Missä se viha on? Tämä on verkkorakkautta

[Eino P. Keravalta]

Yhä kiihtyvään tahtiin ihmisiä pommitetaan "verkkovihan" käsitteellä. Mikäli valtamediaa on uskominen, tuota vihaa versoineen on koko verkko tulvillaan ja pääkirjoituksista ja muista mielenilmaisuista päätellen tuo mystinen ja määrittelemätön verkkoviha on maassamme jopa polttelevampi ongelma kuin vaikkapa jättityöttömyys, kansantalouden romahdus, vanhustenhuollon häpeätila, miljoonaa koskeva köyhyys, yhä raaempia muotoja saava rikollisuus tai maahanmuuton moninaisia ongelmia jo nyt aiheuttava, tikittävä neutronipommi.

Perverssi piirre tässä vihaa käsittelevässä puskistahuutelussa on se, ettei olla selkeästi osattu sanoa, mitä tuo verkkoviha oikein on ja mistä sitä on löydettävissä. Näin ollen näiden verkkovihasta messuavien onkin ollut helppo jatkaa keskustelusta kieltäytymistä kun he eivät ole mitään yksilöityä tai määriteltyä kyenneet osoittamaan, vaan ovat jääneet kiukuttelevan pikkulapsen tavoin heittelemään esineitä ja räkimään toisten päälle.

Sen verran on kuitenkin saatu selville, että massamaahanmuuton järkevyyteen epäilevästi suhtautuva ihminen yleensä edustaa jotakin vihan apostolia näiden kuviteltua moraalista ylemmyyttään mainostavien, kansalaiskeskustelua tukahduttamaan pyrkivien, ammattimaisten oikeassaolijoiden puheissa, joiden sävyissä voi niissäkin havaita paljon latautunutta vihaa. Yksinkertaisesti sanoen, vihaa näyttää olevan siis se, että on toista mieltä kuin multikultturismin ideologian purematta niellyt hyväuskoinen tomppeli. Tämä on paljastavaa. Kun Suomen afrikkalaistamista kannattavilta ovat argumentit loppuneet - sikäli kuin niitä ikinä on ainuttakaan ollutkaan - he ovat valinneet taktiikakseen infantiilin mustamaalaamisen sekä vaientamisen stigmatisoimalla vastapuolen esimerkiksi käsitteillä "rasisti" tai "vihapuhe".

Toki verkosta varmaan löytyy vihaakin, ainakin tiettyjen ääriuskontojen tai anarkististen, väkivaltaan uskovien yhteisöjen sivuilta, en toki kiistä. Homma-forumin sivuilla ei kuitenkaan ole vihaa havaittavissa. Sen sijaan voimme löytää aikamme kiinnostavimman, informatiivisimman, kommunikatiivisimman, monipuolisimman, keskustelluimman ja nopeimmin kasvavan suomenkielisen poliittisen foorumin, jota luetaan myös vallan kamareissa. Kritiikkiä täällä on, samoin debattia, toivoa, paheksumista, ällistystä, turhautumista, kiukkua, uskoa, huumoria, tuomitsemista, rakkautta, oppimista ja jopa flirttailua, mutta vihaa? Ei. Suoranaista vihaa ei täällä kohdistu maahanmuuttajiin eikä täällä suunnitella joukkopuhdistuksia tai lopullisia ratkaisuja, vaan korkeintaan ollaan raivostuttu typerille ja moraalittomille poliittisille päätöksille, joista nykyinen maahanmuuttopolitiikka edustaa räikeintä kansan oikeuksien ja demokratian halventamista.

Itse en kirjoita täällä siksi, että vihaisin. Kirjoitan täällä siksi, että rakastan. Rakastan sananvapautta, ihmisoikeuksia, demokratiaa ja vapautta. Erityisesti rakastan tämän planeetan kaikkia, aivan kaikkia kulttuureita. Siksi haluan ne myös säilyttää, enkä tuhota sekoittamalla ne keinotekoisesti keskenään puolikulttuurittomaksi hötöksi, jota leimaa väistämättä jatkuva arvojen konflikti, joka helposti kääntyy massaväkivallaksi, kaaokseksi, köyhyydeksi, turvattomuudeksi, pahoinvoinniksi ja ihmisyyden kadotukseksi.

