Quotesunnuntaina 28.4.2013
Parjatut nousevat sankareiksi
Suomessa politiikkaan on aina kuulunut salailu, pelottelu ja painostus, sanovat Neljäs tie -näytelmän näkijäpoliitikot
--------------------------------------------------------------------------------
Katja BoxbergHS
Kansallisteatterin näytelmä nostaa isänmaan sankareiksi yllättäviä nimiä. HS vei sankarihahmot lavalle keskustelemaan lähihistoriasta.
[...]
"Kyllä se hivelee", Kankaanniemi sanoo sankarin roolistaan.
Alho ja Kuuskoski kursailevat enemmän.
"En väitä omistavani totuutta, mutta on hyvä, että muutkin näkökulmat tulevat esiin", Kuuskoski sanoo.
Alhon mukaan Suomen lähihistoriaa on tyypillisesti kuvattu yhdestä ja samasta "voittajien" näkökulmasta, vaikka toisenlainen tulkintakin olisi mahdollinen.
"Aina on panostettu muuhun kuin ihmiseen", hän sanoo.
Näytelmän tulkinta suomalaisesta demokratiasta on synkkä. Maata ovat vuosikymmenien ajan johtaneet poikkeuksellisen umpimieliset poliitikot, jotka toteuttavat isänmaan etuna pitämäänsä politiikkaa vaihtoehdoista piittaamatta.
Ratkaisut runnotaan läpi ilman keskustelua. Kansalaisella pyyhitään pöytää eikä päätösten syntyprosessi kestä lähempää tarkastelua.
Toisinajattelijat sysitään järjestelmällisesti syrjään, kun pääministerit Esko Ahosta Paavo Lipposeen, Matti Vanhaseen ja Jyrki Kataiseen toteuttavat omaa ainoaa vaihtoehtoaan.
Näin on toimittu pankkikriisissä, suuressa lamassa ja nyt eurokriisin hoidossa.
Kuuskosken, Alhon ja Kankaanniemen mielestä näytelmä tulkitsee lähihistoriaa totuudenmukaisesti.
[...]
Näytelmässä keskustalainen sosiaali- ja terveysministeri Kuuskoski taistelee sosiaalimenojen leikkauksia vastaan, mutta joutuu kokoomuslaisen valtiovarainministeri Iiro Viinasen ja virkamiesten pilkkaamaksi.
Arja Alhon hahmo puolestaan arvostelee demaritoveri Lipposen hallituksen Emu-ujutusta.
Kristillisten kehitysyhteistyöministeri Kankaanniemi kertoo katsojille, kuinka valtiovarainministeriön Raimo Sailaksen ja Erkki Virtasen punakynä heiluu paikoin mielivaltaisesti ja kuinka todelliset asiantuntijat syrjäytetään kuluja leikattaessa tylysti.
Mitä lähemmäksi nykyhetkeä Neljäs tie etenee, sitä kärkevämmäksi muuttuu tehdyn politiikan arvostelu.
Rajuin esimerkki keskustelemattomuuden kulttuurista on Lipposen hallituksen päätös luopua markasta ja liittyä rahaliittoon.
"Keskustelua ei käyty edes hallituksen sisällä", valuuttaunionia edelleen kannattava Alho sanoo.
Kaikkien mielestä kansaa höynäytettiin ja kunnolla.
Vuoden 1994 EY-jäsenyysäänestyksen alla vakuutettiin, että kyse oli vain ja ainoastaan yhteisön jäsenyydestä. Markasta luopumisesta äänestettäisiin tarpeen mukaan erikseen.
Mutta kun kansa oli sanonut yhteisölle kyllä, Lipposen hallitus ilmoittikin, että rahaliitto on osa Maastrichtin sopimusta eikä siitä tarvitse enää kysyä kansalta. "Se oli älyllisesti epärehellistä", Alho sanoo nyt.
Kuuskosken ja Kankaanniemen mukaan rahaliitosta olisi Ruotsin mallin mukaisesti pitänyt järjestää kansanäänestys. Kankaanniemi teki aikanaan johtopäätökset ja erosi hallituksesta, kun Aho vaati hallituspuolueilta yksimielisyyttä jäsenyysasiassa.
Lipposen hallitukseen kuulunut Alho sanoo, että ei haluaisi olla jälkiviisas ja vaatia kansanäänestystä nyt, kun ei sitä aikoinaan hallituksessakaan tehnyt.
Asiasta olisi joka tapauksessa pitänyt käydä perusteellinen kansalaiskeskustelu.
Lipposen hallitus teki päätöksensä heti kautensa alussa teknisen valmistelupaperin pohjalta kesäkuussa 1995 kaikessa hiljaisuudessa.
"Hallitus oli aloittanut vasta pari kuukautta aiemmin, eikä kukaan oikein kehdannut kysyä, mitä tämä oikein tarkoittaa", näytelmän Arja Alho sanoo.
Sen jälkeen hallituksen suurimmaksi ongelmaksi tuli, miten jäsenyys saadaan eduskunnassa läpi. "Ryhdyttiin tekemään selvityksiä Emun vaikutuksista, kun päätös oli jo tehty. Niistä tuli melko myönteisiä", Alho sanoo.
Ruotsissa toimittiin päinvastoin.
Keskustelun puute on kaikkien kolmen mielestä ollut Suomen ongelma.
Kuuskosken mukaan keskustelulle ei ollut tilaa enää Ahon aikana. Alhon mukaan Lipposen aikana kommunikaatio loppui kokonaan.
