Tässä on aiemminkin tullut esiin tarve avata jokin jonkintyyppinen Venäjä -ketju, joka keskittyisi ruotimaan uutisvirran ja päivänpolttavien yksittäisten kysymysten takana vaikuttavia venäläisiä ja Venäjällä esiintyviä ilmiöitä ja ideologioita.
Joten:
Ehkäpä tämä voisi toimia järjellisenä alustuksena venäläisiä nationalisteja koskevalle keskustelulle, niin aiheeseen perehtyneet muualle Hommaan kirjoittaneet henkilöt voisivat kertoa laajemmin omia havaintojaan ja näkemyksiään aiheesta.
"Venäjän kansallisen suverniteetin julistus
Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen,
Täten me, Koko Venäjän Imperiumin (Julistuksen Laadinta) Kokouksen osanottajat julistamme Venäjän kansan ne erottamattomat oikeudet omaan itsenäiseen valtioon, jotka on peruttu helmikuussa 1917. Laillisen hallitsija Imperaattori Nikolai II:n väkivaltaisen kaatamiseen johtaneen salaliiton ja aseellisen kapinan johdosta, Venäjän Imperiumin alueella ei ole olemassa lainvoimaista valtaa. Täten (kaikki) Venäjän ja kansainvälisen lain ilmentymät ns. "Helmikuun vallankumouksen" jälkeen ovat juridisesti pätemättömiä. Tämän vuoksi kaikki 2(15).2.1917 jälkeiset olemassa olleet ja yhä olemassaolevat hallintoelimet ovat laittomia. Ainoa laillinen Venäjän valtion muoto on täten toistaiseksi Venäjän Imperiumi.
Venäjän valtion laillisena pohjana toimivat Imperiumin Laki Koodeksi ja Imperaattori Nikolai II:n Manifestit vuosilta 1905 ja 1906. Viimeinen laillinen hallintoelin oli Amurin vuoden 1922 Zemstvo Kokous, joka vahvisti Kaikkien Korkeimman Hallitsijan Oikeuksien kuuluvan yksinomaan Venäjän Tsaarille. Tietoisena historiallisesta missiostaan Koko Venäjän Imperiumin Kokous julistaa täten olevansa (Amurin) Zemstvo Kokouksen suora ja oikea seuraaja.
Imperiumin Kokous julistaa, että Venäjän kansan kansallinen itsenäisyyden ainoa laillinen muoto kaikkialla Venäjällä on periytyvä absoluuttinen monarkia, jota johtaa Venäjän Tsaari. Helmikuun 1917 jälkeen Venäjän Imperiumin alueelle muodostuneiden valtioyksiköiden tunnustaminen tai tunnustamatta jättäminen, kuten myös mahdolliset (em. valtioyksiköiden) rajojen määrittely, ovat kysymyksiä, jotka voidaan käsitellä ainoan laillisen Venäjän vallan, Koko- Venäjän Imperaattorin henkilön, toimesta.
Imperiumin Kokous ilmaisee tarpeen yhdistää kaikki terveet yhteiskunnalliset voimat taisteluun Venäjän valtion uudelleensyntymisen sekä niiden oikeuksien ja vapauksien puolesta, jotka on taattu Keisarillisessa manifestissa. Imperiumin Kokous julistaa, että Venäjän historiallisella alueella tänä päivänä olemassa olevilla, omavaltaisilla poliittisilla hallinnoilla, jotka harjoittavat anti-venäläistä politiikkaa, toisinaan saavuttaen mielipuolisen Venäjän kansan kansanmurhan (mittasuhteet) ja jotka perustuvat vain petokseen ja väkivaltaan, ei ole mitään juridista tai moraalista olemassaolon oikeutusta.
Venäjän kansan ja alkuperäisväestön ikeen alta yhdistyminen ja historiallisen Venäjän Valtion uudelleensyntyminen on päätavoite, joka yhdistää kaikki rehelliset ihmiset riippumatta poliittisten näkemysten eroista. Paluu Venäjän Imperiumin lainsäädännön normistoon antaa Venäjän kansalle ne kansalais- ja poliittiset oikeudet ja vapaudet, joita heiltä on nyt kielletty. Imperiumin Kokous julistaa että ainoastaan Koko-Venäjän Zemsto Kokouksella on oikeus vahvistaa Tsaari(n valtaoikeudet) ("huutaa kuningas"–mielessä). Imperiumin Kokous muodostaa (Koko-Venäjän) Zemstvo Kokousta Koollekutsumista Valmistelevan Pysyvän Neuvoston ja kutsuu yhteistyöhön kaikki Venäjän terveet poliittiset voimat, mutta ei (Venäjää) miehittäviä, jumalattomia, russofobisia tai antimonarkistisia tahoja.
Vain yhdessä synnytämme uudestaan Suuren Venäjän.
Aamen."
Lähde: http://rusimperia.info/catalog/1212.html
(Alkeellinen käännös oma; kieli on osin vanhahtavaa ja kovin, kovin muodollista enkä ole edes pyrkinyt kääntämään hallintoelin nimityksiä länsimaisille tutumpiin termeihin, mutat kirjoitin ne suurilla alkukirjaimilla. Sulkuihin olen kirjannut ajatusta mielestäni selventäviä lisäyksiä)
Erässä Laatokan saaressa:
http://www.rusimperia.info/catalog/2228.html
Venäläinen Marssi –infoa Slavjanskij Sojuz –porukan sivuilta:
http://www.demushkin.com/index.php
Jotain taiteelliseen vapauteen liittyviä käsityksiä vaikkapa muun "uuspakana-Rus" –sisällön ohella lentokulkuneuvojen historiasta:
http://slavs.org.ua/img/paintings/ivanov/25.jpg
Vahvasti uskonnollispohjaista Kolmas Rooma -ideologiaa
http://www.ic-xc-nika.ru/index.html
Ei Arkona huono bändi ole, ei ole:
http://www.youtube.com/watch?v=BaP1wDvkA6E&feature=relmfu
PS. Kauheasti tullut asiaa viikonlopun aikana; vähitellen kommentoin joihinkin aiheisiin lisää.
EDIT: käännökseen kaksi suomen kielen korjausta
Quote from: kelloseppä on 06.11.2012, 10:30:46
Jotain taiteelliseen vapauteen liittyviä käsityksiä vaikkapa muun "uuspakana-Rus" –sisällön ohella lentokulkuneuvojen historiasta:
http://slavs.org.ua/img/paintings/ivanov/25.jpg
Lentokulkuneuvoista en tiedä, mutta kieltämättä vetoavan näköinen kylämaisema. En ihmettele yhtään, vaikka moni tuollaista haikailisi.
-- -- --
Mutta tuosta suveriniteetin julistuksesta. Sehän palauttaa Venäjän tsaarin kukistumista edeltävään aikaan, jolloin Suomikin oli osa Venäjää. Taisipa olla vielä yrityksenä yleisvenäläistää koko valtakunta. Suomessa oli Sortokaudet. Suomen sodasta asti vallinnut käytäntö, etteivät Suomen valtiopäivät - ensin säätyvaltiopäivät, sitten vuodesta 1905 eduskunta - ole alisteisia kuin Imperaattorille, kumottiin Helmikuun vallankumouksessa, ja vallan otti valtakunnan duuma. Kehitys siihen suuntaan oli mennyt jo kauan. Imperiumia - erillisistä kansoista ja valtioista koostuvaa liittoa - ei enää 1900-luvun alussa ollut; oli vain yksi Venäjä.
Sitten Neuvostoliiton syntymisen jälkeen kansat taas "vapautettiin" uuden imperiumin alaisina. Neuvosto-Karjala oli autonominen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalan_autonominen_sosialistinen_neuvostotasavalta) lähes samassa mittakaavassa kuin Suomi oli ollut 1800-luvun; aluksi. Stalinin vainot 30-luvulla taas lopettivat autonomian. Jälleen oli kaikki valta yksissä käsissä. Nyt uudella "valtakunnan duumalla" eli ylimmällä neuvostolla. Jälleen oli yleisvenäläistetty koko valtakunta. Nyt vielä väestönsiirroilla ja kovilla keinoilla.
Mitä näillä yritän sanoa? Molempia "venäläistämispyrkimyksiä" edelsi sota; sodan uhka. Hävityn Japanin sodan jälkeen 1905 tarvittiin vahvistusta armeijaan. Ensimmäisen Maailmansodan tuhoissa sitä vasta tarvittiinkin. Suomen erityisasemaa - vapautta armeijan pidosta - oli vaikea perustella kansalle, joka menetti suuren määrän poikiaan Saksan vastaisessa sodassa. 30-luvulla kuvio taas toistui. Japani miehitti Mantsurian. Se herätti Stalinissa sodan uhan - "Katehonin (http://hommaforum.org/index.php/topic,67576.msg948325.html#msg948325)" - ja taas oli valtakunnan yhtenäisyys luotava autonomioiden poistolla. Johdan tästä yleisen kaavan. Venäjälle ja venäläisille kelpaa hyvin itsenäisistä autonomioista koostuva löyhä liitto; rauhanaikana. Se on kuin kylä yllä olevassa kuvassa. Sodan aikana - ja jopa sodan uhan aikana - valta taas täytyy olla keskitetty. Sitä vaatii niin kansa kuin johtokin. Donilla ratsastaa kasakka sotalippua heilutellen, jolloin arkiaskareet jää siihen paikkaan ja sotakausi alkaa. Imperialistiset valloitussodat, joissa suurvalta kohtaa yksittäisen pienen valtion, eivät ole oikeita "sotia" eivätkä siksi vaadi yhtenäistämistä; todellinen sota on aina
puolustussota - "suuri isänmaallinen sota".
Sodan uhka määrittää Venäjällä valtion rakenteen ja kansan mielialan. Näin muuallakin, mutta Venäjällä kaikkein voimakkaimpana.
Stenka Razin. Kapinallinen atamaani.
http://www.youtube.com/watch?v=rXc4AXAm7l0
Venäjän absoluuttinen monarkiassa (1) autonomisten valtioyksiköiden olemassaolo oli (ja niin kuin tämän päivän venäläiset monarkistit haluaisivat: olisi) riippuvainen yksinomaan Imperaattorin (instituutiona) tahtotilasta ja armosta. Tämähän oli venäläinen kanta mm. Suomen Suuriruhtinaskunnan autonomiseen asemaan 1809-1917. Puolan alunperin Suomea laajempi autonomia yksinkertaisesti lakkautettiin keisarillisilla määräyksillä askel kerrallaan 1831-1864-1905 lopulta joukoksi venäläisiä kuvernementteja! Täten Venäjän Imperiumi edes ei voinut muodostua autonomisten valtioyksiköiden liitosta, vaikka olisi ollut halua tähän. Se, että vuodet 1899-1917 koetaan Suomessa, ja toki suomalaiselta kannalta perustellusti, ryssän inhoiksi sortokausiksi, johtuu aivan toisista asioista kuin tästä perusasetelmasta.
1) "... Venäjän kansan kansallinen itsenäisyyden ainoa laillinen muoto kaikkialla Venäjällä on periytyvä absoluuttinen monarkia..."
Venäläisessä näkemyksessä Suomen suuriruhtinaskunnan autonomisen aseman suoran riippuvuussuhteen myös tsaarin henkilöön (2) todentuu aivan selvästi Suomessa toteutuneessa valtiopäivien koollekutsumiskäytännössä. Mikäli Suomen autonominen asema olisi ollut pohjimmiltaan vankemmalla juridisella pohjalla, valtiopäivät olisi kutsuttu koolle, vaikkapa määräajoin, useaan otteeseen vuosina 1809-1863 ja keisarin tahdosta riippumatta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska yksinkertaisesti ei ollut mekanismia, joka olisi velvoittanut tähän. Vuoden 1863 jälkeen valtiopäivien koollekutsumis -kysymys kieltämättä hivenen monimutkaistui venäläisten kannalta ja muuttui huomattavasti vakaammaksi suomalaisten kannalta.
2) "...Venäjän Imperiumin alueelle muodostuneiden valtioyksiköiden tunnustaminen tai tunnustamatta jättäminen... voidaan käsitellä ainoan laillisen Venäjän vallan, Koko- Venäjän Imperaattorin henkilön, toimesta."
Nyt huomaan, että olen unohtanut käännökseeni kirjoittaa: "...voidaan käsitellä vain ainoan ...". Anteeksi.
Tämäpä on se korkeimman vallan haltijan kysymys, johon sitten myöhemmin palattiin monta kertaa, kuten nim. sivullinen jo tavallaan totesikin.
Suomella oli kieltämättä myös puhdasta onnea matkassa paljon, mutta olivatko suomalaiset silloin vielä sitten liian tyhmiä (mieleeni palautuu runebergiläinen kuva Suomen kansasta ja vaikkapa Sven Tuuvasta!) kapinoidakseen vai liian viisaita? Vai toimiko Baltiassa venäläisten kannalta erinomaisen hyvin toimivaksi järjestelyksi jo aiemmin havaittu menettelytapa, saksalaiset paroonit "ostettiin" integroimalla heidät osaksi Venäjän valtioeliittiä, myös Suomen eliitin kohdalla yhtä ehdottoman hyvin? Todennäköisesti sekä että.
Joku kummeksui sitä, että miksi nationalistit Venäjällä eivät pidä Putinista. No, tuo julistus antaa siihen vastauksen. Joku toinen taisi ehkä todeta, että ei ole tavannut Venäjällä sellaista "nationalistia", joka ei olisi höökimässä ties minne; niin en minäkään. Joten taitaa nationalisti – termilläkin taas olevan ihan omanlaatuisensa merkitys Venäjällä. Itse väitän vahvasti näin. Näin ollen, mitähän kaikkea esimerkiksi voidaan tarkoittaa tällaisella lausunnolla: "EU:n epävakauden sijaan terve nationalismi luo vakauden tasapainon kaikkialle Eurooppaan"?
Niin, kärjistäen Razin kapinallaan tavallaan formuloi sen tarpeen, minkä toteuttamisen Pugatsev myöhemmin kapinallaan tavallaan esti – Katariina Suurihan oli allekirjoittamaisillaan Imperaattorin Manifestin, joka olisi vapauttanut maaorjat. Kumpaisenkin suuren kapinallisen kohdalla – tietenkin omathan ne lopulta pettivät.
