Hommaforum Testi

Osallistuin maanantaina 10.6.2013 Taloustutkimuksen suorittamaan paneeliin, jossa arvioitiin puolueita erilaisin mittarein. Ärsyynnyin kovin, sillä mittarit olivat asemoitu typerästi tyyliin "oikeisto <-> vasemmisto" vaikka jakoa on nykyään hankala noiden välille tehdä entisellä ajattelulla. Puolueet ja sekä muut poliittiset liikkeet kehittyvät, eläen yhä erilaisemmassa maailmassa johon jakolinjoja on soviteltu. Luonnostelin tapahtuman innoittamana kartan jossa on mittareina Individualismi <-> Kollektivismi pystyakselilla ja vaaka-akselilla Regulaatio <-> Deregulaatio. Valitsin tahallani tuollaiset termit joihin ei sisälly samanlaisia asennelataumia heti kuullessa kuin vaikkapa Sääntelytalous <-> Vapaa markkinatalous, vaan merkitystä on mietittävä edes hieman.

Ohessa kirjoitukseni aiheesta:

Quote

Vanhat nappulat uudella pelilaudalla - pohdintaa poliittisesta kartasta

Osallistuin eilen Taloustutkimuksen paneeliin Kuopiossa, aiheena olivat puolueet sekä yhteiskunnallinen kehitys. Harmillista oli huomata että jälleen kerran eteemme lätkäistiin nelikenttiä joissa oli konservatismi/liberalismi-akseli ja oikeisto/vasemmisto-akseli. Toisessa oli sitten kansa/eliitti-akseli ja kansallinen/kansainvälinen-akseli. Molempiin karttoihin soviteltiin ryhmissä eri puolueita. Se oli ihan hauskaa hommaa, kartat vaan eivät vastanneet tarkoitustaan. Esimerkiksi kuinka liberaalina voit pitää henkilöä joka kannattaa homoparien oikeutta avioliittoon, mutta on valmis pistämään poliittiseen paitsioon ne jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä? Tai kuinka konservatiivina pidät henkilöä joka vastustaa humanitaarista maahanmuuttoa, mutta kannattaa oikeutta aborttiin? Listaa voisi jatkaa, tuli varmaan selväksi että maailma ei jakaudu enää näiden muinaisten akselien mukaan, etenkään kun on kyse liberalismista ja konservatiivisuudesta ja varsinkaan kun on kyse oikeistosta ja vasemmistosta.

Kun kuitenkin mittareina käytetään oikeistoa ja vasemmistoa sekä vanhoja käsityksiä niistä, samaten kuin konservatiivisuutta ja liberalismia sekä mielikuvia niistä, syntyy ainoastaan maneerista keskustelua jossa samat kliseet kiertävät niiden esittäjän taustamuuttujille uskollisina. Siksi tarvittaisiin jotain muuta millä arviointia voisi suorittaa.

Uuteen kenttään tulisivat pystyakselille kollektivismi/individualismi. Nämä kuvaavat sitä onko jokin poliittinen liike sitä mieltä että pienin yhteiskunnan yksikkö on yksilö ja häneltä voidaan toisaalta vaatia joskin kaikkien vapauksien kohteena on sitten yksilön vapauttaminen. Kollektivistisessa ajattelussa on yleisesti ihmisiä sitovaa ajattelua, että jokin asia joka ei ole hyvä joillekin ihmisille ei ole hyväksi kenellekään ja on vahva pyrkimys kieltämiseen.

Vaaka-akselilla taas menevät tarkoituksellisen kömpelöt termit eli regulaatio ja deregulaatio. Nämä ovat valittu tähän juuri siksi että suurin osa ihmisistä ei koe mitään ennakkolatausta kumpaankaan sanaan. Toisinaan näkee asenteellisia nelikenttiä joissa on vastakkain vaikkapa sääntely ja vapaa markkinatalous, joskin nämä asenteelliset ilmaisut johdattelevat vastaajaa, jopa hämmentävät häntä. Regulaation idea on kuitenkin erilaisin sääntelyin pitää talous tasapainossa ja kiristää sääntelyä sitä mukaa kun huonolta näyttää. Deregulaatio taas haluaa pitää kaiken mahdollisimman vähäisen sääntelyn piirissä, tiukan paikan tullen se höllää säädöksiä entisestään. Ero on mitä oleellisin juuri tästä syystä.

Kulmauksiin sijoittuvat eri aatteet seuraavasti:

Kollektivismi + regulaatio=teokratia

Käytännössä voimakas sosiaalinen paine yhdenmukaisuuteen ja voimakkaat (usein uskontoon liittyvät) sääntelyt ovat perusta teokraattisille valtioille. Ei saa myydä vaikkapa sianlihaa, paljastavia vaatteita, pornolehtiä, tms. vaikka olisi kuka ja se on aina rangaistavaa.

Individualismi + regulaatio= punavihreys

Punavihreässä yhteiskunnassa on jokaisella perustulon, ym. toimeentulon varmistusten kautta mahdollisuus toteuttaa itseään yksilönä, joskin mm. hänen ruokavalionsa ja tapa jolla energiaa tai kaikkea muutakin toimintaa saa tehdä on voimakkaasti säädeltyä. Homot saavat mennä naimisiin ja huumeetkin ovat kohtalaisen vapaita, mutta kasvisruokaa on syötävä ja luomua suosittava, tapahtui mitä tahansa.

Individualismi + deregulaatio = libertarismi

Libertaristisessa valtiossa on toisaalta vähän rajoja, mutta myöskin vähänlaisesti turvaverkkoja. Kaikenlaista saa tehdä kunhan ei loukkaa toisten vastaavaa vapautta samaan. Energiaa voi tuottaa vaikka yksityisessä ydinvoimalassa jos omistaa tonttinsa ja ei tuhoa muiden omaisuutta onnettomuudenkaan sattuessa. Jos sopimukseen päästään ydinvoimalan toimittajan kanssa, niin sopimusvapaus pätee tässäkin. Samaten myös avioliitot ovat sopimusjärjestelyjä joiden osapuolen on oltava oikeustoimikelpoinen, muilla seikoilla ei ole merkitystä.

Kollektivismi + deregulaatio = meritokratia

Meritokratiassa ovat tärkeimpiä ansiot (meriitit) sekä osaaminen. Koulutus on keskeisessä asemassa. Meritokratiassa koulutusta, työhistoriaa sekä osaamista arvioidaan ensisijaisesti ja ne muodostavat yhteiskunnan hierarkian. Tästä syystä nimittäminen kollektivistiseksi on perusteltua, koska yhteinen mittari jonka kaikki jakavat ja joka koskee kaikkia on käytössä kun valtaa ja vastuita jaetaan.

Tällainen on siis nelikenttä jota olen mielessäni pyöritellyt. Kehitysideoita ja kommentteja mihin tässä kuviossa sijoittaisit eri puolueet, otan mielelläni vastaan.

http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/142362-vanhat-nappulat-uudella-pelilaudalla-pohdintaa-poliittisesta-kartasta

Toivoisin Homman kirjoittajilta nyt asiallisia määritelmiä joihin nelikentän voisi jakaa. Varmasti näitä löytyy useitakin, joten siksi äänestys. Välituloksina voimme tehdä näitä nelikenttiä ja sijoitella puolueita niille. Tästä tulee pitkä ja polveileva ketju siis jo oletuksena, joskin kenties onnistumme saamaan aikaiseksi hyviä kenttiä jotka heijastavat puolueiden linjauksia paremmin kuin nykyisin vanhentunut oikeisto-vasemmisto jako.

Siksi huomautan vielä että tässä ketjussa ei sitten tarvitse tuoda esiin turhaumiaan mitään puoluetta kohtaan erityisesti tai poliittista järjestelmää kohtaan yleisesti. Pysytään aiheessa. Jos ei ole mitään ketjun asiaan liittyvää sanottavaa, niin ei ole pakko kommentoida.
Kiitos. 

QuoteTai kuinka konservatiivina pidät henkilöä joka vastustaa humanitaarista maahanmuuttoa, mutta kannattaa oikeutta aborttiin?

Kertoisitko kuinka kollektivistina pidät henkilöä, joka vastustaa humanitaarista maahanmuuttoa, mutta kannattaa oikeutta aborttiin?

QuoteKollektivismi + regulaatio=teokratia

Mistäs tuo teokratia mukaan pomppasi...? Johtuisiko ihan vain siitä, että sana teokratia kalskahtaa iikävältä? Ei yksinkertaisesti ole mitään syytä sanoa noiden aineksien summaa teokratiaksi. Eivätkä kaikki uskonnotkaan haluaisi talouselämää valtion määrättäväksi.

QuoteIndividualismi + regulaatio= punavihreys

Punaisen yhdistämisen regulaatioon ymmärtävät kaikki, mutta vihreyden yhdistäminen individualismiin on epäilyttävää. Kaikille tulee mieleen ainakin yksi kalastaja, jonka vihreyteen ei kuulu ylenmääräistä individualismia. On siis individualistisia ja ei-individualistisia vihreitä.

