Miten koen empatian ?

[Arkipiispa]

"Empatia-sanan perusmerkitys viittaa myötätuntoiseen eläytymiseen. Psykologit ovat sittemmin laajentaneet empatia-sanan merkitystä siten, että sillä voidaan tarkoittaa emotionaalisen reagoinnin lisäksi myös kognitiivista roolinottoprosessia eli tietoista rationaalista yritystä asettua toisen asemaan. Empaattinen ihminen samastuu siis herkästi toisen ihmisen tunnereaktioihin ja pyrkii ymmärtämään toisen ihmisen käytöstä, näkökulmaa ja tunnereaktioita."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Empatia

Lähtökohtani on se, että empatia on luonnollinen reaktio, jota ei tarvitse peitellä; se on osa tervettä ihmisluontoa. Sana empatia (empathy) tulee kreikan sanoista ἐν (en-sisään) ja πάθος (pathos-tuntemus, kärsimys, intohimo). Voimme tuntea toisen ihmisen tilannetta tai tunteita, mutta samoin voimme ymmärtää toisen ihmisen arvoja tai suhtautumista meihin.

Empatian tunteminen on täysin luonnollinen reaktio, kun näemme esimerkiksi aliravitun lapsen jonka katseessa näemme pyynnön auttaa. Kun hän ojentaa kätensä minua kohden, empatia-minäni kertoo että se mitä hän pyytää, on "kohtuullista" ja "oikeutettuakin"; minulla on liikaa ja hänellä ei tarpeeksi.

Kun käyn nauttimassa 6 euron pizzan jota pidän jopa enemmän kun 6 euron arvoisena verrattuna kilpaileviin vaihtoehtoihin, empatia-minäni kertoo minulle että olisin voinut maksaa enemmänkin. Eli olisi ollut "kohtuullista" maksaa vaikka 7 tai 8 euroa tuosta lounaasta eli antaa toiselle yhtä paljon kuin hän mielestäni antoi minulle.

Mutta jos joku aseella uhaten vaatii minua antamaan rahaa tai mitä hyvänsä muuta, empatia-minäni kertoo minulle että tuon henkilön arvot eivät ole kohdallaan; hän ei ansaitse haluamaansa kohtelua. Siihen ei vaikuta edes se, että tiedän hänen tarvitsevan ruokaa elääkseen – koska mielestäni hän voisi sen ruokansa ansaita rehellisesti, ehdottaa minulle vastavuoroisuuteen perustuvaa sopimusta, tai aivan vähimmilläänkin esittää asiansa pyyntönä, eikä vaatimuksena.

Kun näen ihmisen jolla on itsellä riittävästi tai joka voisi yrittää hankkia itse oman elantonsa, mutta kuitenkin haluaa elää kustannuksellani, empatia-minäni kertoo minulle miten tuo ihminen suhtautuu niihin arvoihin, joita minä pidän oikeina. Ymmärrän, että minä en halua auttaa ihmistä toimimaan loisena, yhteiskunnan arvojen vastustajana ja ihmiskunnan parasiittina. Empatia-minäni on toiminut oikein.

Kun näen kaksi ihmistä, toisen joka ei apua tarvitse mutta jota autetaan, ja toisen jota ei auteta vaikka hän on huonommassa asemassa kuin tuo ensimmäinen, empatia-minäni kertoo minulle että auttaja toimii väärin – mielestäni terveiden arvojen vastaisesti - ja jopa että minun tulisi tehdä asialle jotakin.

Kun havaitsen median puolustelevan asiaa joka selkeästi ei ole yhteiskuntamme etujen mukaista eikä perustu terveeseen ajatteluun, empatia-minäni kertoo minulle että kyse on valheellisesta propagandasta jolla aidon empatia-minäni mielipiteeseen pyritään vaikuttamaan tavalla, joka kuului kenties natsi-Saksan tai Pravdan keinoihin, mutta ei kuulu länsimaiseen yhteiskuntaan. Empatia-minälleni yritetään heijastaa valheellisia arvoja tai sitä pyritään turruttamaan.