Malinin kiteyttää laulussaan "Pugatsev" hyvin venäläisten tuntoja ilmestymisvuonnaan vuonna 1991 ja itse asiassa koko 1990-luvun alun. Hämmästyin kuinka vähän Malinin:n lauluista juuri "Pugatsevia" on ladattu Juutuubiin; outoa.
http://www.youtube.com/watch?v=sXWUbiF2TPA (Sanat videossa - venäjäksi)
PS. Pugatsev on tietysti tuttu jokaiselle "Kapteenin tyttärestä".
PPS. Nim. sivullisen ajatusta sodan läsnäolosta valtiossa prosessoin vielä.
PPPS. Toki myös kasakoiden autonomisen aseman aina Siperiaa myöten, Kaukasuksen ja Keski-Aasian vaihtelevan tyyppisten hallintoyksiköiden erojen hahmottaminen Puolan ja Suomessa vallinneeseen länsimaisen valtio-oppiin pohjautuviin "autonomisten valtioiden" tunnuspiirteisiin nähden olisi varmasti valaisevaa. Mikäli nim. sivullisen ajatus sodan uhan vallitessa toteutettavassa keskittämisestä pitäisi paikkansa, saman tunnusmerkistön pitäisi näkyä silloin kaikkialla ja muistaakseni juuri 1905-06-08 (?) kasakat saivat joitakin lisäoikeuksia. (En tähän hätään nyt löytänyt muuta tukea kuin: ainakin vuonna 1906 merkittävä osa Kubanin kasakka-arneijaa hajautettiin ympäri Venäjää valtakunnan sisäisen järjestyksen ylläpitoon. Onko tämä sitten tulkittavissa keskusvallan luottamuksen osoituksena vai paikallista sepatarismia ehkäiseväksi toimenpiteeksi. Veikkaan vahvasti edellistä). Ken tietää, pyydän täsmentämään. Muutoin tähän keskittämis-hajautus syklin -ajatukseen palaan myöhemmin.
PPPPS. Nim sivullinen, siiinä kuvassahan koko kylän väki ihmettelee ylhäällä keskellä leijuvaa jonkin moisella matalapaine suihkumoottorilla varustettua viikinkilaivan näköistä lentoalusta. Tietäisikö kukaan, mikä se oikein on? Tuskin maalari Ivanov on sitä aivan alusta lähtien omasta päästään keksinyt - liittyykö johonkin satuun tai taruun?
Edit: kolmen ? -merkin muodostama keltainen naama poistettu ja lentoalus-kysymys lisätty
Quote from: kelloseppä on 07.11.2012, 21:48:10
PPPPS. Nim sivullinen, siiinä kuvassahan koko kylän väki ihmettelee ylhäällä keskellä leijuvaa jonkin moisella matalapaine suihkumoottorilla varustettua viikinkilaivan näköistä lentoalusta. Tietäisikö kukaan, mikä se oikein on? Tuskin maalari Ivanov on sitä aivan alusta lähtien omasta päästään keksinyt - liittyykö johonkin satuun tai taruun?
Ainakin yksi tarina kertoo muinaisesta siperialaisesta tiedemiehestä, joka ampiaispesästä teki lentoaluksen. 1800-luku oli luonnontieteiden kulta-aikaa. Silloin ampiaispesä teoria sai kokeilijoita *. Saattaa olla tuo alus samasta lähteestä - tai sitten ei. Joka tapauksessa kuvassa lentoalus jäi kylämaiseman varjoon; niin hieno kylä on.
* http://www.rexresearch.com/grebenn/grebenn.htm
Quote from: sivullinen. on 06.11.2012, 13:04:17
Sodan uhka määrittää Venäjällä valtion rakenteen ja kansan mielialan. Näin muuallakin, mutta Venäjällä kaikkein voimakkaimpana.
Ehkäpä viikinkien ja mongolien venäläisten kollektiivitajuntaan jättämä eräs yhteinen piirre oli se, että sodankäynti on jokaisen "vapaan miehen" sekä velvollisuus että oikeus. Se on henkisesti siis tietyntyyppinen moderni länsimaisen asevelvollisuuden –konsepti sisältäen myös säännöllisesti toistuvat "kertausharjoitukset" – mutta ei niinkään yksilön velvollisuutena valtiota kohtaan vaan yhteisöllisenä toimintamallina, kuten esim. sadonkorjuu- ja uskonnolliset juhlat. Venäjällä tämä ajatus ei ole vain kirjattu valtion lakikoodeksiin vaan se on osa yhteistä "kaikkien terveiden voimien" hyväksymää täysin kiistämätöntä fysikaalisten luonnonlakien kaltaista yksinkertaisesti ainoastaan olemassa olevaa toiminta-, kokemus- ja arvomaailmaa, jolle ei ole olemassa vaihtoehtoja. Ei ollut vaihtoehtoja viikinki- tai mongoliyhteisössäkään. Tämä arvomaailma ei siis ole länsimaisessa mielessä ainoastaan väestön suuren enemmistön kannattama kansalaisia sitova lakiin kirjattu seikka vaan väestön suuren enemmistön mielestä myös eräs täysin väistämätön osa ihmisyhteisön elämää; toteutuessaan ei todellakaan suotava, mutta toisinaan väistämättömästi esiintyvä; kuten halla, joka tuhoaa viljasadon.
Olisiko tässä kenties jotain lihaa nim. sivullisen ajatuksen luurangon täytteeksi; tämähän on kai osittain niin tavattoman tuttua ja osittain niin tavattoman vierasta suomalaisille (ts. jonkin tyyppiselle suomalaisuuden karrikatyyrihahmolle niin hyvässä kuin pahassa)?
Lähti vain ajatus lentämään, kun tämä video palautti tämänkin touhun mieleen:
http://www.youtube.com/watch?v=xDrKpYn-8u8&feature=fvwrel
"Seinä seinää vasten" on toimiva yhteistoiminnan ja ryhmä –hengen rakentamisen muoto, jos vain porukka on oikealla asenteella liikkeellä ja edes suunnilleen fyysisesti yhtä vahvoja. Siinä ei varsinaisesti ole voittajia eikä häviäjiä, vaan "kolli-ikäisten" silkkaa elämisen ja yhdessäolon riemua! Myös mainio ylimääräisen energian purkamismuoto; energiaahan etenkin tietyn ikäisillä tuppaa olemaan yllin kyllin. Siis jonkinmoinen "pohojalaasen painitahan" -toiminnan joukkomuoto!
PS. Puhuin sitten aivan eri asiasta kuin Venäjän/Neuvostoliiton armeijan elimelliseksi osaksi pesiytynyt täyshullu, rikollinen simputus ja systemaattinen esimesiaseman rikollisen törkeä väärinkäyttö. Tämä nyt varmuuden vuoksi.
PPS: Kasakat ovat osin sitten aivan eri asia kuin venäläiset, mutta asialla ei nyt tässä ole merkitystä.
PPPS: Grebennikovista tulee jotenkin mieleeni Tsiolkovski:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Konstantin_Tsiolkovski
Quote from: kelloseppä on 13.11.2012, 09:15:24
Ehkäpä viikinkien ja mongolien venäläisten kollektiivitajuntaan jättämä eräs yhteinen piirre oli se, että sodankäynti on jokaisen "vapaan miehen" sekä velvollisuus että oikeus.
Ehkäpä samaan tapaan kuin antiikin Kreikassa politiikka oli jokaisen vapaan miehen velvollisuus ja oikeus. Ne jotka eivät siihen osallistuneet saivan nimen "idiootit". Sotahan ei ole mitään muuta kuin politiikan äärimmäisyyteen viety muoto; "politiikan jatkamista toisin keinoin". Mitä alkukantaisempi kansa on ja mitä vähemmän on uskoa ja toivoa diplomaattisen neuvottelun johtavan tuloksiin, sitä herkemmin kansa - siis erityisesti nuoret miehet - vaatiivat periaatteellisten aattellisten kysymysten ratkaisua puukkojen, nyrkkien tai sodan avulla.
Quote from: kelloseppä on 13.11.2012, 09:15:24
Venäjällä tämä ajatus ei ole vain kirjattu valtion lakikoodeksiin vaan se on osa yhteistä "kaikkien terveiden voimien" hyväksymää täysin kiistämätöntä fysikaalisten luonnonlakien kaltaista yksinkertaisesti ainoastaan olemassa olevaa toiminta-, kokemus- ja arvomaailmaa, jolle ei ole olemassa vaihtoehtoja.
Niinpä. Venäjä on suuria kaupunkeja lukuunottamatta yhä suuri ja villi erämää. Siellä ei laki pääse vakiintumaan ilman jatkuvaa ja vahvaa sotilashallintoa. Osmo Jussila toi tämän hyvin esiin kirjassaan Suomen suurruhtinaskunnasta: Kun 1800-luvulla lakia alettiin kirjoittaa ylös, oli Suomi tässä suhteessa edistyksellinen voittomaa, sillä laki oli täällä juurtunut jo ainakin kansan ylimpien kerrosten mielialaan. Venäjällä pätivät yhä iänaikaiset tavat ja perinteet - ja niiden edessä Tsaarin valtakin oli voimaton.
Quote from: kelloseppä on 07.11.2012, 21:48:10
Venäjän absoluuttinen monarkiassa [...]
Nimenomaan
absoluuttinen monarkia, ei
perustuslaillinen monarkia. Venäjällä siis lakia ei tässäkään mielessä haluta ylimmäksi toimintaa rajoittavaksi tekijäksi. Tsaarit kuten myös Stalin ja nyt Putin ovat
kaiken lain yläpuolella. Heitä Venäjän kansa kunnioittaa ja kumartaa. Venäjä on Sparta.
Venäjästä kiinnostuneet voisivat olla kiinnostuneita Medvedevin koko haastattelusta YLE:n toimittajien kanssa:
http://rt.com/politics/official-word/medvedev-finland-interview-visit-649/
Eräästä Venäjän sekavan opposition tyypistä arviota:
http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2012/marraskuu/mika-mies-on-sergei-udaltsov
Venäjä EI ole Sparta; Venäjä on lähtökohtaisesti siihen aivan liian kaaosmainen, moni-ilmeinen ja ristiriitainen. Siksipä juuri Venäjän valtiaat ovat absoluuttisen vallan haltijoita, lain yläpuolella, Jumalasta seuraavia ja ainakin käytännön toimissaan nuivia. Luonnollisesti Venäjällä on silloin tällöin pinnan alta ihmisten ilmoille noussut mm. kansalaisyhteiskunnan ja/tai demokratian ituja, kuten tälläkin hetkellä, mutta millä keinoin tuollaisten itujen kasvu voisi pysyä a) rauhallisena b) hallittuna c) riittävän maltillisena ja d) sellaisena, ettei se vaaranna Venäjän ykseyttä ja yhtenäisyyttä? Juuri tämän vuoksi pikkuiset, rajatut ja paikalliset "kurinpalautukset" ovat niin tuttu reagointimenetelmä Moskovan valtiaille. Täysimittaisen sisällissodan pelosta monet Venäjän kansasta kunnioittavat tämmöisiä johtajiaan; sen verran kaamea se edellinen sisällissota oli.
Nim. sivullisen 1800-luvun Suomen ja Venäjän erojen lyhyt kuvaus oli mainio. Kun ensimmäisen kerran kerroin Venäjällä, että joku oli Suomessa haastanut poliisin jostakin virkavirheestä oikeuteen, niin tuntikausia meni sen selvittämiseen, että olinko ihan oikeasti äkillisesti menettänyt viimeisen järjenhippusen päästäni. Vastoin tahtoani minut vietiin keskellä yötä hirveällä älämölöllä jonnekin "puoliviralliselle" sairasotille, sitten siellä "otilla" myös yritettiin koko joukolla tietenkin ihan vilpittömin aikein selvitellä, että oliko juodussa votkassa kenties poikkeuksellisesti jotain semmoista vikaa, että saa ihmisen puhumaan ihan totaalisen täysin hulluja, levottomia ja sairaita. Ainoastaan tieteellisen eksperimentin tarkoituksessa koko porukka, luonnollisesti "otin" avuliaat hyypiöt mukaan lukien, joi loputkin illanistujaisiin varatusta pullolaatikosta; olihan lääketieteellisen kokeen suorittamiseen nyt poikkeuksellisen tarkoin valvotut olosuhteet. Auringon nousun ihmeen todistamisen jälkeen vasta suunnilleen uskoivat, että ehkä kelloseppä ei ainakaan vielä ole ihan täydellisesti seonnut päästään ja ehkä tuommoinen saattaa Suomessa kenties onnistua ilman, että henki ihan heti putkassa lähtee. Joten päästiinhän sitä sitten lopulta hakemaan niitä kaikessa tohinassa unohtuneita suolakurkkuja.
Tuo "alkukantaisuuden" ja "diplomaattisen alikehittyneisyyden" vastakkainasettelun ajatus vaatii mielestäni lisäkehittelyä ja harmaan sävyjä. Nim. Emo toi (Ketju "Kirkon karkeimmat mokutukset", vastaus no 324) hiljakkoin esiin länsimaisen ihmisen tietynlaisen kyvyttömyyden turvata itsensä ja jälkeläistensä eloonjäämisen; sama kollektiivinen demografinen populaatio-ongelma on venäläisilläkin. Saa nähdä kumpi toimintamalli on tässä suhteessa toista menestyksekkäämpi, mutta tämä näkökulma olisi ehkä yhdistettävä jollakin tavoin "alkukantaisuuteen" ja "diplomaattiseen alikehittyneisyyteen".
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/11/1665167/venajan-kulttuuriministeri-suomi-erottamaton-osa-venalaista-maailmaa
Quote45 minuuttia-ohjelma sai käsiinsä Ulkoministeriön muistion, joka paljasti, miten tylysti Venäjän kulttuuriministeri Vladimir Medinski on arvioinut suomalais-ugrilaisten kansojen asemaa.
Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressin avajaisissa syyskuussa Unkarin Siófokissa puhunut Medinski aiheutti hämmennystä yleisössään teilaamalla suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyön venäläisvastaiseksi liikehdinnäksi.
