Pohjoisen populistipuolueet – tarkastelussa Perussuomalaisten ja Dansk Folkepartin äänestäjien asenteet
(http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95812/GRADU-1403607008.pdf?sequence=1)Pro gradu -tutkielma
Miila Lukkarinen
27.5.2014
Tampereen yliopisto
TIIVISTELMÄ
Quote
Tampereen yliopisto
Johtamiskorkeakoulu
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma/Valtio-opin opintosuunta
LUKKARINEN, MIILA: Pohjoisen populistipuolueet – tarkastelussa Perussuomalaisten ja Dansk Folkepartin äänestäjien asenteet
Pro gradu –tutkielma; 73 sivua, 11 kuvaa, 16 taulukkoa, 10 liitettä.
Toukokuu 2014
Perussuomalaisten (PS) ja Dansk Folkepartin (DF) kannatus on noussut melko lyhyessä ajassa marginaalipuolueista Suomen ja Tanskan suurimpien puolueiden joukkoon. PS:n ja DF:n kannatus on kuitenkin kehittynyt eri tahtiin: DF vakiinnutti nopeasti osuutensa äänistä 12-13 % paikkeille mutta PS pysyi pitkään marginaalissa, kunnes nousi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Suomen kannatukseltaan suurimpien puolueiden joukkoon.
Perussuomalaiset ja Dansk Folkeparti hahmotetaan usein osaksi samaa populististen ja maahanmuuttokriittisten protestipuolueiden ilmiötä. Tämän työn tavoitteena on kysyä vastaako valittujen puolueiden äänestäjien asenteet tätä oletusta.
Tutkimusmenetelmänä tarkastellaan PS:n ja DF:n äänestäjien asennoitumista määrättyihin teemoihin vuosina 2002-2010. Tutkimus on kvantitatiivinen, ja lähdeaineistona käytetään European Social Surveyn (ESS) aineistoa vuosilta 2002-2010.
Tutkimuksessa on valittu ESS:n haastatteluaineistosta viisi eri teemaa, jotka muodostuvat jokaisella kierroksella samalla tavalla asetetuista kysymyksistä. Teemat ovat seuraavat: asenteet maahanmuuttoa kohtaan, luottamus instituutioihin, äänestäjien itsensä sijoittaminen vasemmisto-oikeisto –akselille, tyytymättömyys määrättyihin instituutioihin ja politiikan kokeminen vaikeaksi ymmärtää. Teemat perustellaan puolueiden profiloinnin kautta – niiden katsotaan olevan protestipuolueita, joiden äänestäjiä yhdistää epäluottamus elitistiseksi muuttunutta politiikkaa ja poliitikkoja kohtaan sekä kielteiset maahanmuuttoasenteet. Puolueista puhutaan usein osana äärioikeiston tai oikeistopopulismin nousua Pohjoismaissa, joten äänestäjien käsitys itsestään vasemmisto-oikeisto –akselilla oli myös perusteltua ottaa mukaan tarkasteluun.
Tutkimuksen tuloksina aineistosta nousee esiin oletetusti PS:n ja DF:n äänestäjien verrattain negatiivinen asenne maahanmuuttoa kohtaan. Vastoin ennakko-oletuksia PS:n ja DF:n äänestäjät eivät kokeneet politiikkaa juurikaan vaikeammaksi kuin muita puolueita äänestäneet. Luottamus instituutioihin on heikompaa PS:n ja DF:n äänestäjien kuin verrokkiryhmien joukossa. Tarkasteltaessa tyytyväisyyttä määrättyihin tekijöihin DF:n kohdalla ei ole havaittavissa poikkeavuutta Tanskan muihin puolueisiin verrattaessa. PS:n äänestäjät erottautuivat viimeisen kahden mittauskierroksen kohdalla muita tyytymättömämpinä. Vasemmisto-oikeisto –ulottuvuudella PS:n äänestäjien vastaukset heittelivät vuosina 2004- 2006, päätyen sitten akselin keskilinjalle. DF:n äänestäjät mielsivät itsensä odotetusti oikeammalle kuin muiden Tanskan puolueiden äänestäjät.
Työn tuloksista käy ilmi, että Tanskan ja Suomen oikeistopopulistisiksi nimetyt puolueet ovat äänestäjien asenteita verrattaessa melko heterogeenisiä toisiinsa nähden. Kyseisten puolueiden määritteleminen osaksi samaa ilmiötä kaipaa tarkempaa tutkimusta, jolloin myös laajempi tarkastelu puolueiden nousun taustatekijöistä on aiheellista.
Gradu kiinnosti minua ennen kaikkea Danske Folkepartin vuoksi. Puolue on kuitenkin aika erilaisessa tilanteessa kuin perussuomalaiset. DF tuki hallituksen politiikkaa 2001-2011 pystyen ilmeisesti aika paljon vaikuttamaan Tanskan maahanmuuttopolitiikkaan.
http://en.wikipedia.org/wiki/Danish_People%27s_Party
1. Johdanto s. 1 - 4Quote
s. 1: Sekä Perussuomalaisten (PS) että Dansk Folkepartin (DF) kannatus on noussut marginaalipuolueista Suomen ja Tanskan suurimpien puolueiden joukkoon. DF sai jo perustamisensa jälkeen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 7.4% kannatuksen ja vuoden 2001 eduskuntavaaleissa vakiinnutti osuutensa äänistä 12-13 % pintaan. PS sen sijaan pysyi pitkään marginaalissa, kunnes nousi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Suomen kannatukseltaan suurimpien puolueiden joukkoon 19,1% äänisaalillaan.