Kun näen ihmisen joka rikkoo voimassa olevia lakeja, sopimuksia ja säädöksiä, hyväksikäyttää tietoisesti järjestelmän puutteita ja porsaanreikiä, valehtelee saadakseen hänelle kuulumattomia etuja, halveksii yhteiskuntani arvoja ja moraalia, käyttäytyy sopimattomasti yhteiskunnan jäseniä kohtaan, ei arvosta sitä jo kohtuuttoman suurta apua jonka hän saa, vaatii lisää etuja tavalla joka ei ole yhteiskuntani tapojen mukaista tai tuo kulttuuria joka alistaa naisia ja ratkaisee ongelmia väkivallan keinoin, mitä Empatia-minäni siihen sanoo ?

Empatia-minäni menee lähes sanattomaksi järkytyksestä. Se ei pysty ymmärtämään, miten voisin tuntea myönteistä empatiaa sellaista kohtaan, jolla ei sitä ole lainkaan minua kohtaan.

Yhteiselämä niin parisuhteessa kuin vaikka yhteiskunnassakin on kaksisuuntaista. Se ei toimi, jos toinen vaatii ja toinen joutuu myöntymään. Jos parisuhde on toisen loisimista toisen kustannuksella tai toisen alistamista omiin vaatimuksiin jotka ovat toisen arvojen vastaisia, alistaja ei osoita empatiaa, vaikka sitä vielä alistettavalla riittäisikin osoitettavaksi. Tällöin yhteiselämä on epäterveellä pohjalla. Vielä epäterveempää on kolmannen osapuolen vaatia alistettavalta empatiaa alistajaa kohtaan.

Vielä kun keksisin, miten tämä kirjoitukseni soveltuisi nykypäivään...

[UgriProPatria]

Olen alkanut tulla höveliksi joitain romanikerjäläisiä kohtaan. Tämä tosin on aina yksilökohtaista.

[Myrkkymies]

Sääli on sairautta.

[UgriProPatria]

Sääli on sairautta.

Ei ole. Psykopatia on.

[guest8788]

Kun havaitsen median puolustelevan asiaa joka selkeästi ei ole yhteiskuntamme etujen mukaista eikä perustu terveeseen ajatteluun, empatia-minäni kertoo minulle että kyse on valheellisesta propagandasta jolla aidon empatia-minäni mielipiteeseen pyritään vaikuttamaan tavalla, joka kuului kenties natsi-Saksan tai Pravdan keinoihin, mutta ei kuulu länsimaiseen yhteiskuntaan. Empatia-minälleni yritetään heijastaa valheellisia arvoja tai sitä pyritään turruttamaan.

PA [pathological altruism] is generally defined as a sincere attempt to help others that instead harms others or oneself, and is "an unhealthy focus on others to the detriment of one's own needs." [...] PA is likely when people "falsely believe that they caused the other's problems, or falsely believe that they have the means to relieve the person of suffering." Or, it is "the false belief that one's own success, happiness, or well-being is a source of unhappiness for others." PA "often involves self-righteousness," and can result in "impulsive and ineffective efforts to equalize or level the playing field."

(http://www.amren.com/features/2012/07/pathological-altruism/)

En ala luetella lukemattomia esimerkkejä median systemaattisesta tavasta toimia näiden kuvausten tavoin. Mediakenttä ei tietenkään koostu sairaista ihmisistä, mutta ideologisesti viritetyn koulutuksen ja ammattikunnan ryhmäpaineen myötä alkavat toimittajat pavlovilaisesti toistaa tiettyjä hokemia ja opittuja asenteita, jotka luovat esim. maahanmuuttoaiheessa patologista altruismia tihkuvan, poliittisesti korrektin asenneilmapiirin, jota voisi sanoa luonteeltaan itsetuhoiseksi. Eli sairaaksi.

