2017-04-13 Hbl: Uganda maailman huippua kotouttamisessa, Suomi pelkkä kehitysmaa

[Professori]

Näin pitäisi Suomessakin toimia, pieni pläntti maata, keskeltä metsää siihen hali-pulla ja villasukka viljelmä.

Ei, vaan koska elämme tietotekniikan aikaa, kouraan pitäisi lyödä tietokone ja langaton netti - Tuossa, elätä itsesi noilla tai häivy!

Maaseudulle ei kaivata enää yhtään lisää tukien varassa roikkuvia pienviljelijöitä, ainakaan ulkomailta asti!

Ei kai tukipaketti kuulu Ugandassakaan kotouttamisdiiliin? Miksi sen pitäisi kuulua Suomessa?

[Bwana]

Ugandan maailman huipulle nostanut resepti on niinkin yksinkertainen, että tulijoiden turvapaikkahakemukset käsitellään nopeasti ja kotouttaminen aloitetaan välittömästi antamalla heille tilapäinen asuinpaikka ja maanpala, josta hankkia elanto.

Minä en usko tuohon. Hommalla(kin) on jokunen noissa maissa pyörinyt, sitten uskon, jos todistavat.

Kyllä ne saavat pienen maatilkun. Ne on jotain 20x20 metriä. Eihän sillä elä ainakaan alkuun joten ovat ruoanjakelun varassa, ainakin osittain. Ugandassa pakolainen (ovat ihan oikeita pakolaisia) saa myös tehdä duunia heti rekisteröitymisensä jälkeen. Käyttämätöntä maatahan Ugandassa on paljonkin mutta Etelä-Sudanista tulijat eivät ole maanviljelijöitä. Lehmät on niiden juttu.

Aiemmin, ennen tätä Etelä-Sudanin uusinta pyllyilyä, dinka ja nuer-perheet tulivat Ugandaan leireille usein siksi, että E-S:n punta romahti. Leireillä oli edes ruokaa. Miehet yleensä jäivät rajan taakse ja reissasivat sitä väliä. Nythän sitten tilanne onkin taas ollut jo jonkin aikaa ihan morjens. Pakolaissetlementeillä jouduttiin joulukuussa rajoittamaan aterioiden (eli sorgumia tai maissia) ajoittain 1/kaksi päivää koska tulija-aalto eikä resursseja. Samaan aikaan geeli valittelee ylikeitetystä riisistä... sylettihän se, tavallistakin enemmän.

Sinänsä mulle sopisi oikein hyvin ugandalainen kotouttamismalli. Kyllä Suomessa korpea ja autiotiloja piisaa.

Edit: Käsittely on toki nopeata. Perheiden nimet papereihin, mukuloille ja muijille rokotukset (jostain syystä miehiä ei rokoteta eli accident waiting to happen), sapuskaa napaan ja sitten maatilkulle. Vesikanisteri käteen ja YK:n muovipusseja haltuun ja eikun majan tekoon. Näille pakolaisille kelpaa oikein hyvin ja kelpaisi geelillekin. Jos geeli olisi ensin oikeasti tetsannut viidakossa keskimäärin kahdeksan päivää, kalashnikovin kuulien hipoessa korvanlehtiä.

Siellä on Etelä-Sudanissa aika karu meininki päällä. Sen syistä voidaan keskustella jne... niiden naisten ja lasten (joo, täällä tällä hetkellä suurin osa pakolaisista tosiaan muodostuu noista) vikaa se kaikkein vähiten on.

[Bwana]

Ketkähän Ugandaan hakeutuvat?

En lukenut ruotsinkielistä artikkelia, mutta ainakaan somalit, puhumattakaan arabeista, eivät tuonne hakeudu. Somalien kulttuurihistoriassa mustimmat afrikkalaiset ovat olleet orjia, eikä mustimpien veijareiden torppareiksi mennä. Muutenkaan somalikulttuuriin ei kuulu viljely, varsinkaan jos satoa voi taikaseinästäkin korjata.

Arabit halveksivat mustia afrikkalaisia (vaikka eivät tietenkään rasisteja, sillä ainoastaan VHM on rasisti), eivätkä tasan tarkkaan lähde "pakolaiseksi" Afrikkaan.

Matkaako Ugandaan sitten näitä Nigerian ja muiden nälkä- ja sortomaiden oikeita pakolaisia, jotka haluavat uuden elämän ja töitä, eivätkä hae VIP-korttia Kelan kassalle?

Kyllä Kampalassa on vibrantti somaliyhteisö. Kukaan paikallinen ei oikein halua asua alueella koska siellä on normaaliakin levottomampaa/somaleilla on ne omat juttunsa, paikallisten halveksumisineen. Ugandan poliisi sieltä sitten hakee säännöllisen säännöllisesti erilaisia jihadisteja ja al shabaablaisia talteen. Keniahan meinasi pistää tässä taannoin Dadaabin leirin kiinni ja somaleita oli tarjolla Ugandallekin. UG sanoi "OK, tulkoon. Sillä erotuksella muihin pakolaisiin että niillä ei sitten ole vapaata liikkumisoikeutta. Ne pysyvät aitojen sisällä." Ugandassa muistetaan kesän 2010 pommi-iskut. Ei tullut somaleita lisää sillä kertaa.

Rehellisyyden nimissä pitää kyllä mainita, että viimeisen kahden vuoden aikana jotkut somalit ovat perustaneet mm. huoltoasemia ja supermarketteja. Ovat yleensä vielä aika hyvin varusteltujakin.

[Roope]

Unohtakaa kaikki, mitä olette luulleet tietävänne maahanmuuttajien kotouttamisesta. Höblän mukaan Suomi, joka on iät ajat kopioinut kotouttamistoimissaan Ruotsia, on kotouttamisen suhteen pelkkä kehitysmaa, u-land.

Kotouttamisen uusi johtotähti on Höblän mukaan Uganda. Perässä seuraavat Kenia, Tansania, Etiopia, Malawi ja Sambia. Ugandan maailman huipulle nostanut resepti on niinkin yksinkertainen, että tulijoiden turvapaikkahakemukset käsitellään nopeasti ja kotouttaminen aloitetaan välittömästi antamalla heille tilapäinen asuinpaikka ja maanpala, josta hankkia elanto.

Nyt joku kehitysmaatoimittaja sitten valittaa, että homma ei muka toimisikaan:

Ugandan kiitetty pakolaispolitiikka – mutta onko kaikki niin kaunista kuin kerrotaan?

