Kehitysapu

[Hoff]

Mikä on Hommalaisten kanta asiaan? Miten kehitysavun antoa voitaisiin muuttaa toimivammaksi? Entä mikä on VHM:n vastuu kolmannesta maailmasta? Mihin kehitysapua tulisi erityisesti keksittää?

Suomi on kuitenkin jäämässä kehitysaputavoitteestaan, mitä on paheksuttu EU:ssa, sillä Suomen talouskasvu on ollut vakaata. Vuonna 2008 Suomi antaa kehitysapua 830,4 miljoonaa euroa, mikä on 0,44% bruttokansantulosta ja 1,8% valtion menoista. Yhteensä Suomi antaa maailmalle kehitysapu ja kriisinhallinta yhteenlaskettuna 949 miljoonaa euroa vuonna 2008. Tavoite on antaa kehitysapua 0,51 % bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kehitysapu

Itse olen ehdottomasti lisäämisen kannalla. Kehitysavulla voidaan parantaa kohdemaiden oloja huomattavasti jo pienellä rahalla. Koulunkäynti, puhdas vesi, lannoitteet ja sairauksien torjunta luovat tärkeää pohjaa maan kehittymismahdollisuuksille.

[MW]

Itse olen ehdottomasti lisäämisen kannalla. Kehitysavulla voidaan parantaa kohdemaiden oloja huomattavasti jo pienellä rahalla. Koulunkäynti, puhdas vesi, lannoitteet ja sairauksien torjunta luovat tärkeää pohjaa maan kehittymismahdollisuuksille.

Vaikea kysymys, kun ottaa huomioon kuinka kauan ja millaisia summia esim. Afrikkaan on kannettu, ja pakolaiset sen kuin lisääntyy. Varmaan juuri ym. keinot on tähänkin astisen kehitystyön kalupakissa olleet.

Jostain "paha Shell vs. nigerialaisparat ( + klippi x 5: putki, josta vuotaa nestettä)" -tyylisestä dokkarista mieleen jäi joidenkin paikallisten lausumat tyyliin "miksi heillä on, kun meillä on vaan nää kämäset t-paidat".

Niiden pitäisi ottaa vastuuta itse itsestään. Nyt vaan "paha VHM" antaa ja ottaa.

EDIT: typo, muotoilu

[Hoff]

Ne pitäsisi saada ottamaan vastuuta itse itsestään. Nyt vaan "paha VHM" antaa ja ottaa.

Joillakin länsimailla on ollut oma osuutensa riistossa, varsinkin Afrikassa. Laajamittainen korruptio, jatkuvat vallankaappaukset ja viivottimellla vedetyt valtioiden rajat pitävät afrikan maita köyhinä. Mutta sairaudet, nälkä ja koulutuksen puute ruokkivat muita ongelmia ja johtavat levottomuuksiin.

[Jouko]

Katson että kehitysapu tai kehitysyhteistyö vaatisi ison periaattellisen muutoksen. Pitäisi painottaa tulosvastuuta sen parissa työskenteleviltä viranomaislita ja kohteelta omavastuuta. Nykyisellään tuntuu ylläpitävän sisällissotia ja kuolemankauppiaiden bisnestä. En ole lisäämisen kannalla vaan tehostaminen ja oikein suuntaaminen olisi paikallaan.

[Diogenes]

Koko kehitysapu käsite on harhainen.

Nykymuodossa siitä on haittaa. ks. kenialaisen taloustieteilijän haastattelu:
http://mamukulut.blogspot.com/2007/05/kehitysavusta.html

Lisäksi voisi pohtia, että onko yleensäkään järkeä auttaa matalamman älykkyysosamäärän kansoja (ks. http://realismi.blogspot.com ) ilman hyötyä omille strategisille eduille.

Rehellisesti asiaa pohtien voisi asettaa kyseenalaiseksi onko heidän yhteiskunnillaan yleensäkäään kehitysedellytyksiä. He kykenevät jotenkin elämään valkoisten luomassa kehittyneessä yhteiskunnassa, mutta tosin aiheuttavat kasvanutta rikollisuutta ja tarvitsevat tulonsiirtoja ainakin ns. hyvinvointiyhteiskunnassa.

Yhtään mustien ylläpitämää järjestäytynyttä yhteiskuntaa ei ole maa päällään nähnyt. Yleensä ovat vain onnistuneet tuhoamaan valmiiksi luotua infraa.

[surreal]

Kehitysavun pitäisi olla n. 2-3% rikkaiden maiden BKT:sta. Tämä tulisi järjestää jollakin kv. verotusmallilla, joka olisi irrallaan kansallisista talouksista. Tämä vaihtoehto on vielä utopistinen, mutta välittömän tavoitteen tulisi olla kansallisen 0.7% kiintiöosuuden.

Älkääkä taas lainatko yhtä ja samaa kenialaista, jota lainaatte vain koska sattuu tukemaan ennakko-odotuksianne. Lukekaa esim. Jeffrey Sachsin The End of Poverty.

[Vetinari]

Tämä on lopulta hirvittävän hankala kysymys. Kehitysapu tällaisenaan - enkä puhu nyt summista - ei ole osoittautunut kovin hyödylliseksi, koska se virtaa lähestulkoon säännönmukaisesti vääriin taskuihin. Mitä itse lukuihin tulee, niin luultavasti pitäisin kehitysavun kutakuinkin ennallaan, mutta kanavoisin sen ihan eri tavalla kuin nyt.

Joskus hieman hämmentää, kun keräyksissä sanotaan että eurolla saat sitä ja tätä kehitysmaiden lapsille, kymmenellä jotakin vielä suurempaa hyvää - ja sitten alan laskeskella miten suuri onkaan se summa, minkä maailman hyvinvointivaltiot ovat antaneet vuosikymmenten aikana. Sillä saa jo koko joukon kouluja, opettajia, vuohia, lehmiä, malariaverkkoja, kaivoja, vedenpuhdistustabletteja jne jne jne ja tähänkin luetteloon siitä kaikesta on kulunut vain murto-osa. Se on niin suuri summa, että sitä on hankala käsitellä ilman kynää ja paperia. Mihin se kaikki raha oikein menee? Zimbabwessa seteleihin läiskitään lisää nollia sitä mukaa kun painokone jaksaa niitä jauhaa, ja kansa näkee nälkää. Mihin heidän kehitysapunsa on mennyt? Ehkä sen kaverin taskuun, joka pukeutuu silkkiin ja kultaan ja syö viiden ruokalajin illallisia samalla kun kansanmies vie pari muovikassillista seteleitä kauppaan saadakseen leipäpalan.

No joo, tämä oli hyvin yksinkertaistettu ja kärjistetty (mutta silti todellinen) esimerkki. Jonnekin rattaisiin siitä summasta tuntuu kuitenkin jäävän suurin osa. Minä haluaisin valvoa tarkemmin kehitysavun käyttöä ja pitää huolen siitä, että se menee kohteeseensa tavalla, joka tuo hyötyä koko yhteisölle, ja vieläpä sellaista hyötyä joka on kertapanoksen jälkeen toistuvaa (viljely, karjankasvatus, peruskoulutus, terveydenhuolto), jotta maa saisi mahdollisuuden rakentaa itse itseään joskus hamassa tulevaisuudessa. Tämä ei kuitenkaan tule onnistumaan ennen kuin korruption rehottava rikkaruoho on kitketty.

