarkasteli kirjoituksessaan ansiokkaasti Perussuomalaisten ydinaatteiden yhtäläisyyksiä Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaan, mutta kehitysapua koskevien näkemysten kritiikki jäi köykäiseksi.

Holm syyttää Perussuomalaisia Geneven sopimuksen virheellisestä tulkinnasta; tulkinnat ovat kuitenkin yhtenäiset Ruotsin ja Tanskan kanssa ja maahanmuuttopolitiikan kritiikin pyrkimys on ensi sijassa harmonisoida maiden parhaat käytännöt. Toisaalta Holm ei esimerkiksi huomioi, että vähätuloisen on hyvin vaikea tälläkään hetkellä muuttaa pääkaupunkiseudulle.

Maahanmuuttokritiikin yksi kärki on hälyttävä valtionvelka; Der Spiegelin artikkelin mukaan Tanska on säästänyt kymmenen vuoden aikana 6,7 miljardia euroa maahanmuuttopolitiikan kiristämisellä. Perussuomalaiset katsovat, että meidän tulee auttaa itseämme, jotta voisimme auttaa muita.

Kritiikin toinen kärki on kuitenkin vahvasti  ideologinen. Rawlsia tulkiten ensi sijassa tulisi auttaa pahiten hädänalaisia ja pyrkiä parantamaan niin monen oloja, kuin mahdollista. Yli kolme miljardia ihmistä elää alle kahdella dollarilla päivässä; on selvää ettei Suomi pysty auttamaan kaikkia apua tarvitsevia - meidän on priorisoitava.

Tällöin apu on organisoitava paikallisin toimin väestönsiirtojen sijasta. Jos turvaamme vain ne, joilla on tahto ja keinot päästä rajojemme sisäpuolelle, apu on tehotonta ja kohdistuu kaikkein hädänalaisimpien sijasta kaikkein yritteliäimpiin; samalla viemme lähtömailta arvokasta osaamista.

Libyan tilanne osoittaa kehitysavun nykykäytäntöihin kohdistuvan kritiikin oikeutetuksi: kukaan ei halua tietämättömyyden verhon takaa yhteiskuntaan, jossa hyväuskoisten tuki valuu kansaa sortavan diktaattorin aseistukseen. Perussuomalaiset yhtyvät myös ekonomien kritiikkiin kehitysavun pienyrittäjiltä ja paikalliselta tuotannolta pohjan vievästä vaikutuksesta.

Yhteiskunnan toimeliaimpien ihmisten tukeminen on ydinajatuksena vuonna 2006 Nobelin rauhanpalkinnon saaneessa mikrolainatoiminnassa. Pelkät mikrolainat eivät ratkaise kaikkia kehitysavun ongelmia, mutta ne ovat esimerkki uudenlaisesta, toimivasta globaalista solidaarisuudesta, jossa muutosta rakennetaan alhaalta ylöspäin.

[Roope]

Perussuomalaisten politiikan perustaksi ei ole koskaan asetettu Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa, mutta voihan sitä ajatusleikkinä käyttää jonkinlaisena mittatikkuna. Tahtoo vain yleensä käydä niin, että oikeudenmukaisuusteoriaa käytetään omien mielipiteiden pönkittämiseen, sillä se mahdollistaa aina sellaisen tulkinnan, joka olisi jonkun kannalta reilumpi. Vastaavalla tavalla käytetään GPI:tä mukamas onnellisuusmittarina ja todisteena talouskasvun hyödyttömyydestä.

Ohjelman maahanmuuttoa ja kehitysapua käsittelevät osiot edustavat kuitenkin täysin toisenlaista ajattelutapaa. Puolue muiden muassa määrittelee vain turvapaikkaan oikeutetut henkilöt sellaisiksi, joita on juridinen velvollisuus auttaa. Tämä on virheellinen tulkinta Geneven sopimuksesta.

Tuollaista ei kylläkään vaaliohjelmassa väitetty. Tosin sekään ei olisi virheellinen tulkinta pakolaisen kriteerit määrittävästä Geneven sopimuksesta, mutta Geneven sopimus ei olekaan ainoa kansainvälinen sopimus johon käytäntömme perustuvat.