Euroopassa on ollut viime vuosikymmeninä havaittavissa kehityskulku, jossa populistiset liikkeet ovat muuttuneet marginaali-ilmiöstä osaksi poliittista toimintakenttää. Perussuomalaisten ja Dansk Folkepartin kannatuksen nousu on esitetty osana tätä oikeistopopulististen puolueiden ja liikkeiden suosion nousua. Puolueiden profiileihin katsotaan kuuluvan leimallisina piirteinä muun muassa kriittinen asenne maahanmuuttoa ja Euroopan unionia kohtaan sekä pitkään vallassa olleiden puolueiden syyttäminen elitismistä ja läpinäkyvyyden puutteesta. Termejä populistinen, oikeistopopulistinen ja äärioikeistolainen käytetään limittäin ja usein hieman epätarkasti kun puhutaan näistä 1980-luvun jälkeisistä liikkeistä ja puolueista. Myös Perussuomalaisten ja Dansk Folkepartin määrittäminen etenkin äärioikeistoon tai sitä edustavaan puolueperheeseen kuuluvaksi on kyseenalaista. Siinä missä DF:n juuret ovatkin oikeistolaista talouspolitiikkaa ajaneessa Fremskridtspartietissa, on Suomen Maaseudun Puolueen pohjalta perustetun PS:n tausta poliittisesti keskustalainen. Kummankin puolueen periaateohjelmat sisältävät sekä perinteisesti vasemmistoon että oikeistoon miellettyjen puolueiden kanssa yhteneviä linjauksia.
Johdanto lupailee hyvää. Olen itsekin aina ihmetellyt Perussuomalaisten lokeroimista äärioikeistoon. Epäilen, että luokittelua on käytetty ennen kaikkea poliittisena lyömäaseena, äärioikeisto kuulostaa aina pelottavalta ja epäilyttävältä, melkein kuin natseista tai vaskisteista puhuttaisiin.
Quote
s. 2: Tässä tutkielmassa tarkastellaan Perussuomalaisten ja Dansk Folkepartin äänestäjien asennoitumista määrättyihin teemoihin vuosina 2002-2010. Tutkimukseen valitut puolueet hahmotetaan usein osaksi samaa populististen ja maahanmuuttokriittisten protestipuolueiden ilmiötä. Työn tavoitteena on kysyä vastaako valittujen puolueiden äänestäjien asenteet tätä oletusta. Puolueet ja tässä tutkimuksessa tarkastellut teemat profiloidaan sekä puolueiden itsensä julkaisemien määrittelyjen että niistä kirjoitettujen artikkelien ja teosten pohjalta.
Perussuomalaiset ja Dansk Folkeparti on kumpikin perustettu vuonna 1995 protestipuolueiksi luonnehdittujen puolueiden raunioille, ja niiden toiminnassa on paljon sekä sisällöllisen että toiminnallisen tason yhteneväisyyksiä. Samankaltaiset piirteet myös poliittisissa järjestelmissä helpottavat vertailun tekemistä Suomen ja Tanskan äänestäjien asenteita tarkasteltaessa. Sekä Tanskan että Suomen poliittista ilmapiiriä kuvaillaan konsensushakuiseksi, kummassakin maassa vallitsee monipuoluejärjestelmä, parlamenttivaalit järjestetään vähintään neljän vuoden välein ja vaaleissa annetut äänet muunnetaan edustajien paikoiksi d'Hondtin menetelmää käyttäen.
2. Populismin ja äärioikeiston ideologiasta s. 5 - 9Quote
s. 5: Populististen puolueiden kannatus ja määrä on ollut kasvussa viime vuosikymmeninä Euroopassa. Vaikka populismi on laajasti käytetty termi, sen tarkkaan määrittelemiseen on käytetty melko vähän huomiota. Yritykset määritellä populismin olemus ovat jääneet kuvauksiksi eri aikoihin eri tilanteissa esiintyneistä populistisista liikkeistä, vailla johdonmukaista näkemystä ilmiöön liittyvistä piirteistä. Tutkijat eivät ole saavuttaneet yksimielisyyttä siitä, onko populismi varsinaisesti aatesuuntaus, vai ennemminkin poliittinen ajattelutapa tai toimintatyyli. Populististen puolueiden aatteelliset profiilit ovat erilaisia eri valtioissa. Yhteisiäkin piirteitä on kuitenkin tunnistettavissa. Populistisesti toimivia puolueita ovat viime vuosikymmeninä olleet aatteellisesti euroskeptisiksi, konservatiivisiksi ja separatistisiksi kuvatut puolueet.
s. 6: Populistiselle retoriikalle on ominaista yksinkertaistaa talouden kriiseihin, yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon, sosiaalisiin ongelmiin, työttömyyteen ja muihin vastaaviin poliittisiin asiakokonaisuuksiin liittyvä keskustelu kahden toimijan väliseksi jännitteeksi tai konfliktiksi. Tällainen polarisointi "meidän" ja "heidän" välille saa asiayhteydestä riippuen eri sävyjä. "Heitä" voi edustaa esimerkiksi poliittinen tai taloudellinen eliitti, yhteiskunnalliset instituutiot, kansainväliset toimielimet tai maahanmuuttajat. Eliitin vastaisena diskurssina populismi voi liittyä sekä vasemmistolaisiin että oikeistolaisiin poliittisiin ilmiöihin. Populismille on tyypillistä vastustaa eliittiä edustavia instituutioita demokratian toteutumisen nimissä, siinä missä äärioikeisto vastustaa demokratian periaatteita ja arvoja.
Viimeaikainen kehitys osoittaa äärioikeiston pitävän pintansa tai jopa kasvattavan suosiotaan eri puolilla Eurooppaa. Monissa Länsi-Euroopan valtioissa äärioikeistolaiset puolueet ovat vakiinnuttaneet kannatuksensa parlamentti- ja europarlamenttivaaleissa 10 prosentin tietämille, uusimpien tulokkaiden joukossa myös Suomen Perussuomalaiset.
Nyt meni vähän kummalliseksi. Ensin kirjoittaja toteaa: " Myös Perussuomalaisten ja Dansk Folkepartin määrittäminen etenkin äärioikeistoon tai sitä edustavaan puolueperheeseen kuuluvaksi on kyseenalaista", sitten hän kuitenkin muutamaa sivua myöhemmin luokittelee Perussuomalaiset äärioikeistolaiseksi puolueeksi.
Quote
s. 8: Järjestelmänvastaisuudessa uudet oikeistopopulistiset puolueet tyypillisesti esittävät oman puolueensa ainoana varteenotettavana vaihtoehtona valtaa pitäville näyttäytyen kuitenkin samalla demokratian puolustajina. David Arter luokittelee PS:n järjestelmänvastaiseksi ja DF:n maahanmuuttovastaiseksi puolueeksi. Arter toteaa kuitenkin PS:ään liittyvän myös merkittäviä rasistisiakin piirteitä. Suomessa perinteisesti suurimmat puolueet eivät ole nostaneet maahanmuuttoa kärkiteemakseen. Perussuomalaiset poikkeavat tässä suhteessa muista, ja puolueen edustajat väittävätkin usein muiden puolueiden vaientavan kriittisen, tai jopa kaiken keskustelun aiheesta. DF toi maahanmuuttokriittisen agendansa poliittiseen keskusteluun jo perustamisestaan lähtien.
