On asioita joihin kukaan politiikko ei uskalla koskea pitkällä tikullakaan, koska sen tuoma poliittinen hinta on poliittinen itsemurha. Mikään puolue tai politiikko ei halua puuttua esim. ansiosidonnaiseen päivärahaan tai kuntaliitoksien irtisanomissuojaan, koska valtava määrä äänestäjistä nauttii jompaa kumpaa em. eduista. Pelätään äänestäjien katoa, mutta äänestäjät eivät kuitenkaan reagoi isompiin asioihin joihin heidän valitsemansa edustajat vaikuttavat.
Äänestäjät sallivat rahan jaon ulkomaille kehitysapuun ja hulivili maille. He sallivat tuontirikollisuuden ja tuontihyväksikäytön, sekä antavat anteeksi ihmisoikeusrikkomukset kunhan ne vain tapahtuvat suomessa. Jos kuitenkin heihin suoraan kohdistuviin etuihin koskettaisiin, niin syntyisi kapina.
Äänestäjät kuitenkin ovat hiljaa heidän lapsiinsa kohdistuvien uhkien kohdalla, koska heillä on asiat hyvin ja on miellyttävämpää esittää suvaitsevaa, kuin tosikkoa, joka tietää tulevan. Usko siitä, että lapsillamme asiat olisivat yhtä hyvin kuin meillä on typeryyttä. Jos tämä jatkuu toimestamme näin, niin me olemme lastemme mielestä kusipäitä, jotka eivät pitäneet "talosta" huolta.
Vanha yritysmaailman totuus sanoo, että perheyrityksen kolmas sukupolvi ajaa yrityksen konkurssiin. Olemmeko me se kolmas sukupolvi?