Lastenpsykiatri: Lapselle saa olla vihainen, mutta ei huutaa (http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_lapselle_saa_olla_vihainen_mutta_ei_huutaa/7515743)
QuoteLapsi repii tukon hiuksia toisen lapsen päästä. Laitatko jäähylle? Lapsi heittää puurolautasensa lattialle ja maidon perään. Huudatko? Jos vastaat kyllä, olet toiminut väärin.
Lapselle ei saa huutaa, lasta ei saa laittaa jäähylle. Mitä lapselle sitten arvon lapsiasiantuntijan mielestä saa tehdä?
QuoteJäähy opettaa, että sä et kelpaa.
– lastenpsykiatri Jukka Mäkelä
Ei, vaan se opettaa, että teoilla on seurauksensa.
Tuo on niin mennyttä maailmaa, oletko joku lasten vihaaja?
Quote from: dothefake on 09.10.2014, 00:49:38
Tuo on niin mennyttä maailmaa, oletko joku lasten vihaaja?
Minäkö? "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa". Taidat itse vihata lapsia syvästi.
No kunhan kiusoittelin, et kai voi vihata lapsia, kun olet itsekin vielä lapsi, ainakin minuun verrattuna.
Quote from: dothefake on 09.10.2014, 00:56:16
No kunhan kiusoittelin, et kai voi vihata lapsia, kun olet itsekin vielä lapsi, ainakin minuun verrattuna.
Riippuu tietenkin näkökulmasta. Sinä olet vanhus, ainakin minuun verrattuna. :roll:
Minusta on aika turhaa yrittää kuvitella, että useimmista lapsistakaan saisi moraalisesti täydellisiä olentoja pitämällä niille saarnoja asiasta. Useimpien kohdalla jää aina asioita, joiden suhteen pidetään sääntöjä väärinä tai ainakin koetaan saatavan huomattavaa etua itselle sääntöjen rikkomisesta.
Toisin sanoen lastenkin suhteen pitää olla käytettävissä riittävän tehokkaita pelotteita (rangaistuksia), joiden avulla sääntöjen noudattamista voi viime kädessä varmistaa. Rangaistusten luonteeseen taas vuorostaan kuuluu se, että ne tuntuvat ikäviltä....
Jos lapsi, rikkoo, lyö tai repii, hänet otetaan kiinni ja pidetään sylissä kunnes hän rauhoittuu.
Lapsi otetaan syliin kiertämällä käsivarsilla tukeva ja pitävä ote lapsen käsivarsien ja yläruumiin ympäri. Sylissä lapsen jalat voidaan sitoa omilla jaloilla. Aikuisen ei pidä koskaan tehdä tätä kiinnottoa suutuspäissään vaan rauhallisesti ja maltillisesti. Lapselle on samalla hyvä rauhallisesti selittää, että hänet pidetään nyt kiinni ja sylissä, jotta hän ei vahingoita itseään, muita ja ympäristöään.
Aikuisen ei pidä koskaan käyttää väkivaltaa rangaistuksena vaan ainostaan suojelu- ja turvakeinona.
Kun lapsi on sylissä rauhoittunut, hänelle voidaan sanoa, että lapsi satuttaa ja vahingoittaa muita, jos hän on väkivaltainen muita kohtaan. Lapselle kannattaa muistuttaa, että hän voi aina sanoa tai kertoa, jos häntä joku asia harmittaa, ahdistaa tai suututtaa. Sitten tämä pulma ratkaistaan ja sovitaan neuvottelemalla. Fyysisen tekemisen "tarvetta" voi purkaa urheilussa ja liikunnassa aina kamppailulajeja myöten.
Myös yhteiskunnan omat väkivaltakoneistot kuten poliisi ja sotaväki käyttävät fyysistä voimaa kurinalaisesti.
Televisiossa pyöri vastikään vallan mainio sarja nimeltään "Supernanny" ja "Lapsityrannit", joissa ammattikasvattaja Jo Frost opetti kädestä pitäen avuttomia vanhempia pärjäämään kiroilevien, väkivaltaisten ja terrorisoivien pilttiien kanssa suurenmoisin tuloksin - ja ilman väkivaltaa.
(https://encrypted-tbn3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQlSLE8e1epp5wFWNzBqXAAXVfoIFcOzRLlsXOotPajesHBwr_7)
Brittiläinen supernanny Jo Frost auttaa
perheitä, joissa lasten käytös on ajanut
vanhemmat epätoivon partaalle.
Quote from: Micke90 on 09.10.2014, 00:52:16
Quote from: dothefake on 09.10.2014, 00:49:38
Tuo on niin mennyttä maailmaa, oletko joku lasten vihaaja?
