QuoteAnne Brunilan mukaan europoliitikot ovat riitelyllään ja sähläämisellään entisestään syventäneet eurokriisiä. Kaksi suomalaista poliitikkoa, Timo Soini (ps) ja Miapetra Kumpula-Natri (sd), vastaavat syytöksiin.
Entisen eurokraatin synkkä yksinpuhelu
Anne Brunila oli aikanaan virkamiehenä rakentamassa eurojärjestelmää, joka on nyt kriisin myötä murenemassa. Hän syyttää katastrofista poliitikkoja.
--------------------------------------------------------------------------------
Marko JunkkariHS
Anne Brunila opastaa Fortumin Keilaniemen-pääkonttoritornin ylimmän kerroksen edustustilaan. Hän vaikuttaa synkältä. "Olen turhautunut", hän sanoo.
Kauppatieteiden tohtori Brunila on energiayhtiön kestävän kehityksen ja yhteiskuntasuhteiden johtaja, mutta synkkyyden syynä ei ole kestävä kehitys vaan eurokriisi.
Eurokriisi painaa itse kutakin, mutta Brunilan angstissa on kyse jostain syvemmästä.
Kun Suomi liittyi rahaliitto Emun kolmanteen vaiheeseen 1998, Brunila oli Suomen Pankin virkamies ja osallistui European Monetary
Institutionin (EMI) ja sittemmin Euroopan keskuspankin (EKP) kokouksiin, joissa arvioitiin tulevien euromaiden julkisen talouden kestävyyttä, finanssipolitiikkaa ja sääntöjen noudattamista.
Keskuspankista hän siirtyi virkamieheksi EU-komissioon: vuosina 2000–2001 hän toimi EU-komission talous- ja rahoituspääosastolla neuvonantajana ja sen jälkeen komission puheenjohtajan Romano Prodin neuvonantajaryhmän jäsenenä.
Hän oli siis itse virkamiehenä eri rooleissa rakentamassa eurojärjestelmää, joka on nyt pala palalta murenemassa.
Anne Brunila syyttää poliitikkoja. "Eurokriisin syveneminen on poliittisen päätöksenteon kriisi", hän sanoo.
Finanssikriisi käynnistyi 2008 Yhdysvalloista, jossa kriisi hoidettiin Brunilan mukaan tehokkaasti.
"Yhdysvalloissa toimi yhteinen pankkivalvonta. Kun pankeille tuli valtavia tappioita asuntoluotoista, kongressin päätöksellä päätettiin pankkien pääomittamisesta. Mentiin suoraan kiinni ongelman alkusyyhyn. Toteutettiin pankkisektorin uudelleenjärjestely ja roskapankit."
Quote*Kumpula-Natri: "Liian helppo kuva Amerikan kriisinhoidosta. Siellä oli kriisinhoitorahasto, jonka avulla 600 pankkia ajettiin alas ilman veronmaksajien rahaa. Vasta sitten tultiin julkisen tuen piiriin. Tätä rakennetaan - ikävä kyllä vasta nyt - eurolle pankkiunionissa."
[...]
Euroalueella toimittiin toisin. Eurokriisi ryöpsähti toden teolla käyntiin 2009, kun Kreikan valtiontalouden todellinen alijäämä paljastui.
Brunilan mielestä heti kriisin alussa eurojohtajat tekivät pahan virhearvion. Kreikka olisi pitänyt panna saman tien velkasaneeraukseen ja keskittyä pääomittamaan ja saneeraamaan Kreikkaa luotottaneita ranskalaisia, saksalaisia ja espanjalaisia pankkeja.
"Näin ongelmat olisi blokattu siihen, eikä tätä kriisiä olisi pitkitetty", Brunila sanoo.
Sen sijaan eurojohtajat päättivät lähteä tukemaan Kreikkaa, mutta käyttivät siihen Brunilan mielestä mitättömän pieniä tukipaketteja
Kreikan ensimmäinen, toukokuussa 2010 päätetty lainapaketti oli 110 miljardia, toinen 130 miljardia euroa.
"Eurojohtajat julistivat, että tämä apu riittää Kreikalle. Ilmeisesti he luulivat, että markkinoilla ollaan tyhmiä eikä siellä osata laskea."
Brunilan mielestä oli jo tuolloin päivänselvää, että Kreikka ei tukipakettien avulla selviä veloistaan.
