Suuri suomalainen virkahenkilötyö, sote-hanke kaatui eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Kyse ei siis ollut vaaliohjelmasta vaan hallituksen ja virkahenkilöiden tekemästä perustuslain rikkomisesta. Kumma että tätä perustuslain rikkomisyritystä ei kritisoitu mediassa kuten väitteitä persujen maahanmuutto-ohjelmasta joka oli siis poliittinen manifesti. Itse hankkeen kaatuminen on laajasti tutkittu ja uutisoitu. Vähemmälle on jäänyt se, mikä velvetti on tämä sote-uudistus? Yritän selvittää asian hommaforumin avulla.
Kaikki lähtee VVM:n virheellisista joskin suosituista kestävyysvaje- ja huoltosuhdearvioista. Suomeksi asia on seuraavanlainen: suomalaisia on maamme eturivin virkahenkilöstön mielestä sekä liikaa (vanhuksia) ja liian vähän (lapsia). Tätä arviota korjaa sote-uudistus. Se että alkuperäinen oletus sattuisi olemaan poliittinen ja virheellinen, ei luonnollisesti valtionvarain-, sosiaali- ja kuntaminusteriä hillitse. Päinvastoin. Mutta tämä näyttäisi olevan kupletin juoni ja kaikki muu lisuketta ja poliittista näytelmää.
On aika vaikea selittaa sote - uudistusta, kun ei itse sitä ymmärrä. Mutta yrittää voi. Koska muutos on jokatapauksessa tulossa. Maamme kustannustaso ja eurovaluutta ilman finanssipolitiikan pelivaraa tarkoittaa sitä että sosiaalibudjetit ovat ylittäneet kansantalouden maksukyvyn. Suomessa on enemmän rahan käyttäjiä kuin tuottajia. Lisäksi euroopan unionin lait ovat avanneet vanhushoidon, huostaanotot ja terveydenhoidon yms kilpailulle. Nykyinen hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän. Soten 1. kaatuminen oli viivytystaktiikkaa. Sote 2 on edessä.
Ensin muutama termi selväksi. Kunta=aluhallinnollinen yksikkö. Kuntayhtymä=kuntien yhdessä omistama ja hallinnoima palvelutuottaja. Kuntalainen=A tai B luokkaan kuuluva ihminen.
Nykyinen järjestelmä on korruption huippu. Kuntayhtymänssä kunnan edustaja kilpailuttaa itse omistamansa palvelutuottajan ja päättää ostaako tältä vai joltain muulta esim yksityiseltä. Hallitukse sote-soppa oli yritys avata tätä palikkaa kilpailulle. Yritys oli hyvä mutta tekijät huonoja. Urakka on näennäistä yksinkertaisuutta uhmaava. Kauniista yrityksestä paistoi läpi kokoomuksen lääkärifirmojen ja terveydenhoitopuolen rahastushalu. Mikä on euroopan unionin erityisessä suojeluksessa toisin kuin kuntalaiset. Samalla sosialistipuolueen kenttä ärähti. Avautuessaan sote tulisi johtamaan koko terveys- ja sosiaalipuolen kilpailun avautumiseen ja laajoihin irtisanomisiin koko sosiaalialalla. Ei ihme että Rinne kiirehti kuoppaamaan sotea ja samaan hengenvetoon vaatimaan sen sisällön sopimista ennen vaaleja. Itse sosiaaliministeri pakeni eduskunnan kyselytuntia pohjanmaalle.
Se, että budjetit ylittävät valtion maksukyvyn, ei ketään haittaa. Se ei vaikuta yhdenkään puolueen kannatukseen; sillä ei saa ääniä eikä sillä niitä menetä. Se on valtion oma ongelma. Siitä eivät poliitikot, jotka ajavat omien eturyhmiensä asiaa välitä. Jos rahavirroissa on miljardi löysää, tarkoittaa se, että joku saa sen miljardin. Sillä saa ostettua paljon ääniä ja kannatusta; se on käytettävissä korruptioon . Sotella ei edes yritetty pienentää tätä löysää, vaan luoda lisää sitä; sillä yritettiin luoda lisää palkkiovirkoja ja rahahanoja puolueiden eturyhmille. Mutta sitten tuli pupu pöksyyn. Valtion talous on jo nyt liian paljon miinuksella. Pienikin lisäys saattaisi johtaa tukipakettijonoon. Sitä riskiä ei nyt otettu; ei ennen vaaleja. Siksi Kokoomuksen palkkiovirkoja ja rahavirtoja lisäävä kuntauudistus ensin lopetettiin, ja jo silloin oli aivan selvää, ettei myöskään toisen päähallituspuolueen palkkiovirkojen ja rahavirtojen lisäämiseksi suunniteltu sote tule menemään läpi. Sipilä sanoikin oivasti soten kaatumisen johtavan Suomen luottoluokituksen laskuun. Siihen se tuleekin johtamaan. Viimeiseen asti "yrittämällä" saatiin luottoluokituksen lasku lykättyä kuitenkin yli vaalien.
