Oliko hyvä, että valkoiset voittivat kansalaissodan?

[Kyklooppi]

Historialla on tapana toistaa itseään, se on syytä pitää mielessä.
Jääkärien tilalla saattaa olla tuo "viides kolonna" seuraavissa tanhuissa.
Muita asetelmia en ala arvioimaan mutta kaunista se ei tule olemaan.
Mutta kyllä siitäkin joku älykkö kehittää sankarillisen ja uljaan muistelon aikojen
saatossa.

[Vörå]

Oli hyvä, kansanvaltuuskunnan olisi NL nielaissut. Mutta varsinainen siunaus oli länsivaltojen voitto maailmansodassa mikä takasi demokratian ja vapaat vaalit 1919.

[kelloseppä]

Ketjun lisäsottaamisen välttämiseksi vastaukseni nim. Risto A:lle uudessa ketjussa: Tulevaisuutemme skenaarioita?

[Saturnalia]

Ottaen huomioon, että kansalaissodan alkaessa ns torpparilaki oli viimesilausta vailla, kenenkään tulevaisuudessa ei enää siintänyt torpparius.... Samaten laki kahdeksantuntisesta työpäivästä oli jo säädettyja hyväksytty.  Äärivasemmistolle tuli kiire vallankumouksen alottamisen kanssa, jolle I-maailmansodan kaaos ja sen aiheuttama elintason lasku Suomessa tarjosi ehkä ensimmäisen ja viimeisen  kunnon mahdollisuuden. Onneksi ottivat takkiin muuten olisi käynyt kuten Ukrainalle....

Mitä nyt kirjoista olen ymmärtänyt, etenkin tästä viimeisestä kesken olevasta - niin kyseessä oli paljon ihan yksinkertaisesti vain tuhannen taalan paikka vasemmistolle. Tilaisuus, joka ei toistu. Muitakin merkittäviä syitä oli kuten ruokapula, jne, mutta tuo oli yksi suuri syy. Kuvitelkaa nyt. Koko maa riemuitsi oikealta vasemmalle, kun Tsaari kaatui. Kommunismista ei ollut mitään kokemusta ei oikealla eikä vasemmalla, kukaan ei osannut sanoa mitä se oli ja mitä tuleman piti.

Kaikki olivat vain riemuissaan kun Tsaari kaadettiin ja porvaritkin kulkivat punainen ruusu rintapielessä kun Lenin-sedän uutisoitiin oikein luvanneen Suomelle itsenäisyydenkin. Lenin oli vähän kuin Eugen Schauman II, hetken, varmaan. Meillä on vahva mielikuva sosialismista, mutta heillä ei ollut. Se oli heille uusi juttu, josta kaikki ajattelivat ettei se Tsaarin sortoa huonompaa voi olla ainakaan, eli seurataan ja ollaan kuulolla. Punaisilla oli ihan mieletön lyhyt hetki ajaa vallankumous läpi. Ilmapiiri oli suosiollinen laajalti pienen hetken.

Sitten he kuitenkin mokasivat miltei välittömästi, ja aloittivat terrorin. Täysin syyttömiä valkoisia porvareita, poliiseja  jne alettiin ampua kotiin ja kaduille.
Matruusien esimerkki varmaan villitsi. Porvareilta tipahti punainen ruusu rintapielestä nopeasti, ja tajuttiin että jumalauta, nuo ampuvat meitä. Sitä että matruusit ampuivat Tsaarin upseereja kadulle oikeisto tuskin kovin pahana piti, eihän se pohjimmiltaan edes kuulunut suomalaisille koko asia.

Politiikkaa on mielestäni vähän liikaa korostettu tämän sodan selityksissä. Täytyy muistaa että sosialismi oli tuolloin ihan uusi juttu josta juuri kellään ei ollut konkreettista kokemusta. No yleislakko oli toki ollut aikaisemmin. Veikkaan, ettei kovin monikaan valkoinen punaisia vihannut "punaisena", monella tuskin oli vielä pääkopassaan kovin selkeää kuvaa mitä koko sosialismi oli, vaan valkoiset reagoivat ensisijaisesti punaisten terroriin ja vallankumousyritykseen. Lisäksi juuri avautunut mahdollisuus maan itsenäistymiseen oli varmaan vahva motivaattori.

Tilanne oli valkoisille poliittisesti ristiriitainen aluksi. Leninin uutisoitiin suostuvan Suomen itsenäisyyteen, eikä kellään ollut sosialismista konkreettista kokemusta ja Lenin oli kaatanut Tsaarin, mitä myös pidettiin hyvänä juttuna. Nyt saatiin mahdollisuus päästä ikeen alta! Leninillä oli niin sanotusti goodwilliä hetken. Punaiset taas näkivät samassa tilanteessa mahdollisuuden vallankumoukseen. Sitä olen miettinyt että mikä oli punaisten kanta Suomen itsenäistymiseen sodan alussa? Kun jopa Lenin oli sen kannalla. 

Tällaisen kuvan olen tähän mennessä tuosta kahakasta saanut.

[Perttu Ahonen]

Muutama huomio vapaussotaan ja Suomen itsenäisyyteen liittyen.

1.Punaisten voitto olisi perustellusti merkinnyt Suomen liittymistä Neuvostoliittoon, kuten tapahtui kaikissa niissä juuri Tsaarin-Venäjästä itsenäistyneissä "reunavaltioissa".

Punakapinan motiivi ei kuitenkaan ollut liittyminen osaksi Neuvostoliittoa, vaan syy oli yhteiskunnallinen, sekä poliittinen murros ja valtataistelu tilanteessa, jossa Suomessa ei ollut varsinaista omaa armeijaa. Valtataistelussa perustettiin sitten suojeluskunnat ja punakaarti, täyttämään väkivaltakoneistoon liittyvä valtatyhjiö. Poliittisesti vaaka oli varsin tasainen porvarien ja työläisten kesken, mutta juuri itsenäistyneessä maassa ei kumpikaan poliittinen leiri halunnut antaa armeijaa toistensa käsiin ja tästä voidaan päätellä että luottamuspula yhteiskunnan sisällä oli suuri ja tämä liittyi siihen, miten Tsaarin aikana asioita oli hoidettu ja keiden eduksi.


2. Valkoisten alkuperäinen motiivi oli vapautuminen venäläisistä joukoista Suomessa ja tästä johtuu sodan nimi vapaussota. Valkoiset rivisotilaat eivät alun perin edes ajatelleet joutuvansa sotaan omia maamiehiä vastaan ja sodan alussa tapahtuikin kieltäytymisiä, kun rintamalla huomattiinkin, että tässä käydään sotaa oman kansan veljiä vastaan. "Me emme koskaan olisi saaneet niitä talonpoikia mukaamme, jos olisimme sanoneet, että käymme punaisten kimppuun" - Mannerheim kai Donnerin haastattelussa 1930. Näin siis kevättalvella 1918 kun valkoiset aloittivat etenemisensä.

  Sota kuitenkin raaistaa ja kun valkoiset huomasivat, että punaisten puolella sotii venäläisiä ja että punaisia aseistetaan Venäjältä, niin vapaussota sai taas nimensä mukaisen olemuksen.
Saksa ei kuitenkaan avustanut valkoisia pyyteettömästi, vaan sillä oli omat valtatavoitteet. Siksi Saksa aseisti valkoisia, toi kutsusta Itämerendivisioonansa Suomeen ja palautti Suomeen noin 1000 valkoisiksi luokiteltua jääkäriä, 600 punaiseksi luokiteltua jääkäriä ei sen sijaan päässyt osallistumaan Suomen vapaussotaan, koska heidän arveltiin siirtyvän punaisten puolelle. Jääkärien panos valkoisen armeijan selkärankana ja koulutuksen antajana olikin sodan lopputuloksen kannalta kaikkein merkittävin yksittäinen tekijä.
Kuten tunnettua Suomi ei ollut kuitenkaan ollut itsenäinen sanan varsinaisessa merkityksessä valkoisten voitettua; Suomesta tuli tosiasiassa Saksan protektoraatti, johon oli valittu Saksalainen kuningas 9.10.1918.  Toki tällä poliittisella Saksan edessä matelulla haluttiin turvata se, ettei Suomi olisi ainakaan yksin, sitten kun ja jos Venäjä haluaa Suomen takaisin.

