Naiset, maahanmuuttajat ja identiteettipolitiikka - yhteisten taistojen tie

[akez]

Universaalia teemaa koskeva artikkeli Saksasta. Die Welt haastattelee maahanmuuttotutkija Sandra Kostneria, joka on äskettäin julkaissut kirjan otsikolla "Identitätslinke Läuterungsagenda. Eine Debatte zu ihren Folgen für Migrationsgesellschaften" (Identiteettivasemmiston puhdistautumis- ja valaistumisagenda. Debatti sen seurauksista maahanmuuttoyhteiskunnalle"). Kirja löytyy Amazonilta.

IDENTITEETTIPOLITIIKKA

"Se olisi maahanmuuttajavihamielisyyttä lisäävää suhdannepolitiikkaa"

Intressiryhmät yrittivät siirtää US-narratiivia afroamerikkalaisten syrjinnästä sellaisenaan Saksaan, kertoo maahanmuuttotukija Sandra Kostner. Samalla he tekevät erään oleellisen ajatusvirheen.

Die Welt 4.4.2021

WELT: Tutkitte ns. identiteettipolitiikkaa, mistä siinä on pohjimmiltaan kyse?

Sandra Kostner: Identiteettipolitiikka on afroamerikkalaisten ja naisten yhtäläisiin oikeuksiin pyrkineiden 1960- ja 1970-luvun kamppailujen sivutuote. Silloin heidän piti väistämättä nostaa esiin tunnusmerkkeihin, eli ihonväriin tai sukupuoleen, liittyviä kollektiivisia intressejä, joiden johdosta yhtäläiset oikeudet eivät toteutuneet. Nämä pyrkimykset olivat liberaaleja, sillä he pyrkivät siihen, että ketään ei syrjitä erityispiirteidensä takia.

Osa aktivisteista asetti yhdenvertaisuudelle uuden tavoitteen: Täydellinen tasa-arvo, jota mitataan tunnusmerkin omaavien ryhmien prosentuaalisen väestöosuuden pohjalta kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Tähän perustuu koko nykyinen identiteettipolitiikka.

Sen edustajat eivät pidä ihmisiä yksilöinä, vaan tunnusmerkkien kantajina. Nämä tunnusmerkit ovat syynä kaikkiin tilastollisesti mitattavissa oleviin eroihin, silloin jos nämä erot ovat epäedullisia naisten tai ei-valkoisten kannalta. Näiden erojen selitykseksi heille kelpaa vain yksi ainoa tekijä: Rakenteellinen sorto.

WELT: Mistä rakenteista on kyse?

Kostner: Identiteettipolitiikan kannattajille kyse on hegemoniseen valtaan liittyvistä epäsymmetrioista, jotka on sisäänrakennettu yhteiskunnan institutionaaliseen järjestelmään. Jos esimerkiksi miehet tai valkoiset ovat luoneet yhteiskunnan rakenteet, niin silloin nämä rakenteet on jo alitajuntaisestikin rakennettu miehiä ja valkoisia suosiviksi, sillä ne on luotu heidän tarpeitaan varten.

Näiden käsitysten kestämättömyyden osoittaa jo se, että naiset menestyvät miehiä paremmin miesten luomassa koulutusjärjestelmässä ja samoin myös aasialaistaustaisten maahanmuuttajien lapset menestyvät paremmin tässä valkoisten rakentamassa systeemissä.

WELT: Mitkä ovat Saksassa identiteettipolitiikkaa ajavia voimia?

Kostner: Niitä ovat ennen kaikkea intressiliittoumat, kuten Saksan naisneuvosto ja Saksan naisjuristiliitto. Kumpikin kamppailee kiivaasti yhdenvertaisuuslakien puolesta ja he voivat vaatia vaikka, että vaalilistojen ehdokkaista on oltava puolet naisia ja miehiä. Lisäksi mukana on lukuisia maahanmúuttajayhdistyksiä, jotka on perustettu vasta viime vuosien aikana ja joita tuetaan runsaskätisesti yhteiskunnan varoista. Niiden jäsenet ovat etupäässä akateemisia, joiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat muuttaneet aikoinaan Saksaan.