Kuka olikaan tämä David Arter?
Quote
Hän on Suomen ja Pohjoismaiden politiikan tunteva brittitutkija David Arter, joka hoitaa valtio-opin professuuria Tampereen yliopistossa. Hän luennoi englanniksi, vaikka osaa suomeakin erinomaisesti.
http://aikalainen.uta.fi/2012/10/19/umpiosta-kasvoi-itsetietoinen-maa/
Samalta sivulta:
Quote
Suomessa ei ole hyväksytty Arterin tulkintaa perussuomalaisista radikaalina oikeistopuolueena. Professori puolustaa käsitystään sillä, että sosio-ekonomisin käsittein puolue on vasemmisto-keskustalainen, mutta moraaliselta ulottuvuudeltaan oikeisto-keskustalainen. Tärkeimpänä selittäjänä Arter pitää sitä, että puolue vastustaa Suomen muutosta monikulttuuriseksi.
Perussuomalaiset hyväksyvät korkeasti koulutetut maahanmuuttajat, mutta eivät rahvasta, alaluokkaa ja pakolaisia, jotka tulevat usein islamilaisista maista.
– En väitä, että Soini olisi rasisti, mutta linja ulkomaalaisia kohtaan on aika tiukka. Puolue on muuttunut tyypilliseksi populistiseksi puolueeksi, jolla on populistinen kieli ja asenne, ja siten lähemmäksi kovan linjan oikeistopuoluetta.
Takaisin graduun
Quote
Etnopluralistisessa doktriinissa, jota joskus nimitetään myös "uudeksi rasismiksi" tai "kulttuurirasismiksi" ei ole niinkään kyse biologisesta rasismista, vaan siinä painotetaan sitä, ettei erilaiset kulttuurit ole yhteensopivia toistensa kanssa. Mikäli eri kulttuurit halutaan säilyttää, ne täytyy pitää erillään. Tämä niin kutsuttu uusi, kulttuurillinen rasismi on lähellä ksenofobian käsitettä. Ksenofobialla tarkoitetaan jonkin vieraan tai oudon pelkoa. Sille on luonteenomaista myös uskomus, jonka mukaan ihmisille on luonnollista elää kaltaistensa joukossa ja suhtautua vihamielisesti erilaisia ihmisiä ja kansoja kohtaan.
Etnopluralistinen doktiini kuulostaa hyvältä, taidan itsekin julistautua sen kannattajaksi, jahka ensin opin lausumaan sen.
Vähän sekavaksi jäi tämä luku, lähinnä siteerattiin eri tutkijoiden määritelmiä, jotka ovat keskenään ristiriitaisia. Toisaalta gradun tekijän pitääkin esitellä taustaa eri auktoriteetteihin ja lähteisiin vedoten, mutta kai niistä voisi poimia sellaisia, jotka graduntekijän itsensä mielestä vastaisivat parhaiten hänen omaa näkemystään, jos tarjolla on kovasti ristiriitaisia näkemyksiä.
3. Aineisto s. 10 - 22Quote
s. 10: Perussuomalainen puolue merkittiin puoluerekisteriin 13.10.1995. PS on koko olemassaolonsa ajan osallistunut kaikkiin järjestettyihin vaaleihin sekä kunnallisella että valtiollisella tasolla. PS on myös koko olemassaolonsa ajan ollut eduskuntapuolue. Vuosina 1995 – 1997 puolueen puheenjohtajana toimi Raimo Vistbacka, ja vuodesta 1997 alkaen Timo Soini
s. 11: Mielenkiintoiseksi PS:n nousun Suomen puoluekartalla tekee yhtäältä Suomen kansainvälisesti vertaillen harvinaisen stabiilin puoluekentän valtasuhteiden ravisuttaminen, ja toisaalta puolueen kannatuksen nousun mahdolliset kytkökset laajempaan, kansainvälisen poliittisen asenneilmapiirin ja liikehdinnän kehittymiseen.
Puolue ei kuitenkaan määrity yksiselitteisesti perinteisellä sosioekonomisella vasemmisto-oikeisto –akselilla. Tuukka Ylä-Anttila kirjoitti Politiikasta -verkkolehdessä julkaistussa artikkelissaan myös PS:n sisäisen hajonnan olevan vanhoja, suuria puolueita suurempaa. Ylä-Anttila tuo esiin äärioikeisto-termin ongelmallisuuden Perussuomalaisista puhuttaessa. Puolueesta puhutaan usein osana Euroopan äärioikeistoa, mutta tosiasiassa se on lähempänä sosiaalidemokraattisia puolueita puolustaessaan suomalaista hyvinvointivaltiota. Tulee tosin huomioida, että PS haluaa turvata hyvinvointivaltion edut rajatummalle ihmisryhmälle kuin suurin osa muista puolueista, korostaen muun muassa vuoden 2007 eduskuntavaaliohjelmassaan niiden kuuluvan kaikille kansalaisille.
s. 12: Perussuomalaiset määrittää itsensä myös populistiseksi puolueeksi. Populismi taas on, PS:n määrittelemänä, sellainen toimintatapa tai poliittinen kulttuuri, jossa kansalaisten on mahdollista paikantaa poliittista valtaa käyttävät tahot ja saattaa heidät äänestämällä vastuuseen. Populismi yhdistetään läpinäkyvyyden kautta yksinkertaiseen poliittiseen järjestelmään, ja päätöksentekojärjestelmän monimutkaisuus taasen epädemokraattisuuteen.
s. 13: Tanskan ensimmäinen merkittävä populistipuolue sai alkunsa vuonna 1972, kun verojuristi Morgen Glistrup perusti Edistyspuolueen (FrP). Puolue sai jo seuraavan vuoden parlamenttivaaleissa 16 prosenttia äänistä ja nousi maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Puolueen sisäinen dynamiikka koki uusia käänteitä vuonna 1979, kun Glistrup alkoi suosia äärirasistisia jäseniä ja ryhmiä puolueessa. Tämä näkyi myös puolueen heikentyneenä kannatuksena. 1980-luvun puolivälissä turvapaikanhakijoiden määrä kuitenkin kasvoi voimakkaasti, ja tästä muodostui yksi puolueen ajamista pääteemoista.
s. 14: Perustamisensa jälkeen DF:n kannatus on ollut kasvussa aina vuoden 2007 parlamenttivaaleihin saakka, jolloin se saavutti tähän astisen huippunsa 13,9 prosenttia. Merkittävä käännekohta olivat myös vuoden 2001 vaalit, jolloin DF sai 13 prosenttia äänistä ja sai 22 paikkaa parlamentissa. DF oli avainasemassa tukiessaan juuri muodostettua hallitusta, jolla ei ilman DF:n tukea ollut riittävää määrää paikkoja enemmistön saavuttamiseen. Tämän seurauksena DF vakiinnutti asemaansa valtapuolueiden joukossa.