Huomaan, että punavihreä yhteiskunta ja libertarismi saavat aikamme keskeistä yhteiskunnallista kysymystä koskien täydet viisi HOMORUISKUKKAA :)

Kyseenalaistan kuitenkin punaisuuden ja vihreyden nykyisen kombinaation kestävyyden. Sosialismiin itsessään sisältyy jo niin paljon filosofisia oletuksia esim. uskontoa koskien, että se ei voi päästää ihmisiä vapaiksi toimimaan niitä vastoin. Silloin kun on olemassa talouselämää hallitseva valtiokoneisto, on toisin- eli väärinajattelijoiden vapauksien vieminen pikku juttu. Esimerkissä mainitaan huumeiden käyttö. Narkomaaneille laittaa punainen valtio luun kurkkuun heti kun heidän valintansa alkaa aiheuttaa merkittäviä kustannuksia.

Samoin homoja koskeva punavihreä individualismi (jopa sukupuolenvahdosleikkauksia tehtiin) katosi Venäjältä vallankumouksen jäädessä kauemmas taakse.

Askartelukerho täällä. Kuuleeko Ilkka. Tässä oikea vastaus. Mitä mä voitin?

Palkinnoksi kauniin äitinkielemme raiskaamisesta deregulaatioilla ja antipenetraatioilla annoin vastaukset myös terminologisesti korrektissa formaatissa. Persujen sijoittamisessa annoin ison haarukan purra, koska mielestäni kyseessä on protestipuolue ilman mitään yhtenäistä aatetta tai kannattajapohjaa. Joukkoa yhdistää ainoastaan yleinen vitutus. Siitä saatkin seuraavaan nelikenttään hyvän akselin: protestimielialan eli vitutuksen määrä.

Tämän nelikentän ongelma on se, että siinä arvot ja asiat voivat aiheuttaa valtaisia ristiriitoja. Minä kuuluisin arvojeni puolesta ehdottomasti teokratiaan, vaikka kannatan sellaisia asioita, jotka ovat individualistisia ja deregulatiivisia (kuten markkinatalous ja demokratia). En kannata niitä siksi, että pitäisin niitä "hyvinä", vaan toimivina.

Quote from: Miniluv on 14.06.2013, 15:37:10

QuoteTai kuinka konservatiivina pidät henkilöä joka vastustaa humanitaarista maahanmuuttoa, mutta kannattaa oikeutta aborttiin?

Kertoisitko kuinka kollektivistina pidät henkilöä, joka vastustaa humanitaarista maahanmuuttoa, mutta kannattaa oikeutta aborttiin?

Hän ei olisi kollektivistinen oikein millään tapaa. Tyypillisesti uskonnot, joista seuraavassa lisää, ovat kieltämässä erilaisia asioita kategorisesti kaikilta halutessaan levittää arvomaailmaansa yhä useammalle. Humanitaarinen maahanmuutto taas tyypillisesti luo valtioon täysin siitä riippuvaisen joukon, joten sellaisen tavoittelua voisi pitää kollektivismin ilmentymänä.

Quote from: Miniluv on 14.06.2013, 15:37:10

QuoteKollektivismi + regulaatio=teokratia

Mistäs tuo teokratia mukaan pomppasi...? Johtuisiko ihan vain siitä, että sana teokratia kalskahtaa iikävältä? Ei yksinkertaisesti ole mitään syytä sanoa noiden aineksien summaa teokratiaksi. Eivätkä kaikki uskonnotkaan haluaisi talouselämää valtion määrättäväksi.

Ei siksi että se kuulostaa ikävältä, vaan siksi että voimakas sosiaalinen koheesio sekä sääntely ovat teokratian elementtejä. Teokratioiksi luetaan myös henkilökultit kuten monien diktaattorien ympärille on pyritty luomaan, toisinaan jopa onnistuneestikin.

Quote from: Miniluv on 14.06.2013, 15:37:10

QuoteIndividualismi + regulaatio= punavihreys

Punaisen yhdistämisen regulaatioon ymmärtävät kaikki, mutta vihreyden yhdistäminen individualismiin on epäilyttävää. Kaikille tulee mieleen ainakin yksi kalastaja, jonka vihreyteen ei kuulu ylenmääräistä individualismia. On siis individualistisia ja ei-individualistisia vihreitä.

En välttämättä pitäisi Linkolaa nk. edustavana otoksena vihreistä tai mistään muustakaan liikkeestä. Tuo punavihreyden individualismi on selitetty juuri sillä että siinä on sosiaalisia velvoitteita kovin vähän, joskin valtio sanelee mm. mitä ruokaa syöt. Siksi se on äärimmäisenä esimerkkinä tästä. Kuten sanottua, kehitysideat ovat tervetulleita.

Quote from: Miniluv on 14.06.2013, 15:37:10
Huomaan, että punavihreä yhteiskunta ja libertarismi saavat aikamme keskeistä yhteiskunnallista kysymystä koskien täydet viisi HOMORUISKUKKAA :)

Ei se muuten meritokratiassakaan kiellettyä ole, sellainen järjestelmä vaan ei pidä kysymystä sosiaalisesti merkittävänä. Tärkeintä on että onko asialle olemassa perusteltavia esteitä ja jos ei, niin se on ihan sallittua, kuten muutkin asiat joiden esteitä siellä arvioidaan tutkimuksen keinoin. 

Quote from: Miniluv on 14.06.2013, 15:37:10
Kyseenalaistan kuitenkin punaisuuden ja vihreyden nykyisen kombinaation kestävyyden. Sosialismiin itsessään sisältyy jo niin paljon filosofisia oletuksia esim. uskontoa koskien, että se ei voi päästää ihmisiä vapaiksi toimimaan niitä vastoin. Silloin kun on olemassa talouselämää hallitseva valtiokoneisto, on toisin- eli väärinajattelijoiden vapauksien vieminen pikku juttu. Esimerkissä mainitaan huumeiden käyttö. Narkomaaneille laittaa punainen valtio luun kurkkuun heti kun heidän valintansa alkaa aiheuttaa merkittäviä kustannuksia.

Samoin homoja koskeva punavihreä individualismi (jopa sukupuolenvahdosleikkauksia tehtiin) katosi Venäjältä vallankumouksen jäädessä kauemmas taakse.

Tottapa tuokin. Huumeidenkäyttö on eräs esimerkki. Kuitenkin tuo nykyinen punavihreys on pääosin liikehdintää jossa kaikille ainakin luvataan vapaus tehdä muuten mitä haluavat, kunhan muistavat noudattaa tarkkoja säädöksiä jotka järjestelmä asettaa puitteiksi. Sosiaalinen kontrolli epämuodollisine sanktioineen taas ei ole järin tiukkaa.

Quote from: Tragedian synty on 14.06.2013, 18:05:11
Tämän nelikentän ongelma on se, että siinä arvot ja asiat voivat aiheuttaa valtaisia ristiriitoja. Minä kuuluisin arvojeni puolesta ehdottomasti teokratiaan, vaikka kannatan sellaisia asioita, jotka ovat individualistisia ja deregulatiivisia (kuten markkinatalous ja demokratia). En kannata niitä siksi, että pitäisin niitä "hyvinä", vaan toimivina.

Tiedän että tuo on hankala, joskin siksi etsin parempia mittareita. Huomasin ettei oikeisto-vasemmistokaan ole järin toimiva, koska monissakin kysymyksissä törmätään siihen mitä vasemmisto oli joskus Ranskan vallankumouksen aikaan ja mitä se on nykyään. Oma taulukkoni on siis pohja keskustelulle ja paremman tullessa heivaan sen mieluusti helvettiin, koska tiedän että se on monilta osin tulkittavissa ja ymmärrettävissä väärin, samoin myöskin noiden regulaatio-deregulaatio osioiden suhteen jopa jäävän joillekin hieman arvoitukseksi että mitä he sitten kannattavat jos vastaavat jompaan kumpaan suuntaan.

Quote from: GoLive on 14.06.2013, 19:50:42

Quote from: Uuno Nuivanen on 14.06.2013, 19:17:33
Jos arvioin, että Käteisen Kokoomuksen politiikka on perseestä, niin onko se uusi, vai vanha tapa?  ???

Sille kokoomuksen arviointiakselille tulee sijoittaa fantastinen-niskalenkki. Sitä risteämään, kaikki meni-vähän jäi...

Quote from: Uuno Nuivanen on 14.06.2013, 19:17:33
Jos arvioin, että Käteisen Kokoomuksen politiikka on perseestä, niin onko se uusi, vai vanha tapa?  ???

Ilmeisesti pojilla on vielä Aapisessa hieman kertailua, kun lukutaito on tuota luokkaa. Katsokaa mitä sanotaan avauksessa:

Quote from: Ilkka Partanen on 14.06.2013, 13:24:06
Siksi huomautan vielä että tässä ketjussa ei sitten tarvitse tuoda esiin turhaumiaan mitään puoluetta kohtaan erityisesti tai poliittista järjestelmää kohtaan yleisesti. Pysytään aiheessa. Jos ei ole mitään ketjun asiaan liittyvää sanottavaa, niin ei ole pakko kommentoida.
Kiitos. 