Ministerin mukaan suomalais-ugrilainen maailma on ymmärrettävä erottamattomaksi osaksi venäläistä maailmaa.
– Venäjä on suomalais-ugrilaisten kansojen sydän eikä Venäjä aio toistaa Euroopan monikulttuurisuuden virheitä, latasi kulttuuriministeri Vladimir Medinski juhlapuheessaan.
Kremlin entisten virkamiesten johtama uutistoimisto Regnum tuki kongressiuutisoinnissaan kulttuuriministerin ajatuksia. Uutistoimiston mukaan suomalais-ugrilaisten kansojen kesken ei ole aitoa yhteisyyden tunnetta, vaan kansainvälinen yhteistyöfoorumi on synnytetty Venäjän sisäisiin asioihin sekaantumiseksi ja venäläisten kulttuurisen yhtenäisyyden romuttamiseksi.
....
Vladimir Medinskin puhetta kuuntelivat Suomen, Viron ja Unkarin presidentit. Presidentti Sauli Niinistön seurueen lisäksi avajaisyleisössä oli muun muassa Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön korkeita virkamiehiä ja muita kulttuurialan vaikuttajia. Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma saapui paikalle vasta kongressin päätöspäivänä.
Presidentin kanslian mukaan kulttuuriministeri Medinskin puheen muutamiin kohtiin kiinnitettiin presidentin seurueessa erityistä huomiota. Puheesta keskusteltiin kanslian mukaan tuoreeltaan virkamiestasolla Venäjän kanssa.
Konservatiivisten patrioottien kerho
Venäjän kulttuuriministeri kiiruhti suoraan suomalais-ugrilaisesta maailmankongressista venäläisten äärinationalistien muodostaman konservatiivisten patrioottien kerhon perustamiskokoukseen Pihkovan alueelle Izborskiin.
Kerho kertoo toimivansa vastavoimana liberaaleille voimille ja demokratialiikkeen provokaatioille. Kerho ilmoitta kehittelevänsä Venäjälle uutta ideologiaa, jonka yhtenä tavoitteena on Venäjän ortodoksinen jälleen syntyminen.
Kulttuuriministeri Vladimir Medinskin ohella kerhon muita perustajajäseniä ovat euraasialaista supervaltaa tavoitteleva geopolitiikan filosofi Aleksandr Dugin, äärivasemmistolainen, punaisen imperiumin sotilaaksi itseään nimittävä kirjailija Aleksandr Prohanov, Pihkovan kuvernööri Andrei Turtsak, Venäjän puolustusministeriön entinen osastopäällikkö, kenraalieversti Leonid Ivasov, vasemmistolainen ekonomisti Mihail Deljagin sekä valtiollisen televisiokanavan toimittajat Mihail Leontjev ja Maksim Sevtsenko.
Venäläisten tiedotusvälineiden mukaan perustamiskokouksessa oli läsnä myös nimeltä mainitsematon Venäjän hallinnon virkamies. Mediassa julkaistujen asiantuntija-arvioiden mukaan kerhon perustamiskokoukseen osallistuminen olisi kuitenkin Kremlille lähinnä mediaprojekti.
Konservatiivisten patrioottien kerho:
Vladimir Medinski, kulttuuriministeri
Aleksandr Dugin, geopolitiikan filosofi
Aleksandr Prohanov, äärivasemmistolainen kirjailija
Andrei Turtsak, kuvernööri
Leonid Ivasov, kenraalieversti
Mihail Deljagin, vasemmistolainen ekonomisti
Mihail Leontjev, valtiollisen televisiokanavan toimittaja
Maksim Sevtsenko, televisiokanavan toimittaja
Kokouksessa Venäjän kulttuuriministerin kanssa oleva Alexander Dugin on varsin mielenkiintoinen mies. Varsinkin kuuluisa kirjansa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Foundations_of_Geopolitics
QuoteDugin has asserted that the book has been adopted as a textbook in many Russian educational institutions.
..
The book states that "the maximum task [of the future] is the 'Finlandization' of all of Europe".
Ihan järkevältähän tuo kuulostaa tuo suvereniteetin julistus. Pitääpä rukoilla että Suomeenkin saataisiin taas keisari.
Tähän esitän kaksi syytä: 1) Länsimainen sivilisaatio on jo rappiolla 2) Vasemmiston voima estää elvyttämästä sitä. Ainoa mahdollinen, mutta kenties epätodennäköinen vastaus on katekhon, eli Pyhän Venäjän jälleensyntyminen.
1) Länsimaiden "menestys", moderni elämäntapa perustuu teknologisiin läpimurtoihin, joista ovat vastuussa lähinnä yksittäiset nerot, jotka ovat saaneet omistautua työlleen (ks. tästä Bruce Charlton (http://charltonteaching.blogspot.fi/2012/11/the-pyramid-of-technology-and-of.html)).
Teollisuuden tuomasta elintasosta kuitenkin seuraa, että "heikompi aines" lisääntyy neroja enemmän, ensisijaisesti koska lapsikuolleisuus poistuu. Kun väestö keskimäärin tyhmenee, teknologiset läpimurrot harvenevat, ja väestönkasvu ylittää talouskasvun. Nykyisessä talouskriisissä on selvästi nähtävissä, että koko 1900-luvun hallinnut hyvinvointivaltiollinen politiikka on kerta kaikkiaan tiensä päässä, se syö kaikki resurssit, joilla kenties voisi tavoitella talouskasvua.
2) Suurin osa ihmisistä, joilla kyvyt riittäisivät tämän ongelman hahmottamiseen, ei välitä siitä, koska ovat vasemmistolaisen ajattelun saastuttamia, oikeastaan nihilistejä. Varsinaista totuutta ei ole, joten ei ole tietoakaan, hyvää itsessään ei ole, joten ei pahaakaan, ja kauneus on merkityksetöntä. Vasemmistolaisesta ajattelusta on jäljellä lähinnä tuhovimma, joka kohdistuu itseen siinä missä muihinkin, ja jonka looginen johtopäätös on kuolema, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia. Vasemmiston keppihevosien: homoseksualismine, feminismin, viherpiiperryksen, monikulttuurisuuden jne. suora tavoite on elämän kukoistuksen edellytysten tuhoaminen. Vasemmiston voi siis katsoa olevan saatanasta ja tämän vuoksi katekhon olisi välttämätön Antikristuksen torjumiseksi. Maallisia oikeistolaisuuksia on kokeiltu ja ne ovat osoittautuneet puutteellisiksi.
QuoteSuomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressin avajaisissa syyskuussa Unkarin Siófokissa puhunut Medinski aiheutti hämmennystä yleisössään teilaamalla suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyön venäläisvastaiseksi liikehdinnäksi.
Ministerin mukaan suomalais-ugrilainen maailma on ymmärrettävä erottamattomaksi osaksi venäläistä maailmaa.
– Venäjä on suomalais-ugrilaisten kansojen sydän eikä Venäjä aio toistaa Euroopan monikulttuurisuuden virheitä, latasi kulttuuriministeri Vladimir Medinski juhlapuheessaan.
Tuo on kai tulkittava siten, ettei Kremlissä haluta rajanaapureiksi Ruotsia apinoivia monikulttuurihelvettejä, joista tartunta voi levitä Venäjällekin. Toimittajan tulkintaa vain on aivan liikaa ja Medinskiltä siteerattu osuus on jätetty surkean lyhyeksi.
Myös siitä olen samaa mieltä, että Venäjä on erottamaton osa meikäläistä maailmaa. Eihän se tuosta itärajan takaa ole mihinkään lähdössä, ja sikäläinen kansanluonne on samankaltainen kuin omakin ajatusmaailmamme. Minään sydämenä en sitä pidä, mutta venäläisillä on samanlainen maailman napa -syndrooma kuin Pohjolan valoa leikkivillä ruotsalaisilla ja teknoinnovaatiolandiaa leikkivillä suomalaisilla ja siihen on vain sopeuduttava.
Venäjä ajattelutapa muuttui käsittämättömäksi vasta siinä vaiheessa kun anglo-amerikkalainen viihde alkoi tulla koteihin television kautta. Sikäläinen järjenjuoksu ei ole paras mahdollinen jos pyrkii ymmärtämään venäläisien touhuja, joten Venäjän suhteet tarjoavat kaltaisillemme konservatiivijunteille mahdollisuuden loistaa kansainvälisessä politiikassa jahka fiinimpi väki tajuaa, ettei EU olekaan maanpäällinen paratiisi, mikä tapahtunee jotakuinkin siinä vaiheessa kun pankkien luottotappiot alkavat kaataa valtioiden talouksia tosissaan ja joudumme kärsimään EU:n osaamisesta kriisin selvittelyssä. Se tulee meinaan käymään aika perkuleen kalliiksi meille asiansa paremmin hoitaneille kansoille.
Quote
Kerho kertoo toimivansa vastavoimana liberaaleille voimille ja demokratialiikkeen provokaatioille. Kerho ilmoitta kehittelevänsä Venäjälle uutta ideologiaa, jonka yhtenä tavoitteena on Venäjän ortodoksinen jälleen syntyminen.
Kulttuuriministeri Vladimir Medinskin ohella kerhon muita perustajajäseniä ovat euraasialaista supervaltaa tavoitteleva geopolitiikan filosofi Aleksandr Dugin, äärivasemmistolainen, punaisen imperiumin sotilaaksi itseään nimittävä kirjailija Aleksandr Prohanov
Kuulostaa melko perinteisen esoteeriseltä. Only in Russia.
Quote from: sunimh on 30.11.2012, 10:42:31
Quote
Kerho kertoo toimivansa vastavoimana liberaaleille voimille ja demokratialiikkeen provokaatioille. Kerho ilmoitta kehittelevänsä Venäjälle uutta ideologiaa, jonka yhtenä tavoitteena on Venäjän ortodoksinen jälleen syntyminen.
Kulttuuriministeri Vladimir Medinskin ohella kerhon muita perustajajäseniä ovat euraasialaista supervaltaa tavoitteleva geopolitiikan filosofi Aleksandr Dugin, äärivasemmistolainen, punaisen imperiumin sotilaaksi itseään nimittävä kirjailija Aleksandr Prohanov
Kuulostaa melko perinteisen esoteeriseltä. Only in Russia.
Suomessa sentään tajutaan, että uuden ideologian saa kätevimmin kun palkkaa Himasen kehittelemään sitä.
From Russia with Love! Eksoteriaa via Istanbul.
Quote from: törö on 30.11.2012, 10:40:57
QuoteSuomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressin avajaisissa syyskuussa Unkarin Siófokissa puhunut Medinski aiheutti hämmennystä yleisössään teilaamalla suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyön venäläisvastaiseksi liikehdinnäksi.
Ministerin mukaan suomalais-ugrilainen maailma on ymmärrettävä erottamattomaksi osaksi venäläistä maailmaa.
– Venäjä on suomalais-ugrilaisten kansojen sydän eikä Venäjä aio toistaa Euroopan monikulttuurisuuden virheitä, latasi kulttuuriministeri Vladimir Medinski juhlapuheessaan.
Tuo on kai tulkittava siten, ettei Kremlissä haluta rajanaapureiksi Ruotsia apinoivia monikulttuurihelvettejä, joista tartunta voi levitä Venäjällekin. Toimittajan tulkintaa vain on aivan liikaa ja Medinskiltä siteerattu osuus on jätetty surkean lyhyeksi.
Niin no jonkun verran olen mielestäni havainnut, että Heidi Hautalan tapaiset Venäjänvihaajat koettavat tämän suomalais-ugrilaisen vähemmistön kohtelun perusteella halventaa venäläisyyttä. Onhan Itä-Euroopassa nähty, että George Sorosin rahoilla on koulutettu radikaalinuorisoa, joka on tehnyt mustalaisista Itä-Euroopan "neekerit" ja pitää mustalaisten kokemaa rasismia suurimpana yhteiskunnallisena ongelmana. Monikulttuurisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että luodaan viaton uhri, jonka kaikki ongelmat johtuvat valkoisen kristityn rasismista, jonka pitää syyllisyydestä päästäkseen luopua kaikesta ja antaa uhrille.
Nim. Rafael K. linkkasi tämän englanninkielisen artikkelin sittemmin lukitussa arvokonservatiivisuus -ketjussa:
http://www.chroniclesmagazine.org/2012/11/27/democracy-reflections-on-the-2012-jrc-meeting/
Artikkelin kirjoittaja, Srdja Trifkovic kirjoittaa myös Dveri:n sivuille, tosin serbiaksi; loppuvuoden 2012 aiheina on ollut mm. ehdotus Haagin kansainvälisen tuomioistuimen toiminnan ja Vojvodinan autonomian lopettamisesta. Trifkovic kirjoitti jälkimmäisessä artikkelissaan oman tulkintansa Suomen suuriruhtinaskunnan autonomiasta Venäjän osana, mitä hän pitää "klassisena esimerkkinä valtion vakautta vahvistavasta paikallisesta autonomiasta".
Lähteet:
www.dverisrpske.com/sr-CS/vesti/2012/decembar/pokrenuti-ukidanje-tribunala.php
www.dverisrpske.com/sr-CS/za-dveri-pisu/autori/srdja-trifkovic/uostalom-autonomiju-vojvodine-treba-ukinuti.php
Sinänsä mielenkiintoista, että Suomea ylipäätään käytetään Balkanilla esimerkkinä jostakin valtiollisesta toimintamallista. Olisikohan Euroopan eri itäisillä reuna-alueilla havaittavissa entistä enemmän mielenkiintoa toistensa sinänsä kovin paikallisiin ja historiallisiin erikoisuuksiin; myös eri alueiden suhteessa Venäjään?
Aletaanko joissakin piireissä kehittelemään laajemminkin ja ehkä tosissaan ajatusta jonkinlaisesta Venäjän suojeluksessa elävistä jopa lähes täyden sisäisen autonomian, erittäin vahvat omat kansalliset piirteet omaavista, mutta läntisen multikultin ja "tuhoisan politiikan" hylänneistä pienistä valtioista, jotka ovat ulkoistaneet käytännössä valtaosan ulko- ja turvallispolitiikkaansa ydinasevalta Venäjälle, ja jotka sijaitsevat maantieteellisesti EU:n ja Venäjän kovien ytimien välissä? Siis jonkinlainen ristisiitos esim. nykyisestä kansallisen päätöksenteon ylittävästä EU:sta, Jugoslavian liittovaltiosta, NATO:sta ja Venäjän Imperiumista?