Sote, kuten kaikki vaalien yli seuraavalle hallitukselle lykätyt hankkeet, tultaisiin seuraavan hallituksen toimesta taas lykkäämään seuraavalle ja seuraavalle ja seuraavalle. Ne ovat niin epäsuosittuja. Yksikään hallitus ei sellaisia halua tehdä. Mutta näin ei käy, koska konkurssi on edessä. Sote 2:sesta voidaan aloittaa keskustelu, mutta sitä pidemmälle ei päästä. Konkurssi on jo ovella. Sota olisi tietenkin kaiken pelastava tekijä. Silloin ei kukaan välittäisi tuleeko irtisanotuksi vai ei, ja menettääkö rahansa vai ei, jos vain saa henkensä säästettyä.
Käytännössä sote hankkeen epäonnistumisen syiden selvitys on hankalaa. Monitahoisen hankkeen kohdalla moni perusasia vääristyi. Itseasiassa koko olemassaoleva sosiaalilainsäädäntö ja perustuslain säädökset ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa. Kaikki ihmiset eivät ole tasa-arvoisia eikä kaikille ole hoitoa tai turvaa. Moni ihminen tulee kuolemaan hoidonpuutteeseen ja sille ei voi mitään. Lainsäätäjä on lainsäädäntövimmassaan kova uskottelemaan päinvastaista.
Tosiasia on se että lääkärit ja sosiaaliviranomaiset, virkahenkilöt, käsittelevät suomalaisia A ja B luokkaan kuuluvina jossa A luokkaan kuuluva saa palvelua ja B luokkaan kuuluva vain jos pitää itsestään meteliä ja sattuu asumaan kunnassa jossa on rahaa ja palvelua ja hyväksyy matkustamisen ja virka-ajat. Käytännössä B ihminen jää ilman palvelua. On ikävä todeta että maamme sosiaalihallinnon kannalta ja sen poliittisen ohjauksen mielestä olisi parasta että B kansalaiset kuolevat mahdollisimman nopeasti pois häiritsemästä A kansalaisten elämää. Koska asian myöntäminen olisi poliittinen itsemurha, valinta A ja B kansalaisten välille jätetään aina virkahenkilötyöksi. Virkahenkilö päättää kuuluuko tuenhakija A vai B ryhmään ja jakaa tukea sen mukaisesti.
Koska maamme kuntien ja valtion sosiaalihallinto ei voi lainsäätäjän sanamuotojen takia myöntää tätä todellisuutta, kaikista uudistushankkeista tulee jo lähtölauksen kajahtaessa todellisuuden irvikuva. Lainsäätäjä ei voi myöntää olemassaolevan todellisuuden ja lakien ristiriitaa, joten vääristyneen lain päälle joudutaan keksimään uusi, edelleen vääristynyt laki. Mikä käytännössä ulkoistaa ikävän todellisuuden toteamisen osaksi virkahenkilötyötä.
Suomalaiset eivät ole tasa-arvoisia sosiaalirahan, hoidon ja sosiaalipalvelujen suhteen. Eivät ole olleet eivätkä tule olemaan. Lain avulla voidaan yrittää korjata vääristymiä, mutta poliittisten ja erityisesti vasemmistolaisen eliittiroskaväen mediatarpeiden johdosta lakeja säädetään uskomuksella että lain avulla voidaan muuttaa todellisuus. Käytännössä sama asia kuin säätämällä laki jonka perusteella 1+1 = 3 koska 3 vastaa eräiden lainsäätäjien omia tarpeita paremmin kuin tylsä 2.
http://vapaavuori.net/tyosta-tyosta-ja-tyosta-ja-vahan-tyon-verotuksesta
Yleensä en pidä Vapaavuoren hölinöistä ja varsinkaan ratkaisuista, mutta poliittisessa todellisuudessa jopa Vapaavuori on joskus oikeassa. Suomi on kuralla. Suomen talouskasvu ja julkiset menot on vääristyneet. Mutta sitten...
