QuoteNetissä jokainen päivä on aprillipäivä
Luotettavan tiedon haastajia on Suomessa yhä enemmän. Netin provosointi valuu journalismiinkin.
Ennenhän toimittajien tehtävä oli ottaa selvää faktoista ja kertoa niistä mahdollisimman selkeästi lukijoille. Nykyisin toimittajat myös herättelevät keskustelua ja pyytävät lukijoita kertomaan, mitä mieltä he ovat, mitä he arvelevat tai uskovat – myös sellaisista asioista, jotka eivät kaiken järjen mukaan ole ollenkaan mielipidekysymyksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tieteelliset tutkimukset alkoholista ja tupakasta.
Facebookissa perinteinen media usein luopuu (näennäisesti) asiantuntijaroolistaan, koska tietäminen ja neuvominen eivät kuulu ajan henkeen. Keskustelu ja faktojen suhteellistaminen sen sijaan kuuluvat.
Sosiaalinen media on upea mahdollisuus demokratialle. Luonteensa mukaisesti se päästää ääneen kenet tahansa ja suorastaan pakottaa kaiken tiedon samanarvoiseksi. Kukaan ei voi julistaa olevansa ylimmäisen tiedon yksinvaltias. Usein yhteisö korjaa väärät väitteet. Samalla se pakottaa perinteistä mediaa korjaamaan kurssiaan.
Sosiaalisessa mediassa kuitenkin joka päivä on aprillipäivä. Tahallisten huijausten ja provokaatioiden tehtailu on laaja kansanhuvi niin meillä kuin maailmalla. Kun perinteinen media loiventaa puhetapaansa faktoista piittaamattomaksi, keskustelua herättääkseen, se luopuu tärkeästä vastuustaan lukijoille.
Totuuden suhteellistumisen toisessa päässä on tahallinen valehtelu, väärän tiedon systemaattinen levitys. Sillä saralla on yhä enemmän suomalaisiakin toimijoita.
...
Niitä yhdistää usein väite tai epäilys siitä, että totuudenmukaiset tiedot halutaan "sensuroida" muun muassa ja erityisesti meillä täällä valtamediassa.
(kolumnissa viittaukset MV-lehteen ja Magneettimediaan ns. epäluotettavina tietolähteinä yksittäisten esimerkkien kautta)
...
Näiden sivustojen taustalla roihuaa ajatus siitä, että kaikki – kaikki – tieto ja tähänastinen ajattelu on kenen tahansa kyseenalaistettavissa ja kumottavissa, jos niin vain huvittaa tehdä.
...
Puhetapa alkaa saada suosiota perinteisessä mediassa alussa kuvattujen Facebook-jakojen lisäksi myös muuten. Tällä viikolla toimittaja Tuomas Enbuske kirjoitti Apuun kolumnin otsikolla "Feminismi on vihapuhetta". ja ohjelmasta "Miksi somali raiskaa?".
(kommentti: kolumnistia vaikuttivat enemmän haittaavan juttujen otsikot kuin itse sisällöt, vaikka vastaavia hämääviä otsikoita on valtamediassa aiemminkin näkynyt lukuisia)
...
Näiden esimerkkien valossa on lähes jakomielistä lukea hiljattain julkaistua kirjaa Mitä mieltä Suomessa saa olla, jonka ovat toimittaneet professori Timo Vihavainen, vapaa toimittaja Marko Hamilo ja kirjailija Joonas Konstig. Kirjan pääväite on, että Suomessa ei saa ajatella eikä puhua vapaasti.
...
Hamilon kanssa on helppo olla samaa mieltä siitä, että mielipideilmasto on huolestuttavalla tavalla kiristynyt. Netissä tämä "sota" on useimmiten sivistymätöntä ja hahmotonta hyökkäilyä ja ohipuhumista, leimaamista ja solvaamista.
...