He siirtävät USA:ssa luodun afroamerikkalaisten rakenteellista syrjintää koskevan narratiivin suoraan sellaisenaan koskemaan myös Saksan maahanmuuttajataustaisia. Samalla he tekevät sen perustavaa laatua olevan ajatusvirheen, että sanovat jokaisen tilastollisen eron maahanmuuttajien väestöosuuden ja heidän edustuksensa välillä puolueissa, mediassa tai johtotehtävissä olevan merkki rakenteellisesta diskriminoinnista.

WELT: Mistä organisaatioista on kyse?

Kostner: Erityisesti näitä ovat Neuen Deutschen Organisationen (uussaksalaisten organisaatiot)[1], Neuen Deutschen Medienmacher (uussaksalaiset mediavaikuttajat), die Bundeskonferenz der Migrantenorganisationen (maahanmuuttajaorganisaatioiden liittokonferenssi) ja DeutschPlus. Nämä organisaatiot ovat verkostoituneet tiiviisti keskenään, sekä muiden ei-valtiollisten järjestöjen, vasemmistopuolueiden, sekä myös yliopistoaktivistien kanssa. Siten he pystyvät saamaan vaatimuksensa julkisuuteen useita kanavia pitkin. Lisäksi näiden järjestöjen jäseniä istuu Saksan hallituksen neuvontakomiteoissa tai he ottavat osaa Saksan hallituksen integraatiohuippukokouksiin.

WELT: Itäsaksalaiset ovat myös vahvasti aliedustettuina korkeissa tuloryhmissä, ja myös kylissä asuvat tai ilman ammattikoulutusta olevien vanhempien lapset onnistuvat keskimääräistä harvemmin pääsemään johtotehtäviin. Tulevatko he mahdollisesti piakkoin perustamaan "Itäsaksalaisten ei-valtiollisen järjestön" esittääkseen kiintiövaatimuksia?

Kostner: Identiteettipolitiikka johtaa tiukasti sovellettuna aina siihen, että jokainen tarkastelee missä on hänen oma paikkansa syrjittyjen pyramidissa omien ryhmätunnusmerkkiensä nojalla. Kaikkein ylimpänä pyramidissa ovat ne, jotka voivat väittää olevansa monikertaisesti syrjittyjä. Näitä ryhmiä on sitten suosittava. Tämä johtaa yksilöllisyyden häviämiseen, koska kollektiiviset tunnusmerkit ratkaisevat sen, minkälaiset mahdollisuudet kenelläkin on saada työpaikka, päästä parlamenttiin tai hallitusvirkoihin. Tuollainen yhteiskunta heittäisi menemään sellaisen perustuslain, joka toteaa selkeästi, että oikeuksien haltija on yksilö, eivät kollektiivit.

Identiteettipolitiikkaa ajavien aktoreiden kiintiösäännöt ovat siksi myös perustuslain vastaisia. He tietävät sen itsekin, ja yrittävät siksi mukauttaa perustuslakia identitaarisen maailmankuvansa mukaiseksi.

WELT: Milloin näin on tapahtunut?

Kostner: Viime tammikuussa Berliinin työsenaattori teki lakiesityksen, jonka nojalla julkisille viroille on määrättävä 35% maahanmuuttajakiintiö. Tämä kiintiö olisi ollut perustuslain vastainen, minkä sittemmin myös sisäasiainsenaattori myönsi. Tämän takia mitään maahanmuuttajakiintiöitä ei lopulta olekaan tulossa.

Päästäkseen viimeinkin eroon tästä ärsyttävästä ja harmillisesta perustuslain muodostamasta esteestä vaativat jotkut organisaatiot, kuten DeutschPlus - ja tätä asiaa kannattaa märehtiä vähän pitempäänkin - , että perheministeriö, ulkoministeriö ja kanslerinvirastossa toimiva integraatiovaltuutettu partnereiden ominaisuudessa määrittelevät uudenlaisen perustuslain. He kutsuvat sitä "maahanmuuttoperustuslaiksi".
(...)