QuoteKokonaistuotantomme on suunnilleen vuoden 2008 tasolla, menomme sen sijaan eivät ole. Nokia vääristi aikanaan talouslukumme. Olemme mitoittaneet julkiset menomme pysyvästi yksityisen sektorin tilapäisen menestyksen tasolle.
Nokia-kohdassa ministeri on mennyt perusteellisesti metsään. Mutta hyvin kuvaavasti. Ja huom, miestä pidetään kokoomuksen viisaimpana miehenä (mikä antaa pelottavan kuvan kokoomuksen talousosaamisesta). Ministeri joka yhdistää yhden monikansallisen suuryrityksen, KORPORAATION, taloudellisen edun ja hyödyn samaksi asiaksi kuin Suomen valtion taloudellinen etu ja hyöty. (ja jotkut valittavat kun käytän termiä korporaatiokommunisti)
Tosiasiassa Suomen valtion rakenteellinen vääristyminen ei johdu yhdestä monikansallisesta yrityksestä nimeltä Nokia vaan euro. Euroon liittyminen ja valtion finanssipolitiikasta luopuminen tarkoittaa samaa asiaa kuin koko rahoitus- ja kulurakenteen uudistaminen. Juhlashampanjan kilistelyn ja eurohymistelyn yhteydessä ei yleensä välähdä että kun valtio luopuu finanssipolitiikasta liittovaltion hyväksi, valtio luopuu oikeudestaan ylläpitää ja valvoa hyvinvointivaltiota finanssipolitiikan välineillä.
Liittovaltioissa finassipolitiikka on alisteista keskusvallan rahoituslaitosten päätäntävallalle, eikä siihen kuulu ihmisten hyvinvointi. Hyvinvointi tai pahoinvointi on rahoituspolitiikan sivutuote. Tästä seuraa pitkällä aikavälillä taloudellisten voimien kanavoitumista keskusvallalle ja köyhyyden ja puutteen siirtymistä reunoilla roikkuvien valtioiden ristiksi.
Kokoomuslaiselle poliitikolle on mukavampaa sanoa suomalaisten rahojen ja hyvinvoinnin eurostoliittoon haaskaamisesta seuraavaa maksukyvyttömyyttä ja puutetta rakenteelliseksi ongelmaksi. Mitä se toki on. Mutta kokoomuksessa on poliittinen itsemurha myöntää Suomen rahoitusosuuksien ja saamien palautusten olevan syy maamme edesmenneen hyvinvoinnin romahdukseen. Kuten Schengen-sopimuksen ja sen seurausten.
Asiaa voi verrata Jyrki Käteisen "tämä ei ole rakettitiedettä" lausuntoon. Ei tosiaan ole rakettitiedettä antaa naapurille satanen ja saada kaksikymppinen takaisin. Mutta on rakenteellista rakettitiedettä saada suomalainen pääministeri ja eduskunta antamaan miljardeja saadakseen satojamiljoonia takaisin hyvinvointivaltionsa investointeihin joita kieltäytyvät muuten tekemästä koska hyötyjiä ovat "vain" suomalaiset.
Soten vaikutus käytännön potilastyöhön olis hieno esitys.
Mikä on sote? Kas siinäpä kysymys. Kyll mulla pikkusen on hajua, mutta vain hyvin vähäsen. Onneksi kaatui, niin ei tarvi ite olla tekemässä päätöksiä. Onhan tuokin meillä ollut valtuustossa ja lautakunnassa monta kertaa ja oon avoimesti myöntänyt, että nyt mennään yli mun ajattelukyvyn. Kukaan ei ole tästä mulle kettuillut tai halveksinut, johtuen varmasti siitä, että kaikki muutkin ovat yhtä pihalla. Mut nimettiin yhdessä muiden valtuustoryhmien puheenjohtajien kanssa johonkin sote ryhmäänkin ja olisi pitänyt istua tärkeän näkösenä kokouksissa ympäri maakuntaa kännykällä matopeliä salaa pelaillen pöydän alla. Onneksi nyt ei tarvi. Lisäksi minusta on ensiarvoisen tärkeää päättää asioista joista ymmärtää mistä päätetään.