[Arkipiispa]

Sääli on sairautta.

Ei ole. Psykopatia on.

Kun kotiini kävelee ihminen joka on juuri kulkenut 8-10 ilmaisen ruuan tarjoilupisteen ohi, astelee jääkaapilleni ja lompakolleni ja vaatii minua osoittamaan sääliä, minun on todella vaikea puristaa sitä itsestäni ulos pisaraakaan tunkeutujaa kohtaan.

[Vaniljaihminen]

Kyllähän sitä voi tuntea empatiaa pakolaisia kohtaan, mutta mä koen empatiaa myös yhteiskunnan tulevaisuutta kohtaan. Järkeä tarvitaan hillitsemään sellaista empatiaa, joka ajaa vaan seka auttajan että autettavan tuhoon.

Järki ilman tunnetta on raakuutta, mutta vastaavasti tunne ilman järkeä on itsetuhoisuutta. Oikea ratkaisu on järjen ja tunteen kompromissi.

[UgriProPatria]

Sääli on sairautta.

Ei ole. Psykopatia on.

Kun kotiini kävelee ihminen joka on juuri kulkenut 8-10 ilmaisen ruuan tarjoilupisteen ohi, astelee jääkaapilleni ja lompakolleni ja vaatii minua osoittamaan sääliä, minun on todella vaikea puristaa sitä itsestäni ulos pisaraakaan tunkeutujaa kohtaan.

Mahd. myötätunnon tuleekin kohdistua aitoon hätään.

Tosiaankin, niitä ilmaisia ruokapisteitä, eli eri valtioita, matkalla Irakista, Afganistanista, Syyriasta, tai Eritreasta on ollut Euroopassa useita, mutta nämä eivät "hätääkärsiville" kelvanneet, sillä näissä uusi tulokaskin velvoitettaisiin omiinkin toimiin.

Kovin hätääkärsivä ei ole henkilö, jolla on varaa matkustaa toiselle puolelle maapalloa.

[törö]

Empatia on jotain, mitä punikilla ei juuri ole, joten siitä tulee olla ylpeä niin kuin punikki Guevara-paidastaan.

Se erottaa ihmisen punikista.

[Arkipiispa]

Kyllähän sitä voi tuntea empatiaa pakolaisia kohtaan, mutta mä koen empatiaa myös yhteiskunnan tulevaisuutta kohtaan. Järkeä tarvitaan hillitsemään sellaista empatiaa, joka ajaa vaan seka auttajan että autettavan tuhoon.

Järki ilman tunnetta on raakuutta, mutta vastaavasti tunne ilman järkeä on itsetuhoisuutta. Oikea ratkaisu on järjen ja tunteen kompromissi.

Tunnen empatiaa niitä pakolaisia kohtaan, jotka osoittautuvat halukkaiksi rakentamaan tätä yhteiskuntaa ja sopeutumaan arvoihimme. Heitäkin on YLE jo muutaman löytänyt - montakohan työtuntia siihen on mennyt ?

Mutta miksi minun edes tulisi kokea empatiaa niitä kohtaan jotka tulevat tänne vain kohottaakseen elintasoaan meidän kustannuksellamme ? Se olisi sairasta. 

[UgriProPatria]

Empatia on jotain, mitä punikilla ei juuri ole, joten siitä tulee olla ylpeä niin kuin punikki Guevara-paidastaan.

Se erottaa ihmisen punikista.

Montako kommunistien avustusjärjestöä tiedämme? Itse en tiedä yhtäkään.

Kommunisteja katsellessa ja kuunnellessa olen havainnut, että milloin milläkin tekosyyllä laistetaan oman avun antaminen hädänalaisille, sitä kyllä velvoitetaan muilta, lähinnä yhteiskunnalta. Yksilöitä ei tule velvoittaa auttamaan muita, vaan vastuu on aina yhteiskunnan, valtion.

