Olen seurannut ketjuja täällä aika pitkään ja vaikuttaa että monet kirjoittajat pitävät useimpia puolueita liian vasemmistolaisina toiveisiinsa nähden. Perussuomalaisia äänestetään koska Halla-ahon nostamat asiat ovat tärkeitä ja Soinin EU-vastaisuutta kiitellään, mutta noin muuten puolueen linjasta ei tunnuta paljon tykkäävän.
Mietin että millaista oikeistolaisuutta täällä mahdetaan haluta, aikoinaan se tarkoitti silloisen Neuvostoliiton vastustamista ja kohtalaisen konservatiivisia näkemyksiä, joihin aina liittyi myös uskonnollinen merkitys (kokoomuksen kypäräpappi jonka Kari Suomalainen piirsi kuvaa tätä hyvin). Periaatteessa oikeistolaisuuteen kuului kuitenkin kaikin voimin pyrkiminen länsimaaksi ja irti Neuvostoliiton/Venäjän sanelusta. Oikeistossa perinteisesti myös NATO-kannatus on ollut korkeinta, toisaalta niin myös EU:n kannattaminen.
Millainen on se oikeisto jota hommalaiset ovat vailla, olisiko se lähempänä kristillisdemokraatteja, keskustaa vai kokoomusta?
Minä kaipaan talousliberalismia, mahdollisimman pientä julkista sektoria, sääntelyn purkua ja sopimusvapautta. Noin aluksi.
Oikeistolaista olisi yrittää lähinnä korostaa lähtökohtien tasa-arvoa lopputulosten tasa-arvon sijaan, ja pyrkiä pitämään valtiontalous tasapainossa ja verot mieluummin kevyinä. Oikeistolainen ei rankaise laillisesta rikastumisesta. Oikeistolainen ei pidä korjaamista vaativana virheenä maailmassa sitä, että fiksut yksilöt ja ryhmät pärjäävät paremmin kuin vähemmän fiksut.
Oikeistolainen voi olla tai olla olematta isänmaallinen aivan kuten vasemmistolainenkin, joten en ota sitä mukaan tähän määritelmään. Se olisi enemmänkin konservatiivisuutta. Akselit menisivät oikeistolainen - vasemmistolainen ja konservatiivi - liberaali.
Vastatakseni kysymykseen: en taitaisi koskea mihinkään noista puolueista pitkällä tikulla.
^ Aika hyvin sanottu.
Minun maltillinen oikeistolaisuuteni ei oleta USA:n palvomista, eikä edes kovin suurta nationalismia. Tosin kannatan kevyttä nationalismia ja oman kulttuurin ja historian arvostamista. Suomi ei ole vahvan oikeistolainen maa, vaan täällä on myös sosiaalidemokratia mukana, ja niin saakin olla. Mutta linjana tykkäisin nähdä vähän enemmän Miniluvin osoittamaa: ihan kaikesta ei hallitus ja valtio ole vastuussa, ja talousasioissa lähtökohta pitäisi olla käytettävissä olevien resurssien määrä, ei epärealistinen tavoite ja sen paikkaaminen velalla. Kansalaisilla täytyy olla velvollisuus ja oikeus kantaa pääosin omasta elämästään vastuu. Yhteiskunta sitten tukee siinä jonkinlaisen realistisen talouskehyksen puitteissa.
Aivan ensimmäiseksi haluaisin nähdä sen, että valtio myöntäisi että kaikkeen 70-luvun jälkeen keksittyyn ei ole varaa, ja leikkaa sieltä kulurakenteen kestäväksi. Samalla siis tulee siivottua osa paapomiskulttuurista ja osa hyvistä mutta valitettavasti liian kalliista eduista. Tai ehkä mielenkiintoisista ja kivoista asioita (vaikkapa vähemmän konkreettiset tutkimuskeskukset) voitaisiin vähentää siiheksi että niihin voisi olla parempiina aikoina varaa. Esimerkiksi vaikkapa subjektiivinen päivähoito-oikeus: jos resursseja riittäisi, niin se on ihan hieno asia, mutta se ei ole valtion ja kansalaisten kannalta välttämätön. Tarkempi vastaava etujen läpikäyminen vaatisi tietysti tarkemman budjetin syynäämisen, ja minulla ei siihen ole resursseja: poliittisilla puolueilla pitäisi olla.
Minun kannattamaani linjaan kuuluisi lievä konservatiivisuus: yhteiskunta on asia jossa sosiaaliset tai kulttuurilliset kokeilut voivat aiheuttaa pysyvää vahinkoa, joten yhteiskunnan muutokset pitäisi tehdä pikkuhiljaa ja kypsyttelemällä. Ei radikaaleina uudistuksina. Älä korjaa jos se ei ole rikki. Konservatismiini kuuluisi myös jonkinlainen sukupolvittaisten arvojen ylläpito. Toki nekin arvot SAAVAT kehittyä, mutta lähtökohtana ei olisi niiden kaataminen ensimmäiseksi, vaan niiden ylläpitäminen ja sitten kehittäminen tai muokkaaminen jos se osoittautuu tarpeeksi. Yksilötasolla tietysti liberalismi saisi olla varsin laajaa: ei minua kiinnosta mitä sinä kotonasi tai vällyjesi alla teet. Minua kiinnostaa se että kansalaiset eivät haittaa tai vahingoita toisiaan.
Tämä konservatiivisuuteni ei tosin ole sama kuin käsitykseni talousoikeistolaisuudesta.
En myöskään kannata liian vahvaa talousliberalismia: Alkuasukas on omalta kannaltaan tietysti oikeassa, mutta minun Suomessani olisi myös lievä sosiaalidemokraattinen panos. Se ei kuitenkaan saisi perustua siihen että kaikille kaikkea, kalliilla ja velaksi. Heikkoja autetaan jonkin verran ja vähintään tiettyyn minimiin asti, mutta siinä panos täytyy mitoittaa tuloksiin nähden - ja tästä tietysti tehdään poliittinen ja läpinäkyvä arvokeskustelu. Tarvittaessa kirjaamalla mittarit yhteiskunnan arvoihin (=lakeihin ja käytäntöihin). Ei, en tarkoita että sinun ihmisarvoasi mitataan byrokraattisesti, vaan sitä että yhteiskunnan panostus tehdään jotakin määrittelyä vasten. Omistusoikeus ja kansalaisten omaisuuden ja ruumiin turva olisivat vahvempia kuin Nyky-Suomessa.
Rikollisten käsittelystä en ole muodostanut selkeätä kantaa: sen täytyisi perustua yhteiskunnan kulujen ja mahdollisten tappioiden minimointiin ja lainkuuliaita kansalaisia suojellen. En tiedä mikä siihen on paras linja: äärilinjat rikollisten hyväksymisestä ja toisaalta niiden armottomasta vangitsemisesta eivät kummatkaan ole mielestäni kannatettavia. Tässä en siis ole muodostanut linjaani perinteisellä lännen oikeisto - vasemmiston hippilinja -akselilla. Soisin näkeväni enemmän tutkimusta eri rangaistus- ja hoitomuotojen kannattavuudesta. Mittaristo taaskin täytyisi määritellä: mikä on tasapaino uudelleenkoulutuksen ja valtion tulevien mahdollisten kulujen minimoinnin ja toisaalta toisten kansalaisten ja yhteiskuntarauhan suojan välillä.
Wanhan Ajan Kokoomus olisi mielestäni oikeistolainen puolue. Eikä siinä tarvittaisi edes sitä uskontoa. Konservatismia ja isänmaata sopivasti että (Suomen) jatkuvuus olisi pääohjenuorana. Toinen sopivasti oikeistolainen puolue olisi ehkä Nuorsuomalaiset, sikäli mikäli mielikuvani heistä on oikeassa. Myös Keskusta on jossain välissä sotien jälkeen edustanut oikeistolaisempaa linjaa kuin nykyään tuntuu tekevän. Heillä tosin muodostuneen maaseudun valta-asemansa suojeleminen on vienyt muut periaatteet.
Quote from: Alkuasukas on 21.08.2014, 18:09:38
Minä kaipaan talousliberalismia, mahdollisimman pientä julkista sektoria, sääntelyn purkua ja sopimusvapautta. Noin aluksi.
Itse lisäisin tuohon listaan tiukan maahanmuuttopolitiikan ja vahvan itsenäisen maanpuolustuksen.
