QuoteKolumni
Hip hurraa, oma sauna palaa
Kolumni: On hyvin kummallista, että moni suomalainen poliitikko on eurokriisissä riekkujien puolella, vaikka valtaosa kansalaisista kannattaa EU:ssa ja euroalueessa pysymistä.
25.9.2012 |
Olli Kivinen
HELSINGIN SANOMAT
Suomessa on esitetty tämän vuoden aikana eriskummallista näytelmää. Vanhoina huonoina markka-aikoina puolustettiin henkeen ja vereen omaa valuuttaa ja sen nakertamista pidettiin epäisänmaallisuutena. Nyt oman valuutan, euron, pilkkaaminen ja vähättely on muuttunut kansallishuviksi, kun monet populismipaniikkiin ajautuneet poliitikot pelaavat sisäpoliittista peliä aivan liian korkeilla panoksilla.
Aivan kuin oppineet ja viisaat ihmiset eivät pystyisi ymmärtämään ja sanomaan suorin sanoin, että euro on valuuttamme ja sen puolustaminen on välttämättömyys hyvinvointimme pelastamiseksi ja kansallisen turvallisuutemme varjelemiseksi. Maan edun mukaista on puolustaa euroa kuin karhuemo poikasiaan. Arviot euron hajoamisen kustannuksista ovat hyytäviä, ja hyvinvointivaltion ylläpito kävisi hyvin vaikeaksi.
Vielä eriskummallisemmaksi tilanteen tekee se, että kansalaisten tuki eurolle on heikentynyt vain vähän. EU:ssa ja eurossa pysymistä kannattaa hyvin selvä enemmistö kansalaisista, viimeksi HS-gallupissa elokuun lopulla 63 prosenttia – kaikesta poliitikkojen pelailusta, mediamyllytyksestä ja talousviisaiden pessimismikilpailusta huolimatta.
EU:sta eroa kannattaa 10 prosenttia ja omaan valuuttaan palaamista EU:ssa pysyen 16 prosenttia. Toisin sanoen: oman saunan palamisen ympärillä riekkujissa on paremminkin poliittisia napamiehiä ja -naisia kuin kansalaisia.
Selvimpänä tämä näkyy suurista puolueista demareiden ja keskustan toiminnassa. Kahdella raiteella ajaminen on ikivanha kikka, joka on käytössä koko ajan. Virallisesti julistetaan kannatusta EU:lle ja eurolle, mutta aidalla istuen yritetään noukkia sisäpoliittisia irtopisteitä merkittävien puoluevaikuttajien epäilevillä lausunnoilla.
Kreikalta ja Espanjalta vaadittujen vakuuksien puolustajat väittävät, ettei toiminta ole vaikeuttanut Suomen asemaa EU:ssa vaan pikemminkin korostanut Suomen arvostusta. Se on hölynpölyä. Suomi on heittänyt pelimerkkejään lattialle ja vähentänyt toimintavapauttaan.
Känkkäränkkäily on pienille maille aina uhkapeliä. Suomi ei ole suurvalta. Pieni maa tarvitsee EU:n tapaisessa yhteisössä aina ystäviä, ei vihollisia. Pienen maan täytyy pitää huolta omista todellisista eduistaan siten, että se valitsee politiikan, joka nostaa maan vaikutusvallan mahdollisimman korkealle. Sitä ei ykkösmarisijan asema toteuta.
Kukaan ei voi tietää, minkä puun takaa kielteinen yllätys saattaa tulla. Tuulesta voi tempaista monenlaisia esimerkkejä vaaroista. Tässä yksi:
Jonkin eteläeurooppalaisen maan johtajat tarvitsevat omista sisäpoliittista syistä ulkopuolisia konnia, jos maan vene hörppää vettä. Syntipukiksi sopii vaikkapa Suomi, koska suurelle Saksalle ei uskalleta kiukutella.
Parhaassa tapauksessa vakuussekoilu voi yleisessä hälinässä unohtua, mutta on täysin mahdollista, että se tulee vastaan tulevaisuuden neuvotteluissa. Täytyy toivoa, ettei näin käy Suomelle vaikeissa maatalousratkaisuissa.