(Sain moitteita eräältä foorumilaiselta, että aina hölötän vain itsestäni ja omista asioistani ja tein sen taas. Seuraavaksi voisin kertoa sitten vaikka naapureidemme serkun entisen työkaverin Nato-kannasta)
Quote from: yks vaan on 07.03.2015, 19:46:39
Soten vaikutus käytännön potilastyöhön olis hieno esitys.
Tämä on erittäin hyvä kysymys tai pohdinnan aihe. Mitä tai miten sote vaikuttaa potilastyöhön. Joko kaatunut tai ennenpitkää edessä oleva sote 2 hanke. Eräänlainen väistämättä edessä oleva tilanne.
Käytännössä sote määrittelee sen kuka hoitaa ja ketä. Ja sote määrittelee sen millä hinnalla ja kenen henkilöstöllä. Samalla päätetään mm se ketä jätetään hoitamatta. Kaikki suomalaiset eivät saa hoitoa. Mm pääkaupunkiseutu on merkittävin alue jossa suomalaisia jätetään hoidotta elleivät mene yksityiselle. Toinen ryhmä on liitoskunnat joiden palvelut kuntaliitosten yhteydessä lopetettiin.
Sote määrää sen kuinka monta kilometriä on potilaan käveltävät saadakseen yhteiskunnan maksamaa ja järjestämää terveydenhoitoa. Jo nyt on maa täynnä ihmisiä joiden terveydenhoito on heitteillä kuntayhdistymisten ja sairaaloiden ja terveysasemien sulkemisten ja supistusten jälkeen. Sote määrittelee niitä raameja jotka ovat minimisuositukset hoidolle. Etäisyyden ja palvelujen suhteen.
Merkittävimpiä yksittäisiä asioita joista päätetään on seuraava näennäisen yksinkertainen kysymys. Hoidetaanko ihmisiä julkisen vai yksityisen terveydenhoitoväen voimin. Ja kuinka paljon voidaan jättää hoitamatta ja mitä siitä seuraa ja kenelle.
Lääkärinhoito on erittäin kallista ja monet lääkärit mielellään vedättävät potilaiden iloksi hoitoja samoin moni lääkäri mielummin hoitaa tietokoneita ja papereita kuin ihmisiä. Lisäksi ilmiselviä sosiaalipuolen ongelmia hoidetaan terveysvaivoina ja terveysvaivoja sosiaaliongelmina eikä aina jakseta tai haluta miettiä mitä prosessi maksaa ja kuinka paljon kunta kestää. Tärkeämpää on oma työpaikka kuin kuntien maksukyky samoin hoidon tarjoaminen sensijaan että mietittäisiin onko toiminnassa enää mieltä tai tulevaisuutta.
Merkittävin vaikutus sote-hankkeilla mikä voi olla tulevaisuuden ainoa ratkaisu, on järjellisten lopetusten saaminen hoitojen ja sosiaalipalvelujen tarjoamiseen. Eli velaksi ja sosiaalisilla ongelmilla elämöivien suruksi hoito ja/tai sosiaalituki katkeaa jos halutaan ja saadaan järjellinen sote 2. Mikäli jatkamme nykyisellä menolla, kuolee sekä suuri joukko ihmisiä että lopulta kunta kun maksukyky yksinkertaisesti loppuu. Tällöin joudutaan käytännössä samaan tilanteeseen kuin Kreikassa. Julkista palvelua käyttävät ihmiset vievät lääkärille elintarvikkeita yms ja ostavat itse omat lääkkeensä koska sosiaalilakien ja armottoman todellisuuden välillä on sietämätön ristiriita. Yleensä omalla kohdallaan ihmiset saattavat tällaisen vielä kestää, mutta jos perheessä sattuu olemaan pitkäaikais-sairas lapsi, murha-itsemurha voi muuttua aika nopeasti rajusti köyhtyneissä olosuhteissa loogiseksi loppuratkaisuksi. Köyhyyteen ja lyhyeen elämään syntyneet luonnollisesti tottuvat tilanteeseen paremmin.