Siksi toisekseen päättäville elimille on toistaiseksi (ja tämä on erittäin valitettavaa) edullisempaa pitää köyhät maat köyhinä. Sieltä saa länsimaisen mittapuun mukaan katsottuna lähestulkoon ilmaista työvoimaa jotka tuottavat halpoja tavaroita meille. Kun M'tomban perheellä on pari lehmää ja vuohta, muutama kana ja peltotilkku, M'tomba ei tulekaan enää perheineen tekemään töitä jätemuovin sulattamoon jossa on paskat työolot ja jossa joutuu hengittelemään myrkkykaasuja. M'tomban lapset käyvät koulua ja opiskelevat itsensä erilaisiin ammatteihin, eivätkä tee jalkapalloja ja juoksukenkiä länsimaalaisille elleivät saa siitä kunnon korvausta. Sitten oltaisiinkin pulassa, kun voitotkin pienenisivät, kun ihmisille pitäisi maksaa palkkaa, jonka avulla he voisivat elää ihmisarvoista elämää! 

Valtaelimet ottavat tällaisia mielellään pakolaisiksi ja halpatyövoimaksi myös tänne länsimaihin, siivoamaan heidän asuntojaan ja työpaikkojaan ala-arvoisella palkalla (joka tuntuu kuin lottovoitolta sellaisesta, joka on tottunut peltihökkeliin ja likaiseen veteen ja ruokaan) ja sitten paheksuvat kun kantaväestö ei suostu samoihin töihin sillä palkalla, eivätkä suostu asumaan yksiössä neljän muun ihmisen kanssa, kuten maahanmuuttajat. Halpa ja nöyrä työvoima lihottaa ylempien kukkaroa, joten on tuottavaa pitää köyhää ja tietämätöntä paarialuokkaa.

Pahoittelen jos tämä meni aiheen ohi/yli tai tuntui vuodatuksenomaiselta. Minä nimittäin haluaisin antaa M'tomban perheelle ne karjaeläimet, peltotilkun, koulutuksen ja roimasti itsekunnioitusta, niin heidän ei tarvitsisi lähteä paremman elämän toivossa jonnekin, missä he eivät osaa kieltä, ilmasto on ikävä, ja tavat tuntuvat epämiellyttäviltä. Ja kun he ovat jonkin aikaa olleet diasporassa, he tajuavat että heitä on petetty. He luulivat pääsevänsä parempaan, mutta hoksaavat että heidät on otettu vain uudeksi paarialuokaksi tekemään alipalkattuja töitä. Saattaa se vähän vituttaa, ja sitten kun jotkut maanmiehet ovatkin tehneet fiksumman liikkeen ja ovat työttöminä ja nauttivat parempia tuloja, kun itse yrittää tehdä elantoa sillä paskalla palkalla johon kantaväestö ei suostu. Ja soppa onkin valmis.

Joo, katkeran työttömän puhetta...  :

[Diogenes]

Kehitysavun pitäisi olla n. 2-3% rikkaiden maiden BKT:sta. Tämä tulisi järjestää jollakin kv. verotusmallilla, joka olisi irrallaan kansallisista talouksista. Tämä vaihtoehto on vielä utopistinen, mutta välittömän tavoitteen tulisi olla kansallisen 0.7% kiintiöosuuden.

Älkääkä taas lainatko yhtä ja samaa kenialaista, jota lainaatte vain koska sattuu tukemaan ennakko-odotuksianne. Lukekaa esim. Jeffrey Sachsin The End of Poverty.

Pitäisi ja pitäisi. Luonnonlait ovat olemassa ja n.70 keskimääräisellä älykkyysosamäärällä ennuste kehittyneestä yhteiskunnasta on tasan nolla ja raha menee vain lisääntymiseen. Ei auta pilvilinnoissa elävän hyysärin kirjoittamat "End of Poverty" kirjat kumoamaan olemassa olevia realiteetteja.

Afrikan väestön suhteen on olemassa tasan kaksi järkevää vaihtoehtoa:
1. Annetaan väestön olla omissa oloissaan
2. Käytetään hyväksi ja muodostetaan jonkinlainen paikallinen apartheid ja mustia pidetään tiukassa otteessa työvoimana, jolle tietysti taataan perusoikeudet. Lisäksi lisääntymistä säädellään voimakkaasti. 

Muut vaihtoehdot on tuhoon tuomittuja ja jopa meille itsellemmekin haitallisia.

[M.E]

Ei kannettu vesi kaivossa pysy tai jotain.

Otetaan nyt banaali esimerkki Itä-Aasiasta. Alkaen Japanista kulkien kautta Etelä-Korean, Taiwanin, Singaporen, Hong Kongin ja nyttemmin Vietnamin sekä Kiinan, elinolojen parantuminen on saatu aikaan nimenomaan investoinneilla - ei vastikkeettomalla avulla.

Ulkomaisten investointien osuus on ollut erittäin merkittävä ja mielestäni olisi paljon mielekkäämpää tehdä investointeja kolmansiin maihin kuin vain kaataa vastikkeetonta rahaa heidän "puolustus"budjettiinsa.

Valtio voisi kehitysavun sijasta vaikka tukea investointeja riskimaihin ja riskisektoreille tai investoida suoraan kolmansien maiden infraverkkoon. Esim. Kiinan maaseudun vaurastumisessa erittäin tärkeässä osassa on ollut moottoritieverkon räjähdysmäinen kasvu, jonka seurauksena ns. rahakasvien (kuten omenoiden, kirsikoiden ja luumujen) kuljettaminen markkinoille on tullut mahdolliseksi ennen kuin hyodykkeet pilaantuvat. Tosin Kiinan tapauksessa ulkomaiset investoinnit (lähinnä Hong Kongista) ovat olleet moottoriteiden rahoittajina.

[Hoff]

Ruokasäkeillä pommitus ei muuta kuin pahenna Afrikan nälkää, koska se laskee kehitysmaiden ruoan hintaa ja maanviljelys ei kannata.

Otetaan nyt banaali esimerkki Itä-Aasiasta. Alkaen Japanista kulkien kautta Etelä-Korean, Taiwanin, Singaporen, Hong Kongin ja nyttemmin Vietnamin sekä Kiinan, elinolojen parantuminen on saatu aikaan nimenomaan investoinneilla - ei vastikkeettomalla avulla.

Etelä-Korea on yksi erinomainen esimerkki investoinnin tuomasta vauraudesta. Vielä 50 vuotta sitten yksi Aasian köyhimmistä maista on nyt investointien ansiosta maailman 11. suurin talous. Investoinnista on todella apua. Mietin vaan miten investoida maahan jota vaivaa korruptio, rikollisuus, nälkä, vesipula ja sairaudet.

Koulut, kaivot, sairaalat ja muut perustarpeet tulee saada täytetyksi ennen kuin taloudellinen kasvu on mahdollista. Jos apu saadaan vietyä oikeaan tarkoitukseensa, voitaisiin Afrikkaan saada terve ja lukutaitoinen sukupolvi. Tämän jälkeen investoinneilla voidaan luoda maihin vaurautta.

[Esa N.]

Mietin vaan miten investoida maahan jota vaivaa korruptio, rikollisuus, nälkä, vesipula ja sairaudet.

Koulut, kaivot, sairaalat ja muut perustarpeet tulee saada täytetyksi ennen kuin taloudellinen kasvu on mahdollista. Jos apu saadaan vietyä oikeaan tarkoitukseensa, voitaisiin Afrikkaan saada terve ja lukutaitoinen sukupolvi. Tämän jälkeen investoinneilla voidaan luoda maihin vaurautta.