Minäkö? "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa". Taidat itse vihata lapsia syvästi.
Vaikken tunne sinua henkilökohtaisesti, väitän, että ikäsi puolesta olet sitä ikäluokkaa, ettet ole vitsaa koskaan saanut, kuten en ole minäkään. ;D
Quote from: Pyöräilijä on 09.10.2014, 12:50:24
Jos lapsi, rikkoo, lyö tai repii, hänet otetaan kiinni ja pidetään sylissä kunnes hän rauhoittuu.
Jotkut lapset ahdistuvat kiinnipidosta huomattavasti enemmän kuin karjahduksesta. Lapset eivät ole yhdestä muotista valettuja. Omalleni huusin joskus, aika harvoin, ja vain varotustarkoituksessa. Kiinnipitoa en edes harkinnut yhden kokeilun jälkeen, uhmapiltti olisi huutanut itsensä tajuttomaksi. Sen sijaan annoin uhmalapsen kieriskellä ja kirkua hetken rauhassa (olin lähellä ja katsoin tietenkin, ettei satuta itseään), otin sitten syliin ja vaikkapa luin ääneen lapsosen lempikirjaa. Ihan tyyni aikuinen sitä kasvoi.
Quote from: nitkunatku on 09.10.2014, 13:05:36Vaikken tunne sinua henkilökohtaisesti, väitän, että ikäsi puolesta olet sitä ikäluokkaa, ettet ole vitsaa koskaan saanut, kuten en ole minäkään. ;D
Tuskin kirjaimellisesti vitsaa on saanut, mutta remmiä on hyvinkin voinut saada. Minä ainakin olen saanut, vaikka kuulun Homman nuorimpiin.
Niin no sitten se tietysti on eri asia.
Nykyään se on kai pahoinpitelyä lain mukaan, kiitos hyysäreiden.
Quote from: nitkunatku on 09.10.2014, 13:05:36
Vaikken tunne sinua henkilökohtaisesti, väitän, että ikäsi puolesta olet sitä ikäluokkaa, ettet ole vitsaa koskaan saanut, kuten en ole minäkään. ;D
En, mutta luunappeja sekä tukkapöllyä kyllä.
Quote from: Pyöräilijä on 09.10.2014, 12:50:24
*naps*
Aikuisen ei pidä koskaan käyttää väkivaltaa rangaistuksena vaan ainostaan suojelu- ja turvakeinona.
*naps
Tirsk, anteeksi mutta tämä yksi lause asiayhteydestään irrotettuna kuulostaa kyllä aika kamalalta. Siis väkivaltaa saa käyttää, kunhan tarkoituksena on suojelu :flowerhat:
Ei meillä kyllä tämän uutisen myötä muuttunut lainkaan lastenkasvatus. Aika liki pyöräilijän esittämää mennään, mutta ei sylissäpitoa. En pysty itse olemaan tyynenä ja lasten raivari vain pahenee. Jos pyytävät apua rauhoittumiseen, menen hyvinkin viereen ja pidän kädestä kiinni jos tahtoo, sitten sellaista om-mantraa "pystyt siihen, kyllä se onnistuu, osaat rauhottua, ei mitään hätää, pystyt siihen... ommmm-ommmm-ommmm..."
Paljon se on lapsen luonteestakin kiinni tuo kasvatus.
Quote from: Pikkuvaimo on 12.10.2014, 08:46:22
Quote from: Pyöräilijä on 09.10.2014, 12:50:24
*naps*
Aikuisen ei pidä koskaan käyttää väkivaltaa rangaistuksena vaan ainostaan suojelu- ja turvakeinona.
*naps
Tirsk, anteeksi mutta tämä yksi lause asiayhteydestään irrotettuna kuulostaa kyllä aika kamalalta. Siis väkivaltaa saa käyttää, kunhan tarkoituksena on suojelu :flowerhat:
Ei meillä kyllä tämän uutisen myötä muuttunut lainkaan lastenkasvatus. Aika liki pyöräilijän esittämää mennään, mutta ei sylissäpitoa. En pysty itse olemaan tyynenä ja lasten raivari vain pahenee. Jos pyytävät apua rauhoittumiseen, menen hyvinkin viereen ja pidän kädestä kiinni jos tahtoo, sitten sellaista om-mantraa "pystyt siihen, kyllä se onnistuu, osaat rauhottua, ei mitään hätää, pystyt siihen... ommmm-ommmm-ommmm..."
Paljon se on lapsen luonteestakin kiinni tuo kasvatus.