Quote from: kelloseppä on 20.12.2012, 10:15:56
Aletaanko joissakin piireissä kehittelemään laajemminkin ja ehkä tosissaan ajatusta jonkinlaisesta Venäjän suojeluksessa elävistä jopa lähes täyden sisäisen autonomian, erittäin vahvat omat kansalliset piirteet omaavista, mutta läntisen multikultin ja "tuhoisan politiikan" hylänneistä pienistä valtioista, jotka ovat ulkoistaneet käytännössä valtaosan ulko- ja turvallispolitiikkaansa ydinasevalta Venäjälle, ja jotka sijaitsevat maantieteellisesti EU:n ja Venäjän kovien ytimien välissä? Siis jonkinlainen ristisiitos esim. nykyisestä kansallisen päätöksenteon ylittävästä EU:sta, Jugoslavian liittovaltiosta, NATO:sta ja Venäjän Imperiumista?
En tiedä slaavilaisista maista yleisesti, mutta voisin kuvitella että Puolassa tai Baltian maissa ei vielä oikein innostuta Venäjän tarjoamasta suojelusta. Varsinaisen asennemuutoksen aikaansaamiseksi tarvittaisiin USA:n kansainvälisen aseman romahdus, mikä voi seurata tämänhetkisestä ylivelkaantumisesta. Geopoliittisesti EU on mielestäni Yhdysvaltain projektio Eurooppaan, EU on yritys toteuttaa amerikkalaistyylinen hallintomalli Euroopan mantereella, ja tällainen henkisesti alkuperästään riippuvainen. EU on myös taloudellisesti ja sotilaallisesti amerikkalaisen käskyvallan alaisena monella tapaa.
USA:n romahduksesta seuraisi Eurooppaan valtatyhjiö, ja tämän varalta voi suunnitella erilaisia autonomioita pikkuvaltioille Venäjän suojeluksessa. EU:n suurista maista Ranska yrittäisi varmasti kasata jonkin EU:n lujan ytimen omine asevoimineen. Pikkuvaltioiden pitäisi hakea isommista turvaa. Suomelle realistisin kansallisen itsemääräämisen turvaamisen tapa olisi mielestäni autonominen asema Venäjän asevoimien suojaamana. Muut Pohjoismaat luultavasti hakisivat turvaa lännestä, Yhdysvalloilta tai Iso-Britannialta, Atlantti on niille niin tärkeä.
Quote from: hattiwatti on 30.11.2012, 00:21:11
Kulttuuriministeri Vladimir Medinskin ohella kerhon muita perustajajäseniä ovat euraasialaista supervaltaa tavoitteleva geopolitiikan filosofi Aleksandr Dugin (...)
Euraasian suurvallan tavoittelijoissa kärjistyy venäläiselle ulkopolitiikalle muutenkin tunnusmerkillinen piirre, suuruudenhulluus, joka vahingoittaa Venäjän omaa etua.
Siinä, missä Venäjä voisi olla olennainen osa länsimaista maailmaa, ellei jopa sen keskus ja sydän, länsimaisen kulttuurin ja ihmisen turvapaikka ja valonlähde vaikeina aikoina, niin eurasianistit monine tovereineen toimivatkin, jotta siitä tulisi puoliaasialainen roistovaltio, jota koko maailma vihaa ja pelkää.
Tavallaan eurasianistit pyrkivät kaappaamaan kadehtimansa USA:n roolin yleisesti vihattuna maailmanpoliisina, mutta eivät kuitenkaan halua eivätkä kykenisikään esiintymään USA:n tapaan länsimaisena maana tai demokratian lippulaivana. Venäjä euraasialaisena supervaltana saisi siis USA:n kärsimät haitat moninkertaisena ilman vastaavia hyötyjä. Eurooppa ei olisi sen luonnollinen liittolainen. Venäjän painostus ja vallanhimo Euroopassa päin vastoin kääntäisi ja yhdistäisi Euroopan kansat sitä vastaan. Paikkaa länsimaiden ytimessä ei voi vallata. Jos länsimaita muokataan, miehitetään tai alistetaan ei-länsimaalaisen tahon alaisuuteen tai etupiiriin, ne eivät enää ole länsimaita.
Länsimaiden joukkoon voi "asettua" vain kuulumalla alun perinkin niihin. Venäjä voisi "asettua", jos poliittinen tahto löytyisi. Slaavilaiset kansat ovat yhtä lailla länsimaisia kuin baltit, germaanit, romaanit, itämerensuomalaiset ynnä muut. Ortodoksit (ja kun Venäjän nousevista liikkeistä puhutaan, niin myös uuspakanat) ovat yhtä lailla länsimaisia kuin Euroopan protestantit, katoliset ja ateistit.
Quote from: Pöllämystynyt on 20.12.2012, 14:22:48
Siinä, missä Venäjä voisi olla olennainen osa länsimaista maailmaa, ellei jopa sen keskus ja sydän, länsimaisen kulttuurin ja ihmisen turvapaikka ja valonlähde vaikeina aikoina, niin eurasianistit monine tovereineen toimivatkin, jotta siitä tulisi puoliaasialainen roistovaltio, jota koko maailma vihaa ja pelkää.
Venäjä ei ehkä halua olla osa häviäjien kerhoa. Se ei halua olla laskevan auringon sivilisaation keskus eikä sen sydän. Se ei halua toimia länsimaisen kulttuurin romukoppana, eikä läntisen ihmisen - isänmaansa polttaneen egoistin - turvapaikkana; ei ylläpitää heidän globalistisia ideologioita kun ne lännessä kirotaan ja hävitetään. Eurasianistit tovereineen yrittävätkin synnyttää Venäjässä kulttuurin itsessään, tehdä siitä omalle kansalleen hyvän ja oman kansansa etuja valvovan ehkä jopa imperialistisesti naapureitaan riistävän suurvallan, jota koko läntinen maailma pelkää ja vihaa.
Asioita voi katso aina kahdesta suunnasta. Kun kuvittelee koko maailman olevan olemassa vain itseään varten, tulee pettymään pahasti kun niin ei olekkaan.
Quote from: Pöllämystynyt on 20.12.2012, 14:22:48
Länsimaiden joukkoon voi "asettua" vain kuulumalla alun perinkin niihin. Venäjä voisi "asettua", jos poliittinen tahto löytyisi. Slaavilaiset kansat ovat yhtä lailla länsimaisia kuin baltit, germaanit, romaanit, itämerensuomalaiset ynnä muut. Ortodoksit (ja kun Venäjän nousevista liikkeistä puhutaan, niin myös uuspakanat) ovat yhtä lailla länsimaisia kuin Euroopan protestantit, katoliset ja ateistit.
Tuota onkin ihmetyttänyt: Olen aina pitänyt Venäjää ja venäläisiä "samaan kerhoon kuuluviksi" muun Euroopan kanssa. Venäjällä (virallinen) kuitenkin suhtautuminen tuntuisi olevan enemmänkin vihamielistä tai ainakin epäluuloista?
Jos se johtuu sodista, niin niitä nyt vaan on. Se on ihmisluonteen veemäisempi puoli. Eurooppalaiset ovat kaikesta sivistysperinteestään huolimatta olleet aktiivisesti toistensa kurkuissa - eivät pelkästään venäläisten.
Miten mulle on tullut mieleen jonkinasteinen alemmuudentunto? Saksalaiset voittavat kekseliäisyydessä venäläiset (ja valtaosan muusta maailmasta). Mutta se ei johdu geeneistä tms. - se johtuu kulttuurista! Kulttuuriaan Venäjä voi täysin vapaasti muokata sellaiseksi, kuin haluavat, eikä muu maailma voi sille mitään. On Venäjän itsensä päätettävissä, haluavatko he tulevaisuudessa haastaa saksalaiset innovatiivisuudessa. Mutta se kehitys ei onnistu mulkoilemalla ja epäilemällä.
Quote from: Punaniska on 20.12.2012, 19:51:06
Miten mulle on tullut mieleen jonkinasteinen alemmuudentunto? Saksalaiset voittavat kekseliäisyydessä venäläiset (ja valtaosan muusta maailmasta). Mutta se ei johdu geeneistä tms. - se johtuu kulttuurista! Kulttuuriaan Venäjä voi täysin vapaasti muokata sellaiseksi, kuin haluavat, eikä muu maailma voi sille mitään. On Venäjän itsensä päätettävissä, haluavatko he tulevaisuudessa haastaa saksalaiset innovatiivisuudessa. Mutta se kehitys ei onnistu mulkoilemalla ja epäilemällä.
Kyllä kai kaikki itä-eurooppalaiset kansat tuntevat perinteisesti jonkinlaista alemmuudentuntoa saksalaisia kohtaan, nämä olivat niitä aikaansaavia ja sivistyneitä kaupunkilaisia, ja heillä oli Preussissa voittamaton armeija. Mutta en minä tuollaisella kaikkea selittäisi.
Länsimainen kulttuuri ei yksinkertaisesti elä enää, kun Länsimaat ovat luopuneet kristinuskosta. Jäljellä on vain kaupallista roskaa demokraattisille massoille. Venäjä ei voi pyrkiä olemaan sen elävä sydän, vaan jos se haluaa olla merkittävä tekijä maailmassa, sen pitää luoda jotain uutta. Minusta Dugin vaikuttaa lähinnä helppoheikiltä, joka on tunnistanut nämä ongelmat, mutta haluaa esittää niihin jonkun helpon ratkaisun, joka kuulostaa siltä että se on toteutettavissa hänen lyhyellä aikavälillä.
Quote from: Rafael K. on 20.12.2012, 21:08:30
Länsimainen kulttuuri ei yksinkertaisesti elä enää, kun Länsimaat ovat luopuneet kristinuskosta. Jäljellä on vain kaupallista roskaa demokraattisille massoille. Venäjä ei voi pyrkiä olemaan sen elävä sydän, vaan jos se haluaa olla merkittävä tekijä maailmassa, sen pitää luoda jotain uutta. Minusta Dugin vaikuttaa lähinnä helppoheikiltä, joka on tunnistanut nämä ongelmat, mutta haluaa esittää niihin jonkun helpon ratkaisun, joka kuulostaa siltä että se on toteutettavissa hänen lyhyellä aikavälillä.
Totta tuokin, Eurooppa lahoaa sisältä. Arvoliberalismi on hedonismin ylistyslaulua ja yhteiskuntaa pirstaloiva voima. Vihervasurit toisivat voittaessaan anarkismin kautta vahvimman oikeuden, perseilyn vailla sanktioita ja huumehuuruisen todellisuuspaon.
Venäjä on jo nyt näyttäytynyt määrätietoisena verrattaessa vaikkapa Ranskaan, joka kilpailee brittien kanssa nopeimmasta vajoamisesta.
Väittäisin jopa rivivenäläisen kokevan suurempaa luottamusta Venäjään kuin riviranskalaisen Ranskaan.
(http://www.youtube.com/watch?v=_ihqoGKmNII)
Oi, Neuvostoliitto tule takaisin ja sulje maailma hellään punaiseen syliisi! Saata sydämemme hehkumaan yhteisen työn antimista!
Muutamat hompanssit sijoittavat Venäjän länsimaiden joukkoon, toiset sijoittavat Venäjän erilleen länsimaista. Molempien kantojen lähemmät perustelut olisivat aina erittäin mielenkiintoista luettavaa.
Itse sijoitan Venäjän, ja myös osin, mutta vain tietyiltä osin (!!!) slaavilaisen maailman (toki roomalaiskatoliset slaavit taas tässä "slaavilaisen maailman taksonomisessa alaluokassa" pois lukien hyvin monessa seikassa; toki suomalaisugrilaiset kansat kuuluvat osin mukaan tähän "taksonomiseen alaluokkaan"), omaksi kieltämättä kovin epämääräiset rajat ja yhteiset piirteet omaavaksi taksonomiseksi luokakseen, jolle en osaa antaa parempaa nimitystä kuin "Venäjä". Omat perusteluni lyhyesti keskittyvät niihin kovin klassissiin ja usein toistettuihin argumentteihin: Venäjällä ei ole länsimaiden perustunnusmerkistöä: ei taiteen, kulttuurin ja tieteen renessanssia (ainakaan nyt siinä muodossa ja laajuudessa kuin länsimaissa on todettu tapahtuneen) eikä olemassaolevaa vallan kolmijakoa ja riippumatonta neljättä valtiomahtia (joo, ei mennä nyt länsimaiden tiedoitusvälineiden yhä rajoitetumpaan riippumattomuuteen), mutta absoluuttinen yksilön ja/tai äärimmäisen suppean kollektiivin itsevaltius (Imperaattorin tai Puolueen, nyt "yksittäis(t)en henkilö(ide)n"). Hetkittäin Venäjällä on ollut ituja länsimaiden joukkoon asettumisen toimenpiteistä (mm. jatkumot Katariina Suuri – Potemkin – Aleksanteri I - Nikolai I tai Gorbatsov – Jeltsin - Hasbulatov – Jeltsin - Putin) eikä vain aikeista ja puheista, mutta eräs keskeinen syy niiden kovin omituiseen taipumukseen alkaa aivan hillittömällä kiireellä ja tohinalla väärästä päästä ja väärällä tavalla sekä kovin omituiseen taipumukseen jäädä keskeneräisiksi, osittaisiksi, vesittyneiksi ja lopulta unohdetuiksi on juuri se, ettei kyse ole länsimaasta, jolla on länsimainen valtio- ja oikeusperinne, ja Venäjään sisäänrakennetusta yhtenäisyyden ja jakamattomuuden pakosta.
Se, että Venäjä on toki elimellinen osa Eurooppaa on aivan toinen asia, kuin myös se, että eurooppalaisuus on osittain aivan eri asia kuin länsimaisuus. Ikävää, että EU-hallintopellet kykenevät omaksumaan tämän eron kovin hitaasti ja luonnollisesti vain kantapään kautta. Eurooppalaisuus EI todellakaan ole EU:n monopoli. (Toki nyt toivon, ettei tartuta terminologiaan; käytin tiettyjä termejä tässä vain tietyn sisältöeron alleviivaamiseksi, en antaakseni sisältöä tietylle termille. Jos joku keksii paremmat termit kuvaamaan tarkoittamaani eroa, käytän mieluusti niitä termejä).