Helsingin sanomien eurovaalikoneen mukaan minä olen äärivasemmistolainen äärikonservatiivi... ???
Quote from: -HOUND- on 21.08.2014, 19:54:45
Helsingin sanomien eurovaalikoneen mukaan minä olen äärivasemmistolainen äärikonservatiivi... ???
Kuten sanoin, akselit ovat oik-vas ja lib-kons.
Quote from: Miniluv on 21.08.2014, 18:11:03Oikeistolainen ei pidä korjaamista vaativana virheenä maailmassa sitä, että fiksut yksilöt ja ryhmät pärjäävät paremmin kuin vähemmän fiksut.
Tällainen oikeistolaisuus karisee samaa tahtia kuin työpaikat katoavat (https://www.youtube.com/watch?v=7Pq-S557XQU&channel=CGPGrey) tekniikan kehittymiseen. Ihmiselle on ominaista selittää onnistumiset omilla ansioilla ja epäonnistumiset ympäristön vaikutuksella.
Kun yli 50-vuotias pitkän työuran tehnyt ja potkut saanut insinööri tai tohtoriksi väitellyt (http://tyotontohtori.wordpress.com/) huomaa työllistymisen omalle alalleen tai työllistymisen yleensä olevan liki mahdotonta, hän ei selitä tilannetta sillä, että kuuluu tyhmiin, vaan sillä, että yhteiskunta on ajautunut tilaan, jossa kaikille ei ole työtä.
Harvat ihmiset pysyvät koko elämänsä loogisina suhteessa kannattamaansa aatteeseen. He muokkaavat sitä sen mukaan, mikä omaa persettä eniten lämmittää. Oikeistolaisuuskin lienee hyvin usein demariutta eli mulle edut, muille velvollisuudet.
Viittasin tuossa enemmän "sosiaaliseen oikeuteen", syrjintä- ja rasismijuttuihin (lähtökohtien tasa-arvo vs lopputulosten) kuin automaation viemiiin työpaikkoihin.
Säätelyn ja hallintokoneiston minimalistisuus. Lähtökohtaisesti kaiken tulisi olla sallittua jollei siihen olisi painavia syitä kieltää. Painavia perusteltuja syitä kuten väkivalta tai omaisuusrikoslait. Sen sijaan jokaisen tulisi saada omalla maallaan rakentaa juuri sellaista kuin haluaisi juuri sillä tavoin kuin haluaisi. Vakuutusyhtiö saa asettaa sitten vaatimuksia mitä vaaditaan esim palovakuutuksen saamiseen. Sitä ei ole pakko noudattaa koska palovakuutuskaan ei ole pakollinen. Kaikenlaisten työturva, hygienia, jne korttien muuttaminen toistaiseksi voimassa oleviksi. Määräaikaisuudelle tulisi olla painavat perusteet jotka tulisi voida näyttää toteen. Selaisia eivät ole satunnaisesti vaihtuvat säädökset koska säädöksiä ei olisi.
Elintarvikehygienia tai työturvallisuus perustuen järjenkäyttöön. Korvaussummat kaikenlaisista vahingoista niin huomattaviksi että työnantajan tulee huolehtia asioista asiallisesti. Rikkinäinen käsi tai jalka=kymppitonni nykyostovoimalla. Pysyvästi=miljoona. Ruokamyrkytys tai jonkin bakteerin leviäminen kaikkien sairastuneiden hoidon hinta+korvaukset samaa tasoa. Ylipäätään ihmisten vastuu omasta elämästään. Jokaisella vastuu omasta tekemisestään.
Eräs määritelmä oikeistolaisuudelle ja vasemmistolaisuudelle on se, että oikeistolaisuudessa on kyse olemassaolevien yhteiskunnan hierarkiarakenteiden puolustamisesta, ja vasemmistolaisuudessa yhteiskunnan hierarkian uudelleenjärjestämisestä. Melkein pidän tästä määritelmästä, koska tämä olisi selkeä ja ymmärrettävä. Aikaisemmin olin jo epäillyt, etteivät oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus tarkoittaisi oikeasti yhtään mitään, kun aika epämääräisistä mielikuvista yleensä on kyse näitä termejä käytettäessä.
Jaa, historiallisesti katsoen lännen puoluejärjestelmässä on lähinnä vain liberaaleja puoleita. Merkityksellisin jako on ehkä "oikeisto-" ja "vasemmisto-liberalismin" välillä. Anyway, itse näkisin että modernissa oikeistolaisuudessa yhdistyy markkinaliberalismi vähitellen (ainakin Euroopassa) heikentyviin vanhoihin konservatiivisiin arvoihin (koti, uskonto, isänmaa). Yhdistelmä ei ole täysin looginen ja siitä on eri variaatioita. Ja sitten on moderni republikaaninen puolue (tuo kammotus), jossa puolestaan fundamentalistinen uskonto on paljon vahvempi tekijä kuin eurooppalaisessa oikeistossa.
Quote from: Miniluv on 21.08.2014, 20:18:09
Quote from: -HOUND- on 21.08.2014, 19:54:45
Helsingin sanomien eurovaalikoneen mukaan minä olen äärivasemmistolainen äärikonservatiivi... ???
Kuten sanoin, akselit ovat oik-vas ja lib-kons.
Kannatan sellaista oikeistolaisuuden ja vasemmistolaisuuden määritelmää, että oikeistolaisuus on mm. talousliberaalia ja valtion pientä roolia kannattavaa. Vasemmistolaisuus taas sosialismia, jossa yhteisö tai valtio on suuressa roolissa ja saa polkea asukkaidensa oikeuksia esimerkiksi ryöstöverotuksella ja kaikenlaisella suvaitsemishömpällä. Natsismi eli kansallis
sosialismi ja kommunismi ovat siten kumpikin äärivasemmistoa, samoin kuin esimerkiksi vastarintaliike ja "anarkokommunistiset" antifantit. Äärioikeistona voisin pitää esimerkiksi anarkokapitalismia.
Liberalismi ja konservatismi eivät mielestäni ole aivan vastakkaisia suuntauksia. Konservatiivisuus tarkoittaa vanhojen asioiden säilyttämistä. Liberalismi taas tarkoittaa alunperin vapautta ja nimenomaan negatiivisia vapauksia kannattavaa aatetta, mutta yhdysvalloissa käsite "liberal" on kieroutunut tarkoittamaan sosiaaliliberaalia eli lähinnä vasemmistolaista (meidän vihervasurimokuttajia vastaavia), kun kylmän sodan johdosta sosialismi sanana kalskahtaa liian ikävältä.
On aivan mahdollista olla sekä liberaali että konservatiivi. Liberaali voi esimerkiksi itse suosia konservatiivisia ja perinteisiä arvoja, mutta ei tyrkytä näkemyksiään toisille kuten esimerkiksi nykyiset vihervasurit tekevät. Lisäksi jos "vanha", säilytettävä yhteiskuntamuoto on liberaali, niin silloin konservatismi tarkoittaa nimenomaan liberaalin yhteiskuntamuodon säilyttämistä. Tässä sopii esimerkiksi länsimainen yhteiskuntamalli vs. islamilainen yhteiskunta. Länsimaiset konservatiivit haluavat säilyttää länsimaisen yhteiskunnan, joka islmaiin verrattuna on liberaali.
Kuriositeettina vielä mainitsen paleolibertarismin (https://en.wikipedia.org/wiki/Paleolibertarianism), joka on eräänlainen yhdistelmä paleokonservatismia (sitä parempaa jenkkikonservatismin muotoa) ja libertarismia. Paleoissa suvaitaan ja myös ollaan monesti melko "nuivaa" porukkaa. He sallisivat varmasti myös esimerkiksi white flightin tyyppiset ilmiöt ja vapaaehtoisen separatismin. Toisin kuin esim. Suomessa, jossa vuokralaiseksi tai vaikka ravintola-asiakkaaksi on pakko ottaa syrjintäkieltojen nojalla myös sellaista porukkaa, jota yrittäjä tai asiakaskunta ei halua.
Itse näen eron suhtautumisessa työhön ja talouteen. Vasurien mielestä jonkun muun pitäisi maksaa kaikille tasaisesti yhtä paljon ettei hänen tarvitse tahdä mitään. Ylipäätään passivoivaa ja laiskureita houkuttelevaa.
