http://blogit.iltalehti.fi/perttu-hillman/2014/06/28/suvaitseva-suomalainen/
Minusta yksi parhaista JHa:n jälkeen.
Kommentteine päivineen.
Tässä bloki:
Nykyhmisen eloon ja oloon kiinnitetään viranomaisten toimesta suurta huomiota. On laadittu kymmeniätuhansia sivuja seikkaperäisiä ohjeita, miten yhteiskunnan kustannuksella saadaan terveitä ja mukavia naapureita ja pystyviä työntekijöitä yrityksille.
Nykyihmisen, joka on jonkun toisen valtion kansalainen.
Omia väliinputoajia virkavalta kohtelee kuten häviäjiä tuleekin kohdella. Häpeällä marinoitua harkinnanvaraista toimeentulotukea, virkahepreaa ja verottajan nihilististä tyranniaa. Työtä vaille jäänyttä syyllistetään.
Kohtalon pohjolan korpiin heittäneelle lukutaidottomalle ulkomaanelävälle löytyy apua ja hyvää tahtoa virkakunnan lisäksi myös ohikulkevilta pyöräilijöiltä.
Minäkin nauraisin partaani.
Suomalainen elintaso on ennennäkemättömän romahduksen partaalla. Puoluepelejä hyvinvointikuplassa touhunneella poliittisella eliitillä ei ole riittänyt aika eikä oikein ymmärryskään sopeuttaa byrokraattivetoista kansantaloutta muutoksiin.
Ihan niinkuin kävi 1990-luvun alussa. Maailma ympärillä muuttui, mutta byrokraattijoukkojen tukema valtiojohto ei muutosta tunnistanut. Tai pikemminkin tunnustanut. Tuloksena reaktiivista sätkintää maailmantalouden ajopuuna, ennennäkemätön omaisuusarvojen romahdus ja tuhansien perheiden edelleen jatkuva velkakierre. Suomessa ei velkaiselle armoa anneta. Jos nyt ei satu olemaan tarpeeksi kaukaa kotoisin.
Propagandan tykinruoka ei ymmärrä kahta asiaa yhtä aikaa, joten kiusallisimmat asiat kätkeytyvät helposti pintaraakkumisen taakse; etenkin näin kansanmedian vimmaisen sisällönluonnin aikana.
Juuri nyt polkupyöräily ja muista valtioista tulleiden hyvinvointi ovat kansakunnan menestyksen merkittävimmät edellytykset. Ja vähän se, pitäisikö konkka-Suomessa lisätä työn kysyntää vai tarjontaa.
Viheroikeistolaisten puuaivojen liberaalin kansainvälisyyden korostaminen omalla kolmen neliökilometrin toiminta-alueella on naurettavaa tehoilua. Onhan tietysti leuhkaa, kun vakituinen pusheri on afrikkalainen ja kebabissa pitävä ravintoloitsija melkein muistaa nimen. Niin on Paavillakin henkivartijat Sveitsisistä.
Kansainvälisyys oli sosialistisen imperialismin keskeisiä iskusanoja. Tavoitteena siis saada mahdollisimman suuri osa maailmasta totalitarismin piiriin, eli muutaman tyypin johtamaan militaristiseen kommunisimiin. Nyt samaa kaiken hyvän sisälleen kätkevää tyhjää abstraktiota viljellään perusteena kaiken maailman EU-vehkeilylle.
Vihervasemmisto syleilee perinteilleen uskollisena maailmaa. Ja pitää keisarin vähäisen vaatetuksen havainneita luottamuselintovereita internatsionalisessa nuhteessa. Turhautuneen läheishärinnän ja spastisen itsekorostuksen lomassa estetään mitä voidaan. Ja voidaankin kun ei turhaan mietitä seurauksia.
Tärkeilyyn taipuva suomalainen suhtautuu merkittävän suvaitsevasti lähimmäiseen, jonka ulkomoto poikkeaa mahdollisimman paljon keskimääräisestä. Poikkeuksena tietysti venäläiset, vaikka näyttäisivät Idi Aminilta.
Tasa-arvoisesta demokratiasta käsin saa julkisesti pilkata karkein henkilökohtaisuuksin vaikka Putinia, mutta Afrikan ihmissyövää diktaattoria ei sillain oikein voi. Jälkikolonialistista rasismia, joka kääntyy ymmärryksen puutteessa poliittiseksi korrektiudeksi.
Potkupallokisoissa nyrpistellään ns. epädemokraattisten maiden joukkueille. Se varmaan auttaisi varsinkin suomalaisia, kun algerialaiset futaajat jättäisivät lähtemättä skaboihin. Koska Töölön nuoret sosialistit ja Vihreä Lanka. Ja mistä voidaan olla niin varmoja, että demokraattisten maiden pelaajat lajittelevat jätteensä?
Suomalainen suvaitsevaisuus on kaupunkipikkuporvarien ryhmähyväksyntää kärttävää teennäistä ylikorostusta. Tai Afrikan perämetsien elämäntapaa ihailevan kolmen tutkinnon uuskommunisti-kekaanivekaanin vertaisvihaa. Tai maalaisen pelokasta vieraskoreutta, joka taipuu nurkan takana helposti neekeriksi.
Kyllä perushärmäläinenkin vielä opetetaan poliittisesti korrektiksi, mutta pysyvää on avoin viha autoilijoita, toisen potkupallojengin kannattajia, pyöräilijöitä, kommareita, lihavia, asiakkaita, koulutovereita, rumia, kaupassa kärryä väärin työntäviä, rikkaita, pomoja, poliitikkoja, työkavereita, kauniita, opettajia, konduktöörejä, laihoja, poliisia, köyhiä, verovirkailijaa, porvareita, entistä aviopuolisoa, pankkivirkailijaa, jalankulkijaa ja naapuria kohtaan.
Suomalaisen suvaitsevaisuus ei näet koske tavallista kanssaihmistä.
PS. Korostan, että suomalainen perässäkävijyys ei ole ulkomaalaisten vika
hieno kirjoitus. toivottavasti moni lukee ennakkoluulottomasti
Hillmanilla (piilonuivana) on välillä hyviä juttuja.
Onpa kovaa tekstiä! Solid!