Jos ajatellaan Somalian tilannetta eli maata, jossa ei 30 vuoteen ole ollut toimivaa keskushallintoa, niin pitäisi ensin siivota sotivat klaanit kivikaudelle ja aloittaa kokonaan alusta.

Antaa perusinfran siemen, porkkana, eli mikäli rakennatte yhteiskuntaanne, vaurastutte, mutta mikäli haluatte sotia ja tappaa, kuolette varmasti. Eli koulutusta, työkaluja ja tietoa. Ei mitään avaimet käteen "tässä teille yhteiskunta"-juttuja.

[M.E]

Korruptio sinänsä ei ole este maan kehittymiselle. Etelä-Korea oli pitkään agraarinen, korruptoitunut ja matalasti koulutettu feodaalivaltio. Näistä ongelmista huolimatta se onnistui nousemaan ulkomaisten investointien avulla muutamassa vuosikymmenessä teollisuusmaiden joukkoon.

Ehdoton edellytys kehitykselle sen sijaan on vähintään välttävä sisäinen vakaus, Somalian tilanteessa ei päästä edes etäisesti tälle tasolle.

Stabiliteetin heiluessa menestyvien organisaatioiden koko kasvaa. Somalian tilanteessa tällaisen organisaation koko olisi jo valtio luokkaa. Kun valtio tulee epävakaaksi menestyvät organisaatiot kasvavat koossa, koska ne joutuvat ottamaan vastuulleen enemmän ja enemmän valtion rooleja (esim. omat turvallisuusjoukot, aluehallinto etc.). Tämä näkyi Venäjällä organisoidun rikollisuuden nousuna.

[Kalle]

Kehitysapu pitäisi suunnata paikallistasolle ohi vastaanottajamaan virallisten rakenteiden. Mikrolainat, koulutus, kehittämishankkeiden ja pienyrittäjyyden tukeminen jne. Ja ehkäisyvalistusta ja -välineitä.

Tärkeintä kehitysavussa tulee olla maan oman tuotannon kehittäminen, ei sen korvaaminen ulkoa tulevalla materiaaliavulla. Ylipäätään ruoka-apua tulisi antaa vain hyvin poikkeuksellisesti akuuteissa tilanteissa. Kehitysavulle tulisi myös laittaa hyvin tiukat ehdot, koskien esim. perhepolitiikkaa, naisten asemaa, terveydenhuoltoa ("lääkkeitä vain koraanin säkeitä"). Kun kaikkia ei voida auttaa niin pitää auttaa niitä, jotka itsekkin haluavat kehittyä ja auttaa itseään.

Rahallisesti sen pitäisi olla vähintään tuo 0,7% tähän olisi hyvin varaakin jos vaikka karsittaisiin hiukan tuosta turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta.

[M.E]

Täällä on paljon puhuttu mikrolainoista ja niiden autuudesta. En väitä, etteivätko ne voisi olla tehokas tapa parantaa koyhien elinoloja. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että mikrolainojen tehoa on liioiteltu ja alaa piinaavat monet vakavat ongelmat kuten lainanottajien lainakierre, mafiamaiset perintätekniikat ja muodostuvat kyttäysverkostot.

Wikipedia
Lisäksi
Ja vielä

[Exo]

Ilo nähdä miten tasokasta keskustelua aiheesta on syntynyt.

Pakko myötäillä mielipiteissä edellisiä puhujia; parempi viedä maahan kehitysapuna siemeniä ja kuokka, kuin säkillinen säilykkeitä. Käsivarsia kuokanvarteen näissä maissa kyllä riittää.

Mielestäni paras mahdollinen tapa kehitysavun ohjaamiseen on mikro-tasolle menevä toiminta. Suurien summien syytäminen suoraan valtioille jne. ei tavallisia ihmisiä juurikaan auta. Paikanpäälle on vietävä konkreettisia keinoja oman elämän parantamiseksi. Lisäksi ei tule unohtaa know-how:n arvoa; pelkällä tietotaidolla voidaan saada huomattavasti suurempi hyöty käytössä olevista resursseista. Parasta kehitysapua olisi tietysti siirtää 3. maiden luonnonvarat takaisin kyseisten valtioiden käyttöön (Joskin kontrolloidusti, ei tyyliin Zimbabwen maareformi). Tämä lienee kuitenkin utopiaa.

[Exo]

Täällä on paljon puhuttu mikrolainoista ja niiden autuudesta. En väitä, etteivätko ne voisi olla tehokas tapa parantaa koyhien elinoloja. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että mikrolainojen tehoa on liioiteltu ja alaa piinaavat monet vakavat ongelmat kuten lainanottajien lainakierre, mafiamaiset perintätekniikat ja muodostuvat kyttäysverkostot.

Wikipedia
Lisäksi
Ja vielä

Totta. Myös mikrolainoissa on kääntöpuolensa; laina on aina riski, ja jos joku meneekin pieleen lainaajan tehdessä investointinsa voi laina kääntyä itseään vastaan. Summat ovat yleensä suuria suhteutettuna paikalliseen bruttokansantuotteeseen ja takaisinmaksuajat verrattaen lyhyitä (Yleensä Max 12kk), sekä korkotaso ainakin suomalaisen korviin huima. Näinpä mikrolaina on varmasti paitsi mahdollisuus, myös riski. Lisäksi myös mikrolainaaminen on yleensä tietynlaista bisnestä; kaikkien firmojen perimmäinen tarkoitus ei ole luoda hyvinvointia, vaan toimia lainaajana markkinoilla joissa kysyntää riittää.

Korostan kuitenkin että mikrolainat ovat mielestäni paras mahdollinen tapa auttaa köyhissä oloissa eläviä ihmisiä. Kehitysapuun tähtäävät mikrolainaajat ovat täysin riippuvaisia ulkopuolisesta rahoituksesta, ja juuri nämä länsimaiden varassa pyörivät lainaajat ovat niitä kaikista riskittömämpiä ja pienikorkoisimpia organisaatioita lainan tarpeessa olevan ihmisen kannalta.

Samaa keskustelua erilaisista tavoista auttaa käydään myös täällä:
http://hommaforum.org/index.php?topic=2285.0

Käytän kuitenkin vielä tilaisuuttaa hyväkseni ja mainostan myös täällä "kehitysavun" alla homman mikrolainausryhmää:
http://www.kiva.org/team/homma

[Sarppi]

Tätä ruohonjuuritason toimintaa ja avun perillemenon valvomista edustaa Aasian tasangoilla tällainen CAI (Central Asia Institute). Perustajana on vuorikiipeilijä Greg Mortenson, joka ryhtyi perustamaan kouluja Afganistanin tyttölapsille (osa kouluista on taidettu nyt pelotella kiinni ja tuhotakin).

Mortenson kirjoitti aiheesta myös bestsellerikirjan, jolla toimintaa on rahoitettu:
http://www.threecupsoftea.com/

Ymmärtääkseni ei ole suomennettu. Käsitteli ajoittain osuvasti kehitysavun antamisen ja hankkimisen ongelmia. Toi hienosti esille sen, miten tarvitaan paikallisia kontakteja, jotka tietävät, miten siellä hommat pistetään rullaamaan (ja mitä hommia kannattaa avustaa), ja joku järjestöstä, joka tulee toimeen näitten paikallisten kanssa ja organisoi.