3. Varsinaisesti Suomi itsenäistyi vasta, kun Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan. Voittaneet ympärysvallat olivat ilmoittaneet neuvottelevansa vain demokraattisesti asetettujen hallitusten kanssa, joten se tiesi Suomen kohdalta uutta poliittista kurssia, jotta Suomen itsenäisyyden olisi tunnustanut myös USA ja Englanti, joihin haluttiin nyt muutoinkin lähentyä reaalipoliittisista syistä.

4. Oliko punakapina kommunistien kapina?  Ei, se oli sosialidemokraattien kapina, Suomen kommunistinen puolue perustettiin syksyllä 1918 Moskovassa.

Entä minkälainen oli ajatus punaisten ajamasta järjestelmästä Suomeen?

Lainaus Heikki Ylikankaan kirjasta Suomen historian solmukohdat s. 220

"Itse asiassa vallankumous Suomessa muistuttaa lähemmin sosialistien vallankumousta Saksassa marraskuussa 1918 kuin bolsevikkien kumousta Venäjällä marraskuussa 1917. Saksan kumous johti ultrademokraattiseen Weimarin tasavaltaan, ei Venäjän mallin mukaiseen sosialistiseen diktatuuriin. Ultrademokraattista enemmistövaltaan perustuvaa järjestelmää tavoiteltiin myös Suomessa. Punaisten kaavailema, O .V. Kuusisen luonnostelema perustuslaki oli vahvan eduskuntavaltainen muistuttaen läheisesti Virossa ja muissa Baltian maissa, sekä ylipäätään ensimmäisen maailmansodan seurauksena itsenäistyneissä valtioissa toteutettua järjestelmää. [...] Kuusisen ehdotus 1918 rakentui kiinteämmin sosiaalidemokraattisen puolueen perinteisille tavoitteille, mutta siinä oli käytetty esikuvana mm. Sveitsin valtiosääntöä. Jotta ei syntyisi uhkaa, että eduskunta itse kävisi muuttamaan kyseistä perustuslakia, siinä suotiin kansalle oikeus hajottaa eduskunta ja järjestää kolmen kuukauden kuluessa uudet vaalit. Itsenäistä valtionpäämiestä Kuusisen perustuslaki ei tuntenut lainkaan, ei myöskään pysyvästi nimettyjä virkamiehiä. Virkamiehet tuli valita määräajaksi ja he olivat toimistaan sekä juridisesti että poliittisesti vastuunalaisia. [...] Vallan viisarit haluttiin siirtää toiseen äärilaitaan, mahdollisimman kauas keisarillisesta itsevaltiudesta, jopa ohi eduskunnan suoraan kansalle. Tarkoitus oli hankkia kansanäänestyksellä vahvistus laaditulle perustuslaille. Aie todistaa kansanvallan tähdentämistä, ei yhden puolueen diktatuurin, joka kyllä käsitteenä tunnettiin ja johon yksittäiset puoluehenkilöt joskus viittasivat. Sosialisoinnista puhuttiin kansanvaltuuskunnassa erittäin varoen ja ulottaen se koskemaan ainoastaan pankkeja ja vakuutuslaitoksia. Maanomistukseen ei haluttu kajota."

Eli ei se maailma niin yksioikoinen ole ja onhan tuossa paljon ajattelemisen aihetta nykyaikaankin.

Edellä lainaamani ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kaikki ne maat joissa punaiset voittivat, liittyivät sittemmin Neuvostoliittoon.  Kuitenkin lainaamani kertoo paljonkin siitä, minkälaisen asian puolesta oletettavasti suurin osa punaisista rivikaartilaisista oli valmis taistelemaan. Tähän kun lisää sen, että alkujaan valkoisten rivimiehet kävivät sotaan vapauttaakseen Suomen venäläisistä sotilaista, eikä suinkaan sotaan omia maamiehiä vastaan ollaan vapaussodan moninaisuuden ytimessä.

[Kyklooppi]

^ Ketjun parhaita kirjoituksia, kannatti valvoa 

[siviilitarkkailija]

Ylikankaan historiantutkimukset ovat mielenkiintoisia mutta tulkintansa vääristelyä ja punikkiroistojen rikosten valkopesua (voiko käyttää tätä termiä tässä yhteydessä? Käytän kuitenkin)

Vallan viisarit haluttiin siirtää toiseen äärilaitaan, mahdollisimman kauas keisarillisesta itsevaltiudesta, jopa ohi eduskunnan suoraan kansalle

Tämä yksittäinen asiayhteydestä irroitettu lause kertonee aika pitkälti sen mistä punaisessa teorihallinnossa on kyse. Ylipäätään syy miksi sosialismi johtaa väistämättä valtioväkivaltaan ja terrorihallintoon.

Oltakoon parlamentarismista mitä mieltä hyvänsä, asioiden hoidossa se on mainettaan parempi pikkuvaltioiden hallitsija. Liittovaltion mittakaavassa se ei enää toimi kuten ei demokratiakaan, vaikka niin moni liittovaltio väittää olevansa sekä demokraattinen että parlamentaarinen. Asiaan...

ohi eduskunnan

Kun punikkiroisto tai kuka vaan eu-agitaattori poliittisen jahkailuprosessin kyllästyttämänä ehdottaa eduskunnan ohitusta, yllättävän moni menee tähän menettelyvirheeseen mukaan. Erityisesti "kansaan vetoaminen" on suosittu tapa hakea mm kommunistisissa väkivaltajärjestelmissä poliittista tukea päätöksille jotka eivät lopulta ole kansan pitkäaikaisen edun mukaisia. Käytännössä punikkiroistojen tosiasiallinen idea ja pyrkimys oli jopa Ylikankaan rivien välistä luettavissa kun kommariylipiston tuottajia ei totuus kiinnosta:

1. Eduskunnasta tehdään pelkästään kumileimasin.
2. Tosiasiallinen päätösvalta otetaankin sosialistipuolueelle jonka väitetään edustavan suoraan kansaa.

-> hallinto suoraviivaistuu ja yksinkertaistuu kun varsinainen lakiasäätävä elin muuttuu turhanpäiväiseksi pelleilyksi ja todellinen valta otetaan viranhoitajille institutionaalisessa valtapuolueessa. Jonka jäsenet vielä tänäkin päivänä tekopyhästi julistavat ettei sosialistipuolueen jäsenyys kerro henkilön poliittisesta näkökannasta mitään.

Käytännössä vallan jako on aina vaikea yhtälö jossa vallan saaminen ja vallasta luopuminen johtavat kriiseihin. Sosialistien hallinnossa ei kuitenkaan ollut todellista ja rehellistä luottamusta kansaan ja sen kykyyn tehdä päätöksiä.Mistä syystä valtiopuolueet aina asemoivat itse iitsensä edustuksellisten demokratioiden yläpuolelle.

ps eduskunta on asemansa velkaa valkoiselle sankariarmeijalle mutta niinhän se sodissa on että kiittämättömyys on vaivan palkka kun sosialistit eduskunnassa juhlivat itse laitoksensa tuhoa edistäneitä.

[Griffinvaari]

Muutama huomio vapaussotaan ja Suomen itsenäisyyteen liittyen.

1.Punaisten voitto olisi perustellusti merkinnyt Suomen liittymistä Neuvostoliittoon, kuten tapahtui kaikissa niissä juuri Tsaarin-Venäjästä itsenäistyneissä "reunavaltioissa".

Tuo on juuri sitä mitä nimitän mielikuvitus faktaksi, millä sitten jatketaan kun historiaa tulkitaan.
Yhtä hyvin voin väittää että perustellusti suomi oli osa neuvostoliittoa sillä kaikki muut sodan hävinneet reunavaltiot liitettiin osaksi neuvostoliittoa.

Hyvää on se että toisin kuin yleensä, siinä tulkitessa asetutaan sen ajan ihmisen asemaan jollainen se oli tapahtuma aikana, eikä tulkita historiaa nyky ihmisen näkökulmasta, tai kehitellä tämän ajan, sankari/ roisto mytologiaa, mitä tämä palstakin massiivisesti sisältää.

Hienoa.

[Pyhä Olavi]

Punaisen Suomen liittyminen 1922 syntyneeseen Neuvostoliittoon otti kantaa diktaattori Manner, kannattaa lukea Lackmanin Manner elämänkerta.

[kelloseppä]

Toiset yrittävät lähestyä vaikeaa aihetta tapahtumahetken näkökulmasta, eräät eivät edes yritä päästä irti jälkiviisaudestaan.

