QuoteOlisipa minullakin pieni kahvila
[...]
Oma, persoonallinen kahvila on monen palkkatyöläisen päiväuni. Kukapa ei olisi joskus kaavaillut mielessään omaa kahvilakonseptia, sympaattista olohuonetta, jota saisi isännöidä tai emännöidä hymy huulillaan.
Ketkä kahviloita perustavat? YritysHelsingin yritysneuvoja Ari Seppäsen mukaan monenlaiset ihmiset. Kahvilayrittäjissä on paljon maahanmuuttajia, joille yrittäjyys saattaa olla paras tapa työllistyä Suomessa. On maailmalla reissanneita nuoria, jotka haluavat tuoda kiinnostavan konseptin Suomeen. On päivätyöhönsä kyllästyneitä alanvaihtajia, jotka miettivät, että nyt tai ei koskaan.
Suomessa avataan ja lopetetaan kahviloita melkein samaan tahtiin. Tilastokeskuksen mukaan toissa vuonna koko maassa aloitti 111 kahvilaa ja lopetti 107. Helsingissä uusia tuli vähän enemmän kuin entisiä suljettiin: toissa vuonna avattiin 19 ja lopetettiin 10 kahvilaa. Kahvila-ravintoloita aloitti 55 ja lopetti 39.
Yritysneuvoja ei pysty antamaan suoraa vastausta kysymykseen, vieläkö sekaan mahtuu uusia paikkoja. Pärjääminen riippuu konseptista, sijainnista ja siitä, mihin on varaa investoida.
"Pienen kahvilan voi saada pystyyn ehkä kymmenentuhannen euron alkuinvestoinnilla, mutta liiketilan ja ilmastoinnin remontti voi nostaa summan jopa sataantuhanteen", Seppänen sanoo.
Yritysneuvoja auttaa yrittäjää pohtimaan muun muassa, mikä on kohderyhmä, millainen ihmisvirta paikan ohi kulkee ja ostaako keskivertoasiakas viidellä vai ehkä kymmenellä eurolla.
Vaikeita kysymyksiä. Silti niitä pitää Seppäsen mukaan miettiä.
"Kahvilan ei epäonnistuakseen tarvitse olla kuin väärällä puolella katua tai korttelin liian kaukana asiakasvirroista."
Töölöläisessä The Exhibitionists -kahvilassa entiset mainosgraafikot Yuki Miyagi ja Grégoire Thomas järjestelevät kirjakokoelmaansa. Joulun alla aloittaneet yrittäjät tarjoavat laatukahvien, itse tehtyjen leivonnaisten sekä viikonloppubrunssien lisäksi kirjoja lainattaviksi.
Surf less, read more, kehottaa seinälle ripustettu motto.
Miyagi ja Thomas ovat oikeastaan yritysneuvojan painajaisia: he eivät ole määritelleet kohderyhmäänsä, arvioineet asiakasvirtoja eivätkä suunnitelleet markkinointia.
Tukusta tilaamisen sijaan he ostavat leipien ja smoothieiden raaka-aineet keskustan ruokakaupasta, koska haluavat valita jokaisen tomaatin ja avokadon itse ja välttää ruokajätteen syntyä.
"Kävimme kerran yritysneuvojalla. Hän sanoi, että ei tuosta tule mitään. Mutta olimme jo päättäneet kokeilla. En sietänyt enää mainosalan paineita ja deadlineja", Thomas sanoo.
Molemmat olivat jo nähneet yrittäjyyden läheltä. Ranskalaisen Thomasin isä siirtyi kahvilayrittäjäksi lakimiehen työstä. Japanista lapsena Suomeen muuttaneen Miyagin vanhemmat taas pyörittävät Zen Sushi -ravintolaa Kämp Galleriassa.
Miyagi ja Thomas kävivät ensi alkuun baristakurssit ja harjoittelivat kotoa käsin.