Tästä ilmapiiristä on usein luettavissa pieniä uutisia netin ulkopuoleltakin. Viime viikolla poliisi kertoi epäilevänsä, että joku yritti ajaa tahallaan maahanmuuttajapojan päälle Helsingissä. Yle kertoi eilen torstaina, että turkulaisen evoluutiopsykologin Markus Rantalan autonrenkaat on puhkottu, ja vihaposti sekä uhkailut ovat hänelle arkea. Väkivaltaisia hyökkäyksiä on kohdistunut viime vuosina myös Setaan, äärioikeistosta kirjoittaneisiin vasemmistolaisiin, kuten myös perussuomalaisten toimistoon Helsingissä.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1427948228904
Quote from: nollatoleranssi on 03.04.2015, 17:36:04
Huvittavasti HS:n jutussa aiheeseen lisätään myös "evoluutiopsykologin autonrenkaat" mukaan (ideana on luoda kontrasti ns. väärän ja oikean tiedon välille, joka on koko jutun päälähtökohta). Samassa aiheessa on otettu tietenkin poliittisen retoriikan mukaan aiheeksi "suvaitsevaisto", "seta", "vasemmistolaisiin kohdistuvat äärioikeiston iskut" (tai siis kyse oli 1:stä iskusta, jota on parin-kolmen vuoden ajan Suomessa käsitelty päivittäin eri uutisjutuissa).
Jos lukee alkuperäisen jutun, niin siinä vasemmistolaisia syytetään armotta hyökkäyksistä. Hanna Mahlamäen jutusta saa aivan päinvastaisen kuvan...
QuoteRantalan mukaan vääriä tietoja evoluutioteorioista ruokkivat ennen kaikkea vasemmistolaiset humanistit. Tarkemmin sanoen miehet.
– Kun 1970-luvulla alettiin selittää ihmisen käyttäytymistä evoluutionäkökulmasta, niin vasemmisto hyökkäsi tosi voimakkaasti evoluutiobiologiaa ja evoluutiopsykologiaa vastaan. He ajattelivat, että jos ihminen on synnynnäisesti itsekäs, niin kommunismi ei voi toimia.
Evoluutioteoriat nostivat humanistit takajaloilleen.
– Tietenkin jos tulee tieteenala, joka sanoo, että sori teidän oppikirjanne ovat vanhentuneita, niin eihän sitä hyvällä katsota.
http://yle.fi/uutiset/evoluutiopsykologin_arkipaivaa_turussa_vihapostia_puhkotut_auton_renkaat_ja_maine_naistenvihaajana/7904484
Nostan ketjuun myös nimim. Kemolitor:n hyvän kommentin aiheesta. Tällä tavalla koska luodaan ns. urbaaneja legendoja valtamedian kautta.
Kyse on "maahanmuuttajataustaisen pojan yliajamisyrityksestä", jolle ei ole löytynyt minkäänlaisia todisteita. Ainoastaan poliisin oma ilmoitus aiheesta ja YLE:n uutisointi kuin "taustalla olisi rasistinen motiivi".
Vastaavalla tavalla on Suomen valtamediassa ennenkin tehty ns. kärpäsistä härkäsiä.
Quote from: Kemolitor on 03.04.2015, 14:55:13
Ei oikeastaan merkitse mitään, että tapaus niin sanotusti kuivui kasaan, aiheesta uutisointi riittää. Tämän jälkeen tähänkin tapaukseen voidaan aina tarvittaessa viitata mitä erilaisimmissa yhteyksissä, kaikkihan muistavat jatkossa tämän jutun, varsinkin kun siitä säännöllisin väliajoin vielä muistutetaan.
Hesarissa oli tänään Hanna Mahlamäen lauantaiessee, pitkä, poukkoileva ja sekava jorina, monta esimerkkiä saatu mukaan, asian punainen lanka jäi minulta löytämättä. Mukana kuitenkin myös tämä sattumus:
Quote
Ota kantaa: mikä on totta?
-----
Hamilon kanssa on helppo olla samaa mieltä siitä, että mielipideilmasto on huolestuttavalla tavalla kiristynyt. Netissä tämä "sota" on useimmiten sivistymätöntä ja hahmotonta hyökkäilyä ja ohipuhumista, leimaamista ja solvaamista.
Tästä ilmapiiristä on usein luettavissa pieniä uutisia netin ulkopuoleltakin. Viime viikolla poliisi kertoi epäilevänsä, että joku yritti ajaa tahallaan maahanmuuttajapojan päälle Helsingissä.