Ugandan pakolaispolitiikkaa pidetään yhtenä maailman parhaista. Todellisuudessa sen soveltamisessa käytäntöön on monenlaisia ongelmia, etenkin nyt kun Ugandasta on tullut maailman kolmanneksi eniten pakolaisia vastaanottava maa.

[...]

Ugandan pakolaispolitiikan sanotaan olevan yksi maailman vapaamielisimpiä ja avokätisimpiä. Tekee kuitenkin mieli siteerata Guterresia, joka sanoi keskiviikkona, ettei pakolaisten vataanoton ja hyvän kohtelun pidä olla kenenkään hyvän tahdon varassa. Kyse on velvollisuudesta, jota edellyttävät kansainväliset lait ja sopimukset.

Ugandan pakolaislainsäädäntö on peräisin vuodelta 2006. Se on huomattavasti edistyksellisempi kuin naapurimaissa, ja pakolaisministeri Hilary Onek muistikin mainita tiistaisessa juhlapuheessaan, että sitä tullaan myös muista maista asti tänne opiskelemaan.

Mainetta nostatti myös YK:n viimesyksyinen New York Declaration of Refugee and Migrants, jossa "Ugandan malli" otettiin suositukseksi myös muille pakolaisia vastaanottaville maille.

Ugandan mallin ytimessä on vapaa liikkuvuus ja oikeus maahan ja sosiaaliturvaan. Pakolaisille annetaan heidän rekisteröimisensä jälkeen pala maata, pressu väliaikaisen asumuksen katoksi sekä oikeus käydä koulua ja saada terveydenhuoltoa. Paperilla pakolaiset saavat oikeastaan kaiken muun paitsi äänestysoikeuden.

Kuulostaa hienolta, mutta sitten ne huonot uutiset:

Kukaan ei kiistä Ugandan hyviä aikomuksia, mutta todellisuutta varjostaa nyt ainakin pakolaisten valtama määrä. Maata ei yksinertaisesti enää riitä jaettavaksi yhtä paljon kuin ennen. Virallinen määrä on 50×50 metrin kokoinen alue, jota on viime kuukausina jouduttu pudottamaan, Daily Monitor –sanomalehti kertoi alkuviikosta.

Tällä hetkellä normaalimäärä maata on 30×30 metriä ja uusilla alueilla 25×25 metriä. Maapalan antamisessa on ideana, että pakolaiset pystyisivät tuottamaan oman ruokansa ja jopa myymään ylijäämää paikallisväestölle. Totuus on kuitenkin, että vain harvoilla vanhoilla asutusalueilla pakolaiset pärjäävät juuri ja juuri itse kasvattamillaan tuotteilla. Useimmilla mitään ei jää yli, eikä varsinkaan nyt Länsi-Niilin alueelle, Etelä-Sudanin rajan tuntumaan perustetuilla asutusalueilla.

Ugandassa pakolaiset eivät siis asu leireissä, vaan asutusalueilla. Viimeisimmät uutiset pohjoisesta kuitenkin kertovat, että asutusalueet ovat muuttumassa leireiksi, joihin vesi ja ruoka pitää viedä. Ugandan malli murenee yksinkertaisesti väenpaljouden vuoksi.

Osallistuin viime viikolla pääministerin toimiston, UNHCR:n ja Luterilaisen Maailmanliiton järjestämälle media-aamiaiselle, jonka ideana oli juuri tarkastella tilannetta kriittisesti ja totuudenmukaisesti. Aamun aikana kävi selväksi, että pohjoisessa vesi ja ruoka eivät riitä eikä kouluja ja sairaaloita ole tarpeeksi.

Sairaaloissa potilaita nukutetaan verannalla. Kouluissa on 200 lasta luokassa ja seitsemän oppilasta kutakin pulpettia kohden. Tulijoiden lapset pääsevät juuri ja juuri alakouluun, mutta keskikoulusta tai sitä ylemmistä oppilaitoksista voidaan vain haaveilla.

Alueen vesipumput eivät ole koskaan tuottaneet tavoitteiden mukaisia määriä vettä, joten vettä viedään pohjoiseen nyt tankkiautoilla. Se on kallista ja pidemmän päälle kestämätönä.

Myös vieraanvaraiksiksi kehuttujen paikallisasukkaiden kestävyys alkaa osoittaa uupumisen merkkejä, kun pakolaisia alkaa monin paikoin olla jo enemmän kuin ugandalaisia. Pohjoinen on äärimmäisen köyhää seutua, jota ministerit eivät kuulopuheiden mukaan huomaa koskaan silloin, kun rahaa jaetaan infrastruktuuriin tai muihin tarpeisiin.

Paikallispoliitikot ovatkin jo valittaneet, ettei pohjoisessa ole yhtään päällytettyä tietä ja että nyt YK-rekat ja vesitankit tuhoavat nekin tiet mitä on.

Paikallisasukkaita ärsyttää, että pakolaisille tuodaan vesi tankkiautolla nenän eteen, kun he itse joutuvat kävelemään kilometrejä lähimmälle pumpulle.

Nälkäiset asukkaat ovat hiipineet YK:n ruokavarastoille varkaisiin samaan aikaan kun WFP valittaa, että myös pakolaisten ruoka-annokset on jo jouduttu puolittamaan.

"Köyhyys on kirjoitettu näiden ihmisten otsaan, sitä ei tarvitse etsimällä etsiä", Länsi-Niilin alueelta kotoisin oleva parlamentaarikko sanoi muutama päivä sitten.

"Jos pakolaiset eivät saa riittävästi apua, koettakaa vain kuvitella, mitä paikalliset joutuvat kokemaan."

Pinnan alla siis kuohuu. Kysymys on myös asenteista, ei pelkästään resurssien riittämisestä.

Vuoden pakolaisnaiseksi tiistaina valittu burundilainen Bella Nshimirimana on kertonut julkisuudessa, että hän päätti aloittaa terveydenhuollon hallinnon opinnot, koska hänen oma ja hänen yhteisönsä kokemus on, etteivät pakolaiset saa sitä terveydenhuoltoa joka heille kuuluu. Eikä kyse ole pelkistä resursseista, vaan monella hallinnonalalla ei joko tiedetä tai välitetä siitä, että pakolaisille kuuluvat samat oikeudet kuin paikallisillekin.

Ugandassa on ajateltu, että kun pakolaisasutusalueelle perustetaan koulu ja terveyskeskus, paikallisväestö saa palvelut siinä samalla ja rauha eri väestöryhmien välillä säilyy.

[...]