Jos kommunistilta pyytää avustusta mihin tahansa hyväntekeväisyyteen, sitä ei herru siitä korkeasti moraalisesta syystä, että ei ole oikein auttaa muutamia yksilöitä, kun ei samalla voida auttaa kaikkia muitakin avuntarvitsijoita, nk. Kansaa! Tämä asettaisi autettavan yksilön erillisasemaan muihin, eli "Kansaan" nähden ja olisi ikäänkuin riistoa "Kansalta". Jokaiselle kuuluu sama määräosansa piparista, eikä yhtään suurempi määräosa kuin muillekaan! Joka uskaltaa anastaa itselleen suuremman osan, ammutaan aamunkoitteessa!

Kun ei jokaiselle riitä piparia, ei sitä kukaan yksilökään saa vastaanotta, kele! Ollaan ikäänkuin samassa veneessä, sillä erotuksella, että suomalaisella kommunistilla pyyhkii huomattavasti paremmin, kuin sanotaan vaikkaka Kuuban kommunistilla. Mutta murhe onkin Kuuban, ei suomalaisten! "Niiden tulisi itse taistella!" Tukea voidaan kyllä antaa, mutta huomatkaa: ei yksilöille, vaan "Kansa Kaikkivaltiaalle".

Ihan totta! Olen omin korvin kuullut tämän filosofian.

[Yhteisöjäävi]

Joka aina pakenee, väistää ja pelkää, siitä tulee pelkuri. Ja joka aina syöksyy päin vaaroja, siitä tulee uhkarohkea. Ei hyvä. Kummastakaan ei tule urhea.

Joka antaa itsensä addiktoitua esim. nettipornoon, siitä tulee hillitön. Ja joka antaa piutpaut kaikille ruumiillisille nautinnoille, siitä tulee epäaistillinen. Ei hyvä. Kumpikaan ei ymmärrä kohtuuden päälle.

Joka tahtoo siirtää kaikki maailman kärsimykset itseensä, sen sydän pakahtuu painon alle. Ja jolle toiset ihmiset ovat vain välineitä, sen sydän on kiveä. Ei hyvä. Kumpikaan ei pysty olemaan empaattinen.

[Mangustin]

Ollaan ikäänkuin samassa veneessä, sillä erotuksella, että suomalaisella kommunistilla pyyhkii huomattavasti paremmin, kuin sanotaan vaikkaka Kuuban kommunistilla. Mutta murhe onkin Kuuban, ei suomalaisten! "Niiden tulisi itse taistella!" Tukea voidaan kyllä antaa, mutta huomatkaa: ei yksilöille, vaan "Kansa Kaikkivaltiaalle".

Ihan totta! Olen omin korvin kuullut tämän filosofian.

Nii mieki, tällaisen aatteen kannattajat yleensä ihan pyytämättäkin saarnaavat.

Mutta tuosta Kuubasta: Ei siellä kommunistilla ole paha olla, vaan niillä jotka vastustavat kommunismia. Saarella on yhä parisataa työleiriä väärinajattelijoille. Tavallisella kansalaisella ei kuitenkaan ole asiat aivan huonosti, jos ei vaan asetu poikkiteloin systeemin kanssa niin se antaa olla rauhassa. Perusterveydenhuolto ja peruskoulutus pelaa paremmin kuin suurella länsinaapurilla USA:lla, ilmasto on kiva, kulttuuri rikas (sillain hyvällä, katolis-karibialaisella tavalla) ja ruoka on hyvää eikä nälkään kuolla.