Quote from: Ilkka Partanen on 14.06.2013, 20:10:43
Jos ... [/size]

Punainen väri on varattu ylläpidolle.

Quote from: Uuno Nuivanen on 14.06.2013, 19:17:33
Jos arvioin, että Käteisen Kokoomuksen politiikka on perseestä, niin onko se uusi, vai vanha tapa?

Tätä varten ehdotin juuri sitä vitutuksen määrää akselistoon. Jäsen Nuivasen vitutuksen määrän voisi arvella olevan aika korkea, joka on tyypillinen piirre persujen kannattajille. Jäsen Partanen taas tuntuu olevan oikein tyytyväinen hallituksen toimintaan, joka kertoo paljon hänen puoluekannastaan, ja hänen edustamansa puolueen sijoittumisesta vitutuksen määrä akselilla.

Mutta perkelettä. Nyt ymmärrän. Partasen aapisessa ei ole rumia sanoja esitelty lainkaan. Fantastinenkin on esitetty eri sävyssä kuin muut sen tulkitsevat. Yritetään poliittisesti korrektimmalla kielenkäytöllä, jolloin nihilistinen olisi kai perinteisesti käytetty sivistyssana vitutukselle. Vastuunkanto voisi olla toinen pää. Sitä ei kuitenkaan kukaan ota vakavasti ja loput eivät ymmärrä. Saman on vitutuksen ja devitutuksen välillä. Vaikeampaa kuin sanoa kissankarvapallo.

Tää on hyvä topic.

Puolueita tulisi arvioida vain ja ainoastaan tulosten perusteella. Puolueiden määrittelyt vasemmalle ja oikealle mukaanlukien. Onko sosialismia ajava itseään oikeistopuolueeksi mainostava puolue todellisuudessa oikeistopuolue? 

Quote from: Ilkka Partanen on 14.06.2013, 19:05:46
Ei siksi että se kuulostaa ikävältä, vaan siksi että voimakas sosiaalinen koheesio sekä sääntely ovat teokratian elementtejä. Teokratioiksi luetaan myös henkilökultit kuten monien diktaattorien ympärille on pyritty luomaan, toisinaan jopa onnistuneestikin.

Ei enempää sanottavaa, jos logiikkasi kulkee tällä tavalla omia polkujaan. Over and out.

Nationalismia olen nähnyt jossain toisena akselina talouden vapauden rinnalla. Tiedä sitten onko parempi, mutta se sisältäisi kansan omat traditiot ainakin viittauksenomaisesti.

Odotan, että annatte Partasen pohtia nelikenttää rauhassa, jos teillä ei itsellänne ole asiaan kommentoitavaa.

Mainitaan vielä että kaikkea ei ole tarpeen saada yhteen nelikenttään. Esimerkiksi siellä Taloustutkimuksen paneelissa tuli sellainen nelikenttä jossa oli pystyakselilla elitismi-kansa ja vaakatasossa kansallinen-kansainvälinen. Niitä oli siis useampi nelikenttä johon puolueita sijoiteltiin ja sitten tuli täydentäviä kysymyksiä että miksi laitettiin puolue x juuri siihen kohtaan siinä ensimmäisessä nelikentässä ja miksi siihen ja siihen kohtaan toisessa. Puolueiden olemusta siis on erittäin vaikea kuvata yhdellä nelikentällä, tarvitaan väistämättä pari ainakin että päästään edes alkuun.

Jos halua ihmisten ymmärtävän asiasi, nimeä akseilit näin:

• Korkea verotus ja sosialismi (vasen akseli) - matala verotus ja markkinatalous (oikea  akseli)
• Voimakas valtion kontrolli ihmisten elämään (ala-akseli)- vähäinen valtion kontrolli kansalaisten elämään (yläakseli)

Totalitarismi: vasen alalaita; anarkismi: oikea ylälaita.

Joudun häpeäkseni myöntämään, etten muista. Mutta kun olin jokin aika sitten Lapinjärven koulutuskeskuksessa siviilipalvelukseen kuuluvalla koulutusjaksolla, ryhmämme - jonka koulutusjakson sisältöön kuuluivat tässä tapauksessa "kansalaisvalmiudet" - sijoitettiin "poliittiselle kartalle". Kuten sanoin, häpeäkseni en enää muista, mutta akseleita oli todellakin useampia, kuin tässä ketjussa mainitut, ja meitä kouluttanut naishenkilö, jolla hänen oman kertomansa mukaan oli taustaa politiikan tutkimuksen suhteen, kertoi että tavallinen parin akselin nelikenttä oli jo aikoja sitten todettu jokseenkin vajaaksi. Ja kun ryhmämme tuloksia tarkasteltiin useammilla akseleilla, kuinka ollakaan; vasemmisto-oikeisto -akselin jaottelu versus muut jaottelut eivät todellakaan näyttäneet käyvän yksiin. Kiroan itseni tällä hetkellä siitä, etten muista tarkemmin, mutta tuo sessio oli ihan mielenkiintoinen.

Ja kuka tästä on sitten yllättynyt? Maailma ei ole ymmärtääkseni ollut mustavalkoinen enää pitkään aikaan. Tosiasiassa tietysti maailma ei koskaan ole ollut mustavalkoinen - mikä minä olen tätä kenellekään kertomaan - mutta sen jakolinjatkin ovat muuttuneet moniulotteisemmiksi, kuin mitä ne ovat olleet esim. kylmän sodan aikana. Tai sitten perinteinen näkemys jakolinjoista on - kuten ylläkin todettu - käynyt todella vanhentuneeksi. Käyn ehkä itse hyvästä esimerkistä; olen yht'aikaa omasta mielestäni pragmaattinen liberaali, ja varmasti eräiden mielestä taantumuksellinen konservatiivi. Ajattelen sekä vasemmistolaisittain, että oikeistolaisittain, riippuen kysymyksestä. Tosiasiassa olen sitä mieltä, että nämä kategorisoinnit ovat yhdentekeviä; merkitystä on sillä, millä työkaluin saadaan aikaiseksi järjestelmä joka toimii riittävän ennakoitavasti, jotta sen päälle voitaisiin rakentaa toimiva yhteiskunta.
[/PAATOS]

Viimeisestä virkkeestä käynee ilmi insinöörisluonteeni...

http://www.politicalcompass.org/test

Täällä on testikin. Liitteessä kuva.

Täältä löytyy läjä kuvia: https://www.google.fi/search?q=political+axis+test&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=C467Uei_CsyN4gSTlIGQAg&ved=0CE8QsAQ&biw=1280&bih=585

Quote from: Lalli IsoTalo on 15.06.2013, 00:48:54
http://www.politicalcompass.org/test

Täällä on testikin. Liitteessä kuva.

Valitettavasti tuossa on hölmöjä sekä asenteellisia kysymyksenasetteluja. Heti alkuun "If economic globalisation is inevitable, it should primarily serve humanity rather than the interests of trans-national corporations."

Kuinka moni oikeistolainenkaan tuosta on eri mieltä? Samaa settiä jatkuu sitten loputkin. Testin mukaan varmaan suurin osa kuuluu yllättäen lohkoon "libertarian left".

Tämä on aika mielenkiintoinen: http://www.debate.org/photos/albums/1/3/2379/32577-2379-nnaza-a.jpg

Quote from: Ilkka Partanen on 15.06.2013, 00:52:12

Quote from: Lalli IsoTalo on 15.06.2013, 00:48:54
http://www.politicalcompass.org/test

Valitettavasti tuossa on hölmöjä sekä asenteellisia kysymyksenasetteluja. Heti alkuun "If economic globalisation is inevitable, it should primarily serve humanity rather than the interests of trans-national corporations."

Nimenomaan. Jo pelkästään tuohon jossitteluun voi joku vastata "strongly disagree". Mutta nyt puhutaankin kaksi- ja kolmiulotteisista tavoista esittää poliittista suuntautumista, eikä testeistä. Tuo testi on siis pitkä, enkä lukenut kysymyksiä ykköstä pidemmälle.

Quote from: Ilkka Partanen on 15.06.2013, 00:52:12

Quote from: Lalli IsoTalo on 15.06.2013, 00:48:54
http://www.politicalcompass.org/test

Täällä on testikin. Liitteessä kuva.

Valitettavasti tuossa on hölmöjä sekä asenteellisia kysymyksenasetteluja. Heti alkuun "If economic globalisation is inevitable, it should primarily serve humanity rather than the interests of trans-national corporations."

Kuinka moni oikeistolainenkaan tuosta on eri mieltä? Samaa settiä jatkuu sitten loputkin. Testin mukaan varmaan suurin osa kuuluu yllättäen lohkoon "libertarian left".

Kappas. Tein testin, tuloksena libertarian right. Joutui hieman kyllä miettimään kun osa kysymyksistä oli kummallisia. Esimerkiksi sellainen väite että yhden puolueen järjestelmässä on se etu että siinä ei ole päätöksentekoa hidastavaa kiistelyä. Onhan se totta sinällään, mutta pitääkö yksipuoluejärjestelmää toivottavana on sitten ihan toinen juttu.