-----
HS (Hanna Mahlamäki): Ota kantaa: mikä on totta? (http://www.hs.fi/kulttuuri/a1427948228904)
Yhdenlaista ohipuhumista ovat hänenkin esimerkkinsä. Häneltä "unohtuu" kokonaan kertoa, että poliisi on myös uutisoinut silminäköijöiden puuttuneen tapaukselta, mikä ajankohdan ja paikan huomioiden kertoo aika paljon.
Hesari koittaa juottaa kuravettä ja antaa somaleita päälle, joka päivä.
Onneksi yhä harvempi uskoo hesarin valheita.
Näin siinä käy kun media valehtelee ja syöttää pajunköyttä kategorisesti kaikista yhteiskunnallisista epäkohdista koskaan kyseenalaistamatta lähdettä, mikä on vain mielipide, ei fakta. Kommentointi on sitten useimmiten kiinni sekin.
Valheet, mitkä tulevat poliitikoilta ja virkakunnalta syödään kakomatta, vuodesta toiseen. Eikä siinäkään vielä kaikki. Vielä on yliopistojen tutkimusprofessoritkin aprillaamassa 365vrk/v:
2015-03-31 Professori: Puolueiden lupaamiin työpaikkoihin ei riitä suomalaisia (http://hommaforum.org/index.php/topic,99799.msg1846103.html#msg1846103)
Pitää tähän tietysti todeta, ettei professoriksikaan pääse ihan vahingossa. Eli siinä mielessä monilta asiantuntijoilta kyllä löytyy varmasti enemmän tietoa kuin "taviksilta". Ainoa ongelma onkin tämän tiedon politisoimisessa, jota harrastavat usein asiantuntijat itsekin. Tosin useammin tuota suorittavat toimittajat, jotka poimivat asiantuntijoiksi valitsemiltaan henkilöiltä sopivat tiedot ja ujuttavat ne juttuihinsa tukemaan omaa poliittista näkemystä.
Jos toimitustyö olisikin rehellisempää ja ei niin poliittisesti suuntautunutta Suomessa, niin ihmiset eivät yhtä paljon kyseenalaistaisi näiden juttujen lähteitä ja tietoja. Tuossa se ongelma onkin kiteytettynä.
Quoteon lähes jakomielistä lukea hiljattain julkaistua kirjaa Mitä mieltä Suomessa saa olla, jonka ovat toimittaneet professori Timo Vihavainen, vapaa toimittaja Marko Hamilo ja kirjailija Joonas Konstig. Kirjan pääväite on, että Suomessa ei saa ajatella eikä puhua vapaasti
Tämä väite on ihan totta, Suomessa ei saa ajatella eikä puhua vapaasti; mielipideilmasto on todella ylhäältä käsin säänneltyä ja valtamedian ohjailemaa. Valtamedian tulisi ennen kaikkea tuntea vastuunsa siinä, että ajattelu säilyisi vapaana. Nyt tämä ajattelun vapaus loistaa poissaolollaan tilanteessa, jossa artikkeleja, kolumneja yms. kirjoitetaan ja saa kirjoittaa vain yhdestä näkökulmasta. Yksisilmäisyys kaikessa on käsin kosketeltavaa.
Mielenkiintoinen ja sanomalähtöinen tapa suhtautua omasta näkemyksestä poikkeavaan ja joskus jopa perusteltuun tietoon, väittämällä muuta maailmaa 365 päiväiseksi aprillipilaksi.
Tämän pitäisi opettaa kaksi asiaa.
1:tiedonvälityksen monopolista luopuminen tekee näköjään kipeää.
2: totuudesta luopuminen ei tehnyt hesarissa lainkaan kipeää, mutta menetetyn tiedon ja arvostuksen takaisinsaamisyritykset tekevät.