Oikeistolainen taas näkee että jokainen vastuussa omasta toimeentulostaan. Ylipäätään vastuu ja vapaus käsi kädessä. Äärioikeistolaisen ja oikeistolaisen ero siinä että okeistolainen näkee vapauden ja vastuun lisäksi myös osattomiksi jäävät eli ne jotka eivät voi omalla työllään itseään elättää. Oikeistolainen ajatus siinä on auttaa nämä heikompiosaiset siihen asti kunnes kykenee huolehtimaan itsestään. Äärioikeistolainen taas ei huolehdi näistä vaan näkee heikompiosaiset rasitteeksi.
Korporaatiokommunistit ovat taas yksi äärivasemmistolaisuuden muoto. Varastetaan muilta minkä ennätetään mutta itse ei tehdä mitään hyvää sen hyväksi mihin on palkattu. Toinen on sitten anarkomarkot jotka pieksävät väärännäköisiä ihmisiä ja vaativat vallankumousta samalla kun elävät joko soskun rahoilla tai jollain muulla tavoin elätteinä(apurahat, järjetötuet, justnameit).
Eli oikeistolainen antaa siemenviljaa ja työkaluja joista pitää tietty osa antaa takaisi näistä korvauksena. Äärioikeistolainen antaa kuolla nälkään. Vasemmistolainen antaa omaa viljaa pyytämättä korvausta. Äärivasemmistolainen antaa muiden viljaa korvaamatta sitä niille joilta se on otettu ja vaatii lisää.
Kaikki varmaankin näkevät lopputuloksen.
Jos lainan saaja viljelee ja saa sadon josta antaa korvaukseksi niin ensi kerralla jää isompi osa itselle ja kerttyy pikkuhiljaa vaurautta. Jos köyhä kuolee pois niin ei ole enää lainan pyytäjää. Molemmat keinot toimivat mutta ensimmäinen huomattavasti humaanimpi. Toki myös voi olla niin että syödään siemenvilja ja myydään työkalut. Oikeistolainen tuskin antaa sen jälkeen toista lainaa.
Vasurin toimintapa pyyteetön lahjoitus toimii niin pitkään kunnes on enemmän ottajia kuin jaettavaa. Lisäksi ilmaislahjat passivoivat. Sitten kun on ruokaa vaikkapa nipin napin 100 hengen hengissäpitoon ja pyytäjiä on rivissä tuhat niin mitenkäs sitten toimitaan?
Äärivasemmiston toiminta taas on puhdasta varastamista. Riippuu ainoastaan laista miten varkaita kohdellaan. Mikäli laki ei puolusta omaisuutta niin ihmiset puolustanevat sitä itse. Tuollainen agressiivinen toimintatapa synnyttänee myös negatiivisia vastareaktioita.
Edit.
Lisätään vielä että tuohon voisi lisätä pitkäjänteisen ja lyhytjänteisen eron noilla neljällä, ja miksei myös välimuotoja mutta tulisi hiton pitkä teksti mitä se on jo nyt. Tyyliin äärivasuri, pitkä tähtäin maailmanvallankumousunelmia ilman mitään liitoskohtaa todellisuuteen, äärioikeisto, vääränlaisten ihmisten joukkotuhonta. Oikeisto, oman elintason säilytys ja nosto omalla työllä, vasemmisto, unelmat oman maailmankuvan kaltaisesta maailmasta.
Minusta oikeistolaisuuden ytimessä on skeptisyys idealismia vastaan. Oikeistolaiset eivät usko, että kyhäämällä oppijärjestelmä, jonka noudattaminen toteuttaisi utopian, on mielekästä. Oikeistolaiset hyväksyvät asiat, joita ei voi muuttaa (kuten ihmisten eriarvoisuus), ja keskittyvät niihin asioihin, joita voi muuttaa (vaikkapa työllistymisen esteet), ja pyrkivät erottamaan ne toisistaan. Ja toisin kuin vasemmistolaiset, he eivät omien rajojensa tullessa vastaan ryhdy kapinaan todellisuutta vastaan. Vasemmistolaiset ovat uskonpuhdistajien henkisiä perillisiä, kuten blogissani vastikään kirjoitin (http://tragediansynty.blogspot.com/2014/08/fundamentalistinen-kulttuuri.html), kun taas oikeistolaisuudessa traditionalismi on tärkeä elementti.
Oikeistolaisuuteen kuuluu myös tietynlainen penseys humanismia kohtaan. Kun vasemmistolaiset eli sosialistit ja liberaalit pitävät aatteensa keskiössä ihmisyksilöä, oikeistolainen kunnioittaa laajempia kokonaisuuksia, kuten kulttuuria, kansakuntaa ja yhteisöä. Valistusarvoista oikeistolaiset kunnioittavat eniten veljeyttä, liberaalit vapautta ja sosialistit tasa-arvoa.
Muuten vähän lisättävää Miniluvin määritelmään.
EDIT: Aiheesta on jo ketju vuoden takaa: Miten määrittelette "oikeistolaisuuden"? (http://hommaforum.org/index.php/topic,87856.msg1432873.html#msg1432873)
Määritelmä: Oikeistolaisessa yhteiskunnassa rahavirrat kiertävät yritysmaailman ja työntekijöiden kautta. Vasemmistolaisessa yhteiskunnassa rahavirrat kiertävät verokirstun kautta ja rahaa jaetaan ympäri maailmaa ilman mitään suunnitelmaa. Isänmaata ei ole vaan on vain maailma ja kaikki ovat oikeutettuja liikkumaan tulonsiirtojen mukaan. Loisiminen on jees ja kaikki pitäisi jakaa tasan. :P
Quote from: Tragedian synty on 29.08.2014, 12:28:24
Oikeistolaisuuteen kuuluu myös tietynlainen penseys humanismia kohtaan. Kun vasemmistolaiset eli sosialistit ja liberaalit pitävät aatteensa keskiössä ihmisyksilöä, oikeistolainen kunnioittaa laajempia kokonaisuuksia, kuten kulttuuria, kansakuntaa ja yhteisöä.
Kom sii, kom saa.
Minusta oikeistolaisuuden kuuluu nimenomaan ihmisyksilöiden kunnioitus: yksilöiden annetaan hoitaa omat asiansa, annetaan heille vapaus ja vastuu itsestään, sen sijaan, että yhteiskunta puuttuu heidän elämäänsä jatkuvasti pakkovallalla ja holhouksella.
Vasemmistolaisuuteen ja sosialismiin puolestaan on perinteisesti kuulunut "kansan", yhteisön glorifiointi, jossa yksittäisillä yksilöillä ei ole mitään arvoa.
^ Mutta kyllä siinäkin on totta, että oikeistolaisuus ei anna helposti anteeksi sitä, että yksilö ei pystykään hoitamaan itsestään. Aika selkeä tilanne on vammaisissa tai vanhuksissa, mutta syrjäytyneet ovatkin jo kivi kengässä. Katson sen kyvyn tai kykenemättömyyden olevan jatkumo supertuottavasta heikkolahjaiseen ja edelleen kykenemättömään. Ja oikeistolaisuuden asteesta riippuu kuinka pitkälle tuota hyväksytään. Sitä että syrjäytynyt, mutta ei sairauseläkepapareita saanut kansalainen on ainakin jossain vaiheessa oikeistolaisessa järjestelmässä heikommassa asemassa ei oikein voi kieltääkään.
Muutoin jmk olet mielestäni oikeassa siinä että oikeistolle yhteiskuntarakenne on tarkemmassa fokuksessa kuin vasemmistolle joka haluaisi sitä keikuttaa. Ja siinä, että vastuu yksilölle on tietyllä tavalla yksilön arvostamista.
Vasemmistolaiset varmastikin (ilmiselvää nykyisenkin retoriikan perusteella) kokevat että ihmisarvo taas on sisäsyntyistä, eikä riipu yksilöstä. Ja koska he usein (mielestäni epärealistisesti) kannattavat lopputuloksen tasa-arvoa, niin resurssit ja vasemmistolaisuus törmäävät.
Minulle oikeistolaisuus on yksilönvastuuta, yhteiskunnan holhouksen sijaan.