Quote*Kumpula-Natri: "Samaa mieltä. Sdp oli silloin oppositiossa ja sanoimme silloin tämän ääneen. Iso suunnan valinta tehtiin tuolloin. Valtavastuussa olleet hallitukset vetosivat kiireeseen."
"Velkakestävyys on hyvin helppo laskea. Minäkin tein niitä laskelmia Suomen Pankissa Suomen 1990-luvun laman aikaan."
Kun tiedetään maan velka suhteessa bruttokansantuotteeseen, julkisen sektorin rahoitusalijäämä ja reaalikorko, voidaan laskea, millä reaalikasvulla velkakestävyys voidaan saavuttaa. Kreikan osalta laskutoimituksen tulos oli selvä.
"Jos talouskasvun pitää olla seuraavat 20 vuotta yli 10 prosenttia vuodessa, tietää, että maa ei tule selviämään", Brunila sanoo.
[...]
Brunilan mielestä eurojohtajat ovat sähläämisellään parhaansa mukaan pilanneet luottamusta. "Poliitikot tulevat ulos kriisikokouksista ja sanovat, että tässä on tämä paketti eikä enempää tehdä. Ja sitten seuraavassa kokouksessa päätetään tehdä juuri se, mitä edellisen kokouksen jälkeen julistettiin, ettei ainakaan tehdä."
Poliitikkojen vetkuttelun takia on menetetty valtavasti rahaa ja luottamuspääomaa.
Tragikoomista asiassa on se, että esimerkiksi Kreikka on nyt käytännössä velkasaneerauksessa ja pankkeja on alettu pääomittaa: vaikka kumpaakaan ei pitänyt aiempien julistusten mukaan missään tapauksessa tehdä. "Lopputulos on sama, mutta vetkuttelun takia hinta on paljon korkeampi ja kriisimaita enemmän", Brunila sanoo.
Poliitikoille tilanne on vaikea, sillä kriisin ratkaiseminen edellyttäisi pitkäjänteisiä, vaikeita ja kansalaisten silmissä epäsuosittuja päätöksiä
"Vaalit painavat aina jossain päälle. Ja taustalla oli vuoden 2008 finanssikriisi, jossa kaikki poliitikot huusivat kurkku suorana, että pankit ovat pahoja ja bonusjärjestelmät ovat vinouttaneet pankkien toiminnan. Ei silloin voitu Saksassa ja Ranskassa poliittisesti ajatella, että kerrotaan äänestäjille pankkien pääomittamisesta, jotta ne kestävät Kreikan velkasaneerauksen."
[...]
Anne Brunila kuulostaa eurokriisistä puhuessaan melkein Timo Soinilta: Kreikka olisi pitänyt päästää kaatumaan. Saksa, Ranska ja Espanja olisivat saaneet itse pääomittaa pankkinsa.
Quote*Soini: "Amen."
Päätelmien lopputulos näillä kahdella on kuitenkin eri: Brunilan mielestä euro on Suomelle ja Euroopalle elintärkeä myös tulevaisuudessa – jos ja kun kriisistä vain selvitään. Ja kaikki maat sitoutuvat yhteisen valuutan edellyttämiin pelisääntöihin.
[...]
Brunila arvioi, että Suomi on kaikesta huolimatta hyötynyt eurosta. Meneehän Suomen viennistä 55 prosenttia euroalueelle. Mutta toisaalta rahaliitto ei ole suojannut Suomea esimerkiksi Nokian romahdukselta.
Brunila uskoo, että Suomi olisi pärjännyt oikein hyvin jättäytymällä alun perin rahaliiton ulkopuolelle, kuten Ruotsi ja Tanska tekivät.
Quote*Soini: "Näiden maiden kansalaiset saivat kansanäänestyksessä päättää oman valuutan säilyttämisestä."
Mutta nyt kun Suomi on rahaliiton jäsen, pitäisi Brunilan mielestä keskittyä toimiin, joilla lisätään luottamusta. Hänestä Suomi meneekin nyt väärin päin puuhun.
Aiemmin EU:n mallioppilaana tunnettu Suomi änkyröi ja vaatii kriisimailta vakuuksia. "Vakuuksilla yritetään estää tappioita sitten kun ne ovat syntyneet, vaikka järkevämpää olisi yrittää estää tappioiden syntymistä ylipäätään."