Yksi iso huolenaihe on turvallisuus. Toisinaan pakolaiset tuovat konfliktinsa myös rajan tälle puolelle. Jos tilannetta kiristävät sekä ruuan että veden puute ja paikallisväestön ärsytys, voi olla, ettei isommiltakaan konflikteilta voida välttyä. Varsinkin, jos pakolaisia tulee jatkossakin yhtä paljon kuin nyt.

Ugandan johto on huolissaan myös luonnon puolesta. Pakolaiset ja paikallisasukkaat jouduttavat asutusalueiden muuttumista autiomaaksi, kun harvat puut hakataan polttopuiksi ja asumusten materiaaliksi.

Olen ollut myös huomaavinani, että ministerit ja alemmat virkamiehet puhuvat jo nyt ajasta, jolloin pakolaiset palaavat koteihinsa. Sitä sopii odottaa. Järkevämpää olisi lähteä siitä, että useimmat eivät koskaan lähde koteihinsa. Näin minulle ainakin vannoivat sudanilaiset naiset, Nuba-vuoristosta ja Darfurista kotoisin olevat naiset parin viikon takaisessa keskustelussa.

He sanoivat, että vaikka Etelä-Sudaniin ja Nuba-vuoristoon tulisi rauha, he eivät ikinä halua palata maahan, jossa naisilla ei ole mitään oikeuksia, ei edes perheessään ja omassa parisuhteessaan. He sanoivat, että noudattavat virallisesti yhteiskunnan rakenteita, pysyvät naimisissa ja käyvät moskeijasssa. Mutta käytännössä, yksityiselämässään, heillä ei ole aikomustakaan palata sotivien ja väkivaltaisten miestensä luo.

He kasvattavat lapsensa tuhat kertaa mieluummin Ugandassa, jonka he kokevat vapauden maaksi.

Kristiina Markkanen on ihmisoikeus- ja kehityskysymyksiin erikoistunut vapaa toimittaja, joka työskentelee tällä hetkellä Pakolaisavun vapaaehtoisena tiedottaja Ugandassa. Tässä blogissa hän kirjoittaa ajankohtaisista kehityskysymyksistä Ugandan näkökulmasta, Agenda 2030:n tavoitteiden valossa.

Pakolaisapu 22.6.2017

Virheet, ongelmat ja päättäjien kyvyttömyys on hämmästyttävän samankaltaista kuin Suomessa. Ugandasta voitaisiin oppia paljonkin.

[Outo olio]

Ugandassa pakolaiset eivät siis asu leireissä, vaan asutusalueilla. Viimeisimmät uutiset pohjoisesta kuitenkin kertovat, että asutusalueet ovat muuttumassa leireiksi, joihin vesi ja ruoka pitää viedä. Ugandan malli murenee yksinkertaisesti väenpaljouden vuoksi.

--

Aamun aikana kävi selväksi, että pohjoisessa vesi ja ruoka eivät riitä eikä kouluja ja sairaaloita ole tarpeeksi.

--

Paikallispoliitikot ovatkin jo valittaneet, ettei pohjoisessa ole yhtään päällytettyä tietä ja että nyt YK-rekat ja vesitankit tuhoavat nekin tiet mitä on.

--

Ugandan johto on huolissaan myös luonnon puolesta. Pakolaiset ja paikallisasukkaat jouduttavat asutusalueiden muuttumista autiomaaksi, kun harvat puut hakataan polttopuiksi ja asumusten materiaaliksi.

Eli siis toimiva malli luhistuu kun väestön määrä kasvaa yli kriittisen pisteen X. Kuka olisi arvannut (me kaikki "rasistit").

Väestönkasvu tappaa tämänkin valtion, tässä tapauksessa väestönkasvu on kansanvaellusta eikä kotimaista mutta lopputulos on sama. Isoin käytännön ero on että nyt voi tulla myös etnisiä sotia, kun muualtatulleet aiheuttavat ongelman pelkällä lukumäärällään.

[Nuivake]

Ugandassa on totaalisen erilaiset olosuhteet mutta pakolaisten suhteen ongelmat häkellyttävän samanlaiset.

Esimerkkinä: Vaikka meillä ei vettä tuodakaan rekoilla matuille, josta paikalliset katkeria koska itse joutuvat hakemaan kilometrien päästä, on tässä välittömästi yksi syy, miksei nämä "järjestelmät" toimi missään olosuhteissa, missään muodossa. Globaali ongelma, jota vain paisutetaan ja odotetaan sen itse korjaavan itsensä.

Ehkä yksi skaalautuvimmista ja moneen muuhun verrattavista ongelmista on tämä todellinen helmi: "Pakolaiset ja paikallisasukkaat jouduttavat asutusalueiden muuttumista autiomaaksi, kun harvat puut hakataan polttopuiksi ja asumusten materiaaliksi."

Mitä tähän voi enää sanoa? Me "rasistit" vain olemme oikeassa, koska faktat ovat universaaleja, eivätkä ne ole osa Unelmaa.

[Roope]

Eli siis toimiva malli luhistuu kun väestön määrä kasvaa yli kriittisen pisteen X. Kuka olisi arvannut (me kaikki "rasistit").

Ja tämä siinä vaiheessa, kun pakolaisia on Ugandan kaltaisessa kehittymättömässä maassa vasta kolmisen prosenttia väestöstä, eivätkä heidän tarpeensa ole kovinkaan suuria ("pala maata, pressu väliaikaisen asumuksen katoksi sekä oikeus käydä koulua ja saada terveydenhuoltoa" vs. suomalainen turvapaikkajärjestelmä, kotouttamiskoneisto ja sosiaaliturvajärjestelmä). Länsimaissa kone alkaa yskimään jo paljon aikaisemmin.

[Interpres]

Hbl:n artikkeli on harhaanjohtava, ja tässä ketjussa on muutamia tasapainoittavia näkemyksiä jo esitettykin. Uganda toimii toki esimerkillisesti ottamalla vastaan naapurimaista pakenevia ihmisiä ja antamalla heille elämisen mahdollisuuden, ja tietenkin toivon heille onnea ja menestystä tässä projektissa. Mitä useammat kongolaiset ja sudanilaiset saavat turvaa Ugandasta, sitä vähemmän heitä on seilaamassa merikelvottomilla paateilla kohti Eurooppaa. Pakolaiset sulautuvat varmasti aika huomaamattomasti ugandalaisten keskuuteen, sillä 37 miljoonan asukkaan Ugandassa eniten puhutulla kielellä on noin neljä miljoonaa puhujaa ja sellaisia kieliä, joilla on yli puoli miljoonaa puhujaa, on 14 kappaletta! Väestö on siis aika hajanainen ilman pakolaisiakin. 