Quote from: jmk on 29.08.2014, 15:21:36
Minusta oikeistolaisuuden kuuluu nimenomaan ihmisyksilöiden kunnioitus: yksilöiden annetaan hoitaa omat asiansa, annetaan heille vapaus ja vastuu itsestään, sen sijaan, että yhteiskunta puuttuu heidän elämäänsä jatkuvasti pakkovallalla ja holhouksella.
Vasemmistolaisuuteen ja sosialismiin puolestaan on perinteisesti kuulunut "kansan", yhteisön glorifiointi, jossa yksittäisillä yksilöillä ei ole mitään arvoa.
Yhteisön glorifiointi ei ole itsessään vasemmistolainen piirre. Juuri liberalismi individualistisuudessaan on poikkeus, joka ei sitä missään määrin glorifioi. Vasemmiston yhteisöllisyys ei ole ollut itseisarvoista, sillä se on ollut kunniassa tuodakseen jäsenilleen, siis niille ihmisyksilöille, etua. Kaikkien yhteisöllisten aatteiden niputtaminen yhteen johtuu ahdasmielisestä liberalistisesta perspektiivistä, jolle kaikki muut ovat yhtä ja samaa vihollista. Minä oikeistolaisena hyväksyn jossain määrin pakkovallan ja holhouksen, mutta minä en halua niiden palvelevan ihmisyksilöiden etuja. Minä esimerkiksi haluan varjella eurooppalaista kulttuuria ja verenperintöä, ja siinä eivät paljon ihmisten edut ja mieltymykset vaa'assa paina. Se on oikeistolaisuutta, varmaan täälläkin joidenkin mielestä äärioikeistolaisuutta.
Quote from: Tragedian synty on 29.08.2014, 16:04:02
Yhteisön glorifiointi ei ole itsessään vasemmistolainen piirre.
Toki yhteisöä voi glorifioida monella tavalla ja monesta näkökulmasta, mutta sikäli kuin "vasemmistolla" tarkoitetaan "sosialismin kannattajia", niin se jo lähtökohtaisesti
perustuu yhteisön glorifiointiin ja individualismin vastustamiseen, eli ei ole mikään ihme, että sosialismilla on tapana sortaa yksilöitä - se kun on melkeinpä sen tarkoituskin.
The term "socialism" was created to contrast against the liberal doctrine of "individualism", which stressed that people act or should act as if they are in isolation from one another.https://en.wikipedia.org/wiki/Socialism#Etymology
Oikeistolaisuus on minusta sananmukaisesti oikeudenmukaista politiikkaa. Täysin oikeudenmukaiseen ideaaliin on toki hyvä tehdä tiettyjä välttämättömiä myönnytyksiä sosialismin puoleen, kuten terveydenhuolto, sosiaaliturva, eläke tai muu heikkojen ihmisten hengissä pitämiseen edellytettävät toimenpiteet. Mutta aina tulisi pyrkiä siihen oikeudenmukaisuuteen, kunhan samalla heikoista huolehditaan.
Vasemmistolaisuus on taas vastakohta, jossa halutaan tasata ahkerien ja aikaansaavien ihmisten elintaso laiskojen tai muuten kykenemättömien ihmisten tasalle, koska ovathan kaikki ihmisiä. Mielestäni tämä on niin kaukana oikeudenmukaisuudesta, kuin vaan voi olla. Se, että esim. mielenterveyspotilaasta huolehditaan, on sääliä - ei oikeudenmukaisuutta. Oikeudenmukaisuus edellyttäisi, että hän ansaitsisi teoillaan hoitonsa - näin ei välttämättä ole, mutta mielestäni tässä kohtaa säälin tulee astua esiin (myönnytys sosialismille).
Pitäisi kyetä tekemään selkeä pesäero sille, että huolehditaan heikoista ja sille, että pyritään nostamaan heikot vahvojen kanssa samalle viivalle. Lähtökohtien ja lopputulemien tasa-arvo on oikein mainio käsite tähän.
OT:
En oikein ymmärrä tätä jokapäiväistä höpinää jostain äärioikeistosta. Mielestäni äärioikeistolainen tarkoittaa jotain, joka haluaa täysin poistaa kaikki ammattijärjestöt, sosialismin ja kaikki tulonsiirrot valtiolta. Se, miten se liittyy natsismiin tai rasismiin, en ymmärrä. Toki tällainen henkilö ei haluaisi yhteiskunnalle yhtään ylimääräistä menoa, joten varmaan vastustaisi monikulttuurillisuutta sellaisena kuin se nykyään ilmenee.
Kissagrim on oikeassa :D
Oikeistolaisuus on sitä että on oikeassa. Siitä tulee koko termi, oikeistolainen. Erityisen harmillista se on vasemmistolaisille jotka ovat väärässä tai vasemmalla. Sitten on myös keskustalaisia jotka eivät tiedä mistään mitään ja piittaavat vain omasta navastaan koska se on heille kaiken keskipiste.
Oikeistolaisuus on piinallista jos lähellä on vasemmistolaisia koska vasemmistolaiset ovat väärässä ja heidän pitää älämölöllä todistaa päinvastaista. Jos paikalla on muita oikeistolaisia, oikeistolaisuus tappaa keskustelun koska kaikki tietävät olevansa oikeassa. Ainoastaan keskustalaisten kanssa syntyy juttelua, mutta siinäkin osapuolet tietävät että jännite syntyy vain siitä tiedosta koska kepuli pettää.
Oikeistolaisuuteen kuuluu ehdoton vaatimus rehellisyyteen itseään ja muita kohtaan. Koska muuten ei olla oikeassa vaan vääristöläisyydessä eli vasemmistossa. Vasemmistossa on pelkkää epärehellisyyttä ja oikeastaan koko vasemmistolaisuuden idea on epärehellisyys. Kun sitä on riittävästi, voidaan rikoksista kuten varastelusta tehdä hyve ja poliittinen idea. Oikeistolainen ei voi oikeasti hyväksyä moista. Vasemmistolainen voi. Oikeistolaiselta siis jatkuvasti varastetaan ja suomessa oikeistolaista halveksitaan, mutta rehellisyydellä ja totuudella pitää uskaltaa yrittää korvata menetykset. Koska tietää että ennenpitkää väärydellä hankkimallaan kamelilla vasemmistolaisen elämä ei tuota voittoa.
Kaikkein rankin ja vaikein oikeistolaisen kohtaama ryhmä on kuitenkin vihreät. Vihreät ovat yhdistelmä vasemmistolaisten konnuutta, keskustan pettämistä ja suoranaista hulluutta yhdistettynä lääkkeiden avulla muutettuun maailmankuvaan. Vihreiden maailmassa oikeudella, moraalilla tai järjellä ei ole mitään sijaa. Moisen petkutuksen ja vääryyden vastustaminen ei ole suositeltavaa, mutta jälkipolville tarkoitetun hyvän ja luonnon suojelemisen nimissä moisia mielipuolia on vastustettava. Sillä jos vihreät saisivat vallan, Suomen luonnosta ei jäisi jälkipolville kuin kaivoskuoppia ja kaivoskuopassa kyyhöttäviä kerjäläisiä. Ja se ei ole oikein. Siksi oikeiston on vastustettava moisia.
Sana äärioikeisto on poliittisesti väritetty ja vääristetty. Käytännössä feodaaliajan maailma oli äärioikeistolaisuutta kirjaimen ja hengen mukaan. Tuolloin mm valtion asevoima oli ulkoistettu ja sitä hallitsivat suvut, ei kuningas ja valtio. Ja se on juurikin se yhteiskuntamalli mihin kommunismi johti, ironisesti Marksin mukaan, muka pois feodalistisesta yhteiskunnasta. Äärimmäinen ajattelu on ihan kivaa kunhan ymmärretään että äärimmäisessä eläminen ei ole.
QuoteMielestäni äärioikeistolainen tarkoittaa jotain, joka haluaa täysin poistaa kaikki ammattijärjestöt, sosialismin ja kaikki tulonsiirrot valtiolta.
