EU, Englanti ja eurooppalaisuus - tuleeko siitä mitään?
Meille opetetaan, että eurooppalaisuus on hyvää, EU on itse eurooppalaisuus ja siksi meidän pitää olla EU:n ytimessä.
Tätä taustaa vasten on kiintoisaa tarkastella EU-Englanti suhdetta.
Englanti on yksi Euroopan johtavista valtioista ellei johtava. Englanti ei ole mukana eurossa ja maan EU-suhde on ristiriitainen ja viipyilevä. Englantilaisten eu-kriittisyys on voimakasta ja EU:sta eroamisesta puhutaan avoimesti.
Mikä on Englannin tulevaisuus EU:ssa?
Nimenomaan tämän kysymyksen esittää Robert Schuman -säätiö, joka on juuri julkaissut arviointia otsikolla: What future is there for the United Kingdom in the European Union?
Paperissa esitetään kolme vaihtoehtoa:
1. Englanti vetäytyy EU:stä. Suhteet järjestetään samaan malliin kuin Norja ja Sveitsi.
2. Englanti pysyy EU:ssa, mutta saa neuvoteltua itselleen sallaista kansallista itsemääräämisoikeutta, jota muilla ei ole. Tätä kuvaa innovatiivinen englanninkielinen termi "renationalisation" eli rusinat pullasta.
3. Englanti päätyy EU:n normijäseneksi.
Voiko EU:n eurooppalaisuus saada täyttymyksensä jos Englanti ei ole mukana kantaen samaa vastuuta kuin esim. pieni Suomi? Jos EU:n nykyvaikeuksien lisäksi tulee vielä epäonnistuminen Englannin kanssa, voidaan vakavaan sävyyn puhua koko EU -projektin tulevaisuudesta.
What future is there for the United Kingdom in the European Union?
http://www.robert-schuman.eu/doc/questions_europe/qe-254-en.pdf
The Robert Schuman Foundation
http://www.robert-schuman.eu/index.php
Kun tässä nyt niin kovasti puhutaan Englannista, eikä oikeammin Yhdistyneestä kuningaskunnasta (UK), lienee syytä huomioida se, että myös UK:n sisällä on vahvaa liikehdintää kohti hajautetumpaa liittovaltiotyyppistä hallintoa ja jopa (Skotlannin) itsenäistymispyrkimyksiä. Tässä kehyksessä nimenomaan englantilainen nationalismi (englantilaisethan ovat ainoita, joilta puuttuu erillinen alueparlamentti Skotlannin ja Walesin tapaan) saattaa nousta merkittävään rooliin maan määritellessä suhdettaan EU:hun.