http://www.iltalehti.fi/perhe/2013121117822379_pr.shtml
Liperin kunta haluaa vaikuttaa omalta osaltaan jo esikouluikäisten lasten keskuudessa esiintyvään ilmiöön, joka on kokeneen varhaiskasvatusjohtajan mukaan lisääntynyt viime vuosina.
Viime päivinä on keskusteltu Norjasta alkaneesta kohusta, jossa maan entinen pääministeri Jens Stoltenberg otti kantaa 8-vuotiaan pojan äidin Facebookissa nostamaan aiheeseen lapsensa syntymäpäivistä, joille kukaan ei saapunut. Tarinan saama laaja huomio on aiheuttanut myös arvostelua, mutta asiantuntijat tunnistavat ilmiön ja suhtautuvat siihen vakavasti.
Onko tämä se kyseinen norjalais poika, jota syrjittiin etnisyyden takia? Siis Norjalaisuutensa takia.
Modet siirtäkää, jos repost.
Flashback-ketju ei näytä sisältävän mainintaa mistään etnisestä aspektista.
https://www.flashback.org/t2274914
QuoteKunnan varhaiskasvatuksen johtaja Sirkka Korhonen sanoo, että kysymys on erityisesti kiusaamisen ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta siihen. Jo pienten lasten keskuudessa alkaa muodostua käyttäytymismalleja, joihin on puututtava.
- Jopa 5-6-vuotiaat lapset voivat olla todella julmia, Korhonen sanoo.
Hän kertoo, että syntymäpäiväkutsuista alkoi muodostua tietynlainen vallan väline.
- Kutsut jaettiin ja sitten niitä alettiin perua. Herkimmät lapset olivat varuillaan ja lapset saattoivat painostaa toisiaan saadakseen kutsun tai tekivät käskettyjä asioita, jotta heitä ei jätettäisi ulkopuolelle.
Korhosen mukaan lapset reagoivat tapauksiin voimakkaasti ja se näkyi henkilökunnan arjessa. Liperissä esikoululaisten vanhemmille annettiin uusi ohjeistus viime syksynä.
Jos tilanne on tuollaiseksi mennyt eivätkä vanhemmat saa 5-6-vuotiaitakaan kakaroitaan enää kuriin, niin täysin ymmärrettävää että synttäriterrori sitten kielletään.
Pitäisikö deittipalstatkin kieltää, koska vaarana on, ettei kukaan vastaa?
Pitäisikö myös työnhaku kieltää, koska saattaa olla, ettei kukaan työnantaja vastaa?
Kannattaako maahanmuuttajaa pyytää kahville kuten Ahtisaaren Mara taannoin kehotti. Entä jos mamu kieltäytyy kahvikutsusta? Mikä sitten neuvoksi jos ei kieltäydy?
Alle kymmenvuotiaiden kohdalla viimekädessä VANHEMMAT päättävät ketä synttäreille kutsutaan, JA JOS kutsujen jakamisen jälkeen alkaa mafiatyylinen kavereiden kiristys ja kutsujen peruminen, niin sillä toiminnalla on VANHEMPIEN HYVÄKSYNTÄ.
Lastentarhanopettajien/opettajien palkat ovat senverta alhaiset, ettei heidän tarvitse sietää työpaikallaan enää synttärikutsupelleilyä vaan vanhemmat vittuilkoot toisilleen lapsiansa siinä toiminnassaan välikappaleena käyttäen niin paljon kuin tahtovat, mutta suoraan kotienvälisenä toimintana jättäen kunnallisen linkin siitä välistä pois.
Quote from: Eino P. Keravalta on 11.12.2013, 21:12:25
Pitäisikö deittipalstatkin kieltää, koska vaarana on, ettei kukaan vastaa?
Pitäisikö myös työnhaku kieltää, koska saattaa olla, ettei kukaan työnantaja vastaa?
Ovatko deittipalstailijat 5-6-vuotiaita? Entä työnhakijat? Eikä tässä edes ollut siitä kyse tuleeko kukaan, vaan kyse oli siitä venkoilusta mihin näitä synttärikutsuja käytetään. Kertoo kaiken nykyajan kusipäävanhemmista.
QuoteJopa 5-6-vuotiaat lapset voivat olla todella julmia, Korhonen sanoo.