Toimittajista suurin osa on vihreitä, punikkeja ja fantsuttelijoita ja se kyllä näkyy, kuuluu ja haisee.
http://mediaviikko.fi/kategoriat/epressi/paavo-vasala/mediaviikon-kysely-toimittajista-puolet-vasemmistolaisia-puoluekanta-vaikuttaa-sisaltoon.html
Ruotsissa on sama tilanne kuin Suomessa.
http://politikfakta.se/2013/03/svts-partisympatier-ett-demokratiskt-problem/
On suorastaan ihmeellistä, miten näin poliittisesti latautuneella medialla ^ meidän mielletään olevan ajattelultamme vapaita. Eikö tämä jo itsessään sisällä paradoksin?
Median tulee olla vallan vahtikoira, ei vallan sylikoira, kuten se nyt on. Median tulee kyseenalaistaa poliittiset agendat ja niiden ontuvat puujalkaiset perustelut. Sen tulisi ennenkaikkea toimia puolueettomana tiedostuskanavana koko kansalle.
Median ei missään tapauksessa tule toimia lukijoitansa halveksivana arvostelijana. Jos lukijat ovat kokeneet jonkin yhteiskunnallisen ilmiön olevan vääryyttä puolustavaa ja jopa terveyden- ja hengenvaarallista, median ei tulisi vähätellä näitä ilmiöitä ja tapahtumia. Havainnoitsijoita ei tule syytellä eikä nimitellä.
Esimerkkinä epäterveistä ilmiöistä voin mainita mm. ne euroopan turistit, ketkä saapuvat maahan oleskelemaan jopa yli sallitun enimmäisajan 3kk ja koko maassaoloajan he majoittuvat minne haluavat, eivät maksa pysäköinnistään, roskaavat, sotkevat ulosteellaan paikkoja, varastavat, ryöstelevät, raiskaavat ja myös kerjäävät. Jos kansalaiset kokevat tämän asian olevan sairas ilmiö, median tulee siitä tiedottaa - ei vähätellä ja jopa ylistää kuinka hienoista tölkkejä keräävistä ihmisistä tässä on kyse. Myöskään mitään paperittomia ihmisiä eurooppalaisissa turisteissa ei ole.
Kysymys:
Media, miksi vaikenet sairaista yhteiskunnallisista ilmiöistä, tai jopa väännät mustaa valkoiseksi?
Quote from: nollatoleranssi on 03.04.2015, 17:49:49
Ennenhän toimittajien tehtävä oli ottaa selvää faktoista ja kertoa niistä mahdollisimman selkeästi lukijoille. Nykyisin toimittajat myös herättelevät keskustelua ja pyytävät lukijoita kertomaan, mitä mieltä he ovat, mitä he arvelevat tai uskovat – myös sellaisista asioista, jotka eivät kaiken järjen mukaan ole ollenkaan mielipidekysymyksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tieteelliset tutkimukset alkoholista ja tupakasta.
Facebookissa perinteinen media usein luopuu (näennäisesti) asiantuntijaroolistaan, koska tietäminen ja neuvominen eivät kuulu ajan henkeen. Keskustelu ja faktojen suhteellistaminen sen sijaan kuuluvat.
Tieteelliset tutkimukset eivät ole Jumalan sana. Tiede on kollaboratiivinen prosessi, joka ryömii hitaasti kohti totuutta. Yksittäiset tieteelliset tutkimukset voivat olla ihan täyttä puutaheinää.
Journalisti voi antaa asiantuntijalausunnon lähinnä siitä, mitä söi tänään lounaaksi. Hänellä on vain ja ainoastaan tiedottajan rooli.
Toimittajat kirjoittavat päätoimittajan valitseman linjan mukaisia juttuja. Päätoimittajat ottavat ohjeensa omistajilta. Palaute lukijoilta ja mainostajilta vaikuttaa toisinaan hieman lehden linjaan.
Suurin osa valtamedian julkaisemasta materiaalista on pr-toimistojen kirjoittamaa. Se on ilmaista sisältöä lehdille, ja journalismin näköistä mainosta pr-toimistojen toimeksiantajille.
Massamedia on non-stop aprillipilaa 24/7/365.
^ Hyvin tiivistetty.
Hesarit, ylet ja muut "viihdeuutiset" eroavat aprillipiloista vain yhdessä asiassa: ensiksi aprillipila on hauska, toiseksi aprillipila on yllättävä ja kolmanneksi hesarilla ei osata laskea senkään vertaa.