[LW]

Itse äänestin sitä, että nykytaso on periaatteessa hyvä, mutta toisaalta olisin voinut kyllä laittaa raksin myös siihen avun uudelleenmuotoiluun. On nimittäin paljon tapoja auttaa kehitysmaita, joihin ei liity vastikkeettoman avun antamista kenellekään.

Monilla kehitysmailla on massiivisia ongelmia trooppisten sairauksien kanssa. Jo yksin malaria on jatkuva katastrofi, jonka runtelee kansantaloutta pahasti.

http://www.who.int/inf-pr-2000/en/pr2000-28.html

Tuohon päälle tulee sitten vielä jokisokeus, skistosomiaasi, koukkumadot, unitauti ja monta muuta kivaa kaveria. AIDS on vain kirsikka kihisevän kakun päällä. Suuret lisäinvestoinnit parempien ja halvempien lääkkeiden kehittämiseksi, kuten myös laajemmat ohjelmat paikan päällä leviämisen katkaisemiseksi, olisivat erinomainen investointi.

Satoisammat, kuivuutta paremmin kestävien viljalajikkeiden kehittäminen olisi myös suureksi avuksi. Tämä oletettavasti täytyy tehdä julkisella rahalla, koska köyhät pienviljelijät eivät kykene maksamaan siemenistä kovaa hintaa, eikä isoilla yrityksillä ole näin ollen motiivia investoida tällaisten lajikkeiden kehittämiseen. Parempi manipuloida geenejä niin, että kasvi kestää enemmän firman toisen jaoston kehittämää hyönteismyrkkyä.

Jatropha curcas -pensas vaikuttaisi olevan ideaalinen ehdokas biopolttoaineiden tuottamiseksi. Se on sitkeä kasvi, joka pärjää mainiosti kuumissa, kuivissa olosuhteissa. Sen kasvattaminen ei näin ollen leikkaisi ruoantuotantoa, ja monet afrikkalaiset valtiot saisivat siitä erinomaisen rahanlähteen. Tarvitaan kuitenkin paljon kehitystyötä, että kasvista saadaan kaikki siinä piilevä potentiaali irti.

http://www.sciam.com/article.cfm?id=green-gold-in-a-shrub

Pakko myös mainita oma klassikkoinhokkini, eli sokerin viljely suurten tukiaisten avulla Euroopassa, vaikka se olisi paljon halvempaa trooppisissa maissa. Nykykäytäntö tarkoittaa sitä, että EU käyttää taannoisten leikkauksienkin jälkeen yli miljardi euroa vuodessa pitääkseen yllä tehotonta maanviljelystä ja viedäkseen köyhiltä mahdollisuuden kasvattaa kasvia, jolle on maailmalla isot markkinat. Jos nuo rahat vaikka käytettäisiin siihen, että lahjotaan sokerinviljelijät hiljaisiksi ja järjestetään heille jotain muuta tekemistä, niin kaikki hyötyisivät pitkällä tähtäimellä.

http://www.globalpolicy.org/socecon/trade/subsidies/2005/0622sugar.htm

[surreal]

Otsikko on kontroversaali, mutta kymmenen vuoden keskustelukokemuksella tästä aiheesta, väitän tiukasti, että se pitää paikkansa. Yritän perustella sen seuraavassa:

Kehitysavusta on erittäin merkittävää hyötyä. Kyse on paljon enemmän siitä, välittävätkö rikkaiden maiden ihmiset köyhien kärsimyksistä vai eivät ja ovatko halukkaita heidän tilannettaan auttamaan luopumalla pienestä osasta omia tulojaan. Äänestystuloksen perusteella, vain 10% hommaajista välittävät.

Tämä on itselläni suurin ristiriita "homman" kanssa.

70 ÄO (Diogenes yllä, Tatu Vanhahen, Russ, monet muut siteeratut, Ellilä, Yrjänä vieraskirjassa jne.) on paskapuhetta, koska se ei ota huomioon aliravitsemuksen, ilmansaasteiden (mm. avotulella majoissa valmistettava ruoka), vitamiinien puutoksen, lapsuusajan sairauksien, kulttuurin, harjaantumattomuuden, motivaation, sekä mm. lämpimämmän ilmanalan vaikutusta. En yritä väistää tätä kysymystä, mutta tieteellisestikin n. 90 synnynnäinen ÄO on paljon perustellumpi arvio. Sellaisessa yhteiskunnassa jossa infrastruktuuri, ruoansaanti, terveydenhuolto pelaavat ja älyllistä pärjäämistä arvostetaan ja rohkaistaan.

Infra, ruoansaanti ja terveydenhuolto eivät ole mahdottomia ongelmia, vaikkakin erittäin vaikeita.

Avustusrahoilla saadaan selkeitä tuloksia ainakin seuraavissa kohteissa [tämä ei tarkoita että ulkopuoliset tekisivät nämä, vaan usein pikemmiten auttaisivat paikallisia niistä suoriutumaan]: tieverkoston rakentaminen ja ylläpitäminen, lannoitteiden saaminen maanviljelijöille, rokotuskampanjat, AIDS- malaria- ym. lääkkeet, suojaverkot ja suihkutukset malariaa vastaan, koulutarvikkeet, vesinfrastruktuurin kohentaminen ja ylläpitäminen, malariarokotteen kehitystyö, Afrikkaan sopivien GM-lajikkeiden kehitystyö, teknologia-apu (esim. "kyläkännykät", "kylä-internet"), ehkäisyvälineiden jakaminen ja saatavuuden turvaaminen, perhesuunnittelu ja tietouden välittäminen, sairaaloiden rakentaminen, laitteiston rahoittaminen ja huoltaminen, kylälääkärien kouluttaminen (kylälääkäri ei vastaa varsinaista lääketieteen tutkimusta, mutta antaa valmiudet diagnosoida ja ensihoitaa tyypillisimmät paikalliset sairaudet, koulutusvaade n. 1 vuosi).
Lisäksi vielä: puiden istuttaminen, luonnonsuojelualueiden perustaminen ja vartioiminen, rannikoiden ja sisävesien kalakantojen elvyttäminen, energiainfrastruktuurin rakentaminen, kohentaminen ja ylläpitäminen. Suodattimia, jätteenkäsittelyapua (jälleen teknologia-apu) voimaloihin, tehtaisiin, maanviljelykseen ym.
Katastrofiapua unohtamatta.

Näistä suoriutuminen edellyttäisi n. 2-3% panostusta rikkaiden maiden BKT:sta. (Laskelmia löytyy mm. Sachsin uusimmasta Common Wealth. Yllä höpisseelle Diogenesille tiedoksi, että Sachs on yksi maailman tunnetuimpia ekonomisteja, ei maailmanhalaajahörhö.)
Yksi keskeisiä ongelmia on se, että apua ei ole annettu tarpeeksi, eikä sitä ole annettu kohdennetusti, eikä suurissa täsmähankkeissa (vrt. isorokon hävittäminen maailmasta). Kun rikkaiden maiden kaikesta annetusta n. 2 triljoonan dollarin avusta otetaan pois byrokratia, kylmänsodan juonittelut, katastrofiapu, korruptoituneilla hallinnoille annetut varat, toimeentuleville valtiolle annettu tuki (mm. Itä-Eurooppa, Venäjä, monet Aasian maat, Yhdysvalloilla Israel) niin kaikkein köyhimmille maille 50+ vuoden aikana päätynyt summa näiden yhteiskuntien rakentamiseksi on samaa luokkaa kuin mitä Yhdysvallat käyttää yhdessä vuodessa aseteollisuuteensa. Se on senttejä per henkilö per vuosi. Sekin vielä auttajien sinisilmäisyyden johdosta usein päätyen tarkoitustaan vastaamattomaan käyttöön.
Korruption ongelma alettiin tiedostamaan ja myöntämään 1990-luvun alkupuolella myös reaalipolitiikassa, ja apurahat tippuivat tuolloin maailmanlaajuisesti, eivät vain Suomessa. Lääke oli kuitenkin väärä ja vastuuton.