Hän kertoo, että syntymäpäiväkutsuista alkoi muodostua tietynlainen vallan väline.
- Kutsut jaettiin ja sitten niitä alettiin perua. Herkimmät lapset olivat varuillaan ja lapset saattoivat painostaa toisiaan saadakseen kutsun tai tekivät käskettyjä asioita, jotta heitä ei jätettäisi ulkopuolelle.
Minä esimerkiksi en ole hyväksynyt oman tyttäreni kohdalla sitä, että yksi tai kaksi luokan tyttöä ei saa kutsua jos kaikki muut saavat. Eri asia sitten jos luokalta tulee synttäreille vain kaksi kaveria ja suurin osa jää ulkopuolelle. Silloin ei kutsumattomuutta voi enää pitää henkilökohtaisena loukkauksena.
Quote from: Emo on 11.12.2013, 22:08:34
Lastentarhanopettajien/opettajien palkat ovat senverta alhaiset, ettei heidän tarvitse sietää työpaikallaan enää synttärikutsupelleilyä vaan vanhemmat vittuilkoot toisilleen lapsiansa siinä toiminnassaan välikappaleena käyttäen niin paljon kuin tahtovat, mutta suoraan kotienvälisenä toimintana jättäen kunnallisen linkin siitä välistä pois.
Kyllä nämä synttärikutsujakelut nimenomaan alakoulussa aiheuttavat epämiellyttävää oloa monelle- myös opettajalle. Niitä jaetaan hyvin näkyvästi ja esitellään, kenelle se menee ja ikävää on heidän kannaltaan, jotka jäävät syrjään. KIVA-koulumeininkiä pahimmillaan. Pienelle oppilaalle se on iso mielipaha.
Kutsut voi laittaa vaikka postitse, kutsua puhelimella tai tiputtaa postilaatikkoon. Tuo kaikenlainen ylimääräinen pois koulusta. Se ei kuulu opetussuunnitelmaan, eikä moista ylemmyyskäytöstä tarvitse kenenkään sietää.
Moni oppilas jakaa karkit tai muut kaikille , lauletaan laulu ja se on siinä.
On tästäkin saatu ongelma väännettyä. Ei meikän lapsuudessa tarvinnut mitään "kutsuja" jaella, riitti kun ihan sanoi kavereille että tuu mun synttäreille, syyään kakkua ja pelataan jotain. Enhän mä niitä luokkakavereita olisi sinne halunnutkaan, kavereita oli ihan muutenkin. Surullista, jos jollakin ipanalla ei näin ole. Mitähän ovat vanhemmat tehneet väärin?
Quote from: kekkeruusi on 11.12.2013, 23:33:39
On tästäkin saatu ongelma väännettyä. Ei meikän lapsuudessa tarvinnut mitään "kutsuja" jaella, riitti kun ihan sanoi kavereille että tuu mun synttäreille, syyään kakkua ja pelataan jotain. Enhän mä niitä luokkakavereita olisi sinne halunnutkaan, kavereita oli ihan muutenkin. Surullista, jos jollakin ipanalla ei näin ole. Mitähän ovat vanhemmat tehneet väärin?
Tämän nyt ainakin:
Quote
Kilpavarustelua synttärijuhlilla
- Asiasta keskusteltiin vanhempien ja henkilökunnan kanssa. Aluksi osa vanhemmista yllättyi ja ihmetteli sääntöä, mutta nyt kaikki ymmärtävät asian, Korhonen sanoo.
- Tämä käytäntö on rauhoittanut tilannetta, hän toteaa.
Sirkka Korhosella on takanaan yli 30 vuoden ura varhaiskasvatuksesta. Hän toteaa, että viimeisen viiden vuoden aikana on nähtävissä muutos siinä, millaisia juhlia lapsille järjestetään. Korhonen myöntää, että syntymäpäiväjuhlien ilmiöksi on muodostunut tietynlainen kilpavarustelu.
- Nyt perinteiset, kotona järjestettävät juhlat koetaan tylsäksi. Juhlia järjestään lasten puistoissa ja jopa laivaristeilyillä. Lapsille pitäisi järjestää isoja elämyksiä.