Länsimaat näyttävät taas kerran olemaan niin käsittämättömän typerän kyvyttömiä tai haluttomia toimimaan siihen suuntaan, etteivät venäläiset taas rakenna "imperialistisesti naapureitaan riistävän suurvallan, jota koko läntinen maailma pelkää ja vihaa", kuten nim. sivullinen asian luonnehti. Mutta kieltämättä taas "suuruuttaan" kohti Venäjä nyt ponnistaa innolla ja voimalla, vaan kohti minkälaista suuruutta?
Nim. Rafael K,
Miten, huolimatta kuitenkin olemassa olevista Suomen ja Venäjän suurista keskinäisistä eroista (tämän kysymyksen tiimoilta ei välttämättä ole tarvetta keskustella siitä, että millaisiksi ne erot hahmotetaan), saataisiin ehdottamallasi tavalla Suomen ja Venäjän aikaan hedelmällistä kasvua ja molemminpuolista vakautta sekä hyötyä eikä loputtomien riitojen, kriisien ja väkivallan tekojen siementä?
Pitäisin esim. oheisen hupailun niin kovin mieluusti pois Suomen maaperältä; mutta venäläisten laskuvarjojääkärien laulut sopivat luonnollisesti varsin hyvin Venäjälle; niitä on erittäin mukavaa laulaa siellä:
http://www.youtube.com/watch?v=YPRIlt1MOKw
http://www.youtube.com/watch?v=_ihqoGKmNII (http://www.youtube.com/watch?v=_ihqoGKmNII)
hö... Luulin linkanneeni tämän. :(
No, tässä tämä nyt on uudestaan! :D
Paras.
Lännessä tiedetään Venäjän hajoaminen kuin Suomessa Persujen hajoaminen. Kuten edellä joku sanoi samaan suuntaan, olen jo suht' varma, että länsi se taitaa mädäntyä yhdeksi kolmannen maailman lietealtaaksi.
Nyt pari viikkoa sitten YLEllä hehkutettiin USAn ja lännen vähenevää riippuvuutta Venäjän energiasta, koska niissä kivimetaanikaasu mullistaa energiamarkkinat ja niistä maista tulee kuulema energiaomavaraisia maailman loppuun asti. Siinä se nähtiin - monikulttuurin kehdossa voi käydä vain hyvin!
On toki hieno asia, että jossain löydetään uusia ja halpoja energiaratkaisuja, mutta mitä vittua pitää kihertää samassa ohjelmassa jostain Venäjästä?
Tuhannen vuotta länttä on vituttanut koko venäjä, koska nämä ovat ortodokseja. Länsi- ja etenkin germaanimaat (sa, eng, jne) ihmisyksilöistä lähtien ovat suhtautuneet venäjään kuten Freudenthal suomalaisiin. Herrakansat.
Herrakansat joutavat minusta katoamaan, jos eivät viisastu.
OT, mutta sama aatelisasenne on mokutuksenkin ytimessä. Noita tyhmiä B-luokan ihmisiä, l. afrikkalaisia ja arabeja saadaan maahan palvelemaan "meitä". Pannaan touhumme päälle vain ihmisrakkauden verhoilu.
Venäjä on keihtova maa ja kaikki venäläinen viehättää minua. :)
Toivoisinpa joskus pääsevän käymään Venäjällä nauttimaan sen kiehtovasta historiasta ja kuuntelemaan ihanaa venäjän kielistä puhetta kaikkialla. Ah, se kiihottaa minua. B)
On suunnitelmissa joskus piirtää sota-aiheinen sarjakuva, jossa suomalaissotilas rakastuu neuvostosotilaaseen, ja sitten nämä karkaavat rintamalta yhdessä! :D
Sitten nämä piiloutuvat metsään kommareiden metsäkaartiin. B)
Quote from: Arvoton on 21.12.2012, 22:42:16
OT, mutta sama aatelisasenne on mokutuksenkin ytimessä. Noita tyhmiä B-luokan ihmisiä, l. afrikkalaisia ja arabeja saadaan maahan palvelemaan "meitä".
Tuostahan tässä ensisijaisesti on kyse: tarvitaan enemmän ihmisiä, jotka ovat riittävän tyhmiä äänestääkseen vihervasemmistoa.
Venäjällä on ollu 30 vuotta huoli laajenevasta islamista. Tässä yksi heidän suurimmista huolistaan. Muslimit tekevät lapsia eksponentiaalisesti, mutta eurooppalaisperäiset ja eurooppalaisuuden valinneet ihmiset eivät tee lapsia. Hallitus tietysti haluaa pistää kampanjoita Eestiä ja Suomea vastaan viemään huomiota itse ongelmasta pois. Tod.näk. islam valtaa koko maan kolmessa sukupolvessa. Silloin toki Suomelle on käynyt samoin itseaiheutetusti ja pelkkää tyhmyyttään.
Niin, tässä kohdassa mikään ei ole arvoitusta.
Ei Venäjä ole mikään arvoitus. Ortodoksisuus jää katolilaisen etelän ja protestanttisen pohjoisen väliin, ja hieman sivuun. Venäjä selittyy kansojen välisillä keskimääräisillä ÄO-eroilla, kuten selittyvät muutkin populaatiot. Venäjä on yhtä suuri arvoitus kuin vankilakundi.
Ei Venäjä todellakaan ole arvoitus. Venäjä toimii kuten Venäjä on aina toiminut. Arvoituksellisuus näyttäytyy lähinnä uutistenvälittäjien korvien välissä. Venäjän tapahtumia uutisoidaan lähinnä kotimaan politiikan tarpeita mukaillen. Venäjän touhuja Venäjällä seuranneena olen huomannut touhun hyvinkin helpoksi ennakoida suorastaan ennalta-arvattavaksi. (Sama on laita pitkälti USA.n kanssa)
Quote from: kelloseppä on 21.12.2012, 12:39:24
Nim. Rafael K,
Miten, huolimatta kuitenkin olemassa olevista Suomen ja Venäjän suurista keskinäisistä eroista (tämän kysymyksen tiimoilta ei välttämättä ole tarvetta keskustella siitä, että millaisiksi ne erot hahmotetaan), saataisiin ehdottamallasi tavalla Suomen ja Venäjän aikaan hedelmällistä kasvua ja molemminpuolista vakautta sekä hyötyä eikä loputtomien riitojen, kriisien ja väkivallan tekojen siementä?
Autonomian aikaan suomalaisten ja venäläisten välit olivat ihan hyvät, mitä nyt jotkut vapaamuurariliberaalit ja ruotsalaiset aristokraatit lietsoivat venäjänvastaista kampanjaa "sortokausien" aikana. Lyhyesti Suomen ja Venäjän tulevasta yhteistyöstä: oletan, että maailmantalous romahtaa merkittävästi seuraavan 15 vuoden aikana. Raaka-aineiden tuotantoon liittyvällä toiminnalla on silloin suurempi merkitys. Suomalaiset saisivat mahdollisuuksia tuotantotoiminaan joutokäytössä olevilla Itä-Karjalan ja Kuolan niemimaan alueilla (ml. merialueet), ja venäläiset saisivat tutka-asemia ja ohjustukikohtia yms. Suuria maajoukkoja Suomessa tuskin tarvittaisiin, joten venäläisten sotilaiden mellestäminen ei olisi uhka yhteiskuntarauhalle. Uhkana olisivat ehkä oligarkit ja rikollisjengit, mutta ne uhat meillä on nykyisellä kehitykselläkin, valitettavasti. Raja ei voisi olla yhtä suljettu kuin Kekkoslovakian aikaan, jolloin ystävyys ja yhteistyö kukoisti, mutta jos "autonominen" Suomi saisi pitää omat poliisivoimat ja maajoukot, rikollisuutta voisi rajoittaa.
Quote from: Rafael K. on 24.12.2012, 10:35:49
Quote from: kelloseppä on 21.12.2012, 12:39:24
Nim. Rafael K,
Miten, huolimatta kuitenkin olemassa olevista Suomen ja Venäjän suurista keskinäisistä eroista (tämän kysymyksen tiimoilta ei välttämättä ole tarvetta keskustella siitä, että millaisiksi ne erot hahmotetaan), saataisiin ehdottamallasi tavalla Suomen ja Venäjän aikaan hedelmällistä kasvua ja molemminpuolista vakautta sekä hyötyä eikä loputtomien riitojen, kriisien ja väkivallan tekojen siementä?
Autonomian aikaan suomalaisten ja venäläisten välit olivat ihan hyvät, mitä nyt jotkut vapaamuurariliberaalit ja ruotsalaiset aristokraatit lietsoivat venäjänvastaista kampanjaa "sortokausien" aikana. Lyhyesti Suomen ja Venäjän tulevasta yhteistyöstä: oletan, että maailmantalous romahtaa merkittävästi seuraavan 15 vuoden aikana. Raaka-aineiden tuotantoon liittyvällä toiminnalla on silloin suurempi merkitys. Suomalaiset saisivat mahdollisuuksia tuotantotoiminaan joutokäytössä olevilla Itä-Karjalan ja Kuolan niemimaan alueilla (ml. merialueet), ja venäläiset saisivat tutka-asemia ja ohjustukikohtia yms. Suuria maajoukkoja Suomessa tuskin tarvittaisiin, joten venäläisten sotilaiden mellestäminen ei olisi uhka yhteiskuntarauhalle. Uhkana olisivat ehkä oligarkit ja rikollisjengit, mutta ne uhat meillä on nykyisellä kehitykselläkin, valitettavasti. Raja ei voisi olla yhtä suljettu kuin Kekkoslovakian aikaan, jolloin ystävyys ja yhteistyö kukoisti, mutta jos "autonominen" Suomi saisi pitää omat poliisivoimat ja maajoukot, rikollisuutta voisi rajoittaa.
Sun kannattaisi ehkä kuunnella vanhempia sukupolvia, niin saattaisit alkaa ymmärtämään edes jotakin venäläisyydestä.
Mikä arvoitus tuo venäjä on Suomelle? Kiroisin, mutkun Joulu :)
Mikä arvoitus? Te veitte meiltä Karjalan, te veitte Viipurin, te veitte Käkisalmen, te veitte Sortavalan...Te veitte 12% meidän maasta ja 460 000 ihmistä ajoite kotoaan---Nyt sanotte että "ei ku se oli Stalin ja Neuvostoliitto"...Ketä sielä Stalinin Neuvostoliitossa asu? Venäläisiä...Ei se Stalin hyökänny kongreettisesti, kyl se oli ihan se rivivenäläinen joka tuli ja jota koitettiin estää,miks?....Aina ku alan ymmärtämään venäläisia käyn sotasurmat sivulla kattomassa että luku on 95 000 vainaata jotka johtuu ihan VENÄLÄISISTÄ...
Quote from: tarhuri on 24.12.2012, 09:41:45
Ei Venäjä todellakaan ole arvoitus. Venäjä toimii kuten Venäjä on aina toiminut. Arvoituksellisuus näyttäytyy lähinnä uutistenvälittäjien korvien välissä. Venäjän tapahtumia uutisoidaan lähinnä kotimaan politiikan tarpeita mukaillen. Venäjän touhuja Venäjällä seuranneena olen huomannut touhun hyvinkin helpoksi ennakoida suorastaan ennalta-arvattavaksi. (Sama on laita pitkälti USA.n kanssa)
Jep. Venaja ei ole mikaan arvoitus. Hyvin ennalta arvattavaa, jos sita seuraa ilman minkaan erityisen ideologian sokaisua. Ajavat omaa etuaan, siis hallinto. Toissijaisesti venalaisten etua. Muut tulevat sitten, jos tulevat. Ihmisina venalaiset ovat paaosin joviaaleja ja hyvin heterogenista porukkaa. On siis laidasta laitaan erilaista vakea. Luotamuksen taso tuntemattomiin yhteiskunnassa on aika heikko. Kavereihin sitten luotetaan. Ja joskus jopa tuntemattomiin, mutta harvoin.
Ja tosiaan etelan kasvava islamilainen vaesto koetaan ongelmana. Siis se kasvu. Ja mitaan poliittista korrektiivisuutta taalla ei ole, eika taikaseinaa. Ihmettelin kerran kaukaasialaista tiensiivouspartiota toissa "voitonpaivana", jolloin kaikilla on vapaapaiva, ja jopa osa kaupoista on kiinni. Paikalliset totesivat, "etta ne ovat siirtotyolaisia"..
Ja hyvaa joulua kaikille vaan taalta "arvoituksesta".. :roll:
Quote from: sivullinen. on 13.11.2012, 15:43:23Nimenomaan absoluuttinen monarkia, ei perustuslaillinen monarkia. Venäjällä siis lakia ei tässäkään mielessä haluta ylimmäksi toimintaa rajoittavaksi tekijäksi. Tsaarit kuten myös Stalin ja nyt Putin ovat kaiken lain yläpuolella. Heitä Venäjän kansa kunnioittaa ja kumartaa. Venäjä on Sparta.
Hmm. Ehkapa kumartaa, mutta ei taida kunnioittaa? Ainakaan valtaosa. Voimaa taalla kumarretaan, realismin nimissa, mutta kunniaa ei voi pelotella tai ostaa. Tuntuvat Putin-vitsit uusiutuvan viikosta toiseen. Ei kerro minusta hirveasti kunnioituksesta?
Ainoa arvoitus Venäjän ja Suomen ollessa kyseessä on se, kun joku katsoo idästä ja toteaa että Suomi elää ja on. Se on venäläisille täysin käsittämätön näköala. Venäläiset eivät ikinä tule olemaan kykeneviä ymmärtämään Suomea. Suomi on ikuinen arvoitus venäläisille kuten on koko länsimaisuus. Ihmisarvoinen elämä on.
