Quote
Kokenut katastrofilääkäri: Humanitääristä työtä ei uskalleta arvostella, vaikka syytä olisi
Kansainvälisten avustusjärjestöjen työtä ei kritisoida, vaikka syytä olisi, sanoo lääkäri Jari Vainio
Suomen todennäköisesti paras krokotiilinpuremien asiantuntija, lääkäri Jari Vainio, tahtoo ensin sytyttää tulen takkaan. Sitten hän aloittaa.
"Sudanissa kaksi mummoa pesi Etelä-Darfurin ainoan sairaalan pyykkejä käsin. Avustusorganisaatio hankki heille Ruotsista pesukoneen. Koska pelättiin, että kone saatettaisiin varastaa, sen ympärille rakennettiin pesula. Todettiin, ettei sairaalan vedenpaine riitä koneelle. Lisäksi sen käyttäminen olisi nielaissut ison osuuden sähköstä."
"Päätettiin lahjoittaa pesukone pois. Se ei mahtunut ulos vastarakennetun pesulan ovesta. Sairaalan johtaja kielsi seinän purkamisen. Pesijämummot panivat koneen päälle pöytäliinan ja ryhtyivät säilyttämään rummussa tavaroitaan."
Vainio oli vuonna 2006 SPR:n tiiminvetäjänä sairaalaprojektissa Darfurissa.
Kaikkiaan hän on ollut kehitysmaa- ja katastrofilääkärinä 25 vuotta, 40:ssä eri maassa.
Hän on – ja nyt on vedettävä syvään henkeä – vastannut Etelä-Jemenissä koko läänin nukutus- ja puudutushoidoista, tutkinut keltakuumetta Maailman terveysjärjestö WHO:lle, vastannut 200 000 somalipakolaisen hoidoista ja pakolaisleirin sanitaatiosta Mombasassa, tehnyt polionvastaista työtä Nigeriassa sekä auttanut Turkin ja Haitin maanjäristysten, Intian tulvien ja Thaimaan tsunamin uhreja.
Hänet on evakuoitu lukuisia kertoja. Hänet on myös uhattu siepata. "Elävänähän minut olisi haluttu, lääkäriksi. Sitten olisin hoitanut toisella puolella."
Ja hän on nähnyt koulubussillisen elävältä poltettuja lapsia.
"Sellainen muuttaa ihmistä."
Vainio on säilynyt hengissä, mutta idealismi on karissut.
Kansainvälisiä avustusjärjestöjä vaivaa hänen mielestään leväperäinen raportointi, välistävetäminen ja kritiikin tukahduttaminen.
"Varmasti on hyviä järjestöjä ja perille menevää apua. Ongelma on, että humanitaarista työtä ei uskalleta arvostella. Epäonnistumisia peitellään sen sijaan, että niistä haluttaisiin oppia."
Tilanne on hänestä sama myös Suomen tekemässä humanitaarisessa työssä. Kun sekä avustusrahat että työn valvonta ovat saman tahon eli ulkoministeriön käsissä, kukaan ei arvioi avustustyötä kriittisesti, Vainio sanoo.
"Darfurista ulkoministeriön humanitaarinen yksikkö sai 1,5 miljoonan euron vastineeksi 1,5 sivun raportin, jossa todetaan, että hyvin meni. Veronmaksajilla on oikeus tietää tarkemmin, miten heidän rahojaan on käytetty."
HS: Kokenut katastrofilääkäri: Humanitääristä työtä ei uskalleta arvostella, vaikka syytä olisi (http://www.hs.fi/ihmiset/Kokenut+katastrofil%C3%A4%C3%A4k%C3%A4ri+Humanit%C3%A4%C3%A4rist%C3%A4+ty%C3%B6t%C3%A4+ei+uskalleta+arvostella+vaikka+syyt%C3%A4+olisi/a1389852535356)
Tilanne taitaa olla samantapainen kuin maahanmuuttokeskustelussakin. Jos esität minkäänlaista kritiikkiä, olet rasisti ja menetät kaikki Facebook-kaverisi.
Kyllä sitä uskalletaan arvostella, mutta arvostelu pyritään estämään, vaientamaan ja kieltämään.
Entä humanitaarinen työ, uskalletaanko sitä arvostella?