Ongelmana on hyvin usein ollut avun suunnittelemattomuus, hajanaisuus ja varojen loppuminen tilanteissa kun hankkeet ovat sinänsä olleet onnistuneita. Tansaniaan rakennettiin 2 miljardilla eurolla tieverkostoa. Tieverkosto edellyttää myös ylläpitoa ja tietotaitoa tuosta ylläpidosta suoriutua.
Jos kylälle hankitaan traktoreita, eikä ketään kouluteta mekaanikoksi, joka osaa koneita huoltaa, eikä turvata varaosien saantia vuosiksi eteenpäin, niin saadaan näitä kehitysavun vitsejä ruostuvista koneista.

Jos annetaan maalle Y tukena lannoitteita maanviljelykseen, mutta maassa ei ole toimivaa tieverkostoa, jolla viedä syrjäseuduille perille suuria tavarakuljetuksia, niin apu ei toimi kuin rajatusti.

On selvää, että myös paikallisessa korruptiossa on ollut ongelmia, ja myös siihen tulee puuttua, jotta apu saavuttaa kohteensa.

Utopistinen idea olisi tietynlainen globaali kehityspankki (siirtymä bilateraalisesta kohden yhä multilateraalisempaa apua), joka toimisi YK:n alaisuudessa, ja jonka toiminta olisi täysin läpinäkyvää lakisääteisesti. Maat kvalifioituisivat avun saajiksi taloudellisen ja sosiaalisen tilanteensa perusteella. Avunsaamisen ja jatkumisen edellytyksenä tulisi kuitenkin olla sitoutuminen asioihin A,B,C,D ja E. Annetun avun määrä voitaisiin laskea jonkinlaisena rationa, eikä sen tulisi olla joko/tai. Näin avaamalla hallintoaan, tukemalla tyttöjen koulunkäyntiä, mahdollistamalla reilut vaalit ym. maahan myös virtaisi enemmän avustusrahoja ja resursseja. Hiemankin jo parantamalla yhteiskunnan rakenteita saisi apuhanat auki, kohentamalla lisää, saisi vielä enemmän. Kehityspankilla ei olisi mitään vuosittaista velvoitetta käyttää tiettyä määrää apudollareita, vaan rahaa voitaisiin myös jättää säästöön.

Vielä väestönkasvusta: empiirinen todistusaineisto kaikkialla maailmassa, myös Afrikassa, osoittaa, että syntyvyys yhtä äitiä kohden laskee kohentuvan elintason ja erityisesti kohentuvan terveystilanteen myötä. Tälle on tunnettuja sosiaalisia syitä.

Vielä passivoimisesta. Tieverkostot, lääkkeet, viljalajikkeet, koulutus (jne.) eivät passivoi ihmistä makaamaan puun varjossa. Ne ovat pikemmin työnteon ja toimivien markkinoiden syntymisen mahdollistajia. Kun maatalouden työvoiman tarve laskee, syntyy painetta teollisuus- ja palvelusektorin nousemiseen.

Meillä on riittävästi tietotaitoa, suurelta osaltaan aiemmin tehtyjen virheiden pohjalta ja kouluttamana, saada kehitysapu toimimaan merkittäviä tuloksia antaen. Yksinkertaisimmillaan tie on parempi kuin ei tietä, rokotettu lapsi on paremmassa asemassa kuin rokottamaton. Ymmärrämme nyt välttää passivoivaa apua, naiiviutta ja hajanaisten hankkeiden tuloksettomuutta (Easterlylla on tästä toki vastapointtinsa, mutta se ei ole suuressa mitassa mielestäni kovin relevanttia kehitysavun kannalta, paikallisen kulttuurin pikemmin).

Jos AIDS ei olisi tullut Botswanan kiusaksi, maa voisi olla kehitykseltään jo lähellä Itä-Euroopan tasoa. Esimerkkejä siitä, että myös Afrikassa pystyy syntymään toimivia yhteiskuntia, on olemassa, vaikkakin vielä vähänlaisesti. Mutta niin oli tilanne kaikkialla maailmassa vuosituhansien ajan.

Korruptoitunut hallinto ei ole ylitsepääsemätön ongelma. Nykyisten hallitsijoiden kohdalla tilanne on keskimäärin parempi kuin mitä tilanne oli 30-40 vuotta sitten, josta ajasta Meredith antaa aika lohduttoman kuvan historiikissaan.

Kehitys tulee viemään ainakin tämän vuosisadan mitan. Sachs puhuu auttamisesta tikapuiden ensimmäiselle askelmalle. Tätä juuri tarkoitetaan tieverkoston ja muun intrastruktuurin rakentamisella.

Myöskään Afrikkaa ja Aasiaa ei voi suoraan verrata, koska kulttuuriset, koulutukselliset ja mahdollisesti myös perinnölliset edellytykset, sekä varsinkin maantieteelliset edellytykset olivat Aasiassa paljon suotuisammat. Afrikalla on epäonnensa olla monien tappavien ja rampauttavien ja herkästi leviävien tautien tyyssija, se on ehkäpä Afrikan suurin yksittäinen ongelmien aiheuttaja.

Afrikka, joka ei kykene kääntämään kurssian tulee olemaan ympäristötuhon, liikakansoituksen ja lopulta satojien miljoonien suuruisten pakolaisvirtojen Afrikka. Afrikka, jota autetaan kohden toisenlaista tulevaisuutta voi tuon kohtalon välttää. Paljon todennäköisemmin avun kanssa kuin ilman apua. Kyse on siitä halutaanko auttaa vai ei. Onko noiden ihmisten, noiden kansojen kohtalolla väliä vai ei. Kyse on siitä, millaiset arvot meitä näitä koskevien päätösten suhteen rikkaissa maissa ohjaavat.

Yllä oleva äänestystulos osoittaa, että hommalaiset (keskiarvoistaen) eivät välitä, mikä on todella ikävää ja kertoo paljon siitä, mistä hommassa on pohjimmiltaan merkittävältä osalta kysymys. Eriarvoisista ihmisistä, eriarvoisesta ihmisyydestä. Heistä siellä ei ole niin väliä. Tämä ei ole perusteeton syytös rasismista, vaan empiirisesti todennettavissa.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Afrikan maiden pahin ongelma on se että missään ei ole mitään ivestointisuojaa. Monissa maissa yksityinen maanomistus on kielletty. Ensimmäinen vaihe olisikin yksityistää kaikki viljelysmaat -----> elintarvikehuolto kuntoon. Toinen vaihe olisi   lainsäädännän kuntoon laittaminen.--->Investointisuoja. Aasian mailla on lainsäädäntö ollut kunnossa lukuunottamatta kommarimaita. Tämä ja halu tehdä työtä on taannut vaurauden.