Quote from: Ilkka Partanen on 15.06.2013, 00:55:37
Tämä on aika mielenkiintoinen: http://www.debate.org/photos/albums/1/3/2379/32577-2379-nnaza-a.jpg

Aika selkeä. Anarkisti on mielestäni liian lähellä klassista liberaalia, sen pitäisi olla jossain "äärempänä".

Ilkka, teit nelikentän. Sijoita sinne nyt puolueet.

Metakeskustelu testeistä on turhauttavaa, jos kukaan ei koskaan ole edes aikeissa tehdä testejä. Tässä on testi, joka kenellekkään ole liian vaikea: Lewyraati wanhalla tawalla uudella suomalaisella musiikilla (http://hommaforum.org/index.php/topic,84552.msg1353197.html#msg1353197)

Tässä kuvassa on mielenkiintoisesti sijoitettu Suomi (taloudellisten) "interventionistien" joukkoon, eli (sosiaalidemokraattisen)väliintulopolitiikan maaksi. Tässä kuvassa on kaksi mitattavaa asiaa, joista kumpikin voi ääriarvonsa lisäksi saada keskimmäisen arvon.

Quote from: sivullinen. on 15.06.2013, 02:31:29
Ilkka, teit nelikentän. Sijoita sinne nyt puolueet.

Metakeskustelu testeistä on turhauttavaa, jos kukaan ei koskaan ole edes aikeissa tehdä testejä.

Tuo on kyllä totta. Liitteessä oma näkemykseni.

Tässä aikaisemmin esille tuomaton ulottuvuus. Sen käyttökohteeksi sopii:
- Uskonnot, aatteet, ideologiat, mielipiteet jne.
- Toimintaorganisaatiot: kirkot, muut uskonnolliset organisaatiot, puolueet, muut poliittiset organisaatiot, ympäristöliikkeet, rauhanliikkeet, muut yhteiskunnalliset liikkeet jne.

Kyseessä on ihmisen suhtautuminen ja asenne:
* Epäilevä:
- Vaatii vahvoja näyttöjä
* Maltillinen uskovainen:
- Pelkkä oma usko ei riitä, vaan haluaa näyttöjä tueksi uskollensa.
* Fundamentalisti:
- Vahva usko omaan uskomiseensa.
- Vaatii näyttöjä ennen kuin luopuu uskostansa.
* Kultti-ihminen:
- Usko on niin vahva, että looginen päättelykyky on vajavaista:
-- Päinvastaisuus esiintyy usein: Ristiriitaiset tavoitteet. Menetelmät vievät selvästi poispäin tavoitteista.
- Kolmijako suhteessa ihmisiin:
-- Oikean tiedon omaksumiseen kykenevät (eli oikeaoppiset).
-- Oikeaoppisten johdateltavissa olevat, jotka eivät kuitenkaan kykene omaksumaan oikeata oppia.
-- Saastaiset ihmiset. Vastustavat oikeata oppia ja pyrkivät eksyttämään ihmiset oikealta tieltä (eli harhauttajat).
* Hihhulikultti:
- On niin erikoinen, että ei saa kannatusta tavallisten ihmisten parissa eikä kykene pääsemään valtaan.
* Tavanomainen kultti:
- Kykenee valtaamaan organisaatioita ja myös valtioita.
- Pyrkii saamaan valvontaansa informaation välityksen, jotta johdateltavissa olevat saataisiin oikealle tielle.
- Pyrkii hiljentämään harhauttajat: katuväkivalta, vankila, kidutus, keskitysleiri, teloitus.

Huom.
* Ulkopuolisen näkökulmasta tavanomainen kultti on ikään kuin häikäilemättömien teeskentelijöitten valvonnassa. Usein näin onkin. Taustalla voi olla häikäilemätön organisaatio.
* Fundamentalistiset ja kulttiliikkeet pyrkivät saamaan teini-ikäisiä riveihinsä, koska siinä iässä ei useinkaan ole riittävästi tietoa ja elämänkokemusta huomaamaan, että kyseessä on fundamentalistinen tai kulttiliike.

Tuolla nelikentällä voi arvioida puolueiden katastrofialttiutta.

Tuolla voi arvioida ovatko puolueet kannattajiaan palvelevia yhteiskunnallisia vaikuttajia vai pyrkivätkö ne uunottamaan vaalikarjaa tukemaan puoluekoneistojaan.

Taistolaisuutta (Wikipedia/Taistolaisuus) voidaan sovittaa kulttimalliin poliittisena puolueena ja liikkeenä:

Suomen kommunistisen puolueen (skp) vähemmistöä nimitettiin johtajansa Taisto Sinisalon mukaan taistolaisuudeksi.

Taistolaisuuden kulttipuoleen kuului sen ay -siipi. Ay -liikkeen tehtävänähän on edistää työläisten etuja, mutta Neuvostoliitossa kommunistipuolue valvoi tiukasti työläisiä. - Suomessa tämä ristiriitainen tilanne tuli julkiseksi Puolan Solidaarisuus -liikkeen ansiosta. Puolassa työläiset kapinoivat sikäläistä kommunistipuoluetta vastaan ja perustivat Solidaarisuus -ay -liikkeen, joka toimi itsenäisesti 1980 - 1982. Puolan hallitus julisti sotatilan ja lakkautti Solidaarisuuden toiminnan. (Wikipedia/Solidaarisuus (liike))
Tässä oli siis yksi kultin tunnusmerkki: päinvastaisuus.

Taistolaisuuden inhorealistiseen siipeen kuului varsinainen skp:n vähemmistö. Se myötäili Brezhnevin Neuvostoliiton valta-asemaa ja sen oppeja. - Mutta gorbatshovilaisuus oli liikaa osalle skp:n vähemmistöä (silloinen Demokraattinen vaihtoehto -puolue), joka perusti Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistisen työväenpuolueen (KTP).
Kyseessä oli Suomen naapurimaana olevan supervallan politiikan myötäily. Ehkä toiveena oli hyvät asemat, jos Neuvostoliitto painostaisi Suomen muuttumaan epädemokraattiseksi.

Informaatiovallan saamiseksi taistolaisliikkeessä oli kulttuurisiipi. Teatteri- ja elokuvapuoli haluttiin saada levittämään oikeata sanomaa. Laululiikkeellä oli sama tavoite. - Toimittajaliiton tehtävänä oli saada toimittajakunta ja sanomalehdistö myötämieliseksi oikean opin mukaiselle tiedonvälitykselle.
Myös joitakin kirjailijoita kuului taistolaisuuteen.

Nuoriso piti saada oikealle tielle, joten taistolaiset hankkivat haltuunsa Teiniliiton johtopaikat. (Wikipedia/Teiniliitto/Suuruuden päivät)
Mutta kouluneuvostovaaleissa taistolaiset saivat vain vähemmistön äänistä, joten käytännössä taistolaiset eivät saaneet kunnon otetta nuorison aatemaailmaan.

Taistolaiset näyttivät kykynsä organisaatiovaltauksessa Teiniliiton lisäksi valtaamalla Sosialistisen opiskelijaliiton (SOL) vuonna 1971. (Wikipedia/Sosialistinen opiskelijaliitto/SKP:n Opposition liittolaiseksi)
Lisäksi taistolaiset perustivat Tutkijaliiton vuonna 1976. (Wikipedia/Tutkijaliitto)

Quote from: talous ja muutos on 28.08.2013, 07:51:29
Taistolaisuutta (Wikipedia/Taistolaisuus) voidaan sovittaa kulttimalliin poliittisena puolueena ja liikkeenä:

Suomen kommunistisen puolueen (skp) vähemmistöä nimitettiin johtajansa Taisto Sinisalon mukaan taistolaisuudeksi.

Taistolaisuuden kulttipuoleen kuului sen ay -siipi. Ay -liikkeen tehtävänähän on edistää työläisten etuja, mutta Neuvostoliitossa kommunistipuolue valvoi tiukasti työläisiä. - Suomessa tämä ristiriitainen tilanne tuli julkiseksi Puolan Solidaarisuus -liikkeen ansiosta. Puolassa työläiset kapinoivat sikäläistä kommunistipuoluetta vastaan ja perustivat Solidaarisuus -ay -liikkeen, joka toimi itsenäisesti 1980 - 1982. Puolan hallitus julisti sotatilan ja lakkautti Solidaarisuuden toiminnan. (Wikipedia/Solidaarisuus (liike))
Tässä oli siis yksi kultin tunnusmerkki: päinvastaisuus.

Taistolaisuuden inhorealistiseen siipeen kuului varsinainen skp:n vähemmistö. Se myötäili Brezhnevin Neuvostoliiton valta-asemaa ja sen oppeja. - Mutta gorbatshovilaisuus oli liikaa osalle skp:n vähemmistöä (silloinen Demokraattinen vaihtoehto -puolue), joka perusti Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistisen työväenpuolueen (KTP).
Kyseessä oli Suomen naapurimaana olevan supervallan politiikan myötäily. Ehkä toiveena oli hyvät asemat, jos Neuvostoliitto painostaisi Suomen muuttumaan epädemokraattiseksi.

