Kun pohdimme talouden ja hallinnon muutoksia, perustuslakiuudustusta ja valtion hallintoa, suurin muutos on ollut pääministerin viran korostaminen. Suomi on saanut lyhyessä ajassa lauman hyvin eritasoisia ja suorastaan omituisia poliittisia pääministereitä. Ihmisiä jotka ovat halunneet kovasti virkaa ja valtaa, jonka saatuaan käy kuin Hjallis Harkimon Diili-ohjelman voittajille. Homma ei vaan jaksa kiinnostaa. Ennenpitkää projekti hajoaa ja myydään toisille. Voittajasta ja voitosta tulee liike-elämän riippakivi. Menestys ja mielekkyys löytyykin muualta.
Perustuslakiuudistuksen mukaan eu:seurakunnan vaatimuksesta Suomeen haluttiin ja saatiin poliittinen pääministeri joista yksikään ei ole saanut mitään taloudellisesti ja teollisesti merkittävää aikaiseksi. Puheita ja vaatimuksia teollisuuden suuntaan on heitetty lonkalta. Vastapainona ei ole syntynyt mitään muuta kuin velkaa ja menetyksiä ja hävinneitä työpaikkoja. Mutta kun tulee vastuu tai kyse vastuusta, pääministeri ei tosiasiassa vastaa mitään. Parlamentin valitseman pääministerin ei ole tarvinnut eikä tarvitse vastata epäonnistumisistaan poliittisesti. Vastuun ja irtsanomisen seuraus osuukin rivikansanedustajiin jotka puoluekurin johdosta ovat sitoneet itsensä puolueen ja yksittäisen pääministerin välineeksi.
Suomessa ei ole edes tällä hetkellä parlamentin valitsemaa pääministeriä. Vaalit ja vastuun muka kantanut pääministeri nauraa komissaarina ja tärkein hallinnon virka on valittu yhden puolueen sisäisenä kämintänä. Valtion hallinnon ja turvallisuuden kannalta tilanne jossa korkein hallintopoliittinen virka jätetään näin heitteille, muodostaa valtion suojelemisen kannalta riskin. On mielestäni perusteltua siirtää merkittävä määrä hallinnollista ja poliittiseta toimeenopanovaltaa presidentille takaisin. Presidentti sentään on vaaleilla valittu ja virkakautensa mittainen. Pääministeri todistetusti ei ole.
Liikaa valtaa kykyihin verrattuna,juu kyllä.
Meillä voi olla myös ihan oikea perustuslaillinen ongelma jossa järjestelmä jättää liian paljon perustuslaillista valtaa puoluepoliittisesti valittavan pääministerin harteille, jotka eivät kestä edes vaalikautta kun vastaan tulee ryppyjä ja taloushoukutuksia. Eli perustuslaki ei ottanut huomioon sitä että pääministeri voidaan ostaa ja pääministeri voi myydä itsensä "liian halvalla" kun ei ole edes suoraan vaaleilla valittu.
Tämä on valtionhallinnossa vaara riippumattomuudelle ja luo varjon kriisiajan hallintoon. Ajatelkaapa jos esim sotilaallisen kriisin aikana maassa olisi pääministeri joka ei edes halua asua ja olla Suomessa saati jos on täysin eri linjoilla kuin presidentti. Meillä on potentiaalinen sisällissota maamme hallinnossa joka kriisiaikana johtaa tuhoon.
Tuo on perustuslain valuvika että vaikka pääministeri on johtava poliitikko niin tarvittaessa hänet voi käytännössä virkaansa äänestää muutama sata puolueaktiivia puoluekokouksessa.
Nyt loppumaisillaan oleva vaalikausi on kolmas perättäinen jolloin pääministeri vaihtuu kesken kauden.
Suomessa pääministerit eivät käsittääkseni yleensä ole käyttäneet kovin aktiivisesti valtaoikeuksiaan, vaan hommat ovat hoituneet sopimuksilla.
Quote from: DuPont on 01.02.2015, 01:05:25
Suomessa pääministerit eivät käsittääkseni yleensä ole käyttäneet kovin aktiivisesti valtaoikeuksiaan, vaan hommat ovat hoituneet sopimuksilla.
Eikös juuri tästä ole kyse?
"Onko pääministereillä liikaa valtaa vastuuseensa verrattuna?"
Valta on vastuuta, mutta nimenomaan
pääministerin vastuuta väistellään.