No, jos tätä pohtii niin eiköhän Suomen hallituksen solmima schegen-sopimus tarkoita juuri tätä. Ammattijärjestöt, sopimusyhteiskunta ja ennenpitkää tulonsiirrot, joudutaan lopettamaan kun maan rajat on avattu. Rajattomassa globaalin kilpailun yhteiskunnassa ei voi olla mitään noita hyvinvointivaltion turvaverkkoja. Kyse on itseasiassa korporaatioiden harjoittamasta kommunismista. Korporaatio ostaa tietylle joukolle ihmisiä vakuutuksen ja terveyspalvelun koska heistä on hyötyä. Suurin osa ihmisistä jää näitä palveluja ilman, koska lääkärit ovat perkeleen itsekkäitä ja heidän määränsä pidetää alimitoitettuna palvelujen ylihinnoittelun takaamiseksi.
Oikeistolaisuus on vihaa kansaa kohti.
Vihataan kansaa, muutamat pitää itseään muita parempina.
Sitten pidetään vasemmistolaisina kaikkia jotka ovat kansaa.
Oikeistolaisia ovat demarit, kannattajansa, kokkarit, kepulit jne.
Tahtovat oikeistolaiset tuoda tänne kaikenlaista muualta kaukaa, maksoi mitä maksoi, mutta pääasiassa niin että joku puoluetoveri on keskuksen johtajana siirtämässä rahaa omaan persukseen sekä puoluetovereille.
Työtön on vihan kohde, ei tarvitse muuta kuin köyden. Haetaan kaukaa parempaa kansaa, työttömien sijaan töitä tekemään.
Oikeistolaisuus on verojen korottamista, aina kun oikeistolaiset on vallassa eli melkein aina, verot kohoaa. Köyhät kärsikööt että oikeistolaisilla virkaköysteillä on kissanpäivät.
Näkyy olevan narsismia, twiittaamista, söpöilyä, eurofederalismia, miesten säärikarvojen ajelua ja paskanpuhumista.
Quote from: Tragedian synty on 29.08.2014, 12:28:24Minusta oikeistolaisuuden ytimessä on skeptisyys idealismia vastaan.
Minusta idealismi on hieno asia ja ihailen idealisteja, naiivejakin. Vaikka idealismista ei toteudu kuin pieni osa, on se vienyt maailmaa parempaan suuntaan. Monet nykyiset konservatiivit nauttivatkin mielellään entisten uudistusmielisten saavutuksista. Konservatiivisuus on kaipuuta menneeseen tai pysyvään, mutta samalla se tahtoo säilyttää mielihyvää tuottavat käytännöt, joita ei olisi saavutettu ilman aikaisempia uudistusmielisiä.
Nykytilanteessa, jossa yhteiskuntaa ei voi enää rakentaa työn varaan, idealistien arvo nousee taas arvoon arvaamattomaan. On selvää, että suuri joukko ihmisistä tahtoo pitää viimeiseen saakka kiinni täystyöllisyyden ja yksilön vastuun ideasta, vaikka tällainen ajattelu näyttää sotivan tosiasioita eli voimakasta automatisoitumista vastaan. Siksi on tärkeää, että on uudistajia, jotka kyseenalaistavat työn ja yksilön vastuun arvon ja ajavat eteenpäin yhteiskuntaa, jossa joutilaisuuden merkitys tunnustetaan.
En näe, että kumpikaan osapuoli on sinänsä oikeassa. Sen sijaan dialogi on tärkeää. Kun toinen ehdottaa ja vaatii ja toinen epäilee ja tyrmää, syntyy myös toimivia käytäntöjä. Idealistit ovat ehkä typeriä kuvitellessaan haaveensa todeksi, mutta jäykät konservatiivit ovat aivan yhtä typeriä kuvitellessaan vallitsevan olevan pysyvää.
Quote from: Fjödörör Räkinen on 29.08.2014, 20:23:49
Quote from: Tragedian synty on 29.08.2014, 12:28:24Minusta oikeistolaisuuden ytimessä on skeptisyys idealismia vastaan.
En näe, että kumpikaan osapuoli on sinänsä oikeassa. Sen sijaan dialogi on tärkeää. Kun toinen ehdottaa ja vaatii ja toinen epäilee ja tyrmää, syntyy myös toimivia käytäntöjä. Idealistit ovat ehkä typeriä kuvitellessaan haaveensa todeksi, mutta jäykät konservatiivit ovat aivan yhtä typeriä kuvitellessaan vallitsevan olevan pysyvää.
Eiköhän tuo hegeliläinen heiluriliike mene enemmänkin puhtaan valtapelin kuin dialogin mukaan. Vihervasemmistolainen ja päiviräsäsläinen eivät puhu edes samaa kieltä, saatikka että pääsisivät johonkin yhteiseen lopputulemaan tai "toimivaan käytäntöön". Jytkykin oli käsittämätöntä hegemonian kuplassa eläville.
Quote from: Fjödörör Räkinen on 29.08.2014, 20:23:49
Minusta idealismi on hieno asia ja ihailen idealisteja, naiivejakin. Vaikka idealismista ei toteudu kuin pieni osa, on se vienyt maailmaa parempaan suuntaan. Monet nykyiset konservatiivit nauttivatkin mielellään entisten uudistusmielisten saavutuksista. Konservatiivisuus on kaipuuta menneeseen tai pysyvään, mutta samalla se tahtoo säilyttää mielihyvää tuottavat käytännöt, joita ei olisi saavutettu ilman aikaisempia uudistusmielisiä.
"Konservatismi" on yksi sanoista, jolle ei mitenkään tunnuta löytävän kaikkia tyydyttävää merkitystä. Minusta on mielekästä erottaa toisistaan yhteiskunnallinen konservatismi ja ns. ihmisluonteen konservatiivisuus. Jälkimmäinen on ihmisen emotionaalista ahdistusta muutosten edessä. Minä kutsun sitä vanhoillisuudeksi, jotta ei syntyisi käsitteellisiä sekaannuksia. Yhteiskunnallinen konservatismi puolestaan pitää sisällään tietyt perusarvot; se ei ole menneeseen haikailemista sen enempää kuin liberalismi tai sosialismikaan.
Minä olen konservatiivi, mutta se ei todellakaan tarkoita, että haluaisin säilyttää paljoakaan nykyisestä yhteiskunnasta. Mikä konservatiivi se muka on, joka varjelee sosiaaliliberalismia? Sosiaaliliberalismin varjelija on sosiaaliliberaali. Konservatiivi varjelee konservatismia. Ja jos yhteiskunta ei ole konservatiivinen, kuten Suomi suurelta osin ei ole, konservatiivi on radikaali uudistaja. Tällaisten konservatiivien sisällä on sekä idealisteja että ei-idealisteja: uuskonservatiivit, jotka ovat jonkin sortin marxilaisia, ja traditionalistit, jotka lähtökohtaisesti vieroksuvat ihmisen pyrkimystä rakentaa ideologinen utopia.
Quote from: Tragedian synty on 29.08.2014, 12:28:24
Minusta oikeistolaisuuden ytimessä on skeptisyys idealismia vastaan. Oikeistolaiset eivät usko, että kyhäämällä oppijärjestelmä, jonka noudattaminen toteuttaisi utopian, on mielekästä.
Olet täydellisen väärässä! On niitä teoriassa vasemmistolaisiakin "ei-idealisteja". Jotka eivät usko utopioihin, vaan uskovat vain hyvinvointivaltioon.
Eikun hei! Sori! Hyvinvointivaltiohan perustuu loputtomasti kasvavaan velkaan ja onkin utopia. Sori...
Olet oikeassa :-[
Hyvinvointivaltio voi toimia vain niin kauan kun maksupuolella on enemmän kuin saajia. Velka voi pitkittää romahdusta muttei se muuta silti suuntaa.
Quote from: Fjödörör Räkinen on 29.08.2014, 20:23:49
Quote from: Tragedian synty on 29.08.2014, 12:28:24Minusta oikeistolaisuuden ytimessä on skeptisyys idealismia vastaan.
Minusta idealismi on hieno asia ja ihailen idealisteja, naiivejakin. Vaikka idealismista ei toteudu kuin pieni osa, on se vienyt maailmaa parempaan suuntaan. Monet nykyiset konservatiivit nauttivatkin mielellään entisten uudistusmielisten saavutuksista. Konservatiivisuus on kaipuuta menneeseen tai pysyvään, mutta samalla se tahtoo säilyttää mielihyvää tuottavat käytännöt, joita ei olisi saavutettu ilman aikaisempia uudistusmielisiä.