Kirjoitan täällä siksi, että jokainen kulttuuri on arvokas - ellei käytännöllisesti niin ainakin antropologisessa mielessä ja ainakin arvokas siihen kuuluvien ihmisten mielestä. Erilaisuus on rikkautta, mutta vain silloin, kun raja-aidat suojaavat tuota erilaisuutta. Ja nuo rajat ovat rakkautta, sillä ne mahdollistavat erilaisuuden säilymisen. Me vastustamme multikultturistien epädemokraattisia ajatuksia globaalista sulatusuunista ja kaikkien kulttuureiden tuhoamisesta. Me rakastamme yksilöllisyyttä ja yksilöllisiä kulttuureita omissa lokeroissaan. Sillä raja-aidat eivät estä toivottua vuorovaikutusta vaan päinvastoin ovat sen tae. Raja-aidat suojelevat kaikkia kulttuureita ja antavat niiden jäsenille ihmisoikeudet. Raja-aitojen ansiosta ihmiset voivat kunnioittaa myös toisten kulttuureita mutta raja-aitojen poistamisesta johtuva kaaos ja kulttuureiden konflikti tuhoavat kaiken keskinäisen kunnioittamisen. Ja siitä syntyy viha. Ei vapaasta keskustelusta.

Jos jonkin näkee tarpeettomana tai hyödyttömänä, jopa vahingollisena, sitä ei tarvitse vihata. Viha on täysin tarpeeton ja epäfunktionaalinen tunne. Ihmiset tälläkin forumilla tahtovat vain turvallisen tulevaisuuden lapsilleen. Se ei ole vihaa. Ei edes niitä kohtaan, jotka tuota turvallisuutta uhkaavat, sillä me haluamme vain järkevää politiikkaa. En minä vihaa ulkomaalaisia, vaikka fakta onkin, että heidän suuri määränsä saattaa aiheuttaa Suomelle peruuttamatonta vahinkoa. Minä rakastan ulkomaalaisia. Mutta vihaan typerää politiikkaa, huonoja päätöksiä ja demokratian päälle sylkemistä.

The Blues Brothers - elokuvassa John Belushi sanoi: "En vihaa poliiseja, mutta viihdyn paremmin kun niitä ei ole lähistöllä."

Ei tarvitse vihata maahanmuuttajia ymmärtääkseen suomalaisen maahanmuuttopolitiikan moraalittomuuden, järjettömyyden ja tuhovoiman. Meidän tarvitsee vain rakastaa, rakastaa kulttuureita ja niiden oikeutta päättää omista asioistaan, rakastaa demokratiaa, rakastaa rauhaa, rakastaa monimuotoisuutta, rakastaa elämää suojelevia rajoja, rakastaa erilaisuutta ja rakastaa sitä niin paljon, että haluamme säilyttää tuon erilaisuuden ja antaa sille oman tilan oman kulttuurinsa parissa omilla rakkailla maillaan omien ihmisten kesken omaan tulevaisuuteen luottaen.

Tämä on verkkorakkautta. Tämä on rakkauden foorumi.

 

[Sivulause]

Kertakaikkiaan loistava teksti.

Hear, Hear!

[rähmis]

Harvoin on Eino pystynyt tuomaan julki ydinsanomaansa näin hyvin. Mutta miksi tämä täällä kammarissa on?

[kantakaupunkilainen]

Tämä teksti kelpaisi laajempaankin levitykseen. Etusivun juttu vaikka hesariin 

[Uuno Nuivanen]

Kaikkien valtalehtien yleisönosastoille vain. Kyllä sen joku julkaisee, vaikka ei ehkä Hyysäri.

[Shawast]

Olipahan Einolta kertakaikkisen loistava aakkosten järjestely! Ellen erehdy pahasti, niin tuo taitaa olla ensimmäinen ikään kuin kaunokirjallinen muotoilu hommaforumista ja maahanmuuttokriittisyydestä.

[kapo]

Hieno kirjoitus. Todellakin.

[Aallokko]

Jos ihminen todellakin yhdistää rakastavan asenteen ja rehellisen järjenkäytön, niin hän ei voi mennä vikaan. Mitä useampi näin tekee, sitä tehokkaampaa.