Euron tulevaisuutta koskevaa keskustelua on käyty Suomessa liian talouspainotteisesti. Totta kai reaalitalous on tärkeä ja jäsenmaiden on pantava asiansa kuntoon. Meillä ei kuitenkaan täällä Länsi-Euroopan koillisreunalla nähdä, kuinka paljon poliittista pääomaa yhdentymiseen ja yhteisvaluuttaan on sijoitettu Euroopan ytimessä. Tämän vuoksi euro on ja pysyy, vaikka jokin maa putoaisikin kärryiltä.
[...]
Koko juttu:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Hip+hurraa+oma+sauna+palaa/a1348457572136
:facepalm:
Kirjoittajan mielestä siis ensin on rahoitettava paskamaiden perseily ja vielä nuoltava persettä päälle? Ei hyvää päivää.
Quote
Aivan kuin oppineet ja viisaat ihmiset eivät pystyisi ymmärtämään ja sanomaan suorin sanoin, että euro on valuuttamme ja sen puolustaminen on välttämättömyys hyvinvointimme pelastamiseksi ja kansallisen turvallisuutemme varjelemiseksi. Maan edun mukaista on puolustaa euroa kuin karhuemo poikasiaan. Arviot euron hajoamisen kustannuksista ovat hyytäviä, ja hyvinvointivaltion ylläpito kävisi hyvin vaikeaksi.
Mitähän sieniä tämäkin kaveri on vetänyt? Käytetyllä valuutalla tuskin on enää hirveästi merkitystä, jos a) rahapolitiikka ei kuitenkaan ole omissa käsissä ja b) talouspolitiikka (a la Katainen) on täysin holtitonta jo valmiiksi. Samassa artikkelissa kaveri puhuu "euron hajoamisen" kustannuksista ja toteaa kuitenkin, että "euro on ja pysyy" koska poliittinen pääoma. Yrittäisi nyt edes päättää.
Argumentointi on keskitason abiturientin luokkaa.
Taitaa olla euron puolustajilla jo vähän epätoivoinen olo.
Hyviä kavereita suomella onkin tuolla etelä-euroopassa. Suomalaiset ovat realisteja, muualla maristaan. Siinä oli taas yksi kokoomuksen pää-äänenkannataja vauhdissa
Quote from: ananaskaarme on 25.09.2012, 15:15:41
Sauna-vertaus on täydellisen ontuva.
Ontuva tai ei, mutta minulle tuli mieleen poltetun maan taktiikka vihollisen hyökättyä. Pahaa teki oman talon ja kotisaunan polttaminen, mutta toinen vaihtoehto oli vielä pahempi. Jos tästä selvitään pelkällä rahalla, niin päästään vielä vähällä.
Quote from: Axel Cardan on 25.09.2012, 14:59:28
Tuo eurobordelliin sijoitettu "poliittinen pääoma" on hokema, jota on toisteltu ainakin vuoden päivät.
Älä nyt, poliittinen pääoma on sellainen asia jolle
ei voi laittaa hintalappua. :P :roll:
Ollia alkaa toden teolla kyrsiä nuo euvostovastaiset tahot ja heidän ärsyttävä "mitäs minä sanoin" riekkumisensa, vaikka Pravda joka päivä selkeästi osoittaa puhtaan oikean euvostomielisen suhtautumistavan :)
^ Jep. Vähemmästäkin sitä Ollilla pinna sauna palaa. Ei enää hesarin "arvostettu lukijakuntakaan" usko kaikkia valheita. Toivotaan, että Olli pääsee pian yli tästä vaiheesta. Vanha resepti nimittäin sanoo, että jos ei sauna, viina ja terva auta niin tauti on kuolemaksi. Nyt on sauna kokeiltu. Seuraavaksi olisi vuorossa puolen vuoden ränni, sitten tervassa kieriskely, ja jos vielä silloinkaan ei Olli ymmärrä totuuden päälle, niin huonosti ovat asiansa.
"Kirjoittaja on Helsingin Sanomien riippumaton kolumnisti" Hassu termi. Muut kolumnistitovat sitten enemmän tai vähemmän riipppuvaisia.