Paradoksaalisesti oikeistolainen skeptikko-konservatiivi, modernismin ja edistyksellisyyden vastustaja, voi olla myös idealisti omalla tavallaan. Idealistina hän ei koskaan tingi arvoistaan, kauneudesta, totuudesta ja hyvyydestä, lyhytaikaisen voiton hyväksi kun taas edistyksellinen on valmis myymään oman äitinsäkin ja luopumaan kaikesta vanhasta ja arvokkaasta. Konservatiivi ei ole relativisti ja pragmaatikko, toisin kuin edistyksellinen. Hänellä on arvot, joiden takana hän seisoo.
Konservatiivi ei usko, että ihmistä voi muuttaa millään sosiaalisella ohjelmalla ja dekonstruktiolla. Edistyksellinen taas ehkä idealistisesti haluaa muuttaa ihmistä, mutta kyynisesti tunnustaa, että jokainen aikaansaatu muutos on vain uusi sosiaalinen konstruktio, ei mikään ihmisluonnon täydellistymä.
Konservatiivisuus ei ole myöskään välttämättä kaipuutta menneesseen tai pysyvyyteen, koska menneisyys on liberalismin ja edistyksellisyyden historiaa, ja nykyisyys niiden tuote.
Vaikuttaisi siltä, että oikeistolaisen/konservatiivin ajattelutapa on todellisuudessa laajapohjaisempi kuin vasurin/arvoliberaalin. Konservatiivi ottaa toiminnassaan huomioon useampia seikkoja, joiden merkitystä liberaali ei puolestaan tule lapsellisessa innossaan ajatelleeksi tai ei välttämättä edes ymmärrä. (Tosin tämä taitaa olla useimmille hompansseille itsestäänselvyys.)
Sekä oikeistolaisen että vasurin mielestä olisi varmasti ihan mukavaa, jos kaikki saisivat valtiolta ilmaista rahaa ilman, että kenenkään tarvitsisi koskaan käydä töissä tai kantaa vastuuta. Mutta oikeistolainen tajuaa, että sellaiseen ei ole varaa. Vasurin ajattelu taas loppuu kohdassa "se olisi mukavaa".
Kärjistetty esimerkki: oikeistolainen ajattelee, että varallisuus tulee työnteosta, kaupankäynnistä ja sen sellaisesta. Vasuri kuvittelee, että raha tulee taikaseinästä. Oikeiston haluttomuus jaella rahaa ympäriinsä nähdään sitten vasemmistossa ahneutena tai ilkeytenä, koska siellä ei olla tietoisia rahan hankkimiseen liittyvistä prosesseista ja vaivannäöstä.
Konservatiivien ja liberaalien moraalin ja ajattelutavan eroja on alettu tutkia tieteellisestikin. Sanooko
evoluutiopsykologia mitään?
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/konservatiivilla-on-erilainen-moraali-kuin-liberaalilla/ (http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/konservatiivilla-on-erilainen-moraali-kuin-liberaalilla/)
http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/skeptikon_paivakirja/miksi_60_lukulainen_ei_ymmarra_nykynuoria (http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/skeptikon_paivakirja/miksi_60_lukulainen_ei_ymmarra_nykynuoria)
Lainaus edellisestä linkistä:
Quote...kun arvoliberaali ei ymmärrä konservatiivin monipuolisempaa moraaliperustaa, hän kuvittelee, että konservatiivi olisi vailla kykyä empatiaan ja reiluuteen. Tämä on testattu kokeellisesti: kun koehenkilöiden piti vastata Haidtin kehittämään moraalimittariin siten, kuten "stereotyyppinen vasemmistolainen" tai "stereotyyppinen konservatiivi" vastaisi, konservatiiviksi identifioituneet osasivat vastata siten, kuin oikeasti vasemmistolaisetkin vastasivat.
Sen sijaan vasemmistolaiset eivät kyenneet imitoimaan konservatiivia, vaan projisoivat heihin vain itse luomansa mielikuvan empatiaan ja itsenäiseen ajatteluun kykenemättömistä paskiaisista...
http://en.wikipedia.org/wiki/Moral_Foundations_Theory (http://en.wikipedia.org/wiki/Moral_Foundations_Theory)
Oikeistolaisuus, kuten määritelmä jo sanoo, on vain tuon ominaisuuden vertaamista vastakohtansa; siis tässä tapauksessa vasemmistolaisuuteen, marxismiin. Lähdenpä karkeasti vertaamaan:
Oikeistolaisuus - Vasemmistolaisuus
kansallismielisyys - internationalismi
ei tunnusta luokkakantaista yhteiskuntaa - yhteiskunnan luokkakantaisuus ja luokkien välinen taistelu ideologian perusta
kielteinen suhtautuminen työvoiman järjestäytymiseen - työvoiman järjestäytyminen yksi ideologian ydinsasiasioita
vapaa markkinatalous - talouden sääntely
yksityisen omistuksen ja yrittäjyyden suosiminen - valtio-omisteiset yhtiöt
terveydenhuollon palveluiden tarjoajina yksityiset - palveluiden tarjoajina kunnan tai valtion laitokset
eläkkeet ja sairasvakuutus yksityisiltä vakuutusytiöiltä - sosiaalinen eläketurva ja sairasvakuutus
heikko-osaisten ja köyhien avustus yksityisestä hyväntekeväisyydestä - sosiaaliturva kaikille kansalaisille
uskonnonvapaus tai valtionuskonto - valtionateismi
Tietenkin tuo jaottelu on puhtaasti muodollinen. Jo ensimmäisen parin kohdalla käytäntö ryssii periaatteet:
"Oikeistolaiset" puolueet ovat kyseenalaistamatta hyväksyneet ylikansallisen yritystoiminnan siinäkin tapauksessa, että siitä on haittaa kansallisille eduille ja kansallisella pohjalla toimivalle yritystoiminnalle. Siihen liittyen myös valuutan vapaa liikkuvuus ja kansallisen varallisuuden siirtymien kansallisten rajojen ulkopuolelle on kakistelematta hyväksytty.
Vasemmistoa ei taas aikanaan vaivannut vähääkään sosialismin maailmanlaajuisen johdon monopolisoituminen valtiolle, joka omankin ilmoituksensa mukaan toteutti "sosialismia yhdessä maassa" ja pyrki julmin ottein ja aivan avoimesti alistamaan muut sosialistiset maat imperialististen tavoitteidensa palvelijoiksi ja kohteli myös ei-sosialististen maiden sosialistisia puolueita vain omien etujensa asianajajina.
Muidenkin jaottelujen perusteet ovat käytännössä yhtä mätiä, joten en itse anna puoluekantaisesta oikeistolaisuudesta tai vasemmistolaisuudesta edes säälipisteitä millekään osapuolelle.
Quote from: Veikko on 30.08.2014, 01:15:05
Oikeistolaisuus, kuten määritelmä jo sanoo, on vain tuon ominaisuuden vertaamista vastakohtansa; siis tässä tapauksessa vasemmistolaisuuteen, marxismiin. Lähdenpä karkeasti vertaamaan:
Oikeistolaisuus - Vasemmistolaisuus
kansallismielisyys - internationalismi
ei tunnusta luokkakantaista yhteiskuntaa - yhteiskunnan luokkakantaisuus ja luokkien välinen taistelu ideologian perusta
kielteinen suhtautuminen työvoiman järjestäytymiseen - työvoiman järjestäytyminen yksi ideologian ydinsasiasioita
vapaa markkinatalous - talouden sääntely
yksityisen omistuksen ja yrittäjyyden suosiminen - valtio-omisteiset yhtiöt
terveydenhuollon palveluiden tarjoajina yksityiset - palveluiden tarjoajina kunnan tai valtion laitokset
eläkkeet ja sairasvakuutus yksityisiltä vakuutusytiöiltä - sosiaalinen eläketurva ja sairasvakuutus
heikko-osaisten ja köyhien avustus yksityisestä hyväntekeväisyydestä - sosiaaliturva kaikille kansalaisille
uskonnonvapaus tai valtionuskonto - valtionateismi
Tietenkin tuo jaottelu on puhtaasti muodollinen. Jo ensimmäisen parin kohdalla käytäntö ryssii periaatteet:
"Oikeistolaiset" puolueet ovat kyseenalaistamatta hyväksyneet ylikansallisen yritystoiminnan siinäkin tapauksessa, että siitä on haittaa kansallisille eduille ja kansallisella pohjalla toimivalle yritystoiminnalle. Siihen liittyen myös valuutan vapaa liikkuvuus ja kansallisen varallisuuden siirtymien kansallisten rajojen ulkopuolelle on kakistelematta hyväksytty.