---

[1] Neue deutsche organisationen - das postmigrantische netzwerk (NDO). Koko Saksan kattava yli 130 yhdistyksen, organisaation ja projektin verkosto. Jäsenet ovat työperäisten maahanmuuttajien ja pakolaisten jälkeläisiä, sintejä ja romaneja, afrodiaspora-henkilöitä, juutalaisia, muslimeja ja muita dialogia haluavia. Jotkut meistä sanovat olevansa Person of Color (PoC) tai musta, saksalaisia lainausmerkeissä tai jotakin muuta. Meitä yhdistää se, että luokittelemme olevamme postmigraattinen liike rasismia vastaa ja Saksan inklusiivisuuden puolesta. (Lähde: NDO)

Lihavoinnit mun.

Referaattia loppujutusta:

- Tasa-arvopolitiikka on nykyään identiteettipolitiikkaa.
- Saksassa edustuksellista tasa-arvoa maahanmuuttajille ajavat organisaatiot ja yliopistoväki ovat vahvasti kytköksissä naisten tasa-arvopolitiikkaan. He pyrkivät siihen, että perustuslakia täydennettäisiin kohdalla, joka velvoittaa valtion toimimaan maahanmuuttajataustaisten henkilöiden syrjinnän poistamiseksi.
- Vuonna 1994 perustuslain sukupuolta koskeva kohta (3 art. 2§) täydennettiin tuollaisella lauseella. Aiemmin laissa luki vain, että miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia. [nykyään perustuslaissa: "Männer und Frauen sind gleichberechtigt. Der Staat fördert die tatsächliche Durchsetzung der Gleichberechtigung von Frauen und Männern und wirkt auf die Beseitigung bestehender Nachteile hin."]

- Saksan naisneuvosto vetää tuosta perustuslain täydennyksestä johtopäätöksen, että pariteettilait ovat perustuslain mukaisia ja naisten aliedustus parlamentissa kertoo vallitsevasta syrjinnästä, joka valtion tulee korjata.
- Thüringenin ja Brandenburgin perustuslakituomioistuimet näkivät asian toisin ja ne kumosivat pariteettilait.

- WELT: Tarvitaanko uusi perustuslaki, jos valtio aiotaan muuttaa aivan toisenlaiseksi.
- Kostner: Se olisi loogista. Jokaisella pitäisi kuitenkin palosireenin alkaa ulvoa, jos perustuslakia aiotaan muuttaa niin, että ryhmätunnusmerkit nostetaan yksilöä tärkeämmiksi tekijöiksi.

- WELT:in mukaan monikulttuurisissa tai monietnisissä valtioissa, kuten Libanonissa, hyväksytään täysin kiintiöt eri ryhmille. Pitääkö kulttuurisesti yhä enemmän heterogeenisemmiksi muuttuvien länsimaiden myös ottaa kiintiöt käyttöön säilyttääkseen kansalaisten yhteenkuuluvuuden tunteen?
- Kostnerin mielestä tulee pitää kiinni perustuslaista sen nykymuodossa juuri siksi, että se asettaa yksilön keskipisteeksi. Libanonin kaltaiset kiintiömaat eivät ole menestyneitä yhteiskuntia. Niissä kiintiöillä pyritään saavuttamaan voimatasapaino ja rauha yhteiskunnissa, joita ovat riivanneet eri uskonto- ja etnoryhmien väliset sisällissodat.

- Saksassa kyse ei ole historiallisen kehityksen mittaan kasvaneista populaatioista, vaan useista maista Saksaan muuttaneista henkilöistä. Pitäisikö heille tehdä kiintiöt kaikkien lähtömaiden tai vain pelkästään jyrkästi ihonvärin mukaan? Kummin päin tahansa asiasta päätettäessä saataisiin aikaan vain maahanmuuttajavihamielisyyttä lisäävää suhdannepolitiikkaa.

- WELT: Miksi?
- Kostner: Jos toteutettaisiin koko maanlaajuinen maahanmuuttajakiintiö, jollaista mm. muutamat vihreät äskettäin vaativat, niin noin 25% koko maan työpaikoista pitäisi antaa maahanmuuttajataustaisille. Maahanmuuton ja syntyvyyden johdosta heidän osuutensa väestöstä kasvaa vielä jatkuvasti.
- Maahanmuuttajia on joissakin kaupungeissa jo yli 50%. Jos monet saksalaistaustaiset kokevat, etteivät he saa enää työpaikkaa kiintiösyistä, niin heidän asenteensa maahanmuuttajia kohtaan tuskin säilyvät positiivisina.