Siis Olli on jo eläkkeellä, mutta niin arvovaltainen, että hänet tarvitaan apuun kirjoittamaan tekstiä eurovastuun puolesta.
Olli Kivinen on ollut hurmoshenkinen EU-lobbaaja alusta alkaen. Herran kirjoituksia aiheesta on pilvin pimein: Impiwaarasta varoittelua ja hehkutusta EU:n ytimiin pääsyn autuudesta.
QuoteUlkomaat
SUNNUNTAINA 2.9.1990
näkökulma
Suomi työntää päätään hiekkaan
Olli Kivinen
EUROOPAN YHDENTYMISTÄ koskeva suomalainen keskustelu on syksyn tullessa herännyt eloon aikaisempaa avoimempana, mutta Euroopan tapahtumat juoksevat vauhdilla, joka saa suomalaisen edistyksen näyttämään paikallaan polkemiselta.
Puolueettomuus ei ole enää samanlainen epäröinnin perusta kuin aikaisemmin, joten tämän hetken ydinkysymys kuuluu onko Suomella muuta mahdollisuutta kuin väkisin työntyminen yhdentymisen ytimeen, Euroopan yhteisön EY:n täysjäseneksi.
Vastaus on muodollisesti selvä. Suvereenina maana Suomella on tietenkin mahdollisuus pysyä minkä tahansa järjestön ulkopuolella. Kysymykseen on kuitenkin lisättävä ratkaiseva selvennys: voiko Suomi jäädä EY:n ulkopuolelle menettämättä nykyisiä asemiaan taloudessa, kulttuurissa ja mitä erilaisimmilla yhteiskuntaelämän aloilla?
MAAMME VAIHTOEHDOT ovat vähissä. Euroopan vapaakauppa-alueen Eftan rintaman kestäminen neuvotteluissa EY:n kanssa Eurooppalaisen talousalueen EES:n luomiseksi on entistä epävarmempaa. EES on epäilemättä hyvä ja välttämätön valmisteluprosessi, mutta jo nyt on käynyt selväksi, että sopimus ei riitä ennen muuta koska Eftan jäsenet eivät pääse vaikuttamaan päätöksiin, jotka niiden on todellisessa elämässä joka tapauksessa nieltävä.
Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Itävallan jäsenyys on hiljaisesti hyväksytty ja EY:n komission vastarinta murtumassa. Seuraavana ovat vuorossa Norja ja sitten Ruotsi, mikä vääntää lopullisesti Suomen käden.
Eftan rakoilu ja entisten sosialististen maiden EY-toiveet ovat muuttaneet tilanteen siten, että Suomen on joka tapauksessa muutettava yhteiskuntaansa pystyäkseen säilyttämään asemansa uudessa Euroopassa.
ON EPÄREALISTISTA AJATELLA, että maamme voi pärjätä tulevaisuudessa säilyttämällä eristyneisyytensä ja sen kautta järjettömän korkean kustannustason, joka johtuu kalliista maatalouspolitiikasta, elintarviketeollisuuden ja -kaupan, pankkien ja rakennusalan kartelleista sekä muita maita korkeammasta tuloverotuksesta.
Euroopan kilpa pääomista kiihtyy koko ajan, ja maamme on kysyttävä itseltään epämiellyttävä kysymys: kuka järjissään oleva sijoittaja heittää rahansa kaukaiseen Suomeen, jossa on huima kustannustaso ja joka ei ole yhdentymistilanteessa samalla viivalla kuin kilpailijamaat?
Ikuinen Ruotsin esimerkkiin vetoaminen on kiusallista, mutta Ruotsi on kuluneen vuoden aikana ottanut kaksi todella merkittävää askelta, jotka tasaavat tietä EY:hyn, mikäli se valitsee edellä mainitun, suoran jäsenyystien. Maatalouspolitiikka ja verotus ovat myllerretty täysremonttiin, jotka merkitsevät kokonaan toisen tason muutoksia kuin esimerkiksi Suomen veronyhräys.