Perussuomalaisten mielestä humanitaarisin perustein oleskeluluvan saaneilla tulisi olla yhteiskunnan tukemaan asumiseen rajoitetumpi oikeus kuin muilla. Puolue pyrkisi rajaamaan näiden ihmisten oikeuksia myös monin muin tavoin, joista osa ilmentää kulttuurista holhousta.

Tämä oikeuksien rajaaminen on oikeutettua, koska sillä tavoitellaan parempaa kotoutumista ja turvapaikkajärjestelmän väärinkäytösten vähentämistä. Järjestelmän toimivuuden ja legitimiteetin suojeleminen on myös turvapaikanhakijoiden itsensä etu.

Tietämättömyyden verhon takaa ei voi tietää, millaisiin olosuhteisiin syntyy. Siksi ihmisten humanitaariseen maahanmuuttoon ei voi suhtautua torjuvasti.

Kyllä voi. Asiaa voi tarkastella miettimällä nykymuotoisen humanitaarisen maahanmuuton seurauksia ja sen vaihtoehtoja. Onko tosiaan paras ja ainoa vaihtoehto sijoittaa jokainen Suomeen salakuljetettu alaikäiseksi ilmoittautuva turvapaikanhakija laitokseen, jossa vuosikustannukset ovat 57 000 euroa? Nämä tulijat eivät edes ole lähtömaan vähäosaisia vaan heillä on ollut vahva tukiverkosto, jonka kautta kymppitonnin matka on rahoitettu. Holm ja kumppanit haluavat tietenkin nähdä humanitaarisen maahanmuuton hädän ja vähäosaisuuden lievittäjänä, mutta oikeasti Suomeen tulijat ovat suurimmaksi osaksi paremminkin satunnaisia lottovoittajia.

Oikeudenmukaisuuden tasaajana turvapaikka- ja kiintiöpakolaisjärjestelmämme ovat tehottomia ja kalliita. Niiden oikeutus ihmisten silmissä on valheiden ja tietämättömyyden varassa.

Voidakseen perustellusti puolustaa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta Suomessa, olisi perussuomalaisten omaksuttava globaalin solidaarisuuden lähtökohdat.

Jotka Holm epäilemättä mielellään määrittelisi perussuomalaisten puolesta? Mitään tällaisia valmiiksi annettuja "globaalin solidaarisuuden lähtökohtia" ei tarvitse omaksua. On sitten äänestäjien asia päättää, vaatiiko yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus Suomessa lisääntyvää humanitaarista maahanmuuttoa tai suurempia rahansiirtoja ulkomaille kehitysavun nimikkeellä. En itse näe tällaista yhteyttä.

[IDA]

Globaaliin solidaarisuuteen liittyen Brussels Journalin lyhyt artikkeli perussuomalaisten vaalivoiton aiheuttamista reaktioista:

http://www.brusselsjournal.com/node/4734

Globaalia solidaarisuutta voi siis olla myös se, että kunnioitetaan ja tuetaan eri valtioiden itsenäisiä päätöksiä nähden valtiot tasaveroisina keskenään. Tästä periaatteesta luopuminen voisi merkitä sitä, että pienille kansoille ei jäisi mitään sananvaltaa edes omiin asioihinsa.

[HaH]

Mitä tuo ilmaisu "humanitäärisin perustein" oikeasti tarkoittaa olkkaria myönnettäessä?

Muita syitähän myöntämiselle on esim:
- työ Suomessa
- opiskelu Suomessa
- perhe-elämä Suomessa
- jne.
Tämänkaltaiset syyt lienevät yleisesti hyväksyttyjä, maahantuloperusteina ja maassaoloperusteina, jopa nuivistelijoitten keskuudessa.

Mutta entäpä jos joku rikas japanilainen päättäisi viettää eläkepäivät Putkijoella, tai joku Shanghailainen kiinteistökeinottelija-playboy päättäisi muutta Helsinkiin rilluttelumielessä, ja nämä ulkkarit sitten tulisivat Suomeen miljoonine euroineen ja taaloineen, ja lättäisivät olkkarinhakupaperit Suomen viranomaiselle? Mitä kävisi? Irtoaisiko oleskelulupa? Kyseessähän ei olisi työ, opiskelu, perhe-syyt, tai muukaan vastaava seikka, vaan pelkkä oleilu, joskin omin varoin. Voidaanko nyky-lakien ja käytänteiden myötä oleskelulupaa myöntää tällaisissa tapauksissa?