Tästä sotessa on kyse.
Ps On tärkeä ymmärtää että on olemassa myös hyvää hoitoa ja palvelua saavia suomalaisia. Ihmisiä joilla menee hirveän hyvin ja jotka saavat kaiken tarvitsemansa julkiselta puolelta ja ovat onnellisia. Toistaiseksi. Mutta jos ja kun sosiaaliongelma tai terveysongelma ei kosketa henkilöitä itseään, he eivät jaksa vaivautua miettimään niitä suomalaisia joilla ei mene hyvin ja sitä että jos lapsena opittu terveysasema ei enää ole ensivuonna olemassa. Koska juuri nyt menee hyvin.
Soten epäonnistuminen on myös seurausta uudistuksen rahoituskysymyksien keskeneräisyydestä. Joukko ihmisiä uskoi että hallitus ja ministeriöt voivat määrätä kunnille käytännössä mitä maksuautomaatteja haluavat. Ihan vain koska valtionhallinnossa poliittisesti nimitetyn sosiaali- ja valtiovarainministeriön virkahenkilöt ovat tottuneet sanelupolitiikkaan kuntien suuntaan. Yllätys oli melkoinen kun valtion virkahenkilöt saivat maistaa kuntien suunnasta vastarintaa saneluperinteen sijaan.
Merkittävimpiä syitä tähän oli lahjattoman ja täysin asioista pihalla olevan Maria Gusetzina-Richardssonin (shampanjasosialisti) valinta hankkeen vastuuministeriksi ja aloittajaksi. Hän raivostutti kansliapäällikkönsä totaalisesti paitsi ymmärtämättömyydellään myös henkilösuhteillaan. On mahdollista että tässä syntyi repeämä kun vastuullisin virkahenkilö ymmärsi että vastuuministeri ei tajua mitään mistään. Ja ilmeisesti M G-R sai sen jälkeen tehdä mitä huvittaa ja kansliapäällikkönsä piruuttaan hyväksyi kaiken. Naiset eivät tietojeni mukaan olleet lopulta edes puheväleissä, mikä on sosiaaliministeriön hallinnon alalla melkoinen ongelma. Samoin alan termistöä ymmärtämätön ministeri ja arvostaan tietoinen kansliapäällikkö. Mikä valitettavasti sosiaalilainsäädännön, aiheen monimutkaisuuden ja ministerin tietotason johdosta johti katastrofiin. Jota enää ei voitu korjata. Seuraajat joutuivat kahden naisen välisen sotatantereen savuavaan rauniomaastoon jossa ei ollut mitään tehtävissä.
Sote lähti siis heti alussa korkokengästä. Kun hankkeen vastuuministeri haukkasi enemmän kuin pystyi pureskelemaan. Toinen ongelma oli ihan henkilöpoliittinen. Onnistuessaan sote olisi jättimäinen sulka poliittiseen hattuun. Siksi tämän kokoluokan hankkeissa on selvä että poliittisesti valituista virkahenkilöistä löytyy myös ihmisiä jotka tarkoituksellisesti tuhoavat ja haittaavat hankkeen etenemistä. Vaikka itse hanke olisi miten välttämätöntä ja seuraukset muuten tuhoisia. .
Teoriassa sosiaalitoimen ja valuutan välillä ei nykytiedon mukaan pitäisi olla mitään yhteyttä muuta kuin että käytössä oleva raha on rahaa. Sosiaalitoimi tuottaa iloa ja riemua jota arvioidaan rahalla ja jota tuotetaan rahalla. Ratkaiseva sosiaalipoliittinen muutos on kuitenkin syntynyt eurovaluuttaan siirryttäessä jolloin ihmisistä tuli rakenteellisia ongelmia. Aikaisemmin ihminen on aina ollut ihminen jolla on ollut ihmisarvo, mitä taloudellisilla mittareilla ei ole arvioitu. Liittovaltiovaluutta on kuitenkin mekanismi jossa ihmisarvo lakkaa olemasta ja valuutan arvo muuttuu suuremmaksi kuin ihminen. Kuulostaa hieman kornilta ja epäuskottavalta mutta liittovaltiovaluutan mielessä, aina jossain, on joukko ihmisiä hävitettävä. Keinot ja välineet vaihtelevat. Mutta ihminen on rakenteellinen vääristymä ihmistä suuremman "kansojen koti" suunnitelmatalouden silmissä.