Puolueohjelmassa yhtenä puolueen periaatteista listataan, ettei Tanska ole maahanmuuttajamaa, eikä puolue siten suvaitse Tanskan muuttumista monikulttuuriseksi maaksi. Maahanmuuttovastaisuudelle löytyy kaikupohjaa myös äänestäjien keskuudessa. Maahanmuuton huomiota vaativaksi ongelmaksi nimesi vuonna 2001 22 prosenttia tanskalaisäänestäjistä, kun vielä 1990-luvulla vastaava luku oli 7 prosenttia.
s. 15: DF ei kyseenalaista hyvinvointivaltiota sinänsä, vaan sen, keiden tulisi päästä osallisiksi sen suomista palveluista. He ovat vaatineet kasvavassa määrin rajoituksia näiden palveluiden tarjoamiseen liittyen, rajoitusten koskien erityisesti maahanmuuttajia ja pakolaisia. Rajoituksia ei perustella enää vain taloudellisilla syillä, vaan yhä enemmän sosiaalisiin ja kulttuurillisiin arvoihin liittyvillä tekijöillä.
s. 18: Maahanmuuttokriittisyys tai - vastaisuus on kummankin puolueen menestyksestä päätellen vahvasti edustettuna myös äänestäjien keskuudessa. On mielenkiintoista tutkia, eroavatko Suomen ja Tanskan äänestäjien asenteet maahanmuuttoa kohtaan toisistaan, sekä tarkastella asenteiden ajallista kehitystä. Tarkasteluun nostetaan myös vastaajien asenteiden yhtenäisyys kummankin puolueen sisällä. Koska DF:n suosion myötä myös muut puolueet ovat joutuneet tiukentamaan maahanmuuttopoliittisia linjauksiin vastatakseen äänestäjien asenteisiin , oletuksena on myös, että Tanskan koko puoluekentän asenteet ovat tiukemmat maahanmuuttoa kohtaan kuin Suomessa.
s. 19: Populistiseen tyyliin kuuluu politiikan yksinkertaistaminen retorisella tasolla. Sekä DF:lle että PS:lle on tyypillistä politiikan kansantajuistamisen nimissä yksinkertaistaa poliittisia kysymyksiä ja asiakokonaisuuksia, sekä pyrkiä esiintymään luotettavana, suoraan ja rehellisesti puhuvana vaihtoehtona vanhoille puolueille. Yksinkertaisuuden samaistaminen läpinäkyvyyteen ja sitä kautta rehellisyyteen on tapa vedota politiikan monimutkaistumiseen kyllästyneisiin äänestäjiin. Tutkimuksessa oletuksena on, että PS:n ja DF:n äänestäjät ilmoittavat kokevansa politiikan muita puolueita äänestäneitä vaikeammaksi.
Kyselyssä mitattiin vastaajien luottamusta eduskuntaan, oikeusjärjestelmään, poliisiin, poliitikkoihin, poliittisiin puolueisiin, Euroopan parlamenttiin ja YK:hon. Kyseisillä muuttujilla ja niistä muodostetuilla summamuuttujilla tarkastellaan oletuksia koskien PS:n ja DF:n äänestäjien asenteita poliittisen päätöksenteon elitistisyyden ja kansainvälistymisen suhteen. Tarkastelun ulkopuolelle jätettiin luottamus poliisia ja YK:ta kohtaan.
s. 20: Lähtöoletuksena on, että vaihtoehdoiksi itsensä kuvailemien ja protestipuolueiksikin luonnehdittujen PS:n ja DF:n äänestäjät ilmoittavat olevansa tyytymättömämpiä maidensa taloudellisiin tilanteisiin, hallituksen toimintaan ja demokratian toteutumiseen. PS:n ja DF:n kannatus on kasvanut tutkimuksessa tarkasteltuna ajanjaksona, minkä voidaan toisaalta olettaa johtavan tyytyväisyyden kasvuun kyseisten puolueiden äänestäjien joukossa.
Tässä en oikein jälkimmäistä oletusta ymmärtänyt. Jos oletetaan, että PS:n äänestäjät ovat tyytymättömiä maansa hallitukseen ym. niin eikö silloin kannatuksen kasvu kertoisi, että maassa on tyytymättömyys hallitukseen lisääntynyt. DF:n kohdalla tällainen päättely voisi toimiakin, koska puolue 2001-2011 tuki hallitusta saaden omia tavoitteitaan läpi, kun taas PS on koko ajan ollut oppositiossa.
Quote
Populistiset puolueet samaistetaan usein äärioikeistoon, mikä on kuitenkin ongelmallista. Äärioikeistoon liittyvä autokraattisten järjestelmien ihannointi ei välttämättä ole luonteenomaista populistisesti toimivalle puolueille, jotka saattavat yhtä hyvin olla demokratian periaatteita arvostavia aatemaailmaltaan. Perussuomalaiset ovat irtisanoutuneet sekä oikeistosta että vasemmistosta. DF:n juuret taasen ovat enemmän oikealla kun keskusta-taustaisen PS:n, vaikka nykyään kumpikin puolue kannattaa hyvinvointivaltiota ja sen rahoittamista verovaroin. Puolueet asettuvat omien ja ulkopuolisten määrittelyiden mukaan varsin epämääräisesti vasemmisto-oikeisto –akselille. Tämä tekee mielenkiintoiseksi kyseisen ulottuvuuden tarkastelun äänestäjien asennoitumisen näkökulmasta. Tutkimuksen oletuksena on, että PS:n äänestäjien asenteet ovat hajanaisemmat ja mahdollisesti kokonaisuutta tarkastellen enemmän vasemmalla kuin DF:n äänestäjien asenteet.