Kankaanniemi sanoo toivovansa, että päättäjät tuntisivat "peruskunnioitusta" kanssaihmisiään kohtaan, vaikka olisivatkin eri mieltä asioista.
Kuuskoski muistelee muuatta kokousta Suomen Pankissa, kun valuuttasääntelyä oltiin purkamassa 1980-luvun lopusta. Kun pääjohtaja Rolf Kullberg oli päättänyt puheensa, Kuuskoski nosti kätensä.
"Sanoin että en ole ihan varma, ymmärsinkö oikein. Kullberg tiuskaisi, että ei näitä asioita tavallinen kansanedustaja voikaan ymmärtää."
Näin on toimittu pankkikriisissä, suuressa lamassa ja nyt eurokriisin hoidossa.
http://www.hs.fi/paivanlehti/#28042013/kotimaa/Parjatut+nousevat+sankareiksi/a1367033800436
Tämä vaientamisen ja yhden totuuden yhteiskunta, jonka Eeva Kuuskoski myönsi TV-uutisissa näytelmää koskevassa haastattelussa, lienee se yhteinen nimittäjä, jolta nousevat vihapuhe-mekanismin kehittäminen, toisinajattelijoiden vaino, mokutus ja hyysäys.
Kun tällainen ilmapiiri on käytettävissä, sitä hyödyntävät ja voimistavat muhamettimyönteiset, ilmanistit ja koko mokukoneisto.
Itseasiassa tätä maata eivät johda poliitikot vaan puolisentusinaa vuorineuvosta ja pari kansliapäällikköä joiden tahtoa pääministeri edustaa. Oikeastaan ei tarvitse kysyä miksi näin on. Vastaus löytyy häpeä- ja kommariyliopistojen sekä valtiojohtoisen mediakombinaatin tuesta järjestelmälle. Suomessa on perinteisesti äänestetty urheilusankareita ja mukavia ihmisiä politiikkaan jotka haluavat politiikassa miellyttää kaikkia ymmärtämättä että edustettaessa pitää olla selkärankaa puolustaa valitsijoitaan. Nämä mukavat paskiaiset ovat sellaisia poliittisia eläimiä, että he eivät kykene tekemään päätöksiä. Toisaalta on äänestetty friikkisirkuksen apinoita juurikin siksi koska heidän kykynsä toimia mm Suomi nimisen valtion on niin huono. Heille muu maailma on tärkeämpi ja arvokkaampi kuin Suomi.
Kun yhdistetään lahjattomat kyvyttömiin, vihervasemmistolaisen median avulla, niin saadaan oikeasti päätöskyvyttömiä päättäjiä. Sellaisia Rosa Meriläisiä jotka kertovat suoraan painaneensa kaverin puolesta nappia ymmärtämättä miksi ja mitä siitä seuraa. Eihän tästä jää muuta vaihtoehtoa kuin viranhaltijoiden pakko tehdä päätökset joita mukavat ilmapääpoliitikot eivät kykene ja halua tehdä.
Vrt Lääkärit joutuvat virkatyönään päättämään kuka saa hoitoa ja kuka ei koska poliitikoilla ei ole munaa päättää.
Demareille ja Keskustalle suljettu päätöksentekokulttuuri on ollut perinteinen vallankäytön väline. Kekkosen aikaanhan ei mistään tarvinnut juuri neuvotella kun Presidentti kasasi hallituksenkin ja samalla nimitti ministerit. Lipponen taas oli tunnettu siitä että hän päätti ensin ja kertoi sitten mitä oli päättänyt. Siihenpä oli sitten taipuminen.
Quote
Stubb vaatii valiokuntaistuntoja avoimiksi (http://yle.fi/uutiset/stubb_vaatii_valiokuntaistuntoja_avoimiksi/6610725)
Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok.) kannattaa ajatusta jonkinlaisesta lobbarirekisteristä. Hän kuitenkin korostaa kansanedustajien vastuuta päätöksenteossa.
Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok.) vaatii, että kaikkien eduskunnan valiokuntaistuntojen tulisi lähtökohtaisesti olla avoimia. Hän huomauttaa, että esimerkiksi Euroopan parlamentin kuulemiset ja Yhdysvaltain kongressin istunnot ovat avoimia.
- Miksei myös Suomessa voisi olla avoimia istuntoja? Se vilkastuttaisi keskustelua ja nostaisi eduskunnan asemaa vaikuttavana tahona, Stubb arvioi.
Helsingin Sanomien tekemän selvityksen mukaan eduskunnan valiokunnissa kuullaan kaksi kertaa enemmän elinkeinoelämän kuin ammattiliittojen asiantuntijoita. Stubb ei silti allekirjoita väitettä eduskuntavaikuttamisen vinoutumisesta. Hän korostaa kansanedustajien vastuuta.
- Lopullinen vastuu on aina päättäjällä itsellään ... Kansanedustaja kuuntelee, hakee informaatiota ja vetää itse omat johtopäätöksensä.
Stubb kannattaa ajatusta jonkinmuotoisesta rekisteristä, jota pidettäisiin päättäjiin vaikuttavista etujärjestöistä. Suomessa suhtaudutaan vanhanaikaisesti asiantuntijuuteen ja lobbaamiseen, Stubb huomauttaa. Hänen mielestään asiantuntijat ja etujärjestöjen edustajat ovat oikeastaan sama asia.
- Heitä pitäisi käsitellä samalla tavalla, ovat he sitten Greenpeacesta tai jostain ydinvoimalaitoksesta, ovat he sitten elinkeinoelämän tai ammattijärjestöjen edustajia.