Informaatiovallan saamiseksi taistolaisliikkeessä oli kulttuurisiipi. Teatteri- ja elokuvapuoli haluttiin saada levittämään oikeata sanomaa. Laululiikkeellä oli sama tavoite. - Toimittajaliiton tehtävänä oli saada toimittajakunta ja sanomalehdistö myötämieliseksi oikean opin mukaiselle tiedonvälitykselle.
Myös joitakin kirjailijoita kuului taistolaisuuteen.

Nuoriso piti saada oikealle tielle, joten taistolaiset hankkivat haltuunsa Teiniliiton johtopaikat. (Wikipedia/Teiniliitto/Suuruuden päivät)
Mutta kouluneuvostovaaleissa taistolaiset saivat vain vähemmistön äänistä, joten käytännössä taistolaiset eivät saaneet kunnon otetta nuorison aatemaailmaan.

Taistolaiset näyttivät kykynsä organisaatiovaltauksessa Teiniliiton lisäksi valtaamalla Sosialistisen opiskelijaliiton (SOL) vuonna 1971. (Wikipedia/Sosialistinen opiskelijaliitto/SKP:n Opposition liittolaiseksi)
Lisäksi taistolaiset perustivat Tutkijaliiton vuonna 1976. (Wikipedia/Tutkijaliitto)

Minulla tuli tuosta aiemmasta kulttikuvauksestasi mieleen NSDAP:n menettely, sillä siinähän oli paljonkin mystiikasta lainattuja menetelmiä erilaisiin initiaatioihin (SS-vihkimys, jne) liittyen ja nuorison kultti sai pauloihinsa oikeastaan kasvattamalla sukupolven joka ei muusta tiennytkään. Esimerkkejä toki löytyy myös ylikansallisen sosialismin piiristä laajemminkin.

Quote from: Ilkka Partanen on 15.06.2013, 00:52:12

Kuinka moni oikeistolainenkaan tuosta on eri mieltä?

Amerikkalainen tosi oikeisto? Mutta siis tuo kysymyksenasettelu on pitkälti sovitettu amerikkalaiseen ajatteluun ja pohjoimaiselta pohjalta tuntuvat oudoilta.

Nämä nelikenttämallit on tuomittu epäonnistumaan, koska ne vetävät liian monta mutkaa suoraksi ja on ketunhäntä kainalossa laadittu, äänestyksessäkin on mukana vain libertaristien humppaneliö.

Jos poliittista ajattelua haluaa mallintaa, on mukana niin monta muuttujaa, etteivät ne mahdu sellaiseen nelikenttään, joka tuottaa tuloksena jonkin "leiman".

Yksilön oikeudet ja yksilön velvollisuudet, yksilön vastuu itsestään ja muista, yhteisön vastaavat, valtion vastaavat ym. ym. näkökulmat tulisi ottaa huomioon, vieläpä niin, että aste-erot nähdään merkityksellisinä. Liian usein politiikassa ylipäänsä ja näissä malleissa erityisesti nähdään talousasiat mallin osana, vaikka niitä pitäisi käsitellä erillisessä mallissaan.

Lisäsin uuden ulottuvuuden: rationaalisuus - mystisyys/okkultismi.

Yleensä mitä totalitaarisempi hallinto on, sitä mystisempää, okkultistisempaa, pakanallisempaa ja New Agempaa sen meininki on.

• ... natsit toimivat jonkinlaisen okkultistisen voiman, salaisen hierarkian tai salaseuran ohjauksessa. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansallissosialismi_ja_okkultismi)
• Nykyisillä syvävihreillä ja osittain New Age -liikkeellä on mystisiä ajatuksia siitä, kuinka paljon maapallon väestöä pitää tuhota (esim. 90%) maapallon väestöstä.
• Neuvostoliitto taas oli Churchillin mielestä "arvoituksen sisällä oleva mysteeriin kääritty kysymysmerkki" ("Russia is a riddle wrapped in a mystery inside an enigma.")

Olen myös sijoittanut kuvaan erilaisia vihreyden muunnelmia. Värit yrittävät kuvata liikkeen poliittista väriä.

Quote from: Lalli IsoTalo on 28.08.2013, 09:33:52

Olen myös sijoittanut kuvaan erilaisia vihreyden muunnelmia. Värit yrittävät kuvata liikkeen poliittista väriä.

Eikö Libertarismi voi olla myös epänationalistista?

Quote from: Rubiikinkuutio on 28.08.2013, 10:04:59

Quote from: Lalli IsoTalo on 28.08.2013, 09:33:52

Olen myös sijoittanut kuvaan erilaisia vihreyden muunnelmia. Värit yrittävät kuvata liikkeen poliittista väriä.

Eikö Libertarismi voi olla myös epänationalistista?

Nationalistista se ei ainakaan ole. Käsittääkseni libertaareille käsitepari nationalismi-internationalismi on kaikin puolin täysin yhdentekevä.

Quote from: AuggieWren on 28.08.2013, 10:16:34

Nationalistista se ei ainakaan ole. Käsittääkseni libertaareille käsitepari nationalismi-internationalismi on kaikin puolin täysin yhdentekevä.

Niin tai kyllä joku alue tai valtio voi olla libertaristinen siinä missä koko maapallokin. Pidän kumman tahansa version kannattamista mahdollisena ja varmasti näitä näkemylsiä löytyy molempia.

Quote from: Rubiikinkuutio on 28.08.2013, 10:04:59

Quote from: Lalli IsoTalo on 28.08.2013, 09:33:52

Olen myös sijoittanut kuvaan erilaisia vihreyden muunnelmia. Värit yrittävät kuvata liikkeen poliittista väriä.

Eikö Libertarismi voi olla myös epänationalistista?

Hyvä pointti.

Sen pitäisikin olla alinationalistista, koska julkinen valta minimoidaan, ja poliittinen päätösvalta lasketaan mahdollisimman lähelle ihmistä itseään. Silloin kansallinen päätöksenteko vähenisi. Silloin kuvassa mentäisi vielä enemmän oikealle, siis "lokalismia" kohden.

Korjasin kuvaa aika monestakin kohdasta.

Mutta voisiko libertarismi voi olla myös ylinationalistista? Yhdentyneessä maailmassa tarvitaan kansainväliset pelisäännöt, ja sikäli voitaneen spekuloidan teoreettisesti, että ylikansallinen elin voisi hoitaa ainakin osan kansallisvaltion hallinnollisista tehtävistä. Tässä on kuitenkin kolme muttaa:

1. Hallitsemattomien kansainvaellusten estämiseksi tarvitaan kansallisia rajoja, rajavalvontaa, poliisivoimat, oikeuslaitos ja armeija.

2. Mitä enemmän valtaa keskitetään de facto maailmanhallitukselle, sitä korruptoituneempi siitä tulee.

3. Mitä kauempana ylin päätösvalta on kansalaisesta, sen byrokraattisempia ja idioottimaisempia päätöksiä kansalaiset joutuvat sietämään.

En oikein näe, miten libertarismi voisi olla luonteelta kovin ylinationalistista. Kuvan vasemmassa yläkulmassa on siis musta aukko.

Mitä itse olet mieltä, missä määrin libertarismi olla ylikansallista tai globaalia, ottaen huomioon kulttuurien kirjon ja ihmisen luonteen?

EDIT: Ajatus "mystisyys-rationaalisuus" -akselista lähti siis Jussi Halla-ahon tuomion perusteluista: "Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa."

En ole libertaari, mutta voin yrittää vastata. Joku aito libertaari voi sitten korjata vaikka jos olen käsittänyt väärin

Quote from: Lalli IsoTalo on 28.08.2013, 10:55:50

1. Hallitsemattomien kansainvaellusten estämiseksi tarvitaan kansallisia rajoja, rajavalvontaa, poliisivoimat, oikeuslaitos ja armeija.

Eikun kun missään ei ole sosiaaliturvia, niin senkus vaeltavat.

Quote
2. Mitä enemmän valtaa keskitetään maailmanhallitukselle, sitä korruptoituneempi siitä tulee.

Libertaristisessa systeemissä ei ole juurikaan valtaa mitä keskittää, kun markkinat voivat toimia vapaasti.

Quote
3. Mitä kauempana ylin päätösvalta on kansalaisesta, sen byrokraattisempia ja idioottimaisempia päätöksiä kansalaiset joutuvat sietämään.

Sama kuin yllä.

Quote
Mitä itse olet mieltä, missä määrin libertarismi olla ylikansallista tai globaalia, ottaen huomioon kulttuurien kirjon ja ihmisen luonteen?

Raaka markkinatalous ottaa huomioon kultuurien kirjon ja luonteen. Se on vain hyvinvointivaltio ja sosiaaliturvat jotka eivät ota.