---

Tätä samaa "syrjinnän eliminointia" on harjoitettu täälläkin innolla jo useaan otteeseen. Siitä huolimatta, vaikka Suomessa noin puolet maassa asuvista ulkomaalaisista on asyyliväkeä, jonka asyylipaikka on jo lainkin mukaan tarkoitettu vain tilapäiseksi. Tätä lakia johdonmukaisesti noudattamalla kaikki edellä hahmotellut ongelmat voitaisiin suurelta osin välttää.

EDIT typo

[duc]

WELT: Mitkä ovat Saksassa identiteettipolitiikkaa ajavia voimia?

Kostner: Niitä ovat ennen kaikkea intressiliittoumat, kuten Saksan naisneuvosto ja Saksan naisjuristiliitto. Kumpikin kamppailee kiivaasti yhdenvertaisuuslakien puolesta ja he voivat vaatia vaikka, että vaalilistojen ehdokkaista on oltava puolet naisia ja miehiä. Lisäksi mukana on lukuisia maahanmúuttajayhdistyksiä, jotka on perustettu vasta viime vuosien aikana ja joita tuetaan runsaskätisesti yhteiskunnan varoista. Niiden jäsenet ovat etupäässä akateemisia, joiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat muuttaneet aikoinaan Saksaan.

He siirtävät USA:ssa luodun afroamerikkalaisten rakenteellista syrjintää koskevan narratiivin suoraan sellaisenaan koskemaan myös Saksan maahanmuuttajataustaisia. Samalla he tekevät sen perustavaa laatua olevan ajatusvirheen, että sanovat jokaisen tilastollisen eron maahanmuuttajien väestöosuuden ja heidän edustuksensa välillä puolueissa, mediassa tai johtotehtävissä olevan merkki rakenteellisesta diskriminoinnista.

Korostus minun

Tuo viimeinen kappale on kiinnostava, koska vaihtamalla kursivoituun kohtaan rikoksissa, tulonsiirroissa ja sosiaalituissa ja lihavoituun kohtaan kulttuurieroista tai geneettisista eroista päästään länsimaisia yhteiskuntia vaivaavan maahanmuuttopolitiikan ytimeen. Eli yksi väki selittää tilastolliset erot väestöosuuden ja edustuksen välillä rakenteellisella syrjinnällä tai rasismilla (=kriittinen rotuteoria), toinen väki kulttuurieroilla (=klassinen kulttuuriteoria) ja kolmas väki geneettisillä eroilla (=klassinen rotuteoria). Valtava riita on noussut, kuka on oikeassa.

Yksimielisyys lienee vain riidan alkuperästä: Yhdysvaltain rotukysymys, joka on levinnyt Eurooppaan. Niin merkittävä on Yhdysvaltain sisäpolitiikan ja yliopistomaailman vaikutusvalta Eurooppaan, että eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka selitetään yhdysvaltalaisista lähtökohdista, vaikka eurooppalaiset lähtökohdat ovat erilaiset: Eurooppaa hallitseva väestö ei ole lähihistorian näkökulmasta maahanmuuttajia toisin kuin Yhdysvalloissa. Pitkän historian näkökulmasta kaikki kansat ovat/sisältävät maahanmuuttajia jossain määrin.

Arvelen, että eurooppalainen identiteettipolitiikka korostuu yhä enemmän yleispolitiikassa maahanmuuttoliikkeen kasvaessa, sen ongelmien kärjistyessä ja sitä kautta nationalismin kasvaessa Euroopassa. Tulevaisuus ei liene poliittisen sovun vaan pahenevan riidan aikaa. Täysimittaisesta sodasta on jo kulunut kauan. Kunpa yhä välttyisimme siltä.

Naisista jätin tarkoituksella mitään kirjoittamatta.

[jmk]

Pitkän historian näkökulmasta kaikki kansat ovat/sisältävät maahanmuuttajia jossain määrin.