Muuttotappiomaana Kuuba ehkä suostuisi vastaanottamaan joitain ahdistuneita suomalaispunikkeja? Vassarin maailmantuska paranee terveellisellä työllä, rommilla ja rumballa. Viimeksimainitulla paranee myös sukupuolidysforiasta.

http://tedxtalks.ted.com/video/The-Power-of-Seduction-in-Our-E

(http://www.amren.com/features/2012/07/pathological-altruism/)

Hypoteesi: Kristillisen kulttuuriperinnön kieroonkasvua? Jeesus kehotti antamaan toisen leivän ja paidan lähimmäiselle, ei niitä ainoita mitä itsellä on. Keskiajalla oli näitä hengenmiehiä ja erityisesti -naisia, jotka toisaalta ihailtavasti ja uhrautuen hoitivat sairaita, mutta joissain tapauksissa meni överiksi, imettiin visvaa paiseruttoisten rakkuloista ja tämmöistä.

Lentämisen turvallisuusohje on hyvä allegoria muuhunkin auttamiseen: laita ensin happinaamari itsellesi.

[Hornsmith]

Eläimet herättävät monesti myönteistä empatiaa, ihmiset eivät niinkään.

[Parsifal]

Kyllähän sitä voi tuntea empatiaa pakolaisia kohtaan, mutta mä koen empatiaa myös yhteiskunnan tulevaisuutta kohtaan. Järkeä tarvitaan hillitsemään sellaista empatiaa, joka ajaa vaan seka auttajan että autettavan tuhoon.

Järki ilman tunnetta on raakuutta, mutta vastaavasti tunne ilman järkeä on itsetuhoisuutta. Oikea ratkaisu on järjen ja tunteen kompromissi.

Juuri tällä hetkellä koen enemmän empatiaa raiskattuja suomalaisia teinityttöjä kuin heidän väitetysti turvapaikan tarpeessa olevia raiskaajiaan kohtaan. Empatiaminäni sanoo, että raiskaajat ovat menettäneet kaikki oikeutensa tulla autetuiksi.

[DuPont]

Kyllähän sitä voi tuntea empatiaa pakolaisia kohtaan, mutta mä koen empatiaa myös yhteiskunnan tulevaisuutta kohtaan. Järkeä tarvitaan hillitsemään sellaista empatiaa, joka ajaa vaan seka auttajan että autettavan tuhoon.

Empatia ei ole terveestä järjestä riippumatonta. Kyllä minä tunnen empatiaa suomalaisia kohtaan, luultavasti aina enemmän verraten ulkkareihin. Koen myös sympatiaa sellaista yhteiskuntaa kohtaan, jossa näen jälkeläisteni parhaiten pärjäävän, en halua niitä lähi-itäläisiä tms. afrikkalaisia vaihtoehtoja tilalle. Minusta on kiva, jos naapurit ovat minunkaltaisiani. Olo on turvallinen silloin. Voin antaa lantin keräykseen pakolaisille, mutta en halua pakolaisia naapuriini. Kukapa rehellisesti haluaisi, ei edes Elina Grundström?

Mieluiten olen empaattinen tulevia sukupolvia kohtaan, heillehän me tämän maailman jätämme. Hyvä Suomi on hyvä heille. Se voi olla edelleen Suomi, eikä Paskastan.

[JJohannes]

Pohdin tänään kysymystä empatiasta kun luin Dan Koivulaakson vuotaneita foorumiviestejä joissa puhuttiin pippurisumutteista, brutaalista AFAsta ja taktisesta väkivallasta. Tapaan usein kehitellä päässäni skenaarioita, joissa istun kaljatuopposen tai kahvikupin ääreen kenen tahansa mielestäni "väärässä" olevan ihmisen kanssa keskustelemaan ilman sarvia ja hampaita. Mitä sanoisin ISIS-terroristille? Mitä kysyisin Li Anderssonilta? Mistä filosofisesta kysymyksestä keskustelisin Tuomas Enbusken kanssa? Entä Jari Leinon?