[LW]

Yllä oleva äänestystulos osoittaa, että hommalaiset (keskiarvoistaen) eivät välitä, mikä on todella ikävää ja kertoo paljon siitä, mistä hommassa on pohjimmiltaan merkittävältä osalta kysymys. Eriarvoisista ihmisistä, eriarvoisesta ihmisyydestä. Heistä siellä ei ole niin väliä. Tämä ei ole perusteeton syytös rasismista, vaan empiirisesti todennettavissa.

En oikeasti usko, että saavutat paljoakaan väittämällä oman maan kansalaisten asettamista etusijalle ulkomaalaisiin nähden rasismiksi. Siis että kehitysapua ei pitäisi ainakaan nostaa tilanteessa, jossa Suomi joutuu lisäämään velkataakkaansa, ja monet julkiset palvelut ovat pahasti alirahoitettuja, on muukalaisvihaa? Jossain takku.netissä saattaisi toimia, mutta täällä tuo argumentti lähinnä romauttaa esittäjänsä uskottavuuden. Toisekseen pidät ilmeisesti rasismina sitä läpikotaista kyynisyyttä, mikä monissa ihmisissä on herännyt lukuisten kehitysapufiaskojen seurauksena. Niin, niille on syynsä jotka eivät suoranaisesti kehitysavun ideaan liity, ja kyllä, asiat ihan oikeasti voidaan tehdä tulevaisuudessa ainakin jonkin verran paremmin. Pidän yhtä lailla kuin sinä virheenä sitä, että kehitysavusta luovuttaisiin siksi, että asiat on sählätty menneisyydessä. Se on kuitenkin nähdäkseni hyvin ymmärrettävä virhe, eikä varmaankaan usein liity rasismiin mitenkään.

Kehitysavun radikaalia uudelleenarviointia kannattaneet voisivat tarkentaa, mitä he sillä tarkoittivat, ja antaa palautetta mm. minun ja surrealin esittämistä keinoista.

[acc]

Ruokasäkeillä pommitus ei muuta kuin pahenna Afrikan nälkää, koska se laskee kehitysmaiden ruoan hintaa ja maanviljelys ei kannata.

Otetaan nyt banaali esimerkki Itä-Aasiasta. Alkaen Japanista kulkien kautta Etelä-Korean, Taiwanin, Singaporen, Hong Kongin ja nyttemmin Vietnamin sekä Kiinan, elinolojen parantuminen on saatu aikaan nimenomaan investoinneilla - ei vastikkeettomalla avulla.

Etelä-Korea on yksi erinomainen esimerkki investoinnin tuomasta vauraudesta. Vielä 50 vuotta sitten yksi Aasian köyhimmistä maista on nyt investointien ansiosta maailman 11. suurin talous. Investoinnista on todella apua. Mietin vaan miten investoida maahan jota vaivaa korruptio, rikollisuus, nälkä, vesipula ja sairaudet.

Koulut, kaivot, sairaalat ja muut perustarpeet tulee saada täytetyksi ennen kuin taloudellinen kasvu on mahdollista. Jos apu saadaan vietyä oikeaan tarkoitukseensa, voitaisiin Afrikkaan saada terve ja lukutaitoinen sukupolvi. Tämän jälkeen investoinneilla voidaan luoda maihin vaurautta.

Etelä-Korean ihmettä ei voida toistaa Afrikassa. Johtuu erilaisesta väestöstä. Mutta afrikkalaiset pärjäävät hyvin urheilussa, korealaiset taas osaavat tehdä autoja, elektronikkaa yms.

Ehkä afrikkalaisia parhaiten autettaisiin antamalla heille lainoja, jotka pitäisi maksaa takaisin. Ja muutoin he saisivat itse muodostaa omanlaisiaan yhteiskuntia. Länsimaisten yhteiskuntien jäljittely ei heiltä onnistu. BTW Robert Mugabella on loistoresidenssi Hong Kongissa, koska hänen tyttärensä opiskelee siellä. Siis tyttären asuntohan se on. 

[Pöllämystynyt]

Yllä oleva äänestystulos osoittaa, että hommalaiset (keskiarvoistaen) eivät välitä, mikä on todella ikävää ja kertoo paljon siitä, mistä hommassa on pohjimmiltaan merkittävältä osalta kysymys. Eriarvoisista ihmisistä, eriarvoisesta ihmisyydestä. Heistä siellä ei ole niin väliä. Tämä ei ole perusteeton syytös rasismista, vaan empiirisesti todennettavissa.

Surullista, että surreal on alentunut tuolle tasolle. Koska surreal ei enää pysty pysymään asiasssa, vaan kaikissa viesteissään vuodattaa kylmää vihaansa yleistävästi kaikkien alkuperäiskansan, vähemmistöjen ja demokratian puolustajien päälle, ehdotan väliaikaista kirjoituskieltoa.

Lieneekö tuo edes sama henkilö kuin se, joka kirjoitti epäkorrektin teorian? Pelkkä henkilökohtainen kaunako sen muka olisi ajanut tuohon surkeaan tilaan?

Kannatan kehitysavun lisäämistä, mutta toisaalta toinen, ehkä parempi tapa auttaa kehitysmaita voisi olla reilumpi maailmantalous. Tämä vaihtoehto olisi tuo viimeisin. Se on varmaan surrealin mielestä rasismia, ihan empiirisesti, että joku ehdottaa reipasta rahallista panostusta reilumpaan maailmankauppaan.

edit:lisätty otsikkoon hymiö osoittamaan, että kysymyksessä on vain vastaus samalla mitalla, ei mikään psykologisen analyysin tulos.

[Esa N.]

Kehitysavun radikaalia uudelleenarviointia kannattaneet voisivat tarkentaa, mitä he sillä tarkoittivat, ja antaa palautetta mm. minun ja surrealin esittämistä keinoista.

Kannatan kehitysavun uudelleenarviointia.

Mitään vastikkeetonta ei pitäisi enää antaa. Se on nähny jo vuosikymmenet, että esimerkiksi suora ruoka-apu ei kannattavasti toimi.

Infran rakentaminen, investoinnit, kehittävä yritystoiminta olisi paras ratkaisu heti kun korruptio ja muu ääriaines saataisiin siivottua pois konfliktipesäkkeistä.

Karkea esimerkki:
Miksei kehitysjärjestöt esimerkiksi hankkisi maata jostain Afrikan maasta ja alkaisi kehittämään maataloutta siellä aluksi järjestön voimin ja antaisi näin töitä Afrikkalaisille. Varat ja tuotto käytettäisiin terveydenhuoltoon, lääkkeisiin, tuotantomenetelmiin yms. Myöhemmin kansa voisi lunastaa farmit itselleen. Samalla opetettaisiin se, että vain työtä tekemällä voit saada siedettävän elämän ja pienen mahdollisuuden myös rikastua.


Ja mitä tulee surrealin rasismisyytöksiin, niin aika säälittävää kitinää. Mikäs sinä olet arvostelemaan? Kuinka sinä olet niin paljon muita parempi?

[Lemmy]

Siinä on kehitysapu
(http://img123.imageshack.us/img123/8418/lisaakehitysapuaft9rb4.jpg)
Afrikka on käyttänyt aseiden ostamiseen yhtäpaljon rahaa.

Intialla on ydinase ja Pakistanilla. Minä en anna pennin latia ydinaseisiin! HYYSÄREIDEN RAHOILLA AFRIKANKIN SOTIA KÄYDÄÄN.