Nim. Saturnalian ja Perttu Ahosen ansiokkaaseen kirjoitukseen lisäisin muutaman muuttujan:

Nykymittapuulla aivan tolkuton poliittisen väkivallan määrä Suomessa vuoden 1917 aikana: salamurhia tehtiin, käsikranaatteja ja pommeja lensi, ja ammuskeltiin kuin tämän päivän Malmössä, muttta lähes yksinomaan vain hallintoviranomaisia vastaan. Tähän tulee luonnollisesti lisätä venäläisen sotaväen ja heidän kanssaan jo kaduille veljeilemään rientäneiden punakaartiaktivistien "katumeetingit" ja satunnaiset ammuskelut useimmiten ilmaan, mutta toisinaan muuallekin. Väkivalta ja väkivallalla uhkaaminen oli hetken osa suomalaista poliittista kulttuuria jo ennen vuotta 1918.

Lehdistön, ei pelästään sosialistisen lehdistön, yleinen retoriikka oli useita vuosia varsin räyhäkästä ja provosoivaa vuosi vuodelta vain kärjistyen. Sosialistien lehdstön ylilyönnit on jo perattu varsin tarkkaan, muutta esim. pilapiirroksistaan tunnettu Fyren -lehti ajoi esim. avoimesti äärifreundenthalmaista linjaa, jossa polittisen näkemyksen väitettiin olevan rotuominaisuus. Sosialistien jyrkimmät lehdet antoivat kieltämättä vähintään samalla mitalla takaisin.

Ymmärtääkseni toistaiseksi kohtuullisen vähän tutkittu aihe on Venäjän armeijassa palvelleiden, vuonna 1917 vielä palveluksessa olleiden tai jo eläkkeelle siirtyneiden, Suomesta peräisin olevien upseerien, ja korostetusti ylimpien upseerien, vaikutus Suomessa vallitseviin näkemyksiin.  Samanlainen aihepiiri taitaa olla Suomesta peräisen olevien sijoittajien Venäjälle päin suuntauneen sijoitustoiminan valtava kasvu 1910-luvulla ja hetki sitten sijoitetun varallisuuden turvaamisen motiivit Suomessa asuvien sijoittajiensa poliittisten näkemysten muokkaajina esim. 1914-20. Vaikka molemmissa tapauksissa kyse on lukumääräisesti pienestä ryhmästä, tähän ryhmään kuuluvien silloista keskimääräistä suurempaa vaikutusvaltaa ei kai kukaan käy kiistämään.

Venäläisen sotaväen läsnäolon vaikutuksen moninaisuutta on mielestäni katsottu korostetusti yksinomaan liian ahtaasta näkökulmasta. Maassa oleva armeija eräs kaunis päivä alkaa murhaamaan omia upseereitaan ja huudattamaan sotamiesneuvostoissaan omia päälliköitä on sellainen aivan käsittämättömän outo, mutta äärimmäisen uhkaava uhkatekijä missä ja milloin vain, että moni siviili aloittaa sellaista kohdatessaan välittömästi oman aseellisen toiminnan valmistelun poliittisesta näkemyksestään riippumatta. Itseäni on ihmetyttänyt, että miten kuitenkin kaiken Venäjän armeijan sisäisen sekasorron keskelläkin Suomeen sijoitettujen venäläisten joukkojen huolto ilmeisesti pysyi jotenkin kunnossa, kun eivät kasarmeiltaan suuremmille ja organisoiduimmille ryöstöretkille lähteneet, taikka yksinkertaisesti vain kadonneet löyhä kaveriporukka kerrallaan jo vähin äänin syksyllä 1917 pois Suomesta ...

Luonnollisesti jälkiviisaudella ja mustavalkoisuudella esiinottamiini kysymyksiin on varsin helppoa luoda kaikenselittävä yksi käsitys.

edit lisäys

[siviilitarkkailija]

Tuo on juuri sitä mitä nimitän mielikuvitus faktaksi, millä sitten jatketaan kun historiaa tulkitaan.
Yhtä hyvin voin väittää että perustellusti suomi oli osa neuvostoliittoa sillä kaikki muut sodan hävinneet reunavaltiot liitettiin osaksi neuvostoliittoa.

Köh köh...ihan kuin Griffinvaari olisi jo "unohtanut" että OW Kuusinen (Helsingin ämpäriyliopisto ja sosialistinen kansanvaltuuskunta) muodosti (stalinin ohjaamana) Terijoen hallituksen joka oli ihan vakaasti sitä mieltä että Suomi kuuluu Neuvostoliitoon ja saapuvat ihan asevoimin varmistamaan asiantilan voimaansaattamista.

Hyvää on se että toisin kuin yleensä, siinä tulkitessa asetutaan sen ajan ihmisen asemaan jollainen se oli tapahtuma aikana, eikä tulkita historiaa nyky ihmisen näkökulmasta, tai kehitellä tämän ajan, sankari/ roisto mytologiaa, mitä tämä palstakin massiivisesti sisältää.

Tuo on näkökulma johon moni varmasti viehättyy, eli luodaan kompleksisesta tilanteesta kuva jonka mukaan mikään ei ollut oikein tai mitään ei tehty jälkikäteen arvioiden "niinkuin olisi pitänyt". Aiheetta halveksitun ja valheellisesti syyllistetyn valkoisen sankariarmeijan urotekoa Suomen tasavallan luomiseksi niissä oloissa parhaan mahdollisuuden (usein pakkotilanteessa ainoan) hyödyntäen pitää arvioida myös rehellisesti. Valkoinen sankariarmeija kuvaa asiaa parhaiten. Moni jää vaatimaan siltä politiikan, juridiikan ja yhteiskunta- ja valtio- sekä kuntahallinnon, tai jopa yksityisen perheriidan, ratkaisuja vaikka sen välineinä oli joukko miehiä, kiväärit, komentoporras. Olosuhteet huomioon ottaen minusta valkoisen armeijan saavutus oli jättiläismäinen. -> Sankariarmeija.

Ps kestävä totuus on arvokkaampi kuin punikkijoukon selkääntaputtelu, mikä osaltaan on ollut syynä yhteiskuntamme huonoimpien päätösten syntymisessä.

[Griffinvaari]

Tähän aiheeseen liittyen ja oikeastaan jatkona kellosepän sen ajan poliittiseen väkivaltaan ja sen tutkimukseen liittyen, on eräs sektori jota hyvin vähän tunnetaan.
Kuten mainostettu on, on suomen historian kirjoitus valkoisen voittajan historian kirjoitusta, tällöin valkoisten poliittinen väkivalta(selityksineen) tunnetaan kohtuu hyvin.
Sen sijaan hävinneen puolen väkivaltaa, joka jatkui kapinan jälkeen, kun kommunistinen puolue oli perustettu, niin venäjällä, jota kohtuu hyvin tunnetaan, kuin suomessa, joka on hyvin vähän tutkittu ja tunnettu asia, ilmeisesti siksi että se kohdistui yleensä kommunistien sisä piiriin, mutta etenkin kapinan jalkeen myös muihin mm. vankileirien valkoisiin toimijoihin.
Itse olen törmännyt ilmiöön lähinnä muistelmissa ja radion ääniarkiston äänitteissä.
Onko jolla kulla tietoa teoksesta jossa asiaa olisi perusteellisemmin käsitelty ja tilastoitu ?.

[Supernuiva]

^Toisen maailmankähinän jälkeen olen kuullut siitä, että ensin Popedat ja sitten Volgat olivat liikkuneet kertomassa entisille sotavangeille mitä he saavat puhua.

Neuvostoleireiltä palautetut sotavangit olivat ainakin saaneet suomea puhuvia vieraita, jotka olivat uhanneet väkivallalla ja ties millä, jos nämä puhuisivat ihmisille vankileirikokemuksistaan.

[siviilitarkkailija]

Minusta valkoisen armeijan todellinen sankaruus mitattiin toistamiseen 30-luvulla kun erilaiset ryhmät halusivat sotilas- tms vallankaappausta. Mäntsälän kapina oli varsin vakava yritys horjuttaa laillista esivaltaa ja hallintoa. Ja moni eurooppalainen valtio (ja muukin) oli vastaavissa tilanteissa kovinkin kärkäs käyttämään sotilasvoimaa poliittisen muutoksen. Mikäli valkoinen armeija ei olisi ollutkaan eduskunnan ja hallituksen armeija, se olisi "ehkä jopa helposti" mukaan 30-luvun vallankumouksiin. Tuloksena olisi ollut sotilashallinto ja sotilasdiktatuuri. Näitä taoahtui ympäri Eurooppaa. Ei kuitenkaan Suomessa.