Olen ajatellut, että on pikemminkin ihmisen olemukseen kuuluva ongelma, ettei tälläisiä keskusteluja todellisuudessa koskaan käydä. Joskus harvoin käy niin, että Teuvo Hakkarainen ja Jani Toivola istuvat samaan pöytään eduskunnan kahviossa ja paljastuukin, ettei se Teukka nyt oikeasti pelkää Toivolan perseraiskaavan häntä vessakäynnillä tai että Toivolakin oikeasti ymmärtää, ettei metsätyöläinen voi nostella pikkusormi pystyssä lattekuppia kun pitäisi tehdä duunia maan hyväksi.

Minusta on tuntunut, että tämä täällä netissä kirjoittelu ja meidän ennakkokäsityksemme toisistamme ovat vain jotain peliä ja tosiasiassa aina on mahdollista tulla toisen ihmisen kanssa toimeen, vaikkei jakaisikaan tämän arvomaailmaa. Mutta en olekaan enää niin varma. Jos menisin itsenäisyyspäivän soihtukulkueeseen ja näkisin siellä Danin ja sanoisin, että "hittoako me tässä meuhkataan, jätetään se muille ja mennään me kaksistaan Janoisen Loheen tuopeille keskustelemaan filosofiasta ja yhteiskunnasta" niin ehkä Dan sanoisikin, että "haista vittu, fasisti" ja pistäisi brutaaliin AFA-tyyliin pippurisumutetta naamaan.

Luin juuri suosikkikirjailijani Thomas Bernhardin elämänkertasarjan yhden osan, jossa hän kertoo elävästi keuhkoparantolassa nuoruudessaan tapaamastaan oikeustieteen tohtorista, joka oli sosialistina sodanjälkeisen Itävallan "katolis-kansallissosialistisen" järjestelmän hampaissa. Häntä vihasivat niin sairaalan natsistiset lääkärit kuin katoliset nunnatkin jotka tekivät hänen viimeisistä päivistään helvettiä. Bernhard kertoo, että tohtorin näkeminen sementoi hänen käsityksensä siitä, että suoraselkäinen ja rehellinen oman vakaumuksensa takana seisova ihminen ei saa tässä maailmassa osakseen kuin halveksuntaa ja vihaa, ja että muiden ihmisten tavoitteena on vain tuhota hänet.

Vaikka olenkin pessimisti ja ihmisvihaaja sinänsä niin en vain kykene koskaan käsittämään toista ihmistä täysin turmeltuneena. En vain voi vihata ketään totaalisesti. Ja aivan viimeiseen asti haluan toivoa, etteivät muutkaan voi.

[JJohannes]

Jos nyt vielä voisin tarkentaa positiotani niin sanoisin, että Pentti Linkola ei vähääkään liioitellut sanoessaan itseään humanistiksi. Hän on Suomen suurin humanisti, ellei jopa ainoa humanisti koko maassa. Ihminen on täysin kelvoton eikä hänestä ole noudattamaan maallista eikä taivaallista lakia. Juuri siksi ihmisen onkin vain luotettava armoon. Juuri siksi ihmisen puolesta voikin vain surra, ei olla vihainen hänelle.

[tos]

Kyllähän sitä voi tuntea empatiaa pakolaisia kohtaan, mutta mä koen empatiaa myös yhteiskunnan tulevaisuutta kohtaan. Järkeä tarvitaan hillitsemään sellaista empatiaa, joka ajaa vaan seka auttajan että autettavan tuhoon.

Järki ilman tunnetta on raakuutta, mutta vastaavasti tunne ilman järkeä on itsetuhoisuutta. Oikea ratkaisu on järjen ja tunteen kompromissi.

Tunnen empatiaa niitä pakolaisia kohtaan, jotka osoittautuvat halukkaiksi rakentamaan tätä yhteiskuntaa ja sopeutumaan arvoihimme. Heitäkin on YLE jo muutaman löytänyt - montakohan työtuntia siihen on mennyt ?