Quote*Kumpula-Natri. "Eri mieltä. Vakuudet turvaavat suomalaist veronmaksajaa, vaikka samaan aikaan olemme ratkaisuja hakemassa. Tämä positiivinen arvo näkyy jo luottoluokittajienkin maa-arvioissa Suomen talouden tilasta."
Brunila syyttää poliitikkoja eurokriisistä, mutta mikä on hänen ja muiden eurojärjestelmää rakentaneiden virkamiesten vastuu?
Olivathan euron valuviat tiedossa, kun rahaliittoa 1990-luvun lopulla perustettiin. Brunila on itsekin kirjoittanut valuvioista useita selvityksiä.
Päätettiin tehdä tiukat säännöt jäsenmaiden budjettikurille. EU-maat sopivat Maastrichtin alijäämäkriteeristä ja velkakriteeristä sekä vakaus- ja kasvusopimuksesta. Samalla sovittiin talouspolitiikan koordinaatiosta ja rakenneuudistusten seurannasta.
Järjestelmään kuului varoitusmekanismi, early warning, jossa komission piti antaa jäsenmaalle varoitus ja toimenpidesuositukset, jos budjettikuri löystyy. Jos jäsenmaa ei noudattaisi varoituksen jälkeen saamaansa vakautusohjelmaa, seurauksena olisivat kovat rangaistukset.
"Ongelmana oli, että valtiovarainministereiden Ecofin-neuvostolle jätettiin suuri harkintavalta rangaistusten määräämisessä."
Järjestelmä toimi pari vuotta ihan hyvin: Portugali ja Irlanti ehtivät saada varoitukset ja sopeutusohjelmat. Mutta sitten euron isot maat, Ranska ja Saksa, rikkoivat budjettirajoja vuonna 2003, eikä sopimuksista enää pidettykään kiinni. Ecofin-neuvosto ei koskaan antanut edes varoitusta Ranskalle ja Saksalle.
"Poliitikot eivät olleet kypsiä tämänkaltaiseen sääntöihin perustuvaan järjestelmään", Brunila sanoo. "Eurojärjestelmän suurin valuvika oli surkea poliittinen toimeenpano."
Jo aiemmin järjestelmä oli menettänyt uskottavuuttaan – ihan virkamiesvoimin. EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi totesi 2002 Financial Timesille, että "vakaus- ja kasvusopimus on typerä".
"Sen jälkeen kukaan ei enää piitannut koko sopimuksesta."
Quote*Kumpula-Natri: Tämä on ollut Suomelle kiperin paikka: eikö isoja ja pieniä kohdella samoilla kriteereillä, ja voiko tehtyihin sopimuksiin luottaa. Tässä yksi syy luottamuspulaan ja poliitikkojen keskinäisiin näkemyseroihin."
Brunilan mukaan eurosta löytyi myös pienempiä valuvikoja. Rahaliittoon otettiin poliittisella päätöksellä mukaan maita, jotka eivät täyttäneet kriteereitä. Karmein esimerkki oli tietysti Kreikka.
"Olin komissiossa, kun Kreikka haki jäsenyyttä. Jo silloin tiedettiin, että sen velka- ja alijäämäluvut eivät ole oikeita. Ei kellekään tullut kuitenkaan mieleen, että Kreikka olisi vääristellyt noin paljon. Se selvisi vasta, kun ne valtavat alijäämät tulivat julkisuuteen vuonna 2010."
[...]
Jälkikäteen ajatellen Suomi olisi Brunilan mielestä voinut vaatia kovaäänisemmin rakenneuudistuksia.
"Suomella on 1990-luvun lamasta lähtien ollut perinne, jonka mukaan hoidamme taloutta ja budjettikuria hyvin. Olisimme varmasti voineet nostaa asioita pontevammin esille", hän sanoo. Suomen EU-politiikan profiili oli kuitenkin matala pääministeri Matti Vanhasen kausilla 2000-luvun loppupuolella.
"Olisi voitu luoda Suomen Eurooppa-politiikkaan sitä särmää jo silloin – ehkä rakentavammin kuin nyt näillä Suomen vakuusvaatimuksilla."
Quote*Soini: "Suomen vakuudet ovat total return swap-johdannaissopimus. Siksi ne on kaiketi julistettu salaiseksi."
[...]