Quote from: Kemolitor on 06.09.2014, 09:42:33
Koska DF:n suosion myötä myös muut puolueet ovat joutuneet tiukentamaan maahanmuuttopoliittisia linjauksiin vastatakseen äänestäjien asenteisiin, oletuksena on myös, että Tanskan koko puoluekentän asenteet ovat tiukemmat maahanmuuttoa kohtaan kuin Suomessa.
Olennaista on se, että ei pelkästään DF ole korostetun maahanmuuttokriittinen, vaan koko Tanska laidasta laitaan, ja puolueet joutuvat mukautumaan siihen. Vasemmisto ei olisi saanut viimeksi vaalivoittoa ja perustanut hallitusta, elleivät demarit olisi valehdelleet kampanjassaan, että eivät aio koskea edellisen kymmenen vuoden aikana tiukennettuun maahanmuuttopolitiikkaan.
Quote from: Roope on 06.09.2014, 10:43:17
Olennaista on se, että ei pelkästään DF ole korostetun maahanmuuttokriittinen, vaan koko Tanska laidasta laitaan, ja puolueet joutuvat mukautumaan siihen. Vasemmisto ei olisi saanut viimeksi vaalivoittoa ja perustanut hallitusta, elleivät demarit olisi valehdelleet kampanjassaan, että eivät aio koskea edellisen kymmenen vuoden aikana tiukennettuun maahanmuuttopolitiikkaan.
Norden-sivustolla kerrotaan aiheesta näin:
Quote
Vuonna 2001 Anders Fogh Rasmussen sai hallitusvallan osittain siitä syystä, että kaikki porvaripuolueet olivat yksimielisiä ulkomaalaispolitiikan merkittävästä tiukentamisesta.
Fogh vetosi vaalitaistelussa moniin tanskalaisiin, jotka olivat tympääntyneet maahanmuuton kielteisiin seurauksiin, kuten paljolti ulkomaalaisten asuttamiin gettoihin ja kouluihin, joissa maahanmuuttajataustaiset lapset olivat vahvasti yliedustettuja. Monet tanskalaiset olivat myös turhautuneita sopeutumattomien maahanmuuttajataustaisten nuorten tekemiin rikoksiin, ja he olivat yhä tyytymättömämpiä siihen, että monet maahanmuuttajat eivät käyneet töissä, vaan elivät tulonsiirtojen varassa rasittaen julkista taloutta.
Etenkin Tanskan kansanpuolue kaappasi äänestäjiä sosiaalidemokraattien hajanaiselta joukolta. Osa sosiaalidemokraateista halusi ottaa mittaa porvaripuolueista. Toiset taas katsoivat porvarillisten puolueiden tiukennusvaatimusten olevan kutakuinkin asiallisia.
Puolue oli jakautunut kahtia, eikä se pystynyt vastaamaan tanskalaisten enemmistön toiveisiin.
Sosiaalidemokraatit ovat sittemmin muuttaneet kurssia ja lähentyneet ulkomaalaispolitiikassaan merkittävästi hallitusta ja Tanskan kansanpuoluetta. Sosialistinen kansanpuolue on kokenut viime vuosina samanlaisen muodonmuutoksen
3.10.2010: Tanskan kansanpuolue määrää marssijärjestyksen (http://www.norden.org/fi/analys-norden/teemat/maahanmuuttokeskustelu-edelleen-taerkeaellae-sijalla-pohjoismaissa/tanskan-kansanpuolue-maeaeraeae-marssijaerjestyksen)
Samalta sivustolta löytyy kirja Scandinavia's Population Groups Originating from Developing Countries: Change and Integration
http://www.norden.org/fi/julkaisut/julkaisut/2013-561
suora linkki kirjan pdf-versioon:
http://www.norden.org/fi/julkaisut/julkaisut/2013-561/at_download/publicationfile
Kirjassa kerrotaan muutoksista Tanskan maahanmuuttopolitiikassa:
Quote
löytyy tällaista tietoa Tanskassa tapahtuista muutoksista 1999 - 2008:
Box 1.1: Major legal amendments respecting immigration and integration, Denmark, 1999–2008
1999 Denmark's first Integration Act introduces a three-year introduction programme for all newcomers including free Danish language training and job training for the unemployed. Under this Act, municipalities assume responsibility for integration.
2002 Residency requirements for Permanent Residence increase (from more than three to more than seven years); stricter attachment requirements are introduced for family reunification; introduction programme and Danish test (level 2) are now required for permanent residence; and applicants must be free of public debt.
2002 Applicants now should be able to speak and write Danish to obtain citizenship.
2002 Introduction of a job card scheme to facilitate the entry of foreign workers in sectors with shortages (e.g., engineers, IT, etc.).
2002 Introduction of a 24-year age threshold (for both spouses) for family reunification to ensure the education of youth and to fight forced marriages.
2002 The right to reunify with parents over the age of 60 is removed; Danish spouses are now required to obtain a 50,000 DKK bank guarantee/collateral to reunify with spouses.
2002 All unemployed individuals who have not resided in Denmark for seven of the past eight years will now receive reduced financial assistance (e.g., introduction/starting allowance)
2002 De facto refugee status is limited.
2003 Amendments to the Integration Act are introduced in order to reduce wait times for settlement in municipalities and provide high skilled migrants with a fast track option.
2003 Well-integrated foreigners now have the potential to obtain permanent residence faster.
2003 Change in the attachment requirements for family reunification: exemption for persons who have lived in Denmark with Danish citizenship for at least 28 years.
2004 Stricter rules for families wishing to reunify with children under the age of 15.
2004 Introduction of a results grant for municipalities if immigrants obtain employment or enrol in education during their introductory period.
2006 Applicants for family reunification and their spouses must sign a declaration of integration whereby they commit to participating in language courses and integration. Spouses in Denmark must declare their support.
2006 Stricter Danish language requirements are introduced (Danish test level 3).
2007 An immigration exam is introduced: people arriving through family reunification must pass this test on language and Danish society.