Vasemmistoa ei taas aikanaan vaivannut vähääkään sosialismin maailmanlaajuisen johdon monopolisoituminen valtiolle, joka omankin ilmoituksensa mukaan toteutti "sosialismia yhdessä maassa" ja pyrki julmin ottein ja aivan avoimesti alistamaan muut sosialistiset maat imperialististen tavoitteidensa palvelijoiksi ja kohteli myös ei-sosialististen maiden sosialistisia puolueita vain omien etujensa asianajajina.
Muidenkin jaottelujen perusteet ovat käytännössä yhtä mätiä, joten en itse anna puoluekantaisesta oikeistolaisuudesta tai vasemmistolaisuudesta edes säälipisteitä millekään osapuolelle.
Ihan ok jaoittelu. Joistakin kohdista, erityisesti ensimmäisestä, voisi ehkä historialliselta kannalta olla eri mieltä. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että sekä puhdasoppinen vasemmistolaisuus että oikeistolaisuus ovat sairaita aatteita.
Kyllä se nykyisin suosittu nelikenttä on parempi kuin kaksiulotteinen jako vaikkapa sitten talouspolitiikan tai sosiaalisten arvojen perusteella. Olen huomannut muuten että suurin piirtein koko ystäväpiirini on siinä parhaimmassa kentässä eli alavasemmalla (sosiaali-liberalismi). Omat talouspoliittiset arvoni ovat kyllä hyvin maltillisesti vasemmalle kallellaan, se mikä minusta tekee nykyään jonkinlaisen semi-kommunistin on keynesiläisyyteni (eli luottamukseni empiriaan). Täällä Hommassa on aika monia variaatioita, mutta ei juurikaan tätä omaa kotikenttääni - sen sijaan on esim. arvoiltaankin libertaareja markkinaliberalisteja ja sitten esim. arvokonservatiivisia markkinauskoisia, ja onpa vielä se kunniallinen arvokonservatiivinen ja talouspoliittisesti vasemmistolais-sävytteinen ryhmä. Entinen trademark "koti-uskonto-isänmaa".
Quote from: Veikko on 30.08.2014, 01:15:05
Oikeistolaisuus, kuten määritelmä jo sanoo, on vain tuon ominaisuuden vertaamista vastakohtansa; siis tässä tapauksessa vasemmistolaisuuteen, marxismiin. Lähdenpä karkeasti vertaamaan:
Oikeistolaisuus - Vasemmistolaisuus
kansallismielisyys - internationalismi
Väärin! Myös oikeistolaisuus on internatsismia ja vielä pahimman laatuista. Oikeistolaiseen ajatusmaailmaan kuuluu oleellisesti rajaton pääomien liikkuminen ja sen maksimaaliseksi mahdollistamiseksi kansallisvaltioiden päätöksentekoelimien alasajo. Esimerkkinä projekti Euroopan Unioni.
Oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus ovat molemmat kansanvihollisten ja paskahousujen touhuja.
Quote from: Veikko on 30.08.2014, 01:15:05
Oikeistolaisuus - Vasemmistolaisuus
kansallismielisyys - internationalismi
ei tunnusta luokkakantaista yhteiskuntaa - yhteiskunnan luokkakantaisuus ja luokkien välinen taistelu ideologian perusta
kielteinen suhtautuminen työvoiman järjestäytymiseen - työvoiman järjestäytyminen yksi ideologian ydinsasiasioita
vapaa markkinatalous - talouden sääntely
yksityisen omistuksen ja yrittäjyyden suosiminen - valtio-omisteiset yhtiöt
terveydenhuollon palveluiden tarjoajina yksityiset - palveluiden tarjoajina kunnan tai valtion laitokset
eläkkeet ja sairasvakuutus yksityisiltä vakuutusytiöiltä - sosiaalinen eläketurva ja sairasvakuutus
heikko-osaisten ja köyhien avustus yksityisestä hyväntekeväisyydestä - sosiaaliturva kaikille kansalaisille
uskonnonvapaus tai valtionuskonto - valtionateismi
Minusta tämä jaottelu perustuu vasemmistolaisten dominoimaan diskurssiin. Siinä oikeisto merkitsee samaa kuin liberalismi. Vasemmistolaiset mielellään unohtavat konservatismin kokonaan, koska siinä on yhtymäkohtia heidän itsensä ajamiin asioihin, minkä vuoksi saadessaan paljon huomiota konservatismi verottaisi heidän itsensä kannatusta. Juuri näin on käynyt viime vuosikymmeninä Länsi-Euroopassa, kun Perussuomalaisista ja Front Nationalista ynnä muista on tullut työväestön suosikkipuolueita. Sosialistit vihaavat konservatiiveja eniten siksi, että he kilpailevat samojen ihmisten luottamuksesta, vaikka useimmat sosialistit todennäköisesti eläisivät mieluummin konservatiivien kuin (klassisten) liberaalien hallitsemassa yhteiskunnassa.
Se, että täälläkin jotkut toistavat vasemmistolaisten hellimää dualismia, on minusta surullista. Myös politiikan nelikenttä on mielestäni kömpelö tapa havainnollistaa eri aatteita. Se esimerkiksi esittää äärikonservatiivisen äärimarkkinaliberalismin ja ääriliberaalin komentotalouden mahdollisina malleina, vaikka käytännössä sellaiset ovat mahdottomia. Parempi, vaikka tuskin sekään täydellinen, on kolmio, jonkä kärjissä ovat (klassinen) liberalismi (vapaus), (kansallis-)konservatismi (veljeys) ja sosialismi (tasa-arvo), joista kukin liittyy omilla tavoillaan kahteen muuhun.
Quote from: Hippo on 30.08.2014, 10:05:01
Quote from: Veikko on 30.08.2014, 01:15:05
Oikeistolaisuus, kuten määritelmä jo sanoo, on vain tuon ominaisuuden vertaamista vastakohtansa; siis tässä tapauksessa vasemmistolaisuuteen, marxismiin. Lähdenpä karkeasti vertaamaan:
Oikeistolaisuus - Vasemmistolaisuus
kansallismielisyys - internationalismi
Väärin! Myös oikeistolaisuus on internatsismia ja vielä pahimman laatuista. Oikeistolaiseen ajatusmaailmaan kuuluu oleellisesti rajaton pääomien liikkuminen ja sen maksimaaliseksi mahdollistamiseksi kansallisvaltioiden päätöksentekoelimien alasajo. Esimerkkinä projekti Euroopan Unioni.
Väärinhän se onkin, kuten jo lainaamassasi kirjoituksessani mainitsin. Ainakin jo Stalinin aikana asetelmat menivät nurinpäin: oikeistopolitiikalla tuettiin talouden ja pääoman internationalismia ja vasemmistopolitiikalla ennennäkemättömän häikäilemätöntä ja laajaa yhden valtion ja yhden kansan (isovenäläiset) nationalistista imperialismia.
Siis käytännössä roskaa koko jaottelu.
Oikeistolaisuus on syöpä, ainakin lehtien mukaan
Määrittelen oikeistolaisuuden vapaan markkinatalouden kannattamiseksi. Kokoomus on oikeistolainen puolue, perussuomalaiset keskustalainen.
Oikeistolaisuuteen kuuluu monien vapauksien kannattaminen: yrittämisen vapaus, omistamisen vapaus, kuluttajalla valinnanvapaus, sananvapaus, matkustusvapaus ja demokratia. Ilman näitä vapauksia markkinatalous ei ole vapaa.
USA:n republikaanipuolue on malliesimerkki oikeistolaisesta puolueesta.
Hommassa paljon keskusteltu asia on natsien sijoittaminen oikeisto-vasemmisto-akselille. Yllä olevan määritelmän mukaan natsit ovat äärivasemmistolaisia.
Hyviä kommentteja edellä. Asiaa voisi tarkastella myös siltä pohjalta, minkälaiset puolueen tavoitteet ovat suhteessa Suomen perustuslakiin. Jos perustuslakiin suuntautuminen edustaisi keskustalaista linjaa, niin aikoinaan, ainakin nimensä perusteella, Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue (SPK) olisi asettunut keskustaan. SPK:n oikealla puolella ei sitten 1970-luvulla juurikaan liikehdintää ollut, mitä nyt Pekka Siitoin hieman heilaili. Kaikki muut puolueet sitten edustivatkin vasemmistoa, myös Kokoomus.