Toinen vaihtoehto on, ettei Hs-toimittaja osaa suomea.
Itse olen jo vuosia ihmetellyt sitä, miksei kehitysyhteistyörahoja (~1+ mrd€/vuosi) tarkkailla paremmin. Varmasti vähempikin riittäisi ja itse laittaisin hanat kiinni ainakin yhdeksi hallituskaudeksi.
Tässä tyylinäytettä Etelä-Afrikan malliin: http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194779484570/artikkeli/britanniassa+kuohuu+e-afrikalle+24+miljoonaa+kehitysapua+presidentin+palatsiin+22+miljoonaa.html (http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194779484570/artikkeli/britanniassa+kuohuu+e-afrikalle+24+miljoonaa+kehitysapua+presidentin+palatsiin+22+miljoonaa.html) :facepalm:
Tai miksei kukaan ole millään tapaa vastuussa noista rahoista? Häkki saisi heilua jos rahat käytetään vääryyksiin ja viran peruuntua virheistä. Nyt kun kaikki vain jakavat rahaa ja hyvää oloa, niin eihän se voi olla tehokasta.
Jokaisessa projektissa pitäisi olla selvät tavotteet ja mittarit, jolloin rahoittaja voi laskea hyödyn. Tämän jälkeen seurataan toteutuuko tämä, vai onko pissitty silmään. Jälimmäisestä pitäisi sitten tulla jotain seuraamuksia. Ihan niin kuin bisneksessä.
QuoteVainio on säilynyt hengissä, mutta idealismi on karissut
Tässä tämä olennaisin kohta koko tekstistä ^ (vaikka se kauttaaltaan hyvä haastattelupätkä olikin).
Tämä on se tekijä, mikä erottaa ns. 'nuivat' ns. 'suvaitsevaisista' (pidetään sitten taas jokainen mielessä se, miten yksi on nuiva / suvaitsevainen toista asiaa kohtaan, kun toinen, kaikki näitä em. asioita kuitenkin joillakin osa-alueilla ovat). Idealismin määrä.
Realismin kautta kun näitä asioita katsoo, katsoo sitä mitä maailmalla tosiasiallisesti tapahtuu, ei voi olla systeemiä kritisoimatta. Tässä olisi
paljon parannettavaa. Alkaen ihan siitä, että näistä asioista avataan keskustelua enemmän ja puhutaan suorasanaisesti ongelmista.
Voitaisiinko nyt uskoa
edes tätä asiantuntijaa?
Humanitaarisiin hommiin ei saisi päästää yhtään idealistia. Heidän jäljiltään ne mielipuoliset kustannukset tulevat. Sinä aikana kun he lopulta järkiintyvät, kerkiävät saada yhtä sun toista tuhlaamista aikaan.
Olen varma että noissa hommissa kyllä ahne ja osaava rikastuu aika paljon...
Olenkin aina ihmetellyt, miten kehitysavun parantaminen joidenkin ihmisten mielestä voi tapahtua vain lisää rahaa käyttämällä. Kehitysapu ihmisethän aina puhuvat siitä maagisesta 0,7% BKT. Ilmeisesti sillä tosin ei sitten ole mitään väliä miten sitä rahaa käytetään. Tuntuukin, että idealismi on tärkeintä: Näyttää hyvältä kun näin paljon annetaan. Ollaan olevinaan niin hyviä ihmisiä.
Ketjussa
http://hommaforum.org/index.php/topic,89982.0.html
kertoo humanitäärisessä avustustyössä pitkään mukana ollut Tarja Tuovinen samanlaisia tuntemuksia:
Quote
Olen ensimmäinen, joka kertoo ihan oikeasti, millaista työtä tämä on. Kaikki muut ovat olleen järjestöjen suodattamia tarinoita, joissa ylhäältä päin on kerrottu, mitä pitää kertoa. Tuloksesta, laadusta ja pieleen menneistä asioista ei puhuta koskaan.
Ongelmana on tutkivan journalismin täydellinen puuttuminen tabu-aiheiden suhteen, ja kehitysapu on eräitä tabuja, sitä halutaan lisätä, mutta sen todellista vaikutusta ja toimivuutta ei haluta tutkia.
Kyse on poliittisista valinnoista, joilla hyvin aikomuksin kivetään tietä helvettiin.