[Pöllämystynyt]

Todella hyvä kirjoitus, joka varmaankin kuvaa monien tuntoja ja ajatuksia täällä. Monia ihmetyttää suuresti, miksi heitä leimataan jatkuvasti "vihaajiksi", vaikka he vain puolustavat ja suojelevat hyviä ja kauniita asioita näitä kohtaan kokemansa rakkauden ja arvostuksen vuoksi. "Vihaajaksi" syyttely vaikuttaa niin järjettömältä ja absurdilta, että siihen on usein vaikea reagoida mitenkään, varsinkin kun syyttelijät itse usein ovat selvästi vihamielisiä, ja heittelevät viha-syytöksiään ennakkoluuloisesti, argessiivisesti ja raivonsa sokaisemina.

Viha-syytösten välitön motiivi vaikuttaa usein olevan syyttäjän itsensä kokema vihantunne, ja monikultturisteja tarkemmin tuntevat tietävät, että kysymys on nimenomaan tästä. Monikultturisti itse vihaa oman kulttinsa ja aatteensa arvostelijoita, ja väittää siksi näiden syyllistyvän "vihaan", siis olevan jotain todella iljettävää. Medikalisoiden tätä voisi pitää jonkinlaisena itsereflektiona, mutta syynä lienee pikemminkin viha-syyttelyn pitkä perinne ja havaittu tehokkuus toisinajattelijoiden leimaamisessa.

[Mika Mäntylä]

Minulla on sellainen tuntuma, että vihasta puhuminen yleistyi selvästi sen jälkeen kun paljastui Auvisella olleen vihalista. Toki viharikos on maailmalta tuttu käsite, mutta kotimainen media vaikuttaa Auvisen tapauksen jälkeen ottaneen sanan viha haltuunsa.

[Shawast]

Minulla on sellainen tuntuma, että vihasta puhuminen yleistyi selvästi sen jälkeen kun paljastui Auvisella olleen vihalista. Toki viharikos on maailmalta tuttu käsite, mutta kotimainen media vaikuttaa Auvisen tapauksen jälkeen ottaneen sanan viha haltuunsa.

Viha sanalla voi myös korvata rasismi sanan käytön, koska rasismi sanana on liian leimaava ja tiedetään jo yleisesti (vaikkei myönnetäkään), etteivät maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat ole rasisteja.

[Arglebargle]

Tämä teksti kelpaisi laajempaankin levitykseen. Etusivun juttu vaikka hesariin 

No vaikka mille foorumille tai medialle - harvoin saa lukea vaikeasta aiheesta näin hyvin jäsenneltyä tekstiä. Onneksi olkoon kirjoittajalle, toivon todellakin että teksti julkaistaan sellaisenaan myös jossakin paperimediassa.

[Sikanez]

Hyvin kirjoitettu.

[Mika.H]

Ihmiset tälläkin forumilla tahtovat vain turvallisen tulevaisuuden lapsilleen. Se ei ole vihaa. Ei edes niitä kohtaan, jotka tuota turvallisuutta uhkaavat, sillä me haluamme vain järkevää politiikkaa.
 

vaikka täytyy kyllä todeta, että typeriä poliitikkoja, typerää kansinaismoralismia ja varsinkin nykyaikaista anekauppaa vihaan tai ainakin inhoan, syvästi.

kammottavinta tässä kuitenkin on se, että lapsemme kaikki virheemme maksavat!

[Ääriuskomaton]

Loistava ja fiksusti laadittu kirjoitus. Laita Eino tämä alkuun vaikka Uuden Suomen blogeihin. Hesari ei tätä varmasti julkaise.

Uuden Suomen lukijakunta voisi olla ravinteikas paikka. Yllätyin/sorruin ehkä aliarviointiin joidenkin tuttujeni osalta kun ilmeni että hekin lukevat "usaria". Kyseessä on tapaukset jotka kovin haluaisi poistaa suomesta kaikki suomalaiset ja karkottaa kaikki razziztit.

Paha minä!

[Mika Mäntylä]

Minulla on sellainen tuntuma, että vihasta puhuminen yleistyi selvästi sen jälkeen kun paljastui Auvisella olleen vihalista. Toki viharikos on maailmalta tuttu käsite, mutta kotimainen media vaikuttaa Auvisen tapauksen jälkeen ottaneen sanan viha haltuunsa.