[Pöllämystynyt]

Kehitysavun radikaalia uudelleenarviointia kannattaneet voisivat tarkentaa, mitä he sillä tarkoittivat, ja antaa palautetta mm. minun ja surrealin esittämistä keinoista.

Kannatan kehitysavun uudelleenarviointia.

Mitään vastikkeetonta ei pitäisi enää antaa. Se on nähny jo vuosikymmenet, että esimerkiksi suora ruoka-apu ei kannattavasti toimi.

Infran rakentaminen, investoinnit, kehittävä yritystoiminta olisi paras ratkaisu heti kun korruptio ja muu ääriaines saataisiin siivottua pois konfliktipesäkkeistä.

Karkea esimerkki:
Miksei kehitysjärjestöt esimerkiksi hankkisi maata jostain Afrikan maasta ja alkaisi kehittämään maataloutta siellä aluksi järjestön voimin ja antaisi näin töitä Afrikkalaisille. Varat ja tuotto käytettäisiin terveydenhuoltoon, lääkkeisiin, tuotantomenetelmiin yms. Myöhemmin kansa voisi lunastaa farmit itselleen. Samalla opetettaisiin se, että vain työtä tekemällä voit rikastua.

Kannatan kehitysapua periaatteena, mutta myönnän sen toteutuksessa tapahtuneet jatkuvat ja vakavat virheet, jotka ovat pahimmassa tapauksessa tuhonneet paikallisen ruuantuotannon ja tappaneet ihmisiä nälkään. Tästä puhuttiin jo jossain, mutta jokin kehitysavussa mättää, jota ei ole kunnolla selitetty. Haparoiva arvaukseni syyksi on se, että kehitysapua mennään tekemään samankaltaisella yleistävällä, kohteensa länsimaisen humanismin kyllästämänä näkevällä asenteella kuin monikultturismia tehdään. Monikultturistit eivät oikeasti ymmärrä toiseutta, he vain liimaavat siihen päälle humanismin rakentaman ihanneihmisen kuvan - vaikka toiseuden kulttuurissa läntinen humanismi on yleensä täysin vieras ilmiö. Ehkä kehitystyöntekijöitä riivaa sama ongelma. Ehkä kehitysyhteistyö onnistuisi paremmin, jos kehitystyöntekijät suhtautuisivat toiseuteen realistisemmin, kuten esimerkiksi hommalaiset.

Kehitysavun rinnalla tai sijasta kannatan myös maailmantalouden uudistuksia, tosin niidenkin kanssa pitää olla erittäin realistinen, varovainen ja harkitseva.

[Avrelivs]

Tämä kysymys olisi oikein helppo, jos rahaa olisi rajattomasti. Jos Avrelivs henkilökohtaisesti omaisi vaikkapa 14300 miljardia USD ylimääräistä rahaa (arvatkaapa mistä tämä summa on repäisty), minäpä laittaisin siitä sellaiset 8000 miljardia Suomen hyväksi, vaikkapa 2000 miljardia Euroopan hyväksi ja loput 4300 miljardia dollaria kehitysmaiden asioiden parantamiseen. Eiköhän sillä jo jotain saisi, ja olisi komea lisäys Suomen kehitysapubudjettiin. Suomeen laittaisin eniten, koska olen suomalainen, ja suomalaisten etu on minun ensisijainen tavoitteeni. Minä autan ensin ihmisiä joita tunnen, sen jälkeen niitä joiden kanssa jaan mahdollisimman samat arvot, ja sen jälkeen muita. Tämä ei tarkoita, että ne muut ovat jotenkin vähempiarvoisia ihmisiä. He kohtelevat minua samalla tavalla, auttaen ensin itseään ja sitten, vasta sitten, ehkä minua, jos tarvetta on. 

Valitettavasti rahaa ei ole rajattomasti, joten yhteen paikkaan pistetty on toisesta pois. Kun Suomessa on kaikenlaisia ongelmia vaikka muille jakaa, ja rahaa rajallisesti (siinä määrin että valtio ottaa lisää velkaa), minä keskittyisin auttamaan ensin Suomea ja sitten muita. Tämä tarkoittaa sitä, että laitetaan suomalaisten verorahat suomalaisten eduksi eikä niinkään kehitysavun kasvattamiseen. Onko kylmää ja epäreilua? Jonkun mielestä on. Mutta minulla ei ole sydäntä sanoa jonkun budjettivajeen takia laiminlyödyn mielenterveyspotilaan pahoinpitelemälle ja raiskaamalle naiselle, että mielenterveystyöhön menee jo ihan tarpeeksi rahaa ja sieltä voisi vaikka osan ottaa pois ja laittaa kehitysapuun ulkomaille kun meillä Suomessa ei mitään vakavia ongelmia ole.

Jos tässä ollaan lisäämässä kehitysapua, minäpä kannatan, että se tehtäisiin vähentämällä turvapaikanhakijoiden ja kiintiöpakolaisten maahanottoa radikaalisti ja laittamalla heidän elättämiseensä kuluvista rahoista vaikkapa 55 % suomalaisten ongelmiin ja 45 % kehitysapuun lisäyksenä. Yhden parrakkaan lapsen Suomeen tuonnin hinnalla parannetaan kehitysmaissa monen ihmisen elämää.

Yllä oleva äänestystulos osoittaa, että hommalaiset (keskiarvoistaen) eivät välitä, mikä on todella ikävää ja kertoo paljon siitä, mistä hommassa on pohjimmiltaan merkittävältä osalta kysymys. Eriarvoisista ihmisistä, eriarvoisesta ihmisyydestä. Heistä siellä ei ole niin väliä. Tämä ei ole perusteeton syytös rasismista, vaan empiirisesti todennettavissa.

Tämä on sinun mielipiteesi asiasta. Se empiirinen todennettavuus on nyt todella kyseenalainen, koska tulkitset kyselyn vastauksia omalla tavallasi, mitä ilmeisemmin jo ajat sitten päätettyäsi miten asian on oltava. Minäpä kerron miksi tulkintasi on epäviisas ja epäreilu. Teen sen esittämällä tyhmän, shokeeraavan ja tunteisiin vetoavasti esitetyn kysymyksen jota ei kuitenkaan ole tarkoitettu loukkaukseksi vaan sen osoitukseksi, ettei tulkintasi ole välttämättä se ainoa oikea:

Surreal tulee kotiinsa pitkän ja ahkeran työpäivän jälkeen autettuaan monia ihmisiä kaikenmoisissa ongelmissa. Mutta voi, hän huomaa kotitalonsa olevan ilmiliekeissä, ja näkee perheensä huutavan apua yläkerran ikkunassa, jumissa palavassa talossa. Kaameaa! Mutta sitten Surreal tajuaa, että myös naapuritalo on tulessa, itse asiassa se on vielä pahemmassa tilassa kuin Surrealin oma talo, ja saattaa jo romahtaa liekkien voimasta. Ja naapuritalon ikkunoissa hän näkee naapurin mukavan pakolaisperheen huutavan ja viittovan apua, jumissa kohta romahtavassa talossa. Surreal huutaa matkapuhelimessa jo palokuntaa paikalle, mutta heiltä kestää minuutteja saapua paikalle. Liian pitkään. Surreal tietää, ettei välttämättä ehdi pelastaa sekä omaa perhettään että naapureitaan. Hän tietää, että saattaa itsekin kuolla tai loukkaantua jos lähtee pelastusretkelle, eikä silti välttämättä onnistu. Mitä Surreal tekee? Jos hän pelastaa ensin perheensä, onko hän a) paha, b) rasisti, c) kylmä mies joka ei välitä, d) julma mies joka pitää eri ihmisiä eriarvoisina, e) kaikkia näitä, vai f) tavallinen ihminen?