Valkoinen sankariarmeija torjui ensin punaisen ja sitten valkoisen vallankumouksen, jälkimmäisen toki verettömästi, mikä saa luonnollisesti kärsineet punikit vaatimaan vastaavaa väkivaltaa ja sotilastoimenpiteitä kuin millä punaiset torjuttiin. Mutta onneksi asia saatiin komentoportaan avulla hallintaan. Jos punaiset olisivat voittaneet, en mitenkään kykene näkemään että joukkonsa olisivat

1. Kyenneet ylläpitämään laillisuusvaltiota
2. Torjumaan vihamielisen vallankumouksen
3 Torjumaan "ystävällismielisen" vallankumouksen

[siviilitarkkailija]

Kun tarkastellaan kummankin sotaa käyneen osapuolen joukkoja, miehistö on varsin samanlaista. Todellinen ero löytyy päällystön koulutuksessa ja sivistyksessä. Lisäksi pitää ymmärtää että valkoisen sankariarmeijan kova ydin oli preussilaisen sotilaskoulutuksen karaisemaa. Lisäksi mukana oli Venäjän armeijassa palvellutta päällystöä. Mikä oli varsin omituinen yhdistelmä katsoo sitä miltä kantilta tahansa. Teknisesti valkoinen armeija olisi voinut hyvinkin kaatua omaan sisäiseen eroonsa.

Punakaartin komentoporras oli vähintäänkin yhtä sekava kuin tavoitteensa. Oli jos mitä komentajaa sekä politrukkia. Huvittavana yksityiskohtana Venäläinen yleisesikuntaryhmä joka olisi voinut hyvinkin tarjota punaisille strategista tietämystä ja hallintoa, mutta onneksi toverit eivät luottaneet näihin eikä Venäläinen esikunta puhunut sanaakaa suomea, joten kommunikaatio oli olematonta. Järkyttävä ilmiö punikkiroistojen komentajatyössä,  tilanteiden ajauduttua epätoivoiseksi, oli oman nahkan pelastaminen ja joukkjken hylkääminen. Toisaalta kun valtansa perustui siihen että sai edeltäjältä "sapelin ja rensselit" (aina ei edes karttalaukkua) eipä sitä voinut paljoa vaatia pelkästään "sapelin ja rensselin" kantajalta.  Tulemme jälkikäteen sotatiedon paradoksiin siinä miten kohdella kiinnisaatua "sapeli&rensseli" kantajaa. Poliittishistoriallisesti häntä ei pitäisi ampua, sotataktisesti ja strategisesti ajateltuna hänet pitäisi ehdottomasti ampua.

Miksi rehellistä Punakaartin soturia voi väittää punikkiroistoksi?

Varmaankin Punakaartin joukossa oli idealisteja niinkuin missä vaan armeijassa. Mutta ylin käskynhallinta sekä vastuu näytti häviävän kuin pieru saharaan. Henkilöt saattoivat vallan symboleilla kaapata itse itselleen paikallista valtaa, mikä on rosvojoukoissa tyypillinen piirre, samoin se että paikalle komennettua johtajaa kieltäydyttiin tottelemasta ja väki äänesti mukavimman toverijohtajan, eräänlaisen "Puna-Koskelan". Mutta kun se sota perkele ei ole mukavien miesten hommaa ja johdettavaa. Sota on raakaa ja kovaa eikä siinä ole toisia ottoja.

Valkoinen sankariarmeija esti perseilyn  ja Punakaarti epäonnistui totaalisesti perseilyn torjunnassa. Aseistettu ja perseilevä miesjoukko on helvetin vaarallinen kaikille ja kaikelle. Tätä ei yleensä edes käsittellä Suomessa kun painopiste on aina sodan loppuratkaisuissa vaikka se olisi miten hyvänsä seurausta taistelua edeltävistä valinnoista.

[Kyklooppi]

Kansallisen liittoneuvoston kanta tähän asiaan on tullut aika selväksi 

[Perttu Ahonen]

Lisään vähän pohdintaa ja Saksan merkitystä vapaussodassa ja sitä vaihtoehtoa, että entä, jos punaiset olisivat pitäneet poliittista valtaa ja julistaneet punakaartin maan viralliseksi asevoimaksi. Olisiko porvarit alistuneet tilanteeseen ja olisiko syntynyt valkokapina, jota Saksa olisi osaltaan yllyttänyt?

Vapaussota/sisällissota syntyi nähdäkseni siksi, että Suomessa oli syntynyt tilanne, jossa porvarit ja sosialistit kamppailivat siitä, kumpi puoli perii Venäjän jättämän vallan tilanteessa, jossa maasta puuttui toimiva poliisi ja armeija. Punakaarti edusti sosialistien järjestysvaltaa ja suojeluskunnat porvarien. Erityisesti punakaartien kohdalla väki ja valta nousi katutasolta, kun taasen suojeluskunnat olivat järjestäytyneempiä väen ja vallan toimijoita.

Epäilemättä kapinan edellytys oli Venäjällä puhjennut vallankumous ja varmasi se myös toimi punakaartin innoittajana. Lopullinen sysäys tapahtui kuitenkin kun porvarien miehittämä senaatti julisti suojeluskunnat hallituksen sotaväeksi, siihen ei sosialistien punakaarti alistunut, sillä selvää oli, että se kumman sotavoima oli maan virallinen sotavoima, se tuli myös pitämään valtaa Suomessa.

Vapaussodassa etenkin valkoisen puolen tekemät ja erityisesti siviileihin kohdistuneet surmat eivät olleet järjetöntä lahtaamista, se oli tarkkaan harkittua poliittista puhdistamista, jossa valtaosa sosialistien kyvykkäimmistä ja myös valtaa pitävien porvarien kannalta vaarallisimmista henkilöistä tuhottiin. Eli kyse valkoisessa terrorissa oli valkoisen puolen vallan vakiinnuttamisesta sisällissodan jälkeisessä yhteiskunnassa.

Kysymys siitä, että olisiko kapina voinut alkaa ilman Venäjän vallankumousta on vastattava, että kyllä olisi.

Vaihtoehtoja punakapinalle oli kaksi.

1. Jos punaiset olisivat miehittäneet senaatin ja julistaneet punakaartin hallituksen ja maan viralliseksi armeijaksi, on mielestäni selvää, että silloin porvarit ja suojeluskunta ei olisi alistunut tilanteeseen ja ehdottoman vallan antamiseen sosialisteille. Saksa olisi tukenut tätä kapinaa.

2. Jääkäriliike oli perustettu toteuttamaan kapina Suomessa siinäkin tilanteessa, että Venäjällä ei olisi alkanut vallankumousta. Jääkärien toiminta oli mahdollistaa Saksan maihinnousu Suomeen ja Saksa olisi myös aseistanut Suomessa olevat jääkärit ja ne joukot jotka jääkärit olisivat täällä kouluttaneet. Toki myös sen varaan aseistamisessa laskettiin, että jääkärit ja kapinalliset olisivat saaneet kaapattua aseita venäläisiltä. Tämän kaltainen vaihtoehto tapahtuikin sitten siinä varsinaisessa vapaussodassa aina saksalaisten maihinnousua myöten.

Avaintekijä Suomen vapaussodassa oli Saksa. Saksan intressi oli heikentää Venäjää ja Suomi oli tässä asiassa merkittävässä roolissa maantieteellisen sijaintinsa takia. Saksan protektoraatti Suomesta sitten tulikin reilun kuukauden ajaksi, kunnes Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan.

Saksa myös tuki bolsevikkeja Venäjän vallankumouksessa, olisiko Venäjällä mitään vallankumousta syntynytkään ilman Saksan myötävaikutusta.

[Perttu Ahonen]

Politiikkaa on mielestäni vähän liikaa korostettu tämän sodan selityksissä. Täytyy muistaa että sosialismi oli tuolloin ihan uusi juttu josta juuri kellään ei ollut konkreettista kokemusta. No yleislakko oli toki ollut aikaisemmin. Veikkaan, ettei kovin monikaan valkoinen punaisia vihannut "punaisena", monella tuskin oli vielä pääkopassaan kovin selkeää kuvaa mitä koko sosialismi oli, vaan valkoiset reagoivat ensisijaisesti punaisten terroriin ja vallankumousyritykseen. Lisäksi juuri avautunut mahdollisuus maan itsenäistymiseen oli varmaan vahva motivaattori.