Viha sanalla voi myös korvata rasismi sanan käytön, koska rasismi sanana on liian leimaava ja tiedetään jo yleisesti (vaikkei myönnetäkään), etteivät maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat ole rasisteja.

Totta. Onhan minuakin kerran kutsuttu rotuvihaajaksi kun arvostelin islamia... 

[CaptainNuiva]

Koska parantuminen vihan tunteista alkaa vain asiaa selkeästi ja rehellisesti analysoimalla, tunnustan olleeni verkkovihaaja ja kokeneeni suorastaan verkkoraivoa.

Verkkoviha voi alkaa pienestä ja paisua hallitsemattomaksi tapahtumaketjuksi, näin kävi omalla kohdallani joten tähän asiaan on syytä todellakin puuttua.

Tunnen hallitsemattomasta verkkovihastani edelleen häpeää mutta
jos tämän oman kokemukseni kertominen auttaa muita vastaavassa tilanteessa olleita niin häpeän tunteet on parasta työntää syrjään.

Kaikki alkoi kauniina kesäaamuna kavereiden mökillä.
Oli suunniteltu että illalla voisi jonkin sortin kalasoppaa tehdä ja vaikka minulla ei ollut kokemusta verkkojen laskusta niin tarjouduin joutessani ne veteen viemään.
Verkkoa laskiessani huomasin muutamien verkonsilmien olevan oudosti sykkyrällä
ja ajattelin ne nopeasti oikaista siinä samalla kun verkkoa laskin...vene kuitenkin lipui hitaasti eteenpäin ja osaksi lasketun verkon kulma muuttui ja se takertui hankaimeen.
Tunnustan että tässä vaiheessa jo tunsin jonkin verran vihaa tätä kalastusmuotoa kohtaan.
Vene edelleen lipui eteenpäin ja alkoi vetää perässään jo laskettua verkkoa joka siis oli hankaimessa kiinni.
Koska en voinut laskea vasemmasta kädestä ylhäällä roikottamaani verkkoa jotta voisin kumartua irroittamaan hankaimesta kiinni jääneen verkon osan, piti keksiä jotain jolla yrittää tökkiä verkko hankaimesta irti.
Airo toiseen käteen ja sillä tökkimään hankaimessa kiinni ollutta verkkoa.
Tämän seurauksena airo ja hankain mereen ja verkko entistä sotkumpaan.
Verkkovihani kasvoi
Paiskasin verkon vasemmasta kädestäni veneen pohjalle ja kurottauduin pelastamaan
airoa ja veneen kyljellä varmistusnarusta roikkuvaa hankainta jolloin putosi
puhelin paitani povitaskusta mereen.
Nyt voitiin jo puhua todellisesta verkkovihasta ellei peräti raivosta ja tänä päivänäkin minut tunnetaan ääriverkkovihaajana mökkinaapureiden keskuudessa.

Eli kyllä nämä verkkovihasta varoittelevat ovat ihan asialla, en aiemmin pitänyt itseäni lainkaan verkkovihaajana mutta tämä tapaus toi synkimmät ja eläimellisimmät
käytöstapani esille alitajunnan syövereistä.
Vieläkin kaduttaa

[Itä ei nuku]

Olin pohtinut samaa rinnastusta itsekin. Mielestäni maahanmuuttokritiikillä on ollut samanlainen, sisäsyntyinen vetovoimahaaste kuin patakonservatismilla - omat kannat määrittyvät negaation kautta. Kun kritiikki keskittyy kieltäytymiseen ja establishmentin pilkkaamiseen, jää usein taka-alalle, miksi vastustamme asioita joita vastustamme. Maahanmuuttokriitikosta muodostuu kuva "miehenä, joka osaa sanoa vain ei".

Ihmiset kaipaavat positiivisia visioita, eivätkä pelkkää kriittisyyttä. Humanitaarisen maahanmuuton puolestapuhujat tarjoavat vision yhteiskunnasta X, jossa vallitsee monikulttuurinen auvo. Vaikka visio onkin naiivi, utopistinen ja empirianvastainen, vetoaa se äänestäjään paremmin kuin ruikutus. En ole nähnyt vielä yhdenkään maahanmuuttokriitikon kirjoittavan omasta ihanneskenaariostaan ja siitä, millaiselta haluaisi tarkalleen Suomen näyttävän vuonna 2040.