2007 It is now mandatory to pass an integration exam and Danish language test (test level 2) to obtain permanent residency.
2008 Higher language and subsistence requirements required for permanent residency.
2008 Expansion of a job card scheme: work permits are now granted to persons with job offers which promise an expected salary of over 375,000 DKK, regardless of the sector.
Oliko näillä vaikutusta? Ainakin vuosina 1993-97 Tanska oli Pohjolan suurvalta somalien turvapaikkahakemuksissa, esimerkiksi vuonna 1997 lukemat:
Ruotsi 364, Tanska 1233, Norja 552, Suomi 184
Tilanne 2009:
Ruotsi 5874, Tanska 66, Norja 1901, Suomi 1180
Tästä viestistä löytyy laajemmin somalien vuosikohtaisia lukemia:
http://hommaforum.org/index.php/topic,93410.msg1621272.html#msg1621272
"Johtamiskorkeakoulu"-kohdalla tuli jo oksennus.
Luku 4. Tulokset s. 23 - 41Tässä luvussa esitellään tulosten tilastollisen analyysin tuloksia, paljon kaavioita, joissa vertaillaan eri puolueiden kannattajien näkemyksiä eri asioista Suomessa ja Tanskassa, kannattaa silmäillä läpi.
Luku 5. Analyysi s. 42 - 47Quote
s. 42: Tässä luvussa tarkastellaan luvussa 4 esiteltyjä tuloksia. Analyysissä keskitytään teemakohtaisesti PS:n ja DF:n ajallisiin kehityksiin, vertailuihin Suomen ja Tanskan muihin puolueisiin ja PS:n ja DF:n keskinäiseen vertailuun. Lisäksi vertaillaan Suomen ja Tanskan puoluekenttien eroja valittujen teemojen suhteen. PS:n ja DF:n lisäksi kummankin maan muista puolueista huomioidaan kysymys- tai teemakohtaisesti ne, joiden arvot erottuvat kussakin kohtaa. Analyysin ulkopuolelle on hajanaisuutensa vuoksi jätetty pienimmät puolueet, jotka on tuloksissa esitetty nimellä "Muut".
Maahanmuuttoasenteet olivat Perussuomalaisia äänestäneiden osalta odotetusti muita puolueita äänestäneiden asenteita negatiivisempia. Huomioitavaa on Perussuomalaisten äänestäjiksi ilmoittautuneiden vastaajien pieni lukumäärä etenkin ensimmäisellä haastattelukierroksella. Myös Keskustaa äänestäneiden asenteet maahanmuuttoa koskien olivat muita puolueita negatiivisemmat. Dansk Folkepartin kannattajien asenne maahanmuuttoa kohtaan oli selvästi ja myös odotetusti vertailukohtia negatiivisempi. Trendi DF:n kannattajien asenteessa oli positiiviseen suuntaan, mutta niin maltillisesti, ettei muutosta voi pitää merkittävänä.
s. 43: Lähtöoletuksena oli, että koko puoluekenttää tarkastellessa tanskalaisten äänestäjien asenteet maahanmuuttoa kohtaan olisivat negatiivisemmat kuin suomalaisten. Tarkasteltaessa koko maan vastaajien keskiarvoja näyttäisi kuitenkin siltä, että Suomessa suhtaudutaan maahanmuuttoon negatiivisemmin.
s, 45: Mitattaessa tyytyväisyyttä vallitseviin oloihin vastaajia pyydettiin arvioimaan tyytyväisyyttään 1) vallitsevaan taloudelliseen tilanteeseen Suomessa/Tanskassa; 2) vallassa olevan hallituksen kykyyn hoitaa tehtävänsä ja 3) siihen, miten hyvin demokratia toimii Suomessa/Tanskassa.
PS:n äänestäjien tyytyväisyys on vaihdellut voimakkaasti mittausajanjaksona siinä missä se muiden puolueiden äänestäjien keskuudessa on pysynyt melko vakaana. Suurimmillaan PS:n äänestäjien tyytyväisyys on saanut arvon 22,0 vuonna 2004, jolloin se on myös ollut korkeampi kuin minkään muun puolueen äänestäjien keskuudessa. Tämän jälkeen tyytyväisyys on kuitenkin ollut laskussa jokaisella mittauskierroksella, ja erityisen voimakkaasti se laski vuoden 2008 mittauskierroksella. Viimeisellä kahdella mittauskierroksella PS:n äänestäjien tyytyväisyys oli alhaisempaa kuin minkään muun puolueen äänestäjien. Alhaisimmillaan tyytyväisyyttä kuvaava mittari sai arvon 15,1 vuonna 2010 kaikkien vastaajien keskiarvon ollessa 18,1.
s. 46: Myös DF:llä tyytyväisyyttä kuvaava mittari on vaihdellut melko voimakkaasti. Vuosina 2002 ja 2004 se sai arvot 20,3 ja 19,7, jonka jälkeen vuonna 2006 se nousi voimakkaasti arvoon 22,0. Tämän jälkeen tyytyväisyys on DF:n äänestäjien keskuudessa ollut tasaisenjyrkässä laskussa, ja vuonna 2010 se sai enää arvon 16,4. Tanskassa yleisesti tyytyväisyys on ollut kasvussa vuotta 2006 kohti, jolloin kaikkien vastaajien keskiarvo sai huippuarvonsa 21,0. Tämän jälkeen tyytyväisyys on ollut laskussa poikkeuksetta kaikkien tarkasteltavien puolueiden keskuudessa, keskiarvon ollessa vuonna 2010 enää 16,8. Lähtöoletuksen vastaisesti DF:n äänestäjien tyytyväisyys seuraa melko lähellä kaikkien äänestäjien keskiarvoa eikä oikeastaan millään mittauskierroksella poikkea siitä merkittävästi. Tämä näyttäytyy selvänä erona PS:n äänestäjien tyytyväisyyteen, joka etenkin viimeisellä kahdella mittauskierroksella on selvästi muita puolueita alhaisempaa.