Uganda on tarjonnut jo 50-luvulta lähtien pakolaisille maatilkun, jonka avulla he voivat elättää itsensä niin kauan kuin oleskelevat maassa. Ensimmäiseen satoon saakka pakolaiset ovat kuitenkin kansainvälisestä avusta riippuvaisia, ja tätä apua Uganda on juuri toivonut yli 7 miljardia euroa tuleville neljälle vuodelle (lähde). Ei tarvitse olla erityisen lahjakas matemaattisesti ymmärtääkseen, että tarjottavaa maata on joka tapauksessa vain rajallinen määrä olemassa ja ennemmin tai myöhemmin se raja tulee Ugandassakin vastaan. Nyt jo nämä pakolaisille tarjotut palstat ovat pienentyneet murto-osaan siitä mitä ne ennen olivat. Ne eivät enää riitä pakolaisperheiden toimeentulon turvaamiseen. Ennemmin tai myöhemmin Afrikan väestöpaine tulee pakottamaan Ugandankin keksimään jotain muuta.

Entä onko tällainen maapalstan viljely todella synonyymi integraatiolle? Ugandassa pakolaiset kyllä ovat tähän saakka elättäneet itsensä peltopalstansa tuotteita syömällä ja myymällä, mutta heistä ei voi koskaan tulla ugandalaisia, koska he eivät voi saada kansalaisuutta eivätkä kansalaisoikeuksia. "Elinikäisiä pakolaisia, kirottu iäksi viljelemään maissia ja papuja", kuvailtiin eräässä saksankielisessä artikkelissa ihmisiä, jotka eivät voi palata kotimaahansa edes vuosikymmenien jälkeen (artikkelissa haastateltu Sam oli asunut Ugandassa pakolaisena jo 60 vuotta!), mutta jotka eivät myöskään voi kotiutua Ugandaan. "Meidän on löydettävä ratkaisu, jolla saamme nämä ihmiset paremmin integroitumaan", sanoo eräs ugandalainen virkamies. Integroituminen, kotoutuminen, on laajempi käsite kuin pelkkä elannon hankkiminen.

Uganda on todella köyhä maa (BKT henkeä kohden vuonna 2014 oli 670 USD) ja sijaitsee ilmastollisesti suotuisammalla alueella kuin Suomi. Siellä pakolaiset saavat maapalstan, siemeniä ja pressun, jonka alla nukkua, kunnes ensimmäinen sato tuottaa sen verran, että voi ostaa jotain rakennustarvikkeita oman majan rakentamiseksi. Turvapaikkahakemukset käsitellään muutamassa päivässä, koska Uganda antaa käytännöllisesti katsoen kaikille hakijoille turvapaikkaoikeuden. Suomessa näin ei vain voi mitenkään toimia! On aivan hävytöntä verrata Suomen ja Ugandan tilannetta toisiinsa sillä tavoin kuin Hbl sen teki.   

[Roope]

Ei tarvitse olla erityisen lahjakas matemaattisesti ymmärtääkseen, että tarjottavaa maata on joka tapauksessa vain rajallinen määrä olemassa ja ennemmin tai myöhemmin se raja tulee Ugandassakin vastaan. Nyt jo nämä pakolaisille tarjotut palstat ovat pienentyneet murto-osaan siitä mitä ne ennen olivat. Ne eivät enää riitä pakolaisperheiden toimeentulon turvaamiseen. Ennemmin tai myöhemmin Afrikan väestöpaine tulee pakottamaan Ugandankin keksimään jotain muuta.

Pakolaisten määrä vastaa nyt aika tarkkaan Ugandan yhden vuoden väestönkasvua.

[Finis Finlandiae]

Nyt ei auta muu kuin valkoisen miehen kaivaa taas lompakko esille, jota Uganda voi jatkaa nykymenoaan, ja sen väkimäärä räjähtää käsiin, jotta saadaan taas uusi aito-afrikkalainen persläpimaa, joka romahtaa kasaan kuin uuvattien kannatus ja jonka väestö joutuu evakkoon naapurimaihin ja vaaralliselle merimatkalle (TM). 

[Kukkahatuton täti]

Anna geelipäälle maapala, mökki, lehmä ja kuokka niin mökki on pian poltettu, lehmä raiskattu ja maapala ulosmitattu.
Uskomattoman naivia paskaa taas ankkalammikkolehden penaaleilta. Onkohan ihan pikkuinen ero siinä muutatko saman maanosan sisällä ja saman kulttuurin ja kehitystason maasta toiseen kuin jos muutat kivikautta elävästä maasta nykyaikaiseen, jälkiteolliseen maahan/yhteiskuntaan?
Vai yrittääkö höblistit kertoa meille että nyt tarvitaan Suomeen niitä luku- ja kirjoutustaidottomia maanviljelijöitä afrikasta? Koko kotoutumisen voisi muuttaa kotiuttamiseksi. Pakolaisstatuksen tulee olla väliaikainen, tavoitteena pakolaisen paluu kotimaahansa pakolaisuuden "syyn" lakattua

[Outo olio]

Pakolaisten määrä vastaa nyt aika tarkkaan Ugandan yhden vuoden väestönkasvua.

Googletin muuten "Uganda population growth" ja Google näköjään tarjoaa paitsi hakutuloksia, niin nyt myös julkisen datan visualisointia. Kuinka kätevää, kiitos Google.

https://www.google.fi/publicdata/explore?ds=d5bncppjof8f9_&met_y=sp_pop_grow&idim=country:UGA:COL:ETH&hl=fi&dl=fi

Etiopia ja Kolumbia ovat tuossa kai verrokkimaina, niitä en hakenut. (Osoitetta muokkaamalla ne saisi vertailusta pois mutta olkoot.) Joka tapauksessa, vuodesta 1980 lähtien Ugandan vuotuinen väestönkasvu on ollut joka vuosi vähintään 3% (lähde: Maailmanpankki). Sama vähän eri tavoin ilmaistuna: väestö tuplaantuu 24 25 vuoden välein (1,03^24 ~ 2). Eli ilman mitään pakolaisiakin maa loppuu kohta, ja siihen ei mitään ilmastonmuutosta tai mitään muuta höpöhöpöselitystä tarvita. Ja jopa vaikka kävisi päinvastoin, eli ilmastonmuutos lisäisikin maatalouden tuottavuutta, niin lisäys tuskin olisi kolmea prosenttia vuodessa, joka vuosi, eli vaikka ilmastonmuutos jeesaisi niin ravinnontuotanto ei vaan mitenkään pysy väestönkasvun perässä. Ja joka tapauksessa osa maatalousmaasta muutetaan asuinkäyttöön, kun väestö ja kaupungit paisuvat. Eli vähenevästä maasta pitäisi puristaa enemmän irti.