Toi.Itseäni ärsyttää nämä psykiatrit kun niputtaa aina kaikki lapset samaan kategoriaan ja tulevat aina viisastellen kertomaan kuinka lasta pitäisi kasvattaa.Noilta voisi aina ekaksi kysyä että kuinka monta sisarusta sulla on ja kuinka monta omaa lasta. :)
Lapselle saa olla vihainen, mutta ei saa huutaa?
Asia on juuri päinvastoin.
Lapselle ei ole syytä olla vihainen, koska hän on ymmärtämätön lapsi, mutta hänelle voi hyvin korottaa ääntään, jotta lapsi ymmärtää, että sopivuuden raja on ylitetty.
En ymmärrä, miten lapselle voisi olla vihainen. Lapsi ei kykene ajattelemaan aikuisen lailla. Lapsi ei voi ymmärtää, että aidon Picasson tekemän tuherruksen päälle ei saa piirrellä maalitussilla omia tuherruksiaan. Jos aikuinen tuntee lasta kohtaan vihaa, aikuisen pitää hakea apua. Pieni, mutta reipas äänenkorottaminen asiasta on aivan paikallaan viestinnässä eikä se vahingoita lasta toisinkuin aikuisen sisällä leimahtava viha.
Tuskin lapsenkasvatuksesta on tehty satunnaistettuja empiirisiä kokeita. Siksi nämä psykiatrien puheet ovat pelkkää arvailua. Itse asiassa pätevä psykiatri ei ala omia mielipiteitään edes esittää ilman tarkkaa tutkimusta.
Evoluutio on kehittänyt lapsenkasvatusta suuntaan, joka maksimoi jälkeläistuotannon metsästäjä-keräilijäyhteisössä. Lapsi, joka toiminnallaan olisi häirinnyt vanhempien ruuanhankintaa tai aiheuttanut vahinkoa muille lapsille, on pantu kuriin pakkokeinoin. Voi tietysti olla, että vanhan ympäristön parhaat lapsenkasvatusmenetelmät sopivat huonommin nyky-yhteiskuntaan. Joka tapauksessa tavanomaisia perinteisiä lapsenkasvatusmenetelmiä voi pitää parhaina, kunnes toisin osoitetaan.
Quote from: Pyöräilijä on 09.10.2014, 12:50:24
Jos lapsi, rikkoo, lyö tai repii, hänet otetaan kiinni ja pidetään sylissä kunnes hän rauhoittuu.
Lapsi otetaan syliin kiertämällä käsivarsilla tukeva ja pitävä ote lapsen käsivarsien ja yläruumiin ympäri. Sylissä lapsen jalat voidaan sitoa omilla jaloilla. Aikuisen ei pidä koskaan tehdä tätä kiinnottoa suutuspäissään vaan rauhallisesti ja maltillisesti. Lapselle on samalla hyvä rauhallisesti selittää, että hänet pidetään nyt kiinni ja sylissä, jotta hän ei vahingoita itseään, muita ja ympäristöään.
Aikuisen ei pidä koskaan käyttää väkivaltaa rangaistuksena vaan ainostaan suojelu- ja turvakeinona.
Kun lapsi on sylissä rauhoittunut, hänelle voidaan sanoa, että lapsi satuttaa ja vahingoittaa muita, jos hän on väkivaltainen muita kohtaan. Lapselle kannattaa muistuttaa, että hän voi aina sanoa tai kertoa, jos häntä joku asia harmittaa, ahdistaa tai suututtaa. Sitten tämä pulma ratkaistaan ja sovitaan neuvottelemalla. Fyysisen tekemisen "tarvetta" voi purkaa urheilussa ja liikunnassa aina kamppailulajeja myöten.
Myös yhteiskunnan omat väkivaltakoneistot kuten poliisi ja sotaväki käyttävät fyysistä voimaa kurinalaisesti.
Televisiossa pyöri vastikään vallan mainio sarja nimeltään "Supernanny" ja "Lapsityrannit", joissa ammattikasvattaja Jo Frost opetti kädestä pitäen avuttomia vanhempia pärjäämään kiroilevien, väkivaltaisten ja terrorisoivien pilttiien kanssa suurenmoisin tuloksin - ja ilman väkivaltaa.
(https://encrypted-tbn3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQlSLE8e1epp5wFWNzBqXAAXVfoIFcOzRLlsXOotPajesHBwr_7)
Brittiläinen supernanny Jo Frost auttaa
perheitä, joissa lasten käytös on ajanut
vanhemmat epätoivon partaalle.