Tänään Kokoomuksen edustajat ajavat tarmokkaasti liittovaltiota. Tuomioistumista tulee jatkuvasti päätöksiä, jotka loukkaavat Suomen perustuslain kansalaisille takaamaa suojaa. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Suomessa ei ole lainkaan oikeistopuoluetta. Keskustassakin on tyhjää, sitä lähimpänä on tässä mielessä PS.
^^ Markkinatalouteen kuuluu myös epäonnistumisen vapaus. Kokoomus on melkoisella innolla pumpannut rahaa yhteisvaluutan kriisimaiden kautta keskieurooppalaisille pankeille, jotta ne eivät suistuisi konkurssiin. Tappioiden sosialisoimisessa Kokoomus on ohittanut Vasemmistoliitonkin vasemmalta.
Quote from: Ajattelija2008 on 30.08.2014, 12:44:16Oikeistolaisuuteen kuuluu monien vapauksien kannattaminen
Vapauksien kannattaminen on vähän niin ja näin nykyväkimäärillä,
jos tavoitteena on säilyttää jälkipolville pallo, jossa on puhdasta ilmaa, vettä ja koskematonta luontoa.
Oikeistolaiseen ajatteluun ei kuulu jatkuvuus, koska oikeistolaisuus on itsetuhomekanismi. Tuhon ja kärsimyksen jälkeen tietenkin syntyy uutta, mutta minä toivon, että ihmiskunta rationalisoituisi sen verran, ettei tuhoa tarvitse toistaa kerta toisensa perään. Rationalisoitumiseen kuuluu se, että luovumme demokratiasta, koska demokratia tuppaa ajamaan yksilöiden etua. Yksilöiden etu ja yhteisöjen jatkuvuus ja luonnon suojeleminen eivät mahdu samaan kasaan. Minä siis kannatan yksilöiden uhraamista paremman järjestelmän hyväksi. Siihen ei päästä kuin kovalla kontrollilla ja ylikansallisilla hallintajärjestelmillä, joista EU on yksi yritys.
Tietty korruptio on markkinatalouden (kin) väistämätön seuraus: pääomat keskittyvät ja tuovat valtaa, ja valta tuo, no, korruptiota. Vapaasta kilpailusta hyötyneet saattavat surutta sabotoida vapaata kilpailua päästessään merkittävään asemaan. Tämä johtuu sellaisesta muuttumattomasta tekijästä kuin sangen lyhytnäköisestä ihmisluonteestamme, jota abstraktit ideologiat eivät juuri ota huomioon. Ilman tuota tekijää niin kommunismi kuin "täysin vapaa" markkinatalouskin toimisivat kuin junan vessa.
Ns. vasemmistolaisuuden fataali-ongelma on se, että vasemmistopoliitikot haluavat tasapäistää kansaa samaan muottiin. "Taiteellisessa" merkityksessä taas pitää olla erottuva ja oma itsensä.
Monet ihmiset haluavat olla oma itsensä ja huolehtia omista asioistaan niin hyvässä kuin pahassa. Tähän vasemmisto ei koskaan suostu. Se on se motto: Syö pas..kaa sillä 5 miljardia kärpästä ei voi olla väärässä. Mitään muuta ei tarvita.
Vasemmistolaisuus on massakulttuuria. Kun halutaan erottua niin ei keksitä muuta kuin kivien heittämistä näyteikkunoihin ja hevosiin. Vasemmistolaisuus on orjakansan osa. Ei ole yksilöä vaan massaa. Itä-saksa oli tästä paras esimerkki. Mitä enemmän valtion nimessä on D-kirjaimia niin sitä demokraattisimpia valtiot ovat (heh).
Vastuullinen vapaus ei kuulu vasemmistolaisuuteen. Ihminen on kuitenkin monipuolisilla aivoilla varustettu olento jolla on tarve käyttää omia aivojaan ja kantaa vastuuta itse. Maapallolla ei ole yhtään "muumilaaksoa" jossa voisi vaan olla ja kaikki menisi aina hyvin. Ihmisen hyvinvointi, eteenkin henkinen hyvinvointi ei riipu holhouksen määrästä ja tuista. Vasemmistolaisuus tarkoittaa sitä, että vain lottovoiton kautta voi saada taloutensa kuntoon niin, että ei ole huolta päivää. Yritteliäisyys ei ole vassu organisaatiossa hyve vaan pelkkä työntekeminen. Kaikki on yhtä arvokasta.
Terveelle ja täysipäiselle kansalaiselle holhous on masentava tekijä kun taas yksinkertaiset ihmiset ottavat asian avosylin vastaan. Keskinmäärin siis kaikki on hyvin? Holhousyhteiskunta perustuukin lähes yksinomaan tilastoihin ja keskiarvoihin. Ei ihmisten oikeaan tunteeseen. Kun yhdellä on 500 SEL mersu ja toisella on rämä Lada niin kaikki on keskimmäärin hyvin vassu-ajattelussa.
Vasemmistoon liittyy kautta historian radikaalisuus jos heidän kanssa ei ole samaa mieltä. Hitler oli naurettava pikku puudeli siihen verrattuna mitä vasemmisto-kommunistimaissa on tapettu tavallista kansaa kun ovat olleet eri mieltä. Vasemmistolaisuus ei siedä useinkaan erimieltä olemista. Demokratia on yhtä kuin konsensus vasemmistossa vaikka se konsensus veisi suohon koko valtion kuten nyt Suomessa tulee tapahtumaan.
Oikeistossakin on toki pahoja puutteita. Se loputon ahneus ei ole pelkkä fraasi. Silti minusta on parempi, että ihmisellä on oma todellinen valinnanvapaus hoidella omia asioitaan ja siihen annetaan myös käytännön mahdollisuus. Tasapäistäminen syö rotan lailla sellaisen ihmisen mieltä jolla olisi resursseja huolehtia asioistaan ja kantaa vastuuta itse elämästään.
Quote from: Fjödörör Räkinen on 30.08.2014, 13:15:15
Quote from: Ajattelija2008 on 30.08.2014, 12:44:16Oikeistolaisuuteen kuuluu monien vapauksien kannattaminen
Vapauksien kannattaminen on vähän niin ja näin nykyväkimäärillä, jos tavoitteena on säilyttää jälkipolville pallo, jossa on puhdasta ilmaa, vettä ja koskematonta luontoa.
Oikeistolaiseen ajatteluun ei kuulu jatkuvuus, koska oikeistolaisuus on itsetuhomekanismi. Tuhon ja kärsimyksen jälkeen tietenkin syntyy uutta, mutta minä toivon, että ihmiskunta rationalisoituisi sen verran, ettei tuhoa tarvitse toistaa kerta toisensa perään. Rationalisoitumiseen kuuluu se, että luovumme demokratiasta, koska demokratia tuppaa ajamaan yksilöiden etua. Yksilöiden etu ja yhteisöjen jatkuvuus ja luonnon suojeleminen eivät mahdu samaan kasaan. Minä siis kannatan yksilöiden uhraamista paremman järjestelmän hyväksi. Siihen ei päästä kuin kovalla kontrollilla ja ylikansallisilla hallintajärjestelmillä, joista EU on yksi yritys.
EU:han uhosi pysäyttävänsä luonnonmonimuotoisuuden vähenemisen vuoteen 2010 mennessä. Eipä onnistunut, eikä se varmaan olisi ollut enää mahdollistakaan 1970-luvun jälkeen, vaikka kaikki ihmiset olisivat poistuneet Euroopasta.
Suurin osa luonnonsuojelulainsäädännöstä on mahdollista tehdä kansallisella tasolla. Suomenkin luonnonsuojelulainsäädännön tervehenkinen ydinosa muodostui jo ennen EU jäsenyyttä. Jotkut asiat kuten päästörajoitukset olisi sovittava kansainvälisesti, mutta niihin pitäisi saada mukaan kaikki maailman merkittävimmät valtiot jottei teollisuus karkaisi lievempien päästörajoitusten maihin. EU:n taso on tässä yhtä tyhjän kanssa.