http://www.hs.fi/kulttuuri/Arabimaissa+karsastetaan+suomalaisten+lastenkirjojen+possuja/a1364873286360
Mielenkiintoinen, hiukan rähmälläänolohenkinen otsikointi. Jutun lukemalla nimittäin sen olisi voinut otsikoida myös "Suomalainen lastenkirjallisuus vie arabimaiden taantumuksen keskelle laadukasta ajattelua". En lainaa tänne, lukekaa itse.
Kerran Tarjoustalossa muuan arabinainen katseli lasten sukkia, joissa oli eläinkuvio. Hän kysyi minulta, mikä eläin se on.
Sanoin, ettei oikeastaan mikään.
Hän kysyi voisiko se olla koira.
Katsoin otusta ja sanoin, että tuskin se on koira, vaikuttaa enemmänkin nallekarhulta.
Hän hymyili ystävällisesti, hymyilimme suopeasti toisillemme.
Suomalaisissa lastenkirjoissa täytyy olla jotain vikaa jos ne kelpaavat arabeille. Mitään hyödyllistähän heikäläiset eivät voi omaksua, koska islam.
Mitä tuohon nyt voisi sanoa.
QuoteKun Pakkala käänsi Risto Räppääjää, häntä askarrutti Rauha-tädin rakkauskirje-kohtaus, koska arabimaissa lapsille ei puhuta rakkaudesta.
Positiivista kuitenkin, että vienti vetää tällä saralla.
Quote from: kyberhirvi on 03.04.2013, 12:22:22
Eli arabimaissa lapsille puhutaan... mistä? Miksei rakkaudesta?
Elämälle vieraita paskaloukkoja.
Tietenkin vääräuskoisten tappamisesta puhutaan, lauletaan ja nähdään unta.
Mitä poetaanko siellä kristifobiaa vai länsifobiaa? Eikö monikulttuurinen rikkaus kelpaakaan sinne? :roll:
Quote from: P on 03.04.2013, 12:43:08
Mitä poetaanko siellä kristifobiaa vai länsifobiaa? Eikö monikulttuurinen rikkaus kelpaakaan sinne? :roll:
Eihän länsimainen kulttuuri tai kristinusko ole osa monikulttuurisuutta. Suomessakin esim. monikulttuurisen perheen virallinen määritelmä on, että isä ja äti ovat molemmat arabeja (tai somaleita) ja muslimeja ja kasvattavat lapsensa omaan kulttuuriinsa ja uskontoonsa. Monikulttuurinen koulu taas on sellainen, missä kaikki oppilaat ovat kotoisin Lähi-idästä.
QuoteEn ollut ensin lainkaan kiinnostunut. Sitten kävin Egyptissä ja muutamassa muussa arabimaassa ja ostin ainakin sata lastenkirjaa katsoakseni, millaista kirjallisuutta lapsille arabimaissa tehdään."
"Ja nehän olivat ihan hirveitä!" Pakkala huudahtaa.
Eipä ole yllätys.
Oliko se aikoinaan dokumentti irakista/Iranista, jossa lasten koulukirjoissa oli kuvia kun juutalaisia heiteltiin alas minareetista? Tervettä meininkiä etten sanoisi...
Eikös siellä ala lapsuus loppua jo 9 vuoden iässä? Eihän siellä osata edes kunnolla silloin vielä lukea. Mitä siellä lastenkirjoilla tehdään? Kunnon kunnioitettu satukirja se pitää olla ja se ulkoluetaan.
Quote from: AuggieWren on 03.04.2013, 12:06:30
Mitä tuohon nyt voisi sanoa.
QuoteKun Pakkala käänsi Risto Räppääjää, häntä askarrutti Rauha-tädin rakkauskirje-kohtaus, koska arabimaissa lapsille ei puhuta rakkaudesta.
Positiivista kuitenkin, että vienti vetää tällä saralla.
Jutusta ei saanut selvää, onko lastenkirjojen vienti tuottanut Suomelle mitään taloudellista hyötyä. Kirjat saivat verorahoja sekä käännöstyöhön että painatuskuluihin:
QuoteSuomalaisen kirjallisuuden vientiorganisaatio, Fili, on kahden vuoden aikana myöntänyt käännös- ja painatustukea 26:lle arabiaksi julkaistavalle kirjalle. Niistä suurin osa on lastenkirjoja.