Quote from: G-C on 24.12.2012, 17:41:43
Mikä arvoitus? Te veitte meiltä Karjalan, te veitte Viipurin, te veitte Käkisalmen, te veitte Sortavalan...Te veitte 12% meidän maasta ja 460 000 ihmistä ajoite kotoaan---Nyt sanotte että "ei ku se oli Stalin ja Neuvostoliitto"...Ketä sielä Stalinin Neuvostoliitossa asu? Venäläisiä...Ei se Stalin hyökänny kongreettisesti, kyl se oli ihan se rivivenäläinen joka tuli ja jota koitettiin estää,miks?....Aina ku alan ymmärtämään venäläisia käyn sotasurmat sivulla kattomassa että luku on 95 000 vainaata jotka johtuu ihan VENÄLÄISISTÄ...
Tohon on vielä lisättävä, että metriäkään ei ole velivenäläinen halukas antamaan takaisin. Eli syyllisyys todellakin periytyy sitä kautta.
Quote from: alussaolisana on 24.12.2012, 22:19:21
Quote from: G-C on 24.12.2012, 17:41:43
Mikä arvoitus? Te veitte meiltä Karjalan, te veitte Viipurin, te veitte Käkisalmen, te veitte Sortavalan...Te veitte 12% meidän maasta ja 460 000 ihmistä ajoite kotoaan---Nyt sanotte että "ei ku se oli Stalin ja Neuvostoliitto"...Ketä sielä Stalinin Neuvostoliitossa asu? Venäläisiä...Ei se Stalin hyökänny kongreettisesti, kyl se oli ihan se rivivenäläinen joka tuli ja jota koitettiin estää,miks?....Aina ku alan ymmärtämään venäläisia käyn sotasurmat sivulla kattomassa että luku on 95 000 vainaata jotka johtuu ihan VENÄLÄISISTÄ...
Tohon on vielä lisättävä, että metriäkään ei ole velivenäläinen halukas antamaan takaisin. Eli syyllisyys todellakin periytyy sitä kautta.
Syyllisyys ei periydy yhtään mihinkään. Rikollisia ovat vain rikolliset, eivät rikollisten jälkeläiset. Nykysaksalainen, joka ei ole tappanut juutalaisia ei ole syyllinen holocaustiin. Nykyvenäläinen, joka ei ole syyllistynyt sotarikoksiin suomalaisia vastaan, ei ole syyllistynyt sotarikoksiin suomalaisia vastaan. Nykyisraelilainen, joka ei halua luopua maastaan ei ole syyllinen palestiinalaisten ajamiseen pois synnyinseuduiltaan. Nykysuomalainen ei ole syyllinen hakkapeliittojen ryöstöihin ja raiskauksiin Saksassa vuonna 1632.
Quote from: ääridemokraatti on 24.12.2012, 22:57:29
Quote from: alussaolisana on 24.12.2012, 22:19:21
Quote from: G-C on 24.12.2012, 17:41:43
Mikä arvoitus? Te veitte meiltä Karjalan, te veitte Viipurin, te veitte Käkisalmen, te veitte Sortavalan...Te veitte 12% meidän maasta ja 460 000 ihmistä ajoite kotoaan---Nyt sanotte että "ei ku se oli Stalin ja Neuvostoliitto"...Ketä sielä Stalinin Neuvostoliitossa asu? Venäläisiä...Ei se Stalin hyökänny kongreettisesti, kyl se oli ihan se rivivenäläinen joka tuli ja jota koitettiin estää,miks?....Aina ku alan ymmärtämään venäläisia käyn sotasurmat sivulla kattomassa että luku on 95 000 vainaata jotka johtuu ihan VENÄLÄISISTÄ...
Tohon on vielä lisättävä, että metriäkään ei ole velivenäläinen halukas antamaan takaisin. Eli syyllisyys todellakin periytyy sitä kautta.
Syyllisyys ei periydy yhtään mihinkään. Rikollisia ovat vain rikolliset, eivät rikollisten jälkeläiset. Nykysaksalainen, joka ei ole tappanut juutalaisia ei ole syyllinen holocaustiin. Nykyvenäläinen, joka ei ole syyllistynyt sotarikoksiin suomalaisia vastaan, ei ole syyllistynyt sotarikoksiin suomalaisia vastaan. Nykyisraelilainen, joka ei halua luopua maastaan ei ole syyllinen palestiinalaisten ajamiseen pois synnyinseuduiltaan. Nykysuomalainen ei ole syyllinen hakkapeliittojen ryöstöihin ja raiskauksiin Saksassa vuonna 1632.
Olkoon sitten vaikka niin, mutta karjalaisille se maa kuuluu ja ryöstäjän lapsi sitä hallussaan pitää.
Quote from: kelloseppä on 06.11.2012, 10:30:46
Tässä on aiemminkin tullut esiin tarve avata jokin jonkintyyppinen Venäjä -ketju, joka keskittyisi ruotimaan uutisvirran ja päivänpolttavien yksittäisten kysymysten takana vaikuttavia venäläisiä ja Venäjällä esiintyviä ilmiöitä ja ideologioita.
Joten:
Ehkäpä tämä voisi toimia järjellisenä alustuksena venäläisiä nationalisteja koskevalle keskustelulle, niin aiheeseen perehtyneet muualle Hommaan kirjoittaneet henkilöt voisivat kertoa laajemmin omia havaintojaan ja näkemyksiään aiheesta."Venäjän kansallisen suverniteetin julistus sän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen,
Täten me, Koko Venäjän Imperiumin (Julistuksen Laadinta) Kokouksen osanottajat julistamme Venäjän kansan ne erottamattomat oikeudet omaan itsenäiseen valtioon, jotka on peruttu helmikuussa 1917. Laillisen hallitsija Imperaattori Nikolai II:n väkivaltaisen kaatamiseen johtaneen salaliiton ja aseellisen kapinan johdosta, Venäjän Imperiumin alueella ei ole olemassa lainvoimaista valtaa. Täten (kaikki) Venäjän ja kansainvälisen lain ilmentymät ns. "Helmikuun vallankumouksen" jälkeen ovat juridisesti pätemättömiä. Tämän vuoksi kaikki 2(15).2.1917 jälkeiset olemassa olleet ja yhä olemassaolevat hallintoelimet ovat laittomia. Ainoa laillinen Venäjän valtion muoto on täten toistaiseksi Venäjän Imperiumi.
Venäjän valtion laillisena pohjana toimivat Imperiumin Laki Koodeksi ja Imperaattori Nikolai II:n Manifestit vuosilta 1905 ja 1906. Viimeinen laillinen hallintoelin oli Amurin vuoden 1922 Zemstvo Kokous, joka vahvisti Kaikkien Korkeimman Hallitsijan Oikeuksien kuuluvan yksinomaan Venäjän Tsaarille. Tietoisena historiallisesta missiostaan Koko Venäjän Imperiumin Kokous julistaa täten olevansa (Amurin) Zemstvo Kokouksen suora ja oikea seuraaja.
Imperiumin Kokous julistaa, että Venäjän kansan kansallinen itsenäisyyden ainoa laillinen muoto kaikkialla Venäjällä on periytyvä absoluuttinen monarkia, jota johtaa Venäjän Tsaari. Helmikuun 1917 jälkeen Venäjän Imperiumin alueelle muodostuneiden valtioyksiköiden tunnustaminen tai tunnustamatta jättäminen, kuten myös mahdolliset (em. valtioyksiköiden) rajojen määrittely, ovat kysymyksiä, jotka voidaan käsitellä ainoan laillisen Venäjän vallan, Koko- Venäjän Imperaattorin henkilön, toimesta. Imperiumin Kokous ilmaisee tarpeen yhdistää kaikki terveet yhteiskunnalliset voimat taisteluun Venäjän valtion uudelleensyntymisen sekä niiden oikeuksien ja vapauksien puolesta, jotka on taattu Keisarillisessa manifestissa. Imperiumin Kokous julistaa, että Venäjän historiallisella alueella tänä päivänä olemassa olevilla, omavaltaisilla poliittisilla hallinnoilla, jotka harjoittavat anti-venäläistä politiikkaa, toisinaan saavuttaen mielipuolisen Venäjän kansan kansanmurhan (mittasuhteet) ja jotka perustuvat vain petokseen ja väkivaltaan, ei ole mitään juridista tai moraalista olemassaolon oikeutusta.
Venäjän kansan ja alkuperäisväestön ikeen alta yhdistyminen ja historiallisen Venäjän Valtion uudelleensyntyminen on päätavoite, joka yhdistää kaikki rehelliset ihmiset riippumatta poliittisten näkemysten eroista. Paluu Venäjän Imperiumin lainsäädännön normistoon antaa Venäjän kansalle ne kansalais- ja poliittiset oikeudet ja vapaudet, joita heiltä on nyt kielletty. Imperiumin Kokous julistaa että ainoastaan Koko-Venäjän Zemsto Kokouksella on oikeus vahvistaa Tsaari(n valtaoikeudet) ("huutaa kuningas"–mielessä). Imperiumin Kokous muodostaa (Koko-Venäjän) Zemstvo Kokousta Koollekutsumista Valmistelevan Pysyvän Neuvoston ja kutsuu yhteistyöhön kaikki Venäjän terveet poliittiset voimat, mutta ei (Venäjää) miehittäviä, jumalattomia, russofobisia tai antimonarkistisia tahoja. Vain yhdessä synnytämme uudestaan Suuren Venäjän.Aamen."
Lähde: http://rusimperia.info/catalog/1212.html
(Alkeellinen käännös oma; kieli on osin vanhahtavaa ja kovin, kovin muodollista enkä ole edes pyrkinyt kääntämään hallintoelin nimityksiä länsimaisille tutumpiin termeihin, mutat kirjoitin ne suurilla alkukirjaimilla. Sulkuihin olen kirjannut ajatusta mielestäni selventäviä lisäyksiä)
Erässä Laatokan saaressa: http://www.rusimperia.info/catalog/2228.html
Venäläinen Marssi –infoa Slavjanskij Sojuz –porukan sivuilta:http://www.demushkin.com/index.php
Jotain taiteelliseen vapauteen liittyviä käsityksiä vaikkapa muun "uuspakana-Rus" –sisällön ohella lentokulkuneuvojen historiasta:http://slavs.org.ua/img/paintings/ivanov/25.jpg
Vahvasti uskonnollispohjaista Kolmas Rooma -ideologiaahttp://www.ic-xc-nika.ru/index.html
Ei Arkona huono bändi ole, ei ole:http://www.youtube.com/watch?v=BaP1wDvkA6E&feature=relmfu PS. Kauheasti tullut asiaa viikonlopun aikana; vähitellen kommentoin joihinkin aiheisiin lisää. EDIT: käännökseen kaksi suomen kielen korjausta
Niinnojoo, onhan sitä montakin tapaa tarkastella historiaa ja tuo ylläoleva "kellosepän" juttu tarkastele historiaa pelkästään luettelemalla joitakin yksittäistapauksia. Niitä yksittäistapauksia niitä kyllä historiassa riittää miljoonittain ja miljoonittain, eikä ole kenelläkään mitään vaikeuksia niitä ryhtyä luetelemaan.
Parempi tapa tarkastella historiaa on hakea sieltä ns. suuria linjoja, merkittäviä tapahtumakulkuja suurvaltapoliittisia suhdannavaihteluita ja kehitysproseseja, jotka lähtevät jostakin, ovat nykyisin jonkunlaisissa vaiheissa ja joskus tulevaisuudessa mahdollisesti päätyvät jonkinlaisiin uusiin erilaisiin vaiheisiin.
Varsinkin näin Suomen kannalta on suuresti kiinnostavaa tutkia Euroopan suurten valtioiden ja Venäjän välisten suhteiden kehittymistä viimeisten vuosisatojen aikana, ja tarkastella erityisesti Suomen roolia ja kohtaloita noissa suurvaltapoliittisissa peleissä, sillä siinä on meillä paljon opittavaa ja löytyypä sieltä myöskin eväitä tulevaisuudenkin arvioimiseksi.
Historiallisten yksittäistapausten yksityiskohtainen luetteleminen on enempi semmoista merkityksetöntä tyhjänpäiväistä knoppologiaa, ellei niitä kyetä kytkemään oman aikansa tapahtumiin ja laajempiin yhteyksiinsä ja sitäkautta suurempiin kansainvälisiin tapahtumiin ja kehityskulkuihin.
Quote from: Marius on 24.12.2012, 17:57:30
Suomi on ikuinen arvoitus venäläisille kuten on koko länsimaisuus.
Länsimaalaisuus on ikuinen arvoitus myös suomalaisille. Suomi on pitkässä historiassaan ollut ensin Ruotsin syrjämaana, sitten Venäjän syrjämaana, sitten Neuvostoliiton satelliittina - "suomettuneena", sitten amerikan satelliittina. Vain itsenäisyyden ensimmäiset vuosikymmenet Suomi pystyi olemaan aidosti itsenäinen vapaa maa. Saksaan se yritty tukeutua silloinkin, mutta Saksan romahdus esti sen.
Ranska, Saksa, Ruotsi ja jopa Romanian ja Puolan kaltaiset - pitkiä itsenäisyyden jaksoja omaavat maat - katsovat itsenäisyyttä ihan toisesta näkökulmasta; heille se on itseisarvo. Kansallinen itsemääräämisoikeus - itsenäisyys - on itseisarvo. Se on sitä länsimaalaisuutta; se on ajatus
kansallisvaltiosta. Suomen hallinto katsoo toisin; se etsii aina selkänojaa; se pelkää vapautta - ja siitä seuraavaa vastuuta - yli kaiken. Suomessa itsenäisyys tarkoittaa ihan muuta kuin länsimaissa. Suomi on
kansan muodostama provinssi.
Venäjä ei sovi kumpaankaan malliin. Se on jotain ihan muuta. Se on suurvalta itsenäisyyden kuvitelmaa: Kansojen sulatusuunia, jossa jatkuvasti imetään uusia osia yhteyteen ja sulautetaan ne osaksi suurvenäläistä kulttuuria. Samoin kommunistinen han-Kiina kiinalaistuttaa Tiibetin munkit ja kaiken eteensä tulevan; samoin amerikan yhdysvallat on onnistunut sulattamaan kolmen mantereen väestöä itseensä. Venäjä on - tai vähintään yrittää olla -
kansoista koostuva imperiumi.
Tähän ehkä voitaisiin laittaa eräs nettisfääristä löytynyt helmi, joka jo vieraili geopolittisessa viestiketjussa.