Mutta miksi minun edes tulisi kokea empatiaa niitä kohtaan jotka tulevat tänne vain kohottaakseen elintasoaan meidän kustannuksellamme ? Se olisi sairasta. 

Empatia jakautuu sisä- ja ulkopiiriajatteluun. Tunnet syvempää sympatiaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat rakentavia voimia sinun todellisuudessa. Empatialla on hyvin jyrkkä piiriajattelu. Mitä empaattisempi henkilö olet, sitä laajempi empatia piirisi on. Hulluimmilla suvakeilla empätian piiri koskee koko maailmaa.

Analyyttiset ja järkevät ihmiset rajoittavat empatian piirinsä koskemaan perhettä tai sukua, koska vaikutusvalta näiden ryhmien ulkopuolisien "ihmisten" olosuhteisiin on mitätön ja itsensä asettaminen mahdottoman tehtävän eteen ei voi olla hyväksi mielenterveydelle.

[Totti]

Empatiaa voi kokea yllättävissä tilanteissa.

Oheinen linkki esittää videon, jossa väitetty Isiksen itsemurhapommittaja on päätynyt kurdien peshmergataistelijoiden haltuun.

Inhoan Isistä sydänjuuriani myöten, mutta oli kaveri osallistunut mihin tahansa, niin tunnen silti syvää empatiaa hänen puolesta koska hän ei ilmiselvästi ole henkisesti täysin läsnä.

Jos hän on tehnyt sotarikoksen tai on vihollisen taistelija, se ei silti oikeuta hänen kiduttamista tai teloittamista hänen henkisen tilansa takia.

Toivon, ja haluan uskoa, että peshmergat eivät teloittaneet tätä miestä vaan hän löytää uuden elämän rintamalinjojen toisella puolella.

Video: https://www.youtube.com/watch?v=64tvNb_cAqE

[Stadin friidu]

Kiinnostava aihe. Kuka tahansa minut tunteva varmaankin luulisi että olen empaattinen ihminen. Olen avulias ja kiltti, kuuntelen mielelläni ihmisten ongelmia, olen aina valmis antamaan vähästänikin, rakastan eläimiä ja luontoa, lapsistakin pidän.

Mutta, yllätys yllätys, en ole ollenkaan empaattinen ihminen. Se mikä minua hallitsee (sekä hyvässä että pahassa) on vahva pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja minusta on mukava auttaa ihmisiä ihan muuten vaan koska sellaisessa maailmassa vain nyt on kaiken järjen mukaan paljon mukavampi elää. Viime viikolla musta mies oli kantamassa isoa raskasta huonekalua hissiin ja juoksin kolmanteen kerrokseen avaamaan hänelle hissin ovea koska oli hauska nähdä hänen iloinen reaktionsa.

Empatia on minusta lopulta kovin harhainen peruste toimia. Ihminen tuntee luontaisesti enemmän empatiaa kauniisiin ihmisiin, pörröisiin eläimiin, ja esimerkiksi jos lehdessä on uutinen ja kuva 6-vuotiaasta tytöstä joka tarvitsee tuhansia euroja leikkaukseen jonka avulla saa puoli vuotta lisää elinaikaa, niin empatian ja rahalahjoitusten tulva on loputon, mutta jos on uutinen että jonkun sairaalan resurssit ovat vähissä mistä saattaa aiheutua pieni nousu kuolemissa jotka olisi voitu muuten estää, niin juuri ketään ei kiinnosta.

Entäpä ne, jotka meitä oikeasti auttavat silloin kun tarvitsemme apua kaikkein eniten?  Jos olet menossa leikkaukseen, haluatko kirurgin joka pysyy rauhallisena ja hoitaa hommansa, vai kirurgin joka on sekaisin huolesta henkesi puolesta? Entä palomies joka menee pelastamaan lasta palavasta talosta, mutta huomaa yhtäkkiä nurkassa kissan - katto on kenties romahtamassa ja kaikki saattavat kuolla mutta kissa on pakko pelastaa koska herranjumala katsokaa nyt kuinka söpö tuo kissaparka on, ihan kuin meidän Misse!!