Siksi meidän tulisi sanoa harvemmin "vastustan humanitaarista maahanmuuttoa/islamilaisia perinteitä/Astrid Thorsia/sananvapauden alas-ajoa/tendenssiä X" ja useammin "rakastan sananvapautta/yleistä järjestystä/lapsiani/verorahojani/isänmaatani/arvoa X".

Tulkoon siis rakkaus!

[Malla]

((((ryhmähali))))

[Ano Nyymi]

Todellista verkkovihaa syntyy vain järvellä kun verkkoja lasketaan/koetaan. Silloin se ilmenee koko järven yli kaikuvana jylinänä: Akka, souda, älä huopaa!! Akka, huopaa, älä souda!! Etkö sinä todellakaan ymmärrä mitä sinulle sanotaan!!

Muut verkkovihat ovat vain urbaania legendaa tai vastenmielistä yritystä vaientaa oikeutettu keskustelu ilmi tulleista ongelmista.

[Yrjöperskeles]

Kysymys Eino P:lle: Sulla ei ymmärtääkseni ole omaa blogia. Viitsisitkö pistää sellaisen pystyyn ja laittaa sinne vaikka ns. "kootut kirjoitukset"? Meinaten, kirjoitat asiaa usein ja paljon, ja vaikka Hommafoorumi on ok, niin meikäläisellä, vähän hitaalla tyypillä (veikkaan että monella muullakin) jää tässä nopeassa keskustelussa usein paljon väliin. Kirjoitin itse päivällä samasta aiheesta:

http://yrjoperskeles.blogspot.com/2010/02/vihan-musta-usva.html

Ja huomasin sittemmin Hommaforumia luettuani, että sinähän olit kirjoittanut asiasta vielä paremmin.

Siis vielä pyyntö tältä hitaammalta väestönosalta, harkitsepa myös omaa blogia.

Ja tietysti voimia eloon.

[PaulR]

En ole nähnyt vielä yhdenkään maahanmuuttokriitikon kirjoittavan omasta ihanneskenaariostaan ja siitä, millaiselta haluaisi tarkalleen Suomen näyttävän vuonna 2040.

1988 v2.0 

[maahanmuuttaja]

Kaikkien valtalehtien yleisönosastoille vain. Kyllä sen joku julkaisee, vaikka ei ehkä Hyysäri.

Kannatan.

[Orpheus]

Tulipa hyvä olo tästä tekstistä.

Kiitos Eino P.

[Aallokko]

Mielestäni maahanmuuttokritiikillä on ollut samanlainen, sisäsyntyinen vetovoimahaaste kuin patakonsevatismilla - omat kannat määrittyvät negaation kautta. Kun kritiikki keskittyy kieltäytymiseen ja establishmentin pilkkaamiseen, jää usein taka-alalle, miksi vastustamme asioita joita vastustamme. Maahanmuuttokriitikosta muodostuu kuva "miehenä, joka osaa sanoa vain ei". Ihmiset kaipaavat positiivisia visioita, eivätkä pelkkää kriittisyyttä.

Tämä on täyttä asiaa, yksi oleellisimpia pointteja mitä koko foorumilla on esitetty.

Jos vallitseva asenteemme, toimintamallimme ja ulosantimme on linjaa "Ei meille!", "Vastustan!", "Pois!", "Kieltäydyn jyrkästi!", "Suljettava!" olemme periaatteessa pysyvästi tuomittu altavastaajan, viivytystaistelua käyvän jästipään rooliin. Syntyy vaikutelma tahosta, joka kuin kiusallaankin, ihan vastustamisen itsensä vuoksi on kaikkea vastaan ja on aina tyytymätön. Eri mieltä olevat sellainen saa kaivautumaan entistä syvemmin poteroihinsa, eivätkä myöskään neutraalit vielä kantaansa valitsemattomat tunne vetoa pääsääntöisesti kielteisyyttä ja kitkeryyttä tihkuvaan vastarannankiiskiin.

Monikulttuuri-Suomea ajaneiden tahojen tähän astinen menestys on perustunut osin, ehkä arvaamattoman suurelta osin juuri tuohon psykologiseen etulyöntiasemaan, että he ovat voineet ohjelmissaan ja kannanotoissaan toistuvasti huudahtaa "Ihanaa!", "Kyllä!", "Auki!", "Kaikille!", "Tervetuloa!" ja "Rikkaus!". Sellainen saa (sisällöstään riippumatta) luontaisesti enemmän vaikutusvoimaa kuin nariseva käpristyminen ja pingottava marina, mikä on toistaiseksi valitettavasti jäänyt maahanmuuttokriitikoiden (tämä termi on jo itsessään ongelmallinen) rooliksi.