Jos joku muuten ehdottaa tuonne ruoka-apua niin sellainen henkilö pitäisi asettaa syytteeseen rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Oikeasti. Ei painajainen ainakaan ruokkimalla parane, vaan vain pahenee. En minäkään keksi mitä tuolle pitäisi tai edes voisi tehdä, mutta ei ruokaa ainakaan.



Korjaus: väestön tuplaantumiseen menee 25 vuotta, ei 24, koska ensimmäisenä vuonna väestö kasvaa 1,00:sta 1,03:een, ja vasta tämän jälkeen alkaa tuo potenssilasku. Kokonaiskuvan kannalta ero on mitätön, mutta korjaan tämän silti, että ei voida syyttää paikkaansapitämättömistä matemaattisista väittämistä tai mistään sellaisesta.

[N. O. Hääppönen]

Ugandan menestyksen salaisuus piilee lapsimurharituaaleissa. Siinä on juju, ei 40 eekkerissä ja muulissa.

Tämä toteutuu sovellettuna jo Suomessakin, poliisi kannattaa ajatusta.

Irakilaismiehet kuskaavat tyttöjä kämpilleen ***vihapuheeksi luokiteltavaa*** ja poliisi kertoo, että heillä on oikeus tutustua prinsessoihimme.

Että höblä, on Suomikin jo vähän kehitysmaa! Ja kehitytään siihen suuntaan koko ajan.

[Spesialisti]

Jossain vaiheessa tätä eksponentiaalista väestönkasvua on pakko tulla resurssien ja voimien riittämättömyydestä johtuva sakkauskohta. Sanotaan karrikoiden, että se piste kun afromiehet eivät jaksa heikotukseltaan enää n@ssia, ja naisista tulee ravinnonpuutteen vuoksi mahoja. Kysymys siis siitä prosessin kohdasta kun tämä alkaa vaikuttamaan väestönkasvun nousua hillitsevänä tekijänä.

[ämpee]

Tuntuu siltä, että nämä "pakolaiset", tai pakolaiset, ovat väestönkasvun ongelmajätettä, sillä kaikki joilla on jotain järkevää tekemistä kotimaissaan ovat jääneet sinne.
Pakolaisilla ei ole mitään annettavaa vastaanottavalle maalle, jopa Ugandankin pitää järjestää heille terveydenhuolto ja koulut, koska terveydenhuollon ammattilaiset ja opettajat ovat jääneet sinne lähtömaihin.
Lisäksi lähtömaiden tilanne on niin järkyttävä, että esimerkiksi Ugandaan paenneet eivät halua takaisin vaikka tilanne rauhottuisi.

Vaikuttaa siltä, että ne lähtömaat pitäisi jyrätä sileiksi, palauttaa pakolaiset totaalisesti rauhoitettuun lähtömaahansa, ja silti joutuisimme elättämään heidät.
Ihmisen olisi jo hyväksyttävä luonnonvalinta myös omalla kohdallaan, eikä kasvattaa tulevaa katastrofia alueellisista globaaliksi onnettomuudeksi lyhytnäköisellä humanismilla.

[Bellerofon]

En ymmärrä, ettei väestön räjähdysmäistä kasvua aleta rajoittaa väkisin. Väestönkasvun rajoittamisen pitäisi olla kehitysavun ehdoton ehto ja tarkassa valvonnassa. Yhden lapsen politiikka tms. Järjetön lisääntyminen on koko maapallon laajuinen riski. Luonnon kantokyky on ylitetty paikoittain reilusti ja humanitaarinen katastrofi on väistämättä näillä alueilla edessä. Kehitysapu vain siirtää ja pahentaa sen toteutumista.

[Interpres]

Kun ajatellaan pakolaisia, pitäisi olla hieman varovainen siinä, ettei niputa heitä yhteen ja syytä heitä yksioikoisesti asioista, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa. Vaikka joukossa onkin niinsanottuja elintasopakolaisia, niin ei se tarkoita, etteivätkö toiset voisi paeta aitoa vaaraa, ja onhan musertava köyhyyskin sinänsä aivan legitiimi syy lähteä etsimään onneaan jostain muualta. Kautta historian kansanryhmät ovat siirtyneet olosuhteiden muuttuessa muille seuduille ja usein myös hävittäneet altaan muita kansanryhmiä, mikä sinänsä osoittaa ilmiön olevan "inhimillinen" eikä niinkään osoitus erityisestä pahuudesta. Maailma vain on muuttunut siinä mielessä, että nykyisin maapallo on jaettu kansainvälisin sopimuksin ja kansainvälisesti hyväksytysti eri valtioihin, joilla kullakin on itsemääräämisoikeus ja oikeus valvoa rajojaan. Mikään kansanryhmä ei voi enää ilman kansainvälistä huomiota ja sanktioita noin vain marssia muualle ja asettua asumaan "muiden maille". Jokainen valtio on vastuussa kaikista alueellaan asuvista ihmisistä ja heidän hallintonsa velvollisuus on huolehtia siitä, että maassa säilyy rauha ja tasapaino, ja pitää esimerkiksi väestönkasvu kurissa, jotta tila ja tarvikkeet riittäävät kaikille. 

Me suomalaiset emme ole aiheuttaneet yhtäkään kriisiä missään päin maailmaa eikä meillä ole ollut siirtomaitakaan, joten me emme ole siinä mielessä ollenkaan vastuussa näistä nykyisistä kriiseistä ja niiden pakolaisista. Sen sijaan Euroopassa on muita valtioita, joiden olisi syytä miettiä tarkemmin omia vastuitaan. On täysin epäoikeudenmukaista EU:lta vaatia taakanjakoa myös Suomelta, jolla ei ole mitään tekemistä koko "taakan" kanssa. Afrikan väestökatastrofi on välttämättä ratkaistava Afrikan sisällä. Esimerkiksi pikkuinen Suomi voi auttaa Afrikkaa monin tavoin, mutta väestösiirrot Suomeen tai rahalähetykset korruptoituneiden virkamiesten taskuihin eivät auta millään tavalla eivätkä ratkaise yhtäkään Afrikan ongelmista. Omassa visiossani kaikkein paras apu on reilujen kauppasuhteiden lisäksi eräänlainen coaching, ei niinkään suora koulutus (perus- ja ammattikoulutuksen järjestäminen on aivan ehdottomasti valtioiden omalla vastuulla!) eikä neuvominen kuinka asiat pitäisi hoitaa, vaan ennemmin henkinen tuki afrikkalaisten omien ideoiden esiintuomiseksi ja eteenpäinviemiseksi.