Luulisi tuollaisen täydellisen hallintaotteen, missä lapsi ei pääse liikkumaan olevan todella ahdistava lapselle, koska hänet on vangittu ja kaikki fyysinen liikkuminen lukittu täysin. Lapsi on siinä periaatteessa pakkohalvaantunut ja vain ajatukset voivat liikkua, ei muut asiat. Lisäksi läheinen henkilö on vanginnut ja halvaannuttanut hänet. Alkaako lapsi pelätä sitä syliä, joka voi halutessaan vangita hänet?
Kyllä nurkkaan joutuminen ja jäähylle niskavilloista ohjaten on huomattavasti parempi keino. Nämäkin keinot voidaan pilata aikuisen raivolla ja siten liian kovilla otteilla. Itse olen huomannut että tuntemani naiset oikeasti ovat raivostuneet lapsilleen ja menettäneet siten mielenmalttinsa. Itse näyttelen vihaista kun on tarvis.
Quote from: Mehud on 12.10.2014, 09:51:52
Luulisi tuollaisen täydellisen hallintaotteen, missä lapsi ei pääse liikkumaan olevan todella ahdistava lapselle, koska hänet on vangittu ja kaikki fyysinen liikkuminen lukittu täysin. Lapsi on siinä periaatteessa pakkohalvaantunut ja vain ajatukset voivat liikkua, ei muut asiat. Lisäksi läheinen henkilö on vanginnut ja halvaannuttanut hänet. Alkaako lapsi pelätä sitä syliä, joka voi halutessaan vangita hänet?
Kyllä nurkkaan joutuminen ja jäähylle niskavilloista ohjaten on huomattavasti parempi keino.
Ekasta kappaleesta olen samaa mieltä.
Tokasta en, mutta saattaisin olla, jos olisi ollut useampia lapsia ja villejä viikareita. Jäähyllä ymmärrän lyhyen rauhoittumisajan, en pimeään koppiin sulkemista. Häpeärangaistuksia lapsille en kannata.
Quote
Quote
Lapsi otetaan syliin kiertämällä käsivarsilla tukeva ja pitävä ote lapsen käsivarsien ja yläruumiin ympäri. Sylissä lapsen jalat voidaan sitoa omilla jaloilla. Aikuisen ei pidä koskaan tehdä tätä kiinnottoa suutuspäissään vaan rauhallisesti ja maltillisesti. Lapselle on samalla hyvä rauhallisesti selittää, että hänet pidetään nyt kiinni ja sylissä, jotta hän ei vahingoita itseään, muita ja ympäristöään.
Luulisi tuollaisen täydellisen hallintaotteen, missä lapsi ei pääse liikkumaan olevan todella ahdistava lapselle, koska hänet on vangittu ja kaikki fyysinen liikkuminen lukittu täysin. Lapsi on siinä periaatteessa pakkohalvaantunut ja vain ajatukset voivat liikkua, ei muut asiat. Lisäksi läheinen henkilö on vanginnut ja halvaannuttanut hänet. Alkaako lapsi pelätä sitä syliä, joka voi halutessaan vangita hänet?
Kyllä nurkkaan joutuminen ja jäähylle niskavilloista ohjaten on huomattavasti parempi keino. Nämäkin keinot voidaan pilata aikuisen raivolla ja siten liian kovilla otteilla. Itse olen huomannut että tuntemani naiset oikeasti ovat raivostuneet lapsilleen ja menettäneet siten mielenmalttinsa. Itse näyttelen vihaista kun on tarvis.
Niin, lapsen voi tietysti vaikka kuristaa hengiltä, mutta se ei ole tämän operaation tarkoitus.
Raivostuneen lapsen pitäminen sylissä on tietenkin aikuisen hallittua käytöstä, eikä tukahduttavaa rankaisua. Raivostunutta lasta pidetään kiinni ja/tai hänen liikkeitään myötäillään ja vaimennetaan niin, että lapsi pääsee pahimman raivokohtauksensa ohi. Tämä syliote on turvallinen eikä suinkaan ahdistava - ken kokeilee, hän huomaa ja oppii. Tarkoitus ei ole kuristaa eikä rangaista lasta, vaan ainoastaan hallita hänen pidäkkeetöntä käytöstään.
Lapsen hylkääminen omaan huoneeseensa ei mitenkään estä hänen lyömistään, rikkomistaan tai tavaroiden paiskomistaan. Ei ole myöskään oikein opettaa lapselle, että vanhempi hylkää hänet vaikealla, avuttomalla ja hallitsemattomalla hetkellä. Sen sijaan lapsen toistuvaa huonotapaisuutta kuten äidille kiroilua voi ohjata terveempään suuntaan lapsen jäähynurkalla ja jäähytuolilla, kuten supernanny Frost tekee ohjelmissaan.