Taloudellisesta tuloksesta ei tietenkään olla tietoisia:
Quote
Painosmääristä ja kustannussopimusten taloudellisista vaikutuksista Filillä ei ole tietoa. Sopimukset tehdään suoraan kustantamoiden välillä, eikä tietoja ole koottu yhteen.
Jossain vaiheessa pitäisi ehdottomasti selvittää, onko arabimaissa maksavia asiakkaita tarpeeksi, jotta vientiponnisteluja kannattaa jatkaa verovaroin. Minä sain artikkelista sellaisen käsityksen, että ihan kauheasti ei kirjoja ole vielä myyty. Hieno juttu tietysti, jos suomalaiset lastenkirjat leviäisivät myös arabimaihin. Tosin tuntuu tylsältä, jos kirjat menevät tiukan sensuurin läpi.
No niin, eiköhän muuteta lastenkirjoja etteivät arabit vain loukkaannu suomalaisista lastenkirjoista? Voi jestas tuota rähmälläänoloa! Se on jotenkin suomalaisessa sielussa.
QuoteHän kaivaa hyllystään näytiksi Egyptissä julkaistun lastenkirjan, jossa susi varastaa vanhalta naiselta kanat.
Nainen sitoo suden puuhun, mutta susi karkaa ja syö kanat kumminkin.
"Tällaista väkivaltaa opetetaan lapsille!" Pakkala puuskahtaa. "Sudellahan on suden vaisto, ja se toimii niin kuin sen pitää toimia. Tässä opetetaan vääränlaista vihaa sutta kohtaan."
Onko Egyptissä edes susia, tietääkseni ei? Heidän näkökulmastaan kyseessä on siis täysin fiktiivinen petoeläin. Ihan yhtä hyvin voisi olla mörkö, tai ilkeä fenix-lintu, tai mikä vaan.
Uskon helposti, että kirjoista löytyisi vaikka mitä juutalaistentappoa, mutta joku susihukkatarina nyt on niin kesyä, että en ymmärrä kohua. Onko Maria Pakkala joku hysteerinen kaupunkivihreä tai jotain?
Ja jos kirjassa "opetetaan vääränlaista vihaa sutta kohtaan", niin onko olemassa myös "oikeanlaista vihaa sutta kohtaan"?
Quote from: Outo olio on 03.04.2013, 22:01:20
***
Ja jos kirjassa "opetetaan vääränlaista vihaa sutta kohtaan", niin onko olemassa myös "oikeanlaista vihaa sutta kohtaan"?
Pakkala "ennakkoluulottomasti" tietysti oletti, että paikallisten lastenkirjat olisivat täynnä mirhaa, suitsuketta ja rakkauden uskonnon rakastavimpia rakastuksia.
Totuutta joutuu sitten vähän prosessoimaan, mutta eiköhän rasistien salajuonista joku selitys löytyne, ajan kanssa.
Mitä ihmettä tuo tarkoitti? Pakkalahan EI pidä egyptiläisistä ym. lasten kirjoista sanoo, että ne olivat aika kamalia.
"Ja nehän olivat ihan hirveitä", Pakkala huudahtaa.
Mitä hän sitten odotti? Maassa maan tavalla, eikö niin?
Sitä se tarkoitti.
Quote from: MW on 03.04.2013, 22:37:18
Mitä hän sitten odotti? Maassa maan tavalla, eikö niin?
Tuhannen ja yhden yön tarinoita?
Todennäköisesti hän ensimmäistä kertaa kiinnitti asiaan huomiota ja rehellisesti ilmaisi mielipiteensä, että ne ovat kamalia. En tiedä hänen oletuksistaan. Seuraus oli, että hän ryhtyi kääntämään suomalaisia lastenkirjoja arabiaksi.
lisäys:
Maria Pakkala on tullut Suomeen Marokosta, sukunimi on suomalaiselta aviomieheltä.
Quote from: Outo olio on 03.04.2013, 22:01:20
QuoteHän kaivaa hyllystään näytiksi Egyptissä julkaistun lastenkirjan, jossa susi varastaa vanhalta naiselta kanat.
Nainen sitoo suden puuhun, mutta susi karkaa ja syö kanat kumminkin.