Brunilan turhautumista taitaakin selittää murentunut euroidealismi. Pettymys siihen, että suuret unelmat ovat romahtaneet. "Euron jälkeen ei ole ollut suurta eurooppalaista projektia, johon me kaikki voisimme uskoa. Nyt kaikki katsovat vain kansallisia intressejä", Brunila huokaa.
"Kun euroa valmisteltiin 1990-luvun lopussa, meillä oli yhteinen visio: rakennamme yhteistä Eurooppaa. On hienoa työskennellä jonkin sellaisen puolesta, jonka avulla meillä pitäisi olla tulevaisuudessa parempi yhteiskunta kuin tänään."
Quote*Soini: "EU ei ole synonyymi Euroopalle."
[...]
http://www.hs.fi/digilehti/#07102012/sunnuntai/Entisen+eurokraatin+synkk%C3%A4+yksinpuhelu/a1349491225992
Kumpula-Natrin ja Soinin kommentit on poimittu HS:n paperi-/näköisversiosta. Digilehdessä niitä ei ole.
Quote"Poliitikot eivät olleet kypsiä tämänkaltaiseen sääntöihin perustuvaan järjestelmään", Brunila sanoo. "Eurojärjestelmän suurin valuvika oli surkea poliittinen toimeenpano."
Jotenkin tuntuu etteivät virkamiehetkään olleet kyllin kypsiä virkamiehiksi. Luulisi, että poliitikkojenkin käytös noudattaa tietynlaisia sääntöjä pääpiirteissään. Luvataan äänestäjille etuja, että poliitikot valitaan uudelleen, kähmintää ja korruptiota, omien päämäärien härkäpäistä ajamista. Teoriassahan kaikki toimii, jos kaikki menee niinkuin omassa päässään suunnittelee. Vaikeus oikeassa elämässä on se, ettei kaikki mene suunnitelmien mukaan. Kommunismikin toimii ihan loistavasti teoriassa. En itse mikään talousteoreetikko ole, mutta eikös eurojärjestelmän toimimattomuudesta varoiteltu ihan alunperinkin tutkijoiden toimesta. Vrikamiehet ja poliitikot vain jättivät varoitukset huomioimatta, ehkä jopa tarkoituksella?
Kuulostaa omien virheiden ja ajattelemattomuuden sysäämiseltä muille.
Quote from: Kosa on 07.10.2012, 15:55:06
Kommunismikin toimii ihan loistavasti teoriassa.
No jaa, riippuu siitä mitä tarkoitat "teorialla".
Jos mä kirjoitan paperille, että "sähkögeneraattorista saadaan ulos sähkötehona 300 % generaattoriin syötetystä mekaanisesta tehosta, kunhan generaattorin käämeihin kirjoitetaan hokkus pokkus", ja sanon että tämä on
teoria, niin sitten tämän teorian mukaan me saadaan loistavasti sähköä näin käsitellystä generaattorista. Kun kokeillaan niin näin ei tietysti tapahdu, mutta voiko nyt sanoa että hokkuspokkus-generaattori kumminkin "toimii ihan loistavasti teoriassa" ja käytännön toteutus vaan tökkii? Eihän tuo mihinkään perustumaton väite täyttänyt mitään tieteellisen
teorian kriteerejä.
Oikeampi olisi siis sanoa "hokkuspokkus-generaattorin
väitettiin mihinkään perustumatta toimivan loistavasti", eikä että se "toimii
teoriassa loistavasti".
Voisihan tieten hokkuspokkus teoriaa kuorruttaa paremmaksi teoriaksi, jos luotaisiin joku malli missä generaattorista voitaisiin saada ulos enemmän kuin sinne syötetään, eli energian säilymisen laki ei päde. Eikö näitä ole ollutkin, utele-teoria? Tosin voiko näitä sitten tieteellisiksi teorioiksi vielä kutsua.
Yhteiskuntatieteet eivät tieten ole näin eksakteja, mutta onhan kommunismillakin ollut teoreettiset perustansa tai, että se jotenkin älyllisesti on voitu perustella ja olettaa toimivan loistavasti. Käytännössä ei näin vain ole ollut.
Minusta analogia virkamiesten aivoituksiin euron toimivuudessa on vain hyvin paljon samanlaista.
Itse asiassa teoriat valuutta-alueista ja kansainvälisestä kaupasta ovat nimenomaan ristiriidassa euron kanssa.