Itse asiassa kokonaan. Tuskin löytyy koko maailmasta yhtään kansaa, joka voisi väittää asuttaneensa jotakin aluetta ammoisista nykyihmistä (Homo sapiens) edeltäneistä ajoista asti. Kyllä ne kaikki ovat liikkuneet ja muuttaneet paikasta toiseen. Eivätkä ne kuuluisat "alkuperäiskansatkaan" ole tyhjästä putkahtaneet, vaan ovat muuttaneet. Esimerkiksi Amerikan intiaanit ovat maahanmuuttajia Aasiasta. Grönlannin eskimot ovat maahanmuuttajia Kanadasta. He levittäytyivät sellaisillekin alueille, joilla norjalaiset maahanmuuttajat asuivat jo aiemmin. Sellaista alkuperäisyyttä. Suomen lappalaisetkin ovat tänne muuttaneet, eivät he täällä jääkaudella asuneet.

[akez]

Sandra Kostner: Identiteettipolitiikka on afroamerikkalaisten ja naisten yhtäläisiin oikeuksiin pyrkineiden 1960- ja 1970-luvun kamppailujen sivutuote. Silloin heidän piti väistämättä nostaa esiin tunnusmerkkeihin, eli ihonväriin tai sukupuoleen, liittyviä kollektiivisia intressejä, joiden johdosta yhtäläiset oikeudet eivät toteutuneet. Nämä pyrkimykset olivat liberaaleja, sillä he pyrkivät siihen, että ketään ei syrjitä erityispiirteidensä takia.

Juuret tuolla identiteettipolitiikalla on kauempana kuin moni tietää ja muistaakaan.

Franz Fanon (1925-1961) oli kirjailija, psykiatri ja vallankumouksellinen. Hän syntyi mustana Ranskan kansalaisena Martiniquen saarella.

Fanonin työllä on akateemista ja poliittista merkitystä pääosin niiden pyrkimyksien takia, joilla hän yritti eritellä perustaa sille mitä hän kutsui "manikealaiseksi ajatteluksi", joka tarkoitti sitä miten termit kuten "natiivi" ja "kolonisoija", tai "valkoinen" ja "musta" alkoivat rajata ihmisiä polarisoituneisiin suhteisiin.

Jean-Paul Sartre julisti, että "kolmas maailma löytää itsensä ja puhuu itselleen Fanonin äänen välityksellä", sillä se on vakuuttava vaihtoehto proletariaatin ja luokkasuhteet etusijalle asettavalle marksismille. Länsi-Euroopan ja USA:n uusvasemmisto (New Left) omaksui Fanonin kirjan "The Wretched of the Earth" (1961) ajatukset heti standardikseen ja arviointikriteerikseen.

Lähde: Encyclopedia.com

Edellisen seikan sanotaan johtaneen siihen, että vasemmisto hylkäsi oman länsimaisen proletariaattinsa ja alkoi pitää kehitysmaalaisia proletaareina. Tälle on luonteva selityskin. Länsimainen proletariaatti, jolla oli jo oma asunto, tv, jääkaappi ja auto pihalla ei vasemmiston kotkotuksista enää piitannut, saati kannattanut niitä. Siten syntyi luonnollinen liitto vasemmiston ja kehitysmaaväen (asyyliporukka) välillä. Vasemmistolla ei muutenkaan ollut enää juuri mitään millä operoida. Keksivät tosin sitten muutakin hömppää vielä päälle.

Ranskalainen koulutoimentarkastaja totesi asiasta näin.

Islamismi Ranskassa

"Vasemmisto on liittoutunut islamistien kanssa"

Hänen varhaiset varoituksensa kuulostavat nyt profetioilta: Toimiessaan Ranskan koulujen tarkastustoimissa Jean-Pierre Obin huomasi jo ennalta hyökkäysten vaaran. Keskustelua realiteettien kieltämisestä ja Angela Merkelistä - joka on oikeassa yhdessä asiassa.

Die Welt 23.10.2020

Ranskan koulutarkastusviraston tarkastajana toimiessaan Jean-Pierre Obin laati jo vuonna 2004 hälyttävän raportin islamismin vaaroista. Poliitikot eivät silloin piitanneet siitä. 14 vuotta myöhemmin, jo eläkkeelle jäänyt, Obin astui ulos kaapista ja julkaisi Ranskan koulujen soluttamisesta kertovan kirjan. Kirjan nimi on "Kuinka päästimme islamismin kouluihin" (Wie wir den Islamismus in die Schulen gelassen haben"). Sen pitäisi laittaa hälytyskellot soimaan. Nyt nuoren tšetšeenin leikattua irti 47-vuotiaan opettaja Samuel Patyn pään Obinin kirjaa lukee kuin synkkää profetiaa.
(...)