Jos oikeasti haluamme pelastaa rauhallisen, tasapainoisen, turvallisen, onnellisen, toimimtakykyisen, ymmärrettävän, huolehtivan, kodilta tuntuvan yhteiskunnan, on asioista alettava puhua juuri tämän suuntaisin termein ja rakentavan myönteisellä näkökulmalla.

Ja koska yhtä lailla on monin laskelmin osoitettu, että voimme samalla rahamäärällä X auttaa paljon suurempaa määrää kehitysmaiden asukkaita heidän kotimaissaan tai lähialueilla kuin tuottamalla heitä eläteiksi Suomeen, on tämä argumentti, jolla on oikeasti tehokkaampi mahdollisuus johtaa vallitseva linja haluamaamme tulokseen kuin vaihtoehtoja tarjoamattomalla ja hapannaamaisella "nuivistelulla". Mieluummin jonkin puolesta kuin jotain vastaan. Tämä ei tarkoita, että meistä täytyisi tulla jotenkin pliisuja.

Eli menestyksen kaava kuuluu: "Välitämme omasta kansastamme ja kulttuuristamme, ja välittämisemme ulottuu tältä myönteiseltä pohjalta myös muihin kansoihin ja kulttuureihin. Haluamme saattaa asiat tolalle ja parhaiten päin kaikkien kannalta. Jotta kykenisimme näin tekemään, on sille luontainen edellytys, että pidämme yhteiskuntamme ja itsemme osana sitä kunnossa, onnellisena ja toimivana. Se on pitkällä tähtäimellä kaikkien etu, sillä sen on taipumus levitä."

[MW]

((((ryhmähali))))

Ainoa, mihin älyllinen kapasiteetti tällä hetkellä antaa myöten: mukana. Eino voisi ryhtyä Humisevaksi Harjuksi, niisk. Hiiiitklifff!

[Arto Tuhkamuna]

Viha ja vitutus ovat voimavaroja.

[Pöllämystynyt]

Mielestäni maahanmuuttokritiikillä on ollut samanlainen, sisäsyntyinen vetovoimahaaste kuin patakonsevatismilla - omat kannat määrittyvät negaation kautta. Kun kritiikki keskittyy kieltäytymiseen ja establishmentin pilkkaamiseen, jää usein taka-alalle, miksi vastustamme asioita joita vastustamme. Maahanmuuttokriitikosta muodostuu kuva "miehenä, joka osaa sanoa vain ei". Ihmiset kaipaavat positiivisia visioita, eivätkä pelkkää kriittisyyttä.

Tämä on täyttä asiaa, yksi oleellisimpia pointteja mitä koko foorumilla on esitetty.

Jos vallitseva asenteemme, toimintamallimme ja ulosantimme on linjaa "Ei meille!", "Vastustan!", "Pois!", "Kieltäydyn jyrkästi!", "Suljettava!" olemme periaatteessa pysyvästi tuomittu altavastaajan, viivytystaistelua käyvän jästipään rooliin. Syntyy vaikutelma tahosta, joka kuin kiusallaankin, ihan vastustamisen itsensä vuoksi on kaikkea vastaan ja on aina tyytymätön. Eri mieltä olevat sellainen saa kaivautumaan entistä syvemmin poteroihinsa, eivätkä myöskään neutraalit vielä kantaansa valitsemattomat tunne vetoa pääsääntöisesti kielteisyyttä ja kitkeryyttä tihkuvaan vastarannankiiskiin.

Monikulttuuri-Suomea ajaneiden tahojen tähän astinen menestys on perustunut osin, ehkä arvaamattoman suurelta osin juuri tuohon psykologiseen etulyöntiasemaan, että he ovat voineet ohjelmissaan ja kannanotoissaan toistuvasti huudahtaa "Ihanaa!", "Kyllä!", "Auki!", "Kaikille!", "Tervetuloa!" ja "Rikkaus!". Sellainen saa (sisällöstään riippumatta) luontaisesti enemmän vaikutusvoimaa kuin nariseva käpristyminen ja pingottava marina, mikä on toistaiseksi valitettavasti jäänyt maahanmuuttokriitikoiden (tämä termi on jo itsessään ongelmallinen) rooliksi.