Löytyi esimerkki hihhulimaisesta poliittisesta liikkeestä:
Kyseessä on SLA eli symbioottinen vapautusarmeija eli Symbionese Liberation Army. (Wikipedia/Symbionese Liberation Army)

SLA:n ideologia perustui 1960- ja 1970 -luvun USA:ssa muodissa olleisiin poliittisiin aatteisiin: rotujen tasa-arvo, sukupuolten tasa-arvo ja köyhien auttaminen. Nämä eivät yleisessä muodossa ole fundamentalistisia aatteita, mutta valitti toteutusideologia oli fundamentalistinen: kaupunkisissiliikkeellä em. tavoitteet saadaan toteutettua.

Mutta käytännön toteutus meni hihhulimaiseksi:
* Sen ajan mustilla usalaisilla oli:
- keskimääräistä heikompi asema hallinnossa
- keskimääräistä huonompi koulutustaso
¤ SLA:n jäsenet ampuivat merkittävässä asemassa olleen mustan usalaisen koulutusviranomaisen.
* SLA ryösti pankkeja
- SLA:n jäsen ampui yhden pankin asiakkaan kuoliaaksi pankkiryöstön yhteydessä.
* SLA otti merkittävässä asemassa olleen perheen opiskelijan panttivangiksi.

Sen sijaan miesten ja naisten tasa-arvo SLA:n sisällä toteutui niin hyvässä kuin pahassakin.

Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka SLA:n toiminnan lakattua osa sen jäsenistä piileskeli vuosikausia väärillä henkilöllisyyksillä.
Huomion arvoinen on myös esimerkki Tukholman syndroomasta eli Patty Hearst.


---------------------------------------


    Tarkempi kuvaus SLA:sta

Tausta:
SLA muodostuminen oli tulos vankilavierailuista, joita tekivät radikaali vasemmistolainen ryhmä Venceremos Organisation ja toinen ryhmä Black Cultural Association.
Uusi vasemmisto (New Left) uskoi tuohon aikaan, että enemmistö mustista USA:n vangeista onkin poliittisia vankeja ja musta valta (Black Power) –ideologiaa pitäisi soveltaa heihin. Tehtiin suunnitelma liittää opiskelija-aktvismi militantteihin vankeihin.
Usea henkilö, mm. Patricia Michelle Soltysik (eli Mizmoon) omaksui idean kaupunkisissiliikkeestä, jollaisia oli tuohon aikaan monta Etelä – Amerikassa (esim. Tupamaros Uruguayssa).

Vaikka SLA piti itseänsä mustien usalaisten vallankumouksen johtajana, niin Donald DeFreeze oli ainoa musta usalainen sen jäsenistä.

SLA:n jäsenistömäärä:
SLA mahtipontisesti liioitteli jäsenmääräänsä julkisuudessa. Nimittäin sillä oli kolme kenraalia, mutta vain 16 jäsentä.
Perustajajäseniä oli 10, joista 3 kenraalia. Heihin kuului 5 miestä ja 5 naista. Patricia Hearstin kidnappauksen jälkeen SLA sai 6 uutta jäsentä, joista 3 oli miehiä ja 3 naisia. Lisäksi SLA:n apulaisiin ja sympatisoijiin kuului 3 miestä ja 5 naista.
Patricia Michelle Soltysik (eli Mizmoon) kuului SLA:n perustajajäseniin.
SLA:n kenraalikunta:
Donald DeFreeze (General Field Marshal Cinque Mtume)
Angela Atwood (General Gelina)
William Harris (General Teko)

Syntyhistoria:
SLA:n tuleva johtaja Donald DeFreeze pakeni vuonna 1973 maaliskuun viidentenä päivänä vankilasta, koska häntä ei käytännössä vartioitu. – Hän oli saanut 5 – 15 vuoden tuomion prostituoidun ryöstämisestä.

Vankilassa DeFreeze oli ollut aktiivinen Black Cultural Associationissa, ja vankilassa hän oli solminut yhteydet Venceremos'in jäseniin. Hän sai heiltä turvapaikan paettuaan vankilasta. Siellä hän tutustui tuleviin SLA:n jäseniin: Willie Wolfe ja Russell Little sekä Patricia Michelle Soltysik. – DeFreeze ja Soltysik rakastuivat toisiinsa ja alkoivat suunnitella symbioottista yhteiskuntaa (nation).

Toiminta:
Fosterin murha:
Kaksi SLA:n jäsentä tappoi Marcus Fosterin ja haavoittivat pahoin hänen sijaistansa Robert Blackburniä vuonna 1973 marraskuun kuudentena päivänä.
Foster menestyi hyvin kouluviranomaisen uralla, ja hänestä tuli ensimmäinen musta ylin kouluviranomainen Oaklandin koulupiirissä Kaliforniassa.
SLA tappoi Fosterin, koska SLA:n mukaan Foster kannatti tunnistekorttijärjestelmää opiskelijoille Oaklandiin. Kortin tarkoitus oli vaikeuttaa huumekauppiaitten pääsyä opiskelijakampukselle. Mutta todellisuudessa Foster vastusti opiskelijakorttijärjestelmän käyttöönottoa. (Wikipedia/Marcus Foster)
Tammikuun 10:ntenä 1974 kaksi SLA:n jäsentä pidätettiin Fosterin murhasta, josta he saivat vankilatuomion myöhemmin.

Patty Hearstin kipnappaus:
SLA päätti kidnapata vaikutusvaltaisen henkilön, jotta se voisi neuvotella Fosterin murhasta vangitun kahden jäsenensä vapauttamisesta.
Helmikuun neljäntenä 1974 SLA sieppasi Patty Hearstin, joka oli 19 –vuotias Kalifornian Berkeleyn yliopiston opiskelija. Hän oli lehtimagnaatti William Randolph Hearstin lapsenlapsi.
Mutta osoittautui mahdottomaksi, että SLA saisi vapaaksi kaksi jäsentänsä vaihtokauppana Pattysta. – Sen jälkeen imagosyistä SLA vaati Hearstin perhettä jakamaan ruokaa köyhille usalaisille miljoonien dollarien arvosta.
Kuitenkaan Patty Hearstia ei vapautettu.

Myöhempää toimintaa:
Hibernia –pankin ryöstö huhtikuun 15:ntenä 1974. Saaliina oli yli 10 000 $.
Toukokuussa 1974 poliisi piiritti SLA:n asuinpaikan. SLA:n jäsenet eivät suostuneet antautumaan, vaan ammuskelivat loppuun asti. Lopputuloksena 6 SLA:n jäsentä (2 miestä ja 4 naista) kuoli.
Jäljelle jääneet SLA:n jäsenet ryöstivät Crocker –pankin. SLA:n jäsen ampui pankin asiakkaan Myrna Opsahlin.

SLA lopetti toimintansa:
Poliisi pidätti Hearstin ja toisen SLA:n jäsenen.
1975 Kathleen Soliah yritti räjäyttää poliisiauton, mutta ei onnistunut.
Soliah pakeni Rhodesiaan ja myöhemmin Minnesotaan. Siellä hän eli Sara Jane Olsonin nimellä ja meni naimisiin lääkärin kanssa. He saivat kolme tytärtä.
Olson pidätettiin vasta vuonna 1999. Hän sai tuomiot rikoksistansa.
Kilgore oli piileskellyt vuodesta 1975 ennen kuin hänet pidätettiin Etelä – Afrikassa 2002. Hänet palautettiin USA:han.
Myös Harriset ja Bortin olivat eläneet kauan piilossa poliisilta.

Tukholman syndrooma tarkoittaa tilannetta, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndroomassa olevat voivat jopa vapautumisensa jälkeen puolustella vangitsijoitansa. FBI:n mukaan Tukholman syndrooma on noin 27 %:lla uhreista.

Patricia Hearst on ehkä kuuluisin Tukholman syndroomasta kärsinyt.
Ilmeisesti parissa viikossa hän sai Tukholman syndrooman. Hän meni niin pitkälle, että oli SLA:n mukana ryöstämässä pankkeja.
Kuitenkin Hearst olisi voinut melko helposti häipyä San Franciscon tai Los Angelesin katuvilinään. SLA luotti Hearstiin niin paljon, että hän toimi aseellisena vartijana, kun kaksi SLA:n jäsentä kävi tavaratalossa.

Patricia Hearstin ja hänen klaaninsa yhteiskunnallinen asema oli niin vahva, että ensin presidentti Carter lyhensi hänen vankilatuomionsa, niin että hän pääsi vapaaksi vankilasta ja myöhemmin presidentti Clinton armahti hänet rikoksesta, josta hän oli saanut vankilatuomion.