WELT: Tuleeko tästä hyökkäyksestä käännekohta?

OBIN: Elämme historiallisia hetkiä. Monen silmät ovat jo avautuneet. Meidän on kuitenkin tehtävä selväksi, että tämä taistelu tulee kestämään pitkään. Joudumme totuttelemaan tähän uuteen ja varsin synkkään historian vaiheeseen. Samuel Patyn murha räväytti ongelmien laajuuden suoraan silmillemme ja osoitti, että opettajat todellakin taistelevat etulinjassa. Samalla tämä teki aiemmin erimielisistä opettajista yksimielisiä. Osa opettajista oli kieltänyt todellisuuden tai osoittanut aatteellisista syistä sympatiaa tälle ideologialle.

WELT: Joissakin Ranskan osissa jokainen, joka taistelee islamismin ideologiaa vastaan joutuu epäillyksi islamiin kohdistuvasta vihamielisyydestä. Missä määrin osa vasemmistosta on vastuussa tästä kuvailemastanne todellisuuden kieltämisestä?

OBIN: Ei vain osa, vaan vasemmiston enemmistö on selkeästi vastuussa vallitsevan todellisuuden kieltämisestä. Uhri-vasemmisto jatkaa "Sorron yöstä" kirjan kirjoittaneen aktivisti Frantz Fanonin[1] perinnettä. Fanoniin asti Länsimaiden proletaarien katsottiin olevan sorrettuja. Yhtäkkiä sorrettuja olivatkin kolmannen maailman kansat. Vasemmisto ryhtyi epäpyhään ja samalla uskonnolliseen liittoon käydäkseen sotaa imperialismia vastaan.

Kansojen oopiumina pidetty uskonto muuttui hetkessä sementiksi, joka pitää kaiken koossa imperialismin vastaisessa taistelussa. Ranskassa vasemmistopuolueen johtaja Jean-Luc Mélenchon ja vihreiden poliitikot ovat yhdessä osallistuneet mielenosoituksiin, joissa karjutaan kuolemaa juutalaisille. He kaikki ovat liitossa islamistien kanssa.
(...)

Vasemmiston ja islamistien liitto - taistelutantereena myös koulut

Noista juurista kumpuaa myös länsimaisen feminismin absurdi liitto islamin ja muslimien kanssa. Sen liiton primus motor on nykyvasemmisto. Heidän proletariaattinsa on kehitysmaissa ja se seikka selittää monta ensisilmäykseltä hämmästyttävää nykymaailman seikkaa.

[Tavan]

Suuri kiitos sinulle Akez, kun tuot esiin, käännät ja referoit tätä materiaalia Saksasta! Arvostan kovasti vaivannäköäsi!

[akez]

Sandra Kostner: Identiteettipolitiikka on afroamerikkalaisten ja naisten yhtäläisiin oikeuksiin pyrkineiden 1960- ja 1970-luvun kamppailujen sivutuote. Silloin heidän piti väistämättä nostaa esiin tunnusmerkkeihin, eli ihonväriin tai sukupuoleen, liittyviä kollektiivisia intressejä, joiden johdosta yhtäläiset oikeudet eivät toteutuneet. Nämä pyrkimykset olivat liberaaleja, sillä he pyrkivät siihen, että ketään ei syrjitä erityispiirteidensä takia.

Osa aktivisteista asetti yhdenvertaisuudelle uuden tavoitteen: Täydellinen tasa-arvo, jota mitataan tunnusmerkin omaavien ryhmien prosentuaalisen väestöosuuden pohjalta kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Tähän perustuu koko nykyinen identiteettipolitiikka.

Sen edustajat eivät pidä ihmisiä yksilöinä, vaan tunnusmerkkien kantajina. Nämä tunnusmerkit ovat syynä kaikkiin tilastollisesti mitattavissa oleviin eroihin, silloin jos nämä erot ovat epäedullisia naisten tai ei-valkoisten kannalta. Näiden erojen selitykseksi heille kelpaa vain yksi ainoa tekijä: Rakenteellinen sorto.
...

