Korporaatiokommunistien perhedynastiaan kuuluvalla Cargotecillä on mennyt olosuhteisiin nähden vähän liian hyvin. Näppärä keino yrityksen toiminnan jarruttamiselle on ylipalkatun johtajan bonustaminen. Tähän tuskin on parempaa miestä kuin ex Finnairin vuokrakämppä-Vehviläinen. Herlinin Herrat ovat omia varoittajia leimanneet torakoiksi ja syöpäläisiksi, kun kehtasivat esittää korporaatiopoliittisesta nimitysuutisesta omat riitasointunsa.
Suomessa on ollut hyvin selvä trendi nostaa johtajien palkka yli kaiken tolkun. Amerikasta levinneellä tavalla on ollut samat seurausvaikutukset niin yhdysvalloissa kuin euroopassa. Tuotannolliset työpaikat ovat pikkuhiljaa siirtyneet pois ylipalkattujen johtajien rationalisoinnin seurauksena. Sitäpaiti kokonaisten yritysten henkilö- ja työmotivaatio on kirjaimellisesti lakannut. Nokia on hyvä esimerkki tästä. Kaikkia henkilöstöryhmiä kiristettiin ja painostettiin mutta saatu taloudellinen hyvä jaettiinkin vain harvalukuiselle johtajistolle. Sillä on ollut tuhoisa vaikutus koko yritysten tuottavuudelle ja motivaatiolle. Lopulta myös osakkeenomistajille.
Ylipalkattujen yritysjohtajien hallinnoimissa yrityksissä loppulasku koko toiminnan seurauksista on kätevästi ulkoistettu osakkeenomistajille, joiden institutionaalisten sijoittajien johdossa on, yllätys yllätys, lisää ylipalkattuja johtajia ilman varsinaista omaa sijoitustoimintaa. Kyse on verosuunnittelusta ja keinottelusta. Yritysten alipalkattujen voitontekijöiden, työntekijöisen taloudellinen hyvinvointi ei näiden bonuskeräilijöiden arvoasteikossa mikään arvo tai tavoite. Tottakai uusi ylipalkattu johtaja tulee esittämään työntekijöiden hyvinvoinnin erittäin tärkeänä osana strategiaa, mutta se ei saa maksaa mitään toisin kuin johtajansa jonka hyvinvointi koostuu rahasta.
Olosuhteisiin verrattuna Cargotecillä menikin vähän liian hyvin. Aika vetää jarrua...
VR:n siivoojaksi ei pääse kuulemma rikosrekisterin kanssa, mutta ministerin tehtäviin pääsyssä se ei ole mikään este.
Suomalaisiin koitetaan juurruttaa sellaista käsitystä, että siellä johtoportaissa tehtävä kaikenlainen filunkipeli ja oman edun tavoittelu on hyväksyttävää ja suorastaan luonnollista. Toisilta taas ruuvit voidaan kiristää äärimmillään ja mikäli siinä menossa ei pysy mukana, niin voi-voi. Eli on oma moka ja heikot joutaakin tippua pois kyydistä.
Kysyä voikin, onko tällaiseen menoon varaa valtiossa jossa on vain yhden keskieurooppalaisen kaupungin kokoinen väestömäärä. Suomen menestys on ainakin aiemmin ollut kiinni siitä, että kaikki soutaa yhteen suuntaan samassa veneessä.
Ei suomalaisten johtajien palkat sinänsä ole ylisuuria. Ongelmana on vain se, että sellaisia yrityksiä, jotka johtajan korkean palkan vastineeksi edellyttäisivät yrityksen menestymistä (sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä), ei ole. Eli johtajanpalkka on Suomessa käytännössä arpajaisvoitto johtajanvalintalotosta, ei vastasuorite hyvästä johtamisesta.
Minusta Nokian tuotanto- ja teknokatastrofi on hyvä esimerkki siitä kuinka johtajien ylisuuri palkka, täysin olosuhteiisiin ja muuhun henkilöstöön verrattuna, lopulta söi koko yhtiön sisäisen tuottavuuden. Fiinnairilla Vehviläisen toiminta oli hyvinkin selkeästi oman edun maksimointi jossa bonusten saamiseksi valtionyhtiöjohtaja on valmis murskaamaan kokonaisia tuotannonaloja, omalle bonukselleen haitallisten hetekellisten matalasuhdanteiden takia. Vastaavasti ollaan valmiita tekemään kestämättömiä investointeja (embraer lentolaivoaston ostaminen, stay bonukset) muodollisen johtamisen nimissä.
Ylisuurella palkalla tarkoittan sitä että yrityksen sisällä palkkaero on jo niin suuri että johtajan palkka tuhoaa koko muun henkilöstön motivaation ja toiminnan järkeistämistarpeet. Kun valtionyhtiöiden johtajien palkat on nostettu yli kaiken tuottavuuden, muu työntekijäkunta passivoituu ja muuttuu seurauksensa pelkäksi työssäkävijäksi ilman mitään muuta motivaatioita koska palkkaero ja saatu bonus ei koidu henkilöstölle tasapuolisesti ka kannustavasti.
Quote from: eräsmiesvaan on 29.01.2013, 08:05:54
VR:n siivoojaksi ei pääse kuulemma rikosrekisterin kanssa, mutta ministerin tehtäviin pääsyssä se ei ole mikään este.
Suomalaisiin koitetaan juurruttaa sellaista käsitystä, että siellä johtoportaissa tehtävä kaikenlainen filunkipeli ja oman edun tavoittelu on hyväksyttävää ja suorastaan luonnollista. Toisilta taas ruuvit voidaan kiristää äärimmillään ja mikäli siinä menossa ei pysy mukana, niin voi-voi. Eli on oma moka ja heikot joutaakin tippua pois kyydistä.
Kysyä voikin, onko tällaiseen menoon varaa valtiossa jossa on vain yhden keskieurooppalaisen kaupungin kokoinen väestömäärä. Suomen menestys on ainakin aiemmin ollut kiinni siitä, että kaikki soutaa yhteen suuntaan samassa veneessä.
Puoluesihteerin tehtävistä nyt puhumattakaan.