On kiinnostavaa, että väkivaltarikollisten taustamuuttujista löytyy lähes aina väkivaltainen perhe. Ohessa viisi ohjetta, joiden avulla on mahdollista kasvattaa uusi väkivaltarikollinen - ja päinvastoin.
1. Perheessä äiti, isä ja sisarukset lyövät toisiaan ja tappelevat keskenään.
2. Vanhemmat opettavat lastaan hakkaamalla ja huutamalla.
3. Vanhemmat kannustavat lasta ratkaisemaan ongelmansa nyrkeillään.
4. Vanhemmat ihailevat väkivaltaa ja kerskuvat omilla väkivaltateoillaan.
5. Vanhemmat halveksivat anteeksipyyntöjä, sovitteluja ja neuvotteluja.
(https://encrypted-tbn1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRsZiB3wLIuh1ZFDRHa9o_fvyQA3wrPHYX9xVNCcyWhs-J8n5-sjQ)
Lapsi oppii käytösmallinsa kotonaan.
Systerin neljävuotiasta poikaa kun välillä hoitaa, niin parhaaksi konstiksi on havaittu risulla räpsäiseminen sormille, kun tekee kiellettyä kielloista huolimatta. Aina ei edes tarvitse räpsäistä, vaan pelkkä uhkaus räpsäyttämisestä riittää. Se hetken kirpaisee sen verran, että lapsi ymmärtää ja muistaa tehneensä väärin. Nykyään kiusanteko on vähentynyt merkittävästi tuon konstin ansiosta. Nykyään tarvitsee enää harvoin käyttää risua, mutta viime vuonna paljon useammin.
Quote from: Kommunisti-muslimi on 12.10.2014, 18:50:18
Systerin neljävuotiasta poikaa kun välillä hoitaa, niin parhaaksi konstiksi on havaittu risulla räpsäiseminen sormille, kun tekee kiellettyä kielloista huolimatta. Aina ei edes tarvitse räpsäistä, vaan pelkkä uhkaus räpsäyttämisestä riittää. Se hetken kirpaisee sen verran, että lapsi ymmärtää ja muistaa tehneensä väärin. Nykyään kiusanteko on vähentynyt merkittävästi tuon konstin ansiosta. Nykyään tarvitsee enää harvoin käyttää risua, mutta viime vuonna paljon useammin.
Itse ratkaisin aikoinaan lastenhoito-ongelmat kätevästi sukkapuikoilla. Annoin lapselle sukkapuikot molempiin käsiin ja pyysin työntämään ne pistorasiaan. Siinä lapsi sitten tärisee "hoidossa" haluamasi ajan, vaikkapa kaupassa käynnin ajan. Kotiin tullessa sitten puuharjalla kopauttaa lapsen irti virrasta. Helppoa ja halpaa.
Quote from: Kommunisti-muslimi on 12.10.2014, 18:50:18
Systerin neljävuotiasta poikaa kun välillä hoitaa, niin parhaaksi konstiksi on havaittu risulla räpsäiseminen sormille, kun tekee kiellettyä kielloista huolimatta. Aina ei edes tarvitse räpsäistä, vaan pelkkä uhkaus räpsäyttämisestä riittää. Se hetken kirpaisee sen verran, että lapsi ymmärtää ja muistaa tehneensä väärin. Nykyään kiusanteko on vähentynyt merkittävästi tuon konstin ansiosta. Nykyään tarvitsee enää harvoin käyttää risua, mutta viime vuonna paljon useammin.
16-vuotiaana lapsonen räpsäyttää takaisin lihakirveellä. Näin käy ihmeen usein nykyään, kenties useammin kuin ennen. Yks oli sellanen, että "pikku piiskaukset" maksettiin kerralla takas moottorisahan terällä.
Sen verran kommentoisin, että ruumiillisten rangaistusten kieltämisen jälkeen on lapsiin kohdistunut paljon aiempaa enemmän henkistä väkivaltaa. Olen omin silmin ja korvin nähnyt ilman väkivaltaa lapsiaan kasvattavien uhkailevan lastaan esimerkiksi hylkäämisellä tai itsetuhoisuudella. Tällainen vaikuttaa lapsiin varmasti vahingollisemmin kuin vaikkapa rangaistavana tekona pidetty tilanteen nopeasti ratkaiseva tukkapölly.