Pakolaisiahan nämä eivät olisi, eli mitä kävisi? Pennittömät Somalit käsittääkseni voivat saada "humanitäärisistä syistä" oleskeluluvan, mutta mitä käy rikkaille epäneekereille? Eli onko "humanitääriset syyt" pelkkä Geneven pakolaissopimuksen tulkintalavennus, jonka tarkoitus on haalia epäkuranttia sosiaalielättiä Suomeen?

Mistä on siis kyse?

[RP]

Mutta entäpä jos joku rikas japanilainen päättäisi viettää eläkepäivät Putkijoella, tai joku Shanghailainen kiinteistökeinottelija-playboy päättäisi muutta Helsinkiin rilluttelumielessä, ja nämä ulkkarit sitten tulisivat Suomeen miljoonine euroineen ja taaloineen, ja lättäisivät olkkarinhakupaperit Suomen viranomaiselle? Mitä kävisi? Irtoaisiko oleskelulupa? Kyseessähän ei olisi työ, opiskelu, perhe-syyt, tai muukaan vastaava seikka, vaan pelkkä oleilu, joskin omin varoin. Voidaanko nyky-lakien ja käytänteiden myötä oleskelulupaa myöntää tällaisissa tapauksissa?

Oleskelulupahakemuksissa on kategoria "muut syyt". Voivat ainakin kokeilla. Omana veikkauksenani pysyvää lupaaa ei puhtaasti tuota kautta saa, mutta määräaikainen lupa voisi irrotakin. Humanitäärisiin noita ei kuitenkaan tilastoissa laskettaisi.

[RP]

Kuitenkin Rawlsin mukaan "Sen mukaan yhteiskunnalliset ja taloudelliset eriarvoisuudet on järjestettävä siten, että yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat hyötyvät niistä."

Jos yhteiskunnalla tarkoitetaan siis koko maapalloa, niin kurjimpien aseman kohottaminen vaatisi valtiojärjestyksen muuttamista niissä kurjimmissa maissa. Koska kolonialismin paluuta tuskin kukaan pitää realistisena vastuu tästä jää pakosta lähes täysin maiden omille asukkaille. Jos sieltä aletaan siirtämään joukolla väestöä Suomeen, täkäläinen yhteiskunta saadaan kyllä romahtamaan ilman että sikäläistne kurjien määrään on saatu havaittavaa muutosta. Ei tuollaista skenaariota voi Rawlsin ajatuksilla perustella.

[turha jätkä]

Tietämättömyyden verhon takaa ei voi tietää, millaisiin olosuhteisiin syntyy. Siksi ihmisten humanitaariseen maahanmuuttoon ei voi suhtautua torjuvasti.

Kyllä voi. Asiaa voi tarkastella miettimällä nykymuotoisen humanitaarisen maahanmuuton seurauksia ja sen vaihtoehtoja. Onko tosiaan paras ja ainoa vaihtoehto sijoittaa jokainen Suomeen salakuljetettu alaikäiseksi ilmoittautuva turvapaikanhakija laitokseen, jossa vuosikustannukset ovat 57 000 euroa? Nämä tulijat eivät edes ole lähtömaan vähäosaisia vaan heillä on ollut vahva tukiverkosto, jonka kautta kymppitonnin matka on rahoitettu. Holm ja kumppanit haluavat tietenkin nähdä humanitaarisen maahanmuuton hädän ja vähäosaisuuden lievittäjänä, mutta oikeasti Suomeen tulijat ovat suurimmaksi osaksi paremminkin satunnaisia lottovoittajia.

-------

On sitten äänestäjien asia päättää, vaatiiko yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus Suomessa lisääntyvää humanitaarista maahanmuuttoa tai suurempia rahansiirtoja ulkomaille kehitysavun nimikkeellä. En itse näe tällaista yhteyttä.

Minustakin voi perustellusti väittää, ettei humanitäärinen maahanmuutto ole  Rawlsin teorian mukaan mitenkään välttämätäntä tai onnistunutta. Esitit edellä erinomaista kritiikkiä siinä suhteessa.