-------------------------------


    Tiivistelmä Patty Hearstin osuudesta SLA:n toimintaan ja miten häntä rangaistiin siitä


Lähteinä: Wikipedia/Patty Hearst (29 August 2013 at 04:10 –versio) ja Wikipedia/Symbionese Liberation Army/(Kidnapping of Patty Hearst, Conditions of the intial captivity of Patty Hearst, Political inculcation ja Activities during the period of Hearst's membership) (31 August 2013 at 23:17 –versio)


Tukholma –syndrooma

Wikipedia/Tukholma-syndrooma (suomeksi ja englanniksi)

Tukholma-syndrooma on arkikielinen nimitys psykologiselle tilalle, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndroomasta kärsivät vangitut saattavat antaa jälkeenpäin vangitsijoistaan heille myötämielisiä todistuksia.
FBI:n tietokannan mukaan suunnilleen 27 %:lla uhreista ilmenee Tukholma –syndroomaa.
Frank Ochbergin ja David Soskisin mukaan neljä tekijää vaikuttaa syndrooman kehittymiseen. Niihin kuuluvat tapauksen intensiivisyys ja kesto, panttivangin selviytymisen riippuvuus kaappaajasta ja panttivangin psykologinen etäisyys auktoriteeteistäa. Tutkimukset erilaisista kaappaustilanteista ovat osoittaneet, että Tukholma-syndroomaa voidaan tavata panttivangeilla, keskitysleirien vangeilta, sotavangeilta, prostituoiduilta, insestin uhreilta, pahoinpidellyiltä lapsilta ja pahoinpidellyiltä vaimoilta.
(Englanninkielisessä Wikipediassa pohdittiin Tukholman syndrooman syntymistä ihmiskunnalle käyttäen esimerkkinä Yanomamo –heimoa. Mutta se ei ole sopiva esimerkki:
Yanomamo ja muut alkeellista maanviljelyä tropiikissa harjoittavat heimot kuuluvat tähän jakoon: Kun maanviljely otettiin käyttöön, niin lisääntyneitä resursseja käytettiin toisilla alueilla sodankäyntiin ja toisilla alueilla korkeakulttuurin kehittämiseen. – Sotaisten maanviljelykulttuurien ihmiset ilmeisesti ovat erilaisia kuin metsästäjä – keräilijäkulttuurin ihmiset.)


Oikea Tania

Wikipedia/Tamara Bunke

Hearstin itsellensä ottaman Tania –nimen esikuvana oli Tamara Bunke. Hänen isänsä pakeni Argentiinaan Hitlerin valtakautta Saksassa. Hän syntyi Argentiinassa 1937. Vuonna 1952 hänen perheensä muutti Itä – Saksaan Stalininstadtiin.
Myöhemmin Tamara Bunke työskenteli Fidel Castron Kuubassa. Hän osallistui Che Guevaran sotilaalliseen retkikuntaan Boliviassa 1964 – 1967. Hän toimi vakoilijana Boliviassa nimellä Laura Gutiérrez Bauer. Hän soluttautui Bolivian eliittiin ja hän jopa tutustui Bolivian presidenttiin. Hän lähetti koodattuja radioviestejä Havannaan ja Che Guevaran joukolle.
Mutta Che Guevaran tukijoukossa Bolivian kaupungeissa oli epäluotettavia. Eräs kommunisti paljasti turvatalon, jossa Bunken jeeppi oli piilossa matkan aikana. Jeeppiin unohtunut osoitekirja paljasti Bunken yhteydet. Niinpä Bunken oli pakko siirtyä Che Guevaran sotajoukkoon maaseudulle.
Eräässä väijytyksessä Bunke ja moni muu tapettiin.
Mielenkiintoista, että Hearst valitsi uuden nimensä Tanian eli Tamara Bunken mukaan. Nimittäin Bunke pysyi loppuun asti uskollisena isänsä aatteelliselle perinnölle eli neuvostomieliselle kommunismille. – Sen sijaan Hearst luopui vanhempiensa ideologiasta ja siirtyi kannattamaan sieppaajiensa järjestöä.


Sieppaus

Patricia "Patty" Hearst syntyi 1954, helmikuun 20. Hän oli lehtimagnaatti William Randoph Hearstin lapsenlapsi.
SLA kaappasi Patricia Hearstin 1974, helmikuun 4. SLA halusi vaihtaa hänet vankilassa oleviin jäseniinsä. Tämä tavoite epäonnistui. Niinpä käski Hearstin perhettä jakamaan ruokaa jokaiselle köyhälle kalifornialaiselle.
Ruokaa jaettiin Kalifornian köyhille. Mutta SLA kieltäytyi vapauttamasta Pattya, koska ruoka oli SLA:n mielestä huonolaatuista.
SLA aivopesi Pattyn ja tapaus on myös esimerkki Tukholman syndroomasta, jossa panttivangille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Mutta jälkeenpäin ei ole kyetty selvittämään, millaisia keinoja SLA:n jäsenet käyttivät.


SLA:n jäsenyyden alku

Hearst alkoi jo 13. sieppauspäivänä ilmaista SLA:n ideologiaa magneettisissa ääninauhoissa, joita SLA jakeli julkisuuteen verkostonsa kautta. Ajan kuluessa Hearst ilmaisi yhä lisääntyvää tukea SLA:n tavoitteille. Lopulta hän tuomitsi entisen elämänsä, vanhempansa ja sulhasensa.
Omaksuttuansa SLA:n ideologian Hearst ilmoitti julkisuudessa, että hän on ottanut uudeksi nimeksensä Tanian.


Osallistuminen pankkiryöstöihin ym.

-   SLA ryösti Hibernia –pankin konttorin 1974, huhtikuun 15. – Pankin turvakameran kuvista näkyy, kuinka Hearst pitää kädessään kivääriä ja huutaa komentoja pankin asiakkaille.
-   Pari SLA:n jäsentä meni tavarataloon. Toinen heistä varasti sukkia. Mutta vartija olikin lähistöllä ja puuttui varkauteen. Varas uhkasi aseella, mutta vartija löi aseen pois. Sitten vartija pani käsiraudat varkaalle.
Hearst kadulla vartioimassa aseen kanssa. Hän huomasi SLA:n jäsenen pidätyksen ja alkoi ampua ilmaan kadulla. Tavaratalossa kaikki alkoivat etsiä suojapaikkaa. Poikkeuksena oli kaksi SLA:n jäsentä, jotka käyttivät tilannetta hyväksensä ja pakenivat tavaratalosta.
-   SLA ryösti Crocker –pankin (Crocker National Bank) konttorin 1975, huhtikuun 28. Ryöstön aikana SLA:n jäsen tappoi pankin asiakkaan Myrna Opsahlin.
Paljon myöhemmin Hearst sai syytesuojan tästä ryöstöstä, jotta voisi toimia todistajana. Hän kertoi, että hänen ja erään toisen SLA:n jäsenen tehtävänä oli vain toimia pakoautokuljettajina Crocker –pankin ryöstössä.


Elämä SLA:n jälkeen

Poliisi pidätti Hearstin ja toisen SLA:n jäsenen 1975, syyskuun 18.
Hearst väitti, että SLA oli antanut hänelle LSD:tä ja pakottanut osallistumaan pankkiryöstöihin.
Hearst sai 7 vuoden tuomion Hibernia –pankin konttorin ryöstöstä.
USA:n presidentti Jimmy Carter lyhensi Hearstin tuomion, niin että hän oli vankilassa vain 22 kuukautta. Hänet vapautettiin vankilasta 1979, helmikuun 1. päivänä.
USA:n presidentti Bill Clinton myönsi Hearstille täyden armahduksen 2001, tammikuun 20. päivänä.


Kannattaa huomata, että:
-   Hearstillä oli monta tilaisuutta karata SLA:sta. Esim. hän kadulla vartijana, kun kaksi SLA:n jäsentä meni tavarataloon. Silloin hän olisi helposti voinut lähteä muualle ja sulautua väkijoukkoon.
-   SLA luotti paljon Hearstiin. Siitä osoituksena mm., että hän sai aseen ja että hän toimi kadulla vartijana, kun kaksi SLA:n jäsentä meni tavarataloon.
-   Aseella Hearst olisi voinut tarvittaessa painostaa SLA:n jäseniä, niin että hän olisi päässyt pakoon.

Kun Suomenkin tapauksessa kyse on hyvinkin puoluekeskeisestä ns. edustuksellisesta demokratiasta, tällainen jako olisi mielestäni tärkeä:

Haluaako puolue:
a) lisätä yhteiskunnan demokraattisuutta esimerkiksi tuomalla edustuksellisen järjestelmän rinnalle suoran demokratian (Sveitsin mallia mukaillen), parantelemalla edustuksellisen järjestelmän suhteellisuutta (esimerkiksi siirtoäänivaalilla ja suuremmilla vaalipiireillä) vai
b) säilyttää yhteiskunta demokratian suhteen suunnilleen ennallaan vai
c) vähentää demokratiaa vahvistamalla puolueiden asemaa, vähentämällä vaalien suhteellisuutta, kasvattamalla äänikynnystä, siirtymällä listavaaliin, tms. "uudistuksilla"?

Näistä vaihtoehdoista a ja c edustavat vastakkaisia päitä ja vaihtoehto b passiivista nollalinjaa.

Tukholman syndrooma tuo lisävalaistusta suomalaisten suhtautumiseen Neuvostoliittoon.

Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto oli sotilaallisesti ja poliittisesti supervalta, ja sen vaikutusvalta oli vahva erityisesti Euroopassa.
- Suomalaiset realipoliitikot varoivat ärsyttämästä Neuvostoliittoa, koska se oli Suomen naapuri ja idänkauppaa ei saanut haitata.
- Suomalaiset myötäilijät käyttivät Neuvostoliiton painostusta Suomea kohtaan, siten että sen avulla hyödynsivät uraetenemistänsä.
- Osa kehui Neuvostoliiittoa julkisuudessa ja/tai kuului Neuvostoliiton tavoitteille myötämielisiin järjestöihin (esim. Suomen Rauhanpuolustajat), koska saivat Neuvostoliitolta rahaa, lomamatkoja tai muita etuja.
- Osa oli niin pelokkaita, että myötäilivät Neuvostoliittoa siltä varalta, että se muuttaisi Suomen vasallivaltioiksi (vrt. DDR, Puola, Romania, Bulgaria jne.).

Mutta osa suomalaisista sai Tukholman syndrooman, kun kyseessä oli suhde Neuvostoliittoon. - He alkoivat puolustella Neuvostoliittoa ja keksiä hyviä selityksiä Neuvostoliiton ikäville toimenpiteille.
Taistolaisliike muistuttaa Tukholman syndroomasta kärsivien toimintaa.
Mutta taistolaisten joukossa oli myös uratietoisia ihmisiä: virkamiesura, idänkauppaura, mediaura ym. Lisäksi taistolaisiin kuului runsaasti opiskelijoita, jotka päätyivät tutkijoiksi. Osa tutkijoista kärsii enemmän tai vähemmän vakavasta norsunluutornitaudista. Kyseessä on puutteellinen sosiaalisten suhteitten tilannetaju. Ei ymmärretty, että Neuvostoliiton myönteinen julkisuuskuva Suomessa johtui Suomen valtaapitävien varovaisuudesta ja osan kohdalla Neuvostoliiton mielistelystä.

Suomi hävisi sodan Neuvostoliitolle toisen maailmansodan yhteydessä. Lisäksi Neuvostoliiton silloinen johtaja Stalin oli kotimaassaan ollut varsin kovaotteinen hallitsija. - Näin olosuhteet olivat otolliset Tukholman syndrooman leviämiselle suomalaisten keskuudessa.

SKDL:n äänisaalis 1940- ja 1950 -luvulla (lähteenä Wikipedia, Eduskuntavaalit_vuosiluku):
1945: 23,47%    (äänestysaktiivisuus: 74,9%)
1948: 19,98% (äänestysaktiivisuus: 78,2%)
1951: 21,58% (äänestysaktiivisuus: 74,6%)
1954: 21,57% (äänestysaktiivisuus: 79,9%)
1958: 23,16% (äänestysaktiivisuus: 75,0%)

Vrt. FBI:n arvioon, jonka mukaan n. 27 % uhreista saa Tukholman syndrooman.
Tilanne ei ole ihan yksinkertainen. Kommunismia ideologian tasolla vastustivat sellaiset, joilla oli omaisuutta (esim. maanviljelijät). Toisaalta köyhiä ihmisiä houkutti kommunismi ideologiana.
1950 -luvulta lähtien suomalaiset vähitellen tottuivat elämään Neuvostoliiton naapureina, jolloin Tukholman syndroomasta kärsivien osuus pieneni väestöstä.

Toisaalta melko pian Tshekkoslovakian miehityksen jälkeen nousi Neuvostoliittoa myötäilevä taistolaisliike.
Neuvostoliitto vasallivaltioittensa kanssa alkoi miehittää Tshekkoslovakiaa elokuussa 1968. Suomessa kommunistinen puolue jakaantui kahtia: enemmistö tuomitsi miehityksen ja vähemmistö (taistolaiset) tuki miehitystä. (Wikipedia/Tšekkoslovakian miehitys 1968)
Taistolainen opiskelija- ja kulttuuriväen liike syntyi 1970 -luvun alussa. Ne olivat merkittäviä opiskelijamaailmassa ja kulttuurimaailmassa. (Wikipedia/Taistolaisuus)

Löytyi mielenkiintoinen esimerkki kultista puolueorganisaation sisällä. Kultiksi sen tunnistaa siitä, että mukana on päinvastaisuus -ilmiö.
Tapauksen tekee mielenkiintoiseksi se, että siihen ei liity hyvin voimakasta uskoa uskomiseen.
Sen sijaan valtarakenne aiheuttaa vinoutuman, joka näyttää kultilta. - Siis kyseessä onkin näennäiskultti.

Kyseessä on Kari Arola. Hänellä oli merkittävä mediaura:
- SAK:n, Akavan ja Insinööriliiton viestintäpäällikkönä
- SAK:n lehden Palkkatyöläisen päätoimittajana
- SDP:n Demari -lehden päätoimittajana

(Lähteinä: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9526694007, http://www.demari.fi/politiikka/uutiset/10649-demarin-ex-paatoimittajalta-muistelmat-huiskii-sailallaan-puolelta-toiselle,
http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kirjat/2964637/lipponen-arjyi-demarin-paatoimittajalle)

* Länsi - Euroopan ja Suomen työpaikkoja on siirtynyt jo vuosien ajan:
- Kiinaan ja muualle Aasiaan
- Latinalaiseen Amerikkaan
- itäiseen Eurooppaan
* Länsi - Eurooppaan ja myös Suomeen on viime vuosina:
- rynnistänyt halpatyövoimaa kilpailemaan jäljelle jääneistä työpaikoista

Näissä olosuhteissa voisi olettaa, että ay -lehden ja työväenpuolueen (SDP) lehden päätoimittajaksi valittaisiin leijona, joka ärjähtelisi kapitalistien toimintaa vastaan.

Mutta Kari Arolalla onkin varsin heikko itsetunto, joka purkaantuu oman viiteryhmänsä eli suomalaisuuden halveksuntana ja historiallisen isäntäviiteryhmän eli ruotsalaisuuden ihannointina:
- Suomalaisuutta ei edes ole olemassa, vaan se on sepite
- 1800 -luvun Suomen suuriruhtinaskunnan ruotsinkielinen sivistyneistö sai aikaan kansallisen herätyksen, joten suomalaisten pitäisi opiskella ruotsia.
- Kirjoituksesta unohtui tai "unohtui", että ennen suomenkielisen koulutuksen yleistymistä suomenkielisten oli vaikea saada edes ruotsinkielistä koulutusta, koska vain harva suomenkielinen perhe oli riittävän varakas kustantamaan lapsille pitkän koulutuksen. - Tämän takia ei ollut olemassa suomenkielistä sivistyneistöä.
- Kirjoituksesta jätettiin pois seikka, että vaikutusvaltainen osa ruotsinkielisestä yläluokasta vastusti suomenkielistä koulutusta. - Silloin olisi selvästi kiristynyt kilpailu valtiohallinnon hyvistä työpaikoista.
- Ruotsi -naapurista on opittavaa. Ruotsi päihittää Suomen monella alueella. - Tämä on totta.
- Mutta kirjoituksesta jäi pois: Ruotsilla on opittavaa Suomelta. Ruotsi on altavastaava Suomeen verrattuna usealla alalla.
- Suomalaisuuden tunnukset ovat ulkomaalaisten luomia.
- Mutta edellinen huomio pätee yleismaailmallisesti varsin pitkälle: Esim. eri valtioitten liput ovat melkein toistensa kopioita, vaikka joitakin poikkeuksia on. (Wikipedia/Luettelo itsenäisten valtioiden lipuista)
- Oikeuttaako sepitesuomalaisuus junttimaiseen toisten kulttuurien, kansojen ja erilaisuuden halveksuntaan, edes helppoheikkien ja sahureiden huumorin varjolla? - Mihin unohtui ulkomaisten halpatyöläisten puolustaminen? Eikö Arola ollut ay -lehden ja työväenpuolueen (SDP) lehden päätoimittaja?

Arolan kirjoitus aiheutti paljon närkästystä hommafoorumissa:
http://hommaforum.org/index.php/topic,73944.msg1082006.html#top

Selitys päinvastaisuudelle (ay -leijona vs. heikko itsetunto ja oman viiteryhmän halveksunta) löytyy täältä: http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kirjat/2964637/lipponen-arjyi-demarin-paatoimittajalle
"Uutispäivä Demarin entinen päätoimittaja Kari Arola on kirjoittanut muistelmansa, jossa hän kertoo joutuneensa demaripomojen höykytettäväksi."
Arola joutui jyrätyksi pikkuasioistakin.
- Lisäksi tuollaiseen työhön haetaan jo valmiiksi nöyrää ihmistä. Sitäpaitsi itsetuntoiset ihmiset karttavat tuollaisia töitä.
Kun itsetunto viedään mankelin läpi, niin tuloksena on ihminen, joka suhtautuu omaan viiteryhmäänsä näin:
http://hommaforum.org/index.php/topic,73944.msg1082006.html#top

Voisiko yhteiskunnan vakaus <---->Yhteiskunnan epävakaus olla yksi mittari.
Vakaa yhteiskunta ei vaadi hirmu verotus byrokratiaa, ja kontrollia. Vastaavasti vihreiden malli johtaisi epävakaaseen yhteiskuntaan korkeista veroista huolimatta.