Vaikka lasten omia kutsuja ei jaeta, Liperin päiväkodeissa ja esikouluissa juhlitaan jokaista syntymäpäiväsankaria.
- Aina niitä juhlitaan ja sankari saa esittää omalle päivälleen toiveita. Hän saa olla juhlapäivänään huomion keskipisteenä, Korhonen kertoo.
- Tarkoitus on myös välittää kotiin sellaista viestiä, että yhdessä vietetty aika ja yhteisöllisyys ovat tavarakeskeisyyttä tärkeämpää.
- Toivon, että me aikuiset havahtuisimme tähän, Sirkka Korhonen sanoo.
Jostain jenkkisarjoista apinoitua paskaa. Omien synttärien parasta oli kun kermakakun päällä oli marmelaadikarkkeja ja mummu tuli käymään. Ja mukavaa oli.
12-vuotiaana koulumme kaunein tyttö kutsui minut ainoana poikana syntymäpäivilleen.
Tyttöjä oli kutsuttu 11 kpl.
Tästä kiitokseksi koulumme kovanaamat kyttäsivät pusikossa ja paluumatkallani antoivat minulle joukkohivutuksen
sekä runnoivat polkupyöräni.
Syntymäpäiväkutsut ovat siis kiistämättä vaarallisia. ;D
Se on kyllä totta, että lasten synttärijuhlista on tänä päivänä tehty erikoista suorittamista.
Nykyjään ei vain leikkitovereiden kesken tavata ja puuhailla, mitä lasten kesken puuhailla satutaan, vaan juhlista tehdään erityinen, organisoitu tapahtuma, jossa aikuisilla on suuri vetovastuu. Ensin printtaillaan krumeluureja kortteja kutsuiksi. Mikään suullinen pyyntö, tekstiviesti tai pelkkä lappu ei kelpaa, vaan kutsun pitää jo sinällään olla taiteellinen ja suurta paneutumista ilmentävä.
Korttien jakelun jälkeen odotellaan puhelinsoittoja tai tekstiviestejä siitä, kuinkako moni on paikalle tulossa. Sillähän ei sinänsä ole mitään väliä, koska sipsejä ja kakkua jää joka tapauksessa yli monta vadillista, koska synttärisankarin vanhemmat eivät pelkää mitään enempää kuin sitä, että namit loppuvat kesken, joten kaikkea on enemmän kuin kuorma-autollinen nälkäisiä paviaaneja ehtisi syödä.
Sitten on juhlien teema. Milloin on merirosvoa, milloin prinsessaan, milloin mitäkin. Eli kyläilijäkään ei vain voi tulla vapaasti leikkimään, vaan hänenkin vanhempiensa on ommeltava jotain kirottuja pukuja tai ryntäiltävä ostoskeskuksesta toiseen etsimässä jotain saatanan patmanni-naamaria. Teeman mukaan on sitten synttärisankarin perheen koko omakotitalo sisustettu ja koristettu.
Eivätkä lapset tietenkään voi leikkiä mielensä mukaan, vaan aikuisen on keksittävä joku teemaan sopiva puuha, jota sitten orjallisesti noudatetaan, vaikka sitten perkele itkettäisi. Tässä vaiheessa aikuiset sitten konttailevat pitkin lattioita roolihahmossaan ohjaten lasten leikkejä pedagogisesti.
Kun juhlat viimein ovat ohi, pitää joka kakaralle antaa joku lahjanyssäkkä, ikäänkuin olisi kaikkien asia saada lahja synttärisankarin päivänä! Eivätkä vanhemmat vain voi hakea lastaan takaisin kotiin, vaan heillekin on järjestetty jokin saamarin kahvikesti, johon tulee smooltookkia önisten osallistua, ellei halua leimaantua ylimieliseksi mulkuksi. Sitten eteisessä lähtiessä seisovat isäntäperheen vanhemmat keskiluokkaista hymyä väkisin naamalleen pakottaen, vaikka koko juhla on ollut sosiaalinen katastrofi itkuineen, housuun pissaamisineen, tappeluineen ja tapettiin piirtämisineen.
Lähdön hetkellä isäntäperhe kiittelee kaikkia tuntemiaan jumalia siitä, että sama hullu kouhotus on vasta vuoden kuluttua uudelleen. Sitä kohti!