Yksi suvakkituttuni kertoo usein valvonsa öitä kun on aina murehtimassa joko hukkuneita pakolaisia, kodittomia koiria tai ystäviensä murheita... Missä kunnossa tuollainen ihminen on ketään auttamaan, joka ei edes nuku?

Parempi vaan punniskella itsekseen vähän etäämmältä, kaikessa rauhassa ja tehdä se minkä voi - tai jättää tekemättä mikäli avusta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

[Malla]

Entäpä ne, jotka meitä oikeasti auttavat silloin kun tarvitsemme apua kaikkein eniten?  Jos olet menossa leikkaukseen, haluatko kirurgin joka pysyy rauhallisena ja hoitaa hommansa, vai kirurgin joka on sekaisin huolesta henkesi puolesta? Entä palomies joka menee pelastamaan lasta palavasta talosta, mutta huomaa yhtäkkiä nurkassa kissan - katto on kenties romahtamassa ja kaikki saattavat kuolla mutta kissa on pakko pelastaa koska herranjumala katsokaa nyt kuinka söpö tuo kissaparka on, ihan kuin meidän Misse!![/i

Hyviä näkökulmia. Case: kokkenut nukkumatti (anestesialääkäri). Ammattillinen ja ystävällinen, koska hän tiesi kai kokemuksesta, että on helpompi ja nopeampi nukuttaa potilas, jonka suonet eivät pakene kauhusta. Lopputuloskin oli sievä, toisin kuin runnojan jäljiltä. Emnpaattinen -- ei aavistustakaan. Taitava, kyllä.

[Golimar]

Minä en koe mitään myötätuntoa suvakkeja kohtaan, minä toivotan kaikki suvakit Helvettiin köysi kaulassa, sitä ne haluaisivat minulle ja kaikille muille tolkun ihmisille.

[Rubiikinkuutio]

Koen empatiaa hädänalaisia kohtaan. Myös pakolaisia. Silti järjenkäyttö on sallittua. Suomi ei pysty pelastamaan koko maailmaa ja väestönsiirrot pelastusmekanismina ovat kalliita ja tehottomia. Sillä tehottomuudella jätetään suomalaisia hädänalaisia auttamatta.

Empatia on ihan hyväksytty tunne, mutta ensimmäisen tunteen perässä ei aina kannata tehdä päätöksiä. Järkeä kannataa käyttää.

[UgriProPatria]

Olen empaattinen aidosti empatiaa tarvitseville, mutten huijareille vähääkään.

Monesti saa kuitenkin huomata, että on empatiat menneet harakoille.

Eilisen Tallinnanaukion draaman seurauksena tunsin todella empatiaa "pahoinpideltyä, raskaanaolevaa musliminaista" kohtaan ja säälittelin, että ei kai vaan vauva vahingoittunut!

Ja jo kohta selviää, että olin jakanut sympatiaani mitä karkeimmalle rikolliselle, joka käyttää lapsiaankin hyväksi valheellisissa poliittisissa propagandoissaan. Ämmä itse asetti syntymättömän, pienen lapsensa mahd. väkivallalle alttiiksi, muslimihuorien tapaan: sitten kannettaisiin "itkien" veristä vauvaa sairaalaan!

Loppui empatiat tähän ja olen taas entistäkin järkevämpi: ei vähäistäkään empatiaa matuille. Matu valehtelee aina. Näköjään joutoaikoinaan tappavatkin (Kajaani), sekä käyttävät jopa syntymättömiä vauvojaankin "ihmiskilpenä". Tällainen on somali. Muslimi.

[guest8096]

UgriProPatria, minä tykkään sinusta.