En ole tässä yllyttämässä ketään rikoksiin enkä puolustamassa tukkapöllyä tai muutakaan väkivaltaa. Mutta tässä kasvatukseskustelussa pitäisi, kuten ylhäällä on jo huomautettukin, huomata lasten erilaisuus. Ja sen lisäksi myös vanhempien erilaisuus. Siinä missä jonkun hermo kestää lapselta vaikka mitä, toisella pinna katkeaa. Ja silloin seuraukset ovat joko pahoja tai vielä pahempia. Oli mukana väkivaltaa tai ei.
Oleellista olisi siis ratkaista hankala kasvatustilanne ennen oman pinnan katkeamista sellaisella keinolla, joka varmasti katkaisee tilanteen, mutta samalla aiheuttaa mahdollisimman vähän ongelmia lapselle. Oman pinnan katkeamisen seuraus on aina huonoin vaihtoehto niin lapselle kuin vanhemmallekin.
Itse olen sen verran vanha, että olen saanut niin risusta kuin vyöremmistäkin - joskus syistä, joita en tuolloin ymmärtänyt. En ole käyttänyt samoja keinoja omiin lapsiini, mutta siitä huolimatta he ovat nyt nuorina aikuisina varsin samanlaisia kuin olin itsekin heidän iässään. Rangaistusmenetelmillä ei siis liene lopputulokseen kovin dramaattista vaikutusta, kunhan lapsi tietää, että häntä rankaisemisesta huolimatta rakastetaan.
Quote
Sen verran kommentoisin, että ruumiillisten rangaistusten kieltämisen jälkeen on lapsiin kohdistunut paljon aiempaa enemmän henkistä väkivaltaa. Olen omin silmin ja korvin nähnyt ilman väkivaltaa lapsiaan kasvattavien uhkailevan lastaan esimerkiksi hylkäämisellä tai itsetuhoisuudella. Tällainen vaikuttaa lapsiin varmasti vahingollisemmin kuin vaikkapa rangaistavana tekona pidetty tilanteen nopeasti ratkaiseva tukkapölly.
Minäkin huomaan vanhempien uhkailevan ja uhittelevan lapsilleen, mutta en tiedä sen yleisyydestä.
Sen sijaan tiedän, että liian moni vanhempi purkaa omaa ahdistustaan ja pahaa oloaan lapsiinsa. Kuka tahansa voi suuttua tai olla pahoilla mielin joskus, mutta toistuva uhittelu omille lapsilleen on jo merkki vanhemman omasta avuntarpeesta.
Aika moni saattaa näpsäistä lastaan suutuspäissään, mutta on hyvä sanoa se lapselle myöhemmin ja pyytää anteeksi kiivastustaan. Sen sijaan jos lapsi joutuu jatkuvasti torjumaan ja sietämään vanhempiensa ahdistuskohtauksia, lapsen oma tulevaisuus alkaa olla veitsenterällä.
En usko, että yksikään vanhempi haluaa tarkoituksella vahingoittaa lastaan, jos normaalirajoissa pysytään.
Tarkoitukseni on sanoa, että on täysin hyväksyttävää myöntää itselleen olevansa keskentekoinen kasvattaja. Kukaan ei ole täydellinen. Jos tuntuu siltä, että omat voimat loppuvat, on syytä pyytää apua neuvolasta, terveysasemalta tai yksityiseltä lääkäriltä/perheneuvojalta/terapeutilta.
Väestöliiton auttavista puhelimista pääsee jo alkuun ilman terveysasemaakin. Väestöliiton auttavaan puhelimeen voi jättää soittopyynnön numeroon 040 - 180 1500. Liiton työntekijät ottavat yhteyttä ja sopivat keskusteluajankohdan. Yhdelle vanhemmalle tunnin palaveri maksaa 45 euroa ja kahdelle vanhemmalle 70 euroa puoleltatoista tunnilta.
(https://encrypted-tbn3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTHJQIp1yACbYTfKiqbxwP6Hd_Rw-7Y3nNY8Xz00TnbeyS5yKkfxQ)
Quote from: Tahdoton Nahjus on 12.10.2014, 20:40:34
16-vuotiaana lapsonen räpsäyttää takaisin lihakirveellä. Näin käy ihmeen usein nykyään, kenties useammin kuin ennen. Yks oli sellanen, että "pikku piiskaukset" maksettiin kerralla takas moottorisahan terällä.
Niin ja pienenä jäähylle joutunut lapsi lukitsee teini-ikäisenä vanhempansa köysissä perunakellariin ja heittää avaimen pois?