[Lahti-Saloranta]

En ymmärrä, ettei väestön räjähdysmäistä kasvua aleta rajoittaa väkisin. Väestönkasvun rajoittamisen pitäisi olla kehitysavun ehdoton ehto ja tarkassa valvonnassa. Yhden lapsen politiikka tms. Järjetön lisääntyminen on koko maapallon laajuinen riski. Luonnon kantokyky on ylitetty paikoittain reilusti ja humanitaarinen katastrofi on väistämättä näillä alueilla edessä. Kehitysapu vain siirtää ja pahentaa sen toteutumista.

Se humanitäärinen katastrofi uhkaa koko maailmaa. Niin julmaa kuin se onkin niin se pitäisi rajoittaa sinne missä se syntyy. Eristetäänhän alueita mm kulkutautien leviämisen setämiseksi.
Vielä tuosta kotouttamisesta niin eikö parempi vaihtoehto olisi kotouttaminen. Varsinkin pakolaisina tulleille lapsille tulisi turvata heidän äidinkielensä ja kulttuurina vaaliminen jotta voisivat palata rakentamaan isänmaataan olojen rauhoittuessa. Nyt poloiset joutuva kärsimään rasismista lopun ikäänsä.

[oinas]

Pressu ei taitaisi riittää Suomen kaltaisissa oloissa pakolaisten asumukseksi kuten Ugandassa.   

[Maija Poppanen]

Mun mielestä me voitais lahjoittaa nää meidän kaikki voimavarat Ugandalle. Siellä selvästi tiedetään, miten munista kuoritaan kultaa.

[Pekka Kemppainen]

Maaseudulle ei kaivata enää yhtään lisää tukien varassa roikkuvia pienviljelijöitä, ainakaan ulkomailta asti!

Ei niitä enää ole. On tukien varassa eleleviä suurviljelijöitä, ja tukien varassa elelevä Sipilän suku. Muut maalla joutuu käymään töissä.

[Pekka Kemppainen]

Mun mielestä me voitais lahjoittaa nää meidän kaikki voimavarat Ugandalle. Siellä selvästi tiedetään, miten munista kuoritaan kultaa.

Tää on vähä tyhymä: Oli Leppävaaran marketissa konsulentti esittelemässä lihajalosteita. Oli hiukka turhantärkeen näköönen, katselin pöytäänsä. Oli Tapolan mustaa. Tuli mieleen kysymys: "Onko nämä varmasti valmistettu vapaiden ja onnellisten somalien...?" Oli niin surkeen ja säikyn näköönen henkilö, en kysynyt. olis varmaan pillahtanut itkuun.

[Lahti-Saloranta]

Onkohan se höblä pohtinut sitä että luku- ja kirjoitustaidoton saattaa kotoutua paremmin Ugandaan maatilkulleen kuin Suomeen koneinsinööriksi. Kulttuuriero on huikea. Varmaankin entinen Nokian insinööri kotoutuisi piilaaksoon paremmin kuin sinne Ugandaan maatilkkua viljelemään.

[nimetönkeskustelija]

Kehitysmaalainen kotiutuu helposti toiseen kehitysmaahan. Korkean teknologian maasta taas kotoudutaan helposti toiseen korkean teknologian maahan. Ilmeisesti Suomi halutaan muuttaa Ugandan kaltaiseksi kehitysmaaksi. Muutostyö edellyttää kansanvaihdon, joka onkin jo pitkällä Suomessa.

[Outo olio]

Jossain vaiheessa tätä eksponentiaalista väestönkasvua on pakko tulla resurssien ja voimien riittämättömyydestä johtuva sakkauskohta. Sanotaan karrikoiden, että se piste kun afromiehet eivät jaksa heikotukseltaan enää n@ssia, ja naisista tulee ravinnonpuutteen vuoksi mahoja. Kysymys siis siitä prosessin kohdasta kun tämä alkaa vaikuttamaan väestönkasvun nousua hillitsevänä tekijänä.

Jos muuten nyt kuvitellaan, että Perussuomalaiset joskus vielä saavuttavat vaalivoiton ja sitämyöten ministeripaikkoja päästään jakamaan niin opetusministerin paikka olisi sellainen että sitä ei välttämättä moni ole ajatellut mutta syytä olisi. Aiheeseen liittyen nimittäin, peruskoulun ja lukion/ammattikoulun matematiikan tunneille ja koulukirjoihin saisi tästä vaikka kuinka monta hyvää vähän monimutkaisemman matematiikan esimerkkiä ja tehtävää:

"Nigerian väestö kasvaa 2,5% vuodessa, ja on nyt 200 miljoonaa. Miten monen vuoden kuluttua väestö kasvaa a) 300 miljoonaan b) 400 miljoonaan c) 500 miljoonaan?"

Vastatukset:

a: 30 vuotta, eli tapahtuu vuonna 2047

b: 46 vuotta, eli tapahtuu vuonna 2063

c: 58 vuotta, eli tapahtuu vuonna 2075


Tai toinen kysymys: Nigerian maatalous ja käytettävissä olevat vesivarat kykenevät elättämään korkeintaan XXX miljoonaa ihmistä. Oletetaan, että väestö lisääntyy nykyistä kasvavaa tahtia maksimiin asti, minkä jälkeen "ylijäämä" alkaa kuolla pois nälkään ja janoon. a) Minä vuonna joukkokuolema alkaa tapahtua? b) oletetaan että puolet ylijäämästä kuolee ensimmäisenä vuonna. Kuinka monta nigerialaista kuolee ensimmäisenä vuonna (anna vastaus miljoonan kuolonuhrin tarkkuudella)?

Ja jatkokysymys: oletetaan että meriveden suolanpoistoteknologiat, ruokakasvien geenimuokkaus ja/tai muut teknologiat, sekä mahdollinen ulkomailta saatava ruoka-apu, mahdollistavat sen, että maa kykenee elättämään 30% suuremman väestön. Laske edellisen tehtävän vastaukset näillä muuttuneilla oletuksilla, eli milloin joukkokuolema alkaa ja kuinka suuri on kuolonuhrien lukumäärä ensimmäisenä vuonna (anna vastaus kymmenen miljoonan uhrin tarkkuudella).