Jos oikeasti haluamme pelastaa rauhallisen, tasapainoisen, turvallisen, onnellisen, toimimtakykyisen, ymmärrettävän, huolehtivan, kodilta tuntuvan yhteiskunnan, on asioista alettava puhua juuri tämän suuntaisin termein ja rakentavan myönteisellä näkökulmalla.

Minusta edelliset ovat eräitä tärkeimmistä suurta strategiaa käsittelevistä viesteistä pitkään aikaan. Vaikka tätäkin aihetta on usein sivuttu mm. toivoen rakentavaa keskustelua ja myönteistä henkeä, niin nostitte kyllä aihepiirin uudelle tietoisuuden asteelle.

Vaikuttaa ratkaisevalta seikalta poliittisen liikkeen menestyksen kannalta, ovatko sen asenteet, perusteet ja näkökulmat yleisesti tulkittavissa myönteisiksi vai kielteisiksi. Liikkeen kielteisyys, on se sitten totta tai vain leima, näyttäisi olevan iso riippakivi.

Kuten nimimerkki Anti-Utopisti on osoittanut, voivat toisinajattelijat valita aktiivisesti ja tietoisesti, ovatko he altavastaajia vai etulyöntiasemassa. Valtapolitiikka tarjoaa arvostelijoilleen tietenkin häviäjän osaa, koska siten arvostelijat voidaan lyödä. Siksi kriitikoille tarjotaan katkeran, kielteisen viivytystaistelijan asennetta. Se asenne on kuin sureva pellepuku, joka puetaan päällemme, jotta meitä ei otetaisi vakavasti, jotta todellisia mielipiteitämme ei kuultaisi eikä motiiveitamme ymmärrettäisi.

Kriitikkoja tavallaan pyritään myrkyttämään kielteisillä asenteilla, jotta kritiikki ei voisi kukoistaa.

Toisaalta "kapinallisuus" ja "vastarinta" voivat myös vedota joihinkin, varsinkin nuoriin. Nuorison kapinaviettiin vedoten on joskus saatu isojakin massoja liikkeelle, esim. 70-luvulla. Ehkä "kapinallisuuden" ja "myönteisyyden" välille tulisi löytää tasapaino. Tätähän valtapolitiikkakin etsii. Nykyisin varsinkin mokutus esiintyy yhtä aikaa uudistuksellisena kapinana ja rakastavana myönteisyytenä. Ja mokutus on onnistunut ajamaan Eurooppaa kohti tuhoa. Siis sen strategia on toimiva (vaikka tavoitteet hirvittäviä). Ehkä meidän maahanmuuttopolitiikan uudistajien tulisi olla sekä myönteisiä että kapinallisia, molempia yhtä aikaa ja runsaasti. Kaikessa kapinoinnissammekin meidän tulisi edustaa moraalista etulyöntiasemaa. Kaikessa suojelevassa ja rakastavassa moraalisuudessammekin meidän tulisi edustaa rakentavaa, nuorekasta ja uudistavaa vaihtoehtoa.

[FadeAway]

Hieno teksti Einolta.
Tässä on eräs lähtökohta , mitä ei yleensä nähdä.
Yleensä kriitikot, viha ,, jne
nähdään vain negatiivisessa valossa.

Rakastan sananvapautta, ihmisoikeuksia, demokratiaa ja vapautta. Erityisesti rakastan tämän planeetan kaikkia, aivan kaikkia kulttuureita. Siksi haluan ne myös säilyttää....

Näidän asioiden ja muutaman muun asian, mitä mainitsit me foorumilla ja ympäri Suomea vaikutamme.
Kyse ei ole vihasta, vastustamisesta, jne
Vaan tahdomme säilyttää meille tärkeät asiat.
Nyt ja jatkossa.

[Vetinari]

Eino, Einoseni, sinun pitäisi pistää pystyyn blogi (kuten täällä monet ovat jo sanoneetkin). Kylläpä tuli juhlallis-yhteisöllis-ylpeä olo kun tuota luki. Ja selkäpiissä soi hyy.