Liittovaltiovaluutan hallinto ei ole poliittisesti suunniteltu eikä sitä tulla suunnittelemaan sosiaalipolitiikan välineeksi tai finanssipolitiikan työkaluksi SUURTEN ihmisjoukkojen etua silmälläpitäen (ovat köyhiä ja siksi heitä on paljon). Se on aina ollut ja tulee aina olemaan suurimman rahaa hallinnoivan ryhmän väline (joita on vähän ja joilla on parhaat aseet), jonka pääasiallinen tarkoitus on säilyttää arvo vaikka jonkun olisi kuoltava tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tai vaikka kuolemaan sysättäisiin kokonainsia ihmisryhmiä.
Sensijaan että myönnettäisiin joukon ihmisiä olevan tuhon tarpeessa, poliittisessa keskustelussa käytetään termiä "rakenteellinen vääristymä". Ihmiset ovat näitä rakenteellisia vääristymiä kun asioita tarkastellaan liittovaltiovaluutan mittakaavasta. Asutte väärässä paikassa, olette vääristymä. Olette liian vanha hoitoon, olette vääristymä. Mutta jos olette esim ulkomailta houkuteltu työvoimapulakorjaaja, partalapsi ja vaikka investoija, niin olette ...niin. Tätä ei oikeastaan sote edes käsittele. Lähinnä mitä saisi olla ja ja jos ette itse keksi, täti keksii puolestanne. Ihmisvääristymät korjataan ihmiskaupalla mikä tosiasiallisesti ajaa koko sosiaalisektorin päin seinää. Tai lähinnä vääristymien hävittämistä ja korvaamista paremmin liittovaltiolle sopivilla ihmisillä. Ja jos historiasta mitään olen oppinut, prosessi epäonnistunee jossain vaiheessa melko verisellä tavalla jota emme voi edes kuvitella.
Jos valtiolla olisi oma valuutta, sosiaalisektorin hulluuksille olisi jonkinlainen takaraja ja keino ohjata toimintaa taloudellisesti kestävämpään suuntaan. Edut ja tuotanto olisivat jossain suhteessa kuten kansalliset valuuttansa säilyttäneistä valtioista voidaan havaita. Finanssipolitiikan "politiikka" osuus on oikeasti ihan hyvä juttu. Erityisesti kun pitää rahoittaa sosiaalitoimen kotkotuksia ja palveluita. Mutta jos poliittisessa päätöksenteossa tämä elementti on pois, jäljelle ei tosiaan jää kuin ihmisten hävittäminen että eloonjäävät sopeutuvat talouden lainalaisuuksiin. Tavalla tai toisella.
Valitettavasti liittovaltiomittakaavassa kokonaisen valtion kokonainen ihmisryhmä voi muuttua pelkäksi vääristymäksi. Vääristymäksi joka hävitetään mieluiten rahalla. Joten ihmisten hävittäminen sosiaalipoliittisessa katsantokannassa ei ole nykyään edes paha asia ellei siihen liity jollain lailla rasimia. Vasta rasistinen ihmisten hävittäminen käynnistää eurostoliitossa poliittisia mekanismeja koska asialla on julkisuusarvoa. Rakenteellisten ihmisvääristymien hävittäminen sosiaalipoliittisen prosessin osana, taas on normaalia sosiaalipolitiikkaa. Johon ei ota kantaa sen enempää liittovaltio kuin käytännössä likaisen työn tekevä eurovaltiokaan. Eikä oikeasti edes valtaapitäävät poliitikot ja virkamiehetkään. Käytännössä vastuu on kuin loputtomasti ilmassa leijuva lentopallo joka vain harvoin isketään kenttään niin että siitä ei jää epäselvyyttä.
PS Tästä vastuusta saa hyvän kuvan kun yrittää selvittää henkilöitä jotka ovat kaatuneen sote 1:n poliittiset vastuuhenkilöt.