Vastaajien asettumista vasemmisto-oikeisto –akselille mitattiin siten, että heitä pyydettiin antamaan arvo nollasta kymmeneen kuvaamaan omaa sijoittumistaan. Nolla kuvasi vasemmistoa ja kymmenen oikeistoa.
s. 47: PS ei missään vaiheessa sijoittunut oikeammalle kuin Kokoomus ja RKP, vaikka kävikin hetkellisesti vuoden 2004 kohdalla koko puoluekenttää tarkastellen oikealla laidalla. SDP:n äänestäjät sijoittuivat odotetusti kaikkia puolueita tarkastellen vasempaan reunaan, ja Vasemmistoliiton vastaajat erottuivat selkeästi muista ollen reilusti vasemmalla. Kokonaisuutta tarkastellen PS:n kohdalla ei voida puhua leimallisen oikeistolaisista äänestäjistä, vaan vuotta 2004 lukuun ottamatta PS:n äänestäjät sijoittivat itsensä keskivaiheille vasemmisto-oikeisto - ulottuvuudella. PS:n äänestäjät eivät myöskään olleet huomattavasti hajanaisempia asemoitumisessaan kuin muut puolueet.
DF:n äänestäjät ovat sijoittaneet itsensä kaikilla mittauskierroksilla maltillisen oikealle, vastausten arvot sijoittuivat välille 6,3 ja 6,7.
Vaikka DF:n äänestäjät sijoittivat itsensä akselin arvoa tarkastellen maltillisen oikealle, on se koko puoluekenttää tarkastellen tasaisesti oikealla laidalla. Verrattaessa kaikkien vastaajien kaikkien kierrosten keskiarvoa DF:n ja PS:n äänestäjien kaikkien kierrosten keskiarvoihin DF:n äänestäjät sijoittuvat siis keskiarvoa oikeammalle, mutta PS:n äänestäjät jopa hieman keskiarvosta vasemmalle. Ottaen huomioon DF:n taustan oikeistolaisessa veroprotestipuolueessa Fremskridtspartietissa ja PS:n taustan keskustalaisemmassa SMP:ssa tulos ei ole yllättävä.
6. Johtopäätökset s. 48 - 49Quote
s. 48: Maahanmuuttoa koskevia asenteita tarkasteltaessa oletukset PS:n ja DF:n äänestäjien muita puolueita tiukemmasta linjasta pitivät paikkaansa. Odotusten vastaisesti Suomessa yleisesti asenteet olivat tiukemmat kuin Tanskassa. Tanskassa myös eri puolueiden asenteet erosivat toisistaan enemmän kuin Suomessa.
Politiikan vaikeaksi kokemista mittaavan muuttujan osalta tulokset eivät aivan vastanneet odotuksia. PS:n äänestäjät vastasivat kyllä kokevansa politiikan hieman muiden puolueiden äänestäjiä vaikeammaksi, mutta ei kuitenkaan merkittävässä määrin. DF:n äänestäjät eivät kokonaisuutta tarkastellen erottuneet selkeästi Tanskan muiden puolueiden äänestäjistä aivan ensimmäistä mittauskierrosta lukuun ottamatta. Suomessa politiikka koettiin hieman
vaikeammaksi kuin Tanskassa.
Luvussa 2.2. todettiin David Arterin luokittelevan Perussuomalaiset järjestelmänvastaiseksi puolueeksi ja DF:n profiloituvan sen sijaan etupäässä maahanmuuttokriittisenä puolueena. Tämän tutkimuksen tulokset näyttävät tukevan tätä väitettä äänestäjien luottamusta mittaavien summamuuttujien osalta. Perussuomalaisten äänestäjät kasvattivat eroaan sekä Suomen muihin puolueisiin ja DF:n äänestäjiin mittauskierrosten edetessä ja PS:n vastaajamäärän kasvaessa.
s. 49: Vasemmisto-oikeisto –ulottuvuudelle sijoittumiseen liittyen tulokset tarjosivat sekä odotetun kaltaisia että jossain määrin yllättäviäkin tietoja. PS ei profiloidu selkeästi oikeistoon eikä vasemmistoon, ja puolueen äänestäjien vastaukset jäävätkin akselin keskivaiheille sekä ovat hieman hajanaisempia kuin muiden puolueiden äänestäjien käsitykset sijoittumisestaan tällä ulottuvuudella. DF:n taustan verokriittisessä FrP:ssa voi olettaa näkyvän vielä puolueen kannattajien asemoitumisessa akselin oikealle laidalle. Tältä osin tulokset vastasivat odotuksia, mutta odottamatonta oli Suomen ja Tanskan välinen ero, joka osoitti suomalaisten äänestäjien sijoittavan itsensä oikeammalle kuin tanskalaiset.
Vähän pettymykseksi osoittautunut gradu. Itse asiassa ja sen käsittelyssä ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta kovin suppeaksi työ jäi. Tärkeimmät osat, tulosten analyysi ja johtopäätökset ovat yhteensä vain 8 sivua. Liitteissä löytyy sivuita 54 - 73 kovasti taulukoita eri puolueiden vastauskeskiarvoista eri kysymyksiin kummassakin maassa, varsinainen gradu on kooltaan vain 49 sivua. Ennemminkin olisin kaivannut jonkinlaista analyysia DF:n vaikutuksesta Tanskassa 2011 vaaleihin asti ja toisaalta myös jonkinlaista yhteenvetoa siitä, mikä muuttui 2011 vaalien jälkeen.
Sivuilla 10-16 on tarinaa perussuomalaisista ja Danske Folkepartista, nuo sivut ovat oikeastaan gradun kiinnostavin osio ennen kaikkea Dansk Folkpartin osalta.
Tässä yleisellä tasolla populismin ja eliitin vastakkainolosta:
- Populismi tarkoittaa äänestäjien suosiossa olevaa, mutta maan eliitin epäsuosiossa olevaa.
- Maan eliitti koostuu poliitikko- ja puolue-eliitistä, mediaeliitistä, talouseliitistä, kulttuurieliitistä jne.
Populismi uhkaa vakiintuneen eliitin valtaa:
- Populistisen puolueen nousu muuttaa parlamentin valtasuhteita.
- Parlamentin valtasuhteitten muutos ennenpitkää muuttaa ylimpien virkojen jakoperusteita - ellei suosittua populistipuoluetta pidetä hallituskuvioitten ulkopuolella.
- Populistinen aate uhkaa syrjäyttää vakiintuneen eliitin suosiman ajanhengen.
- Populistisen puolueen nousu uhkaa pakottaa - äänestäjäkadon pelossa - muita puolueita ajamaan tavoitteita, joitten takia populistinen puolue on suosittu.