"Laitoimme kotimme oveen kahvila-kyltin, ja tarjosimme leivonnaisia naapureille ja lähistön rakennustyömiehille. Emme perineet maksua, mutta saimme testailla erilaisia kahveja ja reseptejä", Miyagi kertoo.
Liiketilaa oli yllättävän vaikea löytää, sillä harva vuokranantaja halusi tiloihinsa kahvilaa tai ravintolaa. Töölön liiketilan pariskunta bongasi sattumalta kävelylenkillä. Toinen yllätys oli paperisodan laajuus. Pienenkin kahvilan on täytettävä rakennusvalvonnan määräykset, paloturvallisuusmääräykset, hygieniavaatimukset ja niin edelleen.
Miyagilla ja Thomasilla oli noin 20 000 euroa rahaa investointeihin, josta 5 000 euroa oli budjetoitu alkuvaiheen elämiseen. Raha riitti, koska he tekivät itse kaiken minkä pystyivät, kahvilan pöydistä lähtien. Alussa heillä ei ollut edes tiskikonetta.
"Kahvila oli auki kello 10–20. Jouduimme olemaan paikalla kaksi tuntia ennen ja jälkeen. Kun vielä tiskasimme käsin, se vei pahimmillaan neljä tuntia jomman kumman aikaa. Se oli hullua", Thomas puistelee päätään.
Vaikka he avaavat nyt kaksi tuntia myöhemmin, päivät venyvät pitkiksi. He ovat silti tyytyväisiä.
"Tulot eivät ole mitään mainosalan palkkoihin verrattuna, mutta kyllä tällä elää. Kannattaa uskoa unelmaansa", Grégoire Thomas sanoo.
Toisilla usko loppuu. Entiset kahvilayrittäjät Ria Suominen ja Virginie de Carne pitivät Cafe Pikku-Belgiaa Pohjois-Haagassa vajaan vuoden, mutta sulkivat kahvilan viime syyskuussa.
Oma kahvila oli ollut heidän haaveensa jo pitkään. Koska de Carne on Belgiasta kotoisin, kahvilan tyyliä ja konseptia ei tarvinnut kaukaa hakea.
Elannon tienaaminen osoittautui kuitenkin liian työlääksi. Molemmat paiskivat yli 12-tuntisia päiviä maanantaista lauantaihin, mutta se ei riittänyt. Pöytiintarjoilu lisäsi työn määrää.
Liiketilan lisäksi kahvilan koneet, kalusteet ja tarvikkeet tulivat yllättävän kalliiksi. Säästöjen ja starttirahan lisäksi yrittäjät rahoittivat kahvilaa lainalla.
"Yrittäjyydestä jäi pieni pettymys. Tuolla sijainnilla emme saaneet tarpeeksi asiakkaita, jotka olisivat arvostaneet sitä laatua, jota halusimme tarjota. Kahvilaan tuli välillä ihmisiä vain istumaan. Kahvinsa he olivat juoneet jo kotona", Suominen sanoo.
Keskustassa asiakkaita olisi Suomisen mukaan voinut riittää, mutta vuokrat tuntuivat älyttömiltä. Nyt he asuvat Italiassa, jossa de Carne pelaa lentopalloa ammattilaisena ja Suominen työskentelee päiväkodissa. Yrittäjiksi heillä ei ole hinkua.
"Ainakaan uutta kahvilaa ei enää tule."
[...]
http://www.hs.fi/tyoelama/Olisipa+minullakin+pieni+kahvila/a1367637749134
Ei tulisi itsellä ensimmäisenä mieleen perustaa kahvilaa. Kuten tarina, vai mainos kertoo, se on kovaa työtä ja palkka voi jäädä pieneksi. Mutta onhan se vähän kutsumushommaa.
Quote from: ekto on 05.05.2013, 21:21:28
Ei tulisi itsellä ensimmäisenä mieleen perustaa kahvilaa. Kuten tarina, vai mainos kertoo, se on kovaa työtä ja palkka voi jäädä pieneksi. Mutta onhan se vähän kutsumushommaa.