Bonuskysymys: oletetaan että kuolonuhrien lukumäärää noudattaa jakaumaa |((ln x) -1)| X 50 jossa x on järjestysvuosi ja y kuolonuhrien lukumäärä kyseisenä vuonna, ilmaistuna prosentteina kuolonuhrien kokonaismäärästä. Piirrä kuvaaja. Kuinka monta vuotta kuluu että "ylijäämä" kuolee pois (vihje: joukkokuolema loppuu kun y:n arvojen summa ylittää 100, koska tällöin yli 100 prosenttia kuolonuhreista olisi kuollut).

(Viimeinen on jo ehkä liian vaikea lukioonkin. Täytyykin huomenna kaivaa maoli esille ja katsoa josko sen saisi vaikka geometrisen sarjan kaavalla ratkaistuksi, jos ei muuten niin Homma^^^-uskottavuuteni vuoksi. Myönnän että vedin hatusta vähän liian vaikean pähkinän. Ja äkkiseltään "käsin laskemalla" vaikuttaa muutenkin epärealistiselta esimerkiltä, mutta piti saada se sopimaan noihin aikaisempiin esimerkkeihin, ja tuo oli yksinkertaisin minkä keksin. Ei olisi minusta matematiikan opettajaksi. )

Tämänkaltaisten kysymysten tarkoitus olisi kahdenlainen: ensinnäkin opetetaan ihmisille matematiikkaa, mutta toisaalta myös saada heidät vähän ajattelemaan, että "ei paska, yksin Nigeriassa nääntyy nälkään sata miljoonaa ihmistä tämän vuosisadan aikana?! ". Nuorissa on tulevaisuus, ja tuollaista jos nyt alettaisiin opettamaan peruskoulussa ja toisella asteella, riittävän useasti vähän kerrassaan nuoruusvuosien aikana, niin väestöstä varmasti kasvaisi "väestörealistisempaa" ja he osaisivat sanoa itsevarmasti "emme auta, vähentäkää n********a" kun heitä syyllistettäisiin siitä että emme ota vastaan "ilmastopakolaisia", jotka ovat oikeasti väestönkasvupakolaisia.

[Outo olio]

Joo en minä nyt pysty tuota ratkomaan. Meni vähän liian vaikeaksi. Laskin tehtävän "käsin", yksi kokonaisluku kerrallaan:

y = |((ln x) -1)| X 50

y:n arvoja, x:n ollessa positiivinen kokonaisluku, ja y:n siihenastisten arvojen summa

x	y	Summa y
1	50	50
2	15,34264097	65,34264097
3	4,930614433	70,2732554
4	19,31471806	89,58797346
5	30,47189562	120,0598691

Eli joukkotuhoon menee noin viisi vuotta.


(Tämä oli minullekin hyvää matematiikan kertausta. Nyt kun asiaa mietin, niin on itsestään selvää miksi kuvaaja käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, mutta en sitä vielä eilen väsyneenä hahmottanut. )

[Marius]

Uganda on absoluuttisen alkoholinkulutuksen suhteen aivan omassa luokassaan.
Kuten kaikki Afrikan maat. Sitten Venäjä, Intia, Kiina, Indonesia, Etelä-Amerikka.

Luotettava tutkimustieto on länsimaiden tuottamaa, mutta tutkimuksia on kyllä tehty.
Vaikeaa se on, koska yhteiskunnat ovat mitä ovat, lähinnä kakofoniaa.

Sitä paitsi, eurooppalainen ihminen kotoutuu mihin tahansa, jos pitää.

[Roope]

Ei ole helppoa. Kun Euroopassa kerrotaan Ugandan menestystarinasta, niin eurooppalaiset innostuvat ulkoistamaan pakolaisista huolehtimisen Afrikalle. Eihän se käy.

Vieraanvaraisessa Ugandassa pakolaiset nähdään mahdollisuutena – "Euroopalla olisi opittavaa"

Maailman vähiten kehittyneisiin maihin kuuluvaan Ugandaan on paennut lähes 1,4 miljoonaa ihmistä. He saavat melkein kaikki samat oikeudet kuin paikallisetkin. Mallia on kehuttu, mutta raja voi jossakin vaiheessa tulla vastaan.

Kun on itse ollut pakolainen, ymmärtää paremmin muitakin pakolaisia.

Näin ajatellaan Ugandassa, jota on viime vuosina kehuttu useaan otteeseen maailman edistyksellisimpään kuuluvasta pakolaispolitiikasta.

Uganda on ottanut vastaan lähes 1,4 miljoonaa pakolaista, joista suurimman osan kolmen viime vuoden aikana.

Se on valtava määrä etenkin maassa, joka kuuluu maailman vähiten kehittyneisiin, ja jonka bruttokansantuote on melkein kymmenen kertaa pienempi kuin vaikkapa Suomen.

Miten köyhä maa oikein onnistuu pakolaisten vastaanotossa samaan aikaan, kun vauraat EU-jäsenet ovat vuosia riidelleet siitä, mitä turvapaikanhakijoille pitäisi tehdä?

"Kyse on osittain kulttuurista, mutta me myös kunnioitamme kansainvälisiä pakolaisten suojeluun liittyviä sopimuksia, jotka hallituksemme on allekirjoittanut", tokaisee Wycliffe Nsheka, Kirkon Ulkomaanavun maajohtaja Ugandassa.

Hänen mielestään eurooppalaistenkin pitäisi Ugandan tavoin nähdä pakolaiset mahdollisuutena.

[...]

Siitä huolimatta maa on pärjännyt suhteellisen hyvin – YK:n pakolaiskomissaari Filippo Grandi sanoi viime viikolla, että Ugandan pakolaispolitiikka on yksi Afrikan, ellei koko maailman, edistyksellisimmistä.

Uganda on naapurimaiden kriiseistä huolimatta pitänyt rajansa auki. Pakolaiset rekisteröidään ja monet saavat viljelyä varten maatilkun.

Pakolaiset saavat oikeuden käydä koulua ja käyttää terveyspalveluita, tehdä töitä, perustaa yrityksiä ja liikkua vapaasti – lähes samat oikeudet kuin ugandalaisetkin äänioikeutta lukuun ottamatta.

Nshekan mukaan järjestelmän hyvä puoli on siinä, että pakolaiset nähdään yhteiskunnan aktiivisina jäseninä ja tavoitteena on heidän elinkeinojensa kehittäminen.

