Olisi mukava tietää hieman vanhemmilta ihmisiltä, kenties jopa 1960-luvun meininkiä muistaneilta että mikä se meininki oikeasti on ollut suhteessa sotaveteraaneihin. Propagandahan oli aivan hävyttömän suomettunut aina 1990-luvulle asti mutta vaikka todellisuudessa sotaveteraaneihin suhtauduttiin varmasti kansan syvien rivien taholta pääsääntöisesti myönteisesti niin soraääniäkin varmasti oli.
Miksikö näin? No, nimenomaan se propaganda itsessään mutta nuoriso on aina halunnut olla jotain radikaalia ja ennen kaikkea vanhempiansa vastaan. Koska 1960-luvun nuorison vanhemmat olivat sotaveteraaneja niin se kapina kulminoitui taistolaisuuteen joka nyt oli suurin piirtein joka ikisessä asiassa vastakkaista mieltä mitä Suomen sodat 1940-luvulla yrittivät puolustaa.
Koska nuoret ovat aina yhteiskunnassa ne voimakkaimmat yksilöt niin sodassa rampautuneet keski-ikäiset ihmiset saivat 1960-luvulla kuulla jatkuvasti, että "mitäs lähditte".
Nuo samat ihmiset jotka 1960-luvulla olivat hippejä saattavat tänä päivänä olla hyvinkin konservatiisia. Samat ihmiset, jotka tänä päivänä nuorina ovat suin päin vastaanottamassa koko maailmaa Suomeen saattavat 2030-luvulla katua katkerasti nuoruutensa typeryyksiä.
Ensimmäinen mielenyhtymä oli Tapio Rautavaaran tulkitsema, Lauri Jauhiaisen sanoittaman kappaleen Vanhan jermun purnaus sanat.
http://www.youtube.com/watch?v=YP3mrEgR1ms
http://lyrics.wikia.com/Tapio_Rautavaara:Vanhan_Jermun_Purnaus
Quote from: -PPT- on 18.09.2013, 00:30:40
Nuo samat ihmiset jotka 1960-luvulla olivat hippejä saattavat tänä päivänä olla hyvinkin konservatiisia. Samat ihmiset, jotka tänä päivänä nuorina ovat suin päin vastaanottamassa koko maailmaa Suomeen saattavat 2030-luvulla katua katkerasti nuoruutensa typeryyksiä.
Pieni korjaus: kaikki mamuja tänne avoimesti haalivat eivät ole nuoria nähneetkään. Thors, Biaudet yms. kuuluvat pikemminkin itse siihen sukupolveen, joiden vanhemmat ovat olleet sodassa puolustamassa tätä maata. He olivat juurikin näitä 60-luvun avoimesti sotaveteraaneja halveksivia nuoria. Heidän lapsenlapsensa ovat perineet suomalaisuuden halveksimisen heiltä.
Quote from: Micke90 on 18.09.2013, 01:34:24
Pieni korjaus: kaikki mamuja tänne avoimesti haalivat eivät ole nuoria nähneetkään. Thors, Biaudet yms. kuuluvat pikemminkin itse siihen sukupolveen, joiden vanhemmat ovat olleet sodassa puolustamassa tätä maata. He olivat juurikin näitä 60-luvun avoimesti sotaveteraaneja halveksivia nuoria. Heidän lapsenlapsensa ovat perineet suomalaisuuden halveksimisen heiltä.
Korjauksen korjaus. Thors on syntynyt 1957, Biaudet 1961, jos ovat 1960-luvulla osallistuneet protestimarsseille ovat olleet siellä vanhempiensa mukana, eivätkä ole vielä kovin syvällisesti asioita tiedostaneet.
Oman muistini mukaan vasemmistolainen ilmapiiri oli paljolti nk. taistolais-voittoinen (kts. Taisto Sinisalo (http://fi.wikipedia.org/wiki/Taisto_Sinisalo)).
Äärikommunistit vastustivat jo sodan aikana Suomen liittymistä yhdessä Saksan kanssa Neuvostoliiton vastaiseen sotaan. Suomen historia on ollut monella tapaa verinen ihan itsenäistymisestämme lähtien.
Nk. sisällissotamme, "puna-kapinan" 1918 aikaan monet kommunistit eivät olisi halunneet Suomen irtaantumista Venäjästä, vaan liittymistämme ihanne-yhteiskunta Neuvostoliittoon. Valkoinen valta kuitenkin voitti sisällissodan.
Sekä valkoisten, että punaisten molemminpuolinen terrori ei kuitenkaan täysin päättynyt vuoden 1918 "Kapinaan", vaan jatkui vielä vuosia, yksittäisten ääriainesten harjoittamina. Viranomaiset edustivat nk. valkoisten voittoa ja kommunisteja pidätettiin ja kuulusteltiin mahd. maanpetoksista epäiltyinä. Talvi- ja Jatkosodan sytyttyä tilanne jatkui eräällä tavalla samanlaisena, vaikkakin enää varsinaista Neuvostoliitto-mielisyyttä edustivat pääasiassa tietyt äärikommunistit.
1960-luvulla taistolaiset alkoivat vaikuttaa kulttuurin, kuten koululaitoksen, elokuvien ja teatterin kautta. Sota-aikoja ei muisteltu hyvällä ja porvarillisuus liitettiin "riistäjiin". Monenlaista kulttuuriyhteistyötä harjoitettiin yhdessä Neuvostoliiton, sekä monien muiden kommunististen tai sosialististen maiden kanssa.
Koska kommunistien näkökulmasta sotaveteraanimme edustivat fasismia, heihin suhtauduttiin kuin rikollisiin! 1960 ja -70-luku olivat nk. kekkoslaista idän pokkurointia, mutta on myönnettävä, että vaikka monet suomalaiset eivät tästä välttämättä pitäneetkään, presidentti Urho Kekkosen työtä myöskin arvostettiin.
Mikäli minä tästä ymmärrän, varsinaisempi paasaus veteraaneista ja veteraanien selässä ratsastaminen ylipäänsä alkoivat vasta ehkä 80-luvulla. 60-70-luvuilla sodankäynyt ikäluokka oli vielä aktiivi-iässä ja vasta myöhemmin alkoi löytyä väkeä sekä olemaan aidosti närkästynyttä veteraanien kohtelusta että keksimään että kas, tässäpä mukava juttu kun voi lyödä hippiä ja kommunistia veteraanilla päähän. Kiitospaitaisänmaallisuus taas alkoi nousta vasta laman jälkeen ja on sotilaiden lastenlasten tai heidän lapsiensa juttua.
Olen täsmälleen samoja asioita ajatellut. Monet näistä "Mitäs lähditte sinne" ovat pian tai jo jääneet eläkkeelle. Sitä ennen he ovat myrkyttäneet yliopistoja, virastoja ja julkisia virkoja oman ajatusmaailmansa kautta. Nyky-Suomi ja sen kielteiset piireet on yksilöitävissä aika hyvin näiden taistolaisnuorten elämänkatsomukseen. Harva heistä on koskaan myöntänyt olleensa idiootti ja väärässä, heidän aatteensa on vain jalostunut SDP:n markkinakommunismiin tai jopa kovaan Kokoomuslaiseen politiikkaan, jossa yhteiskuntaa käytetään hyväksi.