Stereotypioissani Hesarin toimittajan keskimääräinen kaveripiiri on joko helsinkiläisiä toimittajia, Helsingissä pyöriviä nuoria vasurien julkisrahoitettujen yhdistysten puurtajia tai muuten vaan porukkaa jonka keskimääräiset kulkuvälineet ovat polkupyörä, spora ja lentokone. (Tällainen stereotypia muodostuu väkisinkin, jos ikinä avaa Hesarin Nyt-liitteen.) Siitä näkökulmasta katsoen tuo kahvilafantasia on varmaan hyvinkin yleinen.
QuoteStereotypioissani Hesarin toimittajan keskimääräinen kaveripiiri on joko helsinkiläisiä toimittajia, Helsingissä pyöriviä nuoria vasurien julkisrahoitettujen yhdistysten puurtajia tai muuten vaan porukkaa jonka keskimääräiset kulkuvälineet ovat polkupyörä, spora ja lentokone. (Tällainen stereotypia muodostuu väkisinkin, jos ikinä avaa Hesarin Nyt-liitteen.) Siitä näkökulmasta katsoen tuo kahvilafantasia on varmaan hyvinkin yleinen.
En ole eläissäni kuullut, että kukaan haluaisi perustaa kahvilaa.
Varmaan Suomessa paljon useampi haluaa perustaa maansiirtofirman tai pornokaupan.
Minä ja mieheni olemme monesti miettineet, että oma kahvila (jossa tarjottaisiin itse tehtyjä leivonnaisia) olisi unelma!
Quote from: Emo on 05.05.2013, 21:55:39
Minä ja mieheni olemme monesti miettineet, että oma kahvila (jossa tarjottaisiin itse tehtyjä leivonnaisia) olisi unelma!
Itsekin voisin hyvinkin kuvitella kahvilaa pitäväni jos vain muuten tulot olisi turvattu. Ei mua ainakaan pitkät työpäivät haittaisi joita artikkelissa harmiteltiin.
Kannattanee ostaa/perustaa sellainen jossa omassa omistuksessa tilat, muuten voi käydä niin että jos se kannattaakin niin vuokralleantaja myy sen jollekin muulle joka äkkää asian. Kahviloissa harvemmin äkäistä väkeäkään on kuten pubeissa - tai no nähnyt joskus olen mutta ei varmaan viikoittain lappaa semmoisia.
http://www.yritysporssi.fi/Home/ListCompanies?page=2&adType=sellingall&territory=0&industry=I&service=0
QuoteMyynnissä PIENI KAHVILA (kalusteineen) Pohjois-Savosta Kuopion keskustassa. Omat toimitilat 54 m2. Hintapyyntö 58 000 €
Kahviloissa ei tarvitsisi edes niin osata ruokaa tehdä kuten ravintoloissa, leipiä yms. nyt kuka vain tekaisee.
Ainoa ongelma tietty se että aika moni muukin saman idean saanut ja kohtuuhintaisia paikkoja joissa asiakkaitakin riittää ei liiaksi ole. Jotain arvokkaampaa myyvät kun kykenevät tiloista maksamaan enemmän.
Jonkin pienen kunnan ainoa kahvila voisi olla paras, kaikki tietää ettei kannata toista perustaa kun yksi jo on. Lisäksi kun väki tuntee toisensa, ei kellekään tule mieleen kävästä ryöstämässä kahvilaa.
Kaupungeissahan saattaa tulla ihan viereen toinen ja viedä puolet asiakkaista kun huomaavat että väkeä on ja vähän kaikenlaista väkeä voi tulla sisään kehnossa kunnossa.
http://www.youtube.com/watch?v=eOKEe12ya_c
Minä olen miettinyt, että pitäisi perustaa turkuun aurajoen varteen hollantilais tyylinen "coffee shop" tuoretta kahvia ja hyvää tunnelmaa!