Entinen Intialainen Venäjän diplomaatti ja maailman parhaimistoon kuuluva geopolittinen analyytikko M K Bhadrakumar oli jossain suljetussa tilaisuudessa, missä hänelle ja politiikan korkeille ymmärtäjille kerrottiin ihan kaikki mitä Äiti Venäjän päässä liikkuu, Putinin sihteerin Alexei Pushkovin toimesta. Alla on jonkun sortin tiivistelmä puheista joita ei suoraan saa toistaa. Vaikuttaisi että Äiti Venäjä kokee itsensä mustasukkaiseksi, rakkkaansa Euroopan hylkäämäksi olioksi, ja on hieman loukkaantunut moisesta petturuudesta. Vaikuttaisi Äiti Venäjän, ja Euroopan välillä olevan jonkinlainen mustasukkainen valtataistelu USAn ja Äiti Venäjän välillä siitä kuka saa olla se syvemmän yhdynnän suorittava rakastettu tässä euraasialaisessa valtataistelussa.
http://blogs.rediff.com/mkbhadrakumar/2012/10/25/russia-to-be-an-efficient-balancer-in-asia/
Quote
Pushkov confirmed a trend which I began noticing from Day 1 as soon as I came, namely, that notwithstanding the rhetoric from Moscow, Russia's heart and soul is still with the West, while the East becomes a mere occasional affair, a highly selective engagement. Much of the angst reminds me of a jilted lover — something we all have gone through sometime or the other in our tumultuous life.
QuoteActually, Pushkov devoted almost three-quarters of his talk to Russia's relations with the West, United States in particular.
It was left to a prominent Iranian member of parliament (who is also a member of the Majlis' consultative committee on foreign and security policies) in our group to gently point out toward the end that Pushkov didn't say anything about the SCO or the Arab Spring — and, unsurprisingly, it was my turn to elicit Pushkov's views on Russia's tryst with Asia. Out of old habit, I kept a verbatim account, which I summarize below:
*** Russian foreign policy in the post-Soviet era has always been about the West. "But a limit has been reached for both sides." Russia's admission to the two most important western institutions — NATO and EU — is not going to be possible. Russia is unwilling to concede its sovereignty and in any case the "returns" for doing so aren't commensurate. There are no "incentives" for Russia to rethink.
***Russia came close to considering membership of NATO, but it is clear that neither side will gain out of Russia's accession. It is a closed chapter now.
*** As for EU, Russia has strengthened its European identity and is already part of the European economic space. But Russia is not a part of "political Europe" or the "military-political Europe". Simply put, Russia has a different political culture and there is a huge ideological difference between Russia and the EU countries.
*** Russia's problem is quintessentially that "there is nowhere to go East", either. There could possibly be an economic dimension to Russia's ties with the East, but "much less" is there in the East in political or military terms. Besides, China with which Russia has close relations has a "relatively free hand" in Asia and, therefore, Russia has settled for bilateral relationship. Neither Russia nor China wants a military alliance to counter NATO; at any rate, such a (Sino-Russian) alliance is neither desirable nor is conceivable.
*** So, at the end of the day, it is all economics with the East — oil, gas, etc.
*** Against this backdrop, a consensus has appeared in Russia that it has no need to go anywhere, and should rather stay put where it is. Eurasia is Russia's "natural habitat". Also, major military potentials are concentrated in Eurasia: US also happens to be a Eurasian power thanks to its alliances with countries like Pakistan or South Korea; most of the conflicts today are on the peripheries of Eurasia, such as Afghanistan and Pakistan. Thus, Eurasia is vital to Russia's interests.
*** How does Russia approach Eurasia? The formation of a Eurasian Union is the principal idea today. The Customs Union has been the first step and it is proving efficient. A country like Kazakhstan, which knows very well where its interests lie, wouldn't be espousing the Customs Union without the conviction that the grouping could be greatly beneficial.
*** The next step is going to be the Common Economic Space, which forms the backbone of the Eurasian Union. There is a lot of skepticism in the West about the Eurasian Union idea but it doesn't perturb Russia. All sorts of things have been said about the euro zone or the imminent fall of the dollar, but events proved otherwise; so will be the case with the Eurasian Union.
*** The key factor here is that Russia should not press its partners with a political union or common currency. "Those things can wait." The Eurasian idea should be approached cautiously and convincingly. A lot can be gained in the economic field.
*** Besides, Eurasian Union "turns Russia into an independent center of attraction for other countries." Much depends of course on how well Russia does economically.
*** Suffice to say, the western perception that "Russia is going toward the East" or is seeking a confrontation with the West is unwarranted. Russian foreign policy has been largely reactive — except, perhaps, on Syria. It is the West which precipitated the current tensions while Russia has not sought confrontation. The war with Georgia was provoked by the West; Russia didn't precipitate it.
*** The root problem is that the West wants Russia to "make it look like the European countries", but Russia has its own character, its ideology, customs, etc. An ideological element is always present in the West's — and the US' — attitude towards Russia, "which is dangerous". The objective should be "a decent cooperative relationship" rather than to make Russia "a carbon copy" of the western countries.
*** Russia is not prescriptive toward the West. Russia didn't ask how come George W. Bush won in 2000 or why Ohio today is so terribly important in an apparently nation-wide election. It is up to the US to have its political or electoral system. But the West is needlessly intrusive and Russia cannot accept it.
*** Post-Soviet Russia began with a clean slate. There was no desire for another Cold War and on the contrary, Russia had a lot of warmth toward the US in the early 1990s. But the result was disappointing; perhaps, Russia expected too much. "Instead of becoming an ally of the US, Russia became an object of US influence."
*** The eastward expansion of NATO was the defining moment in the evolution of Russia's foreign policy ideology. Thus, the present ideology — the "ambition to be an independent player" — was borne out of actual experience. It began in the period of Boris Yeltsin circa 1995. The replacement of Sergei Ivanov as FM with Evgeniy Primakov and the choice of Victor Chernomyrdin rather than Gaidar as PM — although they were apparatchiks — it was Yeltsin's response as a Russian politician who began realizing that the first five years of his presidency "didn't give the desired results".
*** The core problem is the misunderstanding on the part of the West that Russia will "comply". Indeed, "Russia has complied on many things, but not all." Out of this experience this ideology has been born that Russia should be an "independent center of power".
*** Russia is looking for a "balancing role" in Asia. It is no longer a superpower. The Asia-Pacific is becoming "the area" of the 21st century. But it is a hotbed of tensions. Russia fears that an "imbalance can develop" in Asia and "Russia doesn't want to see a single power dominating Asia." The role of an "efficient balancer" is what Russia can and should play in Asia. If Russia tries to exceed that role, "there could be misunderstandings." (This part on Asia was in response to my intervention.)
*** With regard to the Arab Spring, Russia has a cautious approach. Russia is opposed to revolutions; it has had enough of revolutions in its history. The Bolshevik Revolution in 1917 was a "historic mistake". Because of it, "Russia was affected genetically; it was a national tragedy." Therefore, the revolutions in the Middle East should not be viewed from an ideological perspective. The notion of humanitarian intervention should be definitely reconsidered. And foreign powers "should not take moral sides in civil conflicts."
..Suurvallat ajavat asioitaan kylmien itsekkäiden laskelmien mukaan,eivätkä silloin oikeus paremmin kuin pienten kansojen tekemiset ja tekemättä jättämiset paljoakaan merkitse.Tämä pitää erityisesti paikkansa aikoina,jolloin suurvaltain välinen tasapainosuhde sodan tai muun sellaisen syyn takia on järkkynyt.Silloin ne suurvallat,joilla on vapaat kädet,kiirehtivät toteuttamaan imperialistisia pyrkimyksiään heikompien naapuriensa kustannuksella,olivatpa nämä kuinka ystävällismielisiä tahansa.Mutta sitä tahdikkaampia ja joustavampia pitää pienten kansojen luonnollisesti olla suuria naapureitaan kohtaan,jotta eivät tarpeettomasti antaisi näennäistäkään aihetta tyytymättömyyteen tai päästäisi kehittymään kunnianarkuuskysymyksiä..
Risto Rytin sota-ajan muistelmat 1939-1944
Viisasta tekstiä..
Lainaus nim. Pöllämystynyt:
"...Siinä, missä Venäjä voisi olla olennainen osa länsimaista maailmaa, ellei jopa sen keskus ja sydän, länsimaisen kulttuurin ja ihmisen turvapaikka ja valonlähde vaikeina aikoina, niin eurasianistit monine tovereineen toimivatkin, jotta siitä tulisi puoliaasialainen roistovaltio, jota koko maailma vihaa ja pelkää.
... Venäjän painostus ja vallanhimo Euroopassa päin vastoin kääntäisi ja yhdistäisi Euroopan kansat sitä vastaan. Paikkaa länsimaiden ytimessä ei voi vallata. Jos länsimaita muokataan, miehitetään tai alistetaan ei-länsimaalaisen tahon alaisuuteen tai etupiiriin, ne eivät enää ole länsimaita.
Länsimaiden joukkoon voi "asettua" vain kuulumalla alun perinkin niihin. Venäjä voisi "asettua", jos poliittinen tahto löytyisi. ..."
Oliko tuossa ristiriita, vai tulkitsetko tilanteen niin, että Venäjä olisi A) länsimainen valtio, jos se toimisi tietyllä tavoin, mutta B) puoliaasialainen roistovaltio, jos kuitenkin sittenkin se toimisi jollakin tietyllä toisella tavalla? Entä, jos Venäjä toimiikin jollakin sellaisella tavalla, joka ei kuulu kumpaisenkaan toimintataparyhmään? Vai kannatatko kenties sellaista näkemystä, että ellei Venäjä toimi kohdan A tavalla, se toimii väistämättä kohdan B tavalla?
Lainaus nim. sivullinen:
"Venäjä ei ehkä halua olla osa häviäjien kerhoa. Se ei halua olla laskevan auringon sivilisaation keskus eikä sen sydän. Se ei halua toimia länsimaisen kulttuurin romukoppana, eikä läntisen ihmisen - isänmaansa polttaneen egoistin - turvapaikkana; ei ylläpitää heidän globalistisia ideologioita kun ne lännessä kirotaan ja hävitetään. Eurasianistit tovereineen yrittävätkin synnyttää Venäjässä kulttuurin itsessään, tehdä siitä omalle kansalleen hyvän ja oman kansansa etuja valvovan ehkä jopa imperialistisesti naapureitaan riistävän suurvallan, jota koko läntinen maailma pelkää ja vihaa."
Itse uskon Venäjän yrittävän toteuttaa jotakin ihan omanlaistaan, kuten nim. sivullinen totesi, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Mielestäni mielenkiintoinen kysymys onkin se, että minkälaiseksi se "venäläinen tie" tällä kertaa muodostuu.
Lainaus nim. Arvoton:
"Venäjällä on ollu 30 vuotta huoli laajenevasta islamista. Tässä yksi heidän suurimmista huolistaan. Muslimit tekevät lapsia eksponentiaalisesti, mutta eurooppalaisperäiset ja eurooppalaisuuden valinneet ihmiset eivät tee lapsia. Hallitus tietysti haluaa pistää kampanjoita Eestiä ja Suomea vastaan viemään huomiota itse ongelmasta pois."
Demografia on mitä on. Taitaa se Eurabia tulla ja tappaa nopeammin kuin islamisoitunut Venäjä, jos on tullakseen. Kai nyt varovaisestikin arvioiden voisi edes tämän verran luottaa Venäjän tapaan kohdella kaikkia niitä islaminuskoisia tahoja kohtaan, jotka uhossaan nostavat aseensa Venäjää vastaan. Toisaalta en todellakaan luota Keski-Aasian islaminuskoisten tahojen kykenevän riittävän tiiviseen yhteistyöhön.
Lainaus nim. Marius:
"Ei Venäjä ole mikään arvoitus. Ortodoksisuus jää katolilaisen etelän ja protestanttisen pohjoisen väliin, ja hieman sivuun. Venäjä selittyy kansojen välisillä keskimääräisillä ÄO-eroilla, kuten selittyvät muutkin populaatiot. Venäjä on yhtä suuri arvoitus kuin vankilakundi."
Lainaus nim. tarhuri:
"Ei Venäjä todellakaan ole arvoitus. Venäjä toimii kuten Venäjä on aina toiminut. Venäjän touhuja Venäjällä seuranneena olen huomannut touhun hyvinkin helpoksi ennakoida suorastaan ennalta-arvattavaksi. (Sama on laita pitkälti USA.n kanssa)
OK. Sittenhän esim. koko ketju Breznevistä Putininiin oli etukäteen väitetty itsestäänselvyys ja sellaista toimintaa, miten Venäjä on väitetysti aiemminkin toiminut. Tämänkaltaisen itsestäänselvyyksien ja ennalta-arvattavuuden tavattoman väitetysti varmuutta hipovan korkean asteen vuoksi kysyn, myös nim. P:ltä, mitäpä vuosien 2012 ja 2032 välillä Venäjällä oikein tulee tapahtumaan, ja millainen valtio Venäjä on vuonna 2032 ja mitä ajatuksia nim. hattiwatin linkkaama Bhadrakumar:n analyysi herättää. Kysymyshän on väiteysti tavattoman helppo.
Lainaus nim. P:
"...mutta kunniaa ei voi pelotella tai ostaa ..."
Ei voi. Kuinka pitkälle venäläiset ja/tai Venäjä on valmis kunnian tietä kulkemaan?
Lainaus nim. cassius ali:
"Varsinkin näin Suomen kannalta on suuresti kiinnostavaa tutkia Euroopan suurten valtioiden ja Venäjän välisten suhteiden kehittymistä viimeisten vuosisatojen aikana, ja tarkastella erityisesti Suomen roolia ja kohtaloita noissa suurvaltapoliittisissa peleissä, sillä siinä on meillä paljon opittavaa ja löytyypä sieltä myöskin eväitä tulevaisuudenkin arvioimiseksi.
Historiallisten yksittäistapausten yksityiskohtainen luetteleminen on enempi semmoista merkityksetöntä tyhjänpäiväistä knoppologiaa, ellei niitä kyetä kytkemään oman aikansa tapahtumiin ja laajempiin yhteyksiinsä ja sitäkautta suurempiin kansainvälisiin tapahtumiin ja kehityskulkuihin."