Lasta voi lähestyä keskustelun ,laulun ja leikin kautta,tätä kieltähän lapsi parhaiten ymmärtää koska on lapsi.
Kaikkinainen huuto puhumattakaan väkivaltaisista käytösmalleista johtaa vain lapsen varhaiseen syrjäytymiseen
ja sitäkautta hakeutumaan väkivaltaisiin ryöstelyjengeihin.
Siis lämmin hoiva,vanhemman turvallinen syli ja rakkaus,siinä paras kasvatusmetodi haastaviinkin hetkiin :).
Quote from: venla viitakoski on 14.10.2014, 23:38:24
Lasta voi lähestyä keskustelun ,laulun ja leikin kautta,tätä kieltähän lapsi parhaiten ymmärtää koska on lapsi.
Kaikkinainen huuto puhumattakaan väkivaltaisista käytösmalleista johtaa vain lapsen varhaiseen syrjäytymiseen
ja sitäkautta hakeutumaan väkivaltaisiin ryöstelyjengeihin.
Siis lämmin hoiva,vanhemman turvallinen syli ja rakkaus,siinä paras kasvatusmetodi haastaviinkin hetkiin :).
;D
Jos olisin laulanut lapselleni, hän olisi varmasti väkivaltaisen ryöstelyjengin jäsen.
Yllättävän pienikin lapsi ymmärtää järkisyitä ja perusteluita kiellolle. Toki asia pitää esittää lapsen ymmärtämällä tasolla.
"Ei naapurin poikaa saa lyödä lapiolla, koska poikaa sattuu." Kun taso on sopiva ja linja vakaa, niin lapsi alkaa ymmärtää että vanhemmalla on perustelut ja syyt säännöissään.
Eikä niitä sääntöjä ja perusteluita tarvitse olla koko aikaa vääntämässä.
Jos perusteluita ei ole, muuta kuin 'koska minä sanon', niin voi joutua miettimään säännön olemassaoloakin. Ja kyllä esim.vanhempien oma aika tai kunkin osapuolen mielenrauhan kunnioittaminen on ihan kelpo syy.
Kaikki ylläoleva pitää paikkaansa myös aikuisiin. Esim työyhteisö uskoo paljon herkemmin sääntöjä kun ne on loogisesti perusteluja.
Quote from: Tahdoton Nahjus on 12.10.2014, 20:40:34
Quote from: Kommunisti-muslimi on 12.10.2014, 18:50:18
Systerin neljävuotiasta poikaa kun välillä hoitaa, niin parhaaksi konstiksi on havaittu risulla räpsäiseminen sormille, kun tekee kiellettyä kielloista huolimatta. Aina ei edes tarvitse räpsäistä, vaan pelkkä uhkaus räpsäyttämisestä riittää. Se hetken kirpaisee sen verran, että lapsi ymmärtää ja muistaa tehneensä väärin. Nykyään kiusanteko on vähentynyt merkittävästi tuon konstin ansiosta. Nykyään tarvitsee enää harvoin käyttää risua, mutta viime vuonna paljon useammin.
16-vuotiaana lapsonen räpsäyttää takaisin lihakirveellä. Näin käy ihmeen usein nykyään, kenties useammin kuin ennen. Yks oli sellanen, että "pikku piiskaukset" maksettiin kerralla takas moottorisahan terällä.
Nimenomaan ihmeen usein näin käy nykyään, että lihakirves heiluu, ja heiluttajina on se sukupolvi jolle ei lapsena saanut edes ääntä korottaa saati selkäsaunaa antaa.
Minun ikäluokkani puolestaan on saanut selkään risulla ja remmillä, ja tämä ikäluokka ei lihakirveitä heiluta yhtä usein kuin pumpulissa kasvaneet.
Johtopäätös: Anna lapsellesi piiskaa, säästyt itse myöhemmin lihakirveeltä.
Jälkikirjoitus: Joo, olen huutanut lapselle. Ja miehelle. Ja muutamalle muullekin ihmiselle.
Meillä lennettiin kaikkien ohjeiden vastaisesti (ei tukasta, vaan kainalossa kantaen) omaan sänkyyn jäähylle. Myöhemmin, kun tuli kinaa ja vanhempien ääni kohosi, lapsi meni itse sänkyyn, löi oven perässään kiinni ja hetken päästä mentiin keskustelemaan.
Edelleen nukkuvat sängyssä. Sängystä ei tullut traumatisoiva.
-i-
Quote from: Pyöräilijä on 09.10.2014, 12:50:24
Jos lapsi, rikkoo, lyö tai repii, hänet otetaan kiinni ja pidetään sylissä kunnes hän rauhoittuu.