Eräs EU:n ulkopuolella asuva tuttavani (taloustieteilijä koulutukseltaan ja töissä kyseisen maan keskuspankin tutkimusosastolla) onkin pariin kertaan kännipäissään sanonut, että on se hienoa että EU on järjestänyt ihmiskokeita, joilla monen teorian paikkansapitävyyttä voidaan arvioida. Harmi vain, että nuo ihmiskokeet tuottavat hillittömästi inhimillistä kärsimystä.
Mutta näyttää kuulemma OCA ja kansainvälisen kaupan perusteoriat sekä jokunen keskuspankkitoimintaan liittyvä teoria pitävän paikkansa. Mikään poliitikkojen temppu ei ole kyennyt rikkomaan peruslainalaisuuksia.
Kuulemma hienoa tieteelle, ikävää Euroalueen kansalaisille.
Seli seli brunila. Olet syyllinen kriisiin ja kukaan ei silti mitenkään rankaise sinua. Hieno systeemi tämä meidän. Ei mitään vastuuta ja seuraamuksia, vaikka tuhoaisi koko valtion. Ei edes toimittaja syytä mistään, vaan antaa syyllisen syyttää.
Tähän on pakko vetää pätkä Konsta Pylkkästä:
"Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. "
Niinpä. Jos kerran tiedettiin että metsään mennään, niin miksi sitten niin tehtiin. >:(
^Tuosta on tullut paljon ulos tietoa viime aikoina. On ilmennyt, että monet asiantuntija-arviot nimenomaan varoittivat että Euroalue johtaa juuri niihin ongelmiin joita on syntynyt. Mutta silti Euroalue luotiin.
Syynä oli poliittinen into ja liittovaltiotavoite.
Euroa ei voi säilyttää nykymuodossaan ilman liittovaltiota. Ei sen monimutkaisempaa.
Euro vain on kuin sellaisen massiivisen kartanon omistaminen. Kaikki haluaisivat sellaisen, mutta harva haluaa maksaa sen ylläpitomaksuja ja osallistua siivoamiseen.
Täytyy myöntää että olin yllättynyt, kun luin ton jutun Hesarista. Lehdestä on vaikeaa löytää mitään kriittistä artikkelia Eurosta tai EU:sta. Ehkä lehden alamäki on saanut toimituksen muuttamaan vähän suhtautumistaan.
Quote from: tyhmyri on 07.10.2012, 17:58:20Itse asiassa teoriat valuutta-alueista ja kansainvälisestä kaupasta ovat nimenomaan ristiriidassa euron kanssa.
Eivät kaikki teoriat sentään ole. Euro nimittäin vähentää kaupankäynnin kustannuksia.
Quote from: tyhmyri on 07.10.2012, 17:58:20Eräs EU:n ulkopuolella asuva tuttavani (taloustieteilijä koulutukseltaan ja töissä kyseisen maan keskuspankin tutkimusosastolla) onkin pariin kertaan kännipäissään sanonut, että on se hienoa että EU on järjestänyt ihmiskokeita, joilla monen teorian paikkansapitävyyttä voidaan arvioida. Harmi vain, että nuo ihmiskokeet tuottavat hillittömästi inhimillistä kärsimystä.
Mutta näyttää kuulemma OCA ja kansainvälisen kaupan perusteoriat sekä jokunen keskuspankkitoimintaan liittyvä teoria pitävän paikkansa. Mikään poliitikkojen temppu ei ole kyennyt rikkomaan peruslainalaisuuksia.
Kuulemma hienoa tieteelle, ikävää Euroalueen kansalaisille.
Euroalueella rahapolitiikka on toiminut kohtalaisesti, mutta finanssi- ja muu talouspolitiikka huonosti. Toki Euroopan keskuspankki käyttää liikaa mielivaltaa, mutta se ei ole ainakaan vielä luonut hyperinflaatiota.
QuoteKyllähän minä, mutta kun ne muut
9.10.2012 | 1 |
Helsingin Sanomat
Kauppatieteiden tohtori Anne Brunila syytti sunnuntaina poliittisia päättäjiä eurokriisin syvenemisestä ja pitkittymisestä (HS 7. 10.). Euroalueen poliitikot ovat ummistaneet silmänsä yksinkertaisilta matemaattisilta yhtälöiltä ja rakennelleet täysin riittämättömiä kriisipaketteja, Brunila sanoi. Hän vastaa energiayhtiö Fortumin yhteiskuntasuhteista ja strategiasta.