Ruotsilla on toisaalta taipumus kompastua kengännauhoihinsa, kuten energia-asioissa on käynyt, eikä Suomen kannata sitoutua Ruotsin mahdollisen käsien vääntelyn aiheuttamaan viipeeseen vaan laskea tarkasti omat etunsa. Paras vaihtoehto on, että Suomi ja Ruotsi tukevat toisiaan matkalla täysjäsenyyteen. Sitä kautta voidaan pohjoismainen yhteistyö palauttaa arvoonsa, EY:ssä vaikuttavaksi voimakkaaksi pohjoismaiseksi ryhmäksi.
SUOMALAISESSA KESKUSTELUSSA alituiseen esiin putkahtava väite, ettei meillä ole mitään kiirettä, on pään hiekkaan kätkemistä. EY on ilmoittanut, ettei se puhu uusista jäsenistä ennen vuotta 1993. On olemassa myös koulukunta, jonka mukaan itse jäsenyysneuvottelut voivat olla paljon lyhyemmät kuin nyt puhutut neljä-kuusi vuotta. Pienet, kehittyneet maat eivät sellaista tarvitse.
Itävallan tapauksessa on puhuttu jopa kuukausista, ei vuosista, koska EES-neuvottelut ovat hyvää valmentumista, ja nopeus riippuu jäsenmaiden poliittisesta tahdosta. Jos sitä on, saattavat ratkaisut tapahtua hyvinkin nopeasti.
Nyt eletään jo syksyä 1990. Tosiasiassa aika on lyhyt, koska perusvanhoillinen Suomi on parin vuoden aikana totutettava hyväksymään väistämättömyys ja sopeutumaan henkisesti ja aineellisesti avautumisen tuomiin muutoksiin. Samalla on EY:n jäsenet saatava vakuuttumaan, että Suomi kannattaa ottaa jäseneksi.
Jokainen maa on omillaan, kun Efta-dominot alkavat kaatua. Ajatus että Suomi ja Ruotsi voisivat vaurioitta jäädä viereensä kehittyvän, maailman dynaamisimman yhteisön ulkopuolelle on absurdi, naapurimaan presidentin lempisanaa lainatakseni
http://www.hs.fi/digilehti/#arkisto/Suomi+ty%C3%B6nt%C3%A4%C3%A4+p%C3%A4%C3%A4t%C3%A4%C3%A4n+hiekkaan/aa900902105?src=haku&ref=%23arkisto%2F
Mikä mahtaakaan olla investointien laita?
"Suomeen ei tule ulkomaisia investointeja, ellei liitytä EU:iin"-väittämä kuului kaikkien EU:n puolestapuhujien perusjargoniin.
Entäpä kustannustaso? Onko tullut edullisemmaksi? Siinä toinen alati toistettu kusetus, jolla EU:iin liittymistä kansalaisille myytiin.
boldaukset omat
Minulla ja Ollilla on merkittävästi toisistaan poikkeava käsitys termin oma merkityksestä.
Tämä ikiaikaisten termien omavaltainen uudelleen määrittely ei todellakaan edesauta jo muutenkin kangertelevaa dialogia.
Ja nyt on Olli #2 yhtynyt samaan perseennuolijoiden kuoroon.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288505136698.html (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288505136698.html)
Kalliiksi tulee tämä hymistely veronmaksajille.
Kivisellä on jäänyt levy päälle, tyypillistä stubbilaista eurokiimaa.
Ei saisi kiroilla, mutta vittu toi Kivinen on tyhmä.
Quote from: -gentilhommehki- on 05.10.2012, 20:16:10
Kivisellä on jäänyt levy päälle, tyypillistä stubbilaista eurokiimaa.
Ei saisi kiroilla, mutta vittu toi Kivinen on tyhmä.
Jo kaksikymmentä vuotta sitten ja ylikin Kivinen piti joka Kuukausiliitteen takaosassa kolumnia "pyhäinlehmäinmaassa" jossa hän sivullinen kerrallaan 'satiirisesti' jaaritteli miten suomalaiset ovat juntteja. Tämä oli ensikosketukseni suureen hesarilaiseen ajattelijaan. Ammatti ja edustuslounaat kalkkeuttavat. Mikäs siinä, kirjoittaa mistä maksetaan.