Tilanne oli valkoisille poliittisesti ristiriitainen aluksi. Leninin uutisoitiin suostuvan Suomen itsenäisyyteen, eikä kellään ollut sosialismista konkreettista kokemusta ja Lenin oli kaatanut Tsaarin, mitä myös pidettiin hyvänä juttuna. Nyt saatiin mahdollisuus päästä ikeen alta! Leninillä oli niin sanotusti goodwilliä hetken. Punaiset taas näkivät samassa tilanteessa mahdollisuuden vallankumoukseen. Sitä olen miettinyt että mikä oli punaisten kanta Suomen itsenäistymiseen sodan alussa? Kun jopa Lenin oli sen kannalla. 

Tällaisen kuvan olen tähän mennessä tuosta kahakasta saanut.

Sosialismi nimen omaan oli uusi juttu ja tuskin sosialidemokraatit itsekään oikein tiesivät, miten politiikkaa tulisi tehdä juuri itsenäistyneessä maassa. Muutosta demokraattisempaan suuntaan ja yhteiskunnallisen tasa-arvon ajamiseen nyt ainakin. Porvareilla taas kyse on nähdäkseni ollut saavutettujen etujen pitämisestä ja mahdollisesta lisäämisestä samassa tilanteessa.

Huomion arvoista on se, että sekä suojeluskuntalaisten enemmistö, kuin punakaartilaisten enemmistö oli ihan tavallista kansaa eikä mitään herroja.

Punaisten puolella tavalliset sosialistit käsittääkseni kannattivat itsenäistä Suomea ja näin on asia nähtävä sosialidemokraattisen puolueen politiikankin suhteen.  Punakaartissa taasen oli selkeästi mukana bolsevismin kannattajia ja nämä olivatkin punaisen terrorin toimeenpanijoita.  Sosialidemokraattien poliittinen johto ei kyennyt estämään punakaartin bolsevikkien toimia ja se aiheutti myös punakaartin sisällä eripuraa ja hajaannusta, mikä lopulta heikensi punakaartin moraalia, olihan suurin osa punakaartilaisista taistelemassa oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta, eikä minkään poliittisen terrorin ja proletariaatin diktatuurin takia.

Suurin osa punaisten terrorista tapahtui sodan loppupuolella kosto ja epätoivo motiivina. Valkoisten terrori taasen perustui kylmään harkintaan ja sosialistien parhaimman aineksen tappamiseen, eli eliminoimiseen sodan jälkeisessä Suomessa, jolloin sosialisteista ei olisi poliittista haastajaa porvareille. Joka tapauksessa suorastaan ihmeteltävän nopeasti sosialidemokraatit nousivat poliittiseksi vaikuttajaksi vapaussodan jälkeisessä Suomessa, vaikka heidän poliittinen eliitti oli pitkälti tapettu valkoisessa terrorissa. Selvää toki on, että sosialistit eivät olisi nousseet, jos Saksa ei olisi hävinnyt ensimmäistä maailmansotaa ja Suomi olisi jäänyt Saksan vasallimaaksi ja protektoraatiksi, jossa olisi ollut Saksalainen kuningas.

[siviilitarkkailija]

Joka tapauksessa suorastaan ihmeteltävän nopeasti sosialidemokraatit nousivat poliittiseksi vaikuttajaksi vapaussodan jälkeisessä Suomessa, vaikka heidän poliittinen eliitti oli pitkälti tapettu valkoisessa terrorissa.

Tässä on pointtia, mutta kun katsomme sotakuolemia, niin punikkien eliitti ei suinkaan joutunut valkoisen sankariarmeijan tappamaksi vaan kommunistisen murhaorgian uhriksi Stalinin vainoissa paettuaan tätä ennen Venäjälle. Punaiset johtajat yksinkertaisesti pakenivat Venäjälle. Käytännössä vain alempi ja keskitason johto jäi/jätettiin kohtaamaa seuraukset.

Mitä tapahtuu hävinneen kansan psyykkeessä? Hävinneet (ehkä aiheestakin) alkavat vihaamaan ja halveksimaan  entisiä johtajiaan. Tämä ei tapahtunut vain Suomessa vaan yleisesti sisällissotien kohdalla. Punikkiroistoja alettiin oikeasti vihaamaan. 2 maailmansodan jälkeen esiintulleet kommunistit luonnollisesti sotkivat ja halveksivat sankariarmeijaa ja yrittivät loata ja syyttää sitä kaikesta ettei kommunismin todellinen kurjuus näkyisi. Neuvostoliiton alueella vastaavasti vihattiin valkoisia ja Yhdysvalloissa entiset kannattajat kääntyivät joukolla Jefferson Davisia (etelävaltojen ex presidenttiä) vastaan.

Kun tarkastellaan sosialismin tilaa ja nousua sisällissodan jälkeen, ilmiö lienee oppikirjaesimerkki siitä mitä laillisuusvaltio oikeasti on. Keskittymällä ammattiyhdistysliikkeen toimintaan ja irtisanoutumalla väkivallasta työväki saavutti tavoitteet joita jälkikäteen on helppo ymmärtää asevoimin mahdottomaksi otettavaksi. Tie oli pitkä ja sukupolvien välillä oli eroja. Mutta tavoitteet saavutettiin ja Mäntsälän kapinan aikoihin kävi selväksi etgä sankariarmeija ei osallistu sisäpolitiikkaan kumoamalla asevoimin poliittisia päätöksiä.

Pikkupojille pitää tietyssä vaiheessa elämää olla pyssyjä joilla paukutella tietty aika. Jos aikuinen ei ole pyssyjä pidellyt, käteen semmoisen saatuaan alkaa kuvittelemaan itsestään mitä vaan kiitos aseiden ja ihmisen vuorovaikutuksen. Valtion todellista hyvinvointia rakennettaessa sosialistit saivat poliittisen asemansa kuntoon kun aseilla pelleilijät ja radikaalit oli kertalaakista pois todellisesta politiikan tekemisestä.

[Oho]

Tuo on juuri sitä mitä nimitän mielikuvitus faktaksi, millä sitten jatketaan kun historiaa tulkitaan.
Yhtä hyvin voin väittää että perustellusti suomi oli osa neuvostoliittoa sillä kaikki muut sodan hävinneet reunavaltiot liitettiin osaksi neuvostoliittoa.

Suomi on edelleenkin osa Neuvostoliittoa....

Mitä arvuutteluun vaihtoehtoisista tuloksista tulee, niin se vähän niinkuin kuuluu säikeen jonka nimi on "Vs: Oliko hyvä, että valkoiset voittivat kansalaissodan?" tontille.

Apropo, Neuvostoliiton perustuslaki noudatteli pitkälti Yhdysvaltian perusutuslain tekstiä ja Ranskan suuren vallankumouksen periaatteita, oli kirjoitettuna vallan kolmijako jne... Ei sitten kuitenkaan johtanut ihan samantapaiseen yhteiskuntaan kuin USA mutta johti kyllä samantapaiseen kuin Ropsbierren Ranska. Vaikka ensiksimainitussakin on vakavatkin puutteensa on se paremmuudessa jälkimmäistä noin karkeasti ottaen päätä pidempi...

Demareista puhuminen on ihan joutavaa, demarit eivät lähde tekemään aseellista vallankumousta tai kaappausta, ihan miten kukin haluaa asian nähdä. On niinkuin aavistuksen demareiden periaatteiden, joista keskeinen on parlamentaarinen vaikuttamien väkivaltaisen vallankumouksen sijaan, vastaista. No olihan siellä itäisessäkin Saksassa demokraattinen tasavalta, kait se olisi Suomellekkin kelvannut....

[Perttu Ahonen]

Demareista puhuminen on ihan joutavaa, demarit eivät lähde tekemään aseellista vallankumousta tai kaappausta, ihan miten kukin haluaa asian nähdä. On niinkuin aavistuksen demareiden periaatteiden, joista keskeinen on parlamentaarinen vaikuttamien väkivaltaisen vallankumouksen sijaan, vastaista.