Lapsi otetaan syliin kiertämällä käsivarsilla tukeva ja pitävä ote lapsen käsivarsien ja yläruumiin ympäri. Sylissä lapsen jalat voidaan sitoa omilla jaloilla. Aikuisen ei pidä koskaan tehdä tätä kiinnottoa suutuspäissään vaan rauhallisesti ja maltillisesti. Lapselle on samalla hyvä rauhallisesti selittää, että hänet pidetään nyt kiinni ja sylissä, jotta hän ei vahingoita itseään, muita ja ympäristöään.
Aikuisen ei pidä koskaan käyttää väkivaltaa rangaistuksena vaan ainostaan suojelu- ja turvakeinona.
Kun lapsi on sylissä rauhoittunut, hänelle voidaan sanoa, että lapsi satuttaa ja vahingoittaa muita, jos hän on väkivaltainen muita kohtaan. Lapselle kannattaa muistuttaa, että hän voi aina sanoa tai kertoa, jos häntä joku asia harmittaa, ahdistaa tai suututtaa. Sitten tämä pulma ratkaistaan ja sovitaan neuvottelemalla. Fyysisen tekemisen "tarvetta" voi purkaa urheilussa ja liikunnassa aina kamppailulajeja myöten.
Myös yhteiskunnan omat väkivaltakoneistot kuten poliisi ja sotaväki käyttävät fyysistä voimaa kurinalaisesti.
Televisiossa pyöri vastikään vallan mainio sarja nimeltään "Supernanny" ja "Lapsityrannit", joissa ammattikasvattaja Jo Frost opetti kädestä pitäen avuttomia vanhempia pärjäämään kiroilevien, väkivaltaisten ja terrorisoivien pilttiien kanssa suurenmoisin tuloksin - ja ilman väkivaltaa.
(https://encrypted-tbn3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQlSLE8e1epp5wFWNzBqXAAXVfoIFcOzRLlsXOotPajesHBwr_7)
Brittiläinen supernanny Jo Frost auttaa
perheitä, joissa lasten käytös on ajanut
vanhemmat epätoivon partaalle.
En tajua tuon holdingin suosiota. Itse menen aina ihan paniikkiin, jos olen niin jumissa, etten pysty liikkumaan. Olen tosi herkkä kutiamaan ja pelkään, että minua yritetään kutittaa, jos käteni eivät ole vapaina suojaamaan kutitukselta. Olen melkein 40-kymppinen ja silti ylireagoin siihen. Miten pahasti joku pieni lapsi voi traumatisoitua holdingista, jos itsekään en aikuisena pysty järkeilemään paniikkia pois? Kyllä äänen korottaminen ja jäähy ovat parempia tapoja lapsen kurissa pitämiseen, paitsi jos lapsi käy niin pahasti ylikierroksilla, että on pakko pitää turvallisuuden takia kiinni.
Koivuniemen herrakin voi olla tosi hyvä kasvatuskeino, jos sitä oikein käyttää. Meillä oli kotona aikoinaan keittiön ovenkarmin yläpuolella ohut vitsa, mutten muista ikinä saaneeni vitsaa persuksille. Vanhemmat vain varoittivat, että jos häiriökäyttäytyminen jatkuu, niin sitten pitää ottaa Koivuniemen herra käyttöön. Tottelimme yleensä viimeistään viimeisellä varoituksella. Paitsi joskus, ja silloin äiti lähetti pahantekijän taittamaan itse puusta vitsan, joka vastaisi lapsen omasta mielestä hänen ansaitsemaansa rangaistusta. Kun lapsi tuli takaisin vitsan kanssa, lapsen kanssa puhuttiin ja kysyttiin, oliko hän ymmärtänyt, mitä oli tehnyt väärin. Sitten sovittiin ja halattiin ja asia oli sillä käsitelty. Vitsaa ei siis käytetty lyömiseen, vaan lapselle annettiin sen avulla aikaa miettiä ja rauhoittua.
Tosin oli tuossakin Koivuniemen herran käyttötavassakin omat ongelmansa. Kerran nuorin veljeni oli ollut tuhma ja joutui vitsan hakuun. Veljeni nähtävästi piti itseään todella tuhmana, sillä hän toi mukanaan paksun karahkan, jota ei enää vitsaksi voinut kutsuakaan. Äidillä meinasi pokka pettää sen nähdessään. Nippa nappa äiti sai pidettyä naaman tarpeeksi kauan peruslukemilla puhuakseen pojan kanssa asiat pikavauhtia selviksi, ennen kuin naurua ei voinut enää hillitä.