"Heidän asiantuntemustaan halutaan käyttää hyväksi. Rajoitusten asettamisen sijaan ajatellaan, että heiltä voidaan saada käyttöön sellaisia taitoja, joita meillä ei ole Ugandassa", hän selittää.

[...]

"Ugandassa kaikki vieraat ovat arvostettuja, ja heistä halutaan pitää huolta. Asenne on hyvin erilainen kuin Euroopan maissa, joissa tuntuu, että omaan maailmaan tavallaan käperrytään", kertoo Suomen Pakolaisavun Ugandan maajohtaja Tarja Saarela-Kaonga. Pakolaisavulla on toimisto Ugandan pääkaupungissa Kampalassa.

[...]

Ugandalaisten vieraanvaraisuus ei ole pelkästään epäitsekästä. Se hyötyy pakolaisista myös siksi, että YK ja isot kansainväliset avustusjärjestöt rahoittavat pakolaisten vesi- ja ruokahuoltoa sekä terveys- ja koulutuspalveluita.

Yhteisen sopimuksen mukaan 30 prosenttia avustusrahoista käytetään paikallisten hyväksi ja 70 prosenttia pakolaisten hyväksi. Etenkin maan köyhässä pohjoisosassa mallista on ollut hyötyä.

Ugandan viranomaisten roolina taas on asuinalueiden järjestäminen, rekisteröinti sekä turvallisuudesta huolehtiminen.

[...]

"Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta maassa on mahdollisuuksia nokkelalle yrittäjälle. Kehittyvissä yhteisöissä on paljon tarpeita, joihin yrittäjä voi tarttua", Wacklin toteaa.

Liian ruusuinen tarina?

Ugandan mallissa on myös ongelmansa. Tällä hetkellä suurin päänsärky on se, että pakolaisia alkaa olla niin paljon, ettei kuuluisa vieraanvaraisuuskaan välttämättä enää riitä. Pakolaisille ei esimerkiksi enää pystytä antamaan yhtä paljon maata kuin aiemmin.

Joillakin paikkakunnilla pakolaisia on jo enemmän kuin paikallisia ja paikallisten hermot ovat alkaneet kiristyä. Samaan aikaan Etelä-Sudanin kriisi ei osoita laantumisen merkkejä, vaan siitä on YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan tulossa koko Afrikan pahin humanitaarinen kriisi.

Lisäksi Uganda tarvitsisi enemmän ulkopuolista apua. Viime vuonna YK:n hätäapuvetoomuksesta vain runsas kolmannes saatiin rahoitettua, ja se näkyy jo käytännössä.

"Uganda on lähellä murtumispistettä. Pakolaisten ruoka-annoksia on jouduttu leikkaamaan eivätkä palvelut pysy tavoitetasolla. Esimerkiksi kouluissa pitäisi olla yksi opettaja 55:tä lasta kohti, mutta on luokkia, joissa määrä on 200", Nsheka kertoo.

Belgialaisten Ghentin ja Antwerpenin yliopistojen tutkijat Julie Schiltz ja Kristof Titeca kritisoivatkin jo viime vuonna kirjoituksessaan Al-Jazeera-uutiskanavan nettisivuilla Ugandan menestystarinan esittämistä yltiöpositiivisessa valossa. Heidän mukaansa sen verukkeella Eurooppa voi ulkoistaa pakolaisongelman Afrikalle, koskapa Uganda kerran pärjää hyvin. Toisaalta Euroopan liberaalit tahot taas voivat sen avulla painostaa omia maitaan avoimempaan pakolaispolitiikkaan. Lisäksi Uganda itse pystyy tarinan avulla kääntämään huomion pois oman hallintonsa ongelmista, kuten demokratiaongelmista ja veljeilystä Etelä-Sudanin hallinnon kanssa.

Siitä huolimatta fakta on, että samaan aikaan, kun vauraaseen Eurooppaan viime vuonna tuli Välimeren kautta noin 172 000 turvapaikanhakijaa ja pakolaista, köyhässä Ugandassa pakolaismäärä kasvoi yli 700 000:lla.

Wycliffe Nshekan mielestä EU-mailla onkin paljon opittava Ugandalta paitsi pakolaissopimusten noudattamisesta, myös vapaasta liikkuvuudesta ja pakolaisten hyödyntämisestä.

"Katsomme Afrikassa tv:stä, kuinka ihmiset hukkuvat, koska heidän liikkumistaan rajoitetaan. Yksi asia, jonka te voisitte oppia on se, että joillakin pakolaisilla on asiantuntemusta, jota Euroopalla ei ole. Olisi hyvä tarkastella enemmän pakolaisten potentiaalia ja sitä, mitä he voivat tarjota", hän kehottaa.

maailma.net 7.2.2018

[guest12632]

Hänen mielestään eurooppalaistenkin pitäisi Ugandan tavoin nähdä pakolaiset mahdollisuutena.

Meillä on paljon somaleita, irakilaisia ja muita mahdollisuuksia, jotka voisimme ilomielin lähettää Ugandaan kotoutumaan. Miten olisi?

Katsomme Afrikassa tv:stä, kuinka ihmiset hukkuvat, koska heidän liikkumistaan rajoitetaan.

Ilmeisesti ihmisten liikkumista ei ole rajoitettu tarpeeksi, koska yhä niin monet lähtevät merikelvottomilla purtiloilla ulapalle.

[Bwana]

UG:n hallitus käyttää täysin sumeilematta hyväkseen tuota avustusrallia, ovat mm. juuri tehneet sopimuksen israelin kanssa eritrealaisten ja sudanilaisten pakolaisten vastaanottamisesta (Ruanda on tässä diilissä mukana), vissiinkin jonkin sortin kompensaatiota vastaan. Ugandan hallitus saattaa silloin tällöin lähettää pahimmin kärsiville alueille kuorma-autollisen riisiä jotta pääsevät sitten taas osoittamaan WFP:tä ja muita toimimattomuudesta. Pohjois-Ugandasta on tapauksia, joissa 20 000 ugandalaista on muuttunut yhdessä yössä Etelä-Sudanin pakolaisiksi.

En sitten missään nimessä kiistä Etelä-Sudanin pakolaisten hätää. Etninen puhdistus aiheuttaa sellaista.

Samasta syystä Ugandalla on esimerkiksi Somaliassa suuri AU:n rauhanturvaajajoukko. Sotilaista maksetaan useita tuhansia per pää ja jätkät itse saavat pari sataa.