^Se sitten jos lapsia on kolmetoista...
Quote from: Eino P. Keravalta on 12.12.2013, 00:34:56
Einon kirjoitus, klikkaa!
Tämä Einon kirjoitus on kirjallinen helmi! Aamun avaus ja illan lopetus, karsea raportti kotisesta elosta. Kiitos!
QuoteKun juhlat viimein ovat ohi, pitää joka kakaralle antaa joku lahjanyssäkkä, ikäänkuin olisi kaikkien asia saada lahja synttärisankarin päivänä!
Tämä on nykyään ihan käsittämätön tapa. Samoin se, että jos synttärisankarilla on sisaruksia niin näillekin pitää ainakin sukulaisten antaa lahja, ettei pikkuiselle tule paha mieli... Kaikella tällä ruokitaan sitä lapsen käsitystä, että juuri hän on maailman napa ja maailmankaikkeuden tärkein keskipiste. Lapselta siis riistetään kehittymisen mahdollisuus tältä(kin) osin eikä hän opi olemaan juhlien vieraana ja iloitsemaan kaverin/sisaruksen merkkipäivästä vaan siitä, että itse saa lahjan.
Quote from: Tabula Rasa on 12.12.2013, 01:08:09
^Se sitten jos lapsia on kolmetoista...
Lapseni hyvällä ystävällä on kahdeksan sisarusta. Heillä vietetään aina tavallisia vanhanajan synttäreitä, lahjan saa vain synttärisankari eikä mitään erityisiä teemoja ole. Syödään kakkua (mitä nykylapset eivät enää jostain syystä yleensä tykkää syödä) ja leikitään.
Tytär juuri eilen kertoi, ettei tällä ystävällään ole kuulemma koskaan ollut omaa joulukalenteriakaan, vaan aina yhteinen sisarustensa kanssa.
Muutoinkin pohjoisessa Suomessa on kalliiden teemojen kanssa köyhempää, täältä ei niin vain lähdetä risteilylle tai Heurekaan pitämään teemajuhlia (pääkaupunkiseutulainen kaveri on synttärijuhlilla ollut Heurekassakin).
Nykyään vaatii kovaa pokkaa olla tylsä ja tavallinen.
Kakun maistuminen riippuu kovin usein leipurista. Tosin on myönnettävä että mitä helpompi roskaruoka sen paremmin se lapsiin uppoaa. Jos sitä pitää erikseen leikata ja vielä lusikoida suuhun on se nykylaiskoille liian työlästä kun voi kouria karkkia tai sipsiä lautasen täyteen. Muttas joo, pedakoomisiin ratkaisuihin en puutu jollen näe suurempaa vikaa tai satu saamaan/hankkimaan omia.
Pitäisi perustaa lasten syntymäpäiväjuhliin erikoistunut kokemusyritys. Tilaus tuntuu olevan. Hinta sellainen 300 per lapsi, minimi 1500 euroa. Hintaan kuuluu tavalliset teema-asut lainaksi.
Ehdotan, että ehkäistäksemme tätä lasten kammottavaa käytöstä toisiaan kohtaan palkataan julkisella rahalla jokaiseen lapsiperheeseen sosiologi tai pedagogi (tai mielellään molemmat), joka ohjaa perhettä poliittisesti korrektiin elämään. Siitä aiheutuvat kulut korvautuisivat parissa vuosikymmenessä, kun täysin tasapainoiset lapset varttuisivat työikään, koska järjestelyn ansiosta he olisivat solidaarisia, sosiaalisia ja yritteliäitä jne., eivät käyttäisi päihteitä, eivät syrjäytyisi eivätkä jäisi työttömiksi. Näin saavuttaisimme utooppisen kommunistisen yhteiskunnan, joka ihan oikeasti on meidän kaikkien mielestä paras.
Ehdotan, että tuollainen vanhakantainen johonkin veriseen tapahtumaan perustuva juhla lakkautetaan ja kaikki juhlivat 1.1. Silloin ei maamme arvokkainkaan kansanosa tulisi pahoille mielin.