Totta.
Ole hyvä ja tarkastele sitten laajemmin ja arvioi vaikkapa esiintuomieni yksittäistapausten ja niiden taustalla olevien poliittisten näkemysten mahdollista roolia Venäjän tulevaisuudessa vaikkapa vuoteen 2022 saakka. Tai valitse jokin toinen poliittinen taho Venäjällä, vaikkapa nim. hattiwatin linkkaama Udaltsov.
Hommaa lukevat muutkin kuin ainoastaan hompanssit, joten joskus kenties voi joillekin onnistua viestimään jotakin vain tuomalla esiin joitakin yksittäistapauksia "jostakin netin pimeältä puolelta". Toki joskus voi jäädä onnistumattakin. Ei voi etukäteen tietää.
Bhadrakumar
Nim. hattiwatin linkkaamaan Bhadrakumar:n analyysiin palaan myöhemmin ja mielelläni lukisin ennen omia kommmettejani siihen myös nim. hattiwatin ja cassius ali:n näkemykset Bhadrakumar:n analyysista.
Uuden vuoden, 2013, kunniaksi,
Oletan seuraavaa: Pushkov asetteli sanansa juuri tämän kuulijakunnan mukaan ja luonnollisesti samalla jätti jotain olennaista sanomatta juuri tälle kuulijakunnalle. Bhadrakumar puolestaan jätti jotain kuulemaansa mainitsematta blogikirjoituksessaan. En oikein muutoin kykene selittämään itselleni Bhadrakumar:n tekstin tuottamaa pettymystäni. No hänen tekstinsä teksti loi sitten tämmöisen ajatusvirtatuotoksen, jossa on paljon Bhadrakumar:n esiintuomia seikkoja, mutta jonkin verran jotain omaa.
Mitä muuta kuin "Länsi" –keskeistä Venäjän ulkopolitiikka voisi ylipäätään olla? Todettuaan (en ota kantaa siihen, onko tällaisellä toteamuksella todellisuuspohjaa vai ei), että "Länsi" ei halua Venäjästä itselleen vahvaa omaleimaista tasaveroista liiittolaista (ts."Länsi haluaa alistaa/hajottaa/jakaa Venäjän"), eipä Venäjälle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin yrittää luoda jokin vaihtoehtoinen tie hyödyntää yhteistyötä "Lännen" kanssa. Tässä sitten on erityisesti todettu olevan varsin hyödyllistä itselle keskittyminen toisaalta erityisesti talousyhteistyöhön ja toisaalta kahdenväliseen toimintaan. Tätä yksittäisten EU-valtoiden tai Euroopassa sijaitsevien valtioiden kanssa harjoiteltua, syvennettyä ja hienosäädettyä toimintamallia tullaan sitten soveltamaan yhä vahvemmin Kiinan kanssa harjoitetussa talousyhteistyössä, joka pysyy jatkossakin ylivoimaisesti keskeisimpänä osana Venäjän ja Kiinan yhä syveneviä keskinäisiä suhteita, vaikka monissa ulkpoliittisissa kysymyksissä esiinnytään tarkoituksellisesti kuin liittolaiset. Venäjän suhde ja ulkopoliittiset tavoiteet Intian suuntaan tältä osin ovat minulle hieman sekavia, mutta uskoisin Venäjän kannalta pääpainon olevan Kiinan –tyypisen politiikan: polittisesti rauhallisen suuriakin erimielisyyksiä helposti sietävän rinnakkaiselon, mutta aktiivisen taloudellisen yhteistyön muotoisen politiikan.
Venäjän "Eurasia" teema ei kosketa tällä hetkellä niinkään EU:ta tai Kiinaa, vaan nimenomaan Intiaa. Koska Keski-Aasian entiset neuvostotasavallat ovat suhteellisen rauhallisia merkittävältä osin kiitos Venäjän taitavsti harjoittaman politiikan ja toimenpitein, jossa "rusulmaanien" rooli oletettavasti tulee kasvamaan, Venäjän Euraasia-ajattelun painopiste keskittyynee Iranin, Afganistanin ja Pakistanin kriisialueille, kiitos myös USA:n vahvan paikallisen läsnäolon. EU- ja Kiina –yhteistyön hedelmällisimmäksi koetun muodon, taloudellisen yhteistyön työkalupakkia, toki modifioidusti, käytetään pitkäjänteisen rauhallisesti Keski-Aasiassa. Itse asiassa Tsetsenian sotien jälkeen Venäjällä ei ole olemassa menestyksellistä vaihtoehtoa tälle Keski-Aasiassa tuskallisen hitaasti etenevälle toimintamallille. Tavoite on silti täysin selvä: Keski-Aasiasta tulee rakentaa tukeva perusta Venäjän pääsylle Intian valtamerelle ja toisaalta se ainakin toimii muurina sekä Kiinaa, että Intiaa vastaan – ihan vain varmuuden vuoksi. Tällainen politiikka lähtee myös siitä oletuksesta, että Kiinalle läsnäolo Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa on vielä toistaiseksi kovin kaukainen ja/tai vähäpätöinen tavoite; paljon olisi Kiinalla onnistuttavaan, ennen kuin mokomaan ehtisi kunnolla keskittymään.
Totta kai Venäjä pettyi 1990-luvun alussa Setä Samuliin, joka ei todellakaan ymmärtänyt toimivansa aivan toisenlaisen toimijan kuin jonkinlaisen "banaanitasavallan" kanssa. Venäjä oli puolestaan niin sinisilmäinen typerys, että kommunismin romahtamisen jälkeen se odotti aivan jotain muuta USA:lta. Tämä oli ensimmäinen Venäjän suuri virhe 1990-ulkopolitiikassaan. Toinen suuri virhe oli ryhtyminen ensimmäiseen Tsetsenian sotaan, koska sen ainoa looginen seuraus oli Tsetsenian toinen sota ja lopulta kammoittava etninen puhditus ja nukkehallinnon pystyttäminen ja näistä seurannut aivan valtava suuri täyshullu ihnimillisten resurssien haaskaaminen ja aivan silmitön taloudellisten resurssien tuhlaaminen niin sotilaallisin kuin ns. "jälleenrakennuksen" keinoin.
Venäjä on tehnyt aivan pragmaattisesti kaikkensa, toki molempia osapuolia kunnioittavaa poliittista ratkaisua lukuun ottamatta, ettei Tsetseniasta muodostu samanalaista ketjureaktiota kuin Afganistanista – ja tehokkaaksi toimintamalliksi on muodostunust se, että ne henkilöt ostetaan, joita ei ole pakko yrittää tappaa. Se on kunnian sekä jonkinmoisen rauhan hinta Tsetseniassa. Tsetsenian esimerkki rahan voimasta poliittis-sotilaallisten konflikitien hoitokeinona on todettu Moskovassa käyttökelpoiseksi ja näin ollen sekin keino halutaan pitää realistisena sekä toimintakykyisenä tulevaisuutta silmalläpitäen, jopa kehittää sitä eteenpäin, myös mittakaavallisesti. Georgian sota oli toisaalta reviirin merkkuutta ulkomaailmalle ja toisaalta osoitus kyvystä iskeää sotilaallisella voimalla lujaa ja nopeasti sekä kolmanneksi vain hivenen tavanomaista sotaharjoitusta raskaampi ja ennen kaikkea todenmukaisempi "toimintakyvyn testaamistoimi". Nähtävästi nämä kolme tarkoituksta välittömästi ymmärrettiin toivotulla tavalla toivotuissa kohdevaltioissa - ainakin Georgian ulkopuolella.
"Aasian tasapainottava tekijä" –lausunnot tuovat mieleen ainoastaan "tämä on meidän ikioma takapiha" –puheet, joilla kehoitetaan Kiinaa ja Intiaa ryhtymään jonkinmoiseen etupiirijakoon ja informoimaan USA:lle, ettei heidän läsnäoloaan siellä tai täällä tulla suvaitsemaan: ei Kiinan puoilesta, ei Intian puoelsta, mikä pelaa mainioistai myös Venäjän pussiin. Venäjän varovaisuus "Arabikeväästä" oli diplomaattisesti muotoiltu; olisiko Venäjällä mitään realistisia mahdollisuuksia muunlaiseen suhtautumistapaan, koska kohtuullinen rauhanomainen toimintamalli Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa vaarantuisi tavalla tai toisella muunlaisella suhtautumisella aivan kohtuuttoman paljon ja Iran ei kuitenkaan ole tämän kriisin polttopisteessä (onko muuten sittenkään sattuma: menikö Syyrian Assad Moskovan asettamaan ansaan?) Ja onhan se kiva katsoa sivusta, kun USA häärää hiki hatussa kuviota jos toistakin alueella, mikä antaa toisaalta aina pikkuisen tilaa enemmän itselle häärätä jotain jossain toisaalla; vaikkapa nyt Iranissa.
Summa summarum: Venäjä harjoittaa tällä hetkellä hyvin pragmaattista ja taloudellista yhteistyötä ja vakautta korostavaa ulkopolitiikka, jolla nimenomaan pyritään monin eri tavoin tasoittelemaan sisäpoliittista epävakautta. Vakaus mahdollistaa tulevaisuudessa Venäjän kahden keskeisimmän ulkopoliittisen keinon vähittäistä vahvistamista: kykyä ostaa ja kykyä ottaa väkivalloin poliittista vaikutusvaltaa. Ei Venäjä loputtomasti harjoita nykyisenkaltaista yhteistyökykyisille naapureilleen kieltämättä kovin mukavaa ja mieluista ulkopolitiikkaa. Jos harjottaisi, ei olisi mitään estettä vähitellen, luonnollisesti tavattoman hitaasti, mutta määrätetoisesti lisätä kansalaisoikeuksia Venäjällä, mutta sitten hulluimpien Jeltsinin vuosien on menty jälkikäteen katsottuna tavattoman määrätietoisesti ja vähittäin sisäpolitiikan tässä osassa juuri päinvastaiseen suuntaan ja kahdella pääasiallisella keinolla: kiukuttelijat ostetaan tai tapetaan – tavalla tai toisella. Ei aina kirjaimellisesti tietenkään. Mikä antaa olettaa, ettei Venäjä siirtyisi jossain vaiheessa tälläistä menestykselliseksi osoittautunutta toimintatapaansa soveltamaan osin myös ulkopolitiikassaan, ts. siirtämään taloudellisen yhteistyöhön painottuvaa prgmaattista linjaa toisiin keinoihin painottuvaan kieltämättä hyvin prgamaattisen aktiiviseen suuntaan? Tällainen muutos ulkopoliittisisten toimintatapojen painotuksissa ei tietenkään koskisi, ainakaan merkittävissä määrin, USA:ta, Kiinaa ja oletettvasti myös Intiaa, koska niissä suunnissa tällaisesta muutoksesta ei ole Venäjälle itselleen mitään hyötyä, todennäköisesti päinvastoin. Tällöin aktiivisten toimien painopistesuunnaksi jää 1) ns. "Lähi-itä" (Lähi-itä, Pakistan/Afganistan/Iran, Turkki ja Kaukasus) ja 2) ns. "Eurooppa" (Musta meri, Ukraina, Balkan, Itämeri) ja 3) "Arktinen alue" (Pohjoinen Jäämeri, Koillisväylä, Pohjoisnapa).
Miksi Bhadrakumar vaikenee niistä seikoista joita otin esille, mutta hän ei?
PS: Toivottavasti ei nyt sitten pyydetä esittämään lähteitä tämän mölinäni taustatueksi, mutta onhan tässä mölinässä, ja etenkin sen rivienvälissä, eräs näkemys siitä mihin Suomen tulisi Venäjän politiikassaan varautua. Suoraa selkää ja kunniantuntoa tarvitaan entistä enemmän Suomen ulkopolitiikan hoidossa tulevaisuudessa.
PPS Pahoittelen pitkää jorinaani; ajatus ei tänään aamupäivällä ihan vielä kulje, jos ylipäätään kulkee koskaan.
Venäjään tulee mielestäni suhtautua ystävällisesti, mutta varmasti.
Meidän on pidettävä kiinni itsekunnioituksestamme, silloin Venäjäkin kunnioittaa meitä.
Se oli aika hassu, se sotamarsalkka, joka piipahti presidentivaalien jälkeen vilkaisemassa Niinistön silmämunia.
Meidän on tunnettava ja siinä mielessä hyväksyttävä venäläinen ajattelutapa, että ymmärrämme, kuinka heidän ajattelunsa toimii. Tietenkin he ajattelevat omaa parastaan. Me olemme naapurimaa ja meidän on otettava siinä mielessä huomioon Venäjän etu, ettemme toimi heidän etuaan vastaan, tällainen nimittäin tulkittaisiin vihollisuudeksi.
Mutta myös heidän on ymmärrettävä meitä. Ovathan he aika kilttejä olleet meitä kohtaan muutaman viimeisen vuosikymmenen ajan, eli meidän valtaosan Homman kirjoittajien eliniän. Vanhemmat meistä muistavat sodan jälkeisen Suomen, eli kaikenkattavasti rauhanajan Suomen ja Neuvostoliitto - Venäjän välisen politiikan. Entäs, jos meidän olisi aikoinaan käynyt kuin Baltian? Minkälainen olisi nyt yhteiskuntamme?
Rakensimme hienon ja kauniin Suomen, pidimme kiinni suomalaisuudesta ja kauniista arvoistamme. Pahin vihollisemme ei tällä hetkellä olekaan Venäjä, vaan vähän kauimmaiset ulkomaalaiset. Unohtamatta alati vaikuttavaa Ruotsin valtaa Suomessa. Myös Venäjä alkaa olla pulassa rasistisen ja vihamielisen islamin kanssa. Tässä mielessä voisimme saada jopa tukea toisistamme.
Voisimme myöskin vielä voimakkaammin tukea ja ajaa suomensukuisten kansojen asiaa Venäjällä. Voisimme osoittaa Venäjälle, etteivät nämä pienet kansat ole heille uhka, vaan kaunis rikkaus. Yhteistyö sukulaiskansojemme kanssa ei saa herättää epäluuloja, että tarkoitusperämme olisivat muita kuin kulttuuriin liittyviä.