No sanotaanko nyt niin, että sosialidemokraatit edustivat sosialisteja ennen vapaussotaa ja sen aikana. Vapaussodan jälkeen perustettiin Moskovassa Suomen kommunistinen puolue, johon radikalisoituneimmat sosialistit liittyivät maltillisten sosialistien jäädessä sosialidemokraattiseen puolueeseen. Toki sosialidemokraattisessa puolueessakin oli maltillinen ja vähemmän maltillinen siipi.
Sosialidemokraattisen kansanvaltuuskunnan, punakaartin ja punakapinan yhteyttä ei kannata alkaa kiistämään.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kansanvaltuuskunta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Punakaarti#Terrori

Tätä moni ei tiedä, mutta myös työväen urheiluseuroja oli osana punakaartia ja nimen omaan punakaartin A-luokan valiokaartina. Esimerkkinä vaikkapa Helsingin Jyry.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Jyryn_komppania

Tästä Jyryn A komppaniasta kertoo Paavo Susitaival Hannilan taisteluissa seuraavasti: " Mainitsemastani Mäntsäläläisen komppanian lisäksi toimi rintamalla ainakin pari hyvin harjoitettua, urhoollista ja parempien vaatteidensakin puolesta huomiota herättävää helsinkiläisen urheiluseura >>Jyryn>> A komppaniaa. Nämä komppaniat hyökkäsivät useasti raivokkaasti, rohkaisten toisiaan taisteluhuudolla: >> Hei - Jyryn pojat - eteenpäin>>".
Erikseen täytyy mainita, että Ahvolan taistelut, johon Ahvola kuului, olivat Tampereen taisteluiden ohella vapaussodan kovimmat - puolin ja toisin. Susitaival joka oli Aholan rintamalla eturivissä kertoo näin: ">> Lukuunottamatta Tamperetta, jonka taisteluihin otti osaa monta vertaa suuremmat joukot, ei missään liene jatkuvasti vuotanut enemmän verta. Taistelualueen suppeuteen katsoen lienee siellä suomalainen veri vuotanut kaikkein viljavimmin hankeen. Voimatta tätä kirjoittaessani tarkistaa tietojani, koska virallisetkin tiedot ovat puutteelliset, arvelen Ahvolassa kaikkiaan poistuneen (valkoisten) rivistä yli tuhat miestä haavoittuneina, kuolleina ja sairaina. Kerrottiin heti sodan jälkeen pataljoonan, joka raskaimman taakan kantoi, kuluttaneen täydennysmiehistöä noin kolme kertaa oman vahvuutensa. Sen taisteluvahvuus vaihteli sodan kestäessä 300-400 välillä.>>". >>" Tavallisena taistelupäivänä sanottiin pataljoonan ammuskulutuksen olleen siinä 40 000 paikkeilla, pahimpina taisteluvuorokausina 70 000 kappaletta ja enemmänkin. Totesin useaan kertaan, että tavallisesti mies käytti pahimmilla paikoilla 12 tunnissa loppuun mukanaan viemänsä 350 patruunaa sisältävän pahvisen patruunapakkauksen. Kun lumi oli sulanut, kävi selvästi ilmi, että koko maaston asemien ympäristön peitti paksu patruunahylsykerros.  Konekiväärin asemapaikoissa oli hylsyjä puolen metrin korkuisina kasoina. >>".

Asiaa nyt tutkittuani tarkemmin olen tullut siihen johtopäätökseen, että punakaarti koostui karkeasti katsoen kolmesta tasosta:

1. A-luokan punakaarti. A-luokan punakaartin osastot olivat punakaartin valiojoukkoa joka myös harjoitteli sotataitoa ja urheilua säännöllisesti. A- luokan Punakaartin osastot olivat verrattavissa parhaisiin valkoisten joukko-osastoihin.

2. B-luokan punakaarti. B-luokan punakaartilaiset olivat lähinnä punaisia anarkisteja tai/ja punaisen terrorin toimeenpanijoita kotirintamalla. Tämän joukon oli syytäkin pelätä valkoisten vangiksi joutumista.

3. C-luokan punakaarti. Työväenyhdistyksistä nostoväkenä otettuja/pakko-otettuja punakaartilaisia, joiden taisteluarvo ja moraali ei ollut erityisen korkea. Nämä punakaartilaiset eivät välttämättä olisi halunnut aseellista vallankumousta, mutta olivat towerituomioistuimen tuomion uhalla pakotettuja ottamaan osaa kapinaan.

[Griffinvaari]

1. A-luokan punakaarti. A-luokan punakaartin osastot olivat punakaartin valiojoukkoa joka myös harjoitteli sotataitoa ja urheilua säännöllisesti. A- luokan Punakaartin osastot olivat verrattavissa parhaisiin valkoisten joukko-osastoihin.

2. B-luokan punakaarti. B-luokan punakaartilaiset olivat lähinnä punaisia anarkisteja tai/ja punaisen terrorin toimeenpanijoita kotirintamalla. Tämän joukon oli syytäkin pelätä valkoisten vangiksi joutumista.

3. C-luokan punakaarti. Työväenyhdistyksistä nostoväkenä otettuja/pakko-otettuja punakaartilaisia, joiden taisteluarvo ja moraali ei ollut erityisen korkea. Nämä punakaartilaiset eivät välttämättä olisi halunnut aseellista vallankumousta, mutta olivat towerituomioistuimen tuomion uhalla pakotettuja ottamaan osaa kapinaan.

Miten sijoitat lentävät osastot, ja miten jaottelet niiden erilaiset tehtävät ja muodot?.

[Griffinvaari]

Lisäkysymys vielä pertulle ja kaikille muillekin:

Mannerheimin petettyä kolmanneksen saksassa olevista jääkäreistä, onko kellään tietoa tutkimuksesta tai teoksesta jossa heidän osallistumisestaan suomen sisällis sodan ja sen jälkeisiin taisteluihin, olisi hyvin selvitetty, sivuhuomautuksia löytyy kyllä hajanaisesti, tiedän, yhtenäistä selvitystä en.

[kelloseppä]

...

Asiaa nyt tutkittuani tarkemmin olen tullut siihen johtopäätökseen, että punakaarti koostui karkeasti katsoen kolmesta tasosta:

1. A-luokan punakaarti. A-luokan punakaartin osastot olivat punakaartin valiojoukkoa joka myös harjoitteli sotataitoa ja urheilua säännöllisesti. A- luokan Punakaartin osastot olivat verrattavissa parhaisiin valkoisten joukko-osastoihin.

2. B-luokan punakaarti. B-luokan punakaartilaiset olivat lähinnä punaisia anarkisteja tai/ja punaisen terrorin toimeenpanijoita kotirintamalla. Tämän joukon oli syytäkin pelätä valkoisten vangiksi joutumista.

3. C-luokan punakaarti. Työväenyhdistyksistä nostoväkenä otettuja/pakko-otettuja punakaartilaisia, joiden taisteluarvo ja moraali ei ollut erityisen korkea. Nämä punakaartilaiset eivät välttämättä olisi halunnut aseellista vallankumousta, mutta olivat towerituomioistuimen tuomion uhalla pakotettuja ottamaan osaa kapinaan.

Eri sotilasyksiköiden sotailaallista tasoeron hahmottamiseksi tehdyissä jaotteluissa on aina se vaara, että kaaos, sekoilu ja päällekkäisyydet saattavat näyttäytyä hallituimmilta kuin ne oli. Sinänsä ns. tasoeron havainnointi on hyvin olennainen oivallus.

Varmaankin on jälleen tulkintakysymys tämäkin, mutta puhuttaessa Perttu Ahosen jaottelun näkökulmasta, nostaisin nim. Griffinvaarin esiintuomien "lentävien osastojen"  rinnalle kaksi muuta ryhmää:

Venäläiset yksiköt. Ainakin Ahvolassa ja Raudussa taisi olla ihan umpivenäläisiäkin kokonaisiksi tulkittavia yksiköitä mukana.
Ovatko muualla venäläiset tulkittavissa enemmänkin yksilöiksi vai voisiko heitä mm. Tampereella tulkita ihan yksikkö tai esikunta -muotoisen ryhmätoimijoiksi?

Rautatiehenkilöstön ammattitaito sekä aatteelisuus olivat molemmat etenkin punaisilla vahvoja. Kokeneen veturinkuljettajan status oli tuolloin aivan sama kuin nyt kokeneen lentäjän status. Liikkuvan kaluston toimintakuntoisena pitäminen vaati aivan samaa kuin nyt huipputeknologisen aseistuksen ylläpitö, myös monimutkaisen järjestelmän (liikkuva kalusto+rataverkko+rautatieverkon puhelin/lennätinviestiyhteydet) ulottuvuuden osalta.