"Tällaista väkivaltaa opetetaan lapsille!" Pakkala puuskahtaa. "Sudellahan on suden vaisto, ja se toimii niin kuin sen pitää toimia. Tässä opetetaan vääränlaista vihaa sutta kohtaan."
Onko Egyptissä edes susia, tietääkseni ei? Heidän näkökulmastaan kyseessä on siis täysin fiktiivinen petoeläin. Ihan yhtä hyvin voisi olla mörkö, tai ilkeä fenix-lintu, tai mikä vaan.
Siinailla on susia. Aikaisemmin niitä on ollut muuallakin Egyptin pohjoisosissa. Ei susi ole yhtään sen fiktiivisempi peto siellä kuin mitä se oli Suomessa muutama vuosikymmen sitten.
Mikä oli tarinan opetus?
Kulttuureissa on eroja. Pakkala vierastaa sikäläisten lastenkirjojen väkivaltaa. Siellä monet vierastavat täkäläisten lastenkirjojen possuja. En oikein näe uutisarvoa tässä.
Jos jossain on uutisarvoa, niin siinä että suomalaista lastenkirjallisuutta edes jossain määrin käännetään arabiaksi. Ja siinä että Abu Dhabissa tuetaan sivistystä edes jossain määrin. Ja siitä että arabian yhteinen kirjakieli on kaikille sen puhujille vähän vieras, koska "murteiden" hajonta on suunta. (Lainausmerkit siksi, että käsittääkseni ne murteet eroavat toisistaan siinä missä esim. ranskan ja espanjan kielet eroavat latinasta.)
Ja kaikista näistä HS on valinnut otsikoksi juuri possut?
Parempi minusta tämmöinen kulttuurivienti arabimaihin kuin se, että tuotaisiin arabit Suomeen paikallista kulttuuria omaksumaan. Ja kuka tietää, vaikka vuosikymmenten saatossa tämä olisi osana aikaansaamassa positiivista kulttuurillista kehitystä noilla main? Jos Muumit korvaavat Muhammedin pikkupoikien samaistumisen kohteena, voi tiedossa olla parranpäristyksen hiipuminen tulevaisuudessa.
Vauvan askelin tulevaisuuteen, vauvan askelin...
Karsastakoot aivan rauhassa. Ottakoot silmälääkäriin yhteyttä tämmöisissä asioissa.
Quote from: punikkikeisari on 04.04.2013, 08:24:01
Parempi minusta tämmöinen kulttuurivienti arabimaihin kuin se, että tuotaisiin arabit Suomeen paikallista kulttuuria omaksumaan. Ja kuka tietää, vaikka vuosikymmenten saatossa tämä olisi osana aikaansaamassa positiivista kulttuurillista kehitystä noilla main? Jos Muumit korvaavat Muhammedin pikkupoikien samaistumisen kohteena, voi tiedossa olla parranpäristyksen hiipuminen tulevaisuudessa.
Vauvan askelin tulevaisuuteen, vauvan askelin...
Olen tuosta samaa mieltä mutta sen vuoksi olisinkin halunnut juttuun hieman levikkitietoja. Montako kirjaa on lahjoitettu tai myyty? Kenelle kirjat ovat menneet? Köyhille arabeille, rikkaille arabeille. kirkkoihin, moskeijoihin?
On vaan pelkona se, että valtion tuki nostetaan mutta kirjojen todellinen myynti ja levitys jää hyvin pieneksi.
Quote from: Arto Luukkainen on 04.04.2013, 08:56:17
Olen tuosta samaa mieltä mutta sen vuoksi olisinkin halunnut juttuun hieman levikkitietoja. Montako kirjaa on lahjoitettu tai myyty? Kenelle kirjat ovat menneet? Köyhille arabeille, rikkaille arabeille. kirkkoihin, moskeijoihin?
On vaan pelkona se, että valtion tuki nostetaan mutta kirjojen todellinen myynti ja levitys jää hyvin pieneksi.
Jutusta: "Suomalaisen kirjallisuuden vientiorganisaatio, Fili, on kahden vuoden aikana myöntänyt käännös- ja painatustukea 26:lle arabiaksi julkaistavalle kirjalle. Niistä suurin osa on lastenkirjoja.