Toisaalta voisi väittää vastaa niin, että tuollainen 'rawlsilainen' kritiikki humanitäärisen maahanmuuton pientä vähemmistöä suosivaa luonnetta kohtaan vaatisi tuekseen sen, että samaan aikaan sitten pyritään löytämään järkeviä ja oikeudenmukaisia keinoja auttaa niitä hädänalaisia lähtöalueilla. Tarkoitan, että ei ole erityisen moraalisäteilevää toisaalta vastustaa humanitääristä maahanmuuttoa siksi että sillä autetaan vain eliittiä, ja toisaalta leikata samanaikaisesti kehitysapua.

Johdonmukainen toimintamalli voisi olla vaikka sellainen, että ensin selvitetään nykymuotoisen humanitäärisen maahanmuuton kustannukset juurta jaksain. Sitten tehdään halutut muutokset ja lopuksi ohjataan saavutetut säästöt vaikka KIVAn kautta mikrolainoiksi.

[Roope]

Toisaalta voisi väittää vastaa niin, että tuollainen 'rawlsilainen' kritiikki humanitäärisen maahanmuuton pientä vähemmistöä suosivaa luonnetta kohtaan vaatisi tuekseen sen, että samaan aikaan sitten pyritään löytämään järkeviä ja oikeudenmukaisia keinoja auttaa niitä hädänalaisia lähtöalueilla. Tarkoitan, että ei ole erityisen moraalisäteilevää toisaalta vastustaa humanitääristä maahanmuuttoa siksi että sillä autetaan vain eliittiä, ja toisaalta leikata samanaikaisesti kehitysapua.

Voi toki perustellustikin väittää, mutta edelleenkään vastaus ei sen paremmin ole ainakaan humanitaarinen maahanmuutto. Esimerkiksi suuri osa somaleista saapuu Suomeen elettyään vuosia Etiopiassa tai Keniassa. He eivät pakene vainoa, eivätkä ole varsinaisia pakolaisia, mutta Etiopiaan, Keniaan tai Somaliaan palauttaminenkaan ei onnistu, joten he saavat jäädä Suomeen. Toisaalta näiden ihmisten lähtöhaluja ei varmaankaan pystytä hillitsemään edes kehitysavun kymmenkertaistamisella.

Jos kehitysavulla pyrittäisiin oikeasti lopettamaan Suomeen suuntautuva humanitaarinen maahanmuutto, niin pitäisin sitä paremmin oikeutettuna. Tämä ei kuitenkaan ole avun tavoite, enkä oikein usko, että sellainen edes toimisi. Eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää tullaan käyttämään hyväksi paremman elintason tavoittelussa niin kauan kun matkustaminen on helppoa ja elintasoerot ovat olemassa, eikä niitä eroja poisteta tällä vuosisadalla.

Olen siitä eri mieltä, että humanitaarisen maahanmuuton kohtuuttomat kustannukset ovat jonkinlainen saavutettu etu, josta saadut kustannussäästöt pitäisi ohjata kehitysmaihin. Vastustan muutenkin vastikkeetonta ja tulosvastuutonta kehitysapua, mutta kannatan maailmankaupan rakenteiden (esim. tullimuurit) muuttamista kehitysmaiden omaehtoista kehitystä suosivaan suuntaan. Kansalaisia pitäisi kannustaa toimimaan vapaaehtoisjärjestöissä ja valtion osuutta vähentää. Jos todellisia muutoksia halutaan saada aikaan, niin kehitysavulle on pantava kovat ehdot ja toisaalta teollisuusmaiden on annettava hiljalleen periksi taloudellisten etujensa kohtuuttomassa suojelemisessa.

Vaikka tuo oikeudenmukaisuusteoria ei olekaan minulle mikään ohjenuora, niin mielestäni oman yhteiskuntamme rakenteiden suojelu ja pysyvän muutoksen aikaansaaminen lähtömaissa pitkällä aikavälillä on oikeudenmukaisuuden kannalta perustellumpaa kuin muutamien tuhansien onnekkaiden elintason parantaminen lyhyellä aikavälillä, kun sen nähdään jo vaikuttavan haitallisesti sosiaaliseen koheesioon ja esimerkiksi koululaitokseemme.