Kokonaisesitystä nim. Griffinvaarin kysymästä aiheesta en tiedä kirjoitetun.

[siviilitarkkailija]

Minä sijoitan lentävät hämeeseen rakuunoiksi jotka kävivät rangaistustaistelua punikkiroistoja vastaan varsinaisten soitatoimien jo loputtua. Vaikka punikeilla oli "lentäviä" yksiköitä, tosiasiassa niitä voisi kutsua paremminkin "muita nopeammin pakeneviksi". Punaiset eivät pystyneet operoimaan ko nopean toiminnan joukoilla...

[Punaniska]

Toivon että kuunatsit olisivat voittaneet sodan. Ai mut eihän silloin ollut vielä natseja. No ufomiehet sitten.

[Griffinvaari]

Minä sijoitan lentävät hämeeseen rakuunoiksi jotka kävivät rangaistustaistelua punikkiroistoja vastaan varsinaisten soitatoimien jo loputtua. Vaikka punikeilla oli "lentäviä" yksiköitä, tosiasiassa niitä voisi kutsua paremminkin "muita nopeammin pakeneviksi". Punaiset eivät pystyneet operoimaan ko nopean toiminnan joukoilla...

Valitettavasti minun täytyy nyt tuottaa kamala takaisku Valkoisen sankari armeijan saagaan.
Lentäviksi sanottiin punaisten sellaisia osastoja joiden kokoonpanoon kuului joko osin tai kokonaan ratsumiehiä.
Niillä oli eri kokoonpanoilla hyvinkin erilaisia tehtäviä, mikään niistä ei kuitenkaan ollut punikkiroistojen etnistä puhdistamista, mikä varmaan johtuu siitä että toisin kuin valkoisen sankariarmeijan teurastajilla, heitä ei ollut aivopesty sankarillisen Axel Olof Freudenthal:in rotu opeilla, mikä tietysti sankari saagan kannalta vain todistaa punapirujen korkean sivistymättömyyden (unohdan nyt tietoisesti venäläisen aateliston osuuden).

[Perttu Ahonen]

Eri sotilasyksiköiden sotailaallista tasoeron hahmottamiseksi tehdyissä jaotteluissa on aina se vaara, että kaaos, sekoilu ja päällekkäisyydet saattavat näyttäytyä hallituimmilta kuin ne oli. Sinänsä ns. tasoeron havainnointi on hyvin olennainen oivallus.

Varmaankin on jälleen tulkintakysymys tämäkin, mutta puhuttaessa Perttu Ahosen jaottelun näkökulmasta, nostaisin nim. Griffinvaarin esiintuomien "lentävien osastojen"  rinnalle kaksi muuta ryhmää:

Venäläiset yksiköt. Ainakin Ahvolassa ja Raudussa taisi olla ihan umpivenäläisiäkin kokonaisiksi tulkittavia yksiköitä mukana.
Ovatko muualla venäläiset tulkittavissa enemmänkin yksilöiksi vai voisiko heitä mm. Tampereella tulkita ihan yksikkö tai esikunta -muotoisen ryhmätoimijoiksi?

Lentävät osastot. Tässä pari kertomusta lentävien osastojen toiminnasta, lukekaa ja päätelkää itse.

https://akaanseutu.fi/2014/01/22/punaisen-terrorin-aika-toijalan-tienoolla/

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/168661-tutkija-tata-miesta-ei-kukaan-halua-muistaa-jarjettomista-murhista-vaiettiin-suomessa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Repo

Venäläisiä joukkoja soti punakaartin rinnalla ainakin Tampereella ja etenkin Kannaksen taisteluissa. Tunnetuin Venäläinen upseeri Punakaartissa oli Eversti Mihail Svetšnikov  https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Mihail_Svet%C5%A1nikov

Kannaksella punakaartin tykistö oli paljosti venäläisten hallussa ja Paavo Susitaival kertoi kirjassaan, että tietojen mukaan punakaarti maksoi heille markan laukaukselta, joten myös halukkuutta käyttää tykkejä oli, jopa siinä määrin, että ampuivat tykeillä yksittäisiä valkokaartilaisiakin, jotka olivat tulossa tai poistumassa linjasta.  Tarkkojakin olivat kaiken lisäksi.

Suurin motiivi puna-armeijalla osallistua kannaksen taisteluihin oli kuitenkin Pietarin puolustus, olihan heillä ihan perusteltu epäilys siitä, että Suomi/Suomen aluetta kannaksella tultaisiin käyttämään sotatoimiin Pietarin valloittamiseksi tai vähintäänkin sotilaalliseksi häiritsemiseksi ja potentiaaliseksi uhkaksi.

Muita mainittavia punakaartin puolella taistelleita ulkomaisia ryhmiä oli julmuudesta, fanaattisuudesta ja taistelutaidostakin mainetta saanut Latvialainen tarkámpuja pataljoona, joka koostui "valistuneista vallankumouksellisista bolshevikeista" ja joka sai kovan maineen myös Latvian vapaussodassa. Suomessa se osallistui ainakin Mäntyharjun taisteluun ja poistui Suomesta hyvissä ajoin jatkaakseen taisteluaan Baltiassa ja Venäjällä. Kyseessä oli bolshevistinen eliitti pataljoona.

7.2. Latvialaiset tarkka-ampujat ja joukko punaisia valtasivat Mäntyharjun aseman. 14 vangiksi saatua valkoista surmattiin. Punaiset olivat kyllä vallanneet aseman jo aikaisemmin, mutta laiminlyödyn tiedustelun vuoksi valkoiset saivat vallattua sen takaisin 5.2. Punaisten eteneminen pysähtyi valkoisten räjäytettyä Kiepinsalmen rautatiesillan.

Käsittääkseni punajääkäreistä ei ole tehty kattavaa tutkimusta/kirjallista julkaisua. Pitäisi kyllä tehdä jo ihan totuuden kannata.

Tässä jotain sälää liittyen punajääkäreihin ja heidän tavoitteisiin:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Punaj%C3%A4%C3%A4k%C3%A4rit


Punajääkäreitä ei Suomeen halunneet valkoiset eikä etenkään Saksa.

Koko jääkärihankkeen takana oli Suomen sitominen Saksaan ja saksalaisten sotavoimien maihinnousun toteuttaminen oli suomessa Venäjän armeijaa tai ei.
Saksan sotilasmahdin suomeen rantautumisen ja Suomen Saksaan sitomisen ainoa potentiaalinen sotilaallinen uhka oli Suomessa olevat venäläiset joukot ja punakaarti. Venäläiset ja punakaarti piti riisua aseista ja sosialistit nitistää poliittisena voimana, jotta Suomi olisi saksalaistettu Saksan protektoraatiksi ja vasallimaaksi.

Tosiasiassa Saksa oli suurin voittaja Suomen sisällissodassa, mutta se sai nauttia voitostaan vain reilun kuukauden. Saksan tappio ensimmäisessä maailmansodassa teki Suomesta itsenäisen maan.

Tässä muutama aikalaiskuva ja taustaa.

Leppävaaran taistelua edeltävässä punakaartin ja Saksan Itämerendivisioonan (valiodivisioona) neuvotteluissa, siinä Karakallion itäpäässä, jossa Saksan vuoristotykistörykmentti ajoi asemiin entisen puukeskuksen kohdille, ja jossa sijaitsi haukkakalliolla Saksalaisten tulenjohto ja vieressä esikunta.

Punakaartin neuvottelijat kysyivät von der Goltzilta millä valtuuksilla tämä toimi?
Rüdiger von der Goltz vastasi, että jokainen saksalainen kenraali on keisarillinen kenraali, ja täten hänen pelkkä läsnäolonsa Suomessa itsessään, todistaa hänen olevan Saksan keisarin asialla.

Itsessään se olikin melkoinen todiste siitä, millä asialla Saksan Itämerendivisioona Suomessa tosiaan oli, ei Suomen vaan Saksan asialla.  Varmasti se sai myös Leppävaaran punakaartin mietteliääksi; valkoisiset ehkä vielä voitaisiin voittaa, mutta että mahtava Saksa?

https://issuu.com/marsk1/docs/reservinsanomat_2011_6_web/12

Kenraalimajuri Rüdiger von der Goltz oli Saksan Itämeren-divisioonan komentaja, joka nousi joukkoineen maihin Etelä-Suomessa ja kukisti punaisten vastarinnan Helsingissä huhtikuun alussa 1918. Se oli sisällissodan sinetti.