Kirjojen on tarkoitus olla lukijoiden ulottuvilla tämän ja ensi vuoden aikana. Painosta on tullut jo kymmenkunta kirjaa."
Aika pienen mittakaavan puuhastelusta vaikuttaa ainakin toistaiseksi olevan kyse, eikä kovin nopeaan menestykseen taida olla lastenkirjallisuuden puolella ylipäätään mahdollisuuksia: genre kun on varmaankin aika konservatiivinen ja hidas muutoksille. Toisinhan on vaikka teknisten lelujen laita, joilla elinkaari on hirvittävän lyhyt ja voitot tehdään kuukausissa eikä vuosissa tai vuosikymmenissä.
Tietysti jos halutaan varmistaa, ettei yhtään veroeuroa koskaan hukata, on syytä palkata Himasen Pekka selvitysmieheksi.
Quote from: punikkikeisari on 04.04.2013, 09:22:48
Quote from: Arto Luukkainen on 04.04.2013, 08:56:17
Olen tuosta samaa mieltä mutta sen vuoksi olisinkin halunnut juttuun hieman levikkitietoja. Montako kirjaa on lahjoitettu tai myyty? Kenelle kirjat ovat menneet? Köyhille arabeille, rikkaille arabeille. kirkkoihin, moskeijoihin?
On vaan pelkona se, että valtion tuki nostetaan mutta kirjojen todellinen myynti ja levitys jää hyvin pieneksi.
Jutusta: "Suomalaisen kirjallisuuden vientiorganisaatio, Fili, on kahden vuoden aikana myöntänyt käännös- ja painatustukea 26:lle arabiaksi julkaistavalle kirjalle. Niistä suurin osa on lastenkirjoja.
Kirjojen on tarkoitus olla lukijoiden ulottuvilla tämän ja ensi vuoden aikana. Painosta on tullut jo kymmenkunta kirjaa."
Aika pienen mittakaavan puuhastelusta vaikuttaa ainakin toistaiseksi olevan kyse, eikä kovin nopeaan menestykseen taida olla lastenkirjallisuuden puolella ylipäätään mahdollisuuksia: genre kun on varmaankin aika konservatiivinen ja hidas muutoksille. Toisinhan on vaikka teknisten lelujen laita, joilla elinkaari on hirvittävän lyhyt ja voitot tehdään kuukausissa eikä vuosissa tai vuosikymmenissä.
Tietysti jos halutaan varmistaa, ettei yhtään veroeuroa koskaan hukata, on syytä palkata Himasen Pekka selvitysmieheksi.
Minua vain harmittaa, että suomalaisessa kulttuuriviennin tukemisessa vaikuttaa seuraava periaate:
Kun Suomeen tulee vieraileva ulkomaalainen sinfoniaorkesteri, Suomi maksaa kaikki kulut. Vastaavasti kun suomalainen orkesteri matkustaa ulkomaille, Suomi maksaa kaikki siitä aiheutuvat kulut.
Quote from: Arto Luukkainen on 16.04.2013, 08:21:11
Quote from: punikkikeisari on 04.04.2013, 09:22:48
Quote from: Arto Luukkainen on 04.04.2013, 08:56:17
Olen tuosta samaa mieltä mutta sen vuoksi olisinkin halunnut juttuun hieman levikkitietoja. Montako kirjaa on lahjoitettu tai myyty? Kenelle kirjat ovat menneet? Köyhille arabeille, rikkaille arabeille. kirkkoihin, moskeijoihin?
On vaan pelkona se, että valtion tuki nostetaan mutta kirjojen todellinen myynti ja levitys jää hyvin pieneksi.
Jutusta: "Suomalaisen kirjallisuuden vientiorganisaatio, Fili, on kahden vuoden aikana myöntänyt käännös- ja painatustukea 26:lle arabiaksi julkaistavalle kirjalle. Niistä suurin osa on lastenkirjoja.
Kirjojen on tarkoitus olla lukijoiden ulottuvilla tämän ja ensi vuoden aikana. Painosta on tullut jo kymmenkunta kirjaa."