Näiden käsitysten kestämättömyyden osoittaa jo se, että naiset menestyvät miehiä paremmin miesten luomassa koulutusjärjestelmässä ja samoin myös aasialaistaustaisten maahanmuuttajien lapset menestyvät paremmin tässä valkoisten rakentamassa systeemissä.
...

Edellistä voi verrata suomalaisen vasemmistofeministin näkemyksiin, joita äskettäin esiteltiin Kansan Uutisissa. Yksi yhteen menee saksalaistutkijan arvio realiteettien kanssa. Sama kaiku on askelten edelleen vasemmistossa. 1960-lukua pitemmälle eivät ole päässeet. Malliesimerkki jähmettyneestä ajattelusta, vasemmistolaisen ajattelun pakkopaidasta. Lennät ulos woke-körttien piireistä, sinut tuomitaan ja sinua vastaan hyökätään välittömästi, jos et ole samaa mieltä aatteen, eli kulttiuskonnon kanssa. Ajattelu vasemmistossa on kollektivisoitu.

Kansan Uutisten blogit: Feministipistoja: Tasa-arvon edistäminen tarkoittaa myös etuoikeuksista luopumista 8.4.2021

"Syrjintä on aina syrjintää", toimittaja Marja Sannikka sanoo tiistaina julkaistussa vlogissaan ja viittaa niin sanottuun positiiviseen syrjintään.

'Positiivinen syrjintä' tai oikeammin positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa sellaisia toimia, joilla edistetään jonkin ihmisryhmän tosiasiallista tasa-arvoa suhteessa muihin ryhmiin. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on päättänyt kokeilla positiivista erityiskohtelua joissakin rekrytoinneissaan tänä vuonna. Tämä tarkoittaa sitä, että ansioiltaan tasavahvojen tai lähes tasavahvojen hakijoiden joukosta voidaan valita rekrytoinnissa henkilö, joka kuuluu aliedustettuun ryhmään, kuten vammaisiin tai maahanmuuttajiin. Kyseiset ryhmät myös kärsivät tutkitusti syrjinnästä esimerkiksi työelämässä.

Positiivisesta erityiskohtelusta säädetään laissa, eli kyse ei ole mistä tahansa päähänpistosta. Positiivista erityiskohtelua tulee käyttää suunnitelmallisesti ja siitä tulee luopua, kun tilanne on korjaantunut.

Edellinen lainaus ketjusta Positiivinen erityiskohtelu = rotusorto

Suomalaisvasemmistolaisen mukaan positiivisesta erityiskohtelusta säädetään laissa. Jos näin todellakin on, niin silloin on yksilön oikeuksiin perustuva perustuslakimme jo kumottu ja korvattu uudella kollektiivisella kolhoosisysteemillä, johon vasemmisto on aina pyrkinyt. Saksassa tuollaiset lakiaikeet kaatuivat perustuslakituomioistuimiin. Entä täällä? Jo tuollaisesta kuullessaan pitäisi tavallisen pulliaisenkin hälytyskellon alkaa paukkaa jo kovaa.

[akez]

Saksalaislehti kertoo, kuinka Saksan julkisrahoitteiset yleisradiolaitokset lisäävät nykyään kiintiövaateita journalistisiin ohjeisiinsa. Tämä on eräs niistä monista hankkeista, joilla Lännessä yritetään murentaa yhteiskunnan perustaa. Tässä keississä syrjäyttämällä yksilön oikeudet (joka koko länsimaisen oikeusjärjestelmän peruskivi) ja korvaamalla ne kollektiivisilla oikeuksilla. Oma arvio on, että Länsi romahtaa ajanmittaan noiden tonttuilujen takia, joihin nykyään ovat yhtyneet jo sekä kommunistit, että isokapitaali (mm. Soros), plus sopulit päälle. Siten tulosta myös syntynee, tai ainakin kunnon vahingot. Lopulta Kiina sitten korjaa potin, kun Länsi muksii täysin käsittämättömästä syystä itseään nyrkillä naamaan kerta toisensa jälkeen. Ei ihme, että katsomossa on hauskaa.