Saksalle pelissä olivat isommat asiat kuin Suomen avustaminen. Suomi kiinnosti Saksaa vain raaka-aineiden lähteenä ja sopivana alustana operaatioihin Neuvosto-Venäjää vastaan. Suunnitelmat hyökkäyksestä bolshevikkien hallitsemaan Pietariin olivat jo valmiina – Saksan tarvitsi vain sitä ennen voittaa ympärysvallat länsirintamalla. Saksa halusi myös otteen Ruotsin malmikentistä ja mahdollisuuden iskeä Muurmanniin sijoitettujen brittien kimppuun Suomesta.

Suomen suuntaus kohti Saksaa oli vahvistunut jo maaliskuussa alussa, sisällissodan keskellä, kun Berliinin-suurlähettiläs Edvard Hjelt allekirjoitti omin lupinensa kolme valtiosopimusta Suomen ja Saksan välillä. Niissä Suomi muun muassa lupasi Saksalle taloudellisen suosituimmuusaseman ja salli Saksan perustaa tukikohtia kaikkialle Suomen alueelle, mukaan lukien oman tarkastusaseman Ruotsin rajalle Tornioon. Käytännössä sopimukset tekivät Suomesta Saksan protektoraatin ja veivät pohjan vasta saavutetulta itsenäisyydeltä.

Venäjän armeijaa yli 30 vuotta palvellut Mannerheim sen sijaan savustettiin ulos valkoisen armeijan ylipäällikön tehtävistä toukokuun lopussa. Ratsuväenkenraaliksi ylennetty Mannerheim oli itsekin täysin suivaantunut valtionhoitajaksi 27.5.1918 nimitetyn P.E. Svinhufvudin hallituksen vahvaan saksalaismielisyyteen.

Saksalaiset jäivät sisällissodan päätyttyä Suomeen, sillä Svinhufvud oli jo 4. toukokuuta esittänyt von der Goltzille asiasta toivomuksen. Saksan asevoimien ylijohto suostui tähän 29.5.1918, Mannerheimin erottua ylipäällikön tehtävistä. Tämä merkitsi sitä, että von der Goltzista tuli lähes tulkoon Suomen todellinen hallitsija, eräänlainen rautakansleri, joka piti lankoja käsissään.

Suurin tora Svinhufvudin ja Mannerheimin välillä tuli puolustusvoimien uudelleenjärjestelystä. Von der Goltz esitti Svinhufvudille suunnitelman uuden asevelvollisarmeijan koulutuksesta. Johtotehtävät annettaisiin saksalaisille, ja joukot kouluttaisivat suomalaiset Jääkäripataljoona 27:n veteraanit ja saksalaiset upseerit. Hanke eteni pitkälle, sillä kesäkuun lopulla 1918 Saksasta saapui kahdeksan asiantuntijaupseeria, jotka sijoitettiin Suomen yleisesikuntaan ja joukko-osastoihin.

Saksalaisryhmän johtaja, eversti Konrad von Redern ryhtyi hoitamaan Suomen yleisesikunnan päällikön Nils Procopén tehtäviä, ja ylipäällikkyyden sai sotaministeri Wilhelm Thesleff , entinen von der Goltzin yhteysupeeri ja Mannerheimin vastustaja. Se oli lähes vallankaappaus puolustusvoimissa.

"Tajusin selvästi, että itsenäisyydestämme on vain varjo jäljellä, von der Goltz on Suomen todellinen valtionhoitaja ja kaikki muut vain sätkynukkeja hänen käsissään", kirjoitti Mannerheimin esikuntapäällikkö Hannes Ignatius suurlähettiläs Edvard Hjeltille.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005063380.html

[Kyklooppi]

Minä sijoitan lentävät hämeeseen rakuunoiksi jotka kävivät rangaistustaistelua punikkiroistoja vastaan varsinaisten soitatoimien jo loputtua. Vaikka punikeilla oli "lentäviä" yksiköitä, tosiasiassa niitä voisi kutsua paremminkin "muita nopeammin pakeneviksi". Punaiset eivät pystyneet operoimaan ko nopean toiminnan joukoilla...

Valitettavasti minun täytyy nyt tuottaa kamala takaisku Valkoisen sankari armeijan saagaan.
Lentäviksi sanottiin punaisten sellaisia osastoja joiden kokoonpanoon kuului joko osin tai kokonaan ratsumiehiä.
Niillä oli eri kokoonpanoilla hyvinkin erilaisia tehtäviä, mikään niistä ei kuitenkaan ollut punikkiroistojen etnistä puhdistamista, mikä varmaan johtuu siitä että toisin kuin valkoisen sankariarmeijan teurastajilla, heitä ei ollut aivopesty sankarillisen Axel Olof Freudenthal:in rotu opeilla, mikä tietysti sankari saagan kannalta vain todistaa punapirujen korkean sivistymättömyyden (unohdan nyt tietoisesti venäläisen aateliston osuuden).

Kansallisen liittoneuvoston koulukunta ei tule milloinkaan hyväksymään tälläistä historian vääristelyä.

[siviilitarkkailija]

Punaisten eliittiysikkönä sotaan lähtenyt Hyvinkään lentävä osasto muuttui Lauri Karan johdolla murharyhmäksi ja rosvojoukoksi, joka kävi sotaa omien mieltymystensä mukaisesti kuuntelematta sen enempää paikallisia vallankumouksen johtomiehiä kuin Helsingistä annettuja ohjeita. Niin pöyristyttävältä kuin se kuulostaakin, tilaisuus teki heistä murhaajia – ja vieläpä välittömästi, kun voimankäyttöön ilmaantui mahdollisuus, Paavilainen kirjoittaa..

Ikävä kyllä ihminen (osa meistä) on sellainen otus että lain ja moraalisten estojen (estot on oikeasti ihan hyvä asia) kadotessa, tilaisuus tekee varkaan ja murhaajan. Ei tietenkään kaikista mutta varsin merkittävä osa ihmisistä ryhtyy käyttäytymään varsin häijysti ja väkivaltaisesti ympäröivää yhteisöä kohtaan jos seurauksia ei ole. Kunnes ympäröivä yhteisö palauttaa tekijän maan pinnalle.

Jos ja kun sota on liikkuvassa vaiheessa, armeija käytti rakuunoita operaatiossa.Nämä olivat ratsujoukkoja jotka taistelevat jalan mutta liikkuivat hevosilla. Mikä jälkimmäinen mahdollisti nopean toiminnan eli käytännössä hyökkäämisen sinne missä vihollinen tätä vähiten odotti. Jotta tällainen sotilaallinen operaatio rakuunoiden tapaan olisi edes alkeellisesti päällystön hallinnassa, ko jokon kurin ja komennon piti olla aivan poikkeuksellisen tiukka. Koska käytännössä nämä pääsivät monasti iskemään suorasn vihollisen pehmeään selustaan.

Punikkien komentoporras oli paitsi keskenään ristiriitainen, kaoottinen ja monin osin täysin amatöörimäinen ja usein eri tasoisesti päihtynyt näin vaikean ja haastavan toiminnan kontrollointi oli jotakuinkin mahdotonta. Mikä johti siihen että "lentävien osastojen" toiminta muuttui paikallisen rosvopäällikön omaksi henkilökohtaiseksi sodankäynniksi. Hieno idea "lentävien palokuntaosastosta" joka käy ratkomassa vaikeimpia pulmia rintamalla yksinkertaisesti taantuu ryösteleväksi ja murhaavaksi ryhmäksi joka kaiken lisäksi vihollisen suuttuessa pakenee paikalta (koska lentävät eivät ole varsinaisesti kiinteää rintamaa).

Samanlainen ilmiö on nähtävissä myös Yhdysvaltain sisällissodassa hävinneen etelävaltojen joukoissa. Qantrill nimisen komentajan joukoissa joskaan ei ihan yhtä verisenä ja organisoituna. "Lentävistä" punikkiroistojen komennolla oli kovaa vauhtia tulossa NKVD:n kaltainen murhaajalauma jonka lopullinen tehtävä ei suinkaan olisi ollut valkoisten sankarien kanssa taisteleminen ("lentävä palokuntaosasto")vaan pakenevien ja punikkiroistojen terroriin kyllästyneiden rintamakarkurien teloittaminen (NKVD-taktiikka).