Quote from: Tabula Rasa on 12.12.2013, 08:57:18
Kakun maistuminen riippuu kovin usein leipurista. Tosin on myönnettävä että mitä helpompi roskaruoka sen paremmin se lapsiin uppoaa. Jos sitä pitää erikseen leikata ja vielä lusikoida suuhun on se nykylaiskoille liian työlästä kun voi kouria karkkia tai sipsiä lautasen täyteen. Muttas joo, pedakoomisiin ratkaisuihin en puutu jollen näe suurempaa vikaa tai satu saamaan/hankkimaan omia.
Meidän (lasken tässä sinutkin samaan kuin itseni :o) ikäluokan kakunmaistumiset riippuvatkin leipurista, mutta nykypenskat ovat pop corn-, sipsi- ja karkkipainotteisia.
Todennäköisesti analyysisi on oikea, eli kakun leikkaus ja naamaan lapiointi on liian vaivalloista. Ja onhan jo kakun tekokin vaivalloista verrattuna irtokarkkeihin ja mikropoppareihin, tulee syöjälle hiki ja työnmaku suuhun kun miettii, miten kakkua on ajan kanssa väsätty.
Leivon aina kakun, lisäksi poppareita ja joitain karkkeja Made in Finland ( ehdottomasti karkeissa ei saa olla glukoosi-fruktoosisiirappia), ja kakkuakin lapset ovat syöneet kun pitää tarjottavan määrän niin vähäisenä että ilman kakkua on jo suorastaan kurjat tarjoilut. Mutta tämä impiwaaralainen itsepäisyyteni kostautuisi lapselleni koulukiusauksena ja yksinäisyytenä, jos asuisimme kehäkolmosen sisäpuolella.
Quote from: Tabula Rasa on 12.12.2013, 08:57:18
Kakun maistuminen riippuu kovin usein leipurista. Tosin on myönnettävä että mitä helpompi roskaruoka sen paremmin se lapsiin uppoaa. Jos sitä pitää erikseen leikata ja vielä lusikoida suuhun on se nykylaiskoille liian työlästä kun voi kouria karkkia tai sipsiä lautasen täyteen.
Oma kokemus: parhaiten pienille vieraille maistuivat kasvikset (kurkkua, porkkanaa ja kukkakaalia paloina) ja pikkuruiset lihapullat sekä raikas, simppeli booli (sitruunamehua, vissyä, spraittia, kurkun- ja meloninviipaleita, ei liian ätläkkä janonsammmuttaja). Karkkia oli kohtuudella, sipsejä ei (koska olen laiska ja sipseistä syntyy pikkukätösissä ja -jaloissa suunnaton sotku).
Isommille lapsille oli pitsapohjat ja täytteet, joista he saivat koostaa murkinan oman makunsa mukaan.
Ohjelma suunniteltiin yhdessä lapsen kanssa, hän ideoi ja minä avustin toteutuksessa. Oli leikkejä ja leikkimielisiä visailuja, vanhanaikaista ja yksinkertaista. Ilmeisesti lähiseudun lapsia ei ollut totutettu kilpailutussynttäreihin. Kutsut jaettiin periaatteella kaikki pph-ryhmän lapset, kaikki eskariryhmän tytöt, kaikki luokan tytöt.
Kutsuissa pyysin soittamaan, jos kutsutulla oli ruokarajoitteita. Soittoja tuli vain yksi: erään diabeetikon äiti soitti ja sanoi, että ei tarvitse vahtia, lapsi tietää kyllä itse, mitä voi syödä. Huomaavaista häneltä!
Voihan ne kutsut jakaa koulun jälkeenkin vaikka siinä portilla: tossa sulle, tossa sulle, tossa sulle, tossa sulle, sulle ei oo mitään, tossa sulle, tossa sulle...
En kyllä ymmärrä, miksi koko luokka kutsuttaisiin. Äippä voi odottaa paikalle ilmaantuviksi lähinnä vain ne nappulat, joiden nimen muistaa ulkoa. Jos ei muista yhtään nimeä, ni sitte ei varmaan ole muksulla kavereitakaan, eikä kukaan tuu. Tytöillä homma on varmaan erityisen vaikeaa, kun niillä on niitä bakteereitakin.
On tästäkin saatu ongelma väännettyä Suomen mediaa ja Norjan ministeriporrasta myöten. :facepalm: Onko synttärisankarille tarjottu jo kriisiapua?