Jutussa mainittu sukupuolten huomioiminen kielenkäytössä tarkoittaa Saksassa parhaillaan harjoitettu sekoilua, jolla kielestä yritetään tehdä genderneutraalia keinotekoisilla ja kömpelöillä tempuilla. Tätä periaatetta noudattaen naisekspertit saavat tässä käännöksessä myös oman väitteiden mukaan tasa-arvoa lisäävän nimityksen.

"Samassa suhteessa"

ARD haluaa toteuttaa ohjelmissaan naiskiintiöt eksperteille

Junge Freiheit 16.4.2021

ARD on ilmoittanut, että se haluaa esittää miehet ja naiset tasavertaisina ekspertteinä ohjelmissaan. "Ensimmäisenä pyritään ekspertinnojen ja eksperttien tasapainoiseen suhdelukuun", ilmoitti ARD:n tiedottaja perjantaina vastauksena Junge Freiheitin tekemään kysymykseen. Asiantuntemus tulee kuitenkin edelleen olemaan tärkein valinnan kriteeri, kuten ennenkin.

Sveitsin tv ja radio (SFR) on jo aiemmin revisioinut journalistisia ohjeita ja se otti 1.4. käyttöön naiskiintiön asiantuntijoiden haastatteluissa. Nyt on toivottavaa, että toimitukset kiinnittävät huomiota siihen, että ohjelmissa pääsee ääneen yhtä paljon mies- ja naiseksperttejä. "Pyrimme ekspertinnojen ja eksperttien kesken tasapainoiseen suhteeseen, tavoite on 50/50", siteeraa uutisportaali Nau kyseistä dokumenttia.

Esimiesten tulee aktiivisesti vaatia alaisiaan noudattamaan kiintiöitä. Journalistisia ohjeita laatimassa ollut Lis Borner myönsi, että toimitukset joutuvat tekemään tämän vuoksi enemmän töitä.

ZDF suosittelee tasapainoista sukupuolijakaumaa

Myös ZDF suosittelee sisäisissä ohjeissaan työntekijöitään huomioimaan asiantuntijoiden haastattelujen ja kielenkäytön yhteydessä, sekä ohjelmissa näytettävien ihmisten osalta ns. sukupuolten välisen tasa-arvon. ZDF:n tasa-arvo- ja diversiteettiasioista vastaava Marita Lewening sanoo, että sukupuolien tasa-arvoinen kohtelu kielenkäytössä on välttämätöntä menestyksekkään tasa-arvon saavuttamiseksi.

Journalistiset ohjeet haluavat herkistää kielenkäyttöä koskevaa tietoisuutta ja tarjota ohjenuoria. Nämä ohjeet on laadittu apuvälineiksi ja niiden käyttö on vapaaehtoista. Niissä ei ole yksiselitteisiä eksperttien sukupuolikiintiöitä koskevia vaateita, kuitenkin ohjeiden loppuun sijoitetussa tarkistuslistassa ohjataan mediatalon työntekijöitä huomioimaan ohjelmien tasapainoinen sukupuolirakenne.

Korttitaloahan tuossa rakennetaan. Sellaista vielä, joka ei voi toimia edes teoriassa. Sen huomaa helposti, kun alkaa miettiä mitä tapahtuu käytännössä, kun kaikille ryhmille on saatua luotua omat kiintiöt.

[Jaska Pankkaaja]

Korttitaloahan tuossa rakennetaan. Sellaista vielä, joka ei voi toimia edes teoriassa. Sen huomaa helposti, kun alkaa miettiä mitä tapahtuu käytännössä, kun kaikille ryhmille on saatua luotua omat kiintiöt.

Itse suhtaudun ehkä naiivin positiivisesti näihin kiintiöihin. Kiintiöinti pitää vain tehdä YT neuvotteluiden eli irtisanomisten kautta: piimänaamaista virkaloista ja muuta työnteon leikkijää vaan pihalle ja Neeker1-iSlamia tilalle. Auts kun sattui mocuisaa juhaa ja janikaa omaan leukaan.

Ylipäätään BLM-iLmastonmuutos fanatismi kumpuaa siitä että julkisrahoitteisia vihreitä oksia tarvitaan eikä niitä ole jaossa kuin Uskollisimmille. Sitten kun se oma paikka onkin leipäjonossa ja bussissa eikä ökyrivarissa ja iTeslassa niin aatokset alkavat muuttumaan, kölipeksu ja samariini pettivät..