EU:n poliittisen päätöksenteon tasoa moitti sunnuntaina myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Niinistö muisteli Turun kirjamessuilla EU:n Lissabonin huippukokousta maaliskuussa 2000.
EU-johtajat päättivät Lissabonissa itselleen aplodeeraten, että unionista tulee kymmenessä vuodessa maailman kilpailukykyisin alue. Suomea kokouksessa edusti valtiovarainministeri Niinistö, joka tuurasi vatsavaivoista kärsinyttä pääministeri Paavo Lipposta.
Turhautuneen Brunilan ulostulo on tärkeä ja valaiseva. Hän pääsi seuraamaan euron alkutaivalta niin Suomen Pankin kuin EU-komissionkin virkamiehenä ennen siirtymistään teollisuuden lobbariksi. Kokeneen taustavaikuttajan lohduton näkemys päätöksenteon tasosta osoittaa todeksi veronmaksajien pahimmat pelot.
Mutta asialla on toinenkin puoli. Suomalainen euro-optimismi on alkanut kuluvan vuoden aikana kuihtua. Jos tilanne pahenee, voi kohta odottaa jälkiviisaiden poliitikkojen esiinmarssia.
Jälkiviisaat tietävät, mikä euroalueella meni vikaan ja miten asia olisi pitänyt hoitaa. Jälkiviisaat yrittivät itse kammeta tilannetta oikeaan suuntaan, mutta joutuivat muiden hiljentämiksi. Jälkiviisaat ovat vakuuttuneita siitä, että vika oli muissa.
Brunila joutui virkamiehenä olemaan hiljaa epäilyksistään. Poliitikoilla ei ole samanlaista suukapulaa ennen EU-päätöksentekoa.
Neuvotteluvaiheessa eriävät mielipiteet perusteineen saa ja pitää tuoda esiin. Suomikin olisi voinut pitää vuosien varrella enemmän meteliä jäsenmaiden tuottavuuseroista. Mutta tämäkin on tietysti jälkiviisautta, sillä hyvinä aikoina varoittelu ei kiinnostanut, huonoina aikoina oli jo liian myöhäistä.
Niinistö kertoi Turussa, kuinka hän 12 vuotta sitten jäi ihmettelemään sitä, miten EU-johtajat julistivat unionin maailman parhaaksi. Vinkki nykyhallituksen ministereille EU-kokouksiin: jos jonkin päätöksen logiikka ihmetyttää, se kannattaa ottaa puheeksi
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Kyll%C3%A4h%C3%A4n+min%C3%A4+mutta+kun+ne+muut/a1349666357270
^ Hyysärin kanta euroon muuttumassa.
Mitään itseruoskintaa pitkästä ja sinnikkäästä väärässä olemisesta emme tule näkemään vaan kanta on nyt ollut aina kriittinen.
http://www.ts.fi/uutiset/talous/403874/Anne+Brunila+luopuu+Fortumin+johtoryhman+jasenyydesta
Quote
Anne Brunila luopuu Fortumin johtoryhmän jäsenyydestä ja johtoryhmään nousee kauppatieteiden maisteri Helena Aatinen.
Aatinen on nimitetty Fortumin viestintäjohtajaksi ja yhtiön johtoryhmän jäseneksi. Hän raportoi toimitusjohtaja Tapio Kuulalle.
Johtaja Anne Brunila, joka on ollut Fortumin johtoryhmän jäsen, jättää tehtävänsä omasta pyynnöstään. Brunila tuli Fortumin palvelukseen syyskuussa 2009 ja on vastannut konsernin viestinnästä, yhteiskuntasuhteista ja kestävästä kehityksestä sekä vuodesta 2012 alkaen myös konsernin strategiasta. Hän jatkaa sovituissa kehitystehtävissä kevääseen 2013 ja raportoi toimitusjohtaja Tapio Kuulalle.
–?On ollut erittäin antoisaa työskennellä Fortumissa, joka on kestävän kehityksen näkökulmasta alansa johtava yritys kaikilla markkinoillaan ja kaikissa liiketoiminnoissaan niin Pohjoismaissa, Venäjällä, Puolassa kuin Baltian maissakin. Fortum on kehittänyt parhaita käytäntöjä monilla osa-alueilla sekä tuonut markkinoille innovatiivisia ja kestävää kehitystä tukevia kaupunkisovellutuksia, sanoo Brunila.