Kyllä, ymmärrän että on hieman eri asia suunnata osa valtion budjetista kehitysapuun. Mutta periaate on sama. Se raha olisi voinut mennä Suomeen, parantaa suomalaisten ihmisten elämänlaatua, hoitaa sairaita suomalaisia ja joskus pelastaa joidenkin suomalaisten hengen.

Se, että haluaa mieluummin auttaa itseään ja ns. läheisiään kuin ihmisiä jotka ovat fyysisesti useiden tuhansien kilometrien päässä ja joita ei ole koskaan nähnyt ja joiden kanssa ei ole missään tekemisissä, ei ole rasismia. Tai jos on, aivan kaikki maailman ihmiset muutamia harvinaisia surrealistisia poikkeuksia lukuunottamatta ovat rasisteja.


Noin muuten pyytäisin kirjoittajia pysymään sen verran asialinjalla, ettei ehdotella toisille kirjoituskieltoja. Jos sitä haluaa tehdä, Forumin kehitys -osiosta löytynee sopiva paikka. Kaikenlaisia vanhoja kiistoja voi olla kirjoittajalla jos toisellakin, mutta yritetään välttää niiden jatkuvaa vatvomista.

[Esa N.]

Se, että haluaa mieluummin auttaa itseään ja ns. läheisiään kuin ihmisiä jotka ovat fyysisesti useiden tuhansien kilometrien päässä ja joita ei ole koskaan nähnyt ja joiden kanssa ei ole missään tekemisissä, ei ole rasismia. Tai jos on, aivan kaikki maailman ihmiset muutamia harvinaisia surrealistisia poikkeuksia lukuunottamatta ovat rasisteja.

Aivan. Anteeks, että oon olemassa ja sori et oon syntyny. Olen ollut työelämässä vasta n. 10v, joka palkasta veroni maksanut, enkä ole aikaisemmin sitä kyseenalaistanut mihin verojani käytetään. Ennen kuin eksyin scriptaan.

Välitän läheisistäni ja haluan Suomen olevan hyvä maa asua myös sitten, jos joskus lapsia saan. Haluan, että verotuottoni käytetään ensisijaisesti suomen rakentamiseen ja oman hyvinvointiyhteiskuntamme ylläpitoon. Suomalaisille. Globaalissa mittakaavassa Suomi ja suomalaiset on pieni etninen vähemmistö, jolla on oikeus olla olemassa muiden kulttuurien kirjossa mukana.

Se on ehkä itsekästä vähempiosaisia ja maailmassa eläviä köyhiä kohtaan, mutta se ei ole minun vikani. En menetä yöuniani sen takia. Yöuneni järkkyvät vain sillä, että joku yrittäisi viedä sen pois minulta ja läheisiltäni.

edit: typoja

[braeden]

Olen samaa mieltä siitä, että kehitysavun tulisi pääasiallisesti tapahtua ruohonjuuritasolla. Pääperiaate täytyisi olla se, että kehitysavulla autetaan ihmisiä auttamaan itseään. Avun tulisi myös olla todennettavaa, eli käytetty raha tulisi olla johdettavissa suoraan tuloksiinsa, ja toisin päin.

Hyviä tapoja antaa apua ovat esimerkiksi perusterveydenhuollon ja -rokotteiden tarjoaminen, infrastruktuurin kuten puhtaan veden, energian ja tieverkoston tarjoaminen. Kun perusasiat ovat kunnossa, täytyisi pyrkiä kehittämään alueellista liiketoimintaa ja antaa ihmisille mahdollisuus elättää itse itsensä.

Pääasialliset sudenkuopat avussa ovat mahdollisen paikallisen liiketoiminnan (esimerkiksi ruoan tuotannon) romuttaminen tarjoamalla ilmaiseksi halvempia vaihtoehtoja ja riippuvuussuhteen synnyttäminen avun saajan ja antajan välille. Avun tulisi olla sellaista, että se ei mennettäisi merkitystään esimerkiksi avun määrän romahtaessa laskusuhdanteen aikana. Eli juuri tällaisten "kannetaan teille vettä kaivoon" -tyyppisiä ratkaisuita tulisi välttää.

[Hoff]

Yllä oleva äänestystulos osoittaa, että hommalaiset (keskiarvoistaen) eivät välitä, mikä on todella ikävää ja kertoo paljon siitä, mistä hommassa on pohjimmiltaan merkittävältä osalta kysymys. Eriarvoisista ihmisistä, eriarvoisesta ihmisyydestä. Heistä siellä ei ole niin väliä. Tämä ei ole perusteeton syytös rasismista, vaan empiirisesti todennettavissa.

Voisitko kertoa minulle, mikä vastausvaihtoehdoista on "en välitä"? Pitäisi varmaan lisätä ko. vaihtoehto listaan, koska lähimpänä "en välitä" vaihtoehtoa on tuo kehitysavun vähentämistä kannattava vaihtoehto, eikä se suinkaan ole suosituin.

Etelä-Korean ihmettä ei voida toistaa Afrikassa. Johtuu erilaisesta väestöstä. Mutta afrikkalaiset pärjäävät hyvin urheilussa, korealaiset taas osaavat tehdä autoja, elektronikkaa yms.

Ehkä afrikkalaisia parhaiten autettaisiin antamalla heille lainoja, jotka pitäisi maksaa takaisin. Ja muutoin he saisivat itse muodostaa omanlaisiaan yhteiskuntia. Länsimaisten yhteiskuntien jäljittely ei heiltä onnistu. BTW Robert Mugabella on loistoresidenssi Hong Kongissa, koska hänen tyttärensä opiskelee siellä. Siis tyttären asuntohan se on. 

Missä suomalaiset ovat hyviä? Kouluampumisissa ja mäkihypyssä? Järjetöntä yleistämistä. Mistä juontaa juurensa korealaisten geneettinen taipumus osata valmistaa autoja?

Etelä-Koreaan ja joihinkin muihin Aasian maihin investointi on osittain kommunististen naapurivaltioiden seurausta. Selvää elintasoeroa sosialistisiin naapureihin on haluttu rakentaa kapitalismin menestystarinoiksi. Sama voidaan tehdä missä vain, mutta poliittiset voitot eivät enää kylmän sodan jälkeen näyttele yhtä suurta roolia.

Olen surrealin kanssa monesta kohtaa samaa mieltä. Puute perustarpeista on Afrikan suurin ongelma. Terveyttä, tietotaitoa ja koulutusta, ja sitten investointia..
Maailman pelastaminen ei ole mikään maailman yksinkertaisin asia. Mutta erilaisia näkökulmia on hyvä tuoda esiin.

Toisaalta voi olla, että kehitysavullakin yritetään vain ostaa hyvää omaatuntoa ja esittää toimivansa muiden hyväksi. Mutta avun varsinainen perille saaminen ei enää kiinnosta.

Lisäys: Näitä "kannettu vesi ei kaivossa pysy" kommentteja on melko turha ladella, koska pääosin kehitysavussa on kyse/tulisi olla kyse pikemminkin "kaivojen rakentamisesta" niin kirjaimellisessa kuin metaforisessa merkityksessä.