--- Tästä esimerkkinä on Dansk Folkepartin maahanmuuttokriittisyys, jonka Tanskan puoluekenttä omaksui vaalitappion pelossa.
- Jne.
Vanha eliitti käy populistien kimppuun, koska populismi uhkaa muuttaa vakiintunutta vallanjakoa:
- Populisteista etsitään virheitä suurennuslasilla tai jopa mikroskoopilla, sen sijaan vakiintuneen eliitin jäsenten virheisiin suhtaudutaan suurpiirteisesti.
--- Tästä esimerkkinä: Halla-aho (ps) - Kaikkonen (kesk.)
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201302150163917_uu.shtml
"Kaikkonen tuomittiin viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen luottamusaseman väärinkäytöstä. Lisäksi hänelle tuomittiin kymmenien tuhansien eurojen korvaukset. "
Wikipedia/Jussi Halla-aho/Kiistat/Kantelut, tutkintapyynnöt ja syytteet ja tuomiot
"Korkein oikeus katsoi alemmista oikeusasteista poiketen Halla-ahon syyllistyneen sekä uskonrauhan rikkomiseen että kansanryhmää vastaan kiihottamiseen ja tuomio koveni 50 päiväsakkoon."
* Kaikkonen tyytyi käräjäoikeuden päätökseen helmikuussa 2013. Kaikkosen tapaus on hyvää vauhtia unohtumassa muita poliitikkoja koskevien uutisten alle. Mutta luultavasti tämä tapaus nostetaan esiin kevään 2015 eduskuntavaaleissa.
* Halla-ahon tapauksessa oli kyse siitä, että Korkeimmalta oikeudelta haettiin tulkinohje lain soveltamisesta Suomen tuomioistuinlaitokselle. Oikeusprosessi kesti joulukuusta 2008 kesäkuuhun 2012.
- Juridiikan suhteen rahvaan jäseneltä (Halla-aholla on kielitieteilijän koulutus eikä hänellä ole oikeusalan työkokemusta) ei ole edellytyksiä tulkita oikein epäselvää lakia.
- Tuskinpa edes juridiikan keskitason asiantuntijalta (esim. asianajajat) voidaan edellyttää, että he osaavat tulkita oikein epäselvää lakia ilman korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä.
*** Mutta Halla-ahoa ja PS -puoluetta vakavana poliittisena kilpailijana pitävät tahot ovat innokkaasti muistuttaneet Halla-ahon tuomiosta.
- Populisteille halutaan antaa tietynlainen ikävä leima, jonka sisältö riippuu ajanhengestä ja lähihistorian tapahtumista.
--- Esim. maahanmuuttokriittisiä halutaan leimata rasisteiksi, fasisteiksi ja natseiksi. Nämä ovat tuomittavia ideologioita, jotka ovat menettäneet poliittisen ja taloudellisen vallan vuosikymmeniä sitten.
--- Esim. maahanmuuttokriittiisä ei haluta leimata neuvostokommunisteiksi tai stalinisteiksi, vaikka Neuvostoliitto piti rajansa tiukasti suljettuna. - Usealla nykyajan vasemmistoliikkeellä on neuvostokommunistiset juuret ja yhä vielä vaikuttaa nykyajan vasemmistossa paljon entisiä neuvostoliittomielisiä. Nämä tahot ovat nykyään enemmän tai vähemmän maahanmuuton kannattajia.
Yksittäinenkin henkilö voi muuttua populistiksi.
* Tästä on esimerkkinä Martti Ahtisaaren presidenttiys 1994 - 2000.
- Ahtisaarella ei ollut radikaaleja ajatuksia, mutta hänet valittiin vakiintuneen eliitin ulkopuolelta johtamaan Suomea siirtymäkaudella Tehtaankadun eliitin aikakaudesta eurooppalaisen Suomen aikakauteen.
--- Mutta vanha kylmän sodan aikainen Suomen eliitti ei pitänyt ollenkaan siitä, että äänestäkunta syrjäytti sen presidentin valinnassa.
--- Vanha eliitti sai hyvityksensä, kun entinen DDR -aktivisti Tarja Halonen valittiin presidentiksi 2000 - 2012. Siinä käytettiin hyväksi 'Suomen ensimmäinen naispresidentti' -korttia.
* Media vähätteli tai jopa halveksi populistipresidentti Ahtisaarta, koska hän tuli vakiintuneen eliitin ulkopuolelta. Pahinta oli, että hän tuli presidentiksi murroksen jälkeen, jolloin vanha eliitti ei voinut enää tukeutua Neuvostoliittoon, koska sitä ei enää ollut.
- Tähän ilmeisesti omalta osaltansa vaikutti Venäjä, joka halusi pitää yhä vallassa KGB -arkistoidun osan Suomen eliitistä, jotta Venäjällä olisi vaikutusvaltaa Suomen sisäpiireissä.
Ahtisaaren vähättelystä mediassa:
Wikipedia/Iltalypsy
Iltalypsy on suomalainen Yleisradion tuottama, vuosina 1993–2001 valmistunut, Yle TV1 -kanavalla esitetty poliittinen satiirisarja.
Jukka Annala: Toopelivisio. 2006.
/1990 -luku/Iltalypsy: s. 181 - 183.
Tekstissä käsitellään myös Iltalypsyn suhtautumista presidentti Martti Ahtisaareen.
Taina Westin mukaan Ahtisaarelta puuttui Kekkosen ja Koiviston arvovalta. West oli yksi Iltalypsyn käsikirjoittajista.
"Ensimmäisen suoran kansanvaalin voitti Martti Ahtisaari, josta Iltalypsyn tekijät saivat irvailun kohteen vuosiksi."
"Monet katsojat tuohtuivat erityisesti siitä, että Ahtisaaren ulkonäköä ja kävelytyyliä pilkattiin."
"Presidentin puoliso näytti Iltalypsyssä hyväntahtoiselta hölmöltä."
"Jälkikäteen kävi ilmi, että Ahtisaari koki perheensä julkisen irvailun varsin ahdistavaksi. Iltalypsy oli presidenttiparia avoimesti häpäisevä poliittinen ohjelma, suomi Ahtisaaren entinen neuvonantaja Alpo Rusi muistelmateoksessaan."