Aika pienen mittakaavan puuhastelusta vaikuttaa ainakin toistaiseksi olevan kyse, eikä kovin nopeaan menestykseen taida olla lastenkirjallisuuden puolella ylipäätään mahdollisuuksia: genre kun on varmaankin aika konservatiivinen ja hidas muutoksille. Toisinhan on vaikka teknisten lelujen laita, joilla elinkaari on hirvittävän lyhyt ja voitot tehdään kuukausissa eikä vuosissa tai vuosikymmenissä.
Tietysti jos halutaan varmistaa, ettei yhtään veroeuroa koskaan hukata, on syytä palkata Himasen Pekka selvitysmieheksi.
Minua vain harmittaa, että suomalaisessa kulttuuriviennin tukemisessa vaikuttaa seuraava periaate:
Kun Suomeen tulee vieraileva ulkomaalainen sinfoniaorkesteri, Suomi maksaa kaikki kulut. Vastaavasti kun suomalainen orkesteri matkustaa ulkomaille, Suomi maksaa kaikki siitä aiheutuvat kulut.
Ei aina. Jos maiden välillä on kulttuurinvaihtosopimus, molemmat maat hoitavat itse omat kulunsa. Sopimuksia voi olla erilaisia, mutta sopimusten periaate lienee tuo.
Quote from: fincum on 16.04.2013, 10:53:00
Quote from: Arto Luukkainen on 16.04.2013, 08:21:11
Quote from: punikkikeisari on 04.04.2013, 09:22:48
Quote from: Arto Luukkainen on 04.04.2013, 08:56:17
Olen tuosta samaa mieltä mutta sen vuoksi olisinkin halunnut juttuun hieman levikkitietoja. Montako kirjaa on lahjoitettu tai myyty? Kenelle kirjat ovat menneet? Köyhille arabeille, rikkaille arabeille. kirkkoihin, moskeijoihin?
On vaan pelkona se, että valtion tuki nostetaan mutta kirjojen todellinen myynti ja levitys jää hyvin pieneksi.
Jutusta: "Suomalaisen kirjallisuuden vientiorganisaatio, Fili, on kahden vuoden aikana myöntänyt käännös- ja painatustukea 26:lle arabiaksi julkaistavalle kirjalle. Niistä suurin osa on lastenkirjoja.
Kirjojen on tarkoitus olla lukijoiden ulottuvilla tämän ja ensi vuoden aikana. Painosta on tullut jo kymmenkunta kirjaa."
Aika pienen mittakaavan puuhastelusta vaikuttaa ainakin toistaiseksi olevan kyse, eikä kovin nopeaan menestykseen taida olla lastenkirjallisuuden puolella ylipäätään mahdollisuuksia: genre kun on varmaankin aika konservatiivinen ja hidas muutoksille. Toisinhan on vaikka teknisten lelujen laita, joilla elinkaari on hirvittävän lyhyt ja voitot tehdään kuukausissa eikä vuosissa tai vuosikymmenissä.
Tietysti jos halutaan varmistaa, ettei yhtään veroeuroa koskaan hukata, on syytä palkata Himasen Pekka selvitysmieheksi.
Minua vain harmittaa, että suomalaisessa kulttuuriviennin tukemisessa vaikuttaa seuraava periaate:
Kun Suomeen tulee vieraileva ulkomaalainen sinfoniaorkesteri, Suomi maksaa kaikki kulut. Vastaavasti kun suomalainen orkesteri matkustaa ulkomaille, Suomi maksaa kaikki siitä aiheutuvat kulut.
Ei aina. Jos maiden välillä on kulttuurinvaihtosopimus, molemmat maat hoitavat itse omat kulunsa. Sopimuksia voi olla erilaisia, mutta sopimusten periaate lienee tuo.
Minä väitän että tuollaista sopimusta ei yleensä ole käytössä, koska sellaiseen ei koskaan ole viitattu ainakaan Helsingin Sanomien uutisoinnissa. Se on selvä että Suomi maksaa kaikki kulut kun suomalainen orkesteri reissaa ympäri maailmaa. Kyseisistä maista ei kuitenkaan juuri koskaan tule niiden maiden orkestereita omalla kustannuksella Suomeen. Vaikka olisi sopimuskin, tilit eivät mene tasan, jos toinen osapuoli ei lähetä tänne ketään.
On tämä sen verran olennainen asia, että olisi joskus mukava nähdä